Laitakarin Kala Oy Lausunto maaperän tilasta tulevan kalankasvattamon alueella

Transkriptio

1 1 Laitakarin Kala Oy Lausunto maaperän tilasta tulevan kalankasvattamon alueella 1 TOIMEKSIANTO Laitakarin Kala Oy on hakenut suunnittelemalleen kalankasvatuslaitokselle ympäristöja vesitalouslupaa Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta. Aluehallintovirasto pyysi Laitakarin Kala Oy:ltä lisäselvitystä tulevan kalankasvatustoiminta-alueen (perkaamo ja maa-altaat) maaperän tilasta. Pöyry Finland Oy on tehnyt tämän lausunnon Laitakarin Kala Oy:n toimeksiannosta. Suunnitellun kalankasvattamon vuokra-alue sijaitsee entisen Martinniemen sahan alueella Laitakarissa. 2 ALUEELLA TEHDYT TUTKIMUKSET Suunniteltujen toimintojen sijaintialueella on tehty Martinniemen sahan toiminnan päättymisen jälkeen UPM-Kymmene Oyj:n toimeksiannosta maaperätutkimuksia vuosina osana saha-alueen laajempia pilaantuneisuustutkimuksia. Vuokra-alueelle sijoittuvista tutkimuspisteistä on tutkittu arseenin, kromin ja kuparin, elohopean, kloorifenolien sekä dioksiinien ja furaanien pitoisuuksia. Pitoisuudet olivat pieniä, pääosin Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvotasot alittavia. Kaikki pitoisuudet alittivat valtioneuvoston asetuksen mukaiset alemmat ohjearvot ja siten myös teollisuusalueilla käytetyt ylemmät ohjearvot. Arseenin pitoisuus ylitti vuonna 2000 tehdyissä tutkimuksissa suunnitellun kalankasvatusalueen pohjoispuolella pisteessä KK5 kynnysarvotason. Vuoden 2003 tutkimuksissa kokoomanäytteen kok1 (suunnitellun kalankasvatusalueen itäpuolen pisteet KK200, KK201 ja KK202) dioksiinien ja furaanien pitoisuus 63 ng I-TEQ/g ylitti kynnysarvotason. Koska havaitut pitoisuudet ovat Vna:n (214/2007) mukaiset alemmat ohjearvot alittavia, ei kohteessa ole maankäyttörajoitetta, joka rajoittaisi alueen suunniteltua tai sitä herkempää (esim. asuinkäyttö) käyttöä. Kynnysarvot ylittävien pitoisuuksien vuoksi maaainesten käytölle jää käyttörajoite, jolloin maa-ainesta ei saa sijoittaa kohteen ulkopuolelle. Haitta-aineiden pitoisuudet ovat niin pieniä, että niiden kulkeutumista ympäristöön tai suunniteltuihin maa-altaisiin ei voi tapahtua. Laitakarin satama-alueen sedimentin haitta-ainepitoisuuksia on selvitetty UPM-Kymmene Oyj:n toimeksiannosta vuonna Tehdyissä tutkimuksissa ei havaittu sedimentissä kohonneita haitta-aineiden pitoisuuksia. Tutkimuksista laadittu raportti on tämän lausunnon liitteenä 1. 3 KUNNOSTUSALUEET Suunnitellun kalankasvatuslaitoksen alueella on sijainnut sahatavarakatoksia ja vuokraalueen pohjoisosassa pituuspaketointilaitos sekä hiomo. Rakennukset on purettu.

2 2 Tulevalla toiminta-alueella ei ole havaittu pilaantuneisuutta, joten alueella ei ole tehty maaperän pilaantuneisuuden kunnostusta. 4 KAIVUMASSOJEN HYÖDYNTÄMINEN Kalankasvatuslaitoksen rakentamisen yhteydessä joudutaan tekemään kaivutöitä maaaltaiden ja perkaamorakennuksen alueilla. Kaivutyön yhteydessä kaivettavan maa-aineksen pilaantumattomuus (metallit, kloorifenolit, dioksiinit ja furaanit) varmistetaan. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset ylemmät ohjearvotasot alittavat maa-ainekset on suunniteltu sijoitettavaksi vuokra-alueen itäreunaan hyödynnettäväksi esimerkiksi meluvallirakenteessa. Mahdollisesti havaittavat pilaantuneet, ylemmän ohjearvotason ylittävät maa-ainekset sijoitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan. Oulussa 5. tammikuuta 2017 Pöyry Finland Oy DI Leena Kurkinen ympäristötekniikka FM Tapio Leppänen johtava asiantuntija Liitteet: 1. Sedimenttitutkimus 2. Tutkimuspisteiden sijoittuminen tulevaan toimintaan nähden

