LAADUN RAKENNUSAINEKSIA. Opetusmoniste nuorisotyön opiskelijoille ja opettajille sekä nuorisotyöntekijöille

Transkriptio

1 LAADUN RAKENNUSAINEKSIA Opetusmoniste nuorisotyön opiskelijoille ja opettajille sekä nuorisotyöntekijöille Humanistinen ammattikorkeakoulu Lohjan koulutusyksikkö Petri Cederlöf tammikuu 2002

2 LUKIJALLE Tämä opetusmoniste on kirjoitettu noin joulun ja uudenvuoden aikoihin 2001 tilauksesta Humanistiselle ammattikorkeakoululle. Tekstin parantelu tapahtui tammikuussa 2002 lehtori Reijo Viitasen tuella; hän myös hiukan toimitti tekstiä. Tietääkseni tämä moniste on ollut käytettävissä ainakin kaikissa Humakin kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutuksen toimipaikoissa, niiden kirjastoissa ja myös joidenkin nuorisotyön II asteen oppilaitosten (opistojen) opetusmateriaalina tai opetuksen tukimateriaalina. En kehuisi tätä aivan helposti sulavaksi mutta vuoden 2006 aikana kuulin kuitenkin monilta alan opettajilta heidän käyttäneen ja käyttävän edelleen monistetta (ainakin toisinaan) opetuksensa tukena. Mielestäni aihesisältö ja päänäkökulmat eivät (2007) näytä vanhentuneilta, vaikkakin tietysti tekstissä esitetyistä arvioinnin, laadun ja muiden kehittämisaiheiden malleista ja järjestelmistä voisi toki esittää uudempia versioita; itse en kuitenkaan usko, että jatkuva uusien versioiden perässä juoksukaan olisi aina vain yhtä kehittävää. Lisäksi totesin tämän sopivan hyvin syksyllä 2005 alkaneen projektityöni esiteltävien huomioiden tausta- ja tukimateriaaliksi. Ehkä jotkut löytävät tästä jotain hyödyllistä. Teksti esittelee joitakin nuorisotyöhön(kin) kohdistuvia haasteita, joita alan ammattilaisen kannattaa tunnistaa. Ne ovat yleisiä aiheita, jotka koskettavat monia muitakin ammattikuntia, joten perusnäkökulmia niihin voidaan pitää ammatillisena yleissivistyksenä. Johtoajatuksena on painottaa oman toiminnan ja organisaation toiminnan ymmärtämistä sekä niitä koskevaa selkeää kuvaa ehdottomana edellytyksenä ja tärkeänä apuna laadukkaalle nuorisotyön toteutumiselle. Johdannossa kuvataan nuorisotyön ammatillisen aseman ongelmia. Nämä ongelmat ymmärretään perusteluksi sille, miksi esitettyihin asioihin paneutuminen on nuorisotyössä ajankohtaista ja hyödyllistä. Esitetyt asiat on tarkoitettu käytännön toimintaa ja nuorisotyön toteuttamista tukeviksi ajattelun työkaluiksi niiden mielekkyys on niiden ja käytännön välisen yhteyden ymmärtämisessä sekä käytäntöön soveltamisessa. Oman ja organisaation toiminnan ymmärtämisen ja sitä koskevan kuvan selkiyttämisen tueksi jäsennetään ajatusta toimintaideasta. Se on ajatusmalli, joka helpottaa muiden esitettyjen asioiden opiskelua ja soveltamista. Toimintaidea ei ole mikään erityinen tai yleinen syvällinen totuus, vaan käytännön toimintaa tukeva sekä ajattelua selkiyttävä ja kehittävä idea. Ilman jäsentynyttä ja selkeää kokonaisajatusta toiminnasta jää suhde moniin kehittämisaiheisiin helposti irrallisiksi: toimintaidea on toiminnan organisoitumisen mieltä selkiyttävä ajatusperusta. Nuorisotyön merkitys ja perustelu ovat helpommin ja mielekkäämmin ajateltavissa ja toteutettavissa, jos ne ankkuroidaan toimintaidean avulla selkiytettyyn ja ymmärrettyyn käsitykseen toiminnasta. Strategiaa ja strategista ajattelua ei myöskään kannata ymmärtää irrallisina asioina vaan suhteessa tiiviisti käytännön toimintaa kuvaavaan toimintaideaan: strategia toteutuu aina toimintaidean toteutumisen kautta ja toimintaidea ilmenee aina vallitsevan strategian puitteissa. Vastaavasti järjestelmällinen ja tasapainoinen toiminnanohjaus (tai johtaminen) ja jäsentynyt toimintaidea tarvitsevat toisiaan. Myös toiminnan (itse)arviointi sekä laatuajattelun mielekäs soveltaminen toimintaan edellyttävät järjestel- 2

3 mällistä toiminnan ymmärtämistä ja selkeää kuvaa toiminnasta, siis käsitystä toimintaideasta; tämä ilmenee siten, että arviointiin tai laatuajatteluun ryhtyminen alkaa aina toimintaidean selvittämisellä, mikäli sitä ei ole jo tehty. Edelleen: kysymys monitoimijuudesta ja verkottumisesta kohtaa käytännössä aina kysymyksen toimintaideasta yhtäältä kysymyksenä organisaation tai toimijan ja niiden kumppanien toimintaideoiden suhteista, toisaalta kysymyksenä mahdollisesta yhteisesti jaetusta toimintaideasta. Teksti koostuu näitä aiheita esittelevistä erillisistä luvuista, jotka ovat melko itsenäisiä osia kuitenkin niin, että niillä on selvä yhteys: aiemmissa luvuissa esitetyt näkemykset täydentyvät tai jäsentyvät seuraavissa. Lukujen loppuihin on koottu joitakin niiden sisältöön liittyviä esimerkkiharjoituksia ja suppeita viitteitä muihin lähteisiin. Tämä opetusmoniste on vain jäsentelevä yleiskatsaus aiheisiin, jotka ovat sekä laajoja että sisällöltään rikkaita. Tietoja on suositeltavaa syventää tutustumalla joihinkin ajankohtaisiin taustoihin ja kirjallisiin lähteisiin. Toisaalta esitettyjä aiheita koskevan näkökulman ja tietotaidon kehittyminen lienee tehokkainta kun se yhdistetään käytännön työssä oppimiseen tai yleensä jossain organisaatiossa toimimiseen. Kirjoittajan toivomus on, että tarkastelu on selkiyttävä ja tukeva, oli lukija sitten nuorisotyön opiskelija, opettaja tai nuorisotyötä tekevä. Näin esitettyinä asiat ovat melko abstrakteja; kirjoittaja on tietoinen siitä, että kaikki eivät nauti tällaisten aiheiden pohtimisesta. Käytäntö ja teoria kuitenkin tarvitsevat toisiaan. Tässä esitetty asiakokonaisuus kehittyi luennoilla ja koulutustilaisuuksissa vuosina Kiitän tässä yhteydessä erityisesti kaikkia niitä nuorisotyöntekijöitä ja nuorisotyön opiskelijoita, jotka kysymyksillään ja näkemyksillään tuolloin jäsensivät aiheiden esittämistä ja niiden merkityksen ymmärrettävyyttä. Sen jälkeen vastaavia kiitoksenaiheita olen saanut koota lisää. Edellistä tekstiä lukuun ottamatta kaikki sisältö jäljempänä on vuodelta 2002 ja siis sen jälkeen muokkaamatonta. Helsingissä huhtikuussa 2007 Petri Cederlöf. 3

