Suomen. pelastustoimi

Transkriptio

1 Suomen pelastustoimi

2 Sisältö Pelastusviranomaisten toimintaympäristö 4 Pelastustoimi 5 Vastuu pelastustoimen hoitamisesta 6 Pelastustoimen järjestelmä 7 Alueen pelastustoimen palvelutaso 9 Tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäisy 10 Pelastustoiminta 12 Väestönsuojelu 14 Hälytys- ja viestitoiminta 16 Säteilyvalvonta 17 Koulutus 18 Kansainvälinen pelastustoiminta 19 Pelastustoimi numeroina 20 Pelastustoimen kustannukset 22 Kuva-arkisto: Jyrki Vesa, Nina Dahl, Hätäkeskuslaitos, Pelastusopisto, Säteilyturvakeskus, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Hannu Hurme, Pieni-m Oy Ulkoasu: Pieni-m Oy Paino: Salpausselän Kirjapaino,

3 3

4 Pelastusviranomaisten toimintaympäristö Suomen pinta-ala km 2 Maa-ala km 2 järviä (vähintään 500 m 2 kokoisia) saaria (pinta-ala ylittää aarin) rannikkoa 1100 km yleisiä teitä km henkilöautoja 2,2 milj. moottoripyöriä moottorikelkkoja työssä käyviä: Asumistiheys: 17 asukasta / maa-km 2 koko maassa 2 asukasta / maa-km 2 Lapissa 705 asukasta / maa-km 2 pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kirkkonummi, Siuntio) Lähes viidesosa koko maan väestöstä sekä kerrosalasta on keskittynyt pääkaupunkiseu- dulle, jonka pinta-ala kattaa alle puoli prosenttia koko maasta. Pääkaupunkiseudun asumistiheys on 46-kertainen koko maan keskiarvoon verrattuna. Asukkaita Ulkomaalaisten osuus väestöstä on 2,0 %. Kieli: suomenkielisiä 92,14% ruotsinkielisiä 5,58 % saamenkielisiä 0,03% venäjänkielisiä 0,65% muut 1,61% Uskontokunta: luterilaisia 84,6% ortodokseja 1,1% muita 1,1% uskontokuntiin kuulumattomia 13,1% Kesän ylimmät lämpötilat yltävät C. Talvella koko maa on lumen peitossa, ja kylmimmät lämpötilat ovat C. 4

5 Pelastustoimi Pelastusviranomaisten tehtävänä on vastata suomalaisten turvallisuudesta kaikissa mahdollisissa tilanteissa päivittäisistä onnettomuuksista katastrofeihin ja sodan vaaroihin asti. Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista ja suuronnettomuudet ovat massamme harvinaisia. Pelastustoimen visio Suomessa on hyvä turvallisuuskulttuuri ja Euroopan tehokkain pelastustoimi. Tavoitteensa saavuttaakseen pelastustoimi on järjestänyt toimintansa seuraavien periaatteiden mukaisesti: onnettomuuksia estetään tehokkaasti ennakolta pelastustoimen henkilöstö on motivoitunutta ja osaavaa turvallisuustyötä tehdään yhdessä kumppanuusverkoston kanssa pelastustoimen palvelut ovat uhkiin mitoitettuja, asiakaslähtöisiä ja taloudellisesti tuotettuja. Pelastustoimen tehtävät jaetaan tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäisyyn, pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun. Onnettomuuksien ehkäisy Pelastustoimi ehkäisee aktiivisesti onnettomuuksia, niin tulipaloja kuin muitakin onnettomuuksia. Onnettomuuksia ehkäistään, kun turvallisuusnäkökohdat otetaan huomioon kaikessa toiminnassa jo alusta pitäen. Turvallisuustyötä tehdään yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa. Pelastustoiminta Pelastustoimintaa ovat onnettomuustilanteissa kiireellisesti suoritettavat toimet, joita tarvitaan ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseksi ja pelastamiseksi, vahinkojen rajoittamiseksi ja seurausten lievittämiseksi. Onnettomuustilanteissa apua on kyettävä antamaan apua nopeasti ja tehokkaasti. Väestönsuojelu Pelastustoiminnan tehtävät hoidetaan myös poikkeusoloissa. Pelastustoimi varautuu ihmisten ja omaisuuden suojaamiseen poikkeusoloissa. Pelastustoimi Onnettomuuksien ehkäisy Pelastustoiminta Väestönsuojelu 5

