Suomen kieli toisena kielenä Ajankohtaisia tutkimustuloksia

Transkriptio

1 Suomen kieli toisena kielenä Ajankohtaisia tutkimustuloksia

2 Koulutuksen tarve kasvaa Maahanmuuttajien määrän jatkuva kasvu on lisännyt suomen kieli toisena kielenä -opetuksen tarvetta Suomessa. Myös ulkomailla opetuksen tarve on kasvanut: vuonna 2007 suomea opettavia yliopistoja oli jo yli 100 noin 30 maassa. Kasvava opiskelijavaihto on lisännyt yliopistojen kielikeskuksissa suomen opetuksen määrää ja kurssivalikoimaa.

3 Koulutuksen tarve kasvaa Suomi vieraana ja toisena kielenä (eli sutvi) - opettajan didaktisten tietojen ja taitojen vaatimukset ovat selvästi erilaisia kuin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan. Tämän vuoksi on alettu kehittää oppiainetta omaan suuntaansa ja lisätä alan aineenopettajien koulutusta yliopistoissa.

4 Koulutuksen tarve kasvaa Myös Oulun yliopiston suomen kielen oppiaineessa on tähän haasteeseen vastattu. Sutvi-oppiainetta on voinut opiskella tähän mennessä 13 vuotta. Aluksi järjestettiin yksittäisiä valinnaiskursseja, kunnes sutvi vakinaisti asemansa opintoohjelmassa.

5 Koulutuksen tarve laajenee Vuonna 1998 sutvi sai sivuaineen statuksen: oppiaineesta saattoi suorittaa 15 opintoviikon laajuiset perusopinnot. Lukuvuodesta lähtien on ollut mahdollista suorittaa myös 35 opintopisteen laajuiset aineopinnot.

6 Koulutus Oulussa Sutvi on ollut suosittu sivuaine: perusopinnot on aloittanut vuosittain noin 25 opiskelijaa, aineopinnot noin 15. Opiskelijoista valtaosa on ollut suomen kielen pääaineopiskelijoita, mutta opintoja suorittavat myös muiden aineiden opiskelijat. Lisäksi on ollut runsaasti tutkintoaan täydentäviä suomen kielen maistereita tai esimerkiksi luokanopettajia. Rikkautta opintoihin ovat tuoneet työelämässä toimivat sutvi-opettajat.

7 Koulutus Oulussa Sutvin perusopinnot aloittavilta vaaditaan suoritetut suomen kielen perusopinnot, koska sutvi-kokonaisuus ei sisällä varsinaisia suomen kielen aineenhallinnan kursseja. Opinnot rakentuvat kielen oppimista ja opettamista sekä kielitaidon arviointia luotaavista kursseista, suomalaista ja maahanmuuttajien kulttuuritietoa sisältävistä kursseista sekä opetusharjoittelusta ja tutkimustyöstä.

8 Koulutus Oulussa Nykyiset perusopinnot painottuvat kielen oppimisen ja opettamisen ja kielitaidon arvioinnin kysymyksiin sekä kulttuuri- ja yhteiskuntatietoon. Aineopinnoissa korostuvat oppiaineen tutkimukselliset kysymykset sekä käytännön opetustyö oppimateriaalin tuottamisineen. Opinnot koostuvat teoreettisista jaksoista ja kenttäjaksoista.

9 Koulutus Oulussa Useat kurssit sisältävät tuutoroinnin tai opetusharjoittelun lisäksi teoreettisen osuuden. Sutvi-opetus on järjestetty Oulussa monimuotoopetuksena: perusopinnot ja osa aineopinnoista on mahdollista suorittaa kokonaan verkoitse tai etäopintoina Optima-oppimisympäristön avulla. Verkko-osioiden lisäksi kursseihin liittyy vaihtelevasti kontaktitapaamisia, kenttäjaksoja ja kirjatenttejä.

10 Opetusyhteistyö Merkittäviä opetuksen yhteistyökumppaneita ovat olleet Oulun seudun aikuis- ja täydennyskoulutuskeskukset samoin kuin Oulun yliopiston koulutuspalvelut ja kielikeskus.

