YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Nro 55/2007/4 Dnro LSY 2005 Y 266 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 LÄNSI SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 55/2007/4 Dnro LSY 2005 Y 266 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA Luopajärven kesätulvien torjunta ja ympäristönhoitosuunnitelman toteuttaminen sekä Luopajärven järjestely yhtiön sääntöjen vahvistaminen, Jalasjärvi Luopajärven järjestely yhtiö HAKEMUS Luopajärven järjestely yhtiö on ympäristölupavirastoon toimittamassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa Luopajärven kesätulvien torjunta ja ympäristönhoitosuunnitelman toteuttamiseen Jalasjärven kunnassa Länsi Suomen ympäristökeskuksen laatiman, päivätyn suunnitelman mukaisesti, oikeutta käyttää hankkeen toteuttamiseen toiselle kuuluvia alueita niiltä osin, kuin sopimuksia maanomistajien kanssa ei ole tehty, sekä Luopajärven järjestely yhtiön sääntöjen vahvistamista. SUUNNITELMA Yleistä Luopajärvi sijaitsee Etelä Pohjanmaalla noin 10 km Jalasjärven keskustaajamasta pohjoiseen. Luopajärven kylä on hyvin hoidettua, voimakasta maatalousaluetta, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisema alueeksi. Luopajärvi oli 1700 luvulla Kyrönjoen alueen suurin järvi, joka vaiheittaisten järvenlaskujen ja perkausten avulla on muutettu viljelyalueeksi. Maanviljelyn tehostuminen ja kuivatuksen paranemisesta johtunut pohjavesipinnan aleneminen ovat aiheuttaneet voimakasta maan painumista. Nämä seikat sekä samaan aikaan suoritetut laajamittaiset suo ja metsäojitukset Matoluoman ja Jalasjoen valuma alueilla ovat vaikuttaneet siihen, että tulvat ovat jälleen nousseet Luopajärven viljelyalueelle. Kevättulvien lisäksi alueella esiintyy sadekausien jälkeen säännöllisesti myös kesätulvia. Suunnitelman tarkoituksena on poistaa kerran 20 vuodessa ja sitä useammin toistuvat kesätulvat Luopajärven viljelyalueelta. Kyrönjoen vesistöalue Vesistöalueen yleiskuvaus Kyrönjoen pääuoma alkaa Kauhajoen ja Jalasjoen yhtymäkohdasta Kurikan kaupungissa ja virtaa Ilmajoen, Seinäjoen, Ylistaron, Isonky

2 2 rön, Vähänkyrön ja Mustasaaren kautta Pohjanlahteen Vaasan kaupungin pohjoispuolella. Kolmas suuri sivuhaara Seinäjoki laskee Kyrönjokeen Seinäjoen kaupungin pohjoispuolella. Kyrönjoen pääuoman pituus on noin 125 km ja putouskorkeutta tällä matkalla on noin 40 m. Vesistön latvoilla maanpinta kohoaa m korkeuteen merenpinnasta. Joen pituuskaltevuus Ilmajoen ja Ylistaron Hanhikosken välillä on vähäinen, vain noin 3 metriä. Kyrönjoen valuma alueen koko on km 2 ja järvisyys noin 1,2 %. Järvet sijaitsevat vesistön latvaosissa ja niistä suurimmat ovat Seinäjärvi (8,5 km 2 ), Ikkelänjärvi (3,5 km 2 ) ja Kurjenjärvi (2,4 km 2 ). Vesistöalueella on myös useita tekojärviä, joista suurimmat ovat Kalajärvi (11,5 km 2 ) ja Kyrkösjärvi (6,4 km 2 ). Noin puolet valumaalueesta on metsämaata, reilu neljännes peltoa ja vajaa neljännes suota. Pellot sijaitsevat tyypillisesti jokivarsilla. Hydrologia Kyrönjoki Vedenkorkeus ja virtaamahavaintoja on Kyrönjoella suoritettu jatkuvasti vuodesta 1911 lähtien. Valtakunnalliset havaintoasemat sijaitsevat Kurikan Pitkämössa, Ylistaron Hanhikoskella ja Mustasaaren Skatilassa. Näiden lisäksi alueella on useita Länsi Suomen ympäristökeskuksen ja eräiden voimalaitosten ylläpitämiä havainto asemia, joita havaitaan ainakin tulva aikoina. Seuraavaan taulukkoon on koottu Kyrönjoen virtaamien tunnuslukuja, jotka perustuvat Hydrologisen vuosikirjan 1995 tietoihin havaintojaksolla HQ MHQ MQ MNQ NQ Pitkämö Hanhikoski Skatila 300 m 3 /s 483 m 3 /s 493 m 3 /s 161 m 3 /s 264 m 3 /s 306 m 3 /s 19 m 3 /s 35 m 3 /s 44 m 3 /s 0,5 m 3 /s 3,2 m 3 /s 4,0 m 3 /s 0,1 m 3 /s 0,3 m 3 /s 0,4 m 3 /s Tekojärvien rakentamisella on pystytty hieman tasoittamaan virtaamavaihteluja. Esimerkiksi alivirtaama Skatilassa on voitu nostaa noin arvoon 4,0 m 3 /s. Jalasjoki Jalasjoen valuma alue Myllykylässä Jalasjoen säännöstelypadon kohdalla on 955 km 2 ja järvisyys 1,1 %. Vesistö saa alkunsa Karvian, Parkanon ja Kihniön pohjoisosista, mistä lähtevät päähaarat Ilvesjoki, Mustajoki ja Hirvijoki. Joet yhtyvät Jalasjoeksi Jalasjärven keskustan eteläpuolella. Matoluoma laskee Jalasjokeen Jalasjärven keskustasta noin 8 km koilliseen. Korkeusero valuma alueen latvaosilta Myllykylään on noin 70 metriä. Suurimmat järvet ovat Mustajärvi (1,6 km 2 ), Iso Madesjärvi (1,4 km 2 ) ja Jalasjärvi (1,3 km 2 ). Alueen vuosisadanta on keskimäärin mm, kevätvalunta keskimäärin 130 mm ja lumen vesiarvo maaliskuussa keskimäärin 85 mm. Jalasjoen vesistön hydrologialle ovat luonteenomaisia vähäjärvisyydestä ja korkeussuhteista johtuvat voimakkaat virtaama ja vedenkorkeus

3 3 vaihtelut, joita ovat lisänneet valuma alueen laajamittaiset turvesuoja metsäojitukset. Jalasjoen ja Matoluoman vedenkorkeuksia, virtaamia ja niiden muutoksia on selvitetty tietokonemallilla vuosina Insinööritoimisto Reiter Oy:n toimesta. Näiden laskentojen tuloksena saatuja virtaamia ja vedenkorkeuksia (N 43 ) on esitetty seuraavassa taulukossa. Alaindeksi veg tarkoittaa kesäaikaa HQ 1984 HQ 1/20 HQ veg1/50 Myllykylä 138 m 3 /s 115 m 3 /s 75 m 3 /s Matoluoman yhtymäkohta 123 m 3 /s 91 m 3 /s 65 m 3 /s HW 1984 HW 1/20 HW veg1/50 Myllykylä +80,67 m +80,63 m +80,63 m Matoluoman yhtymäkohta +84,96 m +84,39 m +83,75 m Jalasjoen virtaamalaskelmat on suoritettu Jokipiin vedenkorkeushavaintojen perusteella, joita oli käytettävissä vuosilta Lisäksi on ollut käytössä pidempi virtaamahavaintojakso Pitkäkoskelta ennen Pitkämön altaan rakentamista. Jalasjoen virtaamien ääri ja keskiarvot Myllykylässä ovat laskelmien mukaan seuraavat: HQ = 143 m 3 /s MHQ = 65 m 3 /s MQ = 6,3 m 3 /s MNQ = 0,35 m 3 /s NQ = 0,1 m 3 /s Länsi Suomen ympäristökeskuksessa on vuosina tehty Matoluoman tulvalaskelmia tietokonemallia apuna käyttäen. Näiden laskentojen tuloksena saatuja Jalasjoen virtaamia ja vedenkorkeuksia (N 43 ) on esitetty seuraavassa taulukossa. HQ 1984 HQ 1/20 HQ 1/5 HQ veg1/20 HQ veg1/5 Myllykylä 143 m 3 /s 130 m 3 /s 94 m 3 /s 67 m 3 /s 48 m 3 /s Matoluoman yhtymäkohta 126 m 3 /s 113 m 3 /s 78 m 3 /s 45 m 3 /s 32 m 3 /s HW 1984 HW 1/20 HW 1/5 HW veg1/20 HW veg1/5 Myllykylä +80,63 m +80,63 m +80,63 m +80,62 m +80,62 m Matoluoman yhtymäkohta +85,07 m +84,82 m +84,20 m +83,41 m +82,94 m Tulva alueet Kyrönjoen merkittävimpiä kevättulva alueita ovat Kyrönjoen alaosan tulva alue (suurimmillaan noin ha), Vähäkyrön Skatilan tulvaalue (650 ha), Kyrönjoen yläosan tulva alue (7 600 ha) sekä Seinäjoen keskiosan tulva alue (1 400 ha). Kyrönjoen alaosan tulvasuojelutyöt valmistuivat vuonna 1997, Kyrönjoen yläosan vuonna 2001 ja Seinäjoen keskiosan tulvasuojelutyöt vuonna Mitoitusperusteena on käytetty kerran 20 vuodessa toistuvaa kevättulvaa. Jalasjoen vesistöalueen suurimmat tulva alueet ovat Luopajärvellä (660 ha) ja Lapio nevalla (140 ha). Tulvat nousevat myös Jalasjär

