Ympäristönsuojelulaki 78

Transkriptio

1 Etelä-Suomi Päätös Nro 146/2013/1 Dnro ESAVI/31/04.08/2013 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 :n mukaisesta ympäristölupahakemuksesta, joka koskee Teuron entisen saha-alueen pilaantuneen maaperän puhdistamista, Hämeenlinna. Päätös sisältää ympäristönsuojelulain (86/2000) 101 :ssä tarkoitetun ratkaisun päätöksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta. LUVAN HAKIJA Hämeenlinnan kaupunki PL Hämeenlinna Y-tunnus: TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Pilaantuneen maaperän puhdistaminen massanvaihdolla ja eristämällä Teuron entinen saha-alue, Ritoniementie, Tuulos, Hämeenlinna Kiinteistö: Rantamäki ; omistaja: Lempi Tiainen ja Väinö Tiaisen kuolinpesä Kiinteistö: Rantakoto ; omistaja: Maarit Glader-Mätäsaho Kiinteistö: Teurola ; omistaja: Pia ja Esa Heikkinen Kiinteistö: Kesäranta ; omistaja: Kiinteistö Oy Tuuloksen Kesäranta Kiinteistö: Tuulinranta ; omistaja: Kristiina ja Heikki Helén Kiinteistö: Uimaranta ; omistaja: Hämeenlinnan kaupunki ASIAN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki 78 ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh Hämeenlinnan päätoimipaikka fax Birger Jaarlin katu 15 PL 150, Hämeenlinna YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, Helsinki

2 2 (82) LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 31 :n 1 momentin kohta 6) ASIAAN LIITTYVÄT PÄÄTÖKSET Hämeen ympäristökeskuksen UPM-Kymmene Oyj:lle antama ympäristönsuojelulain 79 :n mukainen hallintopakkopäätös YSO/91/2009, joka koskee maaperän puhdistamista. Vaasan hallinto-oikeuden antama päätös Nro 10/0253/1, joka koskee Hämeen ympäristökeskuksen hallintopakkopäätöksestä YSO/91/2009 tehtyä valitusta. Korkeimman hallinto-oikeuden antama päätös taltionumero 971, joka koskee Vaasan hallinto-oikeuden antamasta päätöksestä Nro 10/0253/1 tehtyä valitusta. ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Kanta-Hämeen maakuntakaavassa (hyväksytty Hämeen liiton maakuntavaltuustossa ja vahvistettu valtioneuvostossa) kunnostuskiinteistöillä ei ole kaavamerkintöjä. Teuronjärven pohjoispuolinen alue on merkitty arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Tuuloksen rantayleiskaavassa (hyväksytty Tuuloksen kunnanvaltuustossa ja vahvistettu Hämeen ympäristökeskuksessa ) kunnostuskiinteistöt , , , ja on merkitty loma-asuntojen alueeksi (RA). Kiinteistölle ei ole osoitettu rakennuspaikkaa. Kiinteistöille ja on merkitty yhdet uudet rakennuspaikat toteutettujen rakennuspaikkojen lisäksi. Kiinteistö on varattu uimaranta-alueeksi (VV). SIJAINTIPAIKKA JA YMPÄRISTÖ Sijainti Kunnostuskiinteistöt sijaitsevat Hämeenlinnan kaupungin Tuuloksessa Teuron kylässä. Kiinteistöt rajautuvat länsipuoleltaan ja kiinteistö myös eteläosaltaan Teuronjärveen. Kiinteistöjen , ja koillisreunalla on Ritoniementie. Kiinteistöjen , ja itälaidalla kulkee Ritoniemenpolku.

3 3 (82) Lähimmät häiriintyvät kohteet Ympäristön tila Kunnostuskiinteistöt , , ja ovat vapaa-ajankäytössä. Eteläisimmällä kiinteistöllä on uimaranta. Lähin asuinrakennus sijaitsee noin 100 metrin etäisyydellä kunnostuskiinteistöstä kaakkoon. Kiinteistöillä , , ja on myös luoteis-kaakkoissuuntainen sähkölinja. Vesistön tila ja käyttökelpoisuus Ilman laatu Kiinteistöt sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Teuronjärvenojan valuma-alueella (35.793). Kiinteistöt rajautuvat länsiosaltaan Teuronjärveen. Järven pinnan taso on +106,9 metriä. Sadevedet imeytyvät maaperään. Alueella ei ole tehty pilaantuneeseen maaperään liittyviä ilmanlaatuselvityksiä. Maaperän tila Maan pinta on saha-alueella noin tasolla +108 metriä. Maan pinta nousee Teuronjärven rannasta kohti Ritoniementietä. Korkeusvaihtelut ovat suhteellisen pieniä. Ranta-alueella pinnantaso on noin +107 metriä ja Ritoniementiellä +112 metriä. Lähellä rantaa maan pinta on paikoin epätasainen ilmeisesti purutäytön painumisen ja epätasaisten täyttöjen takia. Alueella on täyttönä purua, kuorta ja soraa. Tyypillisesti täyttökerrosten paksuus on 0,5 1,5 metriä. Täyttömaakerros ohenee itään päin, Ritoniementietä kohti, mentäessä. Itäisemmässä osassa täyttömaan paksuus on yleensä 0,20,5 metriä. Maaperän pintakerros (00,5 metriä) on rantaalueella pääosin purua ja muualla hiekkaa ja soraa. Täyttömaan alapuolella maaperä on yleisesti silttiä tai savea. Entisen saharakennuksen lähellä maaperä on kivi- ja hiekkatäyttöä 0,051 metrin syvyydelle sekä sen alapuolella 12 metrin syvyydelle purua sisältävää silttiä että edelleen 24 metrin syvyydelle silttiä. Tämän alapuolella on hietakerros 45 metrin syvyydellä ja sen alapuolella 1,5 metriä silttimoreenia kallion päällä. Entisen saharakennuksen alueella purutäyttöä on todettu ainakin 3,5 metrin syvyydelle. Alueen maaperä on hyvin pehmeätä ja kiinteistön maaperässä on paikoin vettä myös maapinnan tasolla. Erityisesti kiinteistöillä 109-

4 4 (82) ja on paksu purutäyttö, joka on paikoin myös hyvin epätasoinen. Puru on paikoin märkää ja sen kantavuus on huono. Pohjaveden tila Kiinteistöt eivät sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Alueen pohjavedenpinta on noin 1 metrin syvyydellä maan pinnasta. Pohjaveden pinta noudattelee Teuronjärven veden pintaa. Alueen pohjaveden arvioidaan virtaavan kohti Teuronjärveä. I luokan pohjavesialue Syrjäntaka ( ) on noin 2,5 kilometrin etäisyydellä kiinteistöstä pohjoiseen. I luokan pohjavesialue Suurmäki ( ) on lähimmillään noin 2,1 kilometrin etäisyydellä kiinteistöistä koilliseen. Lähin II luokan pohjavesialue on ( Rajaharju) sijaitsee Teuronjärven kaakkoisrannalla eteläisimmistä kiinteistöstä noin 1,2 kilometriä kaakkoon. Kunnostusalueella on neljä kaivoa. Kiinteistöillä ja sijaitsevien kaivojen vettä käytetään talousvetenä. Kaivojen vedenpinnan tasot olivat +107,41+109,43 metriä vuonna 2008 ja vuonna , metriä. Liikenne Kunnostuksen aikainen kulkureitti kiinteistöiltä kulkee Ritoniementien ja Teurontien kautta. Kiinteistöjen pihatiet vahvistetaan ennen kaivun alkua. Kiinteistöiltä kuljetetaan pilaantunutta maa-ainesta arviolta 500 kuormaa. Alueelle tuotavan täyttömaa-aineksen määrän arvioidaan olevan 500 kuormaa. Kuorma-autoliikenne alueelle on arviolta 30 ajoneuvoa/d. YLEISKUVAUS Alueen käyttöhistoria Teuron saha on ollut toiminnassa vuodesta 1946 noin vuoteen Saha siirtyi UPM-Kymmene Oyj:n omistukseen 1980-luvun puolivälissä. Saharakenteet purettiin vuosina Saha-alue myytiin määräaloina vuonna Sahalla on käytetty puutavaran sinistymisenestoon KY-5-puunsuoja-ainetta tiettävästi vuosina Sahattu puutavara käsiteltiin jatkuvatoimisella menetelmällä, jossa lautatavaraa siirrettiin kuljettimella käsittelyaltaaseen. Varmaa tietoa ei ole, onko alueella käytetty myös upotusallaskäsittelyä. Käsittelyallas on ollut saharakennuksen sisällä sisämaan puoleisessa