11 SUTVI-tutkimus Ensimmäinen varsinainen oululainen suomi toisena -kielenä opinnäytetyö valmistui vuonna 1976, siis lähes 20 vuotta ennen kuin ainetta saattoi Oulussa opiskella. Sen seuraajat ilmestyivät vasta 90-luvulla, jolloin oppiaine alkoi kehittyä sivuaineopinnoiksi ja herätti kiinnostusta myös opinnäytetöitä kirjoittavien keskuudessa. Kaikista valmistuneista suomen kielen pro gradu -tutkielmista sutvi-tutkielmien osuus on ollut viimeisen 15 vuoden ajan noin 10 prosenttia.

12 SUTVI-tutkimus Suuntaus näyttää olevan kohti suurempaa kiinnostusta sutvi-aiheisia töitä kohtaan. Pro gradu -tutkielmien lisäksi oppiaineessa on tehty kaksi laajaa lisensiaatintutkielmaa (Hassinen 1997; Nissilä 2002) ja yksi väitöskirja eli Sirje Hassisen tutkimus Simultaaninen kaksikielisyys: läheiset sukukielet viro ja suomi rinnakkain (2002). Nykyisistä jatko-opiskelijoista kuusi tekee tutkimusta sutvi-oppimiseen ja -opettamiseen liittyen.

13 SUTVI-tutkimus Vuonna 2006 Oulussa alkoi yhteistyöhanke Korpustutkimus oppijankielen kielikohtaisista ja universaaleista ominaisuuksista. Hanketta johtaa lehtori Jarmo Jantunen. Hankkeessa ovat mukana Oulun lisäksi Uumajan ja Tallinnan yliopistot sekä Petroskoin valtionyliopisto. Tutkimushankkeessa kootaan sähköinen, kansainvälinen oppijansuomen korpus, jota on mahdollista käyttää erilaisten ja eritasoisten tutkimusten aineistona.

14 SUTVI-tutkimus Korpusta voidaan myös opetuksen tukena sekä hyödyntää S2-opetuksessa Suomessa ja ulkomailla. Aineistoon kootaan oppijansuomeksi ulkomailla opetuksessa tuotettuja tekstejä. Vuoden 2007 loppuun mennessä yhteistyökumppaneiksi aineiston koostamiseen on lupautunut jo noin kolmasosa niistä ulkomaisista yliopistoista, joissa suomea opetetaan vieraana kielenä.

15 Sutvi-tutkimusta Oulussa Tutkimuskohteena Puhe 12 Kirjoittaminen 11 Koehenkilöinä Lapsi 5 Aikuinen 20 Oppikirjat 2

16 Sutvi-tutkimusta Oulussa Kielentaso Syntaksi 11 Morfologia 15 Fonologia, morfofonologia, ortografia 7

17 Uusinta tutkimusta: Kommunikaatiostrategiat Anna Vuontisjärven tutkimus käsittelee eri äidinkieliä puhuvien maahanmuuttajien parikeskusteluissa käytettyjä leksikaalisia kommunikaatiostrategioita. Kotoutumiskurssia käyvät suomenoppijat osoittautuivat yllättävän taitaviksi kommunikoijiksi ja pyrkivät saavuttamisstrategioiden (esimerkiksi likiarvon, koodinvaihdon, muokkauksen) ja yhteistyöstrategioiden (avunantojen ja avunpyyntöjen) avulla ymmärtämään toisiaan suomeksi.

18 Kommunikaatiostrategioiden kokonaismäärät Vuontisjärven aineistossa

19 Valmistavan luokan oppilaiden kommunikaatiostrategiat Kaisa Kokkosen tutkimus käsittelee valmistavan luokan neljän erikielisen oppilaan leksikaalisia kommunikaatiostrategioita. Suosituimmiksi strategioiksi osoittautuivat eleet, muokkaus, avunpyyntö ja avunanto. Tarkastelun kohteena olevan viiden kuukauden aikana kommunikaatiostrategioiden käyttö ei vähentynyt, vaan strategiat olivat oppijalle välttämätön työkalu.

