GRÄSANOJAN LUONTOSELVITYKSET 2008

Transkriptio

1 GRÄSANOJAN LUONTOSELVITYKSET 2008 Rauno Yrjölä Jarkko Santaharju Sirkka-Liisa Helminen Nina Hgner-Wahlsten Ympäristötutkimus Yrjölä Oy

2 Sisällysluettelo 1 Johdanto Kasvillisuus- ja kasvistoselvitys Tavoitteet ja menetelmät Kasvillisuuden yleiskuvaus Uhanalaiset tai harvalukuiset lajit Suositukset Liito-oravaselvitys Tavoitteet ja menetelmä Tulokset Suositukset maankäytölle Lepakkoselvitys Johdanto Lepakoiden suojelu Lepakoiden ekologiaa lyhyesti Aineisto ja menetelmät Tulokset Lajisto ja havaintomäärät Tulokset kannettavista detektoreista (Pettersson 240x) Tulokset maastoon jätettävistä detektoreista (AnaBat SD1 CF) Lepakoille tärkeät alueet Tulosten tarkastelu sekä toimenpidesuositukset ja lepakoiden huomioiminen suunnittelussa sudenkorentokartoitus Johdanto Menetelmät Sudenkorentolajisto Tulosten tarkastelu Linnut Menetelmä Tulokset Tulosten tarkastelu Suositukset Muu eläimistö Maankäytön suositukset Kirjallisuus ja lähteet Liite: Putkilokasvilajisto

3 1 JOHDANTO Gräsanojan alueen luontoselvitykset suoritettiin maaliskuun ja syyskuun välisenä aikana vuonna Tarkoituksena oli selvittää tutkimusalueen linnusto, liito-oravan ja lepakoiden mahdollinen esiintyminen, sudenkorennot sekä paikantaa alueen suojelun ja virkistyskäytön kannalta tärkeät luontotyypit. Selvitysalue sijaitsee Espoossa Länsiväylän eteläpuolella lähellä Matinkylää (kuva 1). Tutkimusalueen länsireunassa kulkee Gräsanoja, ja alue on hyvin puistomainen ja avoin. Tutkimusalueen ulkopuolella on paljon asutusta. Tutkimuksessa selvitettiin seuraavat luontoarvot: alueen luontotyypit (luonnonsuojelulain erityisesti suojeltavat luontotyypit ja metsälain arvokkaat elinympäristöt määritettiin) kasvillisuus liito-oravan esiintyminen linnusto sudenkorennot lepakoiden esiintyminen Tutkimuksen tuloksia on arvioitu Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiivien perusteella, sekä Suomen luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain perusteella (Ympäristösäädökset 2004). Natura 2000 luontotyyppien ja metsälain mukaisten tyyppien määrittelyssä käytettiin Natura 2000 luontotyyppiopasta (Airaksinen ja Karttunen 2000) sekä Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt teosta (Meriluoto ja Soininen 1998). Lajien uhanalaisuutta on arvioitu Espoon mittakaavassa (Heikkinen 2001) sekä valtakunnallisesti (Rassi ym. 2001). Lintulajien harvalukuisuutta on arvioitu teoksen Muuttuva pesimälinnusto mukaan (Väisänen ym. 1998). Työ käynnistettiin keväällä 2008 kaupungin ja konsultin välisillä neuvotteluilla, joissa tarkennettiin työn suunnitelmaa ja ohjeistusta Työ käynnistettiin keväällä 2008 maastokäynneillä. Työtä on ohjannut Espoon kaupungin asemakaavayksikkö. Työn ovat tehneet Sirkka Helminen (liito-orava), Nina Hagner-Wahlsten (lepakot), Jarkko Santaharju (sudenkorennot) sekä Rauno Yrjölä (kasvillisuus ja linnut). Kuva 1. Selvitysalueen sijainti ja rajaus 3

