Sampo Alajärven osayleiskaavan hulevesiselvitys Vaihe 2

Transkriptio

1 hulevesiselvitys Vaihe 2 Timo Nikulainen

2 (32) SISÄLTÖ 1 YLEISTÄ HÄMEENLINNAN HULEVESISTRATEGIAN TAVOITTEET JA VAIKUTUS SUUNNITTELUALUEELLA SUUNNITTELUALUEEN VESISTÖJEN NYKYTILA Lehijärvi Alajärvi Hattelmalajärvi Myllyoja SAMPO-ALAJÄRVI OSAYLEISKAAVA JA ALUEELLISET HULEVESIOLOSUHTEET Uusien kaava-alueiden hulevesikuvaus AlueⅠ Alue Ⅱ Alue Ⅲ Alue Ⅳ Alue Ⅴ Alue Ⅵ Alue Ⅶ Alue Ⅷ Nykyinen maankäytön tiivistyminen LETEENOJAN VÄLITYSKYVYN ARVIOINTI HULEVESIEN HALLINNAN TARPEEN ARVIOINTI YHTEENVETO LÄHTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Seudullinen asemakuva Nykyiset purkureitit ja valuma-alueet Sampo-Alajärven osayleiskaavan hulevesiselvityksen kehitysalueet Maaperäolosuhteet (MML) Nykyinen maankäyttöjakauma (Corine) Hulevesiolosuhteet (taulukot) Hulevesiolosuhteiden muutoskartta Hulevesien hallintatoimenpiteet Leteenojan pituusleikkaus

3 (32) 1 Yleistä Työn alkuvaiheessa laadittiin Sampo-Alajärven osayleiskaavaehdotusvaiheeseen liittyvä, sisällöltään hyvin yleispiirteinen esitys hulevesien hallinnan tarpeesta (Sito Oy, päivätty ). Tuossa raportissa arvioitiin nykyisiä hulevesiolosuhteita ja osayleiskaavan mukaisen täydennysrakentamisen aiheuttamia hulevesien hallintatarpeita yleisellä tasolla. Tämä raportti on Sampo-Alajärven osayleiskaava-alueelle laadittu hulevesiselvitys, jossa on arvioitu hulevesiolosuhteita nykytilanteessa ja tulevassa maankäytöllisessä tilanteessa. Hulevesiolosuhteista on laadittu osavaluma-aluekohtaiset laskelmat, joiden perusteella on arvioitu hulevesien hallinnan tarvetta ja mahdollisten hulevesien hallintaa parantavien toimenpiteiden tarvetta. Työhön ovat osallistuneet tilaajan roolissa Hämeenlinnan kaupungilta: Johanna Närhi, Marja Suutari, Heli Jutila, Leena Roppola, Eija-Liisa Dahlberg, Esa Ränkman ja Hämeenlinna Seudun Vesi Oy:stä Jarno Laine. Raportti on laadittu Sito Oy:ssä ja työhön ovat osallistuneet Timo Nikulainen (projektipäällikkö) ja Antti-Jaakko Koskenniemi. Käytetyistä termeistä ja käsitteistä ei ole raporttiin laadittu erillistä yhteenvetoa. Mikäli lukija kaipaa tarkennusta ja taustoitusta termeihin ja käsitteisiin voi hän tutustua Kuntaliiton julkaisemaan Hulevesioppaan kappaleeseen 2, josta löytyy hyvä ja kattava sanasto. Hulevesiopas on ladattavissa vapaasti kuntaliiton sivuilta (Kuntaliitto 2012, 2 Hämeenlinnan hulevesistrategian tavoitteet ja vaikutus suunnittelualueella Hämeenlinnan kaupungin hulevesistrategiassa (Heli Jutila, 2009) on määritetty yleiset tavoitteet hulevesien hallinnalle. Strategian mukaisesti kaupunkivesien ja hulevesien hallinnassa halutaan tukeutua mahdollisimman luonnonmukaisiin menetelmiin ja ratkaisuihin. Hulevesien hallintaratkaisuiden suositusjärjestyksenä on strategiassa esitetty: 1. Ensisijaisesti hulevedet käsitellään ja hyödynnetään syntypaikallaan eli vähennetään pois johdettavan huleveden määrää 2. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hidastavalla ja viivyttävällä järjestelmällä 3. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hulevesiputkistossa hidastus- ja viivytysalueille enne vesistöön johtamista 4. Hulevedet johdetaan hulevesiputkistossa suoraan vastaanottavaan vesistöön Hämeenlinnan hulevesistrategian mukaisesti hulevesien puhdistamista tulee harkita jos hulevesistä aiheutuva kuormitus ylittää vastaanottavan vesistön herkkyystason ja aiheuttaa vastaanottavan vesistön pilaantumista. Näiden tavoitteiden tarkempi kuvaus ja soveltamisen periaatteet on esitetty Hämeenlinnan kaupungin hulevesistrategiassa.

4 (32) 3 Suunnittelualueen vesistöjen nykytila 3.1 Lehijärvi Osayleiskaavan alue sijoittuu Kokemäenjoen päävesistöalueelle (nro 35). Tarkemmassa jaottelussa valtaosa osayleiskaavan alueesta on Leteenojan valuma-alueella (nro ), jonka laajuus on noin 69 km 2. Leteenoja saa alkunsa suunnittelualueen itäpuolelta ja laskee Myllyoja-nimisenä Lehijärveen. Lehijärvestä vedet purkautuvat Leteenojan kautta Vanajaveden eteläosassa sijaitsevaan Heinunlahteen. Osayleiskaava-alueen eteläosa sijaitsee Alajärven valuma-alueella (nro ). Alajärven valuma-alueen alarajalle valuma-aluetta kertyy noin 136 km 2. Alajärvi laskee kaakkoon Iso-Munakkalle ja siitä edelleen Pikku-Munakkaan, Suojärven, Viralanjärven, Kutolanjärven ja Karnaalanjärven kautta Hiidenjokeen ja edelleen Vanajaveteen. Osayleiskaava-alueen koillisosa kuuluu Hämeenlinnan valuma-alueeseen (nro ), jonka alarajalle, Vanajaveden Hattulanselälle, pinta-alaa kertyy noin 2279 km 2. Kaava-alueen koillisosan vedet päätyvät pääosin Hattelmalanjärven kautta Tyrynojaan ja edelleen Vanajaveteen. Seuraavissa kappaleissa on esitetty Lehijärven, Alajärven ja Hattelmalajärven olosuhteita tarkemmin. Lehijärvi on keskikokoinen ympyränmuotoinen järvi, jonka pinta-ala on noin 700 hehtaaria ja valuma-alueen ala noin 54 km 2. Järven viipymä on melko pitkä, reilut kolme vuotta. Tietoja Lehijärvestä (lähteet: Järviwiki ja Lehijärven suojeluyhdistys 2014) Pinta-ala: 704 ha Syvyys: 18,1 m Keskisyvyys: 6,5 m Tilavuus: m³ Teoreettinen keskiviipymä: noin 3 vuotta Rantaviivan pituus: 13,5 km Korkeustaso: 80,8 m Valuma-alueen pinta-ala: 54,2 km 2 Lehijärvi on vähähumuksinen (Vh) harjunlievejärvi ja luontaisesti kirkasvetinen sekä ravinteikas. Järven ongelmana on heikko happitilanne kerrostuneisuusaikoina eli kesäisin ja talvisin. Heikko happitilanne aikaansaa järven sisäistä ravinnekuormitusta. Ravinteita tulee järveen luonnollisesti myös valuma-alueelta, josta 50 % on viljeltyä maata (Lehijärven suojeluyhdistys 2014). Järvessä havaitaan sinileväkukintoja lähes joka kesä. Ympäristöhallinnon OIVA-tietojärjestelmän mukaan Lehijärven ekologinen luokka on tyydyttävä. Lehijärven vedenlaatua on seurattu 1960-luvulta lähtien. Vedenlaatua seurataan järven keskiosalla pisteellä keskiosa 2. Viimeisimmän seurantaraportin (Jutila 2013) mukaan vuonna 2011 Lehijärveä tutkittiin kahdesti, heinäkuussa ja elokuussa ja vuonna 2012 kerran, heinäkuussa. Vuosina 2011 ja 2012 määritettiin muun muassa rehevyyttä ilmentäviä ja ajoittain korkeita fosfori- ja klorofyllipitoisuuksia. Leväkukinnat nostivat veden ph:n korkeaksi. Alusveden happitilanne todettiin heikoksi.

