Antroposofisen lääketieteen yhdistys Jäsenlehti 4/2009

Transkriptio

1 Antroposofisen lääketieteen yhdistys Jäsenlehti 4/2009

2 JÄSENLEHTI 4/ VUOSIKERTA Sisällys: P. Vahviala: Eurytmiaterapiaa esiteltiin marraskuussa I. Hagelin: Lääketieteestä ja terveydenhoidosta L. Krook: Kuulumisia Sofiasta E. Kilpiö: Kuolevan potilaan kehitystie Kannen kuva: Petri Mikkola Julkaisija: Antroposofisen lääketieteen yhdistys ry Osoite: ALY ry, c/o Kilpiö, Haapalahdenk. 11 A Helsinki Ilmestyy 4 numeroa/vuosi Toimituskunta: Seija Helasvuo p. (09) Eeva-Liisa Pesonen p Susanna Pääkkönen p. (09) Elina Kilpiö p. (09) Toimituksen osoite: elina.kilpio@elisanet.fi Ilmoitusten hinnat: koko sivu 50 euroa puoli sivua 25 euroa rivi-ilmoitus 3,50 euroa/rivi Julkaistavien kirjoitusten ja ilmoitusten tulee olla perillä noin neljä viikkoa ennen lehden ilmestymistä eli Kirjoittajat vastaavat kirjoittamiensa artikkeleiden asia sisällöstä. Lehden toimituksella on oikeus valita julkaistavat artikkelit ja tarvittaessa lyhentää niitä. ISSN Painatus: Näkövammaisten Keskusliiton Kirjapaino, Helsinki

3 Antroposofisen lääketieteen yhdistys ry Hallitus hoitopedagogi Irene Hagelin pj. lääkäri Reijo Kurppa siht. lähihoitaja Laura Krook sairaanhoitaja Jaana Rahijärvi hoitoeurytmisti Anne-Marie Somero Yhdistyksen osoite ALY ry, c/o Kilpiö, Haapalahdenk. 11 A 8, Helsinki puh. (09) sähköposti aly@antroposofinenlaaketiede.fi kotisivu Jäsensivut kotisivulla Huom! Tunnuksissa nyt myös isoja kirjaimia: käyttäjätunnus: Kristalli salasana: alyally Sairaanhoitajien neuvontapuhelimet jäsenille: Jaana Rahijärvi, pe klo 15 jälkeen, p. (09) Tarja Taimi, ti ja ke klo 18 20, p Jäsenmaksut vuodelle 2010 vuosijäsen työttömät, eläkeläiset, opiskelijat ainaisjäsenmaksu yhteisöjäsenet 30 e 15 e 200 e 100 e Tiliyhteys: Sampo

4 Hyvät jäsenet Antroposofisen lääketieteen yhdistyksen vuosikokous pidettiin Marjatta-koululla Helsingissä Yhdistyksen hallitukseen valittiin hoitoeurytmisti Leena Urhon tilalle Anne-Marie Somero. Muut hallituksen jäsenet ovat taideterapeutti Irene Hagelin, lähihoitaja Laura Krook, lääkäri Reijo Kurppa sekä sairaanhoitaja Jaana Rahijärvi. Päätettiin jäsenmaksujen säilyttämisestä ennallaan muuten paitsi ainaisjäsenyyden korottamisesta 300 euroon. Kokouksessa käytiin vilkas keskustelu eri näkökulmista lähtien antroposofisen, laajennetun lääketieteen ja lääketieteen yhdistyksen tulevaisuudesta. Terapeuttien rekisteröityminen ja kuuluminen terapiayhdistyksiin Suomessa ja Euroopassa nousivat esiin tärkeinä asioina. Vaihdettiin mielipiteitä antroposofisen lääketieteen näkyvyydestä julkisuudessa. Lääkäreiden yhdistys ALLY on ollut vuosia tiiviissä yhteistyössä viranomaisten kanssa. Suomessa erityisesti Reijo Kurpan työ viranomaisten suuntaan on ollut merkittävää. Elina Kilpiö on toiminut Suomen yhdyshenkilönä eurooppalaisessa potilasyhdistyksessä EFPAM:issa. Yhteistyötä on tehty mm. Kirjavaiset-yhteenliittymän kanssa. Kuten useana syksynä kokouksen yhteyteen oli järjestetty antroposofisen lääketieteen vuosipäivät. Ohjelmasta enemmän Pirjo Vahvialan kirjoituksessa. Rauhallista adventin, joulun sekä loppiaisen aikaa kaikille. Eeva-Liisa Pesonen 1