20 Valmistavan luokan oppilaiden kommunikaatiostrategiat Yksilökohtaiset erot olivat kuitenkin huomattavia: vietnaminkielisellä oppilaalla oli 104 erityyppistä strategiaa, somalinkielisellä 68, venäjänkielisellä 37 ja englanninkielisellä 36. Strategiavalinta näytti liittyvän myös persoonallisuuteen ja riskinottokykyyn.

21

22 Kaksivuotiaan kommunikaatiostrategiat Laura Veikkolainen on tutkinut kaksikielisen, ikäisen lapsen kommunikaatiostrategioita keskusteluissa, joita lapsi käy suomenkielisen tutkijan, englanninkielisten vanhempien ja suomenkielisten päiväkotilasten kanssa. Suosituimmaksi strategiaksi osoittautuivat ns. yleistermit eli kaikkiin tarkoituksiin sopivat sanat (esim. se, tämä, semmoista, näin, siellä, mennä, tehdä).

23 Kaksivuotiaan kommunikaatiostrategiat Yleistermejä pieni kielenopas käytti runsaasti tutkijan kanssa käymissään keskusteluissa, kun hän viittasi näköpiirissä oleviin asioihin. Päiväkodissa lapsi käytti yleisimmin likiarvoja ja vanhempiensa kanssa keskustellessaan (englanniksi) kuvailuja.

24

25 Kaksivuotiaan kommunikaatiostrategiat

26 Itseopiskelijan kommunikaatiostrategiat Saara Martikka on tutkielmassaan analysoinut sitä, 1) miten ranskaa äidinkielenään puhuva suomenoppija käytti suomea puhuessaan hyväkseen kommunikaatiotrategioita ja 2) miten lähdekielen siirtovaikutus näkyi oppijankielessä. Informantti oli asunut Suomessa kuusi kuukautta ja opiskellut suomea kolme kuukautta. Sen lisäksi hän oli omaksunut kieltä nopeasti ympäristöstään.

27 Itseopiskelijan kommunikaatiostrategiat Suurin osa kielenoppaan kommunikaatiostrategioista perustui lähdekielen transferin käyttöön: koodinvaihtoon ja vahvistussanojen toistoon. Informantti ei vältellyt tai hylännyt mitään keskustelunaihetta vaan alkeistasostaan huolimatta pystyi tasavertaisesti keskustelemaan eri aiheista.

28 Unkarilaisten opiskelijoiden kommunikaatiostrategiat Anna Illikainen on tutkinut unkarilaisten suomenoppijoiden kommunikaatio-strategioita, joita he käyttivät keskinäisissä arkikeskusteluissaan pienryhmissä. Oppijat olivat yliopisto-opiskelijoita, joiden suomen kielen taito oli hyvä. Käytetyimmät strategiat olivat itsekorjaus ja avunpyyntö; kiertoilmauksia sen sijaan välteltiin.

29 Unkarilaisten opiskelijoiden kommunikaatiostrategiat Henkilökohtaiset erot niin strategioiden valinnassa kuin niiden käytön määrässäkin osoittautuivat suuriksi: eniten käyttävällä oli 62 strategiaa, vähiten käyttävällä neljä. Strategioiden määrä ei kuitenkaan ollut suoraan verrannollinen kielitaitoon vaan enemmänkin aktiiviseen keskusteluun osallistumiseen.

30 Kommunikaatiostrategioiden lukumäärät aineistossa

31 Puhekielen oppiminen Miia Mikkonen on tutkinut oululaisten maahanmuuttajien kieltä ja puhekielen omaksumista. Mikkonen on tarkastellut maahanmuuttajien puheesta viittä nykypuhesuomen piirrettä. Haastateltavina oli kolme naista ja kolme miestä. Kielenoppaat olivat omaksuneet pääosin yleiskieltä, ja tutkituista piirteistä vain vajaa viidesosa oli puhekielisiä.