5 (32) 3.2 Alajärvi 3.3 Hattelmalajärvi 3.4 Myllyoja Lehijärvi on linnustollisesti ja kasvillisesti arvokas järvi. Lehijärven vesikasvillisuus on rehevää ja edustaa Suomen vesikasvijärvien parhaimmistoa. Järvessä on havaittu kasviharvinaisuuksia, kuten hentovitaa, uposvesitähteä ja hentosätkintä (Jutila 2013). Lehijärven pohjoispään Ihalemmenlahti on valtakunnallisesti arvokas lintuvesi. Alue kuuluu Natura-verkostoon, ja suojeluperusteena ovat sekä luonto- että lintudirektiivi. Alue on myös luonnonsuojelualuetta (YSA ja YSA200669) ja kuuluu luonnonsuojeluohjelma-alueisiin (LVO040088). Lehijärven rannalla on kuusi uimarantaa tai -paikkaa sekä paljon loma- ja hajaasutusta. Järveä on kunnostettu 1980-luvulta lähtien. Kunnostustoimenpiteisiin on kuulunut muun muassa ilmastusta, hoitokalastusta, ruoppausta Myllyojan laskukohdasta ja vesikasvillisuuden poistoa niittämällä (Jutila 2013). Lehijärvi oli mukana laajassa vesistöjen kunnostushankkeessa (Life), jossa selvitettiin hoitokalastuksen merkitystä rehevöityneiden järvien kunnostuksessa. Lisäksi Lehijärvi oli mukana Kanta- Hämeen järvet kestävään kehitykseen eli Järki-hankkeessa. Alajärven pinta-ala on noin 626 hehtaaria, ja rantaviivaa järvellä on noin 44 kilometriä. Alajärven maksimisyvyys on lähes 18 metriä. Ympäristöhallinnon OIVAtietojärjestelmän mukaan Alajärvi on ekologiselta luokaltaan hyvä. Järven tilaa tarkkaillaan jatkuvasti, sillä sen vettä käytetään tekopohjaveden tuotannossa. Vedenlaatunäytteitä on otettu Alajärvestä jo 1960-luvulta saakka. Suurin osa näytteistä on otettu pisteeltä Alajärvi, keskiosa 1, jossa syvyys on 17,5 metriä. Näytteitä on otettu talvella vuoden alkupuolella ja kesällä kesä-elokuussa. OIVA-tietojärjestelmästä poimittujen vuosien vedenlaatutietojen mukaan Alajärvessä on havaittu happikatoa tai happivajetta sekä talvella että kesällä. Järviwikin tietojen mukaan hapen määrä alusvedessä on laskenut ja happivajeet sekä happikadot ovat yleistyneet 2000-luvulle tultaessa. Vuoden vedenlaatutietojen perusteella kesän ravinnepitoisuudet ovat olleet tyypillisiä pääasiassa lievästi reheville vesille, mutta klorofyllipitoisuudet ovat ilmentäneet rehevyyttä. Vedessä on lievää humusleimaa, ja vesi on ollut pääosin kirkasta tai lievästi sameaa. Alajärvellä on useita ulkoilualueita, kuten Tervaniemi ja Soininsaari. Loimalahdessa on suosittu uimaranta, jossa vesi on ollut puhdasta lähes poikkeuksetta. Järven jäälle on aurattu useana vuonna hiihto/luistelurata, jos talvi on ollut hyvä ja jää riittävän paksua. Rata kiertää Jylhän ja Soininsaaren ympäri ja vaihtoehtoinen lyhyempi rata kääntyy Tervaniemen kohdalla ja kiertää Kotasaaren ympäri. (Järviwiki). Hattelmalanjärvi on pieni, noin 60 hehtaarin laajuinen, pitkälle umpeenkasvanut järvi. Järven lähistöllä on runsaasti asutusta ja viljelyalueita. Rannoilla on laajat rantaluhdat ja pensaikot, ja järvellä on monipuolinen vesi-, kahlaaja- ja ruovikkolinnusto. Alue on tärkeä lintujen muutonaikaisena levähdyspaikkana. Hattelmalanjärvi kuuluu lintudirektiivin perusteella Natura-verkostoon (FI ). Alue on myös luonnonsuojelualuetta (YSA203510) ja kuuluu luonnonsuojeluohjelma-alueisiin (LVO040094). Myllyojasta on otettu vesinäytteitä pisteiltä Myllyoja 5 (Sammontien rumpu) ja Myllyoja 7,1 (Kivisenoja) huhtikuussa vuonna Näiden tietojen perusteella veden happitilanne on ollut hyvä (12,7 ja 13,0 mg/l O 2 ), ph (6,8) happaman puolella ja sähkönjohtavuus (140 ms/m) korkea. Vesi on ollut tummaa (100 ja 88 mg/l Pt) ja humuspitoista (72 ja 51 KMnO 4 mg/l). Kokonaistyppipitoisuudet (3100 ja 3300 µg/l) ovat

6 (32) olleet korkeita mutta ojavesille tyypillisiä. Ainakin pisteellä Myllyoja 5 kokonaistyppi on ollut lähes kokonaan epäorgaanisessa muodossa. Samalla pisteellä kokonaisfosforipitoisuus (360 µg/l) on ollut hyvin korkea ja huomattavasti pisteen Myllyoja 7.1 pitoisuutta (37 µg/l) korkeampi. Pisteellä Myllyoja 5 fosfori on saattanut olla kiintoaineeseen sitoutunutta, sillä vesi on ollut myös hyvin sameaa (410 FNU). Pisteellä Myllyoja 7,1 vesi on ollut lievästi sameaa (6,6 FNU). Fosfaattifosforipitoisuudet (10 ja 9 µg/l) ovat olleet molemmilla pisteillä samaa tasoa. Molemmilla pisteillä on todettu lämpökestoisia koliformisia bakteereita (20 ja 83 kpl/100 ml). 4 Sampo-Alajärvi osayleiskaava ja alueelliset hulevesiolosuhteet Hulevesiselvitys on laadittu osayleiskaavan alueelle. Suunnitelma on laadittu ns. valuma-aluemittakaavassa jolloin suunnittelun laajuuden määrääväksi tekijäksi muodostuvat kaava-alueen rajauksen sijaan vedenjakajat. Merkittävin osa Sampo-Alajärvi osayleiskaavaa sijoittuu Leteenojan / Myllyojan valuma-alueelle. Kaava-alue ulottuu reunamiltaan yli vedenjakajien, kaava-alue ulottuu myös Alajärven, Hämeenlinnan ja Mervanselän valuma-alueille. Kuva 1 Sampo-Alajärvi osayleiskaavan rajaus ja sijoittuminen vesistövalumaalueille (Liite 1) Edellisessä kuvassa on esitetty kaava-alueen sijoittuminen suhteessa vesistövalumaalueisiin ja vedenjakajiin. Seuraavassa kuvassa on kuvattu tarkemmin kaava-alueen sisäisiä virtausreittejä ja hulevesiolosuhteiden määrittämisen pohjana käytettyjä osavaluma-alueet.