5 5 (82) siivessä. KY-5-kemikaalin käyttömääristä tai allassakan sijoituspaikasta ei ole tietoa. Märkä puutavara vietiin kuivumaan taapelialueelle. Käsittelyn, kuljetuksen ja varastoinnin yhteydessä maaperään on kulkeutunut KY-5-valmisteen sisältämiä dioksiineja ja furaaneja (PDCC/F) sekä kloorifenoleita. Vuosina alueella ei sahalla tiettävästi enää käytetty sinistymisenestoainetta vaan puutavara kuljetettiin kuivattavaksi Kettulan sahalle. Saha-alueella on tehty purutäyttöjä rantaan sahatoiminnan aikana. Kiinteistöjen maapinta-ala on noin yhteensä noin 4,4 hehtaaria. Varsinaiselle uimaranta-alueelle on tuotu sahan toiminnan lopettamisen jälkeen puhtaita täyttömaita (hiekkaa/soraa). Kunnostus Kiinteistöjen maaperän puhdistustoimenpiteet kohdistetaan vapaaajanasuntojen piha-alueille. Metsäalueet ja alueet, joissa maaperän haittaainepitoisuudet ovat alhaisia, jätetään kunnostamatta. Kunnostustyön aikana kiinteistöjen käyttö vapaa-ajan asumiseen ja oleskeluun kielletään. Myös uimaranta on poissa käytöstä kunnostustyön ajan. Maaperä puhdistetaan massanvaihdolla ja eristämällä. Massanvaihto tehdään 0,5 metrin syvyydelle saakka. Kiinteistöille jäävät pilaantuneet maaainekset erotetaan suodatinkankaalla, jonka päälle asennetaan huomioverkko, ja eristetään puhtaalla maa-aineksella. Puhdistetulle alueelle jää maankäytön rajoitteita. Rajoitteet liittyvät muun muassa ravintokasvien viljelyyn sekä kieltoon poimia marjoja ja sieniä metsäalueilta että hedelmäpuiden istutuskieltoon. Lisäksi koko entisen sahan alueella on maaperän kaivukielto lukuun ottamatta eristysrakenteen yläpuolista pintakerrosta. Sedimentin pitoisuudet ovat niin pieniä, että altistuminen sitä kautta on erittäin vähäistä. Sedimentin pehmeyden vuoksi olisi hyvä kiinteistökohtaisesti huolehtia, että sillä ranta-alueella, missä leikitään ja mennään uimaan, on suodatinkangas ja hiekkakerros kankaan päällä tai veteen kuljetaan laiturin kautta. Tässä hankkeessa ei kunnostusta uloteta järven puolelle, koska terveydellinen riski ei sitä edellytä. Maaperän puhdistus on tarkoitus toteuttaa vuonna 2013.

6 6 (82) KUNNOSTUSALUEEN NYKYTILA Käsitteet Kiinteistöjen käyttö Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) säädetyistä ohjearvoista käytetään jäljempänä termejä kynnysarvot, alemmat ohjearvot ja ylemmät ohjearvot. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maa-ainesta, jonka haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemman ohjearvon. Kohonneita haittaainepitoisuuksia -termillä tarkoitetaan kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä olevia haitta-ainepitoisuuksia. Termillä viitteitä haitta-aineesta tarkoitetaan kynnysarvon alittavaa haitta-ainepitoisuutta. Kiinteistöillä , , ja on vapaa-ajanrakennuksia. Kiinteistöillä on myös muita rakennuksia kuten kuivakäymälöitä, saunoja, grillikatoksia ja liitereitä. Kiinteistöllä kasvaa metsää. Kiinteistöllä on yleinen uimaranta. Kiinteistön maapinta-alat ovat seuraavat: kiinteistö ; 0,43 hehtaaria kiinteistö ; 0,629 hehtaaria kiinteistö ; 1,215 hehtaaria kiinteistö ; 0,756 hehtaaria kiinteistö ; 0,739 hehtaaria kiinteistö ; 0,583 hehtaaria. Kiinteistön vesipinta-alat ovat seuraavat: kiinteistö ; 0,062 hehtaaria kiinteistö ; 0,005 hehtaaria kiinteistö ; 0,036 hehtaaria kiinteistö ; 0,203 hehtaaria kiinteistö ; 0,08 hehtaaria. Maaperän pilaantuneisuuden tutkimukset Yleistä Kiinteistöjen maaperän pilaantuneisuutta on tutkittu vuosina 2004, 2005, 2006, 2008 ja Teuronjärven sedimenttitutkimuksia on tehty vuosina 2004 ja Lisäksi vuonna 2006 tutkittiin Teuronjärven kalojen PCDD/Fpitoisuuksia. Vuonna 2012 tehtiin selvitys alueella kasvatettavien pensasmarjojen PCDD/F-pitoisuuksista.

7 7 (82) Käsitteet PCDD/F-yhdisteiden alempi ohjearvo on 0,0001 mg/kg (100 ng/kg) ja ylempi ohjearvo 0,0015 mg/kg (1 500 ng/kg). Kiinteistö Kiinteistön maaperää on tutkittu kuudesta tutkimuspisteestä otetuista puupuru-, puukuorike- ja maaperänäytteestä. Tutkittuja näytteitä oli kahdeksan. Yhdessä täyttömaata ja kuoriketta sisältävässä pintamaanäytteessä (00,5 metriä) todettiin pentakloorifenolia kynnysarvon ja ohjearvon välissä olevana pitoisuutena. Lisäksi kahdessa purunäytteessä todettiin viitteitä pentakloorifenolista. Yhdessä purunäytteessä havaittiin viitteitä tetrakloorifenolista. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus oli viidessä näytteessä alemman ja ylemmän ohjearvon välissä. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet olivat 220 ng/kg1 400 ng/kg. Suurin pitoisuus esiintyi pintamaasta (00,3 metriä) otetussa multanäytteessä (RF9), joka koostui viidestä osanäytteestä. Osanäytepisteistä kolme sijaitsi kiinteistöllä ja kaksi pistettä kiinteistöllä Kiinteistöllä arvioidaan olevan pilaantuneita maa-aineksia ja purua m 3 ktr (7 800 t). Pilaantuneen alueen pinta-ala on noin 0,39 hehtaaria. Kiinteistö Kiinteistön maaperää on tutkittu seitsemästä tutkimuspisteestä otetuista puupuru- ja maaperänäytteestä. Tutkittuja näytteitä oli seitsemän. Yhdestä pintamaanäytteessä (00,5 metriä) todettiin tetrakloorifenolia ja pentakloorifenolia kynnysarvon ja ohjearvon välissä olevana pitoisuutena. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus oli kolmessa näytteessä yli ylemmän ohjearvopitoisuuden. Suurin pitoisuus ng/kg oli näytepisteen KK2 pintamaanäytteessä (00,5 metriä). PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus oli kolmessa näytteessä alemman ja ylemmän ohjearvon välissä. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet olivat 760 ng/kg1 400 ng/kg. Suurin pitoisuus esiintyi pintamaasta (00,3 metriä) otetussa multanäytteessä (RF9), joka koostui viidestä osanäytteestä. Osanäytepisteistä kolme sijaitsi kiinteistöllä ja kaksi osanäytepistettä kiinteistöllä Lisäksi yhdessä näytteessä todettiin viitteitä PCDD/F-yhdisteistä.