6 Vastuu pelastustoimen hoitamisesta Vastuun pelastustoimen eri tehtävien hoitamisesta jakavat valtio ja alueelliset pelastuslaitokset. Valtion pelastusviranomaisia ovat sisäasiainministeriö ja lääninhallitukset. Alueelliset pelastuslaitokset vastaavat pelastustoimesta alueellaan. Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus järjestää pelastustoimi yhteistoiminnassa pelastustoimen alueella. Pelastustoimen alueita on kaikkiaan 22. Sisäasiainministeriön pelastusosasto johtaa ja valvoo pelastustointa ja sen palvelujen saatavuutta ja tasoa, huolehtii pelastustoimen valtakunnallisista valmisteluista ja järjestelyistä sekä sovittaa yhteen eri ministeriöiden toimintaa pelastustoimessa. Pelastustoimen suunnittelua, kehittämistä ja seurantaa varten sisäasiainministeriön apuna on pelastustoimen neuvottelukunta. Lääninhallituksen pelastusosastolle kuuluu pelastustoimen johto ja valvonta läänin alueella. Pelastuslaitoksen tehtäviin kuuluu ylläpitää pelastustoimen tehtäviä varten pelastustoimen järjestelmää ja huolehtia pelastustoimen tehtävistä. Turvallisuus on yhteistyötä Monet muut viranomaiset ja tahot ovat pelastusviranomaisten ohella velvollisia osallistumaan pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun. Osallistumisvelvolliset on lueteltu pelastuslaissa. Näitä ovat Hätäkeskuslaitos, poliisi, rajavartiolaitos, puolustusvoimat, sosiaali- ja terveysministeriö, Kansanterveyslaitos, Lääkelaitos, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus, Säteilyturvakeskus, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus, Työterveyslaitos, ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, alueelliset ympäristökeskukset, maa- ja metsätalousministeriö, Metsähallitus, liikenne- ja viestintäministeriö, Ilmailulaitos, Ilmatieteen laitos, Merenkulkulaitos, Ratahallintokeskus, Viestintävirasto, lääninhallitus sekä kunnan eri toimialoista vastaavat virastot ja laitokset. Vapaaehtoistoiminta Pelastustoimen tehtäviin voi osallistua vapaaehtoisia henkilöitä ja organisaatioita. Pelastusviranomaiset voivat antaa koulutus-, neuvonta- ja valistustehtäviä pelastustoimen alalla toimiville järjestöille. Vastuuta on jokaisella Pelastuslakiin on kirjattu useita jokaista ihmistä velvoittavia määräyksiä. Tulta on käsiteltävä varovaisesti ja annettuja säännöksiä on noudatettava onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Jokaisella on myös velvollisuus hankkia asuntoonsa palovaroitin. 6

7 Pelastustoimen järjestelmä Suomi on jaettu valtioneuvoston päätöksellä 22 pelastustoimen alueeseen. Alueen pelastustoimen tehtävät hoidetaan kuntien lakisääteisenä yhteistyönä. Pelastuslaitokset Pelastuslaitokset hoitavat alueen pelastustoimen tehtävät yhdessä sopimuspalokuntien kanssa. Yhteistyössä toimivia kuntia on eniten Varsinais-Suomen alueella (56 kuntaa) kun taas Helsinki muodostaa yksinään yhden Pelastuslaitokset alueen. Pinta-alaltaan suurin alue on Lapin alue (99000km 2 ) ja pienin on Helsinki (686 km 2 ). Asukasmäärät vaihtelevat Kainuun ja Itä-Uusimaan noin asukkaasta Helsingin asukkaaseen. Pelastusyksiköt on hajautettu alueiden kuntiin paloasemille, joita on yli 700. Pelastuslaitosten henkilöstö on päätoimista ja sivutoimista. Vapaaehtoiset palokunnat, laitospalokunnat ja tehdaspalokunnat kuuluvat pelastustoimen järjestelmään alueen kanssa 1. Helsingin pelastuslaitos 2. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos 3. Keski-Uudenmaan pelastuslaitos 4. Itä-Uudenmaan pelastuslaitos 5. Varsinais-Suomen pelastuslaitos 6. Kanta-Hämeen pelastuslaitos 7. Päijät-Hämeen pelastuslaitos 8. Kymenlaakson pelastuslaitos 9. Etelä-Karjalan pelastuslaitos 10. Etelä-Savon pelastuslaitos 11. Keski-Suomen pelastuslaitos 12. Tampereen aluepelastuslaitos 13. Satakunnan pelastuslaitos 14. Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitos 15. Pohjanmaan pelastuslaitos 16. Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitos 17. Pohjois-Savon pelastuslaitos 18. Pohjois-Karjalan pelastuslaitos 19. Jokilaaksojen pelastuslaitos 20. Kainuun pelastuslaitos 21. Oulu-Koillismaan pelastuslaitos 22. Lapin pelastuslaitos Ahvenanmaalla on pelastustoimessa oma maakunnallinen lainsäädäntönsä. 7

8 tekemänsä sopimuksen perusteella. Pelastustoimen alueilla on päätoimista henkilöstöä noin 5000 sekä sivutoimista henkilöstöä ja vapaaehtoispalokuntalaisia noin Vapaaehtoisia palokuntia on 635 ja tehdaspalokuntia 153. Pelastuslaitoksen päätoiminen henkilöstö hoitaa pelastustoimeen kuuluvat viranomaistehtävät kuten esimerkiksi palotarkastukset ja väestönsuojelun suunnitelmat. Sopimuspalokuntien tehtävät määräytyvät paikallisen tarpeen mukaan. Palokuntien tehtäviin voi kuulua kaikki palokunnan tehtäväalueet tai palokunta voi erikoistua alueensa erityispiirteiden ja riskien mukaan. Pelastuslaitosten tehtävänä on: pelastustoimen valistus ja neuvonta asiantuntijana toimiminen pelastustointa koskevissa tehtävissä onnettomuuksien ehkäisy, vahinkojen rajoittaminen sekä palotarkastus pelastustoiminta väestönsuojelu eri viranomaisten ja muiden tahojen toiminnan yhteensovittaminen pelastustoimessa pelastustoimen henkilöstön kouluttaminen. 8