32 Puhekielen oppiminen Sananloppuisen i:n heittyminen osoittautui käytetyimmäksi puhekielen piirteeksi. Oululaiset kielenoppijat olivat omaksuneet ja jättäneet omaksumatta samoja puhekielen piirteitä kuin helsinkiläisetkin maahanmuuttajat. Nuoret miehet olivat puhekielisimpiä ja käyttivät myös oululaista nä-pronominia. Puhekielen omaksumista estäviksi tekijöiksi nousivat oppijoiden vähäiset kontaktit ja psykologinen etäisyys suomalaisiin.

33 Puhekielen oppiminen Katja Maijanen on tutkinut neljän erikielisen suomenoppijan puhekielen piirteitä. Aineisto on kerätty haastattelemalla jokaista informanttia erikseen. Oppijoiden kieltä on analysoitu ottamalla tarkasteluun kuusi yleistä ja neutraalia puhekielen piirrettä, kaksi laaja-alaista ja kaksi yleistyvää puhekielen piirrettä. Maijanen on ottanut tutkimuksensa lähtökohdaksi sosiaalipsykologiset tekijät: motivaation, asenteet, sosiaalisen, psykologisen ja kulttuurisen etäisyyden.

34 Puhekielen oppiminen Puhekielen eri piirteiden käyttöä Maijanen on kuvannut suomenoppijakohtaisilla kielellisillä profiileilla. Profiilit osoittavat erittäin havainnollisesti, miten sosiaalipsykologiset tekijät ja suomen kielen käyttötilanteet vaikuttavat puhekielisyyksien omaksumiseen.

35 Saksankielisen Claudian puhekielisyysprofiili

36 Ruotsinkielisen Karinin puhekielisyysprofiili

37 Espanjankielisen Manuelan puhekielisyysprofiili

38 Thainkielisen Nisaratin puhekielisyysprofiili

39 Opetuspuhe Leena Ventä on tutkinut kolmen S2-opettajan opetuspuhetta kuuden yleisen ja neutraalin puhekielen piirteen osalta. Vaikka opettajan opetuspuhe oli hyvin kirjakielistä, jokaista tutkittavaa puhekielisyyden piirrettä aineistossa kuitenkin jonkin verran esiintyi. i-loppuisten diftongeista oli jälkikomponentti i kadonnut peräti 73 prosentissa tapauksista.

40 Opetuspuhe Ventä on myös haastatellut opettajia heidän suhteestaan puhekieleen ja sen opettamiseen. Opettaja pyrkii käyttämään opetuksessaan yksinkertaista ja selkeää kieltä, mutta edistyneemmällä tasolla jonkin verran myös murretta ja puhekielisyyksiä.

41 Puhekielisten ja kirjakielisten varianttien suhde opetuspuheessa

42 Loppu-i:n säilymien ja katojen osuus opetuspuheessa (muotoryhmittäin) 80% 70% 60% 50% 40% YLEISKIELI PUHEKIELI 30% 20% 10% 0% LUKUSANAT (N=74) TRANS- LATIIVI (N=85) KONDI- TIONAALI (N=46) ERÄÄT NOMINIT (N=18) KAIKKI (N=221)

43 Suomen kielen rakenteiden omaksuminen Minna-Mari Ranua ja Margit Ruotsalainen ovat paritutkielmassaan tarkastelleet suomi toisena ja suomi vieraana -kielenä oppijoiden teksteissä esiintyviä syntaktisia ongelmia. Lähtökohtana oli kiinnostus selvittää, onko kirjoitelmien kielessä syntaktisia eroja, jos kieltä on opittu kohdekielessä ympäristössä tai kohdekielisen ympäristön ulkopuolella. Kirjallinen tutkimusaineisto on Oulun yliopiston kielikeskuksen B1-tason kurssilta ja CIMO:n kansainväliseltä kesäkurssilta.

44 Suomen kielen rakenteiden omaksuminen Oppijoiden lähtökieliä oli yhteensä 16. Ongelmallisimmat syntaktiset virhelähteet: kongruenssi, objekti, osma, rektiot ja täydennysmuotti. Suomessa suomea oppivilla oli enemmän kongruenssi-, objekti-, osma- ja rektiovirheitä kuin suomea vieraana kielenä oppivilla.

45 Kongruenssiongelmat Virheet persoonakongruenssissa Kongruenssivirheet subjektin ja predikatiivin välillä 1 8 Kongruenssivirheet nominaalilausekkeissa 9 26 Possessiivikongruenssi Relatiivipronominin ja sen korrelaatin lukukongruenssivirheet Muut kongruenssivirheet A-ryhmä B-ryhmä kpl

46 Objektin ongelmat Genetiivi partitiivin sijaan Nominatiivi partitiivin sijaan Genetiivi tai partitiivi nominatiivin sijaan Partitiivi genetiivin sijaan Nominatiivi genetiivin sijaan Muut objektivirheet Osma A-ryhmä B-ryhmä kpl

47 Täydennysmuotti- ja rektioongelmat Virheellinen nominatiivin käyttö Virheet paikallissijoja vaativissa rektioissa ja muoteissa Valenssissa virheellisesti käytetty A- tai mainfinitiivi Muut rektio- ja muottivirheet A-ryhmä B-ryhmä kpl

48 Nominatiivin ongelma Objekti Subjekti 3 5 Predikatiivi 2 8 A-ryhmä Valenssin vaatima rektio ja täydennysmuotti 3 8 B-ryhmä Kongruenssi kpl

49 Suomen kielen rakenteiden omaksuminen Maija-Liisa Halme on tarkastellut tutkimuksessaan S2-oppijoiden johto-opin osaamista. Aineisto on kerätty johdinten tunnistustehtävän ja johdosten käyttämistehtävän avulla Virosta, Liettuasta ja Luxemburgista (yhteensä 42 informanttia). Informanteilta kysyttiin myös, kiinnittävätkö he huomiota johtimiin sanoja opetellessaan.

50 Suomen kielen rakenteiden omaksuminen Hypoteesina oli, että johdinten tunnistuskyky ja niiden merkitysten tunteminen helpottavat suomen sanaston oppimista. Johto-opillinen tieto osoittautui osittain tiedostamattomaksi, sillä monet informantit eivät olleet tietoisia osaamisestaan ja aliarvioivat taitonsa heikommaksi kuin testitulokset osoittivat. Halme suosittaa johto-opin opettamista luokkahuoneopetuksessa jo S2-opintojen alkupuolella.

51 Johtimet huomioon sanoja opeteltaessa

52 Oppikirjan suomi Pirjo Aho on verrannut tutkielmassaan S2- oppikirjojen kieliopillisten muotojen esiintymisjärjestyksiä suomalaislasten kielenomaksumisjärjestykseen. Tarkastelun kohteena olivat verbien finiittiset ja infiniittiset muodot, nominien sijataivutus ja lokaaliset adverbit. Oppikirja-aineistona olivat Aamu-lukemisto ja Salainen aapinen, joista Aho tutki dialogien, puhekuplien ja pieniä tarinoiden verbien ja nominien taivutusta sekä lokaalisia adverbeja.

53 Oppikirjan suomi Tuloksiaan Aho vertasi Jorma Toivaisen tutkimuksissa esitettyihin suomalaislasten kieliopillisten piirteiden omaksumisjärjestyksiin. Tulokset osoittivat, että kieliopilliset muodot esiintyvät Aamu-lukemistossa ja Salaisessa aapisessa vain harvoin siinä järjestyksessä, jossa suomalaislasten on todettu niitä omaksuvan.

54 Kohtaamiset Opettaja joutuu kiinnittämään työssään huomiota moniin asioihin yhtä aikaa. Tutkija voi kohdistaa huomionsa muutamiin seikkoihin kerrallaan. Tutkimustulosten tulisi olla hyödynnettävissä ja apuna opetustyössä. Miten se onnistuisi parhaiten? INTOA JA PALOA ARJEN OPETUSTYÖHÖN!