4 SISÄLTÖ SISÄLTÖÖN HVYIN PEREHTYNEEN LUKIJAN TULEE 5 JOHDANTO: ONGELMALLINEN NUORISOTYÖ? 6 Nuorisotyö on sisäisesti moninainen Nuorisotyö on epämääräinen moninainen kenttä Ongelmana ammatillisuus ja professionaalisuus Nuorisotyö voidaan nähdä myös muulla tavoin? 1. MERKITYS JA PERUSTELU TOIMINTAIDEALLA RYHTIÄ 19 Toiminnan selkeydestä Toimintaidea Käsiteselvennys Toimintaidean selvittäminen Toimintaidea työstäminen ja toimintastrategia Dokumentointi Esimerkki asiarungoksi toimintojen dokumentointiin 3. STRATEGINEN AJATTELU 29 Toimintaidea ja strategia Miksi tällaista käsiterumbaa? Strateginen suunnittelu ja strategian toteutuminen Käsitteiden selvittäminen Toimintaideasta strategiaan 4. TOIMINNAN OHJAUS 40 Lähtökohta ja tavoite: mielekkyys on laadukkuutta Toimintaidea ja strateginen näkökulma toiminnan ohjauksessa Toiminnan selkeys ja homman hallinta Tasapainoisen onnistumisen ajatus toiminnan ohjauksessa 5. ARVIOINTI 49 Mitä arviointi on Mielekäs arviointi Arvioinnin näkökulmia Arvioinnin kysymyksiä Arvioinnin hyödyntäminen ja resurssit Kohti julkisten palvelujen yhteistä arviointia? Vaikuttavuus nuorisotyössä? Työn vaativuuden arviointi 6. LAATUAJATTELU 62 Laatu on luonnollinen, inhimillinen ja arkipäiväinen asia Nykyinen laatuajattelu Laadun järjestelmämalli: laatustandardi Erinomaisen organisaation jäljillä: laatupalkintokriteerit 7. MONITOIMIJUUS JA VERKOTTUMINEN 72 Uhka vai voimavara ja mahdollisuus nuorisotyölle? Nuorisotyön verkosto, nuorisotyö verkostossa, nuorisotyö verkostona Kamppailu vallasta ja identiteetistä Hyvä monitoimijuus? Yhteenveto: Monitoimijuuden ja verkottumisen tasoja ja muotoja LOPUKSI: TUOTTAJUUDESTA NUORISOTYÖSSÄ 79 4

5 OPETUSMONISTEEN SISÄLTÖÖN HVYIN PEREHTYNEEN LUKIJAN TULEE: Kyetä kuvaamaan nuorisotyötä ammattina ja pohtimaan sen määrittelyyn liittyviä ongelmallisuuksia sekä mahdollisia ratkaisuja niihin; kyetä tarkastelemaan systemaattisesti kysymystä nuorisotyön merkityksestä ja sen perustelusta; ymmärtää ajatus toimintaideasta ja sen merkityksestä organisaatiolle; tunnistaa ihannekäsityksen ja mielekkäästi työstetyn kuvauksen ero sekä toimintaidean jäsentämisen edellytykset; ymmärtää käsitteet toiminta-ajatus (perustehtävä, missio), tavoitemielikuva (visio), imago ja arvot sekä niiden käyttö ja merkitys nuorisotyössä; ymmärtää ajatus strategisesta näkökulmasta, strategisesta suunnittelusta ja strategiasta käytäntönä sekä organisaatiokohtaisesti että laajempana kokonaisuutena, johon organisaation toimintaidea ja toiminta kiinnittyvät; ymmärtää perusdokumentoinnin ja siihen kiinnittyvän toiminnanohjauksen idea ja merkitys; ymmärtää toiminnan ohjauksen periaate ja sen yhteys käytäntöön sekä toimintaidean että strategisen näkökulman kannalta; ymmärtää ajatus tasapainoisen onnistumisen haasteesta ja sen soveltamisesta; ymmärtää mitä ja millaista on arviointi ja sen käyttö; kyetä pohtimaan arvioinnin sopivuutta ja jonkin tarkoituksen edellyttämää arviointia, sekä arvioinnin hyötyä ja toteutusta; tuntea työn vaativuuden arvioinnin peruskysymykset ja ymmärtää niiden mahdollinen merkitys nuorisotyölle; kyetä yleisesti pohtimaan laatua oman toiminnan, organisaation toimintojen sekä koko organisaation toimivuuden kannalta; tietää millainen pääpiirteiltään on sisällöltään on laatustandardi tai eurooppalainen laatupalkintomalli EFQM sekä ymmärtää sen mahdollisia käyttötapoja; ymmärtää missä mielessä edelliset luvut edustavat laadun rakennusaineksia ; ymmärtää käsitteet moniammatillisuus, monitoimijuus ja verkottuminen erityisesti nuorisotyön kannalta, sekä kyetä jäsentelemään niihin liittyviä nuorisotyön toteutuksen muotoja, mahdollisuuksia ja haasteita. 5

6 JOHDANTO: ONGELMALLINEN NUORISOTYÖ? Nuorisotyö on sisäisesti moninainen Nuorisotyöntekijöiksi kutsuttujen ihmisten muodostama ammattikunta on moniammattimainen : mm. kunnissa, seurakunnissa, järjestöissä, työpajoilla ja projekteissa nuorisotyötä tekevien koulutustausta on moninainen: nuorisotyöntekijät ovat opintovalintojensa, kiinnostuksensa ja suuntautumisensa sekä työtehtäviensä kautta eri tavoin ammatillisesti erikoistuneita. Nuorisotyö on myös ammatilliselta sisällöltään moninainen: nuorisotyöllinen osaaminen ja tietotaito ammentavat monista eri teoreettisista ja toiminnallisista traditioista. Tämä ilmenee sekä nuorisotyön koulutuksessa että sen käytännön toteutuksessa: nuorisotyöhön kuuluu eri ammateille tunnusomaisia sisältöjä (pedagogisuus ja oppiminen; kasvatuksellisuus ja ohjaus; sosiaalityömäisyys, tukeminen, puuttuminen; menetelmäpainotteinen ohjaaminen, esim. taide, tiedotus, seikkailu jne.). Nuorisotyö ei siis ole sisäisesti kovin yhtenäinen ala. Nuorisotyö on epämääräinen moninainen kenttä Suomalainen nuorisotyö näyttää muodostavan erilaisten pyrkimysten, toimintojen ja toimijoiden moninaisen kentän. Nuorisotyön koulutuksen saaneita työskentelee myös muiden alojen organisaatioissa tai projekteissa ja jonkin muun kuin nuorisotyön koulutuksen hankkineet eri alojen ammattilaiset voivat tehdä nuorisotyötä. Eri ammattikuntien ja toimijoiden toiminta voi edustaa nuorisotyötä sikäli kuin se ymmärretään nuorisotyömäiseksi tai nuorisotyölliseksi toiminnaksi. Lisäksi nuorisotyölle ominaista asiantuntemusta, tietotaitoa ja osaamista saattavat edustaa monet ei-palkkatyötä tekevät vapaaehtoistoimijat, joista kaikilla ei ole nuorisotyön ammattikoulutusta. Nuorisotyön käsitteelle ei ole yhtä ja yhtenäistä määrittelevää taustaa. Nuorisotyölaista ei löydy tarkasti määrittelevää tukea: lain määritelmät (kuten nuorten elinolojen parantaminen ) tarjoavat periaatteessa mahdollisuuden ymmärtää miltei mikä tahansa toiminta nuorisotyöksi. Yhteiskunnan eri toimijoiden ja yhteiskuntapoliittisten pyrkimysten yhteys nuorten elämään (esim. nuorten elinoloihin hallinnon eri sektoreilla) laajentaa tai hämärtää käsityksen nuorisotyöstä muutakin kuin vain esimerkiksi kuntien, seurakuntien ja järjestöjen nimellistä nuorisotyötä merkitseväksi. Ongelmana ammatillisuus ja professionaalisuus Ammatilla tarkoitetaan tavallisesti palkkatyöntekijän pääasiallista työalaa ja työnkuvaa. Jos työ ymmärretään laajemmin tavoitteellisena toimintana ilman sidosta palkkaukseen, voidaan kenties puhua myös vapaaehtoistyöntekijän ammattimaisesta tai ammatillisesta osaamisesta ja asiantuntemuksesta, kenties jopa ammattitaidosta. Jos kuitenkin pitäydytään käsitteiden merkityseroissa, voidaan todeta, että nuorisotyö on ammatti, mutta myös muutakin kuin ammatti: nuorisotyön alue on laajempi kuin sen ammattialue. Ammatteihin kohdistuvassa sosiaali- ja yhteiskuntatutkimuksessa ammatillista asemaa, ammattiryhmien suhteita ja niihin liittyvää asiantuntemusta on jäsennetty profession 6

7 käsitteellä ja erilaisilla professioon kohdistuvilla teorioilla ja tutkimuksilla. Professiolla tarkoitetaan tällöin työtä ja toimintaa, jolle ominaista ovat mm. seuraavat piirteet: 1) yhteiskunnalta tai valtiolta saatu julkinen valtuutus toteuttaa tehtäviään; 2) tehtävien hoitamisen määrittyminen omaksi erikoisalakseen sekä pyrkimys erottautua muista asiantuntijoista ja sulkea ne oman tehtäväkenttänsä ulkopuolelle; 3) tukeutuminen akateemiseen koulutukseen; 4) eriytynyt tieteellinen tieto koulutuksen ja työn pohjana; 5) työn tason ja eettisten periaatteiden valvominen ammattikunnan sisäisesti; 6) ammatillinen järjestäytyminen yhteiskunnassa. Lisäksi professioiden tunnuspiirteiksi on esitetty mm. vahva ammatillinen autonomia joka näkyy mahdollisuutena omaehtoiseen toimintaan ja vapaaseen harkintaan tehtävien toteuttamisessa, sekä usein arvostettu asema (korkea status) johon usein liittyy korkea palkkataso. (Nieminen 2000.) Tyypillisiä professioammatteja ovat esimerkiksi lääkärit ja juristit ja monet uudet asiantuntija-ammatit. Vain harva ammattikunta kuitenkaan täyttää kaikki edellä esitetyt profession ehdot. Toisaalta myös professioteorioiden määritelmät poikkeavat toisistaan. (Koskinen & Mykkänen 1998, Konttinen 1998.) Syventymättä niihin voidaan kuitenkin todeta, että nuorisotyön aseman ja sisällön tarkastelu suhteessa tällaisiin määritelmiin voi selkiyttää käsitystämme nuorisotyöstä. Seuraavat huomiot pohjautuvat Juha Niemisen (2000) artikkeliin, sekä tämän kirjoittajan keskeneräiseen tutkimukseen. 1) Valtuutus ja tehtäväkenttä Käsite nuorisotyö ei ollut yleisesti käytössä 1900-luvun alkupuolen Suomessa. Nykyisin nuorisotyöksi ymmärrettyjä tehtäviä tai niille läheisiä toimintoja toteutettiin ilman julkista ja selkeästi määrittynyttä ajatusta erityisestä toimialasta. Erilaista kerhotoimintaa, valistustoimintaa, lasten- ja nuorisonhuoltoa, järjestöjen ja seurakuntien nuorisotoimintaa toteutettiin ja tuettiin monenlaisin nimikkein. Työntekijöinä tai vapaaehtoisina toimijoina toimivat muiden ammattikuntien edustajat, kuten papit, opettajat ja upseerit, tai nuorisojärjestöjen kautta toimintaan kasvaneet henkilöt. Vähitellen yleistyivät käsitykset mm. nuorisokasvatustyöstä ja nuorisotyönohjauksesta luvuilla nuorisotyö saavutti muodollisesti ja nimellisesti eriytyneen aseman, mihin vaikuttivat mm. nuorisoasioiden ja nuorisotyön erillinen huomiointi valtion ja kuntien taholta, ammattikoulutuksen alkaminen ja ammatillinen järjestäytyminen. Nuorisotyö nuorisokasvatustyönä ja nuorisonohjauksena erottui historiallisesti sosiaalityöstä (lastensuojelu ja nuorisonhuolto), sekä kouluopetuksesta (koulukasvatuksesta) luvulla toteutunut nuorisotyön lainsäädäntö edustaa virallista julkista yhteiskunnallista valtuutusta: se on muodollinen ammattikunnan ja tehtäväalueen itsenäisyyttä tukeva valtuutus ja tehtävänmäärittely. Vuonna 1972 voimaan tullut nuorisolautakuntalaki mm. teki nuorisotyön tehtäviä hoitavan kunnallisen elimen pakolliseksi sekä oikeutti nuorisotoimen hallinnolliset virat saamaan valtionapua. Vuoden 1974 laki valtakunnallisen nuorisotyön valtionavusta yhdenmukaisti nuorisotyön resursointikäytännöt myös järjestöille ja loi osaltaan pohjaa kunnallisen nuorisotyön kasvun kaudelle. Vuoden 1975 asetus läänin nuorisotyölautakunnasta vakiinnutti nuorisotyön aseman valtion aluehallinnossa. Vuoden 1986 nuorisotyölaki yhdisti aiemmat nuorisolautakuntalain ja nuorisojärjestöjen valtionapulain, oikeutti valtionapuun myös nuorisonohjaajan viran sekä avustuksiin järjestöjen rinnalla myös nuorten omat toimintaryhmät. 7

8 1990-luvulla lainsäädännön turva toimialalle on kuitenkin osoittautunut vaatimattomaksi: taloudelliset ja henkilövoimavarat vähenivät 1990-luvun puoliväliin mennessä huomattavasti: itsenäiset nuorisolautakunnat lähes kokonaan ja itsenäiset nuorisotoimet virkoineen suuressa määrin sulautettiin osaksi yhdistelmätoimialaa ja virkaa; vakituiset nuorisonohjaajat kunnissa harvinaistuivat, heidän sijastaan tehtävissä toimii työllisyysvaroin palkattuja tai tuntityöllistettyjä nuorisotyöhön kouluttamattomia osa-aikaisia toimijoita; kunnissa nuorisotoimen työntekijöiden yleiset pätevyysvaatimukset on poistettu. Vaikka tähän johtanut notkahdus on (2002) takana, eikä se ole syventynyt, osoittaa kaikki tämä sen, että nuorisotyön julkinen valtuutus ja oman tehtäväkentän tunnustettu, arvostettu asema eivät ole kehittyneet tasaisesti yhä myönteisempään suuntaan. Nuorisotyölaki on uudistuksistaan huolimatta säilynyt niin väljänä puitelakina, ettei sitä voida pitää selvästi itsenäistä ammatillisuutta tukevana valtuutuksena. Vuoden 1986 nuorisotyölaki erotteli vielä toisistaan yhtäältä nuorisotyön, toisaalta nuorisopolitiikan osana yhteiskuntapolitiikkaa. Nykyisin voimassaoleva vuoden 1995 nuorisotyölaki ei enää määrittele nuorisopolitiikkaa. Sen sijaan se määrittelee nuorisotyön osaltaan nuorten elinolojen parantamiseksi. Samoihin aikoihin valmisteltu konsernistrategia nuorten elinoloissa suosittelee poikkihallinnollista nuorten elinolokysymysten huomioimista valtionhallinnossa. Taustalla on myös vuosina laadittu nuorisotyön strategia NUOSTRA, jossa yhtenä neljästä tulosalueesta on nuorten elinolojen parantaminen. Tällainen määrittely näyttää laajentavan nuorisotyön tehtäväkentän laajojen poikkihallinnollisten yhteiskuntapoliittisten toimintojen toteuttajaksi (professionaalinen tehtäväkentän laajentaminen?). Samalla se kuitenkin hämärtää eroa yhtäältä nuorisotyön sosiaalisen ja organisatorisen toiminnan ja toisaalta monien hallinnonalojen vastuulla olevan aiemmin nuorisopolitiikaksi nimetyn toiminnan välillä; tämä lisää nuorisotyön käsitteen epäselvyyttä tai saattaa luoda siitä epärealistisen kuvan. Myös kysymys nuorisotyön toimialakohtaisesta rahoituksesta jää sivuosaan, jos tai kun sitä tarkastellaan vain osana kaikkia nuoriin kohdistettuja yhteiskunnan varoja (Vrt. Silvennoinen (2000) ). Kuntien, järjestöjen ja seurakuntien nuorisotyön resursseja ajatellen voidaan kysyä ensiksikin sitä, miten ne voisivat realistisesti vastata nuorten elinoloista tai edes elinolokysymysten edistämisestä osana yhteiskuntapolitiikkaa; toiseksi voidaan kysyä sitä, miten nuorisotyön identiteetti voisi selkiytyä tilanteessa, jossa mitkä tahansa eri tahojen toteuttamat nuorten elinoloja koskevat toimenpiteet voidaan lain puitteissa määritellä nuorisotyöksi? (Nuorisotyön tehtävänmäärittelyjä koskevan käsitteistön ongelmallisuudesta ks. Kärkkäinen 1998.) 2) Oma erityisala Nuorisotyön tehtäväkenttä siis hahmottui omanlaisekseen jo vuosikymmeniä sitten. Sen tehtävänmäärittelyissä ja itsemäärittelyissä voidaan nähdä professionaalisia pyrkimyksiä rajata itselleen erityinen ja itsenäinen tehtäväala, jonka tunnustamista myös julkinen valta on tukenut. Käytännössä se ei kuitenkaan laajentunut arvostuksen ja selkeyden osalta esim. sosiaalityöhön tai koulutoimeen rinnastettavaksi toimialaksi. Nuorisotyön tehtäväalan selkeys suhteessa muihin ammattikuntiin ja toimialoihin on suhteel- 8

