Luontoselvitys Espoon Perkkaan asemakaava-alueella vuonna 2015

Transkriptio

1 Luontoselvitys Espoon Perkkaan asemakaava-alueella vuonna 2015 Rauno Yrjölä Ympäristötutkimus Yrjölä Oy Miljöforskning Yrjölä Ab Alv. rek. PL 62 Postbox 62 Kaupparekisteri nro: Klaukkala Klövskog LY-tunnus: GSM GSM Mail: Mail:

2 2 Sisällys 1 Johdanto Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys Tulokset Liito-oravaselvitys Lepakkoselvitys Tulokset Linnustoselvitys Tulokset Yhteenveto Kirjallisuus Ympäristötutkimus Yrjölä Oy PL Klaukkala

3 3 1 Johdanto Espoon Perkkaan selvitysalue sijoittuu Perkkaantien ja junaradan väliin. Alueella on vahva asemakaava (Perkkaa IIB,113809), jonka rakentaminen ei ole vielä toteutunut. Asemakaavassa on toimistorakennusten, huvi- ja viihdepalveluiden sekä autopaikkojen korttelialuetta ja puistoa. Selvitysalueen laajuus on yhteensä noin 8 ha. Alueelta on tehty vuonna 2006 luontoselvitys (Jari Venetvaara ky). Luontoselvityksen tavoitteena oli löytää alueelle tyypilliset ja luonnon monimuotoisuuden kannalta olennaiset piirteet kaavamuodon (asemakaava) edellyttämällä tarkkuudella alueen toteuttamisen tueksi. Vuoden 2015 selvityksessä alue tarkistettiin vielä uudelleen suunnittelua varten. Tutkimuksessa selvitettiin seuraavat luontoarvot: alueen luontotyypit (luonnonsuojelulain erityisesti suojeltavat luontotyypit ja metsälain arvokkaat elinympäristöt määritettiin) kasvillisuuden pääpiirteet liito-oravan esiintyminen linnusto lepakoiden esiintyminen Raportin on laatinut FM Rauno Yrjölä. Espoon kaupungin puolesta työtä ohjasivat maisemaarkkitehdit Aino Aspiala ja Mikla Koivunen. Kuva 1-1. Selvitysalue asemakaavakartan päälle rajattuna. Kartta: Espoon kaupunki.

4 4 2 Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys Selvityksen maastotarkistukset tehtiin touko heinäkuussa Alueelle on aiemmin hyväksytty asemakaava eikä alueelta ole tiedossa merkittäviä luontoarvoja. Aiemmin alueella tehdyssä luontoselvityksessä (Jari Venetvaara ky 2006) selvitettiin alueen kasvilajisto ja kasvillisuuden piirteet. Alueelta ei löytynyt yhtään harvinaista tai uhanalaista putkilokasvilajia. Nyt tehdyssä selvityksessä tarkistettiin alueen kasvillisuustyypit. Kasvillisuus kuvioitiin ilmakuvan päälle, kuvioinnissa pyrittiin välttäen kovin pienipiirteistä kuviointia. Alueen kasvillisuuskuviot on esitetty kuvassa 2-1. Kuva 2-1. Perkkaan kasvillisuuskuviot. Ilmakuva: Espoon kaupunki Tulokset Perkkaan selvitysalueen halki virtaa Leppävaarasta virtaava Monikonpuro, ja sitä reunustaa lehtipuuvaltainen metsä (kuvio 1). Puulajeja ovat mm. tervaleppä, raita, haapa, harmaaleppä, vaahtera, rauduskoivu ja tuomi. Reunan pensaita ovat pajut ja terttuselja. Puro on aiemmin kulkenut alueella myös muita uomia pitkin, ja alueella on muutama pääuomasta erillinen uomanpätkä (näkyvät kuvassa 1-1). Pääuoman virtakohtia on ilmeisesti kunnostettu kalastolle soraistamalla, sillä uomassa näkyi melko siistiä sorapohjaa. Itäosassa Monikonpuron varressa on vain kapea puurivi molemmilla rannoilla, mutta länsiosassa on laajempi metsikkö. Länsiosa on lehtomaisen rehevää, aluskasvillisuudessa oli keväällä pienellä alueella mm. mukulaleinikkiä, valkovuokkoa ja pystykiurunkannusta. Yhden sivu-uoman varrella kasvaa myös kotkansiipeä. Aiemmin alueella tehdyssä selvityksessä on myös todettu länsiosan lehtipuuryhmä, jossa on mm. isoja vaahteroita, säästämisen arvoiseksi. Kuvio 2 on tienvarressa olevaa avomaata ja pensaikkoa, arkikielessä joutomaata. Alue on todennäköisesti joskus ollut vanhaa peltoa, nyt se on ihmistoiminnan vaikutuksessa olevaa