9 Alueen pelastustoimen palvelutaso Alueen pelastustoimi päättää pelastustoimen palvelutasosta ja sen kehittämisestä. Palvelutaso koostuu onnettomuuksien ehkäisyn, pelastustoiminnan ja väestönsuojelun palveluista. Pelastustoimen palvelut suunnitellaan arvioitujen uhkien perusteella analysoimalla toimintaympäristöä ja turvallisuustilannetta. Miten onnettomuuksia ehkäistään alueella Palvelutasopäätöksessä esitetään alueen onnettomuuksien ehkäisytyön tavoitteet sekä keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Pelastustoimi ehkäisee onnettomuuksia ja rajoittaa vahinkoja: viranomaisten yhteistyöllä edistämällä rakennusten turvallista käyttöä valvonnalla valistuksella ja neuvonnalla edistämällä tulen sekä palovaarallisten aineiden ja laitteiden huolellista käsittelyä palotarkastuksilla nuohouksella. Miten pelastustoiminta on järjestetty alueella Palvelutasopäätöksessä esitetään miten alue huolehtii pelastustoimintaan kuuluvista tehtävistä. Pelastuslaitosten on pystyttävä suorittamaan tarvittavat toimenpiteet onnettomuusja vaaratilanteissa viivytyksettä ja tehokkaasti. Pelastustoiminta suunnitellaan myös sellaisten onnettomuuksien varalta, joissa tarvitaan yhteistyötä muiden alueiden kanssa. Pelastustoiminnan onnistumisen kannalta on olennaista, miten nopeasti ja millaista apua onnettomuuspaikalle saadaan. Toimintavalmiusaika kertoo ajan, jonka kuluessa palokunta on onnettomuuspaikalla. Toimintavalmiusaika lasketaan pelastusyksikön hälytyksestä onnettomuuspaikalle saapumiseen. Nopeinta toimintaa palokunnalta edellytetään tulipaloissa ja ihmisen pelastamistehtävissä kuten esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa. Pelastustoimen alue on jaettu riskialueisiin onnettomuuksien todennäköisyyden mukaan. Onnettomuuksien todennäköisyys on suurin siellä, missä on paljon ihmisiä, rakennuksia, liikennettä tai teollista toimintaa. Ykkösriskialueella pelastusyksikön tulee olla onnettomuuspaikalla kuuden minuutin kuluessa, toisella riskialueella 10 minuutin kuluessa ja kolmannella riskialueella 20 minuutin kuluessa. Neljännellä riskialueella asumattomalla haja-asutusalueella aikavaatimusta ei ole määrätty. Millaiset ovat alueen väestönsuojelujärjestelyt Palvelutasopäätöksessä esitetään, miten pelastuslaitos suunnittelee ja hoitaa väestönsuojeluvalmistelunsa. Pelastuslaitoksen väestönsuojelutehtäviin kuuluu suunnitella väestönsuojeluorganisaation tarvitsemat henkilö-, ajoneuvoja tilavaraukset, järjestää väestönsuojeluorganisaatioon kuuluville koulutusta, väestönsuojeluorganisaation tarvitsemasta materiaalista huolehtiminen ja alueen ihmisten varoittaminen ja suojaaminen poikkeusoloissa. 9

10 Tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäisy Pelastusviranomaisten tehtävänä on ehkäistä tulipaloja ja muita onnettomuuksia. Pelastuslain onnettomuuksien ehkäisyä koskevat määräykset koskevat niin viranomaisia kuin yksityisiä kansalaisia. Rakennusten paloturvallisuus Rakennukset ja niiden ympäristö on suunniteltava, rakennettava ja pidettävä kunnossa siten, että tulipalon syttymisen tai leviämisen vaara on vähäinen, ja että pelastustoiminta on onnettomuuden sattuessa mahdollinen. Rakennuksen ja asunnon omistajalta ja haltijalta edellytetään, että hän pitää viranomaisten määräämän kaluston ja laitteet jatkuvasti toimintakunnossa. Poistumisreittien opasteet, turvamerkinnät ja väestönsuojien varusteet tulee olla toimintakunnossa, huollettu ja tarkastettu. Tulisijat ja savuhormit on nuohottava sekä ilmanvaihtokanavia ja laitteistoja täytyy huoltaa ja puhdistaa. Omatoiminen varautuminen Rakennuksen omistaja ja haltija, liiketoiminnan harjoittaja, virasto, laitos ja muu yhteisö on velvollinen ehkäisemään vaaratilanteiden syntymistä. Velvollisuus ehkäistä onnettomuuksia ja vaaratilanteiden syntymistä koskee sekä rakennuksia että harjoitettavaa toimintaa. Vaaratilanteiden varalta tulee varautua myös henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen ja pelastustoimenpiteisiin. Kotitalouksien edellytetään varautuvan erilaisiin vaaratilanteisiin sekä sellaisiin pelastustoimiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät. Tavoitteena on, että ihmiset osaavat varautua ja toimia kotona ja työpaikoilla yhteiskunnan pitkähköissä häiriötilanteissa kuten häiriöissä sähkön, lämmityksen ja veden saannissa sekä myrskytuhoissa. Koteja neuvotaan hankkimaan kotivara. Kotivaraan kuuluu elintarvikkeita, säännöllisesti käytettäviä lääkkeitä ja muita päivittäin tarvittavia välttämättömyyshyödykkeitä useamman päivän tarpeeseen. Kotona on hyvä olla myös paristoja sähkökatkosten varalta. Huolellisuusvaatimus, toimintavelvollisuus, palovaroitin, rakennusten uloskäytävät, kiinteistöjen pelastustiet Jokaisen tulee toimia huolellisesti tilanteissa, joissa on tulipalon tai onnettomuuden vaara. Pelastuslaissa mainitaan erityisesti avotulen teko, kulotus, turvetuotantoalueiden paloturvallisuus ja metsäpalonvaara. Jokainen on velvollinen osallistumaan pelastustoimiin tulipalon tai muun onnettomuuden sattuessa. Vaarassa olevia tulee varoittaa, hätäilmoitus pitää tehdä, ja jokaisen tulee ryhtyä pelastustoimiin omien kykyjensä mukaan. Palovaroitin on pakollinen jokaisessa asunnossa. Asukkaan tulee itse hankkia kotiinsa palovaroitin, joka havaitsee alkavan tulipalon mahdollisimman aikaisin ja varoittaa asunnossa olevat. Rakennusten uloskäytävät ja kulkureitit on pidettävä kulkukelpoisina ja esteettöminä. Hälytysajoneuvoille tarkoitetut pelastustiet on pidettävä ajokelpoisina ja esteettöminä ja ne on merkittävä asianmukaisesti. 10