9 linen. Nuorisotyöntekijät eri tehtävissään erottuvat nimellisesti ja julkisesti muista toimijoista: heidän tehtäväkenttäänsä kuuluu asioita, jotka eivät kuulu joillekin muille toimijoille, tai heidän osaamisensa tukeutuu nuorisotyön koulutukseen tai nuorten parissa toimimalla hankittuun erityiskokemukseen ja osaamiseen. Toisaalta, kuten tämän luvun alussa tuotiin esille, nuorisotyön sisältö on moninainen ja moniin muihin aloihin läheisesti kietoutuva; koulutustausta ei nykyisellään ole käytännössä yhtenäistävä; monet uudet työtehtävät myös korostavat erikoistumisen lisäksi tai sijasta nimenomaan moniammatillista osaamista sekä toimimista eri aloilla ja yli niitä erottavien rajanvetojen. Nuorisotyössä saattaa ilmetä kehitystä sekä aiempaa syvempään erikoistumiseen että aiempaa laaja-alaisempaan ammattirajat ylittävään osaamiseen. Kysymys nuorisotyön luonteesta erikoisalana näyttää siis säilyvän ongelmallisena: nuorisotyöllä on ja ei ole oma erityisala. 3) Erityistieto ja akateeminen koulutus Nuorisotyön koulutuksen kehittyminen 1940-luvulta lähtien on epäilemättä rakentanut suomalaisen nuorisotyön ammatillisuutta, tai: luonut pohjaa ammattimaisuudelle. Mutta missä määrin se tukeutuu professiolle ominaiseen tieteelliseen tietoon? Kysymys tieteellisyydestä on koulutusjärjestelmän ja oppilaitosten vastuulla; samalla siihen liittyy kysymys siitä, minkälaiset vaihtoehtoiset oppimismuodot hyväksytään nuorisotyöntekijäksi pätevöitymiseen ja mitä merkitystä tällä on koko ammattikunnan yhtenäisyyttä ja pätevyyttä koskeville käsityksille. Tätä kirjoitettaessa ( ) nuorisotyöntekijöiden koulutus ammattikorkeakouluissa on sekä vakiintumassa että kehittymässä, ja aika näyttää millaiseksi sen merkitys ammatillisuuden kannalta muodostuu. Esimerkiksi kirkon nuorisotyöntekijät opiskelevat eri koulutusjärjestelmässä. Koulutuksen akateemisuus profession perustana on ehkä tulkinnanvarainen kysymys: yhtäältä pätevä ammattikorkeakoulutus voi rinnastua professionaalisuuden kannalta perinteiseen akateemiseen koulutukseen, toisaalta sosiaalisia taitoja vaativan työn asiantuntemuksessa teoriapainotteinen akateemisuus tuskin korvaisikaan käytännön osaamisvaatimusten ja kokemuksellisen oppimisen merkitystä. Perinteisen professiomääritelmän näkökulmasta nuorisotyön erityisalakohtaista asiantuntemusta on kuitenkin rajoittanut selkeästi yhtenäisen, akateemisen ja tieteellisen koulutuksen puuttuminen koko toimialan taustalta. 4) Eriytynyt tieteellinen tieto koulutuksen ja työn pohjana Nuorisotyöllä ei ole yhtä ja yhtenäistä tieteellistä taustateoriaa, jollei sellaiseksi haluta nähdä esimerkiksi kasvatustiedettä tai viime vuosina korostunutta sosiaalipedagogiikkaa luvulla vakiintui Yhteiskunnalliseen Korkeakoulun ohjelmaan oppiaineeksi, nuorisokasvatusoppi, jonka tarkoitus oli nimenomaan yhtenäistää koulutusta. Myöhemmin oppiaine vaihtui Tampereen yliopiston nuorisotyön tutkinnossa kasvatusopiksi. Opistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmissa on ilmennyt selkeää kasvatusopillisten ja yhteiskunnallisten aineiden painotusta, mutta oppisisällön moninaisuus ei näytä jäsentyvän yhtenäiseksi opiksi. Toisaalta ei esimerkiksi sosiaalityökään perustu millekään sosiaalityötieteelle tai ylipäätään edes yhden tieteen näkemyksille, vaikka sosiaalityössä voidaankin nähdä nuorisotyötä vahvempia profession piirteitä. Myös nuorisotyön tietoperusta näyttäisi muodostuvan tietystä tietojen ja teorioiden monitieteellisestä valikoimasta, joka kuitenkin nivoutuu historialliseen koulutuksen jatkumoon ja erottuu muista ammatillisista koulutuksista. 9

10 Kriittinen kysymys koskee teoreettisen tiedon ja käytännöllisen pätevöitymisen suhdetta nuorisotyön ammatillisuuden ja ammattitaidon määrittelyssä, asiantuntemusvaatimuksissa sekä nuorisotyön ammattikunnan arvostuksessa ja identiteetissä. Joka tapauksessa professionaalisen asiantuntemuksen määritelmien mukaan edellytyksenä on eriytynyt tieteellinen tieto, joka tarkoittaisi ainakin, vaikkakin monitahoista ja monitieteellistä, niin suhteellisen yhtenäistä ja tieteellisesti pätevää oppisisältöä nuorisotyön koulutuksessa. 5) Työn tason ja eettisten periaatteiden valvominen ammattikunnan sisäisesti Suomalaisessa nuorisotyössä ei ole kehittynyt vakiintunutta ammattikunnan auktoriteettia eikä käytäntöä, joka valvoisi ja edistäisi ammattitaidon ja työn tason säilymistä. Myöskään julkisia yhtenäisiä eettisiä periaatteita ei nuorisotyössä ole muotoiltu (sellaisia on monilla aloilla, esimerkiksi sosiaalityössä sekä kansallisesti että kansainvälisesti). 6) Ammatillinen järjestäytyminen yhteiskunnassa Nuorisotyön tehtäväkentän ja identiteetin julkiseen selkiytymisen vaikuttivat luvulla epäilemättä myös jo silloin syntyneet ensimmäiset ammatilliset eturyhmät. Järjestöjen, kuntien ja seurakuntien nuorisotyöntekijät ovat kuitenkin ammatillisesti eri tavoin järjestyneitä. Suomalaiselle nuorisotyölle ei ole syntynyt nykyisinkään toimivaa työntekijöiden enemmistöä kattavaa sen etuja ajavaa työmarkkinajärjestöä tai edes ammatillisesti yhdistävää yhteenliittymää. Nuorisotyön moninaisen kentän toimijat kuuluvat eri ammattiyhdistyksiin. Tässä mielessä ammattikunta ei ole saavuttanut omia etujaan tukevaa autonomiaa, mikä käytännössä on näkynyt mm. palkkakehityksessä ja työsuhteiden luonteissa. Kenties tämä kertoo jotain koko ammattikunnan todellisesta monitahoisuudesta, epäyhtenäisyydestä ja hajanaisuudesta: epämääräisyydestä. (Tulevat nuorisotyöntekijät, liittykää yhteen!?) Nuorisotyö voidaan nähdä myös muulla tavoin? Edellinen professioammatin piirteiden tarkastelu on esitetty tässä vain tarjoamaan näkökulmia nuorisotyön pohtimiseen. Mutta ensiksikään määrittyminen professioksi edellä esitetyssä merkityksessä tai muutenkaan ei ole mikään itseisarvo, eikä professioidenkaan kehitys välttämättä jatku samanlaisena. Toiseksi, myöskään yhtenäisen ammatin muotti ei ole yksiselitteinen arvo tai tavoite: nuorisotyön arkista uskottavuutta ja suhdetta nuoriin saattaa tukea juuri se, että työntekijät eivät määrity yhtenäisen institutionaalisen järjestelmän osiksi. Kolmanneksi, nuorisotyö voidaan nähdä korostuneesti moniosaajien toiminnaksi ammattirajoja purkavissa verkostoissa tai koko nuorisotyö voidaan ymmärtää nuorten elinoloja parantavaksi eri ammattien ja toimijoiden yhteiseksi toimintakentäksi (vrt. luku 7 Monitoimijuus ja verkottuminen, sekä Jahnukainen 2002). Nuorisotyö näyttää olevan perheyhtäläinen käsite: se viittaa moninaiseen erilaisten ilmentymien joukkoon, joilla kuitenkin on keskenään yhdistäviä tekijöitä. Nuorisotyön kokonaisuudella on ainakin toimintakulttuurin, ammattihistorian, koulutuksen ja lainsää- 10