4 2 KASVILLISUUS- JA KASVISTOSELVITYS Rauno Yrjölä 2.1 Tavoitteet ja menetelmät Kasvillisuusselvityksen tavoitteena oli paikantaa luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät luontotyypit sekä selvittää alueen kasvillisuus ja putkilokasvilajisto, mukaan lukien uhanalaisten, erityisesti suojeltavien ja Suomen kansainvälisten vastuulajien esiintymät. Kartta- ja ilmakuva-aineistoa tarkasteltiin etukäteen potentiaalisesti arvokkaiden kohteiden, kuten purojen, soiden ja avokallioiden, paikantamiseksi, ja maastotöissä painotettiin kyseisiä kohteita. Piha-alueiden ja peltojen kasvillisuutta ei selvitetty. Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät luontotyypit rajattiin kartalle maastossa. Kasvilajien nimistö on Hämet-Ahdin ym. (1998) mukainen. Gräsanojan kasvillisuusselvityksen tavoitteena oli selvittää alueen kasvillisuuden yleispiirteet ja putkilokasvilajisto, mukaan lukien uhanalaisten, erityisesti suojeltavien ja Suomen kansainvälisten vastuulajien esiintymät sekä tehdä alueen kasvillisuuskuviointi ja paikantaa luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat elinympäristöt. Selvityksen maastokäynnit tehtiin touko elokuussa Maastokäyntien aikana pidettiin listaa havaituista putkilokasveista. Lajien määritysapuna käytettiin Retkeilykasviota (Hämet-Ahti ym. 1998) sekä Suurta Pohjolan Kasviota (Mossberg & Stenberg 2006). Havaitut putkilokasvilajit on esitetty liitteessä. Nimistö noudattaa Retkeilykasviota (Hämet-Ahti ym. 1998) ja Suomen puu- ja pensaskasviota (Hämet-Ahti ym. 1992). Kasvillisuuskuviot rajattiin kartalle maastossa. Kuvioiden rajauksessa pyrittiin siihen, että yksittäisen kuvion kasvillisuus olisi mahdollisimman homogeenistä. Toisaalta kuvioinnissa pyrittiin myös tulosten esittämisen selkeyteen, minkä vuoksi kuvioiden minimiala oli noin 10 aaria. Rajattujen kuvioiden kasvillisuus luokiteltiin Toivosen & Leivon (2001) oppaan mukaisesti, metsälakikohteet arvioitiin Meriluodon & Soinisen (1998) mukaan. Luokittelussa pyrittiin pääsemään kolmannelle hierarkiatasolle (kasvillisuus- tai kasvupaikkatyyppiryhmä), jonka katsottiin olevan työn tarkkuuden kannalta riittävä. Alueen kasvillisuuskuvioiden kasvillisuustyypit on esitetty kuvassa 2. Taulukko 1. Kasvillisuustyypit kuvioittain. Kasvillisuuden päätyyppi Kuvio Kasvillisuuden alatyyppi Tarkennus Kulttuurikasvillisuus 20 Hylätty pelto Haapavaltainen metsittyvä pelto 14 Hylätty pelto Haavalla metsittynyt hylätty pelto 19 Hylätty pelto Koivuvaltainen metsittyvä pelto 18 Hylätty pelto Koivuvaltainen, harva puustoinen metsittyvä pelto 13 Hylätty pelto Koivuvaltainen, harva puustoinen metsittyvä pelto 16 Hylätty pelto Luontaisesti lehtipuilla metsittyvä hylätty pelto 23 Hylätty pelto Suurruohoja ja heiniä kasvava hylätty pelto 30 Hylätty pelto Suurruohoja ja heiniä kasvava hylätty pelto 21 Hylätty pelto Suurruohoja kasvava hylätty pelto 24 Hylätty pelto Lehtipuita ja pensaita 31 Hylätty pelto Lehtipuustoa 4 Piha Pihaan kuuluvaa puustoa 11 Puisto/Hylätty pelto Koivuvaltainen metsittyvä pelto 12 Puisto/Hylätty pelto Suurruohoja ja heiniä kasvava hylätty pelto 17 Puisto/Hylätty pelto Suurruohoja ja heiniä kasvava hylätty pelto 10 Puisto/reunuspuusto Koivuvaltainen reunusmetsä 9 Puisto/reunuspuusto Lehtipuita ja pensaita 8 Puisto/reunuspuusto Lehtipuita ja pensaita 5 Puisto/reunuspuusto Lehtipuita ja pensaita 4

5 Metsäkasvillisuus Rantakasvillisuus Vesikasvillisuus Puisto/reunuspuusto Lehtipuukangas Lehtipuukangas Lehtipuukangas Sekametsä Sekametsä Sekametsä Sekametsä Sekametsä/puisto Rantaniittyä ja -pensaikkoa Rantaniittyä ja -pensaikkoa Rantapensasto Ilmaversoiskasvillisuus Kellulehtikasvillisuus Lehtipuustoa Haapavaltainen tuore lehtipuukangas Haapavaltainen tuore lehtipuukangas Lehtomainen koivuvaltainen lehtipuukangas Koivuvaltainen tuore havu-lehtipuukangas Lehtomainen havu-lehtipuukangas Tuore havu-lehtipuukangas Tuore havu-lehtipuukangas Kuivahko havupuukangas Korkeakasvuinen rantaniitty Korkeakasvuinen rantaniitty Lehtipuuvaltainen rantapensasto Järvikaislavaltainen ruovikkokasvillisuus Nymfeidivaltainen kellulehtikasvillisuus Kuva 2. Gräsanojan kasvillisuuskuviot kesällä Kasvillisuuden yleiskuvaus Suuri osa Gräsanojan alueesta on vanhaa metsittyvää peltoa. Selvimmin tämä näkyy vielä melko avoimilla kuvioilla, joissa puusto on harvaa, muu kasvillisuus on pääosin matalia heiniä ja ruohoja ja vanhat avo-ojat ovat vielä nähtävissä. Tällaisia kuvioita ovat mm. 13, 21 ja 23. Osa vanhoista peltoalueista kasvaa jo melko kookastakin lehtipuustoa, pääasiassa koivua, haapaa ja leppää (mm. kuviot 14, 16, 18, 19 ja 20). Puusto on vielä sen verran harvaa, että aukkopaikoissa kasvaa runsaana mm. mesiangervoa ja vadelmaa. Alueella kulkee kävelyteitä, joiden ympäristö on puistomaisesti hoidettua. Makuasia lieneekin, milloin kuviot luokittelee puistoksi, milloin taas metsittyviksi pelloiksi. Puistomaisia piirteitä on selvimmin kuvioilla 11, 12 ja 17, 5

6 etenkin kävelyteiden reunukset ovat hoidettuja. Kauempana tiestä nämäkin kuviot kuitenkin selvästi edustavat metsittyviä peltoja. Kuvioilla 10 ja 11 on runsaasti lehtipuustoa kävelytien molemmilla puolilla. Aluskasvillisuus on vähäisempää kuin avoimemmilla kuvioilla. Kuvio 10 rajoittuu Gräsanojan rantaan ja se onkin selvästi reunuspuustomainen verrattuna kävelytien itäpuoleen. Myös kuviot 4, 5, 7, 8 ja 9 ovat lähinnä reunuspuustoa, niillä on kuitenkin selviä puistometsänkin piirteitä, kuvioilla kasvaa mm. valkopajuja sekä puutarhan reunalla yksittäinen vuorijalavan taimi, joka on todennäköisesti peräisin lähialueelle istutetuista vuorijalavista. Valkopajuja on Gräsanojan varteen aikanaan istutettu enemmänkin ja ilmakuvasta voi selvästi havaita muutamia valkopajuja myös Länsiväylän liittymän sisäpuolella. Selvemmin jo metsätyyppejä edustavat alueet ovat kuviot 1, 15 sekä kuviot Kuvio 1 on kävelytien ja Gräsanojan välissä oleva pieni kuivempi laikku. Paikalla havaittiin yksi keltamatara (tai keltamataran ja paimenmataran risteymä). Muukin kasvillisuus on kuivemman paikan lajistoa. Kuvio 15 on lehtipuuvaltaista sekametsää, jossa puusto on kookkaampaa ja latvus sulkeutuneempi kuin ympäröivillä metsittyvillä peltoalueilla. Toinen samantapainen metsäsaareke on kuvio 22, jossa kasvaa runsaasti kookkaita haapoja. Länsiväylään rajoittuva metsäinen pieni mäkialue on erityisesti itäpäästään lehtomainen. Alueella on myös haavikkoa ( kuvio 28) sekä koivuvaltaista metsää (kuvio 29). Myös lahopuustoa alueelta löytyy enemmän kuin muualta. Tämä metsäalue on syytä säilyttää alueen luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaana alueena, lisäksi on melusuojana Länsiväylän suuntaan. Itse Gräsanoja on sameavetinen. Vesikasvillisuus on pääosin kellus- tai ilmaversoista, tosin uposkasveja ei ojasta edes yritetty harata. Kävelysillan tuntumassa ja siitä etelään (kuvio 33) vallitsevia vesikasveja ovat vesitatar, ulpukka sekä pohjanlumme. Ylempänä (kuvio 32) oja kapenee ja mataloituu, vesitattaren lisäksi alueella on runsaasti järvikortetta. Gräsanojan länsiranta on osin rakennettua. Kuvioilla 2 ja 6 on matalaa rantakasvillisuutta, mm. viiltosaraa, kurjenmiekkaa ja ojasorsimoa. Leveäosmankäämi ja ranta-alpi ovat yleisiä. Paikalla kasvaa myös mm. terttualpia, vesitatarta, vesisaraa ja ratamosarpiota. 2.3 Uhanalaiset tai harvalukuiset lajit Selvitysalueelta löytyi kaksi vaarantuneiksi luokiteltua lajia, vuorijalava ja keltamatara. Molemmat lajit olivat Gräsanojan varrella. Vuorijalavaa yksi pieni taimi (lisääkin alueella todennäköisesti on) ja keltamataraa (tai keltamataran ja valkomataran risteymää) myös vain yksi pieni yksilö. Lajien havaintopaikat ovat kuvassa 3. 6

7 Kuva 3. Gräsanojan harvalukuiset kasvit kesällä Kuva 4. Gräsanoja. 7

8 2.4 Suositukset Alueelta ei löytynyt erityistä suojelua vaativia kasvilajeja eikä luontotyyppejä. Kasvillisuuden perusteella suosittelemme Länsiväylän metsikön, alueen keskiosan haapametsikön sekä Gräsanojan varren säilyttämistä. Säilytettäväksi suositellut alueet on esitetty kuvassa 5. Kuva 5. Gräsanojan säilytettäväksi suositellut kasvikuviot. 8

9 3 LIITO-ORAVASELVITYS Sirkka-Liisa Helminen 3.1 Tavoitteet ja menetelmä Gräsanojan liito-oravaselvitys aloitettiin keväällä heti lumien sulettua. Kevättalvi on parasta aikaa liito-oravan jätöksien löytämiseen, kun lumet ovat sulaneet ja kasvillisuus ei vielä ehdi peittää niitä (Hanski ym 2001, Sierla ym ja Söderman 2003). Maastokäynti suoritettiin Tavoitteena oli kartoittaa liito-oravalle sopivat metsäalueet ja hahmottaa mahdollisten esiintymien välisiä viheryhteystarpeita. Raportti sisältää liitooravakartoituksen tulokset, esiintymien kuvaukset ja suositukset maankäytön suunnitteluun. Esiintymät rajataan ja numeroidaan kartoille. 3.2 Tulokset Alueelta ei löytynyt jälkiä liito-oravasta eikä alueella ole liito-oravalle sopivia metsiköitä. Lähimmät liitooravaesiintymät sijaitsevat Länsiväylän pohjoispuolella sekä Soukanniemessä. Merkittäviä viheryhteyksiä tutkimusalueelle ei ole ja se sijaitsee suurten valtaväylien keskellä. Vähäisen metsäalan ja sopivien viheryhteyksien puuttumisen perusteella voidaan päätellä, että myös tulevaisuudessa liito-oravan esiintyminen alueella on epätodennäköistä. 3.3 Suositukset maankäytölle Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, jonka mukaan niiden levähdys- ja lisääntymispaikkojen heikentäminen on kielletty. Koska alueelta ei löytynyt jälkiä liito-oravasta, ei tällä perusteella tarvita rajoituksia maankäytössä.