7 (32) Selvitysalue on jaettu neljään valuma-alueeseen purkuvesistöjen mukaan. Valumaalueet ovat Leteenojan valuma-alue (A), Alajärven valuma-alue (B), Mervanselän valuma-alue (C), ja Hämeenlinnan valuma-alue (D). Nämä valuma-alueet on jaettu edelleen pienempiin osavaluma-alueisiin. Valuma-alueet ja päävirtausreitit on esitetty kuvassa (Kuva 2, Liite 2). Kuva 2 Sampo-Alajärvi osayleiskaavan sisäiset virtausolosuhteet ja pienvalumaalueet (Liite 2) Osavaluma-alueiden tunnukset noudattavat vesistöaluejakoa. Samalla kirjaintunnuksella nimetyt osavaluma-alueet kuuluvat samaan vesistövaluma-alueeseen. Osayleiskaavassa on esitetty kahdeksan muutosaluetta, joiden sijoittuminen osavaluma-alueille on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 3).

8 (32) Kuva 3 Osayleiskaavan mukaiset maankäytölliset muutosalueet (Liite 3) Edellisessä kuvassa esitetyille osavaluma-alueille on laadittu kuvaus hulevesiolosuhteista sekä nykytilanteessa että tulevassa osayleiskaavan mukaisessa tilanteessa (Kuva 3). Valuma-aluemittakaavaisessa tarkastelussa arvioidaan maankäytön muuttumisesta aiheutuvien hulevesivaikutusten voimakkuutta tässä työssä määritettyjen osavalumaalueiden tasolla. Hulevesiolosuhteiden arvioinnin perustana on käytetty aluekohtaisesti määritettyä pintavaluntakerrointa, joka kuvaa syntyvien vesien määrää. Kyse on alueellisesta keskiarvosta ja osa-alueiden maankäytössä voi löytyä huomattavaa sisäistä vaihtelua. Valuma-alueen maankäyttötarkastelussa hyödynnettiin Euroopan Ympäristökeskuksen tietopalvelun jakamaa Corine Land Cover aineistoa. Corine Land Cover on paikkatietoaineisto, joka kuvaa Suomen maankäyttöä ja maapeitettä vuodelta 2006 rasterimuodossa. Nykytilanteen (muutokset 2006 jälkeen) ja tulevat maankäytön muutokset huomioitiin maankäyttötapojen luokittelussa. Tässä työssä laadittu Corine-kartta suunnittelualueesta on esitetty erillisenä liitteenä (Liite 5). Corine-kartasta puuttuu Sammon alueen rakentuminen. Suunnittelun pohjana käytettävissä taulukkoissa ja alueellisissa tunnusluvuissa on muutos huomioitu. Maankäyttötapojen perusteella määritettiin aluekohtaiset pintavaluntakertoimet. Aluekohtaisen pintavaluntakertoimen määrittämisessä huomioitiin myös paikalliset olosuhteet; maanpinnan korkeusvaihtelut ja maaperäolosuhteet. Osavaluma-aluekohtaiset pinta-alat, pintavaluntakertoimet ja painannesäilynnän määrä on esitetetty seuraavissa taulukoissa (Taulukko 1 ja Taulukko 2). Yksityiskohtaisemmat taulukot on esitetty raportin liitteenä (Liite 6).

9 (32) Taulukko 1 Osavaluma-aluekohtaiset hulevesiolosuhteet Leteenojan valuma-alue Osavaluma-alueiden kuvaus A1 A2 A3 A4 A5 A6 A7 A8 A9 A10 A11 A12 A13 A14 YHTEENSÄ NYKYTILANNE [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] Maankäytön jakautuminen Pintavaluntekerroin [ - ] Painannesäilyntä [m³] Painannesäilyntä [mm] Osavaluma-alueiden kuvaus A1 A2 A3 A4 A5 A6 A7 A8 A9 A10 A11 A12 A13 A14 YHTEENSÄ TULEVA MAANKÄYTTÖ [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] [ha] Maankäytön jakautuminen Pintavaluntekerroin [ - ] Painannesäilyntä [m³] Painannesäilyntä [mm] Taulukko 2 Osavaluma-aluekohtaiset hulevesiolosuhteet Muut valuma-alueet Taulukoissa 1 ja 2 on esitetty osavalumaaluekohtaisesti pinta-ala hehtaareina sekä maankäytön jakautumisen perusteella määritetty keskimääräinen pintavaluntakerroin ja painannesäilyntä (m³ ja mm). Pintavaluntakerroin vaihtelee 0,0-1,0 välillä ja kuvaa kuinka suuri osuus sadannasta muodostuu hulevesiksi. Painannesäilyntä kuvaa sadetapahtuman kynnyssademäärää (mm), joka vaaditaan ennen kuin pintavaluntaa ja hulevesiä muodostuu. Seuraavassa kuvassa (Kuva 4) on havainnollistettu edellisten taulukkojen tietoja. Koska hulevesiolosuhteet ovat jo nykyisen maankäytön myötä paikoitellen äärevöityneet, on tämä kehitys huomioitava myös hulevesien hallinnan tarvetta arvioitaessa. Kuva 4 Nykytilanteen pintavaluntaolosuhteiden äärevöityneisyys (rasterin siniset sävyt) ja tulevan muutoksen voimakkuus (punaisten pallojen suuruus)

10 (32) Nykytilanteessa Leteenojan valuma-alueen pintavalunnan ravinnekuormituksesta (fosfori ja typpi) n. 88 % ja kiintoaineskuormituksesta n. 80 % muodostuu valumaalueen maa- ja metsätalousalueilta. Näiden alueiden osuus valuma-alueen pintaalasta muodostaa kuitenkin vain 37 %. 4.1 Uusien kaava-alueiden hulevesikuvaus Tässä kappaleessa on esitetty kuvaus maankäytön muutosalueiden hulevesiolosuhteista ja hulevesien hallinnan ratkaisuista aluekohtaisesti. Esitetyt kuvaus on yleispiirteinen ja sitä tulee tarkentaa asemakaavallisen suunnittelun yhteydessä. Kuva 5 Maankäytölliset kehittämisalueet

11 (32) AlueⅠ Valuma-alue Nykytilanteen valuntaolosuhteiden erityispiirteet Maankäytön muutoksen luonne Muutoksen vaikutus hulevesitalouteen Hulevesien hallinnan perusratkaisu Vedenjakaja-aluetta. Kehittämisalue ulottuu seuraaville valuma-alueille: 1. Leteenojan valuma-alue, 2. Alajärven valuma-alue Leteenojan valuma-alueella on nykyisiä ojia, puroja sekä suokosteikkoja (kehitysalueen sisällä). Alueelta johtaa useampi virtausreitti Myllyojaan eli maankäytön muutokset kohdistuvat useamman virtausreitin hulevesiolosuhteisiin. Maaperä on moreenia ja paikoitellen silttiä. Alue on nykyisin maa- ja metsätalousaluetta ja alueella on hajanaista pientaloasutusta. Osayleiskaavan mukaisesti alueelle tulee väljää rakentamista Maankäytön muutoksella on merkittävä vaikutus hulevesiolosuhteisiin. Muutos edellyttää kokonaisvaltaisia hulevesien hallinnan toimenpiteitä alueella ja alueelta purkavien virtausreittien kehittämistä. Hulevesien johtamissuunnat noudattavat luonnollista valuma-aluejakoa. Moreenialueilla hulevesien imeyttäminen voi olla mahdollista, mutta edellyttää tarkempaa arviointia mm. asemakaavallisen hulevesien hallintasuunnitelman yhteydessä. Hulevesiä tulee hallita kiinteistökohtaisilla ratkaisuilla. Kehittämisalueen sisälle jääviä nykyisiä ojia, puroja ja suokosteikkoja tulee hyödyntää tulevassa korttelirakenteessa ja hulevesien hallinnassa. Sekä Myllyojaan että Alajärveen johtavia virtausreittejä tulee kehittää myös kehittämisalueen ulkopuolella ja kartoittaa hulevesiä viivyttäville kosteikoille mahdollisia sijoituspaikkoja.