5 Eurytmiaterapiaa esiteltiin marraskuussa Marjatta-koululla Pirjo Vahviala Antroposofisen lääketieteen yhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä esiteltiin eurytmiaterapiaa. Lisäksi lääkäri Reijo Kurppa kertoi lapsen psykomotorisesta kypsymisestä. Terapeutit ja lääkäri pitivät kokousta uuden terveydenhuollon lainsäädännön tiimoilta ja potilaat keskustelivat Elina Kilpiön ja Irene Hagelinin alustuksen pohjalta potilaasta kautta aikojen. Kirjassaan Eurytmian synty ja kehitys Rudolf Steiner sanoo, että tulee huomata eurytmian taustalla olevan kolmenlaista tahtoa: esteettinen, pedagogis-didaktinen ja hygieeninen (München ). Hygieeninen elementti vaikuttaa terveellä tavalla elimistöön ja sielunelämään eurytmiaa tehtäessä pidetyissä hoitoeurytmiaesitelmissä Rudolf Steiner esittelee eurytmisia harjoituksia, jotka enemmän viittaavat vaikutukseen sielullisesta, näitä on nimitetty hygieenisiksi harjoituksiksi. Sana hygieeninen ei nykyisin heti tuo mieleen assosiaatiota terveyteen tai terveyden hoito-oppiin. Saksassa onkin tämänsuuntaisista eurytmisista harjoituksista käytetty sanaa vital tai wellness. Vaikka näitä harjoituksia käytetään yksilöllisessä eurytmiaterapiassa äänteisiin tai musiikin elementteihin perustuvien hoitoeurytmiaharjoitusten ohessa, voidaan niitä tehdä myös ilman hoito-ohjelmaa, tietenkin silloinkin tietäen mitä tehdään ja miksi. Koska tämä eurytmiaterapian ja eurytmian alue on ollut vähemmän tunnettu, teki Irja Mäkinen näitä harjoituksia ALYn tilaisuudessa kaikkien osallistujien kanssa. Toiminnallisen tuokion jälkeen osallistujat saivat hetkisen tunnustella oloaan ja kertoa mahdollisista muutoksista ja tuntemuksistaan kehoissaan. Niitä olikin, enemmän kuin ehdittiin kuunnella ja myös tunteita, ne tulevatkin nykyihmisellä ensin esille. 2

6 Hoitoeurytmiaa esiteltiin myös Suomessa ja Saksassa julkaistujen artikkelien ja kirjojen avulla, mukana oli mm. bibliografia, jossa esitellään vuosina ilmestyneet eurytmiaterapiaa käsittelevät julkaisut, joita on kirjassa 631! Tilaisuudessa oli mahdollista katsoa myös DVD:tä, jossa nähtiin eurytmiaterapian tekemistä eri ikäisten lasten kanssa. Paikalla olleet pari hoitoeurytmistiä saivat keskustella ja kertoa eurytmiaterapiasta ja eurytmiasta, sillä mukana oli myös koululaisten vanhempia ottamassa selvää pedagogisesta eurytmiasta, mitä se on ja mitä hyötyä siitä on. Lapsen hermosto muovautuu vuorovaikutuksessa Tämä oli yksi Reijo Kurpan esitelmässä Lapsen psykomotorinen kypsyminen esiin tulleita asioita. Vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa muovautuu lapsen hermosto, ympäristöä ovat mm. aikuisten käyttäytyminen, asuinpaikka, koulu. Kuinka luotsata lasta iän mukaisesti tekniseen maailmaamme? Reijo Kurppa ehdotti aikuista luomaan tunnustellen itselleen kuvan tilanteesta tiedon avulla ja elämällään edustamaan niitä hyveitä, joita itsellä on. Muistaa täytyy, että lapsi kokee nonverbaaliset viestit ja sanottu jää usein niiden varjoon. Sikiöajan tapahtumat ovat näkyvää eurytmiaa. Näin esitelmä nivoutui eurytmiateemaan. Reijo Kurppa kertoi vauvaiän reflekseistä, joiden tulee purkautua ja joiden alle tulee kehittyä tahdonalainen kyky liikkua. Liikkuminen opitaan ennen puhetta ja puhelihasten harjoittelua. Liikunnan sisäistyessä lapsi oppii ajattelemaan. Ajattelun avulla opitaan liikkumaan tilassa ja ajassa, näin toiminnan piiri kasvaa. Reijo Kurppa esitteli myös kehitysopillisen näkökulman eurytmian pyrkimysten ymmärtämiseksi. Uudessa tutkimuksessa on havaittu, että vain yksi kuudesosa motorisista hermoista on motorisia ja 40 % niistä onkin aistivia, sensorisia ja toiset 40 % 3

7 vasomotorisia. Näin selittyy liikkeen vaikutus psyykeen ja terveyteen, koska liike vaikuttaa hermojen kautta, hermon ollessa aistiva. Näin on mahdollista tuntea olevansa kehossaan ja lihaksissaan. Tästä voinee vetää johtopäätöksen, että liikkeen laadulla on vaikutus kehittyvään lapseen ja aikuiseenkin. Vitaalisia, terveyttä ylläpitäviä eurytmiaharjoituksia tehdään Lääkäriasema Sofianovassa tiistaisin klo , alkaen. Tiedustelut: Pirjo Vahviala