10 4 LEPAKKOSELVITYS 4.1 Johdanto Espoon Gräsanojan varren lepakkoselvitys on Espoon kaupungin kaupunkisuunnittelukeskuksen ympäristötutkimus Yrjölä Oy:n kautta BatHouse:lta tilaamaa selvitys. Selvitysalue sijaitsee Haukilahdessa Länsiväylän eteläpuolella. Alue on kooltaan 10,4 ha. Selvityksen tavoite on antaa suunnittelulle taustatietoa lepakoiden esiintymisestä ja suojelutarpeesta selvitysalueella. Raportissa esitellään lepakoiden esiintyminen kaava-alueella sekä lepakoiden kannalta tärkeät alueet. Lisäksi annetaan kertyneiden tietojen pohjalta suosituksia lepakoiden huomioon ottamiseksi suunnittelussa. Lepakkokartoituksen on tehnyt FM Nina Hagner-Wahlsten, BatHouse. 4.2 Lepakoiden suojelu Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Ripsisiippa on Suomessa arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi ja se on luonnonsuojeluasetuksella säädetty erityistä suojelua vaativaksi. Kaikki maassamme tavatut lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). Suomessa esiintyvistä lepakoista, lampisiippa on luontodirektiivin II -liitteen laji, joka tosin on havaittu maassamme vain kerran. Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtionsopimus 104/1999). Sopimus velvoittaa jäsenmaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATS-sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää riittävien ekologisten selvitysten tekemistä kaavoitustyön pohjaksi. Näiden lepakoiden suojeluun liittyvien säädösten sekä maankäyttö- ja rakennuslain vaatimusten takia lepakot tulee huomioida erilaisissa hankkeissa. Suunnittelun tueksi tehtävissä kartoituksissa tulee huomioida niin lisääntymis- ja levähdyspaikat kuin hyvät saalistusalueetkin. 4.3 Lepakoiden ekologiaa lyhyesti Maassamme on havaittu 13 lepakkolajia. Ne ovat kaikki hyönteisravintoa käyttäviä pienlepakoita, joiden biologiasta tiedetään Suomessa vielä melko vähän. Kesäisin lepakkonaaraat muodostavat lisääntymisyhdyskuntia (lisääntymis- ja levähdyspaikkoja), joissa ne synnyttävät ja huolehtivat poikasistaan. Yhdyskunnat hajaantuvat loppukesällä, poikasten itsenäistyessä. Urokset ovat kesäisin useimmiten yksitellen tai pieninä ryhminä. Sopivia päiväpiiloja löytyy rakennuksista, puiden koloista tai muista suojaisista ja lämpimistä paikoista. Lepakot lentävät yöllä ja lepäävät päivällä. Erityisesti kantaville ja imettäville naaraille hyvät saalistusalueet päiväpiilon lähellä ovat tärkeitä. Loppukesällä lepakot yleensä levittäytyvät tasaisemmin erilaisiin ympäristöihin ravinnonhakuun. Useimmat lajit tarvitsevat myös suojaisia kulkureittejä päiväpiilojen ja saalistusalueiden välillä. Lepakot ovat pitkäikäisiä ja ne lisääntyvät hitaasti. Poikasia syntyy yleensä vain yksi. Niinpä päiväpiilojen tai saalistusalueiden katoaminen tai lepakoihin kohdistuva voimakas häirintä voi olla niille kohtalokasta. 4.4 Aineisto ja menetelmät Vuonna 2002 tehty Espoon eteläosien lepakkokartoitus (Siivonen 2002), kattaa myös Espoon Gräsanojan varren alueen. Yhtään mainintaa lepakkohavainnoista ei raportissa ole Gräsanojan alueelta. Suomessa lepakoiden kartoitusmenetelmät ovat vielä vakiintumattomat, vaikka erilaisia lepakkokartoituksia onkin viime vuosina tehty useita. Tässä työssä on pääosin käytetty reittikartoitusmenetelmää sekä maastoon jätettävä automaattisesti tallentava lepakkodetektori. 10

11 Gräsanojan varren alueen lepakkokartoitus suunniteltiin karttatarkastelujen ja päiväaikaan tehtyjen maastokäyntien avulla. Lepakoita havainnoitiin öisin ultraäänidetektorin avulla, kävellen aluetta halkovia, ennalta suunniteltuja reittejä pitkin. Kartoitusreitit seurasivat mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia polkuja. Polkujen käyttö helpottaa suunnistamista yöaikaan sekä vähentää oleellisesti esimerkiksi korkean kasvillisuuden seassa kävelemisestä aiheutuvaa häiritsevää taustamelua. Rauhallisella vauhdilla tehdyllä kartoituksella yhdistettynä hyviltä vaikuttavien saalistusalueiden tarkempaan havainnointiin saadaan varsin kattavasti tietoa lepakkolajistosta ja runsauksista sekä eri alueiden merkityksestä lepakoille. Kartoituksien aloitusajankohta oli aikaisintaan 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen, valo-olosuhteista riippuen, ja päättyi ennen aamusarastusta alueen pienestä koosta johtuen. Lepakkokartoitusta tehtiin vain hyvällä säällä, eli sateettomina, melko tyyninä ja lämpiminä (>+5 o C) öinä. Lepakoiden havainnoimiseen käytettiin ultraääni-ilmaisimia eli lepakkodetektoreita, sekä kannettavia detektoreita (Pettersson D240x) että maastoon jätettävä automaattisesti rekisteröivä detektori (AnaBat SD1 CF). Näillä laitteilla voidaan havaita lepakoiden päästämät kaikuluotausäänet. Äänet nauhoitettiin digitaalisella tallentimella (Edirol-R09) käyttäen detektorin sekä heterodyne- että aikalaajennustoimintoja. Lajit tunnistettiin joko maastossa tai jälkikäteen analysoimalla nauhoitettuja ääniä tietokoneella äänianalyysiohjelmalla (BatSound -ohjelmisto sekä AnaLook). Lepakot pyrittiin aina myös näkemään lajinmäärityksen varmentamiseksi. Lepakkolajeja ei aina pysty määrittämään ääni- tai näköhavaintojen perusteella. Lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa on erotettavissa ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella, joten nämä lajit käsitellään tässä työssä lajiparina nimellä viiksisiipat. Lepakot käyttävät eri alueita saalistusalueinaan kesän eri ajankohtina. Tästä johtuen kartoitettava alue tulisi inventoida useana eri ajankohtana kesän aikana. Maastokartoitusta on tehty yhteensä 4 kertaa toukokuun ja elokuun välisenä aikana. 4.5 Tulokset 4.6 Lajisto ja havaintomäärät Tulokset kannettavista detektoreista (Pettersson 240x) Kartoitustyössä jalan kuljettujen reittien yhteispituus oli noin 14 km. Kartoituksessa kuljetut reitit käyvät ilmi kartasta 1. Selvitysalueella tavattiin kartoituksen yhteydessä kahta lepakkolajia (pohjanlepakko ja vesisiippa). Havaintoja saalistavista tai ohilentävistä lepakoista oli selvitysalueella ja sen lähiympäristössä yhteensä vain 7 (kuva 6). Havainnoista 6 oli purouoman tuntumassa, näistä kaksi pohjanlepakkohavaintoa oli m selvitysalueen eteläpuolella (eivät näy kartalla, taulukko 2). 11