11 Valistus ja neuvonta Pelastuslaitoksen tulee huolehtia pelastustoimen alaan kuuluvasta valistuksesta ja neuvonnasta. Valistuksella ja neuvonnalla pelastustoimi auttaa ihmisiä tunnistamaan vaaran aiheuttajia sekä edistää ihmisten taitoja ehkäistä onnettomuuksia ja kykyä toimia oikein vaara- ja onnettomuustilanteissa. Tavoitteena on, että ihmiset tiedostaisivat oman vastuunsa turvallisen ympäristön kehittäjänä ja ylläpitäjänä. Palotarkastus Palotarkastuksilla valvotaan, että tarkastettava rakennus, sen ympäristö ja muut olot ovat turvalliset. Lisäksi tarkastetaan, että rakennuksen omistaja tai haltija on varautunut onnettomuuksien ehkäisyyn, vahinkojen torjuntaan ja väestönsuojeluun. Palotarkastuksia tehdään asuinrakennuksiin palvelutasopäätöksessä päätetyin väliajoin. Rakennuksissa, joissa henkilö- ja paloturvallisuudelle aiheutuva vaara on tavanomaista suurempi, palotarkastus tehdään vuosittain ja tarvittaessa useamminkin. Palotarkastajalla on oikeus määrätä puutteet korjattavaksi määräajassa, tarvittaessa jopa välittömästi. Nuohous Tulisijat ja savuhormit pitää nuohota sekä niiden kunto tarkastaa, jotta savuhormeihin ja tulisijoihin kertyvät jätteet eivät aiheuttaisi palovaaraa. Myös tulisijojen käytön opastus on tärkeää. Jo tulisijaa suunniteltaessa on otettava huomioon paloturvallisuuteen liittyvät ohjeet, mm. suojaetäisyydet. Pelastuslaitos päättää nuohouspalvelujen järjestämisestä alueellaan. Pelastuslaitos voi huolehtia nuohouksesta itse tai antaa nuohouspalvelut yksityisen palvelujen tuottajan tehtäväksi. Rakennuksen omistajan ja haltijan velvollisuutena on tilata määräajoin nuohooja suorittamaan rakennuksessa nuohous. 11

12 Pelastustoiminta Pelastustoimintaa ovat palokunnan kiireellisesti suorittamat toimenpiteet onnettomuuksien sattuessa tai uhatessa ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseksi ja pelastamiseksi vahinkojen rajoittamiseksi ja seurausten lievittämiseksi. Pelastustoiminta on alueella suunniteltava siten, että palokunta pystyy toimimaan tehokkaasti ja turvallisesti onnettomuuksissa, jotka ovat todennäköisiä arvioitujen uhkien perusteella. Näiden lisäksi palokunnat ovat varautuneet pelastustehtäviin räjähdysonnettomuuksissa, öljy- ja kemikaalivahingoissa, patomurtumissa, sortumissa, kaasu- ja nestevuodoissa, tulvissa, muissa luonnononnettomuuksissa, säteilyvaaratilanteissa ja henkilöturvallisuuden varmistamiseksi suurissa yleisötilaisuuksissa. Suomalaiset palomiehet ovat monitaitoisia pelastajia. Sammutustöiden ja pelastustehtävien lisäksi he osallistuvat tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäisyyn ja huolehtivat osaltaan sairaankuljetuksesta sekä lääkinnällisistä pelastustehtävistä. Ensiapuun kuuluvat peruselintoimintojen ylläpito peruselvytysten avulla ja suuren verenvuodon tyrehdyttäminen. Pelastustoimintaan kuuluu hätäilmoitusten vastaanotto pelastusyksiköiden ja muun avun hälyttäminen väestön varoittaminen uhkaavan onnettomuuden torjuminen vaarassa olevien ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojaaminen ja pelastaminen tulipalojen sammuttaminen ja muiden vahinkojen torjuminen ja rajoittaminen jälkiraivaus ja vartiointi sekä näihin liittyvät johtamis-, tiedotus-, huoltoja muut tukitoiminnat. Hätäilmoitukset ja avun hälyttäminen Hätäilmoitukset ja avunpyynnöt soitetaan numeroon 112. Hätänumerosta saa palokunnan, ambulanssin, poliisin tai meripelastuksen avun sekä sosiaalitoimen kiireellistä apua hätätilanteessa. Hätäkeskus neuvoo ja opastaa hätäpuhelun soittajaa, kunnes viranomaiset tulevat paikalle. Hätänumero on koko maassa 112. Suomessa tehdään vuosittain 4 miljoonaa hätäilmoitusta. Saapuvien hätäilmoitusten määrä on 0,8 ilmoitusta asukasta kohti vuodessa. Ilmoituksista noin puolet johtaa viranomaisille annettaviin hälytyksiin. Hälytykset jakautuvat seuraavasti: sairaankuljetus ja ensihoitotoimenpiteet 50% poliisitehtävät 45% pelastustoimen tehtävät 5%. Väestön varoittaminen Valtakunnallisesti kansalaisia varoitetaan radion välityksellä. Hätätiedotteiden välitysjärjestelmää käytetään ihmishenkien ollessa välittömässä tai ilmeisessä vaarassa tai huomattavien omaisuus- tai ympäristövahinkojen 12