8 Lääketieteestä ja terveydenhoidosta Irene Hagelin ALYn puheenjohtaja Arkkiatri Risto Pelkosen mukaan lääketiede ei ole pelkkää tiedettä vain yhdistelmä tiedettä, taidetta, käsityötä ja lähimmäisenrakkautta. Määritelmää voisi luonnehtia yleisesti elämäntaidoksi, joka ei niinkään toteudu minkään erillisen tieteenalan määritelmänä, vaan niissä ihmisissä, jotka harjoittavat lääkärin ammattia tai toimivat muissa ihmisläheisissä ammateissa. Tuon yhdistelmän voi ihminen itse saattaa toimivaksi kokonaisuudeksi vain tietoisen elämänkäytännön harjoittelun, itsekasvatuksen kautta. Lääketiede perustuu anatomiaan, fysiologiaan ja biokemiaan. Näiden tieteenalojen perustiedot on hankittu tutkimalla ei-elollista ja kuitenkin niiden menetelmiä sovelletaan elolliseen. Ne pystyvät erittäin hyvin kuvailemaan elollisten olentojen fyysisiä puolia, mutta eivät ota huomioon olentojen elämää, sielua tai henkisiä ulottuvuuksia. Elämän kokonaisuus esitetään prosesseina, jotka kuitenkin pelkistetään mekaanisiksi ja kemiallisiksi reaktioiksi. Täyttääkseen tieteen kriteerit joutuu lääketiede rajaamaan ulos ihmisen sielullisen ja henkisen puolen. Lääketieteen tutkimus on viimeisten vuosisatojen kuluessa kadottanut näkemyksen terveyden olemuksesta. Se on tutkinut pelkästään sairauden syntyä ja ennaltaehkäisyä. Lääketiede on unohtanut kysyä, mikä edistää terveyttä. Salutogeneesitutkimuksen (salutogeneesi: miten terveys syntyy) perustaja Aaron Antonowsky ( ) pitää tärkeimpänä terveyden edellytyksenä ihmisen kykyä kokea ja tuntea kuuluvansa yhteen sen maailman kanssa, jossa elää. Antonowsky nimittää tätä koherenssitunteeksi. Se toteutuu silloin kun ihminen voi tarkastella maailmaa mielekkäänä kokonaisuutena 5

9 ja elää ja toimia siinä sen mukaisesti. Tietoisen ja aktiivisen maailmasuhteen myötä on mahdollista toimia ja reagoida omaaloitteisesti ja mielekkäästi sekä jokapäiväisissä että vaikeissa elämäntilanteissa. Salutogeneesi käsitteenä ei viittaa yksin terveyden alkuperään vaan myös elämänilon alkulähteeseen. Siihen lähteeseen, jonka vuoksi tätä elämää ylipäätään kannattaa elää. Terveydessä yhdistyvät henkinen, sielullinen ja ruumiillinen vireys sekä elämäntaito. Sairautta voi ajatella putoamiseksi elämästä ja paranemista palaamiseksi takaisin elämään. Terveys on näiden kahden ääripään välissä. Terveydenhoidossa tulisikin olla kyse ensisijaisesti terveyden edistämisestä. Vanha terveyskäsitys eli sairausoireiden puuttuminen on liian ahdas ja yksipuolinen. Jos nykyisen suuntainen kehitys jatkuu, tulevaisuudessa kansantuotteesta yhä suurempi osa menee sairauksien hoitoon. Vaihtoehtohoitojen taustalla on vuosisataiset ellei peräti vuosituhantiset tiedot terveydestä ja sairaudesta, elämästä kokonaisuutena. Tuo elämäntietous toimii lähempänä käsityötä ja lähimmäisenrakkautta kuin tieteen kriteerejä. Luonnonmukaisilla hoidoilla on takanaan hyväksi koetut menetelmät, joilla terveyttä voidaan ylläpitää. Näiden hoitomuotojen taustalla on käsitys ihmisestä ruumiin, sielun ja hengen kokonaisuutena. Ja myös ihmisen ja luonnon kuulumisesta yhteen, siitä että terveyteen kuuluu myös suhde luontoon ja kosmokseen. Vaihtoehtoisten hoitomuotojen yksi vahvuus on maailman- ja ihmiskuvassa, johon sisältyy myös henkinen puoli. Ihminen ajatellaan myös henkiseksi olennoksi. Henkisen näkemyksen sisällyttäminen maailmankuvaan voidaan asettaa kyseenalaiseksi ja sitä voidaan pitää epätieteellisenä. Kun on ihmisen kokemuksista ja niiden liittämisestä omaan maailmankuvaan kysymys, ei ole oikeutettua sivuuttaa tai mitätöidä niitä epätieteellisinä. Jos ihmisen omat kokemukset syrjäytetään hoitosuhteessa tai missä tahansa, mitätöidään samalla hänen persoonaansa. Jokainen 6