12 Kuva 6. Gräsanojan varren alueella kuljetut reitit sekä lepakkohavainnot. Taulukko 2. Gräsanojan varrella tehdyt lepakkohavaintojen määrät (suluissa olevat havainnot ovat selvitysalueen eteläpuolelta) (1) 9.6. pohjanlepakko (1) vesisiippa 12

13 4.6.2 Tulokset maastoon jätettävistä detektoreista (AnaBat SD1 CF) Toukokuun kartoitusyönä maastoon jätettiin automaattisesti rekisteröivä AnaBat-detektori puron varteen selvitysalueen länsirajan keskellä olevan sillan kohdalle. Laite ei rekisteröinyt yhtään lepakkoa yön aikana Lepakoille tärkeät alueet Tulosten esittelyssä eri alueiden arvo lepakoille on luokiteltu seuraavia periaatteita noudattaen. Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka. Maankäytössä ehdottomasti huomioitava alue (luonnonsuojelulaki). Luokka II: Tärkeä ruokailualue. Maankäytössä huomioitava alue (EUROBATS sopimus). Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alue. Siirtymäreitti: Verrattavissa luokkaan II. Maankäytössä huomioitava alue (EUROBATS sopimus) Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Gräsanojan varren alueelta ei löytynyt lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkaa. Yhtään viitteitä ei ollut siitä, että alueella saattaisi sellainen olla Luokka II: Tärkeät ruokailualueet Gräsanojan varren alueelta ei löytynyt lepakoille tärkeäksi luokiteltua aluetta Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet Gräsanojan varren alueen lepakkohavainnot olivat puron varrelta. Puro ympäröivine varjostavine puineen on lepakoille, varsinkin pohjanlepakoille, potentiaalista saalistusaluetta. Puro kasvoi miltei kokonaan umpeen kesän aikana. Vesisiipat käyttävät ainoastaan avoimia vesipintoja saalistusalueinaan. Molemmat vesisiippahavainnot olivat pieniltä avoimilta puro-osuuksilta Potentiaaliset siirtymäreitit Puronvarsi on maastotarkkailun perusteella potentiaalinen siirtymäreitti lepakoille (kuva 7). Reitti on yhtenäinen ja suurilta osin rantapuuston varjostama ja täten pimeä. 13

14 Kuva 7. Lepakoiden potentiaalinen siirtymäreitti Gräsanojan varren alueella. 4.7 Tulosten tarkastelu sekä toimenpidesuositukset ja lepakoiden huomioiminen suunnittelussa Kartoituksessa tehdyt havainnot edustavat aina hetkellistä kuvaa lepakoiden esiintymisestä. Tarkemman kuvan lepakoiden esiintymisestä saa mitä useimmin alueella käy. Käytännössä kartoitukseen käytettävä aika on rajallinen. Tässä kartoituksessa käytetyt havainnointimenetelmät antavat hyvän kuvan alueen lepakkolajistosta, runsauksista sekä tärkeistä saalistusalueista. Tarkkuus on tämän kartoituksen tavoitteiden saavuttamiseksi ollut tarkoituksenmukainen. Selvitysalue oli odotettua valoisampi ulkoilureittien valaistuksen takia. Tämä seikka karkottaa alueelta ainakin siippalajit. Toisaalta valot saattavat houkutella hyönteisiä pyydystäviä pohjanlepakoita syksyllä, tätä ei kuitenkaan havaittu. Lepakkohavaintoja oli hyvin vähän. Selvitysalueen tuntumassa olevia asuntoalueita kartoitettiin autolla detektorilla kuunnellen, jotta selvisi lähialueen lepakkotilanne. Lähialueillakaan ei esiintynyt lepakoita. Puro kasvoi kesän aikana odotettua enemmän umpeen, loppukesästä avointa vesipintaa ei juuri näkynyt. Vesikasvillisuus estää vesisiippoja saalistamasta purolla. Mikäli halutaan luoda paremmat olosuhteet vesisiipoille, puron pintakasvillisuutta tulisi ainakin osittain poistaa. Jotta puroa pitkin kulkeva potentiaalinen siirtymäreitti säilyisi lepakoille suotuisana, varsilla kasvavaa puustoa tulisi säilyttää. Lepakoille sovelias reitti on oltava tuulilta suojattu sekä verraten pimeä. Yleiskaavaluonnoksessa ehdotettu lisärakentaminen selvitysalueella ei heikennä lepakoiden suotuisaa suojelutasoa Gräsanojan alueella. 14

15 5 SUDENKORENTOKARTOITUS Jarkko Santaharju 5.1 Johdanto Espoon Gräsanojan sudenkorentoselvitys tehtiin Espoon kaupunkisuunnitteluviraston tilauksesta kesällä 2008 kolmella käyntikerralla. Selvityksen toteutti Ympäristötutkimus Yrjölä Oy ja luontokartoittaja, fil. Yo. Jarkko Santaharju. 5.2 Menetelmät Matinkylän ostoskeskuksen takana sijaitsevan Gräsanojan sudenkorentolajistoa selvitettiin kolmella käyntikerralla, 27.5., 7.7. ja Käynnit toteutettiin tyyninä ja lämpiminä päivinä kello välisenä aikana, jolloin sudenkorennot ovat aktiivisimmillaan. Alueen vesistöt rajoittuivat lähes yksinomaan itse n. 4 metriä leveään Gräsanojaan. Kartoituksessa käytettiin välineinä kiikaria ( Leica 8x42 ) ja perhoshaavia. Vaikeasti kiikarilla tunnistettavat lajit pyydystettiin haavilla tarkempaa määritystä varten ja vapautettiin mahdollisimman nopeasti. Lajistosta ei kerätty näytteitä, mutta osa sudenkorentolajeista valokuvattiin. 5.3 Sudenkorentolajisto Espoon Gräsanojan selvitysalueella havaittujen sudenkorentolajien runsaudet viisiluokkaisesti: 1= 1-2 yksilöä 2= 3-9 yks. 3= yks. 4= yks. 5= >1000 yks. Sirokeijukorento (Lestes sponsa) 3 Eteläntytönkorento (Coenagrion puella) 1 Ruskoukonkorento (Aeshna grandis) 1 Punasyyskorento (Sympetrum vulgatum) 2 Isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda) Tulosten tarkastelu Gräsanoja oli sudenkorentolajistoltaan hyvin vaatimaton ja sen vesi oli hyvin sameaa ja tuntui lähes seisovan. Ainoa oikeasti Gräsanojassa lukuisana lisääntyvä sudenkorentolaji lienee sirokeijukorento (Lestes sponsa), eikä sekään ollut runsaslukuinen. Ainoa merkittävä Gräsanojan selvitysalueella tavattu sudenkorentolaji oli Eteläntytönkorento (Coenagrion puella), joka tavattiin 7.7. hieman keskimmäisen joen ylittävän kävelysillan pohjoispuolella. Laji kuuluu Luonnonsuojelulain mukaisiin erityisesti suojeltaviin lajeihin. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää (Luonnonsuojelulaki 47 ). Sivistyneen arvion mukaan kyseessä on kuitenkin ollut vaeltava yksilö, sillä alueella ei tavattu lajia aiemmalla, eikä jälkimmäisellä käynnillä, eikä se ainakaan vuonna 2008 lisääntynyt selvitysalueella. Sudenkorentoselvityksen perusteella Gräsanojan alueesta ei ole tarvetta antaa maankäyttöön liittyviä suosituksia. 15

16 6 LINNUT 6.1 Menetelmä Gräsanojan alueen pesimäaikainen linnusto selvitettiin kesällä 2008 touko-kesäkuun aikana. Laskenta-alueena oli koko selvitysalue. Kartoituslaskennassa havaitut linnut merkittiin maastokartoille ja karttojen perusteella tehtiin tulkinta alueella pesivistä lajeista. Erityinen huomio kiinnitetään lintudirektiivin liitteen I lajeihin sekä uhanalaisiin lajeihin. Alue kartoitettiin 18.5., 6.6. ja 22.6., samoina aamuina kuin Kalastajantien selvitysalue lähistöllä. Kolmea laskentakertaa voi pitää miniminä, jolla saadaan karkea käsitys alueen lajistosta ja lajien välisistä runsaussuhteista. Laskennassa noudatettiin Eläinmuseon linnustonseurannan ohjeita. Laskennat tehtiin aamun ja aamupäivän aikana, alueen kartoittamiseen kuluin noin 1,5 tuntia. Havainnosta kirjattiin mahdollisuuksien mukaan ylös laji, sukupuoli, ikä sekä käyttäytyminen (laulava, varoitteleva, lentävä jne.). Tarkemmin menetelmää ovat selostaneet Koskimies (1994) sekä Koskimies ja Väisänen (1988). Laskentapäivinä oli laskentaan sopivat sääolot, sade tai tuuli eivät haitanneet laskentoja. Reviirit tulkittiin siten, että vähintään yhdellä laskentakerralla havainnon piti koskea reviirikäyttäytymistä (laulava, varoitteleva, kantaa ruokaa poikasille tms.). Kaikki laskennat teki Rauno Yrjölä. 6.2 Tulokset Gräsanojan alueella havaittiin yhteensä 27 alueella mahdollisesti pesivää lintulajia (taulukko 3). Lisäksi ojalla havaittiin pesimäaikana harmaahaikara, naurulokki, rantasipi ja haarapääskyjä, mutta ne eivät todennäköisesti pesi alueella vaan olivat ruokavieraita. Samoin ruokavieraita lienevät olleet heinäkuussa havaitut muutamat kottaraiset. Gräsanojan linnustossa yhdistyvät puistojen, pientaloalueiden sekä pensaikkojen linnusto. Koska puusto on pääasiassa lehtipuustoa, olivat mm. satakieli ja mustapääkerttu runsaita. Myös kaksi viitakerttusta ihastutti ohikulkijoita taiturimaisilla säkeillään. Itse Gräsanoja on sen verran kapea, varsinaisesti vesi- tai kosteikkolinnustoa siinä ei ole. Alueella ei havaittu luonnonsuojelulain erityisesti suojelemia lintulajeja, eikä lintudirektiivin lajeja. Suomen uhanalaisuusluokituksen lajeista havaittiin varpunen aivan alueen rajalla sekä naurulokki ruokavieraana. Kuva 8. Viitakerttunen Gräsanojalla. 16