8 8 (82) Kiinteistöllä arvioidaan olevan pilaantuneita maa-aineksia ja purua m 3 ktr (7 700 t). Pilaantuneen alueen pinta-ala on noin 0,54 hehtaaria. Kiinteistö Kiinteistön maaperää on tutkittu kymmenestä tutkimuspisteestä otetuista puupuru- ja maaperänäytteestä. Tutkittuja näytteitä oli neljätoista. Kahdessa näytteessä todettiin tetrakloorifenolia ja yhdessä näytteessä pentakloorifenolia kynnysarvon ja ohjearvon välissä olevana pitoisuutena. Lisäksi kahdessa näytteessä todettiin viitteitä pentakloorifenolista ja yhdessä näytteessä viitteitä tetrakloorifenolista. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus oli kahdessa näytteessä yli ylemmän ohjearvopitoisuuden. Suurin pitoisuus ng/kg oli näytepisteen M4 pintamaanäytteessä (00,4 metriä). PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus oli viidessä näytteessä alemman ja ylemmän ohjearvon välissä. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet olivat 220 ng/kg1 200 ng/kg. Suurin pitoisuus esiintyi pintamaasta (00,3 metriä) otetussa humus-, hiekka ja sahanpurunäytteessä (RF1), joka koostui viidestä osanäytteestä. Osanäytepisteistä yksi sijaitsi kiinteistöllä ja neljä osanäytepistettä kiinteistöllä Lisäksi kolmessa näytteessä todettiin viitteitä PCDD/F-yhdisteistä. Kiinteistöllä arvioidaan olevan pilaantuneita maa-aineksia ja purua m 3 ktr ( t). Pilaantuneen alueen pinta-ala on noin 1,03 hehtaaria. Lisäksi kiinteistöllä on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävää maa-ainesta arviolta 900 m 3 ktr (1 700 t) noin 900 m 2 :n alueella. Kiinteistö Kiinteistön maaperää on tutkittu kahdeksasta tutkimuspisteestä otetuista puupuru- ja maaperänäytteestä. Tutkittuja näytteitä oli kahdeksan. Pentakloorifenolin pitoisuus oli näytepisteestä KK7 otetussa näytteessä alemman ja ylemmän ohjearvon välissä. Pentakloorifenolipitoisuus oli 18 mg/kg näytteessä, joka oli otettu 0,40,7 metrin syvyydeltä. Lisäksi samassa näytteessä todettiin tetrakloorifenolia kynnysarvon ja ohjearvon välissä olevana pitoisuutena. Edellä tarkoitetun näytepisteen KK7 näytteessä PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus ng/kg ylitti ylemmän ohjearvopitoisuuden. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus oli yhdessä näytteessä alemman ja ylemmän ohjearvon välissä. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus oli 478 ng/kg näytteessä, joka oli otettu 0,51 metrin syvyydeltä.

9 9 (82) Lisäksi viidessä näytteessä todettiin viitteitä PCDD/F-yhdisteistä. Kiinteistöllä arvioidaan olevan pilaantuneita maa-aineksia ja purua m 3 ktr (3 950 t). Pilaantuneen alueen pinta-ala on noin 0,21 hehtaaria. Lisäksi kiinteistöllä on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävää maa-ainesta arviolta m 3 ktr (8 000 t) noin 0,4 hehtaarin alueella. Kiinteistö Kiinteistön maaperää on tutkittu neljästä tutkimuspisteestä otetuista maaperänäytteistä. Tutkittuja näytteitä oli neljä. Kolmessa näytteessä todettiin viitteitä PCDD/F-yhdisteistä. Kiinteistöllä on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävää maa-ainesta arviolta m 3 ktr ( t) noin 0,6 hehtaarin alueella. Kiinteistö Kiinteistön maaperää on tutkittu kuudesta tutkimuspisteestä otetuista maaperänäytteestä. Tutkittuja näytteitä oli neljä. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus oli yhdessä näytteessä alemman ja ylemmän ohjearvon välissä. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus oli 260 ng/kg näytteessä, joka oli otettu 00,3 metrin syvyydeltä. Lisäksi kahdessa näytteessä todettiin viitteitä PCDD/F-yhdisteistä. Kiinteistöllä arvioidaan olevan pilaantuneita maa-aineksia m 3 ktr (2 000 t). Pilaantuneen alueen pinta-ala on noin 0,1 hehtaaria. Lisäksi kiinteistöllä on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävää maa-ainesta arviolta m 3 ktr (3 000 t) noin 0,15 hehtaarin alueella. Kaatopaikkakelpoisuus Pilaantunut maa-aines Standardin SFS-EN mukaisessa 2-vaiheisessa ravistelutestissä (L/S 10) pilaantuneesta maa-aineksesta liuenneet DOC:n (610 mg/kg) ja fenoli-indeksin (18 mg/kg) määrät ylittivät kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston asetuksesta (331/2013) asetetut liukoisuuden raja-arvot jätteen sijoituskelpoisuudelle pysyvän jätteen kaatopaikalle. DOC:n raja-arvo on 500 mg/kg ja fenoli-indeksin raja-arvo 1 mg/kg. Suodoksen ph oli 4,7. Puru Standardin SFS-EN mukaisessa 2-vaiheisessa ravistelutestissä (L/S 10) pilaantuneesta maa-aineksesta liuenneet DOC:n (660 mg/kg) ja fenoli-indeksin (18 mg/kg) määrät ylittivät kaatopaikoista annetussa valtio-

10 10 (82) neuvoston asetuksesta (331/2013) asetetut liukoisuuden raja-arvot jätteen sijoituskelpoisuudelle pysyvän jätteen kaatopaikalle. DOC:n raja-arvo on 500 mg/kg ja fenoli-indeksin raja-arvo 1 mg/kg. Suodoksen ph oli 5,2. Järvisedimentti Muut tutkimukset Kiinteistön ranta-alueelta otetussa sedimentin pintanäytteessä (00,1 metriä) todettiin viitteitä PCDD/F-yhdisteistä (22 ng/kg). Kiinteistöjen ja rannan edustalta kahdesta näytepisteestä otetuista ja yhdistettynä tutkitussa sedimenttinäytteessä todettiin viitteitä PCDD/F-yhdisteistä (normalisoitu pitoisuus 40 ng/kg). Näytteet oli otettu 00,1 metrin syvyydeltä. Kiinteistön ranta-alueelta otetussa sedimentin pintanäytteessä (00,1 metriä) todettiin viitteitä PCDD/F-yhdisteistä (56 ng/kg). Yhteenveto pilaantuneisuudesta Viinimarjat Maaperän haitta-ainepitoisuudet ovat suurimmillaan alueen pohjoisosassa kiinteistöillä Pilaantuneisuutta esiintyy erityisesti lähellä rantaa. Kiinteistöillä arvioidaan olevan pilaantuneita maa-aineksia ja purua, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat alemman ja ylemmän ohjearvon välissä, yhteensä m 3 ktr ( t). Pilaantuneita maa-aineksia ja purua, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat ylemmän ohjearvon ja vaarallisen jätteen rajaarvojen välissä, on arviolta yhteensä m 3 ktr (3 750 t). Vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavia pilaantuneita maa-aineksia ja purua on arviolta yhteensä 400 m 3 ktr (400 t). Pilaantuneen alueen yhteenlaskettu pinta-ala on noin 2,19 hehtaaria. Lisäksi kiinteistöillä on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävää maaainesta ja purua arviolta yhteensä m 3 ktr ( t) noin 1,24 hehtaarin alueella. PCDD/F-yhdisteet tutkittiin alueella kasvaneista punaisista viinimarjoista ja aronioista. Viinimarjojen kuiva-ainepitoisuus oli 13 % ja aronioiden 14 %. Viinimarjoissa kuiva-aineena lasketut PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet olivat seuraavat:

11 11 (82) lower bound (WHO 1998)-TEQ 0 mg/kg middle bound (WHO 1998)-TEQ 0, mg/kg upper bound (WHO 1998)-TEQ 0, mg/kg kohdekohtainen arvio (WHO 1998)-TEQ 0, mg/kg. Aronioista kuiva-aineena lasketut PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet olivat seuraavat: lower bound (WHO 1998)-TEQ 0, mg/kg middle bound (WHO 1998)-TEQ 0, mg/kg upper bound (WHO 1998)-TEQ 0, mg/kg kohdekohtainen arvio (WHO 1998)-TEQ 0, mg/kg. Kohdekohtaiset arvot on laskettu maanäytteiden kongeneerijakauman perusteella Kun lasketaan märkäpainon pitoisuus, saadaan PCDD/F-yhdisteiden kohdekohtaisiksi pitoisuuksiksi viinimarjoissa 2,18 x 10-7 mg/kg ja aronioissa 1,14 x 10-7 mg/kg. Teuronjärven kalat Kolmesta lahnasta tutkittujen PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet olivat alle tutkimusmenetelmän määritysrajan (< 0,02 µg/kg). Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi Yleistä Riskinarvio on esitetty Riskinarvio Teuron entisen sahan alueen maaperän haitta-aineista, Esko Rossi Oy raportissa. PCDD/F-yhdisteet ja kloorifenolit Dioksiineissa ja furaaneissa on kaksi aromaattista rengasta, jotka kytkeytyvät toisiinsa bifenyleenisidoksella happiatomien (-atomin) välityksellä. Polykloorattuja dioksiini- ja furaaniyhdisteitä on kaikkiaan 210, joista seitsemäntoista on todettu myrkyllisiksi. Dioksiineista on paljon toksikologista tietoa, mutta myrkkyvaikutuksen mekanismeja ei kuitenkaan tunneta täysin. Vaikutusmekanismien puutteellinen tuntemus ja erittäin pienet pitoisuudet aiheuttavat ongelmia terveys- ja ympäristöriskien määrittämisessä. Dioksiinien ja furaanien myrkyllisyys vaihtelee yhdisteittäin huomattavasti ja käytännöllisistä syistä pitoisuudet summataan arvioidun myrkyllisyyden suhteen painotettuna ja ilmoitetaan ns. 2,3,7,8-tetraklooridibentsodioksiinin (TCDD) toksisuusekvivalentteina (TEQ). Vain 2,3,7,8-substituoitujen kongeneerien (ko. ryhmän yhdisteet) on todettu kertyvän elimistöön sekä ihmisillä että koe-eläimillä. Myrkyllisimmissä kongeneereissa kloorit ovat asemissa 2,3,7 ja 8, mutta muitakin klooreja voi esiintyä, kuten 1,2,3,7 ja 8 tai 1,2,3,6,7 ja 8.

12 12 (82) Toksisuusekvivalentti eli "kokonaismyrkyllisyys" perustuu biokemiallisiin korrelaatioihin ja enintään lyhytaikaismyrkyllisyyteen koe-eläimillä sekä olettamukseen, että eri kongeneerien myrkyllisyys olisi summautuvaa. TEQ:n laskemiseksi on useita erilaisia kerroinyhdistelmiä. Yleisimmin käytettyjä ovat Pohjois-Atlantin Liiton siviiliorganisaation (NATO-CCMS) kehittämä I-TEQ ja maailman terveysjärjestön (WHO) TEQ-kerroinyhdistelmät. Polyklooratut bifenyylit eli PCB-yhdisteet ovat rakenteeltaan ja myrkkyvaikutuksiltaan samankaltaisia ja ne lasketaan usein mukaan kokonaismyrkyllisyyteen käyttämällä erillistä kerroinjärjestelmää. Kerroinjärjestelmät ovat melko karkeita. Esimerkiksi tyypillisen KY-5-kongeneerin HpCDF kerroin on 0,01. Seuraava sitä suurempi kerroin on 0,05 ja pienempi 0,001. Kertoimien porrastus kuvaa niihin liittyvää epävarmuutta. Esimerkiksi HpCDF:n suhteellisen myrkyllisyyden voidaan olettaa olevan 0,0050,025. Toksisuusekvivalentin laskentaan liittyvä epävarmuus on suurimmillaan KY-5-kontaminaatiotyyppisessä tilanteessa, jossa toksisuusekvivalentti muodostuu käytännössä yhdestä (muu kuin TCDD) tai muutamasta kongeneeristä. Kloorifenolit olivat KY-5-sinistymisenestoaineen pääasiallinen tehoaine. Tuote sisälsi kloorifenoleita keskimäärin 60 %. Merkittävin osakomponentti oli 2,3,4,6-tetrakloorifenoli (n. 80 %). Lisäksi tuote sisälsi runsaasti 2,4,6- trikloorifenolia (n. 11 %) sekä pentakloorifenolia (n. 7,5 %). Analyysitulosten perusteella myös Teuron sahan alueen kloorifenolit koostuvat suurimmaksi osaksi näistä yhdisteistä. Dioksiinien toksisuusekvivalenttimenetelmän katsotaan kuvaavan seosten myrkyllisyyttä kohtuullisen hyvin, mutta eri kongeneereilla on kuitenkin erilaiset kulkeutumis- ja kertymisominaisuudet eikä riskinarviointia voida perustaa suoraan toksisuusekvivalenttipitoisuuteen. KY-5-valmisteessa dioksiinit koostuvat suurimmaksi osaksi hepta- ja oktakloorifuraaneista. Myös Teuron sahan alueella kongeneeriprofiili vastaa tyypillistä suomalaisilla saha-alueella tavattua jakaumaa. Haitta-ainepitoisuudet Teuron entisen sahan alueen maaperän haitta-ainepitoisuuksia on tutkittu eri syvyystasoilta kolmestatoista koekuopasta vuosina 2004 ja Koekuoppien sijoittamisen ohjaamiseksi apuna käytettiin kloorifenolikoiran avulla tehtyjä kartoituksia. Polyklooratuista dibentso-p-dioksiineista (PCDD) ja polyklooratuista dibentsofuraaneista (PCDF) käytetään yleisnimitystä dioksiinit tai dioksiinit ja furaanit. PCDD/F-yhdisteet (dioksiinit ja furaanit) on analysoitu yhdentoista koekuopan näytteistä. Analyysejä oli yhteensä 14 kappaletta. Suurin todettu PCDD/F-pitoisuus oli noin pg/g entisen kastelualtaan lähellä (M4, 00,4 m). Lisäksi alueen keskivaiheilla (KK7, 0,40,7 m) on todettu PCDD/F-pitoisuus pg/g. Näytteiden keskimääräinen PCDD/F-pitoisuus on noin pg/g. Ilman kahta edellä mainittua näytettä keskimääräiseksi pitoisuudeksi tulee noin 440 pg/g, mikä on alemman ohjearvon (100 pg/g) ja ylemmän ohjearvon (1 500 pg/g) välissä. Pentakloorifenolia on todettu yhdessä pisteessä

13 13 (82) 18 mg/kg. Pitoisuus on alemman ohjearvon (10 mg/kg) ja ylemmän ohjearvon välissä. Näytepisteverkko on harva ja esimerkiksi koko alueen itäosan sekä länsiosan mökkirakennusten ja -pihojen haitta-ainepitoisuuksista oli vähän tutkimustuloksia. Koska korkeita dioksiinipitoisuuksia todettiin myös tutkitun alueen itälaidalla, ei kontaminoituneen alueen laajuutta tai selvästi puhtaita osa-alueita voitu osoittaa. Alueella asennetusta pohjavesiputkesta ja kolmesta talousvesikaivosta vuonna 2004 kertaalleen otetuissa näytteissä ei todettu tutkimusmenetelmän määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia kloorifenolia. Lisäksi entisestä sahan kaivosta (kiinteistön itäosassa) on tutkittu kloorifenolipitoisuus ja todettu pentakloorifenolipitoisuus 0,1 μg/l eli alle talousvedelle sallitun enimmäispitoisuuden 10 μg/l. Kesäkuussa 2006 on määritetty kolmen Teuronjärvestä pyydetyn lahnan PCDD/F-pitoisuudet. Kaikissa näytteissä pitoisuus alitti määritysrajan (20 pg/g). Vuonna 2006 otettiin sedimenttinäytteitä kolmesta pisteestä. Sedimenttinäytteen (yhdistetty 1+2) pintaosassa (00,1 m) PCDD/F-pitoisuus oli 100 pg/g. Normalisoitu pitoisuus 40 pg/g ylitti Itämeren sedimenttien läjityskelpoisuuden arviointia varten asetetun alemman kriteeritason 20 pg/g. Näytteessä (0,10,25 m) PCDD/F-pitoisuus oli < 20 pg/g. Näytteessä (00,15 m) normalisoitu PCDD/F-pitoisuus oli alle 20 pg/g. Lähtötietojen täydentämiseksi alueelle tehtiin syksyllä 2008 lisätutkimuksia. Altistumislaskelmien tarkentamista varten otettiin maaperänäytteitä kesäasuntojen pihoilta/oleskelualueilta. Kunkin alueen koekuopista yhdistettiin yhden kesäasunnon piha-/oleskelualuetta kuvaava kokoomanäyte, jotta saatiin riskinarviota varten mahdollisimman kattava kuva mahdollisella altistumisalueen keskimääräisestä pintamaan dioksiinipitoisuudesta. Kontaminoituneen alueen laajuuden määrittämiseksi maanäytteitä otettiin myös alueen itälaidalta viidestä koekuopasta. Kiinteistöllä sijaitsevan kaivon veden kloorifenolipitoisuus alitti tutkimusmenetelmän määritysrajan (0,1 μg/l). Syksyn 2008 tutkimuksissa suurin pintamaan PCDD/F-pitoisuus (2 038 pg/g) todettiin kiinteistöltä otetussa kokoomanäytteessä (P2/00,2m). Kyseisellä alueella oli sahajätetäytön päälle ohuin maakerros. Kiinteistöltä otetussa kokoomanäytteessä (P1/00,2 m) PCDD/F-pitoisuus oli 320 pg/g ja kokoomanäytteessä (P10/00,5 m) PCDD/F-pitoisuus oli 924 pg/g. Kyseisellä alueella todettiin sahajätetäyttöä noin puolen metrin syvyydestä alkaen.

14 14 (82) Dioksiinien ja furaanien pitoisuus liittyy selkeästi puujätteen määrään maassa. Suuria pitoisuuksia on todettu vain näytteissä, joissa puuainesta eli jätetäyttöä on paljon. Näiden massojen tilavuuspaino on pieni. Kaikkien tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että suurimmat dioksiinien ja furaanien pitoisuudet ovat entisen kastelualtaan lähellä kiinteistöllä Yksittäinen suuri pitoisuus on todettu myös koko alueen keskivaiheilla kiinteistöllä Kohtalaisen suuria pitoisuuksia on myös kiinteistöllä Vuonna 2006 laaditussa riskinarviossa dioksiinien ja furaanien kokonaismääräksi on arvioitu 340 g. Kun kaikki tutkimustulokset ja pitoisuuksien jakautuminen otetaan huomioon, saatiin 0,5 metrin paksuisella maakerroksella laskettuna dioksiinien ja furaanien määräksi noin 11 g ja yhden metrin maakerroksella noin 22 g. Arvioitu tilavuuspaino on 1 t/m 3. Haitta-aineiden ominaisuudet Dioksiinien ja furaanien toksisuus vaihtelee eliöryhmittäin ja siksi kerroinjärjestelmiä on kehitetty nisäkkäiden lisäksi erikseen linnuille ja kaloille (Van den Berg, M., Birnbaum, L., Bosveld, A. T. C., Brunström, B., Cook, P., Feeley, M., Giesy, J. P., Hanberg, A., Hasegawa, R., Kennedy, S. W., Kubiak, T., Larsen, J. C., van Leeuwen, F. X. R., Liem, A. K. D., Nolt, C., Peterson, R. E., Poellinger, L., Safe, S., Schrenk, D., Tillitt, D., Tysklind, M., Younes, M., Wærn, F. & Zacharewski, T Toxic Equivalency Factors (TEFs) for PCBs, PCDDs, PCDFs for humans and wildlife. Environmental Health Perspectives 106: ). Heptakloorifuraanien kertoimet ovat samat kaikille eliöryhmille, joten kohdealueen tilanteessa eri kerroinjärjestelmillä päädytään käytännössä samoihin tuloksiin. Ihmisellä todettuja pitkäaikaisaltistumisen vaikutuksia ovat hermostolliset kehityshäiriöt, hormonitoiminnan muutokset, maksasairaudet, lisääntymishäiriöt ja immunotoksikologiset häiriöt (Leeuwen van, R., Feeley, M., Schrenk, D., Larsen, J., Farland, W. & Younes, M Dioxins: WHO s tolerable daily intake (TDI) revisited. Chemosphere 40: ). Lasten hampaiden kehittymishäiriöiden on osoitettu olevan yhteydessä äidinmaidon dioksiinipitoisuuteen (Alaluusua, S., Lukinmaa, P-L., Torppa, J., Tuomisto, J. & Vartiainen, T Developing teeth as biomarker of dioxin exposure. Lancet 353 (9148): ). Tutkitut lapset olivat kuitenkin terveitä eikä heille ollut koitunut dioksiinialtistuksesta muita ongelmia. Ihmiset altistuvat dioksiineille ja furaaneille eniten elintarvikkeiden välityksellä. Suomessa dioksiinien ja furaanien keskimääräiseksi päivittäiseksi saantiarvoksi aikuiselle on laskettu noin 54 pg I-TEQ/d. Dioksiinien kaltaisten PCB-aineiden saanti on noin 60 pg I-TEQ/d eli yhteensä noin 114 pg/d, mikä tekee 70 kg:n painoisella henkilöllä noin 1,6 pg TEQ/kg/d. Se on WHO:n asettaman siedettävän saannin vaihtelualueen (14 pg/kg/d) sisällä. Suurin saanti, yli 80 %, syntyy kalaravinnosta, josta Itämeren silakka on merkityksellisin. Silakan PCDD/F-pitoisuus on ilmeisesti peräisin ilmalaskeumasta eikä jokien tuomasta kuormituksesta (Isosaari, P Poly-

15 15 (82) chlorinated Dibenzo-p-dioxin and Dibenzofuran Contamination of Sediments and Photochemical Decontamination of Soils. PhD Thesis. Publications of the National Public Health Institute A11/ pp + app.). Dioksiinien ja furaanien saanti on vähentynyt vuodesta 1995 lähtien noin puoleen lähinnä maidon ja maitotuotteiden pitoisuuksien laskun ja kulutuksen vähentymisen seurauksena. Kasvisten osuus saannista on minimaalinen. Vauvaikäisille äidinmaito voi olla merkittävä altistumisreitti (Kiviranta, H., Hallikainen, A., Ovaskainen, M.-L., Kumpulainen, J. & Vartiainen, T Dietary intakes of polychlorinated dibenzo-p-dioxins, dibenzofurans and polychlorinated biphenyls in Finland. Food Additives and Contaminants 18(11): ja Elintarvikevirasto dioksiinin_saanti_suomi_2005.xls). Dioksiinien ja furaanien, erityisesti muiden kuin TCDD:n, syöpävaarallisuudesta ihmiselle on ristiriitaisia tietoja. TCDD on todettu ihmiselle syöpävaaralliseksi, mutta tulos perustuu työperäiseen hyvin suureen altistumiseen. Eläinkokeissakin syöpäkasvainten esiasteita on todettu suurilla annoksilla ja on esitetty näkemyksiä, että kasvainten syntyminen perustuu suurten annosten aiheuttamiin kudosvaurioihin (Tuomisto, J. 2002: Dioksiinit ja muut riskinarvioinnin kannalta ongelmalliset kemikaalit. Ympäristö ja Terveys -lehti. Supplementtinumero: Ympäristöterveys pp ). Tutkimusaineistoista laskettujen syöpäriskiestimaattien epävarmuus on suurta ja antaa mahdollisuuksia erilaisille tulkinnoille. Amerikkalaisessa ajattelumallissa syöpäriskin oletetaan olevan lineaarisessa suhteessa altistumiseen eikä kynnysarvoa oleteta olevan ollenkaan (esim. Mackie, D., Liu, J., Loh, Y-S & Thomas, V No Evidence of Dioxin Cancer Threshold. Environmental Health Perspectives 111(9): ). Yhdysvaltain ympäristöviranomainen (EPA) on laskenut TCDD:n yksikkösyöpäriskiksi 1 x 10-3 (pg TCDD TEQ/kg/d body weight/day) -1 (EPA 2004). Toisaalta kynnysarvoksi on laskettu 7 pg/kg/d (Crump, K., Canady, R. & Kogevinas, M Meta-analysis of Dioxin Cancer Dose Response for Three Occupational Cohorts. Environmental Health Perspectives 111(5): ). Euroopassa on sovellettu yksikkösyöpäriskin sijaan menetelmää, jonka mukaan kynnysarvoa pienemmästä altistumisesta ei ole terveyshaittaa eikä siitä aiheudu syöpäriskin kohoamista. KY-5:ssä on erittäin vähän TCDD:tä ja toksisuusekvivalentti muodostuu suurimmaksi osaksi HpCDF:stä. Polykloorattuja dibentsofuraaneja ei ole luokiteltu syöpävaarallisuuden suhteen (IARC Agents Reviewed By the IARC Monographs, Volumes International Agency for Research on Cancer (Last updated: 4 September 2006).). Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan elämän aikana elimistöön kertynyt dioksiini ei aiheuttanut pehmytkudossarkoomaa. Pehmytkudossarkooma on eräs niitä syöpiä, joilla aikaisempien tutkimusten perusteella on arveltu olevan yhteys dioksiineihin (Tuomisto, J.T., Pekkanen, J., Kiviranta, H., Tukiainen, E., Vartiainen, T. & Tuomisto, J. 2004: Soft-tissue sarcoma and dioxin: A case-control study. International Journal of Cancer 108: ).

16 16 (82) Uusi WHO:n (1998) määrittämä siedettävän saannin viitearvo on 14 pg TEQ/kg/d, mikä käsittää myös dioksiinien kaltaiset PCB:t. Viitearvoa asetettaessa kriittisimpänä vaikutuksena on pidetty kehityshäiriöitä ja syöpäriskin on oletettu nousevan merkitykselliseksi vasta suuremmalla altistumisella. Eläinkokeisiin perustuen on laskettu, että 1437 pg TEQ/kg/d saanti on haitallisten vaikutusten alaraja ihmisellä. Koska edellä mainittu eläinkokeiden tulos oli alin todettu haitallisten vaikutusten pitoisuus (LOAEL, Lowest observed adverse effect level) eläinkudoksessa eikä haitattomien vaikutusten pitoisuus (NOAEL, No Observed Adverse Effect Level), WHO päätti soveltaa turvakerrointa 10 (WHO WHO experts re-evaluate health risks from dioxins. Press Release WHO/45, 3 June ja Leeuwen van, R., Feeley, M., Schrenk, D., Larsen, J., Farland, W. & Younes, M Dioxins: WHO s tolerable daily intake (TDI) revisited. Chemosphere 40: ). Biosaatavuudeksi laskelmassa oletettiin 50 %. TCDD on erittäin voimakas akuutti myrkky eläimille, mutta toksisuus vaihtelee eläinlajeittain ja jopa saman lajin eri kantojen kesken erittäin paljon (Tuomisto, J. 2002: Dioksiinit ja muut riskinarvioinnin kannalta ongelmalliset kemikaalit. Ympäristö ja Terveys -lehti. Supplementtinumero: Ympäristöterveys pp ). Vaikka TCDD on erittäin myrkyllistä nisäkkäille, monet selkärangattomat eläimet voivat kerätä kudoksiinsa korkeita pitoisuuksia ilman havaittavia vaikutuksia. Selkärangattomilla eläimillä vaikutusmekanismit ovat erilaisia kuin selkärankaisilla, mikä selittää suuremman sietokyvyn (Davies, M Compilation of EU Dioxin Exposure and Health Data. Task 7 -Ecotoxicology. European Commission DG Environment. UK Department of the Environment, Transport and the Regions (DETR). AEAT/EEQC/ ). PCDD/F-yhdisteiden vaikutuksista selkärangattomiin oli käytettävissä niukasti tutkimustietoa. Yhdessä tutkimuksessa surviaissääsken toukilla 144 ng TCDD/g- ja harvasukamadoilla 174 ng TCDD/g-pitoisuudet kudoksen tuorepainoa kohden ei aiheuttanut havaittavaa vaikutusta koko elinkierron kestävässä kokeessa. Vastaavat rasvaa kohden lasketut arvot olivat ja ng/g (West, C., Ankley, G., Nichols, J., Elonen, G.& Nessa, D Toxicity and Bioac-cumulation of 2,3,7,8-Tetrachlorodibenzo-p-dioxin in Long-term Tests with the Freshwater Benthic Invertebrates Chironomus tentas and Lumbricus variegatus. Environ. Toxicol. Chem. 16: ). Koska näyttää siltä, että dioksiinit voivat kertyä selkärangattomiin ilman myrkkyvaikutusta, kulkeutuminen ravintoketjuissa voi olla merkittävää. PCDD/F-yhdisteet ovat selvästi haitallisempia selkärankaisille vesieliöille kuin selkärangattomille. Vaikutuksia selkärankaisiin vesieliöihin on myös tutkittu huomattavasti selkärangattomia enemmän. Kirjallisuudessa esitettyjen toksisuustestien tulosten perusteella tehtyjen laskelmien mukaan eläinten (lähinnä kalojen nuoruusasteet) eläinkudoksen TCDD-kokonaispitoisuuden haitaton raja-arvo on 3264 pg/g tuorepainossa McCarty, L.S. & Mackay, D Enhancing ecotoxicological modelling and assessment. Environ. Sci. Technol. 27( 9): ) Maaperän pilaantuneisuutta ja puhdistustarvetta koskevassa asetuksessa 214/2007 dioksiinien alemmaksi ohjearvopitoisuudeksi on terveydellisin pe-

17 17 (82) rustein asetettu 100 pg/g. Ylempi ohjearvo on pg/g ja se on asetettu ekologisin perustein. Erittäin voimakkaan hydrofobisuuden ja pienen höyrynpaineen takia monet dioksiinien ja furaanien ympäristökäyttäytymistä kuvaavat ominaisuudet ovat vaikeasti määritettävissä. Kirjallisuudessa esitetyt lukuarvot esimerkiksi vesiliukoisuudelle, höyryn paineelle ja Henryn lain vakiolle vaihtelevat paljon. Eri kongeneerien välillä on suuria eroja esimerkiksi oktanoli-vesikertoimessa (K ow ), joka kuvaa aineen rasvaliukoisuutta. K ow -kerrointa voidaan käyttää monien parametrien laskennassa, esimerkiksi mallinnettaessa maaperässä tapahtuvaa kulkeutumista. Veden ja orgaanisen hiilen välillä jakaantumiskerroin K oc antaa hyvän arvion aineen pidättymisestä maan tai sedimentin orgaaniseen ainekseen. Kuten suurista K ow - ja K oc -arvoista voi päätellä, hydrofobiset dioksiinit ja furaanit sitoutuvat voimakkaasti kiintoaineeseen. Lisäksi dioksiinit ja furaanit irtoavat kiintoaineesta veden vaikutuksesta erittäin hitaasti, mikä edelleen vähentää kulkeutumista maassa vajoveden tai pohjaveden mukana taikka liukenemista sedimentistä veteen. Kymijoen sedimentistä määritettiin HpCDF:lle nopeasti irtoavaksi osuudeksi 1,2 % ja oktakloorifuraanille vastaavasti 0,6 %. Nopeasti irtoava osuus lähtisi liikkeelle noin 10 tunnin kuluessa. Kaiken kiintoaineeseen sitoutuneen HpCDF:n irtoaminen vaatisi noin 10 vuotta ja oktakloorifuraanin irtoaminen yli 40 vuotta (Sormunen, A., Koistinen, J., Leppänen, M. & Kukkonen, J Desorption of sediment associated polychlorinated dibenzo-p-dioxins, dibenzofurans, diphenyl ethers and hydroxydiphenyl ethers from contaminated sediment. Chemosphere 72:1 7.). Esimerkiksi Hudson-joen suiston vedessä 96 % hepta- ja oktakloorifuraaneista oli kiintoaineessa (Lohman, R., Nelson, E., Eisenreich, S. & Jones, K Evidence for Dynamic Air-Water Exchange of PCDD/Fs: A Study in the Raritan Bay/Hudson River Estuary. Environ. Sci. Technol. 34: ). Pienen höyrynpaineen ja voimakkaan sitoutumisen vaikutuksesta kulkeutuminen maaperässä on heikkoa myös kaasumuodossa. Kulkeutuminen diffuusion vaikutuksesta maaperästä ilmaan on vähäistä, koska vain hyvin pieni osa maaperän kokonaispitoisuudesta on huokoskaasussa. Suurin osa on sitoutuneena kiintoaineeseen (Trapp, S. & Matthies, M Modellin Volatillization of PCDD/F from Soil and Up-take into Vegetation. Environ. Sci. Technol. 31: 7174.). Vaikka haihtuminen on määrällisesti vähäistä, sillä voi olla merkitystä kulkeutumisen ja altistumisen suhteen, sillä hyväksyttävän saannin arvot ovat erittäin pieniä. Dioksiineja ja furaaneja voi haihtua vedestä ilmaan, jos pitoisuudet ovat vesistössä suuria (Lohman, R., Nelson, E., Eisenreich, S. & Jones, K Evidence for Dynamic Air-Water Exchange of PCDD/Fs: A Study in the Raritan Bay/Hudson River Estuary. Environ. Sci. Technol. 34: ). Dioksiinit ja furaanit ovat maassa ja sedimentissä hyvin heikosti hajoavia. Pintavedessä hajoaminen on jonkin verran nopeampaa. Ilmassa kaasufaasissa olevat dioksiinit ja furaanit hajoavat auringon valon vaikutuksesta suhteellisen nopeasti, mutta kiintoaineeseen sitoutuneet hajoavat ilmassa-

18 18 (82) kin hitaasti. TCDD on useimmissa tutkimuksissa todettu eri kongeneereista hitaimmin hajoavaksi ja yleensäkin furaanit näyttävät hajoavan helpommin kuin dioksiinit. Dung & O Keefe tutkivat furaanien hajoamista vedessä auringon säteilyn vaikutuksesta ja määrittivät 2378-TCDF:n puoliintumisajaksi vedessä 0,20,4 d (Dung, M. & O Keefe, P Comparative Rates of Photolysis of Polychlorinated Dibenzofurans in Organic Solvents and in Aqueous Solutions. Organohalogen Com-pounds 8: ). Oktaklooratuneista dioksiineista ja furaaneista voi valon vaikutuksesta muodostua heptakloorautuneita (Vollmuth, S., Zajc, A. & Niessner, R Formation of Polychlorinated Dibenzo-p-dioxins and Polychlorinated Dibenzofurans during the Photolysis of Pentachlorophe-nol-Containing Water. Environ. Sci. Technol. 28: ). Sinkkonen ja Paasivirta ovat arvioineet, että Itämeren alueen olosuhteissa 2378-TCDD:n puoliintumisaika on maassa ja sedimentissä noin 100 vuotta, HxCDD:n noin 63 vuotta ja HpCDF:n noin 40 vuotta (Sinkkonen, S. & Paasivirta, J Degradation half-life times of PCDDs, PCDFs and PCBs for environmental fate modelling. Chemosphere 40: ) Vaikka dioksiinien ja furaanien esiintyminen liitetään tavallisesti ihmisen aiheuttamaan pilaantumiseen, näitä aineita syntyy myös luonnossa ilman ihmisen vaikutusta (Isosaari, P Polychlorinated Dibenzo-p-dioxin and Dibenzofuran Contamination of Sediments and Photochemical Decontamination of Soils. PhD Thesis. Publications of the National Public Health Institute A11/ pp + app.). Ilman ihmisen vaikutusta syntyneiden PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet ovat kuitenkin jääneet pieniksi. Dioksiinit ja furaanit sitoutuvat elimistössä rasvaan ja iän myötä niiden pitoisuus pyrkii kasvamaan. WHO:n siedettävän päivittäisen saannin viitearvo perustuu kineettiseen laskelmaan, jossa on otettu huomioon poistuma elimistöstä. Eri kongeneerien puoliintumisaika elimistössä vaihtelee ja kohdekohtaisesti tausta-altistuksesta poikkeava kongeneerijakauma voi tuottaa puoliintumisajan, joka poikkeaa laskelmien perusteena olleesta puoliintumisajasta. TCDD:n puoliintumisaika elimistössä on eri tutkimusten perusteella d heptakloorifuraanilla se on alle puolet siitä eli d (Campbell, C., Teschke, K., Bert, J., Quintana, P. & Hertzman, C Pharmacokinetic model of dioxin and furan levels in adipose tissue from sawmill work involving chlorophenate fungicides. Chemosphere 33: , Geyer, H., Schramm, K.-W., Feicht, E., Behecti, A., Steinberg, C., Brüggeman, R., Poiger, H., Henkelmann, B. & Kettrup, A Half-lives of tetra-, penta-, hexa-, hepta- and octachlorodibenzo-p-dioxin in rats, monkeys and humans -a critical review. Chemosphere 48: ja Liem, A. & Theelen, R Dioxins: Chemical analysis, exposure and risk assessment. RIVM. The Netherlands. Ref. Yoshida, K. & Nakanishi, J ). Puoliintumisaika näyttää kasvavan elimistön dioksiinipitoisuuden laskiessa. WHO:n viitearvo, 14 pg/kg/d, on laskettu 7,5 vuoden (TCDD:n) puoliintumisajan mukaan. Jos puoliintumisajaksi oletetaan HpCDF:n päivää (2,7 a), vastaavaksi hyväksyttävän saannin vaihtelualueeksi saadaan 410 pg/kg/d.

19 19 (82) Väliaineen laatu vaikuttaa biosaatavan osuuden määrään ja edelleen elimistöön kertyvään haitta-ainemäärään. Niellyn maan mukana saatujen PCDD/F-yhdisteiden absorptioksi on määritetty 2060 % suuruusluokkaa olevia, pääasiassa kuitenkin vaihtelualueen alarajalle asettuvia arvoja (Pohl, H., DeRosa, C. & Holler, J Public health assessment for dioxins exposure from soil. Chemosphere 31(1): jaruby, M.V., Fehling, K. A., Paustenbach, D.J., Landenberger, B.D., & Holsapple, M.P Oral Bioaccessibility of Dioxins/Furans at Low Concentrations (50350 ppt Toxicity Equivalent) In Soil. Environ. Sci. Technol. 36: ). WHO:n arviossa biosaatavuudeksi on oletettu 50 %. Viitearvovertailua varten tehtävissä altistumislaskelmissa pilaantuneen maan ja sedimentin nielemisen absorptio-osuudeksi voidaan olettaa 80 % (0,4/0,5), mutta muiden väliaineiden osalta lisäkertoimen käyttö ei ole aiheellista ilman yksityiskohtaista tietoa absorptiosta kyseessä olevassa tilanteessa. Dioksiinit ja furaanit eivät myöskään hajoa ruoanvalmistuksessa. Tutkimuksissa on ruoanvalmistuksen yhteydessä todettu hävikkiä, joka liittyy esikäsittelyn, keittämisen, paistamisen tms. yhteydessä hävinneen rasvan määrään (Rose, M., Thorpe, S., Kelly, M., Harrison, N. & Startin, J Changes of concentration of five PCDD/F congeners after cooking beef from treated cattle. Chemosphere 43: ). Jos kypsentämisen aikana vapautunut rasva käytetään esimerkiksi kastikkeessa, dioksiinien kokonaismäärä ei vähene. Koska ruoanvalmistuksen yhteydessä häviävän rasvan määrää ei voida ennustaa luotettavasti, hävikkiä ei ollut perusteltua ottaa huomioon altistumislaskelmissa. Dioksiinien ja furaanien kertyminen pohjaeläimiin ja kaloihin vaihtelee kongeneereittain, mutta yleisesti ne kertyvät vähemmän kuin niiden K ow - kertoimen perusteella voitaisiin olettaa (esim. Endicott, D. & Cook, P Modelling the Partitioning and Bioaccumulation of TCDD and Other Hydrophobic Organic Chemicals in Lake Ontario. Chemosphere 28:7587.). Hepta- ja oktakloorautuneet furaanit kertyvät kaloihin vielä huonommin kuin vähemmän kloorautuneet kongeneerit. Kymijoen sedimentissä on KY- 5-sinistymisenestoaineen valmistuksesta peräisin olevia korkeita dioksiinija furaanipitoisuuksia, joissa HpCDF on vallitseva kongeneeri. Kalojen HpCDF:än osuus dioksiinien ja furaanien kokonaistoksisuudesta on Kymijoella tehdyissä tutkimuksissa kuitenkin ollut pieni (Koistinen, J., Paasivirta, J., Suonperä, M. & Hyvärinen, H Contamination of Pike and Sediment from the Kymijoki River by PCDEs, PCDDs and PCDFs: Contents and Patterns Compared to Pike and Sediment from the Bothnian Bay and Seals from Lake Saimaa. Environ. Sci. Technol. 29: ja Korhonen, M., Verta, M., Lehtoranta, J., Kiviranta, H. & Vartiainen, T Concentrations of polychlorinated dibenzo-p-dioxins and furans in fish downstream from a KY-5 manufacturing. Chemosphere 43: ). Kasvien maanpäällisiin osiin dioksiinit ja furaanit kulkeutuvat lähes yksinomaan ilman kautta (esim. Muller, J., Hulster, A., Päpke, O., Ball, M. & Marchsner, H Transfer Pathways of PCDD/PCDF to Fruits. Chemosphere 27: ). Monissa tutkimuksissa kasvin maanpäällisten osien ja maaperän dioksiini- ja furaanipitoisuuksien välillä ei ole todettu ti-