4 4 ven ja Hirvijärven rannoille ja järvien väliselle alueelle sekä Hirvijoella, Mustajoella ja Ilvesjoella. Valmistuneiden tulvasuojelutöiden jälkeen merkittäviä kesätulvia esiintyy ainoastaan Luopajärvellä, jonka kesätulva suurimmillaan on peittänyt alleen yli 400 ha suuruisen alueen. Veden laatu Kyrönjoki Kalasto ja kalastus Kyrönjoen vesistön eri osa alueiden välillä on suuria maaperään ja maankäyttöön liittyviä eroja, jotka vaikuttavat voimakkaasti veden laatuun. Vesistön latvoilla suoprosentti on korkea, mikä aiheuttaa veden korkean humuspitoisuuden, ruskean värin ja korkean kemiallisen hapenkulutuksen. Pääosin Ilmajoen ja Seinäjoen alapuolella sijaitsevat happamat sulfaattimaat antavat oman leimansa veden laatuun. Kyrönjoen pääuoman varret ovat tehokkaassa viljelyksessä, mikä aiheuttaa vesistöön huomattavan kiintoaine ja ravinnekuormituksen. Yhdyskuntien jätevedet ovat kuormittaneet vesistöä voimakkaasti 1970 luvun loppuun saakka, mutta jätevesien käsittelyn tehostuessa tämä kuormitus on pienentynyt olennaisesti. Suuret vuodenaikaiset virtaamavaihtelut aiheuttavat suurta vaihtelua myös veden laadussa ja ainevirtaamissa. Noin puolet kiintoaine ja ravinnemääristä kulkeutuu mereen kevättulvan aikana. Jätevesien vaikutus on puolestaan suurimmillaan alivirtaamakausina, kun taas ph arvot ovat alhaisimmillaan tulvakausien lopulla. Kyrönjoen vesi on tummaa ja ajoittain hapanta ja sen kiintoaine ja ravinnepitoisuudet ovat korkeita. Joen happitilanne on yleensä hyvä. Veden ravinnepitoisuudet kuvastavat joen rehevää luonnetta, minkä ajoittain tehdyt klorofylli a:n ja kasviplanktonbiomassan määritykset vahvistavat. Jalasjoki Myös Jalasjoen veden laatu vaihtelee suuresti vuodenajoittain. Arviolta noin puolet kiintoaine ja ravinnemääristä liikkuu joessa ja kulkeutuu edelleen Kyrönjokeen kevättulvan aikana. Jalasjoen ainoa merkittävä pistekuormittaja on Matoluoman laskukohdan yläpuolella Jokipiissä sijaitseva Jalasjärven kunnan jätevedenpuhdistamo. Jalasjoen vesi on tummaa ja ravinnepitoista sekä ajoittain melko hapanta ja kiintoainepitoista. Joen ravinnepitoisuudet ilmentävät selvää rehevyyttä. Joen happitilanne ja puskurikyky ovat yleensä vähintään tyydyttäviä. Ravinnepitoisuuksia lukuun ottamatta veden laatu Jalasjoessa on keskimäärin parempaa kuin Kyrönjoessa. Jalasjoen kalastoa on tutkittu vuosina Kyrönjoen yläosan vesistötöiden yhteistarkkailuihin kuuluen. Etelä Pohjanmaan Vesitutkijat Oy:n raportin mukaan Jalasjoen kalaston muodostavat rehevöityneillä alueilla paikallisiksi katsottavat lajit. Tärkeimpiä talouskaloja ovat hauki, lahna, ahven, särki ja made. Lisäksi tavataan

5 5 salakkaa, kiiskeä, kivennuoliaista, kivisimppua, ruutanaa, pikkunahkiaista, kirjolohta ja puronieriää, joista kirjolohet ja puronieriät ovat istutusperäisiä. Merellisten kalojen vaellukset eivät koskaan ole ulottuneet Jalasjoelle asti. Sen sijaan yksittäisiä havaintoja vaelluskalojen noususta Kyrönjoen pääuomaan Koskenkorvan padolle saakka on olemassa. Jalasjoen suulla olevan Myllykylän padon ohi voi runsasvetisinä aikoina nousta tavanomaisia lajeja, kuten haukea, ahventa ja särkeä yläpuolisille jokiosuuksille. Rapu on Jalasjoessa satunnainen eikä muodosta pyydettävää kantaa. Jalasjoella kalastus on kotitarve ja virkistyskalastusta, joka keskittyy selvästi avovesikauteen. Kalastusvälineinä käytetään lähinnä katiskaa, onkea ja heittouistinta. Verkkojen käyttö on joella kielletty. Vesivoima Kyrönjoen vesistöalueella on ollut toiminnassa lukuisia erilaisia vesivoimalaitoksia, pääasiassa pienehköjä myllyjä. Suurin osa laitoksista on kuitenkin rappeutunut tai hävinnyt kokonaan. Nykyisin on toiminnassa kuusi vesivoimalaitosta, jotka on lueteltu seuraavassa taulukossa. Voitilankoski, Hiirikoski ja Pitkämön laitokset sijaitsevat Luopajärven alapuolisessa vesistössä. Teho (MW) Energia (GWh/a) Putous (m) Mitoitusvirtaama (m 3 /s) Käyttöönottovuosi Voitilankoski Hiirikoski Pitkämö I Pitkämö II Kyrkösjärvi Kalajärvi 0,06 0,3 5,7 1,0 6,8 1,6 0,2 2,0 24,0 5,0 20,0 3,3 2,9 4,6 28,3 10,5 44,0 13,5 3,5 8,0 25,0 10,0 20,0 15, Veden hankinta Matoluoman valuma alue Nykyinen käyttö Vaasan kaupunki ottaa käyttöveden Kyrönjoesta. Vedenotto saa olla enintään 0,7 m 3 /s. Vesi pumpataan Kyrönjoesta Pilvilampeen, jonka teoreettinen säännöstelytilavuus on noin 2,0 milj. m 3. Vesimäärä riittää Vaasan vedenkulutukseen noin 4 kuukauden ajaksi. Valuma alueen pinta alasta (F= 82,9 km 2 ) on peltoa noin ha ja loput metsä ja suoalueita. Metsistä on ojitettu noin 650 ha ja vuoteen 2000 mennessä on ollut suunnitteilla noin 100 ha:n ojitukset. Valuma alueen turvesoista on tuotannossa noin 100 ha ja vuoteen 2006 mennessä tuotantoon on tulossa lisää noin 250 ha. Turvetuotantoalueiden vesistä suurin osa virtaa Matoluoman kautta Jalasjokeen. Luopajärven peltoaukea on tehokkaassa viljelyksessä. Suurin osa pelloista on salaojitettu. Peltoaukean itäosan poikki kulkee Sei