11 dännön muodostamaa taustaa jonka perusteella voidaan puhua ainakin puhutaan nuorisotyöstä yhtenä alana ja ammattina. Tässä esityksessä otetaan lähtökohdaksi tällainen ajatus nuorisotyöstä tosin moninaisena ja monimuotoisena mutta kuitenkin periaatteellisesti yhtenä nimellisenä alana ja ammattina. Lähtökohta on tekninen, eli sen tuella tekstissä käsiteltäviä asioita on helpompi jäsentää ja ajatella. Syvällisempää sekä käytännöllistä että teoreettista kysymystä siitä, onko nuorisotyö tai missä määrin se on selkeä yhtenäinen ala ja ammatti, ei tässä tekstissä käsitellä. Lähtökohtana on siis se kielenkäytön ja ajattelun ilmentymä, että tietyt toimijat nimittävät itse itseään tai tulevat toisten taholta nimitetyksi nuorisotyöntekijöiksi tai nuorisotyön edustajiksi. Keskeisenä haasteena nuorisotyön kehittymiselle, koulutukselle ja tutkimukselle voidaan esittää nuorisotyön ammatti- ja tietotaidon, nuorisotyöllisen osaamisen ja asiantuntemuksen, sekä kenties nuorisotyön ammattietiikan yhdenmukaisuuksien ja erilaisuuksien tunnistaminen. Tämän opetusmonisteen johtoajatuksena on, että seuraavien aiheiden läpikäynti teoriassa ja suhteessa nuorisotyön käytäntöön tukee juuri esitettyjen ongelmien ja haasteiden ratkaisemista. Nuorisotyön merkityksen ja perustelun, nuorisotyön toimintaidean, strategisen ajattelun, toiminnanohjauksen, arvioinnin ja laatuajattelun kysymykset sekä moniammatillisuuden ja verkottumisen kysymykset voivat tukea nuorisotyön asiantuntemuksen, ammatillisuuden ja identiteetin työstämisessä. Kaikkia näitä ajatuksia käsitellään yleisesti siten, että niitä voidaan soveltaa yhtä hyvin yksittäisen työntekijän, jonkin toimintaryhmän, kunnallisen, järjestön, seurakunnan tai muun nuorisotyöorganisaation aseman, identiteetin ja työtehtävien jäsentämiseen. Lukemista: Teoksesta Cederlöf, Petri (1998) Nuorisotyön yhteiskunnallinen merkitys. Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelukunta (opetusministeriö), Suomen Kuntaliitto ja Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi. Seuraavat osat: Nuorisotyön pyrkimyksiä (s ), Nuorisotyön arkkitehtuuri (s ), Laki velvoittaa nuorisotyöhön (s ). Kärkkäinen, Timo (1998) Tyhjenikö nuorisopolitiikan sisältö sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ja nuorisopoliittinen retoriikka. Nuorisotutkimus 2/1998, s Teoksesta Mykkänen & Koskinen (toim.) (1998) Asiantuntemuksen politiikka professiot ja julkisvalta Suomessa. Helsinki: Yliopistopaino. Seuraavat artikkelit: Koskinen, Ilpo & Mykkänen, Juri: Johdanto (s. 1-28), Konttinen, Esa: Professioiden aikakausi (s ). Nieminen, Juha (2000) Nuorisotyön professionalisaatio Suomessa. Nuorisotutkimus 3/2000, s Silvennoinen, Heikki (2001) Kunnallisen nuorisotyön arviointi. Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelukunta, Nuorisotutkimusverkosto. Osa Lapsiin ja nuoriin kohdistuvia menoja valtion talousarviossa 1998 (sivut ). 11

12 Tehtäviä: 1. Selitä tämän luvun perusteella: Miksi nuorisotyö luvun otsikon mukaan voi vaikuttaa ongelmalliselta? Mitä kenties nuorisotyön voimaa sen moninaisuus voi merkitä? Mitä haittaa moninaisuudesta toisaalta voi olla toimialalle? 2. Lue Cederlöfin (1998) teoksesta osa Nuorisotyön arkkitehtuuri (s ) Selvitä: Miten nuorisotyö sen perusteella määrittyy ja mikä on määrittelyn vaikeus? Mitä tekstissä tarkoitetaan nuorisotyön eetoksella ja miten sen voisi todeta käytännössä? Esitä tekstin tuella oma näkemyksesi siitä mitä nuorisotyöhön kuuluu, millaisia osa-alueita siihen kuuluu ja miten se rajautuu suhteessa muihin aloihin. 3. a) Lue Cederlöfin (1998) teoksesta osa Nuorisotyön pyrkimyksiä (s ). Selvitä: Mitkä esitetyt pyrkimykset kuvaavat jotain sellaista, jota nuorisotyö käytännössä nuorten parissa toteuttaa? Mitkä taas ovat mielestäsi abstrakteja pyrkimyksiä, joiden merkitys käytännössä on epäselvä? Mitkä ovat niin yleisiä ja laajoja pyrkimyksiä, että käytännön nuorisotyö ei voi niihin ainakaan yksin vaikuttaa? b) Lue Cederlöfin (1998) teoksesta osa Laki velvoittaa nuorisotyöhön (s ) Selvitä: Mikä on nuorisopolitiikan ja nuorisotyön suhde ja ero? Miten laki tukee nuorisotyön asemaa ja sen tehtävänmäärittelyä? Missä määrin laki tukee huonosti nuorisotyön asemaa ja tehtävänmäärittelyä? Millaisia muutoksia ehdottaisit nuorisotyölakiin? c) Tutustu selvitykseen valtion nuoriin kohdistuvista menoista (Silvennoinen 2001). Miten nuorisotyö määrittyy osana valtion rahankäyttöä? Miten tällä perusteella erottelet toisistaan nuorisotyön, muun nuorisotyömäisen tai sille läheisen ja rinnakkaisen toiminnan, sekä nuoriin kohdistuvat muut toimenpiteet osana koko väestöön kohdistuvia pyrkimyksiä? Voidaanko mielestäsi erottaa varsinainen tai perusnuorisotyö muista nuoriin kohdistuvista toiminnoista? Jos voidaan niin miten: mitä se on? d) Lue Kärkkäisen (1998) artikkeli. Selvitä: Mitä Kärkkäinen tarkoittaa nuorisopoliittisella retoriikalla ja sen ongelmilla? Mitä Kärkkäinen tarkoittaa elinolostrategian ongelmilla ja miten ongelmia voisi korjata? Miten nämä asiat voisivat ilmetä paikallisesti jossain nuorisotyön organisaatiossa? 4. Käy läpi edellä tässä luvussa esitetyt 6 profession tunnuspiirrettä ja selvitä: Miksi profession tunnusmerkkejä tai mitä niistä nuorisotyössä kannattaisi kehittää? Oletko eri mieltä niiden tärkeydestä ja / tai keksitkö muita tärkeitä piirteitä, joita painottaisit kun puhutaan nuorisotyön ammatillisuudesta ja asiantuntemuksesta? 4+. Lue Juha Niemisen (2000) artikkeli. Listaa sen perusteella nuorisotyön kehityksen professionaalisia piirteitä ja niiden puutteita. Selvitä mitä Niemisen esittämä ajatus asiantuntijuuden murroksesta tarkoittaa ja miten se kannattaisi ottaa huomioon nuorisotyössä. Selvitä miten artikkeli kuvaa samanaikaisia deprofessionalisaatiota (profession murtumista) ja professionaalistumista sekä mitä haasteita kirjoittaja tällä perusteella näkee nuorisotyön lähitulevaisuudessa. Mitä haasteita itse näet ja miten niihin voisi pyrkiä vastaamaan? 12