17 Taulukko 3. Gräsanojan selvitysalueen pesimälintulajisto kesällä Laji Fasaani Sepelkyyhky Tervapääsky Käpytikka Västäräkki Punarinta Satakieli Mustarastas Räkättirastas Punakylkirastas Viitakerttunen Kultarinta Hernekerttu Pensaskerttu Lehtokerttu Parimäärä Laji Mustapääkerttu Pajulintu Hippiäinen Kirjosieppo Sinitiainen Talitiainen Varis Peippo Viherpeippo Vihervarpunen Tikli Punavarpunen Kaikki yhteensä Lajeja Parimäärä Kuva 9. Gräsanojan selvitysalueen ja sen välittömän ympäristön mielenkiintoisimmat lintulajit. 17

18 6.3 Tulosten tarkastelu Linnustoltaan Gräsanojan harvapuustoiset metsittyvät pellot olivat vaatimattomia. Alueen ehkä merkittävin arvo on kosteilla pensaikkoalueilla, joilla havaittiin runsaasti satakieliä ja pari viitakerttusta. Muutoin lajisto oli tyypillistä pientaloalueen ja hylättyjen peltojen lajistoa. Lehtipuuvaltaisuus näkyy hieman siinä, että kertut, kultarinta ja satakielet ovat alueella melko yleisiä. 6.4 Suositukset Alueella ei havaittu yhtään erityisesti suojeltavaa lajia eikä pesimälajisto erityisesti poikkea monista muista alueista. Samantapaista ympäristöä on Espoossa monin paikoin peltojen laitamilla ja rantojen tuntumassa. Linnuston perusteella ei ole tarpeen antaa erityisiä suosituksia kaavoitukselle. 7 MUU ELÄIMISTÖ Gräsanojassa havaittiin keväällä kudulla sekä haukia että ilmeisesti suuria lahnoja tai suutareita. Keskikesällä ojan vesimäärä ja virtaus olivat niin pieniä, että alueella on todennäköisesti vain vähäistä kalataloudellista merkitystä. Periaatteessa alue soveltuisi kuitenkin monille kaloille lisääntymisalueeksi ja kalat pääsevät nousemaan sinne merestä. 18

19 8 MAANKÄYTÖN SUOSITUKSET Yhteenveto suositeltavista alueista ja luokittelusta on rajattu karttaan (kuva 10) Luokittelu: Luokka I, EHDOTTOMASTI SÄILYTETTÄVÄT. Ympäristöä muuttavaa maankäyttöä ei sallita lainkaan. Luokka II, arvokkaat luontoalueet, joiden säilyttämistä kokonaisuutena suositellaan (Maankäytössä tulisi huomioida alueen luontoarvon riittävä säilyminen). Luokka III, luonnon monimuotoisuuden kannalta säilyttämisen arvoiset alueet (Maankäytössä suositellaan alueiden luonnon säilyttämistä mahdollisuuksien mukaan). Luokan I alueita tai kohteita ei alueelta löytynyt. Luokka II tai kohteita ei alueelta löytynyt. Luokka III Kasvillisuusselvityksessä luonnon monimuotoisuuden kannalta säilytettäviksi suositellut alueet. 19

20 Kuva 10. Vihreällä rasterilla on merkitty Gräsanojan säilytettäviksi suositellut alueet. 20

21 9 KIRJALLISUUS JA LÄHTEET Hanski, I., Henttonen, H, Liukko, U-M,, Meriluoto, M. ja Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Ympäristöministeriö. Heikkinen, M Espoon uhanalaiset ja silmälläpidettävät eläimet ja kasvit. Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 7/2001. Hämet-Ahti, L., Palmén, A., Alanko, P. & Tigerstedt, P. M. A Suomen puu- ja pensaskasvio. Dendrologian Seura Dendrologiska Sällskapet r.y., Helsinki. 373 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Yliopistopaino, Helsinki. 656 s. Koskimies, P. & Väisänen, R.A (2. painos): Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Ohjeet alueelliseen seurantaan. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja B 18: Meriluoto, M. & Soininen, T Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus, Helsinki. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2006: Suuri Pohjolan Kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. 928 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. 113 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. 196 s. Toivonen, H. & Leivo, A Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 14. Väisänen, R.A., Koskimies, P. & Lammi, E. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki. Ympäristösäädökset. Lakikokoelma Edita. 21