13 uhatessa. Hätätiedotukset lähetetään kaikkien radioasemien kautta samanaikaisesti. Hätätiedote keskeyttää meneillään olevan ohjelman riippumatta siitä, mikä kanava on kyseessä. Paikallisesti väestöä varoitetaan yleisellä vaaramerkillä. Yleinen vaaramerkki tarkoittaa väestöä uhkaavaa välitöntä vaaraa. Yleisen vaaramerkin kuuluessa on siirryttävä sisätiloihin ja kuunneltava radiota, jossa annetaan muut toimintaohjeet, kuten esimerkiksi ohjeet elintarvikkeiden suojaamisesta ja ulkona liikkumisesta. Yleinen vaaramerkki on yhtäjaksoisesti nouseva ja laskeva sireeniääni, joka annetaan kiinteitä ulkohälyttimiä käyttäen. Harvaan asutuilla seuduilla yleisen vaaramerkin antamista täydennetään liikkuvin hälyttimin. Jokaisen edellytetään tunnistavan yleisen vaaramerkin ja tietävän siihen liittyvät toimintaohjeet vaaratilanteissa. Hälyttämisen jälkeen suojaudutaan ensisijaisesti sisälle ja vasta viranomaisten ohjeiden jälkeen väestönsuojiin. 13

14 Väestönsuojelu Pelastusviranomaiset varautuvat ihmisten ja omaisuuden suojaamiseen poikkeusoloissa. Yhteiskunnan toimintojen kannalta tärkeiden virastojen, laitosten ja tuotantolaitosten toiminta on myös kyettävä turvaamaan. Viranomaisten hoitamasta väestönsuojelusta vastaavat valtio, pelastustoimen alueet ja kunnat. Viranomaisten väestönsuojelutehtävien lisäksi väestönsuojeluun luetaan myös yritysten ja laitosten, kiinteistöjen omistajien sekä kansalaisten omatoiminen varautuminen poikkeusoloihin. Omatoimisen varautumisen tehtäviin poikkeusoloissa tarvitaan noin ihmistä. Poikkeusolojen varalta normaalioloissa tehtäviin valmisteluihin luetaan: poikkeusoloja koskeva suunnittelu ja koulutus suojarakenteiden rakentaminen johtamis-, valvontaja hälytysjärjestelmien ja tietoliikenneyhteyksien ylläpitäminen varautuminen evakuointeihin, pelastustoimintaan, ensiapuun, väestön huoltoon sekä raivaus- ja puhdistustoimintaan. Väestönsuojelun suunnittelun ohjaaminen kuuluu sisäasiainministeriön pelastusosastolle. Pelastusosasto antaa ohjeita viranomaisille väestönsuojelun valmistelusta ja organisaatioista sekä tarvittavasta yhteistoiminnasta. Vastaava oikeus on lääninhallituksella läänin alueella. Sisäasiainministeriö ja lääninhallitus voivat määrätä väestönsuojelun johto- ja muun erityishenkilöstön osallistumaan väestönsuojelukoulutukseen. Valtion ja kuntien viranomaiset Väestönsuojelu Viranomaisten hoitama väestönsuojelu: Omatoiminen varautuminen: Viranomaiset suunnittelevat toimintansa erilaisten häiriötilanteiden ja poikkeusolojen varalta ja varautuvat ihmisten ja omaisuuden suojaamiseen. Yritykset, laitokset, kiinteistön omistajat ja kansalaiset varautuvat vaaratilanteisiin sekä sellaisiin pelastustoimiin, joihin kykenevät omatoimisesti. 14

