MONIKULTTUURISUUDEN LÄHTEILLÄ

Transkriptio

1 MONIKULTTUURISUUDEN LÄHTEILLÄ Pori Ulla Kauri

2 vuoden 1729 asetus tupakan istutuksesta: Jywäin Culturi eij ollengan sen [tupakanviljelyn] cautta wähendyä taida. Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa 1872: kulturi = kultur (wiljelys, siwistys) [kulttuuri kirjoitettiin tuolloin vielä yhdellä t:llä]

3 KULTTUURIN MÄÄRITELMIÄ Etymologisesti sana "kulttuuri" tulee latinan verbistä colere, viljellä, sekä siitä edelleen johdetusta substantiivista cultura, joka tarkoittaa viljelystä. Aluksi tämä tarkoitti maanviljelyä. Roomalainen poliitikko ja filosofi Cicero otti käyttöön käsitteen animi cultura, "hengen viljely". Sosiologisesta näkökulmasta kulttuuri on erottelujen järjestelmä, jonka avulla luokittelemme ympäristöä, arvotamme itseämme ja muita sekä rakennamme identiteettiä. Kulttuuri on yhteisten uskomusten, arvojen, tapojen, käytöksen ja tuotteiden järjestelmä, jolla yhteisön jäsenet rakentavat suhdettaan maailmaan ja toisiinsa ja joka välittyy oppimalla sukupolvelta toiselle. - F. Blog & D. Bates (1981)

4 Geert Hofsteden viiden jatkumon malli

5 Suuri valtaetäisyys - pieni valtaetäisyys Käsitys vallasta, sen oikeutuksesta ja tavoista tuoda valtaasemaa esille vaihtelevat suuresti eri kulttuureissa. Suomalaisessa kulttuurissa valtaetäisyys on pieni, kun taas esimerkiksi Venäjällä vallitsee suuren valtaetäisyyden kulttuuri. Myös Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan maissa suuri valtaetäisyys on tyypillinen. Pienen valtaetäisyyden kulttuurissa esimies neuvottelee alaisten kanssa ja toivoo näiltä oma-aloitteisuutta ja palautetta omasta toiminnastaan. Suureen valtaetäisyyteen tottunut voi olettaa, että esimies antaa yksityiskohtaiset ohjeet ja työtä valvotaan tarkasti. Tasaarvoisuutta korostavassa työyhteisössä esimiehen ja työntekijän ero voi olla hämmentävän matala ja esimerkiksi yhteisiin palavereihin osallistuminen ja niissä puhuminen vierasta.

6 Yhteisöllisyys yksilöllisyys Suurin osa maailman kulttuureista on kollektiivisia, yhteisöllisiä. Erityisesti kollektiivisuus painottuu taloudellisesti köyhien maiden kulttuureissa. Yhteisölliselle kulttuurille on tyypillistä vahva yhteenkuuluvuus ja yhteisön hyvän korostaminen yksilön etua korkeammalle. Yhteisön tukea odotetaan ja arvostetaan. Tavoitteena on säilyttää ryhmän sopusointu sekä sopeutua yksilön sosiaaliseen rooliin. Suomalainen kulttuuri on suhteellisen yksilöllistä. Meillä arvostetaan yksilön vapautta, vastuuta ja mielipiteitä. Työhönotossa eivät ole merkityksellisiä ihmissuhteet ja kuuluminen tiettyyn ryhmään, vaan korostetaan jokaisen omia ansioita, yhdenvertaista kohtelua ja selkeitä sääntöjä. Työpaikalla keskitytään ihmissuhteiden ja yksityisasioiden sijaan työtehtävien hoitoon.

7 Maskuliinisuus feminiinisyys Vahvasti maskuliinisessa kulttuurissa korostetaan kilpailua ja suorittamista. Ihmisiä asetetaan paremmuusjärjestykseen ja lapsista, etenkin pojista, kasvatetaan kunnianhimoisia. Vahvasti maskuliinisia kulttuureja ovat mm. Japani, Kiina, Saksa ja USA. Sen sijaan Pohjoismaat, Venäjä ja Viro sekä Vietnam ovat esimerkkejä maista, joissa vallitsee feminiininen kulttuuri. Näissä kulttuureissa korostetaan vaatimattomuutta, solidaarisuutta toisia kohtaan ja kilpailua oman itsensä kanssa kunnianhimon sijaan. Kilpailu ja kovuus ovat luonnehdintoja, jotka usein liitetään työelämään tai varsinkin yritysmaailmaan. Työntekijöillä saattaa olla taustastaan riippuen hyvinkin suuria eroja sen suhteen, millaisia odotuksia heillä on työn tuottavuuden, työntekijöiden keskinäisen kilpailun tai toisaalta työyhteisön solidaarisuuden suhteen.