3 TUTKIMUSRAPORTTI UPM-Kymmene Oyj Laitakarin satama-alueen sedimenttitutkimus Oulu, Martinniemi

4 (11) Copyright Pöyry Finland Oy Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n tai UPM-Kymmene Oyj:n antamaa kirjallista lupaa. Vastuulauseke Työ on suoritettu pätevien ja kokeneiden asiantuntijoiden toimesta parasta ammatillista arviointikykyä käyttäen. Tämän raportin sisältö ja johtopäätökset perustuvat työn aikana saamiimme tutkimustietoihin ja muihin lähteisiin. Raportti ja Pöyry Finland Oy:n vastuu raportista noudattaa konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE2013. Konsultin vastuu työstä UPM-Kymmene Oyj:lle on palkkion suuruinen. Pöyry Finland Oy ei vastaa raportissa esitettyjen tietojen käytöstä aiheutuvista tai käyttöön liittyvistä kolmannelle osapuolelle mahdollisista aiheutuvista vahingoista riippumatta siitä, onko kyseessä välitön tai välillinen vahinko tai kuinka vahinko on aiheutunut. Raportti on luottamuksellinen ja tehty UPM-Kymmene Oyj:lle. Yhteystiedot Pauli Rajala Tapio Leppänen Pöyry Finland Oy Tutkijantie 2 A FI OULU Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus Tel Fax Copyright Pöyry Finland Oy

5 Sisältö (11) 1 YLEISTÄ 3 2 NÄYTTEENOTTO 3 3 ANALYSOINNIT 4 4 TUTKIMUSTULOKSET 4 5 VERTAILU RUOPPAUS- JA LÄJITYSOHJEEN ARVOIHIN Yleistä Normalisoitujen näytteiden tulokset Metallit Öljyhiilivedyt C 10 -C Organotinayhdisteet Dioksiinit ja furaanit 10 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 10 7 VIITTEET 11 Liitteet 1 Analyysitulokset Karttaliitteet 1 Sijaintikartta 2 Yleiskartta 3 Tutkimuskartta Asiakirjan jakelu: UPM-Kymmene Oyj / Veli Tuominen Copyright Pöyry Finland Oy

6 (11) UPM-Kymmene Oyj LAITAKARIN SATAMA-ALUEEN SEDIMENTTITUTKIMUS Oulu, Martinniemi 1 YLEISTÄ UPM-Kymmene Oyj:n toimeksiannosta Pöyry Finland Oy on selvittänyt Oulussa, Martinniemen Laitakarissa sijaitsevan satama-alueen sedimentin haitta-ainepitoisuuksia. Laitakarin alue on vanhaa teollisuusaluetta, jossa sahan rakentaminen ja toiminta on alkanut 1900-luvun alkupuolella. Nykyisin alueella on toiminnasta jäljellä voimalaitosrakennus ja siihen liittyvä piippu. Em. rakennus ei sijaitse alueelle suunnitteilla olevan uuden toiminnan rakennusalueella. Kohteen sijainti on esitetty liitteessä 2. UPM-Kymmene Oyj:n toimesta Laitakarin alueella on suoritettu kunnostustoimenpiteitä vuosina 2005 ja 2006 sekä viimeisenä rakennusten purkutöitä vuonna Tässä raportissa on esitetty Laitakarin satama-alueella suoritettu sedimentin pintakerroksen haitta-ainetutkimus. Tutkimus liittyi alueelle suunnitteilla olevaan kalankasvatushankkeeseen, jossa satama-alueelle tulisi altaiden talvisäilytystä. 2 NÄYTTEENOTTO Sedimenttinäytteet otettiin yhteensä kuudesta (6) pisteestä. Näytteenoton suorittivat Pöyry Finland Oy:stä geologit Hannu Ansala ja Pasi Tikkanen. Näytteenotto suoritettiin Multisampler- putkinäytteenottimella akryyliputkiin. Näytteiden ottaminen tehtiin jään päältä. Näytteet edustavat näytteenoton yhteydessä lähes häiriintymättömiä pintakerrosnäytteitä sedimentin yläpinnasta 0,3 m:n syvyydelle. Tutkimuspisteiden kohdilla vesisyvyys oli 5,85 6,30 m. Sedimentin pinta oli löyhää vesipitoista tummaa luonnontilaista sulfidisilttiä. Näytteenottimella määritetyn löyhän kerroksen paksuus oli kaikissa pisteissä sedimentin yläpinnasta noin 0,9 m:n paksuinen, jonka alapuolella kova pohja on moreenia. Taulukko 1, näytepisteiden kenttähavainnot Näytetunnus Vesisyvyys (m) Näytekerros (m) Kova pohja Sed 1 5,85 5,85-6,15 n. 6,75 Sed 2 5,98 5,98-6,28 n. 6,90 Sed 3 6,05 6,05-6,35 n. 6,95 Sed 4 6,30 6,30-6,60 n. 7,20 Sed 5 5,98 5,98-6,28 n. 6,90 Sed 6 6,10 6,10-6,40 n. 7,00 Liitteestä 3 ilmenee näytepisteiden sijainnit. Copyright Pöyry Finland Oy

7 3 ANALYSOINNIT (11) Laboratorioanalysointia varten otetuista näytteistä muodostettiin kolme (3) kokoomanäytettä. Kokoomanäytteet muodostettiin seuraavasti; KOK1 (sed1+sed2), KOK2 (sed3+sed4) ja KOK3 (sed5+sed6). Näytteistä määritettiin kuiva-aine, hehkutushäviö, savipitoisuus, öljyhiilivedyt (C 10 -C 40 ), metallit (Vna), PAH-yhdisteet, PCB, dioksiinit ja furaanit, kloorifenolit ja organotinayhdisteet. Näytteet analysoitiin SGS Inspection Services Oy:n laboratoriossa Kotkassa. Laboratorio on akkreditoitu laboratorio. 4 TUTKIMUSTULOKSET Kohdassa 4 analysoituja pitoisuuksia on verrattu Valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisiin ohjearvoihin. Analyysitulokset ilmenevät liitteestä 1. Kohdassa 5 analyysitulokset, joissa pitoisuudet on ylittäneet analyysin määritysrajan, on normalisoitu ja niitä on verrattu Ympäristöhallinnon ohjeeseen 1/2015: Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje, mukaisiin raja-arvoihin. Hehkutushäviö Sedimenttinäytteiden kuiva-ainepitoisuudet vaihtelivat välillä 21,1 37,0 % ja hehkutushäviön arvot välillä 4,7 9,2 % (liite 2). Hehkutushäviön avulla voidaan arvioida kuivaaineen orgaanisen aineksen määriä. Tulosten perusteella orgaanisen aineksen määrä oli näytteissä vähäinen. Taulukko 2, hehkutushäviö / orgaaninen aines Näytetunnus hehkutushäviö (mass-%) KOK1 (sed1+sed2) 4,7 KOK2 (sed3+sed4) 9,2 KOK3 (sed5+sed6) 8,9 Savipitoisuus Näytteistä määritetyt savipitoisuudet on esitetty alla olevassa taulukossa 3. Taulukko 3, savipitoisuus Näytetunnus Savipitoisuus (mass-%) KOK1 (sed1+sed2) 33 KOK2 (sed3+sed4) 81 KOK3 (sed5+sed6) 51 Öljyhiilivedyt Kenttähavaintojen perusteella näytteissä ei havaittu merkkejä öljyistä. Laboratorioanalyyseissä öljyhiilivetyjen (C 10 -C 40 ) pitoisuudet olivat pieniä ja vaihtelivat välillä mg/kg. Kaikkien analysoitujen näytteiden öljyjakeet olivat pääosin raskaita Copyright Pöyry Finland Oy

8 (11) (C 22 -C 40 ). Suurin pitoisuus oli näytteessä KOK2, joka sijaitsee tutkimusalueen keskialueella, laiturin itäpuolella. Verrattaessa pitoisuuksia suoraan maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisiin ohjearvoihin, pitoisuudet alittivat kaikissa näytteissä kynnysarvotason. Näytepisteissä aines oli näytteenottajan havaintojen mukaan löyhää vesipitoista tummaa luonnontilaista sulfidisilttiä. Taulukko 4, analysoitujen näytteiden tuloksia, öljyt, PAH ja PCB Tunnus Sedimenti n syvyys Öljyhiilived yt (C 10 -C 21 ) Öljyhiilivedyt (C 22 -C 40 ) Öljyjakeet (C 10 -C 40 ) PAH PCB m mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Kynnysarvo (VNA) 300 2) 300 2) ,1 Alempi ohjearvo (VNA) ,5 Ylempi ohjearvo (VNA) KOK 1 0-0,3 < ,1 <0,007 KOK 2 0-0,3 < <1,0 <0,007 KOK 3 0-0,3 < <1,0 <0,007 PAH-yhdisteet Polyaromaattisten hiilivetyjen eli PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuus oli kaikissa analysoidussa sedimenttinäytteissä pieniä. Näytteessä KOK1 pitoisuus oli 1,1 mg/kg ja näytteissä KOK2 ja KOK3 pitoisuudet olivat alle analyysitarkkuusrajan (<1 mg/kg). Pitoisuudet alittavat selvästi esimerkiksi Vna:n 214/2007 mukaisen kynnysarvon 15 mg/kg. Analyysitulokset on esitetty taulukossa 4 ja liitteessä 1. PAH-yhdisteitä havaitaan yleisesti esimerkiksi jäteöljyissä ja tuhkissa. PAH-yhdisteitä muodostuu aina epätäydellisessä palamisessa, joten niitä esiintyy ympäristössä myös luonnostaan (esim. metsäpalot). PAH-yhdisteet ovat heikosti kulkeutuvia ja hitaasti hajoavia. PCB-yhdisteet Polykloorattujen bifenyylien (PCB-yhdisteet) kokonaispitoisuudet olivat kaikissa analysoiduissa sedimenttinäytteissä alle analyysin määritysrajan (<0,007 mg/kg). Valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukainen kynnysarvo PCB-yhdisteille on 0,1 mg/kg. Analyysitulokset on esitetty taulukossa 4 ja liitteessä 1. PCB-yhdisteiden pääasiallisena käyttökohteena ovat olleet kondensaattorit ja muuntajat, mutta niitä on käytetty myös mm. saumausmassoissa. PCB:n käyttö on näissä nykyisin kielletty. Maaperässä PCB-yhdisteet ovat heikosti kulkeutuvia ja hyvin hitaasti hajoavia. PCB-yhdisteitä päätyy maaperään lähinnä laskeumana teollisuuden ilmapäästöjen seurauksena (Reinikainen 2007). Metallipitoisuudet Sedimentin metallipitoisuudet olivat analysoiduissa näytteissä pienet. Pitoisuudet on esitetty alla olevassa taulukossa 5 ja liitteessä 1. Copyright Pöyry Finland Oy

9 Tunnus Taulukko 5, analysoitujen näytteiden metallipitoisuudet (11) Laboratorioanalyysitulokset, metallit Syvyys As Cd Co Cr Cu Hg Ni Pb Sb V Zn m mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Luontainen pit. 1 0, , , Kynnysarvo (VNA) , Alempi ohjearvo (VNA) Ylempi ohjearvo (VNA) KOK 1 0-0,3 7 <0,4 < <0,1 <10 <10 < KOK 2 0-0,3 10 0, <0, < KOK 3 0-0,3 16 0,5 < <0, < VNA, Valtioneuvoston asetus 214/2007 Arseenipitoisuudet vaihtelivat välillä 7-16 mg/kg. Suurin pitoisuus oli idän puoleisella tutkimusalueella (KOK3). Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun asetuksen 214/2007 mukainen kynnysarvo (5 mg/kg) ylittyi arseenin osalta, mutta alitti alemman ohjearvotason (50 mg/kg). Kadmiumin, koboltin, kromin, kuparin, elohopean, nikkelin, lyijyn, vanadiinin ja sinkin pitoisuudet alittivat Vna:n 214/2007 mukaiset kynnysarvotasot. Antimonin osalta pitoisuudet olivat alle analyysin tarkkuusrajan (<5 mg/kg), kynnysarvon ollessa 2 mg/kg. Kloorifenolit Kloorifenolien pitoisuudet olivat analysoiduissa sedimenttinäytteissä pieniä. Kloorifenolien kokonaispitoisuudet olivat <0,1 mg/kg. Taulukko 6, analyysitulokset, kloorifenolit ja PCDD/F-yhdisteet Pistetunnus Sedimentin syvyys DCP TCP TeCP PeCP m mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Dioksiinit ja furaanit ng WHO- TEQ/kg Kynnysarvo 0,5 0,5 0,5 0,5 10 Alempi ohjearvo Ylempi ohjearvo KOK 1 0-0,3 <0,05 <0,02 0,02 <0, KOK 2 0-0,3 <0,05 <0,02 0,01 <0,01 8,4-16 KOK 3 0-0,3 <0,05 <0,02 0,03 <0, Huom! DCP= dikloorifenolit, TCP= trikloorifenolit, TeCP= tetrakloorifenolit, PeCP= pentakloorifenolit Kloorifenolien pitoisuudet alittivat Valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 mukaiset kynnysarvotasot. Analyysitulokset on esitetty taulukossa 6 ja liitteessä 1. Dioksiinit ja furaanit Dioksiinien ja furaanien kokonaispitoisuudet olivat tutkituissa sedimenttinäytteissä pieniä ollen välillä 8,4-15 ng WHO-TEQ/kg. Analyysituloksissa pitoisuus on ilmoitettu esim. KOK ng WHO-TEQ/kg, jossa alempi luku on analysoitu pitoisuus ja Copyright Pöyry Finland Oy

10 (11) ylempi luku laskennallinen max. pitoisuus. Valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukainen kynnysarvo PCDD/F- yhdisteille on 10 ng WHO-TEQ/kg ja alempi ohjearvo 100 ng WHO-TEQ/kg sekä ylempi ohjearvo 1500 ng WHO-TEQ/kg. Näytteessä KOK2 alittui kynnysarvotaso, mutta näytteissä KOK1 ja KOK3 pitoisuudet ylittivät lievästi kynnysarvotason. Kaikissa näytteissä alittuivat Vna:n 214/2007 mukainen alempi ohjearvotaso. Analyysitulokset on esitetty taulukossa 6 ja liitteessä 1. Polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) ovat orgaanisia klooriyhdisteitä, joita kutsutaan tavallisesti yleisnimellä dioksiinit. Ne kuuluvat ns. POPyhdisteisiin. Dioksiineja ei ole valmistettu teollisiin tarkoituksiin, vaan niitä syntyy orgaanisten aineiden ja kloorin reagoidessa poltto- ja teollisuusprosesseissa. Lisäksi niitä esiintyy epäpuhtauksina muissa kemikaaleissa. Dioksiineilla on 75 ja furaaneilla 135 eri isomeeriä. Eri dioksiini-isomeerien ominaisuuksissa ja myrkyllisyydessä on suuria eroja. Dioksiinien kokonaismyrkyllisyys ja pitoisuudet ilmoitetaan tavallisesti ns. toksisuusekvivalenttina ryhmän myrkyllisimpään yhdisteeseen 2,3,7,8- tetraklooridibentsodioksiiniin (TCDD) suhteutettuna, käyttämällä esim. WHO:n esittämiä kertoimia (WHO-TEQ). Organotinayhdisteet Organotinayhdisteiden pitoisuudet olivat kaikissa tutkituissa sedimenttinäytteissä alle analyysitarkkuusrajojen. Analyysitulokset on esitetty liitteessä 1. Sedimenttitutkimuksissa tarkastellaan organotinayhdisteistä ensisijaisesti tributyylitinan (TBT) pitoisuuksia. TBT on vesieliöstölle myrkyllisiä ja sitä on käytetty mm. yleisesti laivojen ja veneiden pohjamaaleissa, massa- ja paperiteollisuudessa, lauhdevesissä ja kalankasvatuskasseissa estämään pieneliöiden kasvaminen. Tributyylitinan käyttökielto, joka on astunut voimaan asteittain vuosina siten, että kemikaalin käyttö anfouling-aineena on kielletty täysin vuoden 2008 loppuun mennessä. 5 VERTAILU RUOPPAUS- JA LÄJITYSOHJEEN ARVOIHIN 5.1 Yleistä Seuraavassa pitoisuuksia verrataan Ympäristöhallinnon ohjeen 1/2015 (Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje) mukaisiin raja-arvoihin. Ohjetta sovelletaan Suomen aluevesillä ja soveltuvin osin sisävesillä tapahtuvaan ruoppaukseen ja läjittämiseen. Ohje keskittyy erityisesti suuriin, luvanvaraisiin ruoppaus- ja läjityshankkeisiin. Ohje ei ole sitova. Sedimenttien ruoppaamista ja läjittämistä koskevan ohjeen pitoisuustasot on annettu normalisoiduille pitoisuuksille. Sedimentin raekoko ja orgaanisen aineksen määrä säätelevät haitta-aineiden hajontaa sedimentissä ja vaikuttavat mitattuihin pitoisuuksiin. Analysoitu pitoisuus on korjattava raekoon ja orgaanisen aineksen määrän vaikutuksen suhteen. Rakenteeltaan erilaiset sedimentit saadaan vertailukelpoisiksi muuntamalla niistä saadut pitoisuudet tietyn standardisedimentin pitoisuuksiksi. Menettelyä kutsutaan normalisoinniksi. Standardisedimentissä orgaanisen aineksen kuivapaino-osuus on 10 % ja saven kuivapaino-osuus 25 %. Lähtökohtana on, että haitta-aineet kiinnittyvät sedimentin hienoimpiin fraktioihin, metallit saveen ja orgaaniseen ainekseen, orgaaniset ainekset pelkästään orgaaniseen ainekseen. Copyright Pöyry Finland Oy