15 ovat velvollisia hoitamaan virkaansa liittyvät väestönsuojelutehtävät ja niihin varautumisen sekä osallistumaan tehtäviin liittyvään koulutukseen. Pelastuslaitos laatii yhteistyössä alueen kuntien kanssa väestön suojaamista koskevat suunnitelmat sekä huolehtii oman organisaationsa valmiudesta väestönsuojelutehtäviin ja omatoimisen varautumisen organisoimisesta poikkeusolojen varalle. Väestönsuojelussa tarvittavat pelastus-, ensiapu-, sairaankuljetus- sekä huoltomuodostelmat perustetaan vasta poikkeusoloissa. Näissä tehtävissä on silloin noin henkilöä. Viestiyhteyksillä varustetut johtokeskukset rakennetaan jo normaalioloissa. Ne otetaan käyttöön poikkeusoloissa sisäasiainministeriössä, lääneissä ja pelastustoimen alueilla. Kunnan on myös rakennettava oma johtokeskus, jossa toiminta on mahdollista poikkeusoloissa. Rakennuksen omistajan on uudisrakentamisen yhteydessä tehtävä vähintään 600 m 2 rakennukseen väestönsuoja. Kunnan on tarvittaessa rakennettava yleinen väestönsuoja suojelukohteessa asuvien turvaksi. Suojelukohteella tarkoitetaan aluetta tai paikkaa, joka on todennäköinen hyökkäyskohde uhkatilanteessa. Väestönsuojan tulee antaa turva säteilyltä, kaasuilta ja tavanomaisilta aseilta. Suomessa on suojapaikkoja lähes 3,4 miljoonalle ihmiselle. Väestönsuojat sijaitsevat asuintaloissa ja yleisissä rakennuksissa. Suojista 40% on työpaikkojen yhteydessä ja 60% asuntojen yhteydessä. Yleisissä väestönsuojissa on suojapaikkaa. Maaseudulla ja omakotialueilla ei yleensä ole väestönsuojia. Väestönsuojelun kansainvälistä tunnustä käytetään aseellisen selkkauksen aikana suojaamaan väestönsuojelutoimintaa. Sisäasiainministeriön suostumuksella tunnusta voidaan käyttää rauhan aikana väestönsuojelutoiminnan tunnuksena. 15

16 Hälytys- ja viestitoiminta Hätäkeskustoiminnan järjestämiseksi maa on jaettu hätäkeskusalueisiin. Hätäkeskuslaitokseen kuuluu hallinnollinen Hätäkeskusyksikkö, joka toimii Porissa, sekä 15 eri viranomaisten yhteistä hätäkeskusta ympäri Suomen. Sisäasiainministeriö johtaa ja ohjaa Hätäkeskuslaitosta yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Hätäkeskukset vastaanottavat hätä- ja onnettomuusilmoituksia kaikkina vuorokaudenaikoina ja hälyttävät tarvittavan avun. Hätäkeskus avustaa eri viranomaisia tietopalveluilla ja toimii viestikeskuksena. VIRVE on turvallisuusviranomaisten tehokas ja kattava digitaalinen radioverkko. VIRVE tehostaa viranomaisten yhteistyötä ja tiedonvälitystä kaikissa olosuhteissa. Viranomaisverkko toimii kunkin viranomaisen sisäisenä järjestelmänä, mutta monipuolisten toimintamahdollisuuksien ansiosta se myös tehostaa viranomaisten yhteistoiminnassa tarvittavia viestivalmiuksia. Verkon keskeisiä etuja ovat nopeus, monikäyttöisyys ja salauksen tuoma turvallisuus. Verkon suunnittelussa ja rakentamisessa on otettu huomioon korkeat käytettävyysvaatimukset sekä jokapäiväisessä toiminnassa että poikkeusoloissa. VIRVE palvelee kaikkia käyttäjäryhmiä ja parantaa viranomaisten toimintaedellytyksiä. Verkon keskeisiä käyttäjäryhmiä ovat valtion ja kuntien turvallisuusviranomaiset kuten pelastustoimi, poliisi, Rajavartiolaitos, sosiaali- ja terveystoimi, Tullilaitos ja puolustusvoimat. 16

17 Säteilyvalvonta Säteilytilannetta valvotaan jatkuvasti Säteilyturvakeskus valvoo jatkuvasti säteilytilannetta koko maassa. Tavoitteena on vaaran nopea havaitseminen ja tehokkaat toimenpiteet väestön suojaamiseksi säteilyn vahingollisilta terveysvaikutuksilta. Säteilyvalvontaan osallistuvat myös sisäasiainministeriö, Ilmatieteen laitos ja Puolustusvoimat. Ulkoisen säteilyn annosnopeutta mitataan Säteilyturvakeskuksen ja pelastusviranomaisten ylläpitämällä valvontaverkolla, johon kuuluu noin 300 jatkuvatoimista, automaattista mittausasemaa. Mittaustulokset tallentuvat valtakunnalliseen tietojärjestelmään, jossa ne ovat lähes reaaliajassa useiden viranomaisten käytettävissä. Säteilyturvakeskuksen internetsivuilla raportoidaan 69 automaattisen aseman mittaustulokset päivittäin. Vakavan säteilyvaaratilanteen todennäköisyys Suomessa on pieni. Koska onnettomuuden riski on kuitenkin olemassa, on siihen varauduttu. Ydinvoimalaitosonnettomuus tai ydinaseräjäytys voi aiheuttaa vakavan säteilyvaaratilanteen. Paikallisen säteilyvaaratilanteen voi aiheuttaa esimerkiksi onnettomuus radioaktiivisten aineiden kuljettamisessa. Pienetkin muutokset säteilytilanteessa huomataan heti ja niistä tiedotetaan viipymättä television ja radion välityksellä. Ulkoisen säteilyn mittaustulokset saadaan myös muista pohjoismaista ja Leningradin ydinvoimalaitoksen alueen yli 20 mittausasemalta. Tieto Suomea uhkaavasta säteilyvaarasta saadaan jo ennen kuin suojautuminen on tarpeen. Säteily- ja ydinonnettomuuksien ilmoittamisesta on sovittu kansainvälisesti. Naapurimaiden kesken tiedonsaanti on varmistettu erityisen hyvin. Säteilyvaarasta annetaan yleinen vaaramerkki. Säteilyn voi havaita mittarilla. Suomessa on koko maan kattava säteilyvalvonta-verkko. 17