20 20 (82) lastollista yhteyttä vaan maasta kasvin maanpäällisiin osiin mahdollisesti kulkeutuva osuus häviää mittaustoleranssiin. Ainoastaan kurkkukasveilla siirtyminen maaperästä syötäviin maanpäällisiin kasvinosiin on todettu merkittäväksi (Hulster, A., Muller, J. & Marschner, H Soil-Plant Transfer of Polychlorinated Dibenzo-p-Dioxins (PCDDs) and Dibenzofurans to Vegetables of the Cucumber Family (Cucurbitaceae). Environ. Sci. Technol. 28: ). Juurikasveissa dioksiinit kertyvät pintakerrokseen ja kuorituissa perunoissa ja juureksissa dioksiinipitoisuudet ovat erittäin pieniä. Kanadalaisessa selvityksessä (Rideout, K., Teschke, K. & Varughese, S Potential for Exposure to Polychlorinated Dibenzo-p-dioxins and Dibenzofurans when Recycling Sewage Biosolids on Agricultural Land. Guidance Document: British Columbia Ministry of Water, Land and Air Protection Environment Canada 26apr02.), joka perustui tieteellisiin tutkimuksiin, on laskettu seuraavia kertymisarvoja kontaminoituneessa maassa kasvatetuille kasvielintarvikkeille: porkkana 0,0027 pg TEQ/g kasvia (kp)/pg TEQ/g maata herneet ja pavut 0,0008 pg TEQ/g kasvia (kp)/pg TEQ/g maata vihannekset 0,0042 pg TEQ/g kasvia (kp)/pg TEQ/g maata kurkkukasvit 0,019 pg TEQ/g kasvia (kp)/pg TEQ/g maata. Juuriston kautta siirtyy lähinnä vähän kloorautuneita kongeneereja. Heptaja oktakloorautuneiden osuudet kasveissa ovat erittäin pieniä verrattuna niiden osuuksiin maassa. Kurkkukasveja lukuun ottamatta suurin osa kasveihin kertyvistä PCDD/F-yhdisteistä tulee sorption vaikutuksesta. Juurikasveihin PCDD/F-yhdisteet tarttuvat suoraan maasta ja esimerkiksi salaatteihin kertymä tulee lehdille kertyneistä maaroiskeista. Kloorifenolit voivat ärsyttää ihoa, silmiä, hengityselimistöä ja ruuansulatuselimistöä sekä aiheuttaa niissä tulehduksia ja kipua. Monissa kloorifenolien myrkyllisyystutkimuksissa saadut tulokset ovat myöhemmin osoittautuneet epäpuhtauksien, lähinnä dioksiinien ja furaanien aiheuttamiksi. 2,4,6-trikloorifenoli on luokiteltu ihmiselle karsinogeeniseksi eli syöpää aiheuttavaksi. Muut kloorifenolit ovat mahdollisesti ihmisille karsinogeenisia (B2). Kloorifenolit voivat aiheuttaa vaikutuksia verenkiertoelimistössä, keskushermostossa, maksassa, munuaisissa ja keuhkoissa. Koska vaikutuskohteet ovat samat, eri kloorifenoleiden vaikutuksia voidaan pitää summautuvina. Talousveden laatuvaatimuksen pitoisuusraja (Sosiaali- ja terveysministeriö 2000: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 461/2000.) kokonaiskloorifenolipitoisuudelle on 10 μg/l. Kloorifenolien liukoisuus riippuu ph:sta ja ne sitoutuvat tehokkaimmin happamissa olosuhteissa. Sahoilla vallitsevissa maaperäolosuhteissa kloorifenolit ovat vesiliukoisia. Osittain vesiliukoisuudesta johtuen vanhoilla saha-alueilla kloorifenolipitoisuudet eivät yleensä enää ole kovin korkeita, kuten ei Teuron saha-alueellakaan. Kloorifenolit (penta- ja tetrakloorifenolit) ovat hyvin heikosti haihtuvia. Niiden Henryn lain vakio (H) on luokkaa 1 Pa m 3 /mol. Kloorifenolien oktano-

21 21 (82) li/vesi jakaantumiskerroin, log K ow, on luokkaa 45 eli ne ovat hieman eliöihin kertyviä (Syrres tietokanta 2008). Kloorifenolit hajoavat ympäristössä biologisesti ja valon vaikutuksesta (vesistö, pintamaa). Puoliintumisajaksi on 2,3,4,6-tetrakloorifenolilla arvioitu aerobisissa olosuhteissa kuukaudesta puoleen vuoteen ja anaerobisissa olosuhteissa muutamasta kuukaudesta kahteen vuoteen. Hajoamisesta ja liukoisuudesta johtuen kloorifenolien pitoisuus saha-alueiden maaperässä pienenee vähitellen kuormituksen loputtua. Maaperän kloorifenolit kertyvät jonkin verran maaperäeliöihin, esimerkiksi lieroihin (Salminen, J., Haimi, J., Huhta, V., Knuutinen, J. & Palm, H Kloorifenolien ja niiden muuntumistuotteiden kerääntyminen lieroihin entisillä saha-alueilla. Ympäristö ja Terveys 23 (2-3): ). Mikrobit ovat maaperäeliöistä herkimpiä kloorifenoleille ja pienehköissä pitoisuuksissa vaikutukset maaperän eliöyhteisöön määräytyvät mikrobeja syövien maaperäeliöiden ravinnon vähenemisen kautta (Salminen, J. & Sulkava, P Decomposer Communities in Contaminated Soil: Is Altered Comminity Regulation a Proper Tool in Ecological Risk Assessment of Toxocants? Environmental Pollution 97: 4553.). Tämä vaikuttaa myös maaperän ravinnekiertoon ja karikkeen hajoamiseen. Sekä tetra- että pentakloorifenolit luokitellaan erittäin myrkylliseksi vesieliöille. Pentakloorifenoli on eliöihin kertyvää. PIMA-asetuksessa tetra- ja pentakloorifenolien alempi ohjearvopitoisuus maaperälle on 10 mg/kg ja se on asetettu sekä ekologisin että terveydellisin perustein. Vastaavat ylemmät ohjearvopitoisuudet ovat 40 mg/kg ja 20 mg/kg ja ne on asetettu ekologisin perustein. Käsitteellinen malli Suora kosketus pilaantuneeseen maahan ja altistuminen maata nielemällä on mahdollista, koska pilaantuneisuus ulottuu paikoin pintakerrokseen. Suoran kosketuksen kautta tulevaa altistumista tapahtuu esimerkiksi lasten leikkiessä pilaantuneella alueella. Aikuisilla altistumista voi tapahtua esimerkiksi piha- ja puutarhatöiden yhteydessä. Yleensä aikuisten altistuminen on lapsiin verrattuna suhteellisesti vähäisempää. Ulkoilmaan ja osin sisätilojenkin ilmaan levinneelle maa-ainekselle voidaan altistua hengitysilman ja pölyn nielemisen kautta, mutta haihtumisen kautta tuleva saanti on dioksiinien ja furaanien kohdalla todettu suhteellisesti merkityksettömäksi. Ihokosketuksen kautta altistumista voi periaatteessa myös tapahtua, mutta korkeasti kloorattujen dioksiinien ja furaanien kyseessä ollessa ihon kautta tuleva saanti jää vähäiseksi. Dioksiinit ja furaanit sitoutuvat voimakkaasti maa-ainekseen eivätkä kulkeudu pohjaveteen. Maan pintakerroksesta dioksiineja ja furaaneja voi levitä pintavalunnan kuljettaman kiintoaineen mukana järveen tai pölyn mukana ilman kautta. Kasvillisuuden peittämiltä alueilta kiintoaineen mukana kulkeutuminen jää vähäiseksi. Kiintoaineen mukana kulkeutuminen voi olla merkityksellistä vain laajamittaisissa maanmuokkaustoimissa. Haitta-aineita voi kertyä kasveihin veden ja ravinteiden oton yhteydessä, mutta dioksiinien ja furaanien kohdalla kertyminen on kurkkukasveja lu-