12 (32) Alue Ⅱ Valuma-alue Nykytilanteen valuntaolosuhteiden erityispiirteet Maankäytön muutoksen luonne Muutoksen vaikutus hulevesitalouteen Hulevesien hallinnan perusratkaisu Leteenojan valuma-alueella Alueella on nykyisiä ojia, puroja sekä suokosteikkoja (kehitysalueen sisällä). Alueelta johtaa yksi luonnollinen virtausreitti Myllyojaan. Maaperä on moreenia ja paikoitellen silttiä. Alue on nykyisin maa- ja metsätalousaluetta ja alueella on hajanaista pientaloasutusta. Osayleiskaavan mukaisesti alueelle tulee sekä tavanomaista omakotialuetta että tiiviimpää rakentamista Maankäytön muutoksella on merkittävä vaikutus hulevesiolosuhteisiin. Muutos edellyttää kokonaisvaltaisia hulevesien hallinnan toimenpiteitä alueella ja alueelta purkavien virtausreittien kehittämistä. Hulevesien johtamissuunnat noudattavat luonnollista valuma-aluejakoa ja virtausreittejä. Moreenialueilla hulevesien imeyttäminen voi olla mahdollista, mutta edellyttää tarkempaa arviointia mm. asemakaavallisen hulevesien hallintasuunnitelman yhteydessä. Hulevesiä tulee hallita kiinteistökohtaisilla ratkaisuilla. Kehittämisalueen sisälle jääviä nykyisiä ojia, puroja ja suokosteikkoja tulee hyödyntää tulevassa korttelirakenteessa ja hulevesien hallinnassa. Myllyojaan johtavaa virtausreittiä tulee kehittää myös kehittämisalueen ulkopuolella ja kartoittaa hulevesiä viivyttäville kosteikoille mahdollisia sijoituspaikkoja.

13 (32) Alue Ⅲ Valuma-alue Nykytilanteen valuntaolosuhteiden erityispiirteet Maankäytön muutoksen luonne Muutoksen vaikutus hulevesitalouteen Hulevesien hallinnan perusratkaisu Leteenojan valuma-alueella Alueella ei ole havaittavissa selkeitä pintavaluntareittejä tai puruja. Alueen nykyinen kuivatus perustunee suurelta osin peltoalueiden salaojitukseen. Maaperä on pääasiassa silttiä ja savea. Alue koostuu nykytilanteessa viljellystä peltoalueesta ja maaja metsätalousalueesta. Osayleiskaavan mukaisesti alueelle tulee sekä tavanomaista omakotialuetta että tiiviimpää rakentamista Maankäytön muutoksella on merkittävä vaikutus hulevesiolosuhteisiin. Muutos edellyttää kokonaisvaltaisia hulevesien hallinnan toimenpiteitä alueella ja alueelta purkavien virtausreittien kehittämistä. Hulevesien johtamissuunnat noudattavat luonnollista valuma-aluejakoa. Savinen maaperä ei mahdollista hulevesien imeyttämistä. Hulevesiä tulee hallita kiinteistökohtaisilla ratkaisuilla. Hulevesien pääjohtamisreitit Leteenojaan toteutetaan ojarakenteina. Virtausreitin yhteyteen tulee kehittää hulevesiä viivyttäviä kosteikkoja.

14 (32) Alue Ⅳ Valuma-alue Nykytilanteen valuntaolosuhteiden erityispiirteet Maankäytön muutoksen luonne Muutoksen vaikutus hulevesitalouteen Hulevesien hallinnan perusratkaisu Leteenojan valuma-alueella Rakentamisalueet täydentävät ja laajentavat Vuorentaan rakennettua aluetta. Alueen merkittävimmät virtausreitit ovat peltoalueella kulkevia ojia. Maaperä on vaihtelevasti hiekkaa / soraa tai savea / silttiä. Muutosalueet koostuvat vanhasta pellosta tai peltojen liepeistä. Osayleiskaavan mukaisesti alueelle tulee tavanomaista omakotirakentamista Maankäytön muutoksella on merkittävä vaikutus hulevesiolosuhteisiin. Muutos edellyttää kokonaisvaltaisia hulevesien hallinnan toimenpiteitä alueella ja alueelta purkavien virtausreittien kehittämistä. Hulevesien johtamissuunnat noudattavat luonnollista valuma-aluejakoa. Hiekka / sora-alueilla hulevesien imeyttäminen on mahdollista, ja alueellinen imeyttäminen edellyttää tarkempaa arviointia mm. asemakaavallisen hulevesien hallintasuunnitelman yhteydessä. Hulevesiä tulee hallita kiinteistökohtaisilla ratkaisuilla. Hulevesien pääjohtamisreitit Leteenojan suuntaan toteutetaan ojarakenteina.

15 (32) Alue Ⅴ Valuma-alue Nykytilanteen valuntaolosuhteiden erityispiirteet Maankäytön muutoksen luonne Muutoksen vaikutus hulevesitalouteen Hulevesien hallinnan perusratkaisu Vedenjakaja-aluetta. Kehittämisalue ulottuu seuraaville valuma-alueille: 1. Leteenojan valuma-alue, 2. Alajärven valuma-alue Alue jakautuu kahteen osaan. Alueella / lähistöllä kulkeva päävirtausreitti on Sammonoja, jonka yhteyteen on jo rakennettu huomattavat hulevesien hallintarakenteet Maaperä on moreenia, silttiä, savea ja jopa turvetta. Alue koostuu nykytilanteessa maa- ja metsätalousalueesta. Osayleiskaavan mukaisesti alueelle tulee tavanomaista omakotialuetta Maankäytön muutoksella on merkittävä vaikutus hulevesiolosuhteisiin. Muutos edellyttää kokonaisvaltaisia hulevesien hallinnan toimenpiteitä alueella ja alueelta purkavien virtausreittien kehittämistä. Hulevesien johtamissuunnat noudattavat luonnollista valuma-aluejakoa. Moreenialueilla hulevesien imeyttäminen voi olla mahdollista, mutta edellyttää tarkempaa arviointia mm. asemakaavallisen hulevesien hallintasuunnitelman yhteydessä. Muilla alueilla maaperä ei mahdollista hulevesien imeyttämistä. Hulevesiä tulee hallita kiinteistökohtaisilla ratkaisuilla. Hulevesien pääjohtamisreitit Sammonojaan toteutetaan ojarakenteina. Sammonojan yhteyteen jo rakennettujen hulevesien hallintarakenteiden riittävyys tulee arvioida asemakaavallisen hulevesien hallintasuunnitelman yhteydessä. Hulevesien pääjohtamisreitit Alajärven suuntaan toteutetaan ojarakenteina. Nykytilanteessa alueelta ei ole merkittävää virtausreittiä ja sitä pitää kehittää. Virtausreitin varrelle sijoittuvan kosteikon mahdollisuutta tulee arvioida asemakaavallisen hulevesien hallintasuunnitelman yhteydessä.