22 10 LIITE: PUTKILOKASVILAJISTO Taulukko 4. Putkilokasvilajisto (H= harvinainen, V= viljelykarkulainen, T= tavallinen) Tieteellinen nimi Suomalainen nimi Acer platanoides metsävaahtera T Achillea millefolium siankärsämö T Aegopodium podagraria vuohenputki T Agrostis capillaris nurmirölli T Agrostis stolonifera rönsyrölli T Alchemilla vulgaris poimulehti T Alisma plantago-aquatica ratamosarpio T Alliaria petiolata litulaukka T Alnus glutinosa tervaleppä T Alnus incana harmaaleppä T Alopecurus pratensis nurmipuntarpää T Anemone nemorosa valkovuokko T Angelica sylvestris karhunputki T Anthoxanthum odoratum tuoksusimake T Anthriscus sylvestris koiranputki T Arctium tomentosum seittitakiainen T Artemisia vulgaris pujo T Barbarea vulgaris peltokanankaali V Betula pendula rauduskoivu T Betula pubescens hieskoivu T Bidens tripartita tummarusokki T Calamagrostis arundinacea metsäkastikka T Calamagrostis epigejos hietakastikka T Caltha palustris rentukka T Campanula rotundifolia kissankello T Carduus crispus kyläkarhiainen T Cardaminen pratensis luhtalitukka T Carex acuta viiltosara T Carex aquatilis vesisara T Centaurea phrygia nurmikaunokki T Chelidonium majus keltamo T Cirsium arvense pelto-ohdake T Cirsium helenioides huopaohdake T Convallaria majalis kielo T Dactylis glomerata koiranheinä T Deschampsia cespitosa nurmilauha T Deschampsia flexuosa metsälauha T Elymus caninus koiranvehnä T Elymus repens juolavehnä T Epilobium angustifolium maitohorsma T Equisetum arvense peltokorte T Equisetum fluviatile järvikorte T Equisetum sylvaticum metsäkorte T Festuca ovina lampaannata T Festuca pratensis nurminata T Festuca rubra punanata T Filipendula ulmaria mesiangervo T Fragaria moschata ukkomansikka V Fragaria vesca ahomansikka T Galeopsis speciosa kirjopillike T Galium album paimenmatara T Galium verum keltamatara H Geranium sylvaticum metsäkurjenpolvi T Geum rivale ojakellukka T Glyceria fluitans ojasorsimo T Heracleum persicum jättiputki T Hieracium sylvatica salokeltano T Hieracium umbellatum sarjakeltano T Hypericum maculatum särmäkuisma T Iris pseudacorus kurjenmiekka T Lapsana communis linnunkaali T Lathyrus pratensis niittynätkelmä T Leontodon autumnalis syysmaitiainen T Linaria vulgaris kannusruoho T Lolium perenne englanninraiheinä T Lupinus polyphyllus komealupiini T Lysimachia thyrsiflora terttualpi T Lysimachia vulgaris ranta-alpi T Lythrum salicaria rantakukka T Maianthemum bifolium oravanmarja T Matricaria matricarioides pihasaunio T Melampyrum sylvaticum metsämaitikka T Melica nutans nuokkuhelmikkä T Milium effusum tesma T Mycelis muralis jänönsalaatti T Myosotis arvensis peltolemmikki T Myosotis scorpioides luhtalemmikki T Nuphar lutea ulpukka T Nymphaea candida pohjanlumme T Oxalis acetosella käenkaali T Peucedanum palustre suoputki T Phleum pratense timotei V Phragmites australis järviruoko T Picea abies kuusi T Pilosella officinarum huopakeltano T Pinus sylvestris mänty T Plantago major piharatamo T Poa annua kylänurmikka T Poa pratensis niittynurmikka T Polygonum amphibium vesitatar T Polygonum aviculare pihatatar T Populus tremula haapa T Potamogeton natans uistinvita T Potentilla anserina ketohanhikki T Potentilla crantzii keväthanhikki T Prunus padus tuomi T Pteridium aquilinum sananjalka T Quercus robur tammi T Ranunculus acris niittyleinikki T Ranunculus auricomus kevätleinikki T Ranunculus repens rönsyleinikki T Ribes nigrum mustaherukka V Ribes spicatum pohjanpunaherukka V Rosa rugosa kurttulehtiruusu T Rubus idaeus vadelma T Rubus saxatilis lillukka T Rumex acetosella ahosuolaheinä T Rumex acetosa niittysuolaheinä T 22

23 Rumex longifolius hevonhierakka T Salix alba valkopaju T Salix caprea raita T Salix phylicifolia kiiltopaju T Sambucus racemosa terttuselja T Schoenoplectus lacustris järvikaisla T Scirpus sylvaticus korpikaisla T Scrophularia nodosa syyläjuuri T Senecio viscosus tahmavillakko T Senevio vulgaris peltovillakko T Silene dioica puna-ailakki T Solanum dulcamara punakoiso T Sorbus aucuparia pihlaja T Spiraea salicifolia pajuangervo T Stellaria graminea heinätähtimö T Stellaria media pihatähtimö T Tanacetum vulgare pietaryrtti T Taraxacum sp. voikukka T Trientalis europaea metsätähti T Trifolium hybridum alsikeapila T Trifolium pratense puna-apila T Trifolium repens valkoapila T Tripleurospermum inodorum peltosaunio T Tussilago farfara leskenlehti T Typha latifolia leveäosmankäämi T Ulmus glabra vuorijalava H Urtica dioica nokkonen T Vaccinium myrtillus mustikka T Vaccinium vitis-idaea puolukka T Valeriana officinalis rohtovirmajuuri T Veronica arvensis ketotädyke T Veronica chamaedrys nurmitädyke T Vicia cracca hiirenvirna T Vicia sepium aitovirna T Viola palustris suo-orvokki T Viola riviniana metsäorvokki T Yhteensä lajeja