18 Koulutus Koulutus takaa hyvän ammattitaidon Pelastusopisto on Kuopiossa sijaitseva sisäasiainministeriön alainen valtakunnallinen pelastustoimen ammatillinen oppilaitos ja koulutuskeskus. Pelastusopisto järjestää alan ammatillista peruskoulutusta, täydennyskoulutusta, poikkeusolojen valmiuskoulutusta ja muuta alan koulutusta. Pelastusopistossa suoritetaan kaikki pelastustoimen ammattitutkinnot. Tutkintoon johtavan koulutuksen pohjakoulutusvaatimuksena on toisen asteen ammatillinen perustutkinto tai ylioppilastutkinto. Pelastajan tutkinto antaa kelpoisuuden päätoimisiin palo- ja pelastustoimen miehistötason virkoihin. Hätäkeskuspäivystäjän tutkinto antaa kelpoisuuden päätoimisiin hätäkeskuspäivystäjän virkoihin. Alipäällystötutkinto antaa kelpoisuuden alipäällystövirkoihin. Palopäällystön koulutusohjelman tutkinto insinööri (AMK) antaa kelpoisuuden pelastustoimen päällystövirkoihin. Insinööritutkinnon (AMK) suorittaneet toimivat erilaisissa johto-, kehittämis-, suunnittelu-, koulutus- ja erityistehtävissä. Palopäällystön koulutusohjelma toteutetaan yhteistyössä Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa. Sisäasiainministeriö on antanut myös Suomen Pelastusalan Keskusjärjestölle (SPEK) koulutustehtäviä. SPEK järjestää palokuntien vapaaehtoisen ja sivutoimisen henkilöstön koulutusta. SPEK järjestää lisäksi pelastusalan täydennyskoulutusta yksityisille henkilöille, yhteisöille ja viranomaisille sekä laitosten, virastojen ja yritysten turvallisuuskoulutusta. Suomen Palopäällystöliitto järjestää alan jatko- ja täydennyskoulutusta ja toimii monipuolisesti pelastustoimen kehittämiseksi. Nuohousalan Keskusliitto järjestää nuohoojien ammattitutkintoja sekä huolehtii alan jatkokoulutuksesta. 18

19 Kansainvälinen pelastustoiminta Suomi osallistuu Euroopan Unionin pelastuspalvelumekanismin sekä muun pelastusalan kansainvälisen yhteistoiminnan kehittämiseen. Tavoitteena on kyetä täyttämään kaikki sitoumukset kansainvälisissä avustus- ja kriisinhallintatehtävissä. Sisäasiainministeriö voi toisen valtion tai kansainvälisen järjestön pyynnöstä päättää pelastusavun antamisesta ulkomaille. Vastaavasti sisäasiainministeriö voi pyytää apua ulkomailta. Avustustoiminta voi olla tuhojen ja avun tarpeen arviointia tai kansainvälisen avun koordinointia YK:n UNDAC-ryhmässä (UNDAC, United Nations Disaster Assessment and Coordination Stand-By Team) tai Suomen kansainvälisen pelastuskomennuskunnan (Finnrescue) henkilö- ja tavaraapua. Tarkoituksena on antaa apua ulkomaille sellaisissa kriisi- tai suuronnettomuustilanteessa, joissa avun antaminen on perusteltua ihmisten, ympäristön tai omaisuuden turvaamiseksi. Pelastustoiminta voi olla sammuttamista, etsintää, pelastamista, ensihoitoa, öljyntorjuntaa, kemikaalitorjuntaa, tuhojen arviointia ja vesipelastusta. Avustustoiminta voi olla väestön auttamista kohteessa tai väestöä siirrettäessä. Tällöin evakuoinnissa avustamisen lisäksi kyseeseen voisi tulla johtamistoiminta, sähkön ja energian tuotanto, veden puhdistaminen ja jakelu sekä tilapäismajoituksen järjestäminen. UNDAC ryhmä toimii YK:n humanitaaristen asioiden osaston johtamissa operaatioissa. Suomalaisia asiantuntijoita on ollut eri tehtävissä ympäri maailmaa vuodesta 1994 lähtien. Onnettomuuksia, joissa suomalaisten tiedollista asiantuntemusta on hyödynnetty, ovat maanjäristykset, tulvat, metsäpalot, myrskyt, pakolaistilanteet sekä siviilikriisinhallintatehtävät. Suomen kansainvälinen pelastuskomennuskunta on koottu pääsääntöisesti suurimpien pelastuslaitosten henkilöstöstä. Henkilöapu muodostuu asiantuntijoista, erikoisryhmistä ja pelastusmuodostelmista. Lisäksi voidaan lähettää pelastustoimen kalustoa tuhoalueilla työskentelevien paikallisten organisaatioiden käyttöön. Pelastuskomennuskuntaan kuuluu yhteensä 196 pelastajaa. Tehtäväpyynnön perusteella näistä kootaan sopiva muodostelma, joka varustetaan tehtävän vaatimilla varusteilla. Finnrescue-ryhmällä on ollut tehtäviä vuodesta 1992 lähtien. Finnrescue on sammuttanut metsäpaloja Latviassa ja antanut kalustollista ja tiedollista apua Viron ja Indonesian metsäpaloissa. Finnrescue osallistui 1999 Turkin maanjäristyksen ja 2003 Iranin maanjäristyksen avustustehtäviin. 19