8 Epävarmuuden sietäminen Kulttuurit eroavat toisistaan myös sen suhteen, miten hyvin niissä siedetään epävarmuutta tai pyritään välttämään sitä. Epävarmuutta voimakkaasti välttävässä kulttuurissa vallitsee voimakas halu tietää, mitä on tapahtumassa ja suurempi pelko moniselitteisyyttä kohtaan kuin epävarmuutta sietävissä maissa, joissa elämän ennakoimattomuuteen suhtaudutaan huolettomammin. Suomi sijoittuu maailman maiden vertailussa suunnilleen puoleen väliin, kun taas muissa Pohjoismaat ovat kärjessä epävarmuuden sietämisen suhteen. Huonosti epävarmuutta siedetään esimerkiksi Kreikassa, Portugalissa tai Venäjällä. Työelämässä epävarmuuden välttäminen voi näkyä esimerkiksi ennakkoluuloina työyhteisön moninaisuutta kohtaan, kireytenä ja jopa aggressiivisuutena. Korkea epävarmuuden sietokyky puolestaan saattaa näkyä rauhallisena tai jopa laiskana yleisvaikutelmana tai suurpiirteisenä suhtautumisena esimerkiksi työn ohjeistukseen.

9 Aikakäsitys Tyypillisesti erotetaan toisistaan lineaarinen, yksiaikainen kulttuuri ja syklinen, moniaikainen kulttuuri. Länsimaissa aika on hyödyke, jota voi mitata, säästää tai tuhlata. Aikakäsitys on lineaarinen: aika on yksisuuntainen jana, joka kulkee eteenpäin ja kuluu loppuun. Yleensä tehdään yhtä asiaa kerrallaan. Kun yksi puhuu, muut kuuntelevat. Palvelutilanteessa odotetaan omaa vuoroa ja asiakaspalvelija keskittyy yhteen asiakkaaseen kerrallaan. Moniaikaiseen kulttuuriin tottunut voi pitää tätä kylmänä tai epäystävällisenä. Syklisen aikakäsityksen mukaan aika on loputon virta. Kulttuuri on moniaikaista: käynnissä voi olla yhtä aikaa monta vuorovaikutustilannetta. Kuuntelijan ja puhujan roolit vaihtuvat nopeasti, ja yhteen ääneen puhuminen on tavallista. Vuoroilla ja määräajoilla ei ole väliä. Moniaikainen aikakäsitys on tyypillistä Afrikassa, Aasiassa, eteläisessä Euroopassa sekä Latinalaisessa Amerikassa.

10 Joitain kulttuurisia oletuksia konfliktista LÄNSIMAINEN oikaisen vääryyden välittäjän pitää olla neutraali sovittelu on epävirallista yksinkertaistan konflikteja riskinotto on hyväksyttävää suosin välittömiä ratkaisuja suosin kirjallisia sopimuksia riippuvuus on heikkoutta asioilla on aina jokin syy historialla ei ole merkitystä riita täytyy saada näkyväksi tunteet ilmaistaan selkeästi konflikti on epäonnistumista virheen myöntäminen on tärkeää EI-LÄNSIMAINEN ylläpidän harmoniaa välittäjän pitää olla arvovaltainen hlö sovittelu on virallista hyväksyn monimutkaisuuden riskit ovat vähemmän hyväksyttäviä ajalliset takarajat eivät ole tärkeitä kirjalliset ja suulliset sopimukset yhtä riippuvuus on olennaista asioilla on monta syytä historia vaikuttaa kaikkeen ennaltaehkäistään piilossa olevia ristiriitoja tunteet ilmaistaan hillitysti konflikti on väistämätön osa arkipäivää toisen kasvojen säilyttäminen on tärkeää Elina Ekhlom & Mai Salmenkangas: Puhumalla paras ratkaisuja arjen etnisiin konflikteihin 2008 Ykkös-Offset Oy, Vaasa

11 ELY-keskus avaa mahdollisuuksia