16 (32) Alue Ⅵ Valuma-alue Nykytilanteen valuntaolosuhteiden erityispiirteet Maankäytön muutoksen luonne Muutoksen vaikutus hulevesitalouteen Hulevesien hallinnan perusratkaisu Vedenjakaja-aluetta. Kehittämisalue ulottuu seuraaville valuma-alueille: 1. Leteenojan valuma-alue, 2. Alajärven valuma-alue Kolkanmäen ja Peltolanmäen lakialueet, joita reunustavat jyrkät rinteet. Alueella ei ole merkittäviä nykyisiä virtausreittejä. Maaperä on pääasiassa moreenia. Alue koostuu nykytilanteessa maa- ja metsätalousalueesta ja hajanaisesta asutuksesta Osayleiskaavan mukaisesti alueelle tulee tavanomaista omakotirakentamista ja väljää uudisrakentamista Maankäytön muutoksella on merkittävä vaikutus hulevesiolosuhteisiin. Muutos edellyttää kokonaisvaltaisia hulevesien hallinnan toimenpiteitä alueella ja alueelta purkavien virtausreittien kehittämistä. Alueen sijainti vedenjakajalla ja korkean mäen laella mahdollistaa useita johtamissuuntavaihtoehtoja. Esitetään lakialueiden kuivatuksen ja hulevesien johtamisen suunnaksi Alajärven vesistöä. Jos halutaan välttää viemäröintiä ja johtaa hulevesiä ojia pitkin on Alajärven suunta helpompi toteuttaa kun vältetään idän suunnan hyvin jyrkät rinteet. Muutoin noudatetaan luonnollisia valuma-alueiden rajauksia. Moreenialueilla hulevesien imeyttäminen voi olla mahdollista, mutta edellyttää tarkempaa arviointia mm. asemakaavallisen hulevesien hallintasuunnitelman yhteydessä. Hulevesiä tulee hallita kiinteistökohtaisilla ratkaisuilla. Hulevesien pääjohtamisreitit Alajärven suunnan nykyisiin virtausuomiin toteutetaan ojarakenteina. Virtausreitin yhteyteen tulee kehittää hulevesiä viivyttäviä kosteikkoja.

17 (32) Alue Ⅶ Valuma-alue Nykytilanteen valuntaolosuhteiden erityispiirteet Maankäytön muutoksen luonne Muutoksen vaikutus hulevesitalouteen Hulevesien hallinnan perusratkaisu Leteenojan valuma-alueella Alueen eteläreunassa aluetta halkoo rakennettu oja. Maaperä olosuhteet vaihtelevat. Pohjoisreunalla maaperä on hietaa ja eteläreunalla silttiä ja savea. Alue koostuu nykytilanteessa viljellystä peltoalueesta, maaja metsätalousalueesta ja hajanaisesta asutuksesta. Osayleiskaavan mukaisesti alueelle tulee sekä tavanomaista omakotialuetta että tiiviimpää rakentamista Maankäytön muutoksella on merkittävä vaikutus hulevesiolosuhteisiin. Muutos edellyttää kokonaisvaltaisia hulevesien hallinnan toimenpiteitä alueella ja alueelta purkavien virtausreittien kehittämistä. Hulevesien johtamissuunnat noudattavat luonnollista valuma-aluejakoa. Hulevesien imeyttämisen mahdollisuudet vaihtelevat alueella maaperäolosuhteiden myötä. Hieta-alueilla hulevesien imeyttämisen edellytykset ovat kohtalaiset. Savinen maaperä ei mahdollista hulevesien imeyttämistä. Hulevesiä tulee hallita kiinteistökohtaisilla ratkaisuilla. Hulevesien pääjohtamisreitit Leteenojaan toteutetaan ojarakenteina. Virtausreitin yhteyteen tulee kehittää hulevesiä viivyttäviä kosteikkoja.

18 (32) Alue Ⅷ Valuma-alue Nykytilanteen valuntaolosuhteiden erityispiirteet Maankäytön muutoksen luonne Muutoksen vaikutus hulevesitalouteen Hulevesien hallinnan perusratkaisu Leteenojan valuma-alueella Alueella on nykyisin Ratasniityn kosteikkoalue. Alueelta johtaa pelto-oja Leteenojan pääuomaan. Virtausreitillä on hyvin vähäinen viettokaltevuus. Maaperä on moreenia ja savea. Alue koostuu nykytilanteessa maa- ja metsätalousalueesta. Osayleiskaavan mukaisesti alueelle tulee tavanomaista teollisuusrakentamista Maankäytön muutoksella on merkittävä vaikutus hulevesiolosuhteisiin. Muutos edellyttää kokonaisvaltaisia hulevesien hallinnan toimenpiteitä alueella ja alueelta purkavien virtausreittien kehittämistä. Hulevesien johtamissuunnat noudattavat luonnollista valuma-aluejakoa. Moreenialueilla hulevesien imeyttäminen voi olla mahdollista, mutta edellyttää tarkempaa arviointia mm. asemakaavallisen hulevesien hallintasuunnitelman yhteydessä. Savinen maaperä ei mahdollista hulevesien imeyttämistä. Hulevesiä tulee hallita kiinteistökohtaisilla ratkaisuilla. Hulevesien pääjohtamisreitit toteutetaan ojarakenteina. Virtausreitin yhteyteen tulee kehittää hulevesiä viivyttäviä kosteikkoja.

19 (32) Nykyinen maankäytön tiivistyminen Valuma-alue Nykytilanteen valuntaolosuhteiden erityispiirteet Maankäytön muutoksen luonne Muutoksen vaikutus hulevesitalouteen Hulevesien hallinnan perusratkaisu Vedenjakaja-aluetta. Kehittämisalue ulottuu seuraaville valuma-alueille: 1. Leteenojan valuma-alue, 2. Alajärven valuma-alue 3. Hämeenlinnan valuma-alue 4. Mervanselän valuma-alue Alueella on matalaa pientaloasutustus, laajoja peltoalueita ja maa- ja metsätalousaluetta. Leteenoja on kaava-alueen nykyisin rakennetun alueen merkittävin valuma-alue ja päävirtausreitti Leteenojan virtausolosuhteet ovat äärevöityneet jo nykytilanteessa Hulevesien hallinnan tarpeisiin on toteutettu useita hulevesiä viivyttäviä rakenteita Leteenojan pääuomassa ja Sammonojassa. Maaperä vaihtelee suuresti (Liite 4). Nykyiset rakennetut alueet tulevat jossain määrin täydentymään. Rakennettujen alueiden täydennysrakentamisen vaikutukset voivat paikallisesti (muutosten välittömässä läheisyydessä) olla merkittäviä, mutta laajemmassa mittakaavassa vaikutus hulevesiolosuhteisiin on vähäinen. Hulevesien keskitettyjä hallintaratkaisuita kehitetään Leteenojan ja muiden päävirtausreittien yhteydessä. Nykyisten asemakaavoitettujen ja jo rakennettujen alueiden kiinteistökohtaisten hulevesiratkaisuiden kehittäminen on haasteellista. Alueellisen hulevesien hallinannan tarvetta ei voida tyydyttää jo rakennettujen alueiden kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin.

20 (32) 5 Leteenojan välityskyvyn arviointi Tarkasteltava Leteenojan uoma on yhteensä 6,9 km. Ohessa on esitetty taulukkona mitoittavat virtaamat tarkastelupisteittäin. Jäljempänä on esitetty myös pisteväleittäin pituusleikkaus ja erityisesti tässä yhteydessä tunnistetut rumpurakenteet. Tiedot rumpurakenteista perustuvat kesän 2014 aikana Hämeenlinnan kaupungin tekemiin maastomittauksiin. Kuva 6 Taulukko 3 Leteenojan päävirtausuoma ja virtaamien tarkastelupisteet Mitoittavat virtaamat Leteenojan uomassa