6 Aikaisemmat vesistötyöt 6 näjoki Tampere valtatie (nro 19), joka ennen vuonna 1994 tehtyä korotusta joutui usein tulvaveden alle. Ensimmäiset toimenpiteet Luopajärven laskemiseksi tehtiin vuonna 1789, jolloin rantaosakkaat laativat asiasta sopimuksen. Sopimus vahvistettiin vuonna 1791 ja työ saatiin päätökseen 1800 luvun alussa. Järvenlasku onnistui hyvin ja järveä laskettiin lisää 1800 luvun puolivälin jälkeen. Kolmas järvenlasku saatiin valmiiksi vuonna 1940, jolloin vuonna 1926 laaditun suunnitelman mukaan koko varsinainen järvialue kuivattiin niityksi. Entinen järvenpohja painui kuitenkin voimakkaasti kuivatuksen seurauksena, jolloin tulvat ja märkyys palasivat. Vuonna 1957 perustettiin Luopajärven vesijätön kuivatusyhtiö ja laadittiin suunnitelma Järviluoman perkaamiseksi. Uoma perattiin vuonna Tässä perkauksessa louhittiin jo kalliotakin laajamittaisesti. Tulvat poistuivat ja kuivatus parani ratkaisevasti, mutta jälleen vain joksikin aikaa. Tehokkaan pohjaveden alentamisen ja viljelykoneiden painon kasvun seurauksena maa tiivistyi ja pellon pinta edelleen painui. Samanaikaisesti laajamittaiset pelto, suo ja metsäojitukset Luopajärven valuma alueella ja Jalasjoen yläjuoksulla kasvattivat tulvahuippuja joen keskiosalla samoin kuin Luopajärven valumavedet kasvattivat alapuolisen Jalasjoen tulvia. Näin tulvat nousivat jälleen Luopajärven viljelyalueelle. Kuivatusyhtiön toimesta suoritettiin vuonna 1986 Järviluomassa kunnossapitoperkaus vajaan 5 kilometrin matkalla lähtien noin 3 kilometriä Matoluoman suulta. Vuonna 1989 kuivatusyhtiö suoritti vielä Matoluoman alaosan kunnossapitoperkauksen vanhan vesioikeuden luvan perusteella. Hydrologia Matoluoman valuma alueen pinta ala on 82,9 km 2 ja järvisyys 0 %. Matoluoman kokonaispituus on noin 13 km. Siihen laskee idästä Linnusluoma ja pohjoisesta Pajaasenluoma, Kyrönluoma ja Koiraanoja. Etelästä laskevat suurimmat ojat ovat Iso oja, Hautaoja ja Konioja. Valuma alueen korkeimmat alueet kohoavat noin 110 metrin korkeuteen. Korkeuseroa alueella on noin 30 metriä. Luopajärven alimmat pellot ovat korkeuskäyrän N ,50 m alapuolella, jolloin vedenpinnan noustessa alkaa nopeasti muodostua tulvajärvi. Matoluomassa on tehty lähinnä tulva aikoina vedenkorkeus ja virtaamahavaintoja. Länsi Suomen ympäristökeskuksessa tehtyjen tietokonelaskelmien tuloksena saatuja Matoluoman vedenkorkeuksia (N 43 ) ja virtaamia nykytilanteessa eri paalulukemilla on esitetty seuraavassa taulukossa.

7 7 HW 1984 HW 1/20 HW 1/5 HW veg1/20 HW veg1/ Matoluoman suu +85,10 m +84,84 m +84,21 m +83,41 m +82,95 m 5+75 Valtatie 3 +85,10 m +84,91 m +84,31 m +83,89 m +83,56 m Valtatie ,18 m +84,95 m +84,37 m +84,07 m +83,71 m +85,38 m +85,10 m +84,50 m +84,27 m +83,87 m Penttikyläntie +85,38 m +85,11 m +84,52 m +84,37 m +84,05 m HQ 1984 HQ 1/20 HQ 1/5 HQ veg1/20 HQ veg1/5 10,8 m 3 /s 12,0 m 3 /s 7,4 m 3 /s 7,5 m 3 /s 5,0 m 3 /s 8,0 m 3 /s 4,3 m 3 /s 3,0 m 3 /s 3,7 m 3 /s 2,1 m 3 /s Matoluomassa vuosina 1986 ja 1989 tehdyt kunnossapitoperkaukset ovat laskeneet kesätulvakorkeuksia arviolta cm, mutta samalla nostaneet hieman Jalasjoen tulvavedenkorkeuksia, kuitenkin vain muutaman sentin. Tehtyihin laskelmiin ja havaintoihin perustuen voidaan arvioida vedenkorkeuksien (N 43 ) ääriarvojen olevan Matoluoman suussa seuraavat: HW = MHW = MW = NW = +85,0 m +83,5 m +82,4 m +80,9 m HW veg = MHW veg = MW veg = NW veg = +83,6 m +82,7 m +81,7 m +80,9 m Luopajärven tulva alue Luopajärven peltoaukea on tulvavesien alla käytännössä joka kevät. Suurin havaittu kevättulva on ollut vuonna 1984, jolloin vedenkorkeus valtatien 19 kohdalla oli ylimmillään N ,32 m. Tällöin tulvan alla oli peltoa yhteensä 660 ha ja vettä tulva alueella noin 6,0 milj. m 3. Kevättulvien lisäksi alue on osittain veden peitossa toistuvasti myös kesäisin sadejaksojen jälkeen. Suurin havaittu kesätulva on ollut vuonna 1979, jolloin vedenkorkeus valtatien 19 kohdalla oli +84,52 m. Tulva alue oli tuolloin yli 400 ha ja vesisyvyys pelloilla enimmillään yli metrin. Maan painumisen takia Luopajärven tulva alue on laajentunut jatkuvasti. Eri vuosikymmeninä tehtyjen pintavaaitusten perusteella voidaan päätellä esimerkiksi korkeuden +84,00 m alapuolella olevan alueen pinta alan laajentuneen noin kymmenessä vuodessa lähes 50 ha ja samoin korkeuden +85,00 m alapuolella olevan alueen noin 100 ha. Uusjako Luopajärven alueella on vireillä uusjakohanke Maanmittauslaitoksen toimesta. Uusjako liittyy olennaisesti kesätulvien torjuntasuunnitelmaan ja sen avulla pyritään mm. korjaamaan suunnitelman toteuttamisesta aiheutuvia tilojen pirstoutumisia ja kulkuyhteyksien huo

8 8 nontumista. Lisäksi on mahdollista suorittaa muitakin tarpeellisia tilusjärjestelyjä. Uusjako on tarkoitus toteuttaa vasta kesätulvien torjuntasuunnitelman toteuttamisen jälkeen. Suunnitelmaa onkin tehty yhteistyössä Maanmittauslaitoksen kanssa. Kulttuurimaisema ja muinaismuistoalueet Luopajärven kulttuurimaisema alue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Alue edustaa Etelä Pohjanmaan viljelylakeuksien seudulla viljelykäyttöön raivatun järvikuivion ympäristön vanhaa ja huolella hoidettua maatalousmaisemaa. Luopajärven kulttuurimaisema on kuvailtu Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston julkaisussa "Arvokkaat maisema alueet", Maisema aluetyöryhmän mietintö II. Museovirasto teki Luopajärven alueella muinaisjäännöksiä koskevan inventoinnin keväällä Ennen inventointia alueelta tunnettiin kaksi kiinteää muinaismuistokohdetta: Kärmesmäen kivikautinen asuinpaikka ja Sikaniemen rautakautinen kalmisto. Inventoinnin ensisijaisena tavoitteena oli tarkastaa vanhat esihistorialliselta ajalta peräisin olevat löytöpaikat. Uusia kivikautisia asuinpaikkoja inventoitiin 7 kpl ja mahdollisia kivikautisia asuinpaikkoja 3 kpl sekä useita epämääräisiä kohteita. Pysyvät asukkaat Luopajärven seudulle saapuivat pitkin Jalasjoen rantoja 1500 luvulla. Ensimmäiset kirjalliset tiedot järvestä on kirjattu 1560 luvulla. Veden laatu Matoluomaan kohdistuva kuormitus muodostuu hajakuormituksesta. Valuma alueen pellot ovat intensiivisessä viljelykäytössä. Turvetuotantoalueiden valumavedet ja asutuksen jätevedet kulkeutuvat Matoluomaa pitkin Jalasjokeen. Matoluomasta ja siihen laskevista ojista on tehty vedenlaatuhavaintoja vuosina Matoluoman alajuoksulta on lisäksi tehty muutama havainto 1980 luvun alussa. Matoluoman alaosalla fosforipitoisuuden vaihteluväli on ollut havaintojen perusteella µg/l ja typpipitoisuuden vaihteluväli µg/l. Kiintoainepitoisuus on vaihdellut välillä 4,6 80 mg/l. Veden väriluku mg/l indikoi korkeaa orgaanisen aineen pitoisuutta ja kemiallisen hapenkulutuksen arvoa. Havaintoaineistossa ph arvo on ollut 5,5 7,0 ja alkaliniteetti 0,10 1,0 mmol/l. Matoluoman keskijuoksulla fosforipitoisuuden vaihteluväli on ollut µg/l ja typpipitoisuuden µg/l. Kiintoainepitoisuus on vaihdellut välillä 3,5 20 mg/l. Veden väriluku mg/l indikoi korkeaa orgaanisen aineen pitoisuutta ja kemiallisen hapenkulutuksen arvoa. ph arvon vaihteluväli on ollut 5,4 6,8 ja alkaliniteetin 0,13 0,28 mmol/l. Matoluoman yläosalta Järviluomasta otetuissa vesinäytteissä on fosforipitoisuus vaihdellut välillä µg/l ja typpipitoisuus välillä µg/l. Kiintoainepitoisuuden vaihteluväli on ollut 4,4 97 mg/l ja väriluvun mg/l. ph arvo on vaihdellut välillä 6,3 7,2.