13 4++. Lue Niemisen ( 2000) artikkelin taustaksi artikkelit teoksesta Mykkänen & Koskinen (toim.) (1998) ja kirjoita niiden perusteella essee nuorisotyöstä asiantuntijaammattina. Pohdi sitä, miten nuorisotyön asiantuntijuutta ja osaamista voisi realistisesti kuvata tai millaista kehittämistyötä tai tutkimusta sen esilletuominen edellyttäisi. 13

14 1. MERKITYS JA PERUSTELU Toiminnan merkitys on keskeinen osa sen laadukkuutta. Tarkemmin: laadukkaassa organisaatiossa sen merkitys on selkiytetty ja toimijoiden ymmärtämä. Tämä tarkoittaa sitä että merkitys on kuvattavissa, osoitettavissa ja perusteltavissa. Seuraavissa luvuissa esitetyt muut aiheet jäsentävät myös osaltaan näkökulmia merkitykseen ja luovat pohjaa perustelujen etsinnälle ja osoittamiselle. Miksi merkitystä sitten tulee perustella? Ensinäkin siksi, että ammattitaitoisella nuorisotyöntekijällä tulee olla tuntuma ja käsitys siitä, että hänen toimintansa on mielekästä ja tarkoituksenmukaista; ja tämä koskee koko organisaation laadukasta toimintaa. Toisaalta nuorisotyön merkitystä on pyritty eri yhteyksissä perustelemaan koko sen olemassaolon ajan: merkityksen perusteltavuus luo pohjaa nuorisotyön identiteetille ja arvostukselle eri sidostahojen piirissä, yhtä hyvin asiakas- ja kohdenuorten, kansalaisten ja kuntalaisten, kumppanien ja rahoittajien keskuudessa. Puolustautumistarkoituksessa esitetty merkityksen arvopainotteinen toistaminen tai vetoavat nuorisotyön arvoa korostavat esitykset eivät aina ole tarkoituksenmukaisia: ne saattavat jopa heikentää jonkun uskoa siihen, että alan toimijat itse uskovat toimintansa merkitykseen. Nuorisotyön joissakin tapauksessa paikallisesti huono asema ei välttämättä parane ruikuttamalla siitä ja työn tarpeellisuudesta. Sen sijaan toiminnan oikeutus ja arvostus kannattaa rakentaa kriittiseen itseymmärrykseen ja rehelliseen toiminnan tarkasteluun perustuvalla itsearvostuksella, jonka pohjalta toimintaa voi tehdä asiallisesti tunnetuksi myös muille. Kysymys on sen varmistamisesta ja osoittamisesta, että toiminta todella on mielekästä, tärkeää ja arvokasta. Tässä tarkastellaan kysymystä merkityksestä loogisesti jäsentäen: mistä näkökohdista ja elementeistä merkitys ja sen mielekäs perustelu rakentuu. 1. On osoitettava, että nuorisotyöllä on selkeä tehtäväkenttä. Tehtäväkentän yleinen perustelu voidaan esittää vetoamalla julkisiin tehtävänmäärittelyihin, kuten nuorisotyölakiin, muihin lakeihin ja asetuksiin, kansanvälisiin sopimuksiin, poliittisiin ohjelmiin ja strategioihin jne. Laadukkaassa organisaatiossa tällaiset tehtäviä ja toimintaa suuntaavat yleiset muodolliset lähteet on tunnistettu, valikoitu ja esitetty ja ne ovat toimijoiden tiedossa. Toisaalta kysymys on paikallisesti tai alueellisesti ja organisaatio- tai työntekijäkohtaisesti määritellyistä tehtävistä, joiden yhteys muihin yleisiin muodollisiin taustoihin tulee tuntea. Kaikkien tehtävien tulee olla selkeästi kuvattavissa. 2. On osoitettava, että tehtäväkenttä on tärkeä. Tämä tarkoittaa sitä, että asiat joita nuorisotyö tekee ovat inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti arvokkaita, että nuorisotyön tehtäville on löydettävissä selviä syitä. Tällaisia syitä voivat olla erilaiset ongelmat, nuorten elämän haasteet ja nuorten tarpeet, joihin keskittyminen on perusteltua. Perustelujen lähteinä tällöin ovat erilaiset nuorten elämää ja yhteiskuntaa koskevat tiedot, tutkimukset ja selvitykset. Keskeiset lähteet on tunnettava ja niihin on nojauduttava. 14

15 3. On osoitettava, että tavoitteet vastaavat tarpeita. Laadukkaassa ja mielekkäässä toiminnassa määritettyjen tavoitteiden tulee selkeästi vastata kuvattua tehtäväkenttää, yleisiä tehtävänmäärittelyjä sekä niitä erityisiä syitä, jotka perustelevat tarpeellisuuden. Tavoitteiden tulee siis olla selkeitä ja tarkoituksenmukaisia ja toimijoiden tulee tuntea ja ymmärtää ne hyvin. 4. On osoitettava, että toiminta toteuttaa tavoitteita. Nuorisotyöllä täytyy olla ymmärrettävät tehtävät ja niitä ymmärrettävästi toteuttavat tavoitteet ja niitä vastaavat toiminnat: laadukas toiminta ohjautuu selkeästi valittujen tavoitteiden mukaan. Laadukas toiminta ei ole epämääräistä mitä tahansa, vaan tavoitteiden suuntaamaa ja niiden toteuttamiseen pyrkivää. Jokaisen toimijan tulee ymmärtää ja kyetä kuvaamaan oma toimintansa osana määrättyjen tavoitteiden toteuttamista. Tavoitteita voidaan tietenkin muuttaa, mutta se tehdään johdonmukaisesti ja suunnitelmallisesti, ei sattumanvaraisesti toimintaa muuttamalla. 5. On osoitettava, että toiminta ja aikaansaannokset ovat laadukkaita. Nuorisotyöntekijöiden toiminnan, toimintatapojen ja menetelmien sekä aikaansaannosten (esim. tietyt työprosessit tai nuorisotoiminnalliset toteutukset) tulee olla sisällöltään tarkoituksenmukaisia ja hyviä. Tämä on voitava todeta. 6. On osoitettava, että toiminnalla ja aikaansaannoksilla on vaikutusta (että asiat eivät tapahdu jostakin muusta syystä). Nuorisotyöntekijöillä ja organisaatiossa tulee olla selkeä kuva niistä prosesseista, joilla tehtäviä ja aikaansaannoksia toteutetaan: tämän kautta tulee ymmärtää ja kyetä kuvaamaan se vaikuttavuus-ulottuvuus, joka toimintaan sisältyy. Toiseksi tulee kyetä arvioimaan välittöminä vaikutuksina niitä onnistumisia, joita toiminnan tuotoksina ilmenee (esim. tapahtuman onnistuneisuudessa, nuoren käyttäytymisessä, kokemuksessa, elämäntilanteessa). Kolmanneksi tulisi olla valmiuksia arvioida niitä mahdollisia vaikutustuloksia, joita toiminnalla on pitemmällä aikavälillä ja laajemmassa kontekstissa (esim. nuoren elämänkulkuun ja suhteessa paikalliseen tai alueelliseen elämään yleisesti). Lukemista: Aika Kone (1999) nuorisotyö kutsuu merkitysmatkalle vihkonen tai sen nettiversio ( Nuorisotiedon talo Nuorisotyön yhteiskunnallinen merkitys. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry. Teoksesta Cederlöf, Petri (1998) Nuorisotyön yhteiskunnallinen merkitys. Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelukunta (opetusministeriö), Suomen Kuntaliitto ja Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi. Seuraavat osat: Luku Alustus eteisaulassa (s ) sekä luku Keskustelu verannalla (s ) Teoksesta Helve (toim.) (1998) Nuoruudesta! Nuorisotutkimusseuran kymmenvuotisjuhlakirja. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. Seuraavat artikkelit: Viitanen, Reijo: Nuorisotyön ja nuorten kansalaistoiminnan merkitys (s ) Arola, Pauliina: Pieni puheenvuoro demokratiasta: kansalaisoppiminen voi pelastaa demokratian (s ) 15