10 ihminen joutuu elämänsä aikana kohtaamaan eksistentiaaliset kysymykset ja niiden pohdiskelussa tarvitaan avoimuutta. Vaihtoehtoterapeuttien ja lääkäreiden taustalla on useimmiten käsitys ihmisestä osana suurempaa kokonaisuutta, jossa jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdatuksi tasa-arvoisena yksilönä. Henkisiä näkemyksiä ei pidetä ehdottomina totuuksina, vaan mahdollisuuksina, joihin ihminen omaa olemustaan voi peilata. Vastuunsa tunteva lääkäri ja terapeutti jättää potilaan vapaaksi oman käsityksensä muodostamisessa, mutta on valmis pohtimaan asioita, kysymään ja keskustelemaan mikäli potilas tuntee tarvetta keskusteluun, eikä välttämättä tarjoile omaa käsitystään ainoana oikeana. Terveyden pohja on eheyden kokemuksessa ja elämän mielekkyyden kokemisessa. On yksipuolista olettaa, että kaikkien olisi hyväksyttävä tieteellinen maailmankuva tai ihmiskäsitys, mikä sekin on tietyllä tavalla pirstaleinen, koska tieteenaloillakin on toisistaan poikkeavat käsitykset. Vaihtoehtoisten hoitojen vahvuus on hoitajien paneutumisessa potilaan tilanteeseen ja sitoutuminen hoitoon. Vuorovaikutuksellista kohtaamista lääkärin tai terapeutin vastaanotolla ei pidä aliarvioida. Inhimillinen ja avoin vuorovaikutus on itsessään parantava tapahtuma. Myös yleisen terveydenhoidon piirissä lääkärin ja potilaan kohtaamiset olisi rakennettava uudelleen siten, että henkilötietojen ja tulosten kirjaamisen sijasta aikaa käytettäisiin keskusteluun. Sairauskertomuksen lisäksi on kyse myös elämäntarinasta, joka edellyttää taitoa kysellä ja kuunnella. Kun potilas kokee tulleensa ymmärretyksi, ahdistus ja stressi vähenee. Kohdatuksi tuleminen saattaa auttaa potilasta paranemaan pikemmin ja miksei myös pysymään terveenä. Hyvä ja sisällökäs keskustelu ei katoa mielestä, vaan siihen voi aina halutessaan palata, nostaa mieleensä. Lämmintä ja avointa kohtaamista voi kantaa mukanaan ikään kuin lääkkeenä pahan päivän varalle. 7

11 Tiedostavalle potilaalle ei pelkkä tieto, diagnoosi, riitä. Tarvitaan ymmärrystä sairauteen liittyvistä asioista ja pohdiskelua, mikä elämäntilanteessa mahdollisesti on johtanut sairastumiseen. Eikä kyseessä tarvitse olla vakava sairaus, myös epämääräinen huono olo ja alavireisyys ja/tai niihin liittyvät kiputilat saavat potilaan kaipaamaan kokonaistilanteen läpikäymistä. Se voi tapahtua keskustellen, aina ei vastaanotolta tarvitse poistua kädessä lähete uusiin tutkimuksiin. Potilasta voi auttaa lähetteen ja lääkereseptin sijasta hyvä elämänohjekin, kun se annetaan avoimen keskustelun lomassa. Lähimmäisenrakkaudesta. Tämän päivän potilaat ovat kriittisiä, tietoisia siitä, että kykenevät itse vaikuttamaan paranemisprosessiin. Useille on itsestään selvää, että sairauteen johtaneet syyt eivät tule vain ulkoapäin, vaan myös sisäisillä syillä, tunne-elämällä ja elämäntavoilla on merkitystä. Tulevaisuudessa lienee kysyntää lääkäreillä ja terapeuteilla, joille sairauksien parissa puuhaamisen sijaan on tärkeämpää paranemisen aikaansaaminen ja terveyden ylläpitäminen. Ihmisen vastuulliseen vapauteen kuuluu mahdollisuus saada päättää omasta terveydenhoidostaan. Hoitoon kuuluvat myös lääkkeet. Tänä päivänä osa ihmisistä on yliherkkiä kemiallisille lääkeaineille, he tuntevat kemiallisista lääkkeistä vain sivuvaikutukset, jolloin lääkkeet eivät auta toivotulla tavalla. Tällaisessa tapauksessa potilaalla on oltava mahdollisuus valita vaihtoehtoiset lääkkeet; homeopaattiset tai antroposofiset tai yrttilääkkeet. Jopa ruoka, ruokavalio voi toimia lääkkeenä. Mikäli lainsäätäjä päättäisi, ettei ihminen itse tietyissä sairaustiloissa saa itse valita hoitoaan, jouduttaisiin varmasti turvaamaan terveelle ihmiselle sairauden varalta juridisesti pätevästi kieltää tietyt itselleen sopimattomaksi katsomansa hoitomuodot ja/tai lääkkeet. Terveys ja sairaus ilmenevät hyvin yksilöllisesti. Ihmisen vapauteen kuluu se, että hänen on voitava määritellä ja päättää itseään koskevista asioista, etenkin omasta terveydenhoidostaan. 8

12 Kuulumisia Sofiasta Laura Krook Palvelukoti Sofian syksy on ollut täynnä erilaisia kuvataideelämyksiä, jotka ovat varmasti antaneet voimia talon asukkaille, työntekijöille ja vierailijoille. On saanut pysähtyä, katsoa ja eläytyä värien maailmaan. On ollut useita ohjelmallisia avajaisia musiikkiesityksineen. Kalevalan juhlavuoden näyttely Inspiraatioita Kalevalasta oli esillä lokakuun ajan. Kolme eri taiteilijan näkemykset aihepiiristä olivat monimuotoisuudessaan jännittävä kokonaisuus. Klaus Salomaan viiden kuvan sarja kertoo Väinämöisen Vipusessa käynnistä. Hänen pastellitöissään dynaaminen värimuoto hahmottuu, nousee esiin mustan värin keskeltä dramaattisena ja tulkinnanvaraisena. Martin Gullin taulut on toteutettu monin eri tekniikoin aiheenaan Kalevala ja luonto. Akvarelleissa Kosken voima, Salainen kohina ja Virkistävä lähde elävät kuultomaalauksenomaisina veden ja ilman laadut. Kuvissa hehkuvat puhtaat sateenkaaren värisävyt. Näitä maalauksia nähdään myöhemmin tänä vuonna Sylvia-kodin näyttelyssä Simo Kivinen on akryylitekniikalla kuvannut mm. Ilman tyttöä ja Tuonelan joutsenta. Hahmoilla on selkeät, rajatut muodot ja värit omaperäisesti valittuja, vahvoja, mm. kultaa. 9

13 Lokakuussa myös läheisen Laajasalon kirkon ala-aulassa oli esillä myös Sofian asukkaiden märkä-märälle-tekniikalla maalattuja suuria vesiväritöitä. Ne ovat tulosta Tiina Melingin vanhusten kuva- ja tarinaprojektista Valoa kahden kulttuurin välissä. Lainaus näyttelyn esitteestä: Projekti toteutettiin Inarissa Männikön sekä Helsingissä Sofian palvelukodissa ja välisenä aikana. Asukkaat osallistuivat taidetyöpajaan tarinoiden, laulaen, maalaten ja runoillen. Niin syntyi maalauksiin myös runoja eletystä elämästä, omista pohdinnoista. Näyttely kertoo inhimillisestä luovuuden lähteestä, joka ilahduttaa ja elävöittää vanhusten arkea elämän ehtoossa. Tiina M. Marraskuussa Sofian alakertaa on valaissut Irene Hagelinin laaja näyttely Punainen siipi ja taivaanmerkkejä. Tervetuloa Sofiaan! Vuodenvaihteen tapahtumia: Ke klo Sofian joulujuhla To klo Uudenvuoden vastaanottajaiset 10

14 11

15 JÄSENMAKSU Hyvä vuosijäsen! Ole hyvä ja maksa jäsenmaksusi seuraavasti: Antroposofisen lääketieteen yhdistyksen jäsenmaksut vuodelle 2010: vuosijäsen 30 euroa tai enemmän työttömät, eläkeläiset, opiskelijat 15 euroa ainaisjäsenmaksu 300 euroa yhteisöjäsenet 100 euroa Ruotsin Falk-bladetin tilaus 15 euroa Tiliyhteys: Sampo Eräpäivä Muista merkitä viestiosioon nimesi sekä se, minkä maksuista suoritat. 12

16 13

17 14

18 Kuolevan potilaan kehitystie Elina Kilpiö Viime syyskuussa olin mukana Goetheanumissa vuosittain järjestettävässä lääketieteen konferenssissa. Konferenssi kestää neljä päivää ja jokaiseen päivään mahtuu paljon ohjelmaa. Tähän olen nyt koonnut yhdestä esitelmästä joitakin näkökohtia, joita kuoleman lähestyminen sairaalle itselleen tuo. Esitelmöitsijänä oli Saksan antroposofisen lääkärijärjestön johtokunnan jäsen, berliiniläinen lääkäri Matthias Girke. Hän on käsitellyt samaa aihetta mm. Merkurstab-lehden numerossa 4/2009 ja on ollut Goethanumissa myös marraskuussa mukana Päivi Lappalaisen ja Virginia Seasen järjestämässä konferenssissa Leben im Tode Life in Death. Koko syyskuisen konferenssin aiheena tänä vuonna oli syövän hoito. Monet esitelmistä käsittelivät syövän parantamista, mutta tämä esitelmä käsitteli kuoleman kohtaamista nimenomaan syöpäpotilaan näkökulmasta. Kuoleman lähestyminen on näissä tapauksissa siinä mielessä erityistä, että parantavista hoidoista luovuttaessa myös potilas itse on tietoinen elämänsä päättymisestä. Potilaskertomuksissa on usein kyse keski-ikäisistä ihmisistä, joilla voi ajatella elämän ikään kuin loppuvan kesken. Girke ei puhunut hyvin iäkkäistä vanhuksista, mutta voisi ajatella, että jokainen, joka tietää kuolemansa lähestyvän, voi kokea jotakin samankaltaista. Vakavasti sairaan ihmisen parantavasta hoidosta luovuttaessa siirrytään terminaalivaiheeseen, josta Girke käytti nimitystä 15