5 5 ruderaattia ja umpeen kasvavaa niittyä. Yleisiä lajeja ovat mm. juolavehnä, maitohorsma, peltoohdake, huopa-ohdake ym. kulttuuriympäristön avointen alueiden lajit. Kuvio 3 on vastaavanlainen alue radan varressa, paikalla on maakasoja ja radan varren reunuspuustoa. Alueen keskellä on puistomainen osa (kuvio 4), jossa on myös koira-aitaus. Puistokäytävät johtavat aitaukselta alueen poikki meneville ulkoiluväylille. Koira-aitauksen itäpuolella on pensoittuvaa vanhaa niittyä ja sen laidalla on ollut vanha omenapuutarha (kuvio 5). Kuvion itäosassa on jo rakennustyömaa (ei näy vielä vuoden 2013 ilmakuvassa), alueelle johtaa tienpätkä kuvion 3 työalueelta. Niitty on melko rehevä, reunoilla on paljon vuohenputkea ja alueelle on levinnyt myös mm. etelänruttojuuri. Kuvio 6 on radanvarteen istutettua mäntytaimikkoa, sen ja radan välissä kulkee huoltotie. Huoltotien varteen on levinnyt hieman isotuomipihlajaa. Luontotyyppikartoituksen perusteella Monikonpuron varsi kuviolla 1 on syytä säilyttää mahdollisuuksien mukaan luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeänä kohteena alueella. Kuva 2-2. Monikonpuro tulee alueelle lännestä kanavaa pitkin. Kesykyyhkyt pesivät sillan alla. Kuva 2-3. Monikonpuron koskimaista uomaa alueen länsiosassa. Kuva 2-4. Itäisen kävelysillan vieressä on myös pieni koskimainen osuus Kuva 2-5. Länsiosan kookkaiden lehtipuiden rykelmä.

6 6 Kuva 2-6. Pystykiurunkannus kukki toukokuussa alueen länsiosassa. Kuva 2-7. Ulkoilutien vartta. Kuva 2-8. Kuvion 2 joutomaata Perkkaankadun vieressä. Kuva 2-9. Kuvion 5 niittyä alueen itäosassa. Kuva Kuvion 5 niityn ja kuvion 6 taimikon välissä kulkeva tie alueen itäosassa. Kuva Radan varressa oleva huoltotie mäntytaimikon takana.