16 Silvennoinen, Heikki (2001) Kunnallisen nuorisotyön arviointi. Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelukunta, Nuorisotutkimusverkosto. Sivut 7-12, ja Tehtäviä: 1. Lue edellä mainitut luvut Cederlöfin (1998) teoksesta ja poimi siitä nuorisotyötä myönteisesti kuvaavia asioita ryhmitellen ne edellä esitettyihin kuuteen merkityksen ulottuvuuteen. Lue Aika Kone ja analysoi sen sisältö samalla tavoin. Selvitä sitten, mitkä väitteet nuorisotyöstä ovat uskottavia ja pohdi miten ne ilmenevät käytännön työssä. Listaa mielestäsi keskeisimmät väitteet. Pohdi miten niitä voisi todistaa. Keksitkö muita merkitystekijöitä ja niiden todistamistapoja? 2. Lue edellä mainitut Viitasen ja Arolan artikkelit. Selvitä millaisia perustelun ongelmia ja haasteita Viitanen esittää. Selvitä miten Viitanen ja Arola perustelevat teksteissään nuorisotyötä. Miten näiden kahden kirjoittajan näkökulmat eroavat toisistaan? Ovatko heidän käsityksensä nuorisotyön merkityksestä todistettavissa? Miten? Millainen olisi oma puheenvuorosi nuorisotyön merkityksen perustelemiseksi ja mistä sen vakuuttavuudelle voisi etsiä todisteita? 3. Lue Silvennoisen (2000) selvityksestä sivut Mitä nuorisotyön tueksi sopivia perusteluja löydät siinä esitetyistä Suomen Perustuslaista ja Kuntalaista? Mitä noiden lakien ja nuorisotyölain toteuttaminen tarkoittaa nuorisotyön käytännössä: anna konkreettisia esimerkkejä siitä miten nuorisotyö voi toteuttaa noita asioita. Mitä muita lakeja tai lakiperusteita tekstissä mainitaan nuorisotyötä määrittelevinä? 4. Lue Silvennoisen selvityksestä osa Johtopäätöksiä (sivut ) ja selvitä sen sisältämät pääasiat: millaisen kuvan se antaa nuorisotyöstä? mitä sen mukaan ovat nuorisotyön keskeiset ongelmat ja haasteet? miten sen mukaan elinolojen parantaminen laajana tavoitteena on hyvä asia? vertaa tätä ajatusta edellisessä luvussa esitettyyn ajatuksen siitä että elinolojen parantaminen on ongelmallinen tavoite. Mikä on oma näkökulmasi? Laadi Silvennoisen johtopäätösten perusteella lyhyt esitys siitä, mitä ja miten tulisi toimia jonkin nuorisotyöorganisaation aseman turvaamiseksi ja parantamiseksi: mitä ovat päähaasteet? 5. Lue Silvennoisen (2001) selvityksestä Nuorisoasiain neuvottelukunnan laatimat kunnallisen nuorisotyön toimintasuositukset (sivut ). Pohdi mitä näiden kymmenen suosituksen toteuttaminen merkitsee käytännössä jollakin paikkakunnalla tai alueella: millaisia nuorisotyöntekijän tehtäviä ja toimenpiteitä? Mitä perusteluja nuorisotyön tehtäville tekstistä löytyy? Kuvittele mielessäsi jotain paikkakuntaa tai aluetta ja jäsennä sen kautta nuorisotyön kehittämistä: valitse esitetyistä toimenpidesuosituksista mielestäsi keskeisimmät, aseta ne tärkeysjärjestykseen ja mieti, mitä asioiden kehittäminen esimerkkitapauksessa edellyttää. Tee jäsentely toiminnan merkityksen perustelemiseksi: mitä asioita pitää selvittää ja kuvata, jotta keskeiset toimenpiteet olisivat hyvin perusteltuja? 6. (+) Tutustu muiden sellaisten lakien sisältöön, jotka nuorisotyölain ohella voivat määritellä nuorisotyön tehtäviä. Selvitä miten nuorisotyö käytännössä toteuttaa la- 16

17 kien määritelmiä. Jäsentele paikallisen nuorisotyön päätehtävien kuvaus valitsemiesi lakipykälien perusteella. (Ks. esim. emt. Silvennoinen 7-12.) 7. (++) Selvitä joitakin kansainvälisiä Suomeakin sitovia sopimuksia, joiden kuvaamia asioita nuorisotyön voi ajatella toteuttavan. Selvitä myös sellaisia ylikansallisten organisaatioiden esityksiä ja tavoitteita, jotka antavat tukea nuorisotyön tehtävänmäärittelyille. Tutustu niiden sisältöön ja siihen mitä niistä voi saada irti nuorisotyön tehtävänmäärittelyyn, esittelyyn ja taustatueksi perusteluun. (+++) Tämä on samalla tiedonhakuharjoitus, jota voi laajentaa niin laajaksi kuin kiinnostaa. Taustaksi sopivia Suomeakin sitovia päätöksiä ovat esimerkiksi: Päätöslauselma nuorten osallistumisesta (EU:n neuvosto ja nuorisoasioista vastaavat ministerit 1998) sisältää nuorten etuja ja huomioimista koskevia kehotuksia jäsenvaltioille; Euroopan parlamentin päätöslauselma 1996 esittää toimenpiteistä alaikäisten suojelemiseksi ja nuorten osallistamiseksi; Euroopan Unionin konsolisoidut sopimukset (Sopimus Euroopan unionista ja Euroopan yhteisön perustamissopimus), Osa 3, luku 3: "Koulutus, ammatillinen koulutus ja nuoriso" Art. 149, 150, joka sisältää kehotuksia mm. aiheista koulutus, liikkuminen, sosiaalipedagogiikka. Velvoittavia taustasopimuksia ovat myös esimerkiksi: Euroopan neuvoston sosiaalinen peruskirja, esim. artikla 7: "Lasten ja nuorten oikeus suojeluun"; Euroopan ihmisoikeussopimus (Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemiseksi); Kansainvälinen lasten oikeuksien sopimus sisältää merkittäviä velvoitteita alle 18-vuotiaita kohtaan; Kansainvälinen yleissopimus taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista käsittelee esim. artiklassa 10.3 kaikkiin lapsiin ja nuoriin kohdistettavia suojelu- ja avustustoimenpiteitä; laajoja taustoja ovat myös Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä YK:n yleiset ihmisoikeussopimukset. Suosituksia ja julistuksia, joihin voi vedota ovat esimerkiksi: Euroopan neuvoston peruskirja nuorten osallistumisesta kunnalliseen ja alueelliseen elämään (Euroopan Paikallis- ja aluehallintoviranomaisten Konferenssi CLRAE), joka sisältää monia toimenpidesuosituksia; Julistus vapaaehtoistyöstä (Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitustenvälinen konferenssi); Euroopan nuorisoministerikonferenssin päätösasiakirjat; Maailman nuorisoministerikokouksen päätösasiakirjat; Maailman nuorisofoorumin julkilausumat; Nuorten oikeuksien julistus (Maailman nuorisoneuvosto (WYC) 1942); YK:n ihmisoikeuksien julistus. Taustaksi sopivia tavoitteita, päätöksiä, suosituksia ja julistuksia voi etsiä esimerkiksi seuraavien organisaatioiden, elimien ja yhteistyörakenteiden piiristä: Euroopan Nuorisofoorumi YFJ, Eurooppalainen nuorisotiedotus- ja neuvontapalvelu ERYICA, Pohjoismainen (nuorisokomiteoiden) kontaktikokous, Baltic Youth Forum, Barentsin alueen nuorisoverkosto BRYF, Maailman Nuorisofoorumi WYF, World Assembly of Youth (WAY), (= Maailman nuorisokomiteoiden katto-organisaatio); YK:n yleiskokous (hyväksyy nuorisopoliittisen ohjelman), yleiskokouksen III komitea arvioi sen toteutumista, Talous- ja sosiaalineuvoston (ECOSOC) Sosiaalisen kehityksen toimikunta koordinoi nuorisopolitiikkaa, jonka toteuttamiseen osallistuvat myös mm. UNESCO ja UNICEF; 17