19 Therapia minima eli minimaalinen hoito. Terapia on minimaalista siinä mielessä, että sairauden parantamisesta on luovuttu, ei siinä mielessä, että millekään hoidolle ei enää olisi käyttöä. Loppuvaiheessa pitääkin keskittyä sairauden sijaan siihen, millaista hoitoa kuoleva ihminen tarvitsee. Girken mukaan valmistautuessaan siirtymään rajan yli kuoleva käy läpi seitsemän vaihetta, joiden läpikulkua lähipiiri voi auttaa. Kohtalon hyväksyminen Potilas ei varmasti unohda sitä hetkeä, kun saa kuulla, ettei sairautta voidakaan parantaa. Aluksi viestiä ei haluta ottaa vastaan, sydän ei vielä halua uskoa sitä, minkä pää on jo saanut kuulla. Toivo sairauden väistymisestä on ollut vahva. Ja nyt on kohdattava tämä: paranemista ei tule, vaan on valmistauduttava kuolemaan. Omasta biografiasta riippuu, miten tämän viestin hyväksyttyään toimii. Joku voi aloittaa kuntosalitreenit säilyttääkseen voimansa mahdollisimman pitkään, toinen etsii erilaisia muita hoitomuotoja. Kolmas kiroaa koko taudin ja ryhtyy elämään kuin viimeistä päivää. Syöpä on sairaus, joka ei alkuvaiheessaan anna mitään selviä merkkejä. Joskus hoitoon hakeudutaan vasta, kun tauti on edennyt jo pitkälle eikä parantumista voida suoraan luvata. Epävarma tilanne tuo monenlaisia epäilyksiä. On melko tavallista, että ryhdytään käymään kauppaa: jos paranen, lupaan olla parempi ihminen, lupaan omistautua hyväntekeväisyyteen... Sitten iskee masennus. Suhteet lähimpiin muuttuvat, vaihtuvat sielulliseen erakoitumiseen ja sisäisesti voi tuntea sielullista pi- 16

20 meyttä, jäistä kylmyyttä. Joskus sairaus diagnosoidaan parantumattomaksi juuri tässä vaiheessa. Silloin asia on osattava kertoa oikein, vähän kerrallaan. Girke esitti kuvan siitä, miten toisella kädellä annetaan pala palata tietoa lisää ja toisella vastavuoroin hoivataan ja tuetaan. Näin uutisen koko laajuus ja vakavuus ei yhdellä kertaa tule käsiteltäväksi. Alkaa kamppailu sairauden kanssa. Tässä kamppailussa epäonnistumiset tuntuvat yksilöllisyyden murtumiselta, elämää kuoritaan pois pala palalta kuin sipulia. Jotkut pystyvät selviämään tästä kamppailusta tulen kanssa ja saavuttavat meditatiivisen ymmärryksen siitä, mitä on sisäinen ihmisyys. Joku tällainen selviytyjä oli saanut seinälleen loppuvaiheessa tekemiään maalauksia ja Girke kertoi, että maalausten edetessä oli kuin olisi lukenut satua ruman ankanpoikasen muuntautumisesta joutseneksi. Sisäisen ihmisyyden käsittäminen tuo turvallisuudentunteen, aivan kuin enkelit levittäisivät suojaavat siipensä kuolevan yllä. Sairastunut on kehittänyt kyvyn tietää, mikä on hänelle tässä tilanteessa hyväksi ja mikä ei. Kamppailu ei lopu tähän, vaan seuraavaksi tulee kokemus siitä, ettei mihinkään voi luottaa. On kuin maa katoaisi jalkojen alta. Tässä vaiheessa on luotava uusi, vakaa pohja, joka kestää kuoleman tuolle puolen. Kamppailuista selviytyneet eivät enää koe olevansa erakkoina, erossa lähipiiristään. Ihmisten välisissä suhteissa on nähtävissä muutos: nyt tunnelma on vaihtunut lämpimään, syvään kiitollisuuteen. Lähimmät ovat kohtalotovereita, jotka eivät unohda sittenkään, kun sairastunut on jo kuollut. 17

21 Loppuvaiheessa minuus on muuttunut. Kuolevalla on rohkeutta jatkaa tiellään, hän tuntee sen tarkoituksen. Ajattelun ja sielunvoimien yhteys on laadultaan korkeammalla tasolla kuin normaalin arkipäivän tilassa. Henkinen maailma on tullut lähemmäksi. Kuoleman lähestyminen Monta kertaa kuolevaa lähellä olevat henkilöt säälivät ja surevat sitä, mitä poismenevältä jää tulevaisuudesta kokematta. Varsinkin hoitohenkilökunnan pitäisi näitä tunteita kokiessaan muistaa, että kuolema ei ole loppu. Kuoleva ei ole häviäjä ja säälin kohde, vaan edelläkävijä. Hän on voittaja astuessaan jo meitä ennen rajan yli. Valmistautuminen tulevaan alkaa luomalla siltaa uuden ja vanhan välille. Mennyt elämä ja sen vaiheet ovat kirkkaina mielessä. Kuolevalla on usein tarve puhua elämästään, sen tapahtumista ja merkityksistä. Hoitaminen tässä tilanteessa tarkoittaa sitä, että kuunnellaan ja läsnäollen annetaan aikaa tähän tärkeään elämän läpikäymiseen. Ulkoisesti tässä ei tapahdu mitään, sisäisesti sitäkin enemmän. Muistelun ja keskustelun myötä kuolevalle selviää tietoisuus kohtalosta ja omien tekojen merkityksestä tulevaisuuteen. Mennyttä katsoessa ei kuoleva harmittele erehdyksiä ja vääryyksiä vaan sitä, miten paljon jäi tekemättä. Hän aavistaa, että tämä tekemättömien asioiden vuori seuraa tulevaan elämään. Onnistuessaan muistelu voi saada aikaan paljon, kerran potilas jopa siunasi hoitajansa tällaisen keskustelun päätteeksi. 18

22 Muistojen panoraama ja valmistautuminen seuraavaan elämään johdattaa kulkemiseen kohti kynnystä. Pois maailmasta johtaa kolme erilaista porttia: 1. Ruumis haluaa päästä eroon jostakin, kuolemaa edeltää silloin esimerkiksi korkea kuume. 2. Vähemmän dramaattinen tie on väsymyksen kokeminen. Tietoisuus on siirtynyt toiselle tasolle. 3. Tietoisuus säilyy, kuoleva on hyvin läsnä. Kuoleminen on esimerkiksi vain viimeisen henkäyksen henkäiseminen. Monet syöpään kuolevista ovat kuumeisia ja spastisia. Sopivan lääkityksen (esim. hopea tai kupari) avulla tilaa voidaan lievittää. Joskus lievittäminen oli edennyt niin pitkälle, että potilas kuoli hoitajan antaessa laventelikylpyä. Tietoisena olemista pyritään lisäämään (kulta) ja luomaan sisäistä voimaa myös silloin, jos käytetään morfiinia kivunlievitykseen. Kuoleman lähestyessä ilmapiiri on erityinen. Sillä on merkitystä, kuinka elämässään etukäteen on kuolemaan valmistautunut. Polkua kohti kuolemaan ei saisi Girken mukaan katkaista eutanasian avulla. Kuolema on yksi osa ihmisen kehityskaarta. 19

23 Volker Fintelmannin merkkiteos Intuitiivinen lääketiede Arto Ingervo Teoksessaan Intuitiivinen lääketiede professori, lääketieteen tohtori Volker Fintelmann tarkastelee nykylääketieteen ongelmia ja esittää käsityksensä siitä, millä tavoin hengentieteellinen eli antroposofinen lähestymistapa voi tarjota keinoja niiden ratkaisemiseen ja lääketieteen kehittämiseen tulevaisuuden lääketieteeksi; hän esittää myös näköaloja lääkärinkoulutuksen uudistamiselle. Vaikka kirjaa ei ole tarkoitettu oppikirjaksi, se on kuitenkin erinomainen johdatus aiheeseen mutta edellyttää lukijalta toisaalta samalla avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta sekä tarvittaessa valmiutta muuttaa tavanomaisia jo kaavamaisiksi muuttuneita ajattelutapoja ja lähtökohtia. Olennaista on ihmiskäsityksen palauttaminen pelkästä biologisesta oliomuodosta ruumiin, sielun ja hengen moniulotteiseksi, ainutlaatuisten yksilöiden ja persoonallisuuksien muodostamaksi kokonaisuudeksi, jonka taustaa ei kata pelkkä perimän ja ympäristön vaikutuskenttä vaan jonka omin alue on jo ennen hedelmöitymistä alkava ja kuoleman jälkeen jatkuva, suurempia lakeja noudattava kehitys syntymästä kuolemaan ja kuolemasta syntymään. Taitavasti Fintelmann erittelee sairauksien syitä ja parantumattomienkin sairauksien parantamismahdollisuuksia ja osoittaa toisaalta tutkimusalueita, joihin antroposofialla täydennettyä 20

24 lääketieteellistä lähestymistapaa tulisi jatkossa soveltaa. Merkittäviä ovat viittaukset sairauksien tehtäviin ja tarkoituksiin, niiden biografiseen ajoitukseen ja merkitykseen sekä kohtaloa ohjaavaan asemaan. Fintelmann esittelee myös antroposofisen lääketieteen tarjoamia hoitomuotoja ja -keinoja ja sen käyttämiä erityisiä lääkevalmisteita sekä niiden valintaperusteita. Intuitiivinen lääketiede ei ole mikään yleishyödyllinen hakuteos, joka ratkaisisi käden käänteessä arkiset terveysongelmat, vaan opastava apu omakohtaisen suhteen löytämiseen niihin; ja vaikka se on kirjoitettu ennen kaikkea innostamaan lääkäreitä lääkärintyönsä kehittämiseen ja täydentämiseen uusilla näkökohdilla, sen avulla voi kuka tahansa verrattomasti syventää omaa ihmiskäsitystään ja itsetuntemustaan, kenties saada elämäänsä myös lohtua ja rohkaisua sekä löytää elämänohjeita, jotka omalta osaltaan edistävät niin ruumiin, sielun kuin hengenkin tervettä kehitystä. Volker Fintelmann Intuitiivinen lääketiede : antroposofinen lääketiede käytännössä - perusteet - hoitoaiheet hoitosuositukset 344 sivua Suomennos: Arto Ingervo Julkaisija: Suomen antroposofinen liitto Alkuteos: Intuitive Medizin - Anthroposophische Medizin in der Praxis ISBN:

25 Tri Volker Fintelmann tulee Suomeen Intuitiivinen lääketiede -kirjan kirjoittaja esitelmöi helmikuussa Helsingissä Suomen antroposofisen liiton järjestämillä Talvipäivillä Helsingin Rudolf Steiner -koululla, osoite Lehtikuusentie 6, Meilahti. Talvipäivien aiheena on tänä vuonna lääketiede ja terveys. Tarkemmat ohjelmatiedot Kiinnostaako kirofonetiikka? Esittelemme tri Baurin kehittämän äänneterapiamuodon ja kouluttautumismahdollisuudet siihen Antroposofisen liiton Talvipäivillä Helsingissä Kimmo Koskelan johdolla. Suomen Kirofonetiikka ry 22

26 Erikoistuminen antroposofiseksi sairaanhoitajaksi Keski-Euroopassa on voinut suorittaa maksullisen kokeen, joka oikeuttaa toimimaan antroposofisena sairaanhoitajana. Ensi syksynä tämän kokeen voi suorittaa myös Ruotsissa. Erikoistuminen antroposofiseen sairaanhoitoon on aiheena myös ensi kevään sairaanhoitajien kongressissa Goetheanumissa. Tapahtuma järjestetään toukokuuta Tarkempaa tietoa seuraavassa lehdessä. Ennakkotietoja kiireellisissä tapauksissa saa (apurahahakemukset tms.) Soffi Wetterhoffilta, osoite 23

27 Antroposofisen lääketieteen yhdistyksen julkaisut Antroposofinen lääketiede Suomessa Yleiskatsaus antroposofiseen lääketieteeseen, terapioihin ja hoitopaikkoihin Suomessa. Mukana historiallinen katsaus antroposofisesta lääketieteestä Suomessa. 75 s. 10e Arman M.: Mitä voin tehdä lapseni sairastuessa Vihkonen sisältää tavallisimpien tartuntatautien ja muiden sairauksien kotihoito-ohjeet. 18 s. 3,50 e Glöckler M. & Goebel W: Lastenlääkärin vastaanotolla Antroposofinen joka kodin lääkärikirja. Sairaudet ja hoitoohjeet vauvoista murrosikäisiin, kasvatuksellinen osuus on laaja. Lopussa ohjeita kääreiden ja hau teiden valmistukseen. 672 s. 37 e Glöckler M. ym.: Terveys mitä se on, mistä se syntyy Kolme asiantuntijan näkökulmaa siitä, mihin suuntaan nyky terveydenhuoltoa pitäisi kehittää ja miten yksittäinen ihminen voi terveyttään edistää. 44 s. 8 e Werner H. et al.: Ravitsemusohjeita ja Lukas-klinikan keittokirja Ravintoon liittyvää tietoa syöpää sairastaville. Sveitsi läisen Lukas-klinikan ruokaohjeita syöpäpotilaille. 111 s. 12 e Julkaisuja voi tilata osoitteesta anja.lehtonen1@suomi24.fi tai Anja Lehtonen, Marjatta-koulu, Poutuntie 12, Helsinki 24