11 (11) Sedimenttien ruoppaamista ja läjittämistä koskevan Ympäristöhallinnon ohjeen (1/2015) mukaan haitta-aineita koskevat kriteeritasot jakavat ruopattavat sedimentit viiteen luokkaan; 1, 1A, 1B, 1C ja Normalisoitujen näytteiden tulokset Metallit Laitakarin sedimentistä analysoidut metallipitoisuudet normalisoitiin standardisedimenttiä vastaavaksi. Kaavassa orgaaninen aines tarkoittaa hehkutushäviönä saatua arvoa. Normalisointikaava: Ckorj = C x a + b x 25 + c x 10 a + b x savi + c x org.aines jossa vakiot a, b ja c eri alkuaineille ovat seuraavat: Vakiot Zn As Hg Cd Ni Pb Cu Cr a ,2 0, b 3 0,4 0,0034 0, ,6 2 c 1,5 0,4 0,0017 0, ,6 0 C = mitattu pitoisuus (kuiva-aineessa) Sedimenttinäytteistä normalisoidut pitoisuudet ja raja-arvotasot on esitetty alla olevassa taulukossa 7. Taulukko 7, normalisoidut pitoisuudet, jos pitoisuus analyysin määritysrajaa suurempi Näyte Syvyys sed. Zn As Hg Cd Ni Pb Cu Cr pinnasta, m mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg KOK1 0-0, KOK2 0-0, , KOK3 0-0, , Raja-arvo, taso 1 <170 <15 <0,1 <0,5 <45 <40 <35 <65 Raja-arvo, taso 1A ,1-0,6 0,5-2, Raja-arvo, taso 1B ,6-0, Raja-arvo, taso 1C 0, Raja-arvo, taso 2 >500 >70 >1 >2,5 >60 >200 >90 >270 Kaikki normalisoidut pitoisuudet alittivat Ympäristöhallinnon ohjeen (1/2015) mukaiset pitoisuustason 1 raja-arvotasot. Pitoisuustaso 1 edustaa tavanomaista luontaista taustapitoisuutta Öljyhiilivedyt C 10 -C 40 Öljyhiilivetyjen C 10 -C 40 ohjeistus eri maissa on kirjava ja tarkkaa tietoa sedimenteissä esiintyvistä öljyhiilivetyfraktioista on niukasti. Esimerkiksi Norjassa ei ole annettu lain- Copyright Pöyry Finland Oy

12 (11) kaan laatukriteerejä öljyhiilivedyille. Hollannissa kunnostamisen raja-arvo on 5000 mg/kg. Ympäristöhallinnon ohjeessa öljyhiilivedyille annetut pitoisuustasot on määritetty hallinnollisin perustein. Orgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet korjattiin standardisedimentin pitoisuuksiksi käyttäen seuraavaa kaavaa: Ckorj = C x 10 / org.aines C = mitattu pitoisuus (kuiva-aineessa) org.aines = tarkoittaa hehkutushäviönä saatua arvoa Taulukko 8, öljyhiilivetyjen normalisoidut pitoisuudet C10-C40 Näyte Syvyys sed. Öljyhiilivedyt, mg/kg pinnasta, m C KOK1 0-0,3 123 KOK2 0-0,3 87 KOK3 0-0,3 78 Raja-arvo, taso 1 <100 Raja-arvo, taso 1A Raja-arvo, taso 1B Raja-arvo, taso 1C Raja-arvo, taso 2 >1500 Öljyhiilivetyjen C 10 -C 40 osalta näytteessä KOK1 (sed1+sed2) normalisoitu pitoisuus 123 mg/kg ylitti lievästi Ympäristöhallinnon ohjeen (1/2015) mukaisen pitoisuustason 1 raja-arvon eli kuuluu pitoisuustasoon 1A. Raja-arvojen perusteella näytteiden KOK2 ja KOK3 normalisoidut pitoisuudet ovat tason 1 mukaisia. Tasoja 1 ja 1A pidetään haitattomina. Normalisoituihin pitoisuuksiin vaikuttaa merkittävästi orgaanisen aineksen (hehkutushäviö) määrä, joka kaikissa analysoiduissa näytteissä oli pieni (4,7-9,2%) Organotinayhdisteet Organotinayhdisteiden pitoisuudet olivat kaikissa analysoiduissa sedimenttinäytteissä alle analyysin määritysrajan. Organotinayhdisteistä tarkastellaan ensisijaisesti tributyylitinan (TBT) pitoisuuksia, mutta myös trifenyylitinan osalta on Ympäristöhallinnon ohjeessa annettu pitoisuustasoille raja-arvot. Tribytyylitinan ja trifenyylitinan analyysin määritysraja on 0,001 mg/kg, joka alittui kaikissa analysoiduissa näytteissä. Näytteitä ei normalisoitu, koska pitoisuudet alittivat analyysin määritysrajan. Ympäristöhallinnon ohjeessa (1/2015) tributyylitinalle (TBT) on annettu pitoisuustason 1 raja-arvoksi <5 µg/kg, joka on määritetty ensisijaisesti yhdisteen määritysrajan perusteella. TBT on synteettinen kemikaali, joten sen luontainen taustapitoisuus on 0. Copyright Pöyry Finland Oy

13 (11) TBT:lle tason 1A raja-arvo on 5-30 µg/kg, tason 1B raja-arvo on µg/kg, tason 1C raja-arvo on µg/kg ja tason 2 raja-arvo on >150 µg/kg Dioksiinit ja furaanit PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet korjattiin (normalisoitiin) standardisedimentin pitoisuuksiksi käyttäen seuraavaa kaavaa: Ckorj = C x 10 / org.aines C = mitattu pitoisuus (kuiva-aineessa) org.aines = tarkoittaa hehkutushäviönä saatua arvoa Taulukko 9, PCDD/F-yhdisteiden normalisoidut pitoisuudet Näyte Syvyys sed. PCDD/F-yhdisteet pinnasta, m ng WHO-TEQ/kg KOK1 0-0,3 31,9-40,4 KOK2 0-0,3 9,1-17,4 KOK3 0-0,3 15,7-23,6 Raja-arvo, taso 1 <5 Raja-arvo, taso 1A 5 10 Raja-arvo, taso 1B Raja-arvo, taso 1C Raja-arvo, taso 2 >60 Normalisoidut pitoisuudet on laskettu analyysitulosteen mukaisesti annetulle pitoisuusvälille. Kun normalisoidun pitoisuuden alempaa lukua (analysoitua pitoisuutta) verrataan Ympäristöhallinnon ohjeen (1/2015) mukaisiin pitoisuustasojen raja-arvoihin, näytteen KOK2 pitoisuustaso on 1A sekä näytteet KOK1 ja KOK3 voidaan lukea pitoisuustasoon 1B. Pitoisuustaso 1A on asetettu siten, että pitoisuudesta ei arvioida aiheutuvan haittaa vesiympäristössä. Kahden näytteen arvot ylittivät lievästi tämän tason. Normalisoituihin pitoisuuksiin vaikuttaa merkittävästi orgaanisen aineksen (hehkutushäviö) määrä, joka kaikissa analysoiduissa näytteissä oli pieni (4,7-9,2%). 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Sedimenttitutkimus on tehty alueelle suunnitteilla olevaa kalankasvatushanketta varten. Kohteeseen ei ole suunniteltu vesialueen syventämistä, sedimentin ruoppausta eikä sedimentin läjittämistä vesialueelle. Mikäli ruoppausta jouduttaisiin jossain vaiheessa alueella suorittamaan, olisi massojen sijoittaminen todennäköistä maa-alueelle. Tutkimustulosten perusteella satama-alueen pintasedimentin öljypitoisuuksia voidaan pitää pieninä. Pitoisuudet alittivat esimerkiksi maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset kynnysarvot. Verrattaessa öljyhiilivetyjen pitoisuuksia Ympäristöhallinnon ohjeen 1/2015 (Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje) pitoisuustasojen raja-arvoihin, kuuluu öljyjen (C 10 -C 40 ) osalta tasoon 1 ja 1A eli haitattomalle tasolle. Copyright Pöyry Finland Oy

14 (11) Metallipitoisuuksia verrattaessa Vna:n 214/2007 ohjearvoihin vain arseenin osalta havaittiin kynnysarvon ylittävä pitoisuuksia kaikissa analysoiduissa sedimenttinäytteissä. Kaikki normalisoidut pitoisuudet alittivat Ympäristöhallinnon ohjeen (1/2015) mukaiset pitoisuustason 1 raja-arvotasot. Organotinayhdisteiden pitoisuudet olivat kaikissa tutkituissa sedimenttinäytteissä alle analyysitarkkuusrajan. PAH- ja PCB-yhdisteiden osalta pitoisuudet sedimentissä olivat pieniä ja pääosin alle analyysien määritysrajan, lukuun ottamatta näytteessä KOK1, jossa PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuus oli 1,1 mg/kg, kun analyysin määritysraja on 1,0 mg/kg. Kloorifenoleiden pitoisuudet olivat pieniä ja lähes kaikki analyysin määritysrajan alittavia. Dioksiinien ja furaanien (PCDD/F-yhdisteiden) pitoisuudet olivat Vna:n (214/2007) alemman ohjearvon alittavia. Ympäristöhallinnon ohjeen (1/2015) mukaisiin normalisoituihin raja-arvoihin verrattuna pitoisuustaso oli 1A ja 1B. Kahdessa tason 1B näytteessä ylittyi lievästi vesiympäristössä haitattomana pidetty taso 1A. Näytteissä orgaanisen aineksen osuus oli pieni, joka nosti merkittävästi öljyhiilivetyjen ja PCDD/F-yhdisteiden normalisoituja pitoisuuksia. Nord Stream (2/2009), Ympäristövaikutusten arviointiselostus (Suomen talousvyöhykkeellä), Itämeren poikki kulkeva maakaasuputkilinja; tutkittiin kahdesta pisteestä sedimentin dioksiinipitoisuudet joissa pitoisuudet vaihtelivat välillä 2,8 38 ng WHO- TEQ/kg. Dioksiinin normalisoidut keskiarvopitoisuudet sedimenteissä mitattiin sedimentin eri syvyyksissä kahdessa avomerellä sijaitsevalta näytteenottoasemalta Suomenlahdessa (asema JML1b ja asema LL3a). Aseman JML1b pitoisuudet tutkittiin kuudelta (6) tasolta välillä 0 14 cm. Dioksiinipitoisuudet vaihtelivat välillä 2,8 15 ng/kg. Aseman LL3a pitoisuudet tutkittiin kahdeksalta (8) tasolta välillä 0 39 cm. Dioksiinipitoisuudet vaihtelivat välillä 7,7 38 ng/kg. Näytteissä hehkutushäviö oli noin 17%. Selostuksessa todettiin, etteivät sedimentit ole dioksiinien saastuttamat. Laitakarin tutkimusten perusteella alueella ei ole tarvetta sedimentissä havaittujen haitta-aineiden perusteella kunnostustoimenpiteisiin, mikäli satama-alueella vesisyvyys on riittävä kalankasvatusaltaiden talvisäilytystä varten. 7 VIITTEET Ympäristöministeriö 1/2015. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje. Valtioneuvoston asetus 214/2007 maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista Ympäristövaikutusten arviointiselostus, Nord Stream, helmikuu 2009, Itämeren poikki kulkeva maakaasuputki Copyright Pöyry Finland Oy

15

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26 100m

27 PURETTU PURETTU PURETTU PURETTU SED 1 SED 2 SED 3 SED 4 SED 5 SED 6 Koordinaatisto ETRS-GK25

28 KK104 Massanvaihtoalue Maa-altaat 5 6 KK5 5 KK7 Pvp KK202 KK Suunniteltu kaivumassojen sijoitusalue KK103 KK KK :4:1 KK KK KK1 KK2 Suunniteltu rakennus KK KK3 2.9 KK Vuokra-alueen raja 3.0 PP KK Vuokrattu vesialue 2 1 Verkkoallas kalojen väliaikaista säilytystä varten Verkkoaltaat ja osa kaloista talvisäilytyksessä 1 Tark. Pvm. Hyv. Pvm. Purettu rakennus K.osa/Kylä Kortteli/Tila Tontti/Rek.nro Viranomaisen arkistointimerkintöjä varten Suunnitellut rakennukset ja rakenteet Rakennustoimenpide Piirustuslaji Juoks.nro 1 Massanvaihtoalue Tutkimuspiste Pohjavesiputki Tilaaja sekä suunnittelukohteen nimi ja osoite Laitakarin Kala Oy Kalankasvattamo Martinniemi, Haukipudas Hyv. Pöyry Finland Oy Tutkijantie 2A, OULU Puh T.Leppänen Tark. Suunn. L. Kurkinen Piirt. Pvm Piirustuksen sisältö Tutkimuspisteiden sijoittuminen tulevaan toimintaan nähden Työn ja piirustuksen nro Tiedosto KARTTA_LAITAKARI Liite 2 Mittakaavat Muutos 1:2000