18 Pohjoismaiden neuvoston Pohjoismainen nuorisokomitea (NUK); Euroopan unioni: Komission pääosasto (DG) XXII Koulutus ja nuoriso, Nuoriso-ohjelmat, nuorisotoimisto, Euroopan unionin neuvoston nuorisoministerien toiminta, Alueiden komitea mm. nuorten osallisuuskysymyksissä; Euroopan neuvoston Nuoriso-osasto (- direktoraatti), jonka toimintaan kuuluvat mm. hallitustenväliset ohjelmat, nuorisokortit, liikkuvuus jne., nuorisotutkimus ja tiedon dokumentointi, Euroopan nuorisokeskukset EYC, Euroopan nuorisosäätiö EYF, Ohjauskomitea CDEJ koordinoi nuorisoalan hallitustenvälistä yhteistyötä, Parlamentin Kulttuurin ja koulutuksen komiteaan kuuluu Nuorisokomitea. 18

19 2. RYHTIÄ TOIMINTAIDEALLA Toiminnan selkeydestä Toiminnan selkeys ja sen selkeä ymmärtäminen on osa organisaation ja sen toimijoiden osaamisen laatua. Sitä voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavalla mm. projektisuunnitelman laatimiseen esitetyllä peruskysymystekniikalla. Vastaukset näihin kysymyksiin jäsentävät runkoa toimintaidealle. Jokaisen jossakin organisaatiossa ja työtehtävässään toimivan tulee kyetä vastaamaan seuraaviin organisaatiota, omaa työtään, tai organisaation strategiaa tai projektia koskeviin kysymyksiin. Mielenkiintoista voi olla todeta, eroavatko eri osapuolien näkökulmat näihin asioihin, miten ja miksi, sekä mihin suuntaan toimintaa tältä pohjalta tulisi kehittää. 1. Missä toiminta tapahtuu ja kenelle? Ketä ovat toiminnan asiakkaat, kohteet ja sekä muut hyödynsaajat? Ketkä ovat ensisijaisia, mikä on eri tahojen suhde toiminnan kannalta? Mikä on alueellinen ja organisatorinen rajaus toiminta-alueelle? 2. Miksi toimintaa toteutetaan? Mitä ovat tarpeet, haasteet ja ongelmat, joihin toiminnalla vastataan? Mitä ovat huomioon otettavat eri tahojen odotukset toimintaa kohtaan? Mikä on näiden erilaisten ja eri tahoilta ilmenevien syiden keskinäinen järjestys? Mitä ovat perustelut toiminnan tavoitteiden ja perustoiminnan kannalta? Millaista tietoa toiminnan tarpeesta ja millaisia tavoitteiden perusteluja on? 3. Mitä toiminnalla pyritään saamaan aikaan? Mitä ovat toiminnalla tavoitellut tulokset ja vaikutukset? Mitä ovat tavoitellut aikaansaannokset ja tuotokset (palvelut, toiminnot yms.)? Mitä hyötyä / lisäarvoa toiminta ja sen tulokset tuottavat ja kenelle? Mikä on toimintojen ja tulosten merkitys keskeisille asiakkaille ja kohdetahoille? Mitä ovat tehtävät ja tavoitteet? 4. Mitä ovat voimavarat toiminnan toteuttamiseen? Millainen on toimintaa toteuttava organisaatio? Mitä ja millaisia ovat kumppanitahot ja muut yhteydet? Ketä ovat toimijat, montako heitä on ja mitä ovat ajalliset toimijaresurssit? Millaista on toimijoiden osaaminen ja miten sitä hyödynnetään? Millainen on toimijoiden motivaatio, tyytyväisyys ja jaksaminen? Millaiset ovat toimintaan vaikuttavat valtasuhteet? Millainen on välineiden, tarvikkeiden, tilojen yms. materian ja tekniikan riittävyys? Millainen on rahoitus ja sen riittävyys ja miten se jakautuu koko toimintaan? 5. Miten ja millaisin toiminnoin tehtäviä toteutetaan? Mitä menetelmiä käytetään ja mitä osaamista tehtävät edellyttävät? Miten tehtävät on jaettu ja organisoitu eri toimijoiden kesken? 19

20 Mitä ovat tuotokset ja aikaansaannokset (välittömät toiminnan toteutumat)? Mitä tekemällä tuotoksia ja aikaansaannoksia toteutetaan? Mitä tekemällä toiminnan tulokset ja vaikutukset mahdollistetaan? Mitä ratkaisumalleja ongelmien ja vaikeuksien selvittämiseen käytetään? Miten toimintaa ja työprosesseja suunnitellaan? Miten tehtäväkokonaisuutta ja toteutusstrategiaa hahmotetaan ja jäsennetään? Toimintaidea Toimintaidea on käsitys siitä, KUKA / KETKÄ / MIKÄ tekee MITÄ (päätehtävät, pyrkimykset) KENELLE (ketkä ovat asiakkaat, kohteet, edunsaajat) MIKSI (tarpeet, syyt, perustelut, tieto) MITEN (toiminnat, prosessit, menetelmät ja niiden yhteydet edellisiin) MINNE OLLAAN MENOSSA (realistinen visio tulevaisuudesta) MILLAINEN organisaatio ja sen voimavarat ovat (nyt) Toimintaidealla tarkoitetaan: kuvausta todellisesta toiminnasta ja sen mielestä, mielekkyydestä siis ideaa, ajatusta, mieltä, joka organisaatiossa ja toiminnassa on ja joka voidaan kuvata ja tehdä ymmärretyksi järjestelmällisellä tavalla todenmukaista käsitystä, kuvaa joka on toimijoiden mielessä todenmukaista käsitystä, kuvaa joka on muiden mielessä (IMAGO) tekstillä ja tai kuvioina esitettävää toimintaideaa tiiviisti tai laajemmin joskus (ei tässä tekstissä) myös: VISIOTA siitä millaiseen toimintaan halutaan pyrkiä joskus (ei tässä tekstissä) myös: mainosmaista kuvaa joka halutaan luoda muille Toimintaidea voidaan kuvata tiiviinä 1-2 sivun asialistana, joka kuvaa organisaation ja sen toimintojen ajatuksen ja sisällön ymmärrettävästi ja selkeästi kenelle tahansa. Tällaisen tiivistelmän taustaksi tarvitaan kuitenkin selvitystyöhön perustuva yksityiskohtaisempi toimintaidean kuvaus. Organisaation ja sen toimintojen laadukkuuden kannalta on keskeistä, että toimintaidea on yhteisesti jäsennelty, tunnettu ja ymmärretty kaikkien toimijoiden keskuudessa. Siksi todella järkevä toimintaidea jäsentyy vain tarkastelemalla järjestelmällisesti jo toteutuvaa toimintaa toimijoiden keskuudessa. Selkeä toimintaidea on toiminnan ohjaamisen, arvioinnin, kehittämisen, strategian ja laadukkaan organisaation kivijalka. Toimintaidean selvittäminen auttaa selkiyttämään sekä toimijoille että muille sitä, mikä on organisaation ja toiminnan sisältö ja merkitys. Se helpottaa toiminnan ajattelemista ja esittämistä, suunnittelua ja itsearviointia. Sen tuella toimintaa voidaan tarkastella asia tai tehtävä kerrallaan ja se toimii hyvänä runkona kun toimintaa halutaan kehittää. Kun toimintaidea on realistinen, voidaan toimintaa kehittää sen kautta yhtäältä tunnistamalla erillisiä kehittämiskohteita ja toisaalta kehittämällä koko toimintaideaa. Tällöin se on perusta toiminnan strategiselle tarkastelulle, suunnittelulle ja kehittämiselle. 20