9 Kalasto ja linnusto 9 Yhteenvetona voidaan todeta, että Matoluoman vesi on alueelle tyypillisesti tummaa, ravinnepitoista ja ajoittain hapanta. Havaintoaineiston perusteella fosforipitoisuus hieman kohoaa alajuoksua kohti ja typpipitoisuuden vaihteluväli kasvaa. Samalla kiintoainepitoisuus alenee. ph arvoissa ja puskurikyvyssä ei tapahdu oleellisia muutoksia. Varsinaista kalastotutkimusta ei Matoluomassa ole tehty, mutta kalaston arvioidaan olevan saman kaltainen kuin Jalasjoessa. Yleisimpinä lajeina ovat todennäköisesti särki, ahven, hauki ja lahna. Rapua Matoluomassa ei tiettävästi esiinny. Matoluomassa ei käytännössä kalasteta lainkaan, koska lähiseudulla on parempia kalavesiä. Uoma saattaa myös kuivimpina aikoina kuivua kokonaan. Matoluoma kuuluu Kyrönjoen kalastusalueeseen ja Jalasjärven kalastuskuntaan. Luopajärven alue tarjoaa tulva aikana sekä keväisin ja syksyisin merkittävän levähdyspaikan vesilinnuille ja kahlaajille. Alueella havaitaan vuosittain kevättulvan aikoihin runsaasti sorsalintuja, hanhia ja joutsenia. Syksyisin alueella käyvät ruokailemassa kurjet. Pysyvästi alueella pesivät mm. töyhtöhyyppä, kuovi ja runsas peltopyykanta sekä istutettuna fasaaneja. Peltopyyt ovat vähentyneet latojen vähentymisen ja viljelytapojen muutoksen myötä niin, että niitäkin on istutettu. Luopajärven tuntumassa viihtyy kanahaukka juuri peltopyiden vuoksi. Sikaniemen kohdalla on paikallisen metsästysseuran riistapelto. Kasvillisuus Luopajärven peltoaukea on tehokkaassa viljelyksessä, joka nykytilassa ei juurikaan tarjoa vaihtelevia kasvupaikkoja tai elinympäristöjä. Matoluoma läpäisee alueen suoraviivaisena ja jyrkkärantaisena, paikoin pajupensaikon reunustamana. Luopajärven ympäristön metsät ovat enimmäkseen kuusivaltaisia tuoreita kankaita. Metsäkumpareiden lakiosissa on karumpia mäntyvaltaisia kankaita ja kalliomänniköitä. Paikoin rinteiden alaosissa on juotteina lehtomaista kangasmetsää. Myös viljelyksien keskellä siellä täällä on pienehköjä metsäja pensaikkosaarekkeita. Yli Anttilan talon kohdalla alueen luoteisosassa kasvaa kookas rauhoitettu lehmus, joka on tiettävästi istutettu. Kesätulvien torjunta ja ympäristönhoitosuunnitelma Suunnitelman tarkoitus Luopajärven kesätulvien torjunta ja ympäristönhoitosuunnitelman tarkoituksena on poistaa kerran 20 vuodessa ja sitä useammin toistuvat kesätulvat Luopajärven viljelyalueelta. Suunnitelma perustuu tulva alueen pohjoispuolelle rakennettavaan tulvauomaan, johon kerätään suurin osa valuma alueen vesistä. Matoluoman kohtaan, johon tulvauoma laskee, rakennetaan pumppaamo, jolla viljelyalue pidetään kuivana kesätulvan aikana. Pumppaamon avulla voidaan myös aikaistaa kevätkylvöjen ajankohtaa.

10 10 Suunnitelman toteuttamisella pyritään turvaamaan maatalouden jatkuminen Luopajärvellä ja näin säilyttämään valtakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema alue. Luonnon monimuotoisuutta ja vesiensuojelua pyritään edistämään mm. suojavyöhykkeiden, riistapeltojen ja tulvaniittyjen muodostamisella sekä salaojituksen edistämisellä. Luopajärven kesätulvien torjunnan hyötyalue mitoitustulvalla (kesäajan HQ veg1/20 ) on suuruudeltaan 372 ha. Hyötyraja on määritelty lisäämällä mitoitustulvakorkeuteen cm, jolloin se vaihtelee alueen sijainnista riippuen korkeustasolla N ,30 m +84,60 m. Maastotutkimukset ja korkeustaso Mitoitusperusteet Matoluoman poikkileikkausmittaukset on tehty vuonna Viimeisimmät peltojen pintavaaitukset on tehty vuosina 2001 ja Kesällä 2002 tehtiin myös uusia maaperäselvityksiä keskittyen suunnitellun tulvauoman linjauksen paikkeille. Samalla otettiin myös maanäytteitä. Kairaukset tehtiin paino ja siipikairauksina. Maaperäselvitysten perusteella tulvauoman suunnittelualueen maalajit ovat osin laihaa savea (lasa) sekä osin savista silttiä (sasi) ja silttiä (Si). Kuivakuorikerroksen alapuolinen maaperä on pehmeää tai hyvin pehmeää ja vähän tai kohtalaisesti häiriintyvää. Vakavuuslaskelmien mukaan pienestä kaivusyvyydestä huolimatta uoman reuna alueiden vakavuus on huono. Tämä on huomioitu uoman linjauksen ja poikkileikkausten suunnittelussa. Myöskään esimerkiksi tilusteitä ei voida rakentaa aivan tulvauoman viereen. Kaikki suunnitelmassa esitetyt korkeudet ovat N 43 tasossa. Korkeuskiintopisteinä on käytetty kahta Maanmittauslaitoksen kiintopistettä. Luopajärven kesätulvien torjunta ja ympäristönhoitosuunnitelma on mitoitettu poistamaan alueelta kerran 20 vuodessa ja sitä useammin toistuvat kesätulvat. Tulvauomaan kerätään noin 75 % valumaalueen vesistä ja johdetaan Matoluoman varrelle paalun kohdalle rakennettavan pumppaamon ohi. Tulvauoman mitoitusvirtaamat on saatu Länsi Suomen ympäristökeskuksessa tehdyn tietokonemallin avulla. Kun varastoalue tulva aikana on poistettu pengertämällä, on mitoitusvirtaama (HQ veg1/20 ) laskelmien mukaan Matoluoman suussa 9,0 m 3 /s. Tästä osavaluma alueiden pinta alan suhteessa on tulvauomalle laskettu seuraavat mitoitusvirtaamat: Paaluväli Virtaama ,0 m 3 /s ,2 m 3 /s ,0 m 3 /s ,8 m 3 /s ,1 m 3 /s ,4 m 3 /s