20 Pelastustoimi numeroina Pelastustoimen järjestelmä 22 pelastustoimen aluetta 635 vapaaehtoista palokuntaa, 153 laitos- ja tehdaspalokuntaa yli 700 paloasemaa Henkilöstö päätoimista henkilöstöä 5000 sivutoimisia ja vapaaehtoispalokuntalaisia Kokonaiskustannukset/ vuosi valtion ja alueiden kustannukset 340 miljoonaa euroa asukasta kohden 65 euroa/asukas/vuosi rakennuttajien kustannukset väestönsuojien rakentamisesta 39 miljoonaa euroa Kalusto autoja noin 4000 noin 540 venettä ja alusta moottorikelkkoja, kontteja, nostureita Hälytysluonteiset tehtävät vuosittain Pelastuslaitosten hälytysluonteisten tehtävien lukumäärä vuosittain on noin 85000: tulipalot 18% pelastamistehtävät 25% lääkinnällinen ensiapu (ensivaste) 15% tarkistus- ja varmistustehtävät 35% avustusluonteiset hälytystehtävät 7% 20

21 Tulipalot Palokunnat sammuttavat vuosittain noin tulipaloa. Näistä on keskimäärin rakennuspaloja 3200 liikennevälinepaloja 2200 maastopaloja 2700 (Maastopalojen määrä vaihtelee voimakkaasti vuosittain kesän kuivuuden mukaan) muita tulipaloja 3200 Tulipalojen pääasiallinen aiheuttaja on ihminen. Ihmisen toiminta aiheuttaa vuosittain noin puolet kaikista tulipaloista. Tulipaloista on noin 14% arvioitu tahallisiksi ja noin 18% huolimattomuudesta aiheutuneiksi. Koneen tai laitteen vioista aiheutuneiden tulipalojen osuus on noin 20%. Pelastustehtävät Pelastamistehtäviä on vuosittain keskimäärin 20000: liikenneonnettomuuksia noin 6000, 34% luonnononnettomuuksia noin 3500, 17% vahingontorjuntatehtäviä noin 2400, 14% öljyvahinkoja noin 2200, 13% ihmisen pelastamisia noin 1800, 10% eläimen pelastamisia noin 1200, 7% vaarallisista aineista aiheutuneita tehtäviä noin 190, 1% muita pelastustehtäviä noin 750, 4% Kiireelliset sairaankuljetukset Kiireellisiä sairaankuljetustehtäviä on vuosittain noin

22 Pelastustoimen kustannukset Pelastustoimen kustannuksista huolehtii se viranomainen, joka vastaa toimenpiteestä tai tehtävästä. Valtio voi erityisestä syystä rahoittaa erityiskaluston hankkimista tai sellaista toimintaa, jonka rahoittaminen valtion varoista on tarkoituksenmukaista. Valtion ja alueiden pelastustoimen menot ovat vuosittain yhteensä noin 340 miljoonaa euroa. Väestönsuojien rakentamisesta koituu kiinteistön omistajille kuluja vuosittain noin 39 miljoonaa euroa. Palosuojelurahaston avustukset Tulipalojen ehkäisyn ja pelastustoiminnan edistämiseksi maksetaan Suomessa olevasta palovakuutetusta omaisuudesta vuosittain palosuojelumaksua. Palosuojelumaksut kerätään valtion talousarvion ulkopuoliseen Palosuojelurahastoon, joka on sisäasiainministeriön hoidossa ja valvonnassa. Rahastosta voidaan myöntää avustuksia kunnille, pelastustoimen alueille, sopimuspalokunnille, pelastusalan järjestöille ja muille vastaaville yhteisöille sekä apurahoja ja stipendejä. Keskeisimpiä avustuskohteita ovat olleet pelastusalan järjestöjen koulutus- ja valistustoiminta, vapaaehtoisten palokuntien ja kuntien paloasema- ja kalustohankkeet sekä alan tutkimus- ja kehittämistoiminta. Palosuojelurahasto myöntää vuosittain avustuksia noin kuusi miljoonaa euroa. Onnettomuustilastoinnissa käytetään internet-pohjaista pelastustoimen onnettomuustilastointijärjestelmää (PRONTO). PRONTO sisältää vuodesta 1996 lähtien kuntakohtaiset onnettomuustiedot sekä tilastotietoja pelastuslaitosten, kuntien ja hätäkeskusten käytössä olevista pelastustoimen resursseista. Tilastojärjestelmä palvelee pelastushallinnon seurantaa ja kehittämistä. Käyttäjiä ovat pelastuslaitokset, hätäkeskukset, sisäasiainministeriön pelastusosasto, Pelastusopisto ja ympäristöministeriö. 22

23 23

24 SISÄASIAINMINISTERIÖ Pelastusosasto PL 26, Valtioneuvosto Puhelin (09) YLE Teksti-TV, sivu