21 (32) PISTE Valuma-alue pinta-ala [ha] Mitoittava sateenpituus [min] LUONNONTILAINEN Läpäisemätön pa-osuus [-] Painannesäilyntä [mm] Qmax 5 vuotta [l/s] Qmax 10 vuotta [l/s] Qmax 25 vuotta [l/s] Qmax 50 vuotta [l/s] Qmax 100 vuotta [l/s] NYKYTILANNE Läpäisemätön pa-osuus [-] Painannesäilyntä [mm] Qmax 5 vuotta [l/s] Qmax 10 vuotta [l/s] Qmax 25 vuotta [l/s] Qmax 50 vuotta [l/s] Qmax 100 vuotta [l/s] TULEVAISUUS Läpäisemätön pa-osuus [-] Painannesäilyntä [mm] Qmax 5 vuotta [l/s] Qmax 10 vuotta [l/s] Qmax 25 vuotta [l/s] Qmax 50 vuotta [l/s] Qmax 100 vuotta [l/s] [min] 5 vuotta [l/s/ha] 10 vuotta [l/s/ha] 25 vuotta [l/s/ha] 50 vuotta [l/s/ha] 100 vuotta [l/s/ha] Edellisen taulukon mitoittavat virtaamat eivät varsinaisesti kuvaa kyseisen pisteen virtausolosuhteita vaan hulevesien muodostumista yläpuolisella valuma-alueella. Jos hulevedet pääsisivät virtaamaan vapaasti ilman esteitä, taulukossa esitetyt virtaamat voisivat olla todellisia. Todellisuudessa jo rakennetut hulevesien hallintarakenteet ja ääritilanteessa ahtaaksi käyvät rumpurakenteet rajoittavat virtaamia ja viivyttävät hulevesivirtaamia. Taulukko esittää kuinka suurien hetkellisten hulevesivirtaamien (Qmax) kanssa joudutaan alueellisesti tekemisiin maankäytön tiivistyessä ja se myös osaltaan perustelee hulevesien hallinnan tarvetta. On hyvä huomata että eri tarkastelupisteissä mitoittava sateenpituus kasvaa valumaalueen laajuuden kasvaessa. Tämä tarkoittaa että vaikeimman virtaustilanteen muodostumiseen tarvitaan laajemmalla alueella pitempikestoisempi sadetapahtuma. Tarkastelussa käytetyt eripituiset mitoitussateet on esitetty Taulukon 3 alaosassa. Tilastollisen mitoitussateen pituuden kasvaessa sadetapahtuman voimakkuus eli intensiteetti laskee, mutta sadetapahtuman kokonaissademäärä ja myös hulevesien kokonaismäärä kasvavat. Seuraavissa kuvissa on esitetty Leteenojan päävirtausuoman olosuhteita. Tarkempi arvio Leteenojan välityskyvystä ja tulvimisen luonteesta ja laajuudesta edellyttäisi uomasta laadittavaa virtausmallinnusta (esim. HEC-RAS), jota ei tämän työn puitteissa laadittu.

22 (32) Tarkasteltavan uoman pituus yhteensä 6,9 km. Keskimääräinen on n. 3,1. viettokaltevuus Uoma laskee suhteellisen tasaisesti eikä merkittäviä virtaukseen vaikuttavia virtausta rajoittavia osuuksia ole. Uoman yhteydessä olevat rumpurakenteet muodostavat merkittävimmän virtaukseen vaikuttavat tekijän ja riskin. Kuva 7 Leteenojan pituusleikkaus Pisteväli 1-6

23 (32) Tarkasteltavan uoman pituus yhteensä 0,97 km. Keskimääräinen viettokaltevuus on n. 1,9. Uoman yhteydessä olevat rumpurakenteet muodostavat merkittävimmän virtaukseen vaikuttavat tekijän ja riskin. DN2200 (+85,87) DN1800 (+84,45) 2 x DN1700 (+83,52) Kuva 8 Leteenojan pituusleikkaus Pisteväli 1-2

24 (32) Tarkasteltavan uoman pituus yhteensä 1,68 km. Keskimääräinen viettokaltevuus on n. 2,4. Uoman yhteydessä olevat rumpurakenteet muodostavat merkittävimmän virtaukseen vaikuttavat tekijän ja riskin. Silta (ei mittaustietoa) DN1800 (+88,37) DN2200 (+85,87) Kuva 9 Leteenojan pituusleikkaus Pisteväli 2-3

25 (32) Tarkasteltavan uoman pituus yhteensä 1,38 km. Keskimääräinen viettokaltevuus on n. 3,3. Uoman yhteydessä olevat rumpurakenteet muodostavat merkittävimmän virtaukseen vaikuttavat tekijän ja riskin. 2 x DN1400 (+94,49) Silta (+92,73, ojan pohja) DN1900 (+92,21) 2 x DN1400 (+91,29) DN500, DN1000, DN560 (+91,1) 2 x DN1300 (+90,33) Kuva 10 Leteenojan pituusleikkaus Pisteväli 3-4

26 (32) Tarkasteltavan uoman pituus yhteensä 1,12 km. Keskimääräinen viettokaltevuus on n. 4,1. Uoman yhteydessä olevat rumpurakenteet muodostavat merkittävimmän virtaukseen vaikuttavat tekijän ja riskin. DN1200, DN800 (+98,91) 2 x DN1200 (+98,85) DN1200 (+98,58) Silta (+95,91, ojan pohja) 2 x DN1400 (+94,49) Kuva 11 Leteenojan pituusleikkaus Pisteväli 4-5

27 (32) Tarkasteltavan uoman pituus yhteensä 1,7 km. Keskimääräinen viettokaltevuus on n. 3,5. Uoman yhteydessä olevat rumpurakenteet muodostavat merkittävimmän virtaukseen vaikuttavat tekijän ja riskin. DN1000 (+105,15) DN1000 (+103,60) 2 x DN1000 (+102,75) DN1000 (+100,65) 2 x DN1000 (+99,59) Kuva 12 Leteenojan pituusleikkaus Pisteväli 5-6

28 (32) 6 Hulevesien hallinnan tarpeen arviointi Hulevesiolosuhteita ja niiden muutoksia tarkastellaan osavaluma-aluekohtaisesti. Nykytilanteen ja tulevan maankäytön mukaisten hulevesiolosuhteiden määritys on esitetty liitetaulukoissa (Liite 6). Näiden olosuhdetekijöiden ja niihin sisältyvien muutosten perusteella on arvioitu hulevesiolosuhteiden muutoksen ja hulevesien hallinnan tarpeet. Nykytilanteen mukaisen maankäytön hallinnan tarve määritetään vertaamalla nykyisiä hulevesiolosuhteita fiktiiviseen luonnonmukaiseen tilanteeseen. Näin määritetään hulevesien hallinnan nykyinen tarve. Nykyiset hulevesirakenteet (kosteikot, altaat, uomat, etc.) tyydyttävät tätä tarvetta. Jos nykyinen hallintatarve on suurempi kuin nykyiset hallintaratkaisut, on kyse hallintavelasta jota on syytä pienentää tulevilla ratkaisuilla. Maankäytön muutosten perusteella arvioidaan hulevesiolosuhteiden muutokset ja toimenpiteiden laajuus, jolla muuttuvia olosuhteita voidaan kompensoida. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 4) on esitetty osa-aluekohtaisesti hallintatarpeen jakautuminen. Taulukon sisältö on havainnollistettu myös yhteenvedon yhteydessä esitetyssä hulevesien hallintatoimenpiteiden karttaesityksessä (Kuva 13 tai Liite 8). Nykyisin rakennettujen alueiden hulevesiolosuhteet on arvioitu tämän hetken maankäytön mukaan. Näiden alueiden sisäistä tiivistymistä ei ole huomioitu erikseen. Jo rakennettujen alueiden hallintavelkaa vähentämällä varaudutaan myös näiden alueiden tiivistymiseen. Taulukko 4 Hulevesien hallintatarpeiden mitoitus Hulevesien hallintavelka Hulevesien hallintatarve, maankäytön muutos Keskitetty, aluekohtainen hulevesien hallinta: altaat / kosteikot etc. Hallintaratkaisut yhteensä Hulevesien hallintarakenteet jakautuvat kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin (8 600 m³), joiden tarve perustuu kokonaisuudessaan tulevaan maankäytön muutokseen. Keskitettyjen hallintaratkaisuiden osuus n m³ koostuu sekä maankäytön muutosten edellyttämästä hallintatarpeesta (n m³) sekä hallintavelan vähentämisestä (n m³). Hallintavelan vähentämisen suuruus on harkinnan varainen arvio hulevesien hallinan kehittämistarpeesta nykytilanteessa. Kiinteistökohtainen hallinta Valumaalueet m³ m³/100 m² m³ läpäisemätöntä pa vastaa hallinta tilavuutena m³ m³ m³ m³ A A A A A A A A A A A A A A B B B B C D Yhteensä Nykyisen maankäytön mukaisen tilanteen hallintatarve on yhteensä n m³. Tästä osan muodostavat jo tehdyt hulevesien hallintarakenteet ja virtausuoman luonnollinen varastointikapasiteetti. Maankäytön muutosten perusteella muodostuva hulevesien hallintatarpeen lisäys on n m³.