7 7 3 Liito-oravaselvitys Tyypillisintä liito-oravan elinympäristöä ovat melko tiheät vanhat kuusikot, joissa on kolohaapoja. Talvella liito-oravan pääravintoa ovat haavan silmut, ja liito-oravan papanat saavat siitä kirkkaan keltaisen värin. Papanoita kertyy yöpymis- ja ruokailupaikkojen alle. Helpointa niiden löytäminen on kevättalvella, kun lumi on jo hieman sulanut, eikä kasvillisuus vielä vaikeuta etsintää. Sopiva aika on maaliskuulta toukokuulle. Kesällä ravinto muuttuu ja samalla muuttuu myös papanoiden väri (Henttonen ym. 2001, Sierla ym. 2004). Perkkaan alue on melko avointa ja lehtipuuvaltaista, alueella ei ole liito-oravalle soveltuvaa metsää. Alueelta ei löytynyt keväällä 2015 merkkejä liito-oravasta, ja niiden ilmaantuminen sinne on hyvin epätodennäköistä, koska puustoiset yhteydet alueelle ovat heikot. 4 Lepakkoselvitys Suomessa havaitut 13 lepakkolajia ovat luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Lisäksi ne kuuluvat EU:n Luontodirektiivin IV (a) liitteen lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Euroopan lepakoidensuojelusopimus (EUROBATS) velvoittaa osapuolimaitaan myös säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. Selvityksen tavoitteena oli todentaa mitä lepakkolajeja alueella esiintyy, ja mitkä alueet ovat lajien kannalta keskeisiä. Lepakoiden kannalta erityisen arvokkaita ovat yhdyskunnille sopivat päiväpiilot puiden koloissa, rakennuksissa ja muissa suojaisissa paikoissa sekä hyvät saalistusalueet riittävän lähellä päiväpiiloja. Perkkaan selvitysalueella ei ole rakennuksia, joten päiväpiiloiksi alueen sisäpuolella soveltuvat lähinnä kolopuut. Talvehtimiseen sopivia paikkoja alueella ei todennäköisesti ole lainkaan. Vuonna 2015 alueella tehtiin aktiivihavainnointia sekä Koko alue käveltiin polkuja pitkin ja lepakoiden havainnoimiseen käytettiin ultraääni-ilmaisinta (Wildlife Acoustics EM Touch). Lisäksi alueelle vietiin väliseksi ajaksi kaksi passiivitallennin (Wildlife Acoustics), mutta niissä ei ollut tuolta ajalta yhtään lepakkohavaintoa ja ne siirrettiin muille selvitysalueille. 4.1 Tulokset Kesäkuussa alueella ei havaittu lainkaan lepakoita aktiivikartoituksessa eikä passiivitallentimilla. Alueella ei siten ole ainakaan lepakoiden lisääntymisyhdyskuntaa. Heinäkuussa tehdyt havainnot on esitetty kuvassa 4-1. Alueella ja sen viereisten katualueiden yllä saalisteli useita pohjanlepakoita. Pohjanlepakko on tavallisin laji asutuksen piirissä ja se saalistaa usein myös avoimien alueiden yllä. Lisäksi havaittiin yksi määrittämätön siippalaji, joka siirtyi ilmeisesti radan pohjoispuolelta kohti etelää. Tulosten perusteella lepakoita ei erityisesti tarvitse ottaa huomioon alueen rakentamisessa.

8 8 Kuva 4-1. Aktiivikartoituksissa tehdyt lepakkohavainnot. Kuvaan on merkitty myös paikat, joissa kesäkuussa oli detektori asetettuna. Ilmakuva: Espoon kaupunki Linnustoselvitys Alueen pesimälinnusto laskettiin kartoitusmenetelmällä, jossa laskija kiertelee alueella ja merkitsee kartoille havaitsemansa lajit. Sama menetelmä on yleisesti käytössä linnuston seurannassa (Koskimies & Väisänen 1988). Karttojen perusteella tehdään tulkinta alueen reviirien määristä lajeittain. Reviirit tulkittiin niin, että yksikin reviiriin viittaava havainto jollakin laskentakerralla riitti reviirin tulkintaan. Reviiriin viittasi laulava, varoitteleva tai poikasille ruokaa kantava aikuinen lintu, tai pesä tai poikaset, jotka niin pieniä, että ovat todennäköisesti syntyneet alueella. Laskentapäivät on esitetty taulukossa 5-1. Laskentojen lisäksi havaintoja saatiin FM Esa Lammilta, joka selvitti Perkkaan asemakaava-alueen itäpuolella olevaa aluetta.