11 Suunnitelmaan kuuluvat työt 11 Tulvauoman mitoituksessa paalulla 0+00 käytetty tulvavedenkorkeus (HW veg1/20 ) on saatu em. laskelmista, joissa on arvioitu Matoluoman vastaavia tulvavedenkorkeuksia pengerretyssä tilanteessa. Vedenkorkeuteen on lisätty varmuutena 0,05 m. Uoman mitoituksessa on huomioitu luiskien pensoittuminen, jolloin Manningin kertoimena on käytetty arvoa 0,035. Tulvapenkereet on mitoitettu siten, että penkereen kuivavara mitoitustulvalla on noin 0,5 m. Penkereiden etäisyys uomasta määräytyy pääosin geoteknisin perustein. Penkereiden geotekninen mitoitus perustuu kaikkiaan 22 pisteessä tehtyihin leikkauslujuuksien määrittämiseen, joiden perusteella penkereiden ja luiskien vakavuudet on laskettu. Varmuuskertoimena on käytetty lukua 1,3. Penkereiden etäisyyksissä on myös otettu huomioon penkereiden mahdolliseen myöhempään korotukseen tarvittava maamäärä. Teiden sijoittumisessa uoman reunaan nähden on geoteknisten perusteiden lisäksi otettu huomioon väliin jäävän alueen viljeltävyys. Putkiojat ja kuivatusojat on mitoitettu avo ojitetulla alueella virtaamalle 1,5 2,0 l/s hehtaarille ja salaojitetulla alueella virtaamalle 1 l/s hehtaarille kuten myös penkereiden taustojen salaojat. Avo ojat on mitoitettu virtaamalle 2,0 l/s. Avo ojissa Manningin kertoimena on käytetty arvoa 0,040. Tulvakynnykset on mitoitettu kerran 20 vuodessa sattuvalle kevättulvalle (HQ 1/20 ). Kynnysten korkeus on noin 0,10 m tulvauoman mitoitusvedenkorkeuden yläpuolella. Pumppaamolle virtaa 840 ha:n suuruisen alueen kuivatusvedet. Mitoitusvirtaamana on käytetty 1,5 l/s/ha. Luopajärven tulvauoma ja pengerrys Luopajärven peltoaukean pohjoispuolelle kaivetaan tulvauoma, johon kerätään noin 75 % koko Matoluoman valuma alueen vesistä. Tulvauoman vedet johdetaan Matoluomaan paalun kohdalle. Tämän kohdan yläpuolelle rakennetaan pumppaamo, jonka avulla viljelykset pidetään kuivina kesätulvan aikana. Tulvauoman linjaus on suunniteltu uoman käyttötarkoituksen, maaperäolosuhteiden ja massatasapainon perusteella sekä ottamalla huomioon olemassa olevat tiet, ojat, sähkölinjat, tilusrajat ja maisemalliset näkökohdat. Uoman pituus on m ja pituuskaltevuus pääosin 0,0001. Paalun kohdalle rakennetaan 0,4 m korkuinen putousporras, josta ylävirtaan pituuskaltevuus on 0,0003. Uoman pohjan leveys vaihtelee 1,0 5,5 m ja sivuluiskat kaivetaan kaltevuuteen 1:2 tai 1:2,5. Mitoitusvedenkorkeudella (HW veg1/20 ) on uomassa vettä noin 2,1 m. Uomaan rakennetaan matalat pohjapadot paalujen 0+60 ja kohdalle.

12 12 Tulvauomasta kaivettavilla maamassoilla rakennetaan suurimmalle osalle tulvauomaa penkereet, joilla estetään tulvavesien pääsy pelloille. Penkereiden harjan korkeus on noin 0,5 m mitoitusvedenkorkeuden yläpuolella. Harjan leveys on vähintään 5 m paitsi uoman loppuosalla 4 m. Penkereet voidaan tarvittaessa myöhemmin korottaa kaivamalla uoman reunasta. Luiskat tasataan kaltevuuteen 1:10, jolloin ne ovat yliviljeltäviä. Penkereiden korkeus on suurimmaksi osaksi 0,4 0,7 m ja on enimmilläänkin noin 1,0 m. Heikosti kantavan maaperän takia joudutaan uoman joissakin kohdissa jättämään välialue uoman ja penkereen väliin. Myös rakennettavia tai korotettavia tilusteitä käytetään penkereinä. Mahdollisuuksien mukaan on tien ja uoman reunan väliin pyritty jättämään vähintään 25 m, jolloin tämän väliin jäävän alueen viljeltävyys paranee. Paaluväleillä ja ei uoman oikealle eli pohjoispuolelle tarvita varsinaista pengertä, vaan maanpintaa korotetaan uoman reunasta lähtien penkereen harjakorkeudelle. Paaluvälillä uoman välialueet penkereiden harjalle saakka molemmilla puolilla jätetään tulvaniityksi. Tällä alueella penkereen etuluiska tasataan kaltevuuteen 1:6. Paaluväleillä , ja uoman vasempaan reunaan perustetaan keskimäärin 12 m kaistale riistapeltoa tai tulvaniittyä sekä paaluväleillä , , ja paalun kohdalla uoman oikeaan reunaan. Näillä kohdilla tiet toimivat penkereinä. Tulvauoman kaivumassat ovat kaikkiaan m 3 ktr, joita käytetään penkereiden rakentamiseen. Ylimääräiset massat levitetään penkereiden taakse tai niillä korotetaan alavia peltoalueita. Kaikki pellolle levitettävät maat kalkitaan. Ne kaivumassat, jotka eivät sovellu pelloille, käytetään mahdollisuuksien mukaan muihin rakenteisiin mm. tienpohjiin tai kuljetetaan läjitysalueelle. Paaluvälillä jää ylimääräisiä massoja noin m 3 ktr, joista osa voi olla kivisiä. Käytettävät pengermassat ovat kaikkiaan m 3 rtr. Paaluvälillä tarvittavat lisäpengermassat saadaan paaluväliltä ja lähellä kaivettavista kuivatusojista. Tulvakynnykset Tulvakynnysten kautta pääsevät mitoitustulvaa (HW veg1/20 ) suuremmat tulvat leviämään peltoalueille. Ne rakennetaan tulvauoman ja Matoluoman varteen penkereisiin pääsääntöisesti niille luontaisille kohdille, joista tulvavedet nykyisinkin purkautuvat. Tulvakynnyksiä rakennetaan kaikkiaan 6 kpl, jotka on esitetty seuraavassa taulukossa. Kynnysten korkeus on mitoitettu noin 0,10 m tulvauoman mitoitusvedenkorkeuden yläpuolelle. Penkereiden harja on tällöin 0,4 0,5 m kynnyskorkeuden yläpuolella. Virtaamat on laskettu ilman alaveden vaikutusta, kun vedenpinta on 0,3 m kynnysten yläpuolella.

13 13 Sijainti Kynnyskorkeus Pituus Mitoitusvirtaama Matoluoma pl Matoluoma pl Tulvauoma pl 1+35 Tulvauoma pl Tulvauoma pl Tulvauoma pl N ,40 m N ,40 m N ,40 m N ,70 m N ,90 m N ,90 m 10 m 17 m 10 m 12 m 10 m 17 m 2,6 m 3 /s 4,5 m 3 /s 2,6 m 3 /s 3,2 m 3 /s 2,6 m 3 /s 4,5 m 3 /s Tulvakynnykset rakennetaan pengermateriaalista, joka vahvistetaan noin 0,5 m vahvuisella luonnonkivikerroksella (d 65 = 300 mm). Kerrosten väliin asennetaan suodatinkangas. Kynnyksen harjan leveys on noin 3 m. Etuluiska rakennetaan kaltevuuteen 1:3 ja takaluiska 1:8. Matoluomaan paalulle tulevan tulvakynnyksen molemmat luiskat rakennetaan kaltevuuteen 1:8. Eristysojat Eristysojien avulla ohjataan kuivatusalueen ulkopuolelta tulevia vesiä pumppaamon ohi tulvauomaan tai suoraan Matoluomaan. Eristysojat perataan pääasiassa jo olemassa oleviin ojiin. Perattavia ojia on yhteensä noin m. Putkiojaa (Ø 600 mm) tehdään noin 100 m. Tähän yhteyteen asennetaan myös 2 kpl muovikaivoja (Ø mm). Eristysojia on suunnitelman mukaan yhteensä 11 kappaletta. Kaivumassat ovat yhteensä noin m 3 ktr. Luiskat kaivetaan kaltevuuteen 1:2. Joihinkin eristysojien kohtiin rakennetaan myös matalat penkereet. Pengermassoja tarvitaan kaikkiaan m 3 rtr. Kaivumassat käytetään joko penkereisiin tai levitetään ja tasataan pelloille. Pellolle levitettävät maat kalkitaan. Luiskien sortumia ja kaivun jälkeistä eroosiota pyritään vähentämään käyttämällä perkauksissa mahdollisuuksien mukaan toispuoleista kaivua tai poistamalla pelkästään ojan pohjalle kertynyt liete, mikäli vanhat luiskat ovat riittävän loivat. Lisäksi pyritään välttämään jyrkkiä mutkia. Sopiviin paikkoihin kaivetaan lietekuoppia, joilla voidaan vähentää erityisesti kaivusta aiheutuvaa kiintoaineen kulkeutumaa. Kuopat voidaan mitoittaa työnaikaisen virtaaman mukaan. Olemassa olevat tilustiet ja kulkuväylät pyritään säästämään. Kuivatusojat Kuivatusojien avulla ohjataan kuivatusalueen vedet pumppaamolle. Kuivatusojina käytetään salaojia, putkiojia ja avo ojia. Kuivatusojia on suunnitelman mukaan yhteensä 10 kappaletta. Salaojat tehdään pääasiassa penkereiden juureen sekä tienvarsiojien alle ja niitä on suunniteltu rakennettavan noin m. Salaojituksessa käytetään kooltaan mm muoviputkia. Putkiojia asennetaan m ja ne rakennetaan kooltaan mm olevista muoviputkista. Kokoina mm käytetään yhdistelmäputkea, jossa putken yläpinta toimii salaojana ja alaosa normaalina

14 14 putkiojana. Matoluoman, tulvauoman ja eristysojien alituksissa käytetään kuitenkin ainoastaan umpiputkia. Putkiojien asennustyössä noudatetaan ohjetta RIL ''Maahan ja veteen asennettavat kestomuoviputket''. Putki ja salaojien laskuaukot suojataan syöpymien varalta joko kiveyksellä tai betonilaatoilla. Suurten putkiojien purkupaikoilla käytetään asianmukaista päätekaivoa. Putki ja salaojiin asennetaan noin 80 kpl muovikaivoja, jotka toimivat lähtö tai tarkastuskaivoina. Nimelliskooltaan 250 mm tai sitä pienempiin putkiin asennetaan halkaisijaltaan 600 mm kaivot ja suurempiin putkiin halkaisijaltaan 800 mm kaivot. Ne varustetaan lietepesällä, jonka korkeus on 500 mm. Useimpien kaivojen kannet voidaan jättää maan alle noin 0,5 m:n syvyyteen. Kaivojen sijainnit ja tarve tarkistetaan työn aikana. Avo ojia perataan m. Luiskat kaivetaan kaltevuuteen 1:2. Kaivumassat ovat yhteensä noin m 3 ktr. Ne levitetään ja tasataan pelloille sekä kalkitaan tai käytetään lähistöllä rakennettaviin penkereisiin. Luiskien sortumia ja kaivun jälkeistä eroosiota pyritään vähentämään käyttämällä perkauksissa mahdollisuuksien mukaan toispuoleista kaivua tai poistamalla pelkästään ojan pohjalle kertynyt liete sekä välttämällä jyrkkiä mutkia. Sopiviin paikkoihin kaivetaan lietekuoppia, joilla voidaan vähentää erityisesti kaivusta aiheutuvaa kiintoaineen kulkeutumaa. Olemassa olevat tilustiet ja kulkuväylät pyritään säästämään. Luopajärven pumppaamo Matoluoman varteen paalun kohdalle oikealle puolelle rakennetaan pumppaamo, jonka avulla kuivataan 840 ha:n suuruinen alue. Mitoitusvirtaama on l/s. Pumppaamoon asennetaan kolme sähkökäyttöistä pumppua, joista yhden mitoitusvirtaama on 250 l/s ja kahden 500 l/s. Lisäksi varataan tila pienelle pumpulle mahdollista myöhäisempää tarvetta varten. Pumppauskorkeus on noin 2 metriä. Pumppaamo perustetaan tukipaalujen varaan painumien estämiseksi. Pumppaamon yksityiskohtainen rakennussuunnitelma tehdään ennen rakentamista. Yliveden korkeuden HW 1/50 arvioidaan pumppaamon alueella olevan N ,03 m. Pumppaamon yhteyteen rakennetaan tulvaluukku, jonka kautta kuivatusalueen vedet normaalisti virtaavat edelleen Matoluomaan. Luukku on yleensä auki, mutta kesätulvan uhatessa luukku suljetaan ja pumput käynnistetään. Keväällä tulvahuipun mentyä voidaan tulvaluukku sulkea ja pumput käynnistää, jolloin pelloille pääsy nopeutuu. Luukun kynnyskorkeus on N ,50 m eli noin 0,3 m Matoluoman perkaustason alapuolella. Tällä varmistetaan mahdollinen perkausvara tulevaisuudessakin. Tulvaluukku on mitoitettu kevättulvatilanteessa, jossa vedenpinnan korkeus on laskenut tulvakynnysten (N ,40 m) alapuolelle ja kuivatusalueelle varastoitunut vesi alkaa virrata yksinomaan tulvaluukun kautta Matoluomaan. Nykytilanteessa vedenkorkeus alenee

15 15 korkeudelta +84,40 m korkeudelle +84,00 m keskimäärin 2,5 vuorokaudessa. Luukku on mitoitettu 2 metrin levyiseksi, jolloin sen kautta pääsee purkautumaan vettä noin 4 m 3 /s. Tällöin tulvan laskuvaihe ei oleellisesti hidastu nykyisestä. Kun luukku on kiinni, sen yläreunan on oltava vähintään korkeudella +84,60 m. Suurtulvan uhatessa Luopajärven kuivatusaluetta on mahdollista käyttää tekoaltaan tavoin. Tilanteessa, jossa suurtulva nousee, annetaan tulvaluukun olla kiinni, jolloin tulvavedet pääsevät kuivatusalueelle vasta, kun vedenpinnan korkeus ylittää tulvakynnykset. Tällöin alueelle saadaan varastoitua vettä noin 1,5 milj. m 3. Tämä alentaisi Jalasjoen vedenkorkeutta muutaman sentin. Tulvaluukku avattaisiin vasta sitten, kun vedenpinta Jalasjoessa on laskusuunnassa. Rakennussuunnitelmassa on otettava huomioon, että ajoittain vedenpaine tulvaluukkua vasten voi sen käyttötavasta riippuen olla suurempi myös ylävirran puolella. Matoluoman nykyiseen uomaan rakennetaan tulvakynnys ja sen jatkoksi pohjoispuolelle tulvaluukku. Pumppaamorakennus rakennetaan tulvaluukun pohjoispuolelle. Pumpattu vesi johdetaan tulvaluukun alapuolelle rakennettavaan kivillä verhoiltavaan altaaseen, jonka pohjan taso on korkeudella N ,20 m. Matoluoman nykyinen uoma kaivetaan samoin tasolle +81,20 m noin 50 m tulvaluukusta ylävirtaan, jolloin se toimii samalla pumppaamon tasausaltaana. Luiskakaltevuutena käytetään 1:2. Luiskat suojataan suodatinkankaalla ja verhoillaan kivillä sortumien estämiseksi. Tasausallas toimii osaltaan kuivatusalueen laskeutusaltaana ja se on tarvittaessa tyhjennettävä. Tasausaltaan kaivumassat ovat noin 100 m 3 ktr, jotka käytetään mahdollisuuksien mukaan penkereisiin tai levitetään pellolle. Pohjapadot Tulvauomaan rakennetaan kaksi pohjapatoa, joiden avulla uomassa pidetään tietty alivedenkorkeus. Näin saadaan parannettua luiskien vakavuutta ja estettyä uoman pohjan pensoittuminen. Pohjapato 1 rakennetaan paalun 0+60 kohdalle. Harjakorkeus uoman keskellä on N ,80 m ja uoman reunoilla 0,1 m korkeammalla. Sivuluiskat rakennetaan kaltevuuteen 1:2 ja verhoillaan luonnonkivillä. Tulvauoman leveys muodostuu pohjapadon levyiseksi sen jälkeen, kun mahdollinen penkereiden korotus uomasta saatavilla massoilla on tehty. Padon harja on 3 m leveä. Yläpuolisen luiskan kaltevuus on 1:3 ja alapuolisen 1:8. Padon tiivisteosa tehdään moreenista ja verhoilu kooltaan d 65 = 400 mm olevista luonnonkivistä. Eri kerrosten väliin asennetaan suodatinkangas. Koska pato rakennetaan pehmeälle alustalle, se todennäköisesti painuu jonkin verran. Padon harjaa korotetaan tarvittaessa. Pohjapato 2 rakennetaan suunnilleen paalun kohdalle. Pato muotoillaan kovasta pohjamaasta tulvauoman kaivuvaiheessa. Tarvittaessa käytetään luonnonkiviverhousta. Harjakorkeus uoman kes

16 16 kellä on N ,20 m ja uoman reunoilla 2,0 m korkeammalla. Padon harja on 3 m leveä, yläpuolinen luiskakaltevuus 1:3 ja alapuolinen 1:8. Matoluoman perkaus ja pengerrys Kuivatusalueen riittävän kuivatussyvyyden takaamiseksi myös tulevaisuudessa Matoluomaa perataan yhteensä noin 3 km:n matkalta. Uoman pohjan leveys on 1,0 3,0 m ja luiskat loivennetaan tarvittaessa 1:2 kaltevuuteen sortumien välttämiseksi. Perkausmassat (6 200 m 3 ktr) käytetään lähistöllä oleviin penkereisiin tai levitetään ja tasataan pelloille uoman varteen korkeintaan 0,2 m paksusti. Pelloille levitettävät maat kalkitaan. Paaluvälille rakennetaan penkereet, joiden harjakorkeus on N ,80 m ja harjan leveys 5 m. Takaluiskan kaltevuus on 1:10. Tarvittavat massat (1 400 m 3 rtr) saadaan paaluvälin perkauksesta ja lähistöllä kaivettavista kuivatusojista. Matoluoman vasen luiska suojataan suodatinkankaalla ja verhoillaan kivillä syöpymien estämiseksi tulvauoman purkautumiskohdassa paaluvälillä Tilustiet Kulkuyhteyksien säilyttämistä varten rakennetaan uusia tilusteitä 2,3 km. Koska maaperä on suurimmaksi osaksi heikosti kantavaa, ei teitä voida rakentaa aivan kaivettavien uomien reunalle. Maaperätutkimusten ja vakavuuslaskelmien perusteella on määritelty minimietäisyydet (10 20 m) uoman reunasta, mutta tilojen viljeltävyyden takia on pyritty vähintään 25 m etäisyyteen. Tierakenteisiin voidaan käyttää siihen soveltuvia kaivumaita, mutta muuten tiepenger rakennetaan sorasta. Noin 300 mm paksuinen kantava kerros rakennetaan murskeesta (esim mm), jonka alle asennetaan suodatinkangas. Teiden leveys on 4 m ja luiskakaltevuus 1:1,5. Teiden varteen kaivetaan tarvittaessa ojat, joiden pohjan leveys on 0,5 m, pituuskaltevuus noin 0,0005 ja luiskakaltevuus 1:2. Korotettavia ja kunnostettavia teitä on kaikkiaan 1,1 km. Korotukset tulevat lähinnä niille teille, joita käytetään tulvauoman penkereenä. Myös Penttikylän paikallistietä joudutaan korottamaan 240 m:n matkalta. Korotusmateriaalina käytetään mursketta (esim mm). Suodatinkangas asennetaan tarvittaessa murskeen alle. Tienvarsiojia perataan tarvittaessa. Paikallisteiden kuivatus varmistetaan asentamalla tienvarsiojan alle salaoja. Sillat ja rummut Luopajärven tulvauoman yli rakennetaan 11 siltaa. Kaikki sillat rakennetaan tilusteille, jotka palvelevat lähes yksinomaan maatalousliikennettä. Maisemallisten tekijöiden ja ylisuurten rumpukokojen välttämiseksi on päädytty puurakenteisiin siltoihin. Siltojen sijainnit, vapaa aukot ja kannen alapinnan korkeustasot on esitetty seuraavassa taulukossa.

17 17 Sijainti Kannen alapinnan korkeus Vapaa aukko Tulvauoma pl 1+55 Tulvauoma pl 5+20 Tulvauoma pl Tulvauoma pl Tulvauoma pl Tulvauoma pl Tulvauoma pl Tulvauoma pl Tulvauoma pl Tulvauoma pl Tulvauoma pl N ,00 m N ,00 m N ,00 m N ,05 m N ,05 m N ,10 m N ,10 m N ,15 m N ,20 m N ,20 m N ,25 m 4,5 m 4,5 m 4,0 m 4,0 m 4,0 m 4,0 m 3,0 m 3,0 m 3,0 m 3,0 m 3,0 m Siltojen kannet ovat 4 m leveitä. Kaiteet rakennetaan matalina. Pehmeän pohjamaan takia suurin osa silloista on paalutettava. Valtatie 19:n alitus tulvauoman paalulla toteutetaan kaksoisrumpuna. Tien alle asennetaan kaksi kappaletta halkaisijaltaan mm teräsrumpua. Noin 20 m mittaisten päistään viistettyjen rumpujen alavirran puoleinen alapinta asennetaan korkeuteen N ,50 m. Asennuskaltevuutena käytetään uoman pohjan kaltevuutta 0,0001. Eristys, kuivatus tai muihin ojiin rakennettaan tai uusitaan 21 rumpua ja kolmea nykyistä rumpua lasketaan. Lisäksi asennetaan muutamia rumpuja lähinnä rakennettavien tai korotettavien tilusteiden yhteyteen. Tulvaniityt ja riistapellot sekä maisemointityöt Luonnon ja maiseman monipuolistamiseksi perustetaan suunnitelma alueelle useita riistapelto ja tulvaniittykohteita. Pumppaamon ja tulvauoman väliselle alueelle sekä pumppaamolle johtavan tien ja Matoluoman väliselle alueelle perustetaan riistapelto samoin kuin tulvauoman vasempaan reunaan paaluväleillä ja Tulvauoman paaluvälillä ja eristysoja 3:n paaluvälillä välialueet penkereiden harjalle saakka jätetään tulvaniityksi. Tällä alueella penkereiden etuluiskat tasataan kaltevuuteen 1:6. Tulvauoman paaluväleillä , , ja paalun kohdalla uoman oikeaan reunaan perustetaan riistapelto tai tulvaniitty. Näillä kohdilla tiet toimivat penkereinä. Tulvaniittyjen ja riistapeltojen yhteinen pinta ala on 2,0 ha. Alueita on hoidettava käyttötarkoituksensa mukaisesti siten, että ne pysyvät avoimina. Kaikki hankkeeseen liittyvät työt pyritään sopeuttamaan maisemaan mahdollisimman luonnollisesti. Hankkeeseen kuuluvien työalueiden maisemointityö suoritetaan heti töiden aikana sitä mukaa, kun kaivutyöt etenevät. Näin ne pystytään ottamaan nopeasti viljelykseen.

18 Muut työt 18 Taloudellinen tarkastelu Muutamia Matoluomaan, tulvauomaan tai eristysojiin laskevia ojia tukitaan, jotta estetään tulvavesien nousu kuivatusalueelle. Tukittujen ojien virtaussuunta ohjataan kuivatusojiin kohti pumppaamoa. Muutamia ojia on myös tukittava niiden virtaussuunnan kääntämiseksi eristysojiin. Ojat tukitaan ns. tulvakynnyskorkeuteen maapadoilla, joiden materiaalina voidaan käyttää esimerkiksi sopivia lähistöltä saatavia kaivumassoja. Verhouksena käytetään kiviä. Penttikyläntien alitse tulvauoman paalun läheisyyteen asennetaan halkaisijaltaan 600 mm muovinen rumpuputki johtamaan vesiä tien koillispuolelta suoraan tulvauomaan. Vedet virtaavat nykytilanteessa tienvarsiojaa myöten Pajaasenluomaan. Rumpu, jonka pituus on 10 m, asennetaan korkeuteen N ,50 m. Tulvauoman paalulta kaivetaan korkeustasolta +84,20 m lähtien ojaa noin 40 m rummulle saakka. Ojan pituuskaltevuus on 0,004, pohjan leveys 0,8 m ja luiskakaltevuus 1:2. Kaivumassat ovat noin 250 m 3 ktr. Penttikyläntieltä risteävän Tervojantien alitse johtava rumpuputki tukitaan tulvavesien nousun estämiseksi. Tulvauoman paalulla oleva puurakenteinen lato puretaan tai siirretään. Hyödyt Maatalous Kesätulva nousee Luopajärven pelloille miltei joka kesä. Jo noin 40 mm sateen jälkeen tulvan alla on useita kymmeniä hehtaareja. Laskelmien mukaan keskimäärin kerran viidessä vuodessa on kesätulvan alla yli 100 ha ja kerran kymmenessä vuodessa jo noin 200 ha. Kerran 20 vuodessa kesätulva peittää alleen noin 300 ha suuruisen viljelyalueen. Hankkeen suurin maataloushyöty syntyy kerran 20 vuodessa ja sitä useammin toistuvien kesätulvien torjumisesta. Merkittävää lisähyötyä syntyy kevättöiden aikaistumisesta. Kylvöjen jälkeiset kesätulvat ovat vesistökuormituksen kannalta erittäin vahingollisia. Näin hyötyä saadaan myös vesistöön kohdistuvan kuormituksen vähenemisestä. Etelä Pohjanmaan Maaseutukeskus on vuonna 1997 arvioinut kesätulvien torjunnan hyötyjä aiemman suunnitelman pohjalta. Arviota on tarkistettu vuonna Arvion mukaan hyötyjä olisivat mm. salaojituksen mahdollistuminen ja sen antama sadonlisä, kesantoalan muuttaminen viljelyyn, tuottavampien kasvilajikkeiden mahdollistuminen, tuottavammat lajikkeet, viljelytöiden helpottuminen ja vähentyminen, kalkitustarpeen väheneminen, huuhtoutumisen ja eroosion väheneminen, maaperän tiivistymisen väheneminen, karjanlannan kevätlevityksen mahdollistuminen, rikkakasvien leviämisen estymi

19 19 nen sekä teiden ja rumpujen kunnossapitokustannusten pienentyminen. Laskelmat on tehty alueelle, jolle kesätulva nykytilanteessa nousee keskimäärin joka toinen vuosi (Alue 1/2 = 90 ha), sekä alueille, joille kesätulva nousee toistuvuusjaksolla joka toinen vuosi kerran viidessä vuodessa (Alue 1/2 1/5 = 80 ha) ja toistuvuusjaksolla kerran viidessä vuodessa kerran 20 vuodessa (Alue 1/5 1/20 = 180 ha). Pinta alojen arvioinnissa on huomioitu 0,1 m:n kuivavara. Suurin osa hyödyistä tulisi parempana satotuloksena määrällisesti sekä osin laadullisesti. Suurin osan nykyisestä kesantoalasta on arvioitu otettavan viljelykseen. Lisäksi hyötyjä tulisi tuottavamman viljelykasvivalikoiman kautta. Myös viljelykustannukset alenisivat. Merkittävää hyötyä saataisiin karjanlannan levitysmahdollisuuksien lisääntymisestä. Nykytilanteessa karjanlantaa ei tulvaherkälle alueelle voida levittää, jolloin sitä joudutaan kuljettamaan pitkiäkin matkoja. Tämä on huomioitu alentuvina viljelykustannuksina. Myös kevättöiden aikaistumisen arvioidaan lisäävän satoa. Maaseutukeskus on arvioinut eri viljelykasvien suhteelliset osuudet ja muut hyötyarviot. Vilja tai rehukasvien hintana on käytetty 0,11 /kg. Viljelykustannusten on arvioitu olevan 400 /ha. Hyödyt on arvioitu keskimäärin vuotta kohti. Alue 1/2: Viljelyala: Rehuviljat ja heinät 70 % Kesanto 30 % Määrällisten ja laadullisten sadonlisäysten arvioidaan tällä alueella olevan yhteensä 50 %. Kasvivalikoiman muutos toisi 10 % hyödyn. Kustannukset alenisivat 20 %. Keskimääräisen sadon nykyinen arvo: (3 000 kg/ha x 70 % + 0 kg/ha x 30 %) x 0,11 /kg = 231 /ha Koko alueella 231 /ha x 90 ha = Hyöty sadonlisäyksestä koko alueella: 50 % x = Hyöty kasvivalikoiman muutoksesta: 10 % x = Hyöty kustannusten alenemisesta: 20 % x 400 /ha x 90 ha = Kokonaishyöty: = vuodessa Alue 1/2 1/5 : Viljelyala: Rehuviljat ja heinät 70 % Kesanto 30 % Määrällisten ja laadullisten sadonlisäysten arvioidaan tällä alueella olevan yhteensä 40 %. Kasvivalikoiman muutos toisi 10 % hyödyn. Kustannukset alenisivat 15 %. Keskimääräisen sadon nykyinen arvo: (3 500 kg/ha x 70 % + 0 kg/ha x 30 %) x 0,11 /kg = 270 /ha Koko alueella 270 /ha x 80 ha = Hyöty sadonlisäyksestä: 40 % x = 8 640

20 20 Hyöty kasvivalikoiman muutoksesta: 10 % x = Hyöty kustannusten alenemisesta: 15 % x 400 /ha x 80 ha = Kokonaishyöty: = vuodessa Alue 1/5 1/20: Viljelyala: Rehuviljat ja heinät 95 % Kesanto 5 % Määrällisten ja laadullisten sadonlisäysten arvioidaan tällä alueella olevan yhteensä 5 %. Kasvivalikoiman muutos toisi 3 % hyödyn. Kustannukset alenisivat 2 %. Keskimääräisen sadon nykyinen arvo: (4 200 kg/ha x 95 % + 0 kg/ha x 5 %) x 0,11 /kg = 439 /ha Koko alueella 439 /ha x 180 ha = Hyöty sadonlisäyksestä: 5 % x = Hyöty kasvivalikoiman muutoksesta: 3 % x = Hyöty kustannusten alenemisesta: 2 % x 400 /ha x 180 ha = Kokonaishyöty: = vuodessa Koko tulvilta torjuttavan alueen kokonaishyödyksi saadaan: = vuodessa Kokonaishyöty maataloudelle pääomitettuna 30 vuodelle (6 %) on noin Edellä laskettu hyöty on arvioitu nykytilanteen mukaan. Maanpinta on Luopajärvellä painunut viimeisen 10 vuoden aikana siten, että N ,00 m korkeuskäyrän alapuolella oleva alue on laajentunut noin 50 ha ja +85,00 m korkeuskäyrän alapuolella noin 100 ha. Maanpinnan voidaan olettaa painuvan edelleen, jolloin Luopajärven tulvahaitat lisääntyvät entisestään. Näin ollen voidaan arvioida edellä laskettujen alueiden laajentuneen noin kymmenen vuoden kuluttua seuraavasti: Alue 1/2: 110 ha eli laajenee 20 ha Alue 1/2 1/5: 110 ha eli laajenee 30 ha Alue 1/5 1/20: 240 ha eli laajenee 60 ha Lasketaan vielä näiden laajenevien tulva alueiden tuoma hyöty tilanteessa noin 10 vuoden kuluttua nykyisillä arvoilla. Alue 1/2 : Sadon arvo: (3 000 kg/ha x 70 % + 0 kg/ha x 30 %) x 0,11 /kg = 231 /ha Koko alueella 231 /ha x 20 ha = 4 620

21 21 Hyöty sadonlisäyksestä koko alueella: 50 % x = Hyöty kasvivalikoiman muutoksesta: 10 % x = 462 Hyöty kustannusten alenemisesta: 20 % x 400 /ha x 20 ha = Kokonaishyöty: = vuodessa Alue 1/2 1/5 : Sadon arvo: (3 500 kg/ha x 70 % + 0 kg/ha x 30 %) x 0,11 /kg = 270 /ha Koko alueella 270 /ha x 30 ha = Hyöty sadonlisäyksestä: 40 % x = Hyöty kasvivalikoiman muutoksesta: 10 % x = 810 Hyöty kustannusten alenemisesta: 15 % x 400 /ha x 30 ha = Kokonaishyöty: = vuodessa Alue 1/5 1/20: Sadon arvo: (4 200 kg/ha x 95 % + 0 kg/ha x 5%) x 0,11 /kg = 439 /ha Koko alueella 439 /ha x 60 ha = Hyöty sadonlisäyksestä: 5 % x = Hyöty kasvivalikoiman muutoksesta: 3 % x = 790 Hyöty kustannusten alenemisesta: 2 % x 400 /ha x 60 ha = 480 Kokonaishyöty: = vuodessa Oletetun maanpainumisen takia laajenevan tulvilta torjuttavan alueen kokonaishyödyksi saadaan: = vuodessa Kokonaishyöty maataloudelle pääomitettuna 20 vuodelle (eli 30 v 10 v) (6 %) on noin Ottaen huomioon edelleen jatkuvan maan painumisen voidaan Luopajärven kesätulvien torjunnan tuoman kokonaishyödyn maataloudelle arvioida olevan pääomitettuna noin Kulttuurimaisema alue Kesätulvien torjuntatoimenpiteiden avulla pystytään säilyttämään Luopajärven valtakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema alue, jolle oleellisinta on laaja viljelyaukea. Luopajärven kulttuurimaiseman ylläpito on kirjattu tavoitteeksi vuonna 2003 ilmestyneeseen Jalasjärven maatalouden ympäristöagendaan. Tulvat nousevat Luopajärven alimmille pelloille lähes joka kesä. Ilman kesätulvien torjuntatoimenpiteitä jäisivät matalimmat alueet vä