29 (32) Hallintavelka Edellisen taulukon perusteella hulevesiolosuhteet ovat jo nykytilanteessa äärevöityneet ja muuttuneet merkittävästi kun niitä verrattaan luonnonmukaisiin olosuhteisiin. Taulukossa esitetty aluekohtainen hulevesien hallintavelka ilmentää jo tapahtuneita maankäytön muutoksia ja hulevesiolosuhteiden muutosta. Alueellinen hallintavelka kuvaa alueen hulevesien hyvään hallintaan tarvittavaa kosteikko- ja uomatilavuutta, jota siellä jo tällä hetkellä on. Taulukossa esitetystä hallintavelasta ei ole vähennetty näitä nykyisiä rakenteita. Alueella havaitut hulevesien hallinnan ongelmat (tulvimiset Myllyojan pääuomassa) viittaavat alueelliseen hallintavelkaan, jota on syytä vähentää ja kohdistaa velkaa vähentäviä toimenpiteitä hallintavelkaisille alueille. Taulukon mukaisesti olemassa olevaa hallintavelkaa esitetään vähennettäväksi n m³ verran. Maankäytöllinen hallintatarve Edellisestä taulukon perusteella maankäytön muutoksista aiheutuva hulevesien hallintatarve on n m³. Hallinnan tarve muodostuu alueiden vettä läpäisemättömän pinta-alan lisääntymisestä ja samanaikaisesti tapahtuvasta painannesäilynnän vähenemisestä. Vettä läpäisemättömän pinta-alan lisääntyminen lisää hulevesien määrää ja vähenevä painannesäilyntä voimistaa esiintyviä maksimivirtaamatilanteita. Näitä ilmiöitä kompensoimaan tarvitaan alueellista hulevesien hallintaa. Tarkastelussa on esitetty arvio hulevesien hallinnan kehittämisen tarpeesta alueella. Tarve muodostuu sekä nykytilanteen parantamiseen tähtäävästä hallintavelan vähentämisestä että tulevien maankäytön muutosten aiheuttamista hulevesiolosuhteiden muutosten ehkäisemisestä. Näiden toimenpiteiden kokonaismääräksi ja -tilavuudeksi on arvioitu n m³. Tämä tilavuus voidaan toteuttaa hyvin moninaisin tavoin. Yli puolet tarvittavasta tilavuudesta (n m³) voidaan kohdistaa tuleville rakentajille kiinteistökohtaisena hulevesien hallintana. Loput hallintatarpeesta kohdistetaan keskitetyille hallintaratkaisuille, joita voivat olla paikalliset kosteikot ja hulevesialtaat. Merkittävänä osana keskitettyä hulevesien hallinnan kehittämistä on myös päävirtausuomassa toteutettava hallittu hulevesien viivyttäminen. Kiinteistökohtainen hulevesien hallinta Kiinteistöille kohdistuvan hallinnan määrä on esitetty hallintatilavuutena (m³) jokaista läpäisemätöntä 100 m² kohden. Esitetyt kiinteistökohtaisen hulevesienhallinnan voimakkuudet vaihtelevat alueittain (0,5 1,3). Voimakkain hallintavelvoite on esitetty teollisuusalueelle (alue A13), joka tulee muuttamaan paikallisia olosuhteita voimakkaasti ja alueelta johtava virtausyhteys on jo nykyisellään ongelmallinen. Vähäisempiä kiinteistökohtaisia hallintavelvoitteita kohdistuu alueille, joilla asuinrakentaminen on väljää ja olosuhteiden muutos jää vähäisemmäksi. Kiinteistökohtaisen hallintavelvoitteen määrittelyssä tulee vettä läpäisemättömäksi pinta-alaksi laskea sekä kattopinta-ala että myös pihan liikenteelle varatut alueet riippumatta niiden pinnoitteesta. Hulevesien puhdistaminen Hulevesien puhdistamisen ja laadullisen hallinnan korostaminen hallintaratkaisuissa edellyttää tilannetta, jossa hulevesistä aiheutuisi vastaanottavan vesistön pilaantumista. Arvioitaessa hulevesistä aiheutuvaa pilaantumista tulee huomioida vastaanottavan vesistön herkkyys ja muodostuvien hulevesien laatu. Hulevesien puhdistaminen on yleensä tarpeen, jos muodostuvat hulevedet ovat poikkeuksellisen kuormitteisia tai hulevesiä vastaanottava vesistön herkkyys edellyttää erityisiä toimenpiteitä muodostuvien hulevesien laadun suhteen.

30 (32) Hulevesien hallinnan normaalit toimenpiteet, joiden ensisijaisena tavoitteena on hulevesien viivyttäminen (määrällinen hallinta), vaikuttavat myös hulevesien laatuun. Erityisesti hulevesien mukana kulkeutuva kiintoaines pidättyy hulevesiä viivyttäviin kosteikkoihin, altaisiin tai imeytysratkaisuihin. Sampo-Alajärven alueella ei ole tunnistettu erityisiä hulevesien puhdistamisen ja laadullisen hallinnan tarpeita. Hulevesien määrällisen hallinnan ohessa tapahtuva hulevesien puhdistuminen riittää asuin- ja teollisuusalueilta muodostuvien hulevesien laadulliseksi hallinnaksi. Mikäli alueelle sijoittuu myöhemmin erityisen likaisia hulevesiä muodostavaa toimintaa, määritellään näiltä toiminnoilta ja toimijoilta edellytettävässä ympäristöluvassa hulevesiä koskevat erityistoimenpiteet. Nykytilanteessa suurin osa vesistöihin kohdistuvasta kiintoaines- ja ravinnekuormituksesta muodostuu maa- ja metsätalousalueilta. Maankäytön muutosten kohdistuessa näille alueille vähenee myös vesistöihin kohdistuva kuormitus. Uusille alueille asuin- ja teollisuusalueille kohdistettavan hulevesien määrällisen hallinnan myötä kuormitus vähenee vielä edelleen verrattuna nykytilanteeseen. Hulevesiolosuhteiden kuvauksen lähtöaineistoja Hulevesiolosuhteiden arviointi ja aluekohtaiset hulevesien hallinnan toteutustavan alustava kuvaus perustuu paikallisiin olosuhteisiin (nykyinen maankäyttö, maaperäolosuhteet, virtausreitti) ja tulevan uudisrakentamisen sijoittumiseen. Maaperäolosuhteet ja kaavanmukaiset kehittämisalueet (Liite 4). Nykyisen maankäytön arviointi perustuu mm. Corine-aineistoon (Liite 5). Kyse on Euroopan Ympäristökeskuksen tietopalvelun jakamasta Corine Land Cover -aineistosta. Se on paikkatietoaineisto, joka kuvaa Suomen maankäyttöä ja maapeitettä vuodelta 2006 rasterimuodossa. Aineisto soveltuu tietyin varauksin edelleenkin käytettäväksi, mutta aineiston tulkinta edellyttää korjauksia viime vuosina rakennetuilla alueilla. Aineisto on päivittymässä ennakkotietojen perusteella ajantasaiseksi vuoden 2014 kuluessa. Näiden aineistojen hyödyntämistä ei ole kuvattu tässä raportoinnissa yksityiskohtaisesti. Kaava-alueista koostettu maankäytönkuvauksen taulukot on esitelty erillisissä liitteissään.

31 (32) 7 Yhteenveto Sampo-Alajärven osayleiskaava-alueen hulevesiolosuhteet ovat jo nykytilassa äärevöityneet ja hulevesistä on aiheutunut Leteenojan uomassa tulvatilanteita. Hulevesien hallintaa on jo kehitetty mm. päävirtausuoman yhteyteen rakennetuilla altailla ja kosteikoilla. Hulevesien hallinnan kehittämisen lähtökohtana on sekä estää maankäytön muutosten haitallisia vaikutuksia hulevesiolosuhteissa että myös parantaa nykytilanteen olosuhteita. Yli puolet todetusta hallinnan tarpeesta toteutetaan kiinteistökohtaisin ratkaisuin. Kiinteistökohtaisen hallinnan intensiteetti vaihtelee alueittain. Voimakkain velvollisuus kiinteistökohtaisten hulevesien hallintaan on kohdistettu tiiviimmin rakennettavilla alueilla, joilla hulevesiä muodostuu enemmän ja hulevesien luonnonmukaiseen johtamiseen ja muuhun hallintaan tarvittavassa laajuudessa jää vähemmän mahdollisuuksia. Kuva 13 Hulevesien hallintatoimenpiteet (Liite 8) Oheisessa kuvassa (Kuva 13, Liite 8) on esitetty tarvittava hulevesien kiinteistökohtainen hallintaso (siniset rasterialueet) ja keskitetyt hulevesien hallintarakenteet (pallot). Mukaan on sisällytetty myös tiedossa olevat jo rakennetut hallintarakenteet, aikaisemmin tunnistetut mutta vielä toteuttamattomat kohteet sekä nyt alustavasti esitetyt uudet kohteet. Kohteiden sijainti kuvastaa tarvetta mutta varsinainen rakenne voidaan sijoittaa toisaalle paikkaan jossa tämä tarve pystytään tyydyttämään. Leteenojan pääuoman kehittämisen yksityiskohtiin ei tässä selvityksessä ole otettu kantaa. Uomassa jo toteutetut toimenpiteet ovat hyviä. Uoman profiilia ja rumpurakenteita tarkasteltaessa havaittiin eräitä rumpurakenteita (harmaat ympyrät, Kuva 13, Liite 8), joiden mitoituksen riittävyyttä tulisi arvioida erillisellä mallinnusselvityksellä. Tarkastelulla tulee selvittää voiko rumpurakenteesta mahdollisesti aiheutuva padottumi-

32 (32) nen kyseisessä kohdassa aiheuttaa haitallista tulvimista vai onko se jopa suotavaa. Tarvittaessa voidaan joutua suurentamaan rumpumitoitusta. Keskitetyt hulevesien hallintarakenteet tulisi toteuttaa sen palveleman alueen rakentumisen suhteen etupainotteisesti. Keskitetty rakenne voidaan myös toteuttaa vaiheittain jolloin yläpuolisen valuma-alueen rakentamisen aikana altaasta tai kosteikosta rakennetaan vain välttämättömimmät vesiä viivyttävät osat. Rakenteen viimeistely ja maisemointi toteutetaan alueen muun viherrakentamisen yhteydessä myöhemmin. Keskitetyt rakenteet ovat keskeisessä roolissa rakentamisen aikaisten voimakkaasti kuormitteisten hulevesien hallinnassa. Alajärveen johtavien virtausreittien yhteydessä olevat keskitetyt hulevesien hallintaratkaisut eivät sellaisenaan ole perusteltavissa määrällisen hallinnan tavoitteilla. Uudelle alueelle on kuitenkin syytä aina kohdistaa kiinteistökohtaisen hulevesien hallintaa täydentämiseksi keskitettyä hulevesien hallintaa. Alajärven rantaan tai ylemmäs päävirtausreitin varrelle sijoittuvat keskitetyt hulevesien hallintarakenteet ovat tarpeellisia. Ne vähentävät Alajärveen kohdistuvaa ravinne ja kiintoaineskuormitusta. Nykyisen maankäytön mukaisen tilanteen hallintatarve on yhteensä n m³. Tästä osan muodostavat jo tehdyt hulevesien hallintarakenteet ja virtausuoman luonnollinen varastointikapasiteetti. Maankäytön muutosten perusteella muodostuva hulevesien hallintatarpeen lisäys on n m³. Hulevesien hallintarakenteet jakautuvat kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin (8 600 m³), joiden tarve perustuu kokonaisuudessaan tulevaan maankäytön muutokseen. Keskitettyjen hallintaratkaisuiden osuus n m³ koostuu sekä maankäytön muutosten edellyttämästä hallintatarpeesta (n m³) sekä hallintavelan vähentämisestä (n m³). Hallintavelka on muodostunut alueen rakentamisen yhteydessä kun nykyisissä asemakaavoissa ei ole kohdistettu velvoitteita hulevesien kiinteistökohtaiselle hallinnalle. Uusilla asemakaava-alueilla tämä velvoite tulee toteutumaan. Vanhojen asemakaava-alueiden osalta tarve / hallintavelka joudutaan hoitamaan keskitetyillä hallintarakenteilla. Hallintavelan vähentämisen suuruus on harkinnan varainen arvio hulevesien hallinnan kehittämistarpeesta nykytilanteessa. On syytä huomioida että osayleiskaavassa on esitetty uudelle rakentamiselle alueita, jotka sijoittuvat vedenjakajalle. Hulevesiolosuhteiden lähtökohdista hulevesien hallintatarve voi erota merkittävästi eri valuma-alueilla. Tässä hulevesiselvityksessä on eräille maankäytön muutosalueille esitetty kaksi kiinteistökohtaisen hulevesienhallintaintensiteetin tavoitetta (X m³/100-m² vettä läpäisemätöntä pinta-alaa). Suunnitelmakarttaan (Kuva 13, Liite 8) on raidoitetulla rasterilla merkitty kolme aluetta, joiden hulevesien kiinteistökohtainen hallintakriteeri on korotettu alueen yhtenäisyyden vuoksi. Kiinteistökohtaisen hallintavelvoitteen (hulevesien hallintarakenteen tilavuuskriteerinä m³/100 m² läpäisemätöntä pintaa) määrittelyssä tulee vettä läpäisemättömäksi pintaalaksi laskea sekä kattopinta-ala että myös pihan liikenteelle varatut alueet riippumatta niiden pinnoitteesta. Nykytilanteessa suurin osa vesistöihin kohdistuvasta kiintoaines- ja ravinnekuormituksesta muodostuu maa- ja metsätalousalueilta. Vesistöihin kohdistuva kuormitus tulee maankäytön muutosten myötä vähenemään kun kuormitusta erityisesti aiheuttavat peltoalueet muuttuvat asuinalueiksi. Maankäytön muuttumisesta aiheutuva nettovaikutus on vesistökuormituksen kannalta positiivinen. Kiintoaineskuormitus tulee vähenemään n. 10 % ja ravinnekuormitus n. 13 %. Hulevesien määrällisen hallinnan lähtökohdista toteutettavat toimenpiteet vielä edelleen vähentävät hulevesien kuormitusta purkuvesistöihin.

33 (32) 8 Lähteet Lähteinä näiden vesistöjen nykytilasta laaditussa arviossa on käytetty: Heli Jutila 2013: Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuosina 2011 ja 2012 (pdf, 33 Mt). Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja sivua ja 2 liitettä (34+1 sivua). Hämeenlinnan kaupunki, Yhdyskunta-, ympäristö- ja rakentamispalvelujen tilaajayksikkö. Heli Jutila 2009: Hämeenlinnan kaupungin hulevesistrategia - Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja s. + 9 liitettä. Hämeenlinnan kaupungin www-sivut Järviwiki : Lehijärven tiedot: Alajärven tiedot: Lehijärven suojeluyhdistyksen www-sivut