9 9 Taulukko 5-1. Laskentapäivät Päivä Kellonaika Sää C, puolipilvistä, tuuli NW 8m/s, näkyvyys yli 20 km. Aamulla aiemmin sadetta C, vähän pilviä, tuuli W 3m/s, näkyvyys yli 20 km C, pilvetöntä, tuuli W 2m/s, näkyvyys yli 20 km 5.1 Tulokset Yhteensä selvitysalueella havaittiin huhti-kesäkuussa pesimälajia, 63 reviiriä. Lisäksi havaintoja tehtiin muutamasta lajista, jotka saattavat pesiä alueella tai sen lähiympäristössä. Vuoden 2015 tulokset on esitetty kuvassa 5-1 ja taulukossa 5-2. Kuva 5-1. Alueen runsaimpien lintulajien tiheydet. Alueen linnustosta kivitasku on Suomen uhanalaisuustarkastelussa luokiteltu vaarantuneeksi. Kivitaskun reviirin sijaitsi aivan alueen rajalla maanrakennusalueella. Todennäköisesti reviiri on pääosin alueen itäpuolella. Kivitasku suosii sora- ja kivialueita sekä rakennuksia, kiviaitoja jne. Tulosten perusteella alueen pesimälinnusto on hyvin tyypillistä Espoon puistometsien ja ruderaattialueiden linnustoa. Kaupunkiympäristössä hyvin menestyvät lajit ovat vallitsevia. Suhteutettuna pinta-alaan linnuston tiheys on korkea. Alueella aiemmassa selvityksessä havaittuja kottaraisia, pikkulepinkäistä ja pensastaskua ei havaittu tämän vuoden selvityksessä. Linnuston perusteella alueella ei ole erityisesti suojeltavia kohtia, vaan maankäyttöä voidaan suunnitella normaalisti, alueen luonnon monimuotoisuus huomioiden.

10 10 Taulukko 5-2. Selvitysalueella havaitut lajit ja reviirimäärät. Lyhenteiden selitys: NT = silmällä pidettävä (near threatened), VU = vaarantunut (vulnerable), D1 = lintudirektiivin liitteeseen I kuuluva laji. Laji Reviirejä Tiheys reviirejä / Lisätietoja km 2 Haapana Sepelkyyhky Kesykyyhky Punarinta Satakieli Kivitasku VU Punakylkirastas Räkättirastas Mustarastas Lehtokerttu Mustapääkerttu Pensaskerttu Hernekerttu Viitakerttunen Kultarinta Pajulintu Talitiainen Sinitiainen Harakka Peippo Viherpeippo Tikli Hemppo Yhteensä Kuva 5-2. Kivitaskun reviirin sijainti. Ilmakuva: Espoon kaupunki 2013.

11 11 7 Muu eläimistö Keväällä puron varren lampareissa oli muutamassa paikassa sammakon kutua. Aiemmin on mm. ELY-keskuksen lausunnossa alueen kaavoituksesta todettu, että Monikonpurolla tavataan muutamaa harvalukuista vesiperhosta, joita voi olla myös tällä alueella. Siksi uomaan olisi jätettävä luonnontilaltaan hyviä alueita. 8 Yhteenveto Perkkaan alueelta ei löytynyt erityisesti suojeltavia luontotyyppejä, lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja eikä erityisesti suojeltavia lintulajeja. Tehtyjen selvitysten perusteella alueen osat luokiteltiin seuraavasti: Luokka I, EHDOTTOMASTI SÄILYTETTÄVÄT. Ympäristöä muuttavaa maankäyttöä ei sallita lainkaan. Luokka II, arvokkaat luontoalueet, joiden säilyttämistä kokonaisuutena suositellaan (Maankäytössä tulisi huomioida alueen luontoarvon riittävä säilyminen). Luokka III, luonnon monimuotoisuuden kannalta säilyttämisen arvoiset alueet (Maankäytössä suositellaan alueiden luonnon säilyttämistä mahdollisuuksien mukaan). Luokan III alue on luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeinen on alueen halki kulkeva Monikonpuro, joka on paikallisesti arvokas pienvesistö. Säilytettäviksi ehdotettavat kohteet on esitetty kuvassa 7-1. Kuva 7-1. Säilytettäviksi suositellut luokan III alueet. Ilmakuva: Espoon kaupunki 2013.

12 12 8 Kirjallisuutta Hanski, I., Henttonen, H, Liukko, U-M,, Meriluoto, M. ja Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Ympäristöministeriö. Koskimies, P. & Väisänen, R.A (2. painos): Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus, Helsinki. 192 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. 113 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. 196 s. Toivonen, H. & Leivo, A Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 14. Venetvaara, J. 2006: Espoon Perkkaan suunnittelualue, luontoselvitys. - Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky. Väisänen, R.A., Koskimies, P. & Lammi, E. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki.