Haja-asutuksen jätevesineuvonta Riihimäellä Vatsianjärvi

Transkriptio

1 Haja-asutuksen jätevesineuvonta Riihimäellä Vatsianjärvi Sanna Laakso

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Neuvontakäynti Neuvonnan toteutuminen Kohdealueet Jätevesien käsittelyn tilanne Tilanne alueittain Tyypilliset jätevesijärjestelmät ja puutteet Yhteenveto vuosista 2013 ja Vastaanotto ja palaute Johtopäätökset Viitteet LIITTEET Liite 1 Kiinteistöille jätetty arviointilomake Liite 2 Kartta neuvonta-alueista

3 1. Johdanto Vuonna 2011 valtioneuvosto hyväksyi uuden asetuksen talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011, tästä eteenpäin hajajätevesiasetus). Uudella hajajätevesiasetuksella kohtuullistettiin aiemmin voimaan tulleen samannimisen asetuksen (542/2003) vaatimuksia. Haja-asutuksen jätevesien käsittelyä säännellään myös muun muassa ympäristönsuojelulaissa (527/2014), jossa on esimerkiksi jätevesien yleisestä puhdistamisvelvollisuudesta. Lainsäädännöllä on haluttu edistää vesiensuojelua ja vähentää erityisesti ihmisten lähiympäristön ja talousveden pilaantumista. Hajajätevesiasetuksessa on vähimmäisvaatimukset vesistöjä rehevöittävien ravinteiden (fosfori ja typpi) ja happea kuluttavan orgaanisen aineen puhdistustasoista verrattuna laskennalliseen kuormituslukuun. Lisäksi asetuksessa on vaatimuksia jätevesijärjestelmän dokumentoinnista, kuten käyttö ja huolto-ohjeista. Vuonna 2004 ja sen jälkeen rakennettuja asuntoja asetus koskee heti. Vanhemmilla kiinteistöillä on aikaa laittaa järjestelmänsä kuntoon mennessä. Riihimäellä on yli asukasta haja-asutusalueilla viemäriverkoston ulkopuolella ja siten kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien varassa (Virta 2011). Vesihuoltolaitosten toiminta-alueen ulkopuolella kiinteistön omistajalla tai haltijalla on velvollisuus huolehtia kiinteistönsä asianmukaisesta vesihuollosta. Riihimäen haja-asutuksen jätevesineuvonta toteutettiin kiinteistökohtaisina käynteinä yhteistyössä Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n kanssa osana laajempaa neuvontahanketta. Riihimäellä neuvonta toteutettiin vuosina Hankkeessa on annettu jätevesineuvontaa myös muissa Vantaanjoen valuma-alueen kunnissa, kuten Nurmijärvellä ja Espoossa. Kunnan oman rahoituksen lisäksi neuvontaan saatiin valtionapua Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Vapaaehtoisia ja ilmaisia neuvontakäyntejä tarjottiin sekä vakituisesti asuttujen että vapaa-ajan kiinteistöjen omistajille. Hankkeen pääasiallinen tarkoitus oli tarjota puolueetonta ja kaupallisista intresseistä vapaata jätevesineuvontaa ja edistää haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyä hajajätevesiasetuksen vaatimusten mukaisiksi siirtymäajan loppuun mennessä. Hankkeen tarkoituksena oli myös kerätä tietoa jätevesien käsittelyn tilanteesta alueellisesti. Yksi neuvonnan lähtökohdista oli, ettei yksittäisen kiinteistön tietoja luovuteta kunnille tai muille kolmansille osapuolille. Neuvontaa tehtiin Riihimäen kaupungin valitsemilla alueilla, joille ei ole lähitulevaisuudessa suunnitteilla kunnallista viemäriverkostoa. Suurin osa kaikista neuvotuista kiinteistöistä sijaitsi 1

4 Riihimäen lounaisosassa järvien ympäristöissä ja siten ympäristön kannalta herkillä alueilla. Tässä raportissa keskitytään tarkemmin vuoden 2014 tuloksiin, sillä vuoden 2013 neuvonnasta on raportoitu jo aiemmin (Korhonen 2013). Kummankin vuoden tuloksista esitetään yhteenveto. 2. Neuvontakäynti Jokaiseen käyntiin valmistauduttiin selvittämällä kiinteistön sijaintiin liittyvät erityispiirteet, kuten vesistöjen läheisyys. Neuvontakäynneillä käytiin yhdessä omistajan kanssa yksityiskohtaisesti läpi kiinteistön jätevesijärjestelmä sekä arvioitiin sen kuntoa silmämääräisesti ja omistajalta saatujen taustatietojen perusteella. Neuvoja annettiin myös järjestelmän ylläpitoon, käyttö- ja huoltotoimenpiteisiin sekä kuivakäymälöihin ja käymäläjätteen kompostointiin liittyvissä asioissa. Lisäksi kerrottiin uudesta jätevesien käsittelyyn liittyvästä lainsäädännöstä ja kaupungin määräyksistä ja mitä vaatimuksia ne asettavat juuri kyseiselle kiinteistölle. Kiinteistöille annettiin kirjallinen arvio järjestelmän puutteista ja uusimistarpeesta vaatimusten mukaisiksi (liite 1). Jokaisella kiinteistöllä jaettiin myös Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry:n Jätevesiopas tai Kesämökin jätevesiopas. Tapauskohtaisesti jaettiin myös muuta materiaalia, kuten kuivakäymäläoppaita, käyttö- ja huolto-ohjeita, selvityslomake jätevesijärjestelmästä, lista alueen suunnittelijoista, ohje jätevesijärjestelmän uusimisen etenemisestä ja kaivoveden tutkituttamisesta Riihimäellä. Käynti kesti keskimäärin noin tunnin. Kiinteistöillä, joilla tarvittiin jätevesien käsittelyn tehostamista, painotettiin pätevän suunnittelijan ja toimenpideluvan tärkeyttä virheinvestointien välttämiseksi. 3. Neuvonnan toteutuminen 2014 Tavoitteena oli tehdä vähintään 70 käyntiä kesä-heinäkuussa. Asukkaille tarjottiin kirjeitse neuvontaaikaa noin kaksi viikkoa ennen käyntiä. Tieto käynnistä lähetettiin kaikille kiinteistön omistajille ja myös kohdekiinteistölle, jos kyseessä oli vapaa-ajan asunto. Ehdotettua käyntiaikaa oli mahdollisuus vaihtaa omistajalle sopivampaan aikaan. Kunnalta saatiin 118 kiinteistön tiedot ja näistä 110:lle tarjottiin käyntiä. Kiinteistötietoja karsittiin muun muassa siksi, että osa omistajista asui ulkomailla. Neuvonta-alueen ulkopuolelta tuli yksi neuvontapyyntö, joka toteutettiin. Käyntejä toteutui yhteensä 84, joten käyntitavoite, vähintään 70 käyntiä, ylitettiin. Kaikista varatuista käynneistä toteutui 76 %. Noin 30 käyntiä jäi siten toteutumatta. Näistä noin kolmasosa johtui siitä, ettei tontilla ollut lainkaan rakennusta tai omistajan tiedot olivat vanhentuneet. Toteutumisprosentti niiden kiinteistöjen osalta, joilla käynti oli mahdollinen, oli 85. Puhelinneuvontaa annettiin 15 kiinteistön omistajalle. Suurimmalla osalla puhelinneuvontaa saaneista jätevesijärjestelmän 2

5 perusratkaisun todettiin olevan kunnossa eikä neuvontaa näin ollen koettu tarpeelliseksi. Vain muutamassa tapauksessa omistaja ei pystynyt vastaanottamaan tai ei kokenut tarvitsevansa neuvontaa muista syistä, kuten vaikean elämäntilanteen vuoksi. Kokonaan tavoittamatta jäi kuuden kiinteistön omistajat. 4. Kohdealueet 2014 Kohdekiinteistöt sijaitsivat melko hajanaisesti eteläisellä Riihimäellä. Länsipuolella alue rajoittui Kenkiäntiehen ja itäpuolella Hausjärven kunnan rajaan (liite 2c). Käyntiä ei kuitenkaan tarjottu kaikille alueen sisällä oleville kiinteistöille eikä vuoden 2004 jälkeen rakennettuja kiinteistöjä rajattu neuvonnan ulkopuolelle. Kaikista neuvotuista kiinteistöistä vakituisessa asuinkäytössä oli 60 % ja näistä suurin osa (76 %) sijaitsi alueilla, joissa noudatetaan hajajätevesiasetuksen matalampia puhdistustasovaatimuksia. Vapaa-ajan asutuksesta suurin osa oli keskittynyt ranta-alueille. Lähes puolet kaikista kiinteistöistä sijaitsi ympäristön kannalta herkillä alueilla. Näitä herkkiä alueita olivat Arolammen III-luokan pohjavesialue ja useiden vesiensuojelun ja vedenhankinnan kannalta tärkeiden vesistöjen ranta-alueet. Näille alueille kaupungilla on hajajätevesiasetusta tiukempia vaatimuksia jätevesien käsittelylle. Kiinteistöistä 40 % sijaitsi ranta-alueella eli kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan 100 metrin päässä tärkeistä vesistöistä. Eniten vesistöjen läheisyydessä kiinteistöjä oli Suolijärven, Vatsianjärven ja niitä yhdistävän ojan, Väliojan, rannoilla sekä Arolammilla. Joitakin hajanaisia kiinteistöjä sijaitsi Paalijoen, Vantaanjoen ja Väliojan Hirvijärvestä Vatsianjärveen laskevan osuuden rannoilla. Vatsianjärvi (järvinumero ) on pieni ja matala järvi (8,5 ha ja suurin syvyys 3,5 m) Riihimäen lounaisosassa. Järven pohjoisosan läpi virtaa Hirvijärvestä laskeva Välioja, joka edelleen laskee Vatsianjärvestä Suolijärveen. Erityisesti järven eteläisessä osassa, jossa veden vaihtuvuus on ilmeisesti hidasta, on runsasta virkistyskäyttöä rajoittavaa vesikasvillisuutta. Veden laatu on ollut hyvä, vaikka järvi voidaan luokitella lievästi reheväksi (Vahtera 2012). Lähes kaikki Vatsianjärven rannalla sijaitsevista noin kymmenestä kiinteistöstä oli vapaa-ajan asuntoja. Suolijärvi (järvinumero ) on kirkasvetinen ja yksi Riihimäen suurimmista järvistä (186 ha ja keskisyvyys 8 m), josta osa sijaitsee Hyvinkään puolella. Myös Suolijärvi on siihen laskevan Vatsianjärven tavoin lievästi rehevä (Vahtera 2012). Järven rannalla on jonkin verran vapaa-ajan asutusta, joka Riihimäen puolella keskittyy Väliojan ja Kypärlahden ympäristöön. Kiinteistöjä tällä alueella on yli 20. Kypärlahdessa on 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla rakennettua vapaa-ajan asutusta ja siellä on voimassa rantakaava, jossa kielletään vesikäymälä. Väliojan alueella on 3

6 Kypärlahtea selvästi vanhempaa vapaa-ajan asutusta lukuun ottamatta muutamaa 2000-luvulla rakennettua kesämökkiä. Suolijärven pohjoisrannalle on perustettu luonnonsuojelualue vuonna Arolampi (järvinumero ) on pieni umpeen kasvava lampi Vantaanjoen yläjuoksulla, Riihimäen kaakkoisosassa. Muutaman hehtaarin kokoinen lampi on noin viiden kilometrin päässä Riihimäen jätevedenpuhdistamon purkupaikasta ja puhdistamon vaikutus lammen veden laatuun on selvästi havaittavissa. Lampi on rehevä, eikä sen uimakelpoisuutta voida taata, mutta se on kuitenkin linnuston kannalta merkittävä ympäristö. Lammen pohjoisosassa on veden laatua parantavia lähteitä. Lammen ympäristössä on noin kymmenkunta pääasiassa vakituisessa asuinkäytössä olevaa kiinteistöä. Arolammen pohjavesialueella (III-luokka) sijaitsi kuusi kiinteistöä. Lisäksi kaksi kiinteistöä sijaitsi aivan pohjavesialueen rajan tuntumassa, mutta kuitenkin sen ulkopuolella. Arolammin neuvonta-alueen pohjoispuolella on I-luokan pohjavesialue, jossa ei kuitenkaan sijainnut yksikään neuvotuista kiinteistöistä. Neljä kiinteistöä kuului sekä pohjavesi- että ranta-alueeseen. 5. Jätevesien käsittelyn tilanne 2014 Jätevesijärjestelmät luokiteltiin viiteen eri luokkaan sen perusteella, minkälaiset edellytykset niillä on täyttää lainsäädännön vaatimukset: riittävä käsittely (vihreä arvio), vähäisiä korjaus- tai huoltotoimenpiteitä vaativa (keltainen arvio), riittämätön käsittely (punainen arvio), vähäinen vesimäärä (sininen arvio) ja ikävapautus (harmaa arvio). Rajatapauksissa kerrottiin, että viime kädessä kunnan viranomainen päättää, onko jätevesien käsittely riittävää. Riihimäen kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä määrätään ranta-alueilla ja III-luokan pohjavesialueilla käymäläjätevedet johdettavaksi umpisäiliöön. Muut jätevedet käsitellään hajajätevesiasetuksen vähimmäisvaatimuksen mukaan. Järjestelmät täytyy laittaa ympäristönsuojelumääräysten mukaiseen kuntoon jätevesiasetuksen siirtymäajan puitteissa. Riittäviksi arvioitiin järjestelmät, jotka täyttävät uuden lainsäädännön ja kaupungin määräykset sellaisenaan. Järjestelmän arvioimista riittäväksi eivät alentaneet pienet puutteet, jotka eivät vaikuta puhdistustulokseen tai laske sitä oleellisesti. Tällaisia vähäisiä puutteita olivat täyttymisenhälyttimen puuttuminen umpisäiliöstä, pienet vaaraa aiheuttamattomat vauriot säiliöiden kansissa ja ilmastusrakenteiden tuuletushatuissa, dokumentoinnin puuttuminen ja vähäiset puutteet käytössä ja huollossa. Puutteet merkittiin kuitenkin kiinteistölle jätettävään arviointilomakkeeseen ja kannustettiin kiinteistönomistajia korjaamaan ne. Pesuvesien riittäväksi käsittelyksi katsottiin järjestelmä, jossa vedet johdetaan vähintään kaksiosaisen saostuskaivon kautta maaperäkäsittelyyn (imeytys- tai suodatuskenttä) tai harmaavesisuotimeen. Riittäviksi arvioitiin 17 % 4

7 kaikista järjestelmistä. Riittävän käsittelyn määritelmän täyttävät järjestelmät olivat useimmiten suhteellisen uusia (kaikki rakennettu 2000-luvulla lukuun ottamatta kahta järjestelmää). Pieniä korjaus- ja huoltotoimenpiteitä vaativia järjestelmiä oli lähes saman verran, 18 %, kuin riittäviä käsittelyjä. Keltaisen arvion saaneissa järjestelmissä oli puutteita, jotka vaikuttavat järjestelmän toimivuuteen siten, ettei vaadittaviin puhdistustasoihin oletettavasti päästä. Järjestelmää ei kuitenkaan tarvitse muuttaa erilaiseksi, jolloin sen saattamiseksi vaatimusten mukaisiksi ei tarvita isoa remonttia ja siten toimenpidelupaa vaan selvitään vähäisillä toimenpiteillä. Keltaiseen luokitteluun johtivat esimerkiksi kentissä selkeästi havaittavissa olevat imeytymisongelmat, puuttuvat tai vioittuneet T-haarat, säiliöiden huono kunto tai pesuvesien käsittelynä saostuskaivot ja yksinkertainen maaperäkäsittely (imeytyskaivo tai -putki, kivipesä). Riittämättömäksi arvioitujen järjestelmien saattaminen lainsäädännön vaatimalle tasolle vaati toimenpidelupaa. Tällaisia järjestelmiä olivat esimerkiksi pelkät saostuskaivot ja ranta- ja pohjavesialueilla (III-luokka) järjestelmät, joissa käymälävesiä ei johdettu umpisäiliöön. Yhteensä 40 % arvioiduista järjestelmistä vaati uudistamista. Veden käyttö arvioitiin vähäiseksi kiinteistöillä, joissa ei ollut vesikäymälää, painevettä käyttäviä kodinkoneita tai kiinteitä vesijohtoja. Niin sanottu kesävesiputki oli sallittu tässä arviossa. Veden käytön arvioitiin olevan neljäsosalla kiinteistöistä vähäistä. Vähäiset vedet voidaan yksinkertaisimmillaan johtaa suoraan maaperään ilman erillistä käsittelyä. Niistä ei saa kuitenkaan aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa. Vähäisiäkään jätevesiä ei saa johtaa esimerkiksi suoraan vesistöön tai kaivon lähelle. Tyypillisin tapaus tässä arviossa oli kuivakäymälällä varustettu ja kantoveden varassa oleva kesämökki. Harmaan arvion eli automaattisen ikävapautuksen saivat vakituisesti asutut kiinteistöt, joiden kaikki haltijat ovat syntyneet tai tätä ennen ja jotka eivät täyttäneet puhdistusvaatimuksia. Lisäksi muutama keltaisen ja sinisen arvion saaneista kuuluivat ikävapautuksen piiriin. Näille merkittiin arvio ilman ikävapautusta. Ikävapautuksen piiriin kuului vain muutama prosentti kiinteistöistä. 5

8 5.1 Tilanne alueittain Valtatie 3:n länsipuolella olevaa aluetta kutsutaan tässä tarkastelussa Suolijärven ympäristöksi ja itäpuolella olevaa aluetta Arolammin ympäristöksi. Jätevesien käsittelyn tilanne oli selkeästi parempi Suolijärven alueella kuin Arolammilla (kuva 1). Suolijärvellä 30 %:lla kiinteistöistä tarvitaan toimenpidelupaa vaativia korjauksia, mikä on selvästi vähemmän kuin Arolammilla, jossa yli puolet jätevesijärjestelmistä oli riittämättömiä. Tämä johtuu osittain siitä, että Suolijärvellä oli huomattavasti enemmän vapaa-ajan asutusta, josta suurimmalla osalla veden käyttö oli vähäistä, kuin Arolammilla. Kiinteistöjä, jotka täyttävät uuden lainsäädännön vaatimukset nykyisellään tai selviävät pienillä korjaus- tai huoltotoimenpiteillä, oli kummallakin alueella suhteellisesti lähes saman verran, noin kolmasosa neuvotuista kiinteistöistä. Arolammin kohteissa oli kuitenkin jonkin verran enemmän huomauttamista pienistä korjauksista kuin Suolijärvellä. Ikävapautuksen piiriin kuului vain muutama kiinteistö ja näistä kaikki sijaitsivat Suolijärvellä. Kuva 1. Jätevesijärjestelmien taso alueittain (Arolammin ympäristö n=22, vapaa-ajan asuntoja 14 %, Suolijärven ympäristö n=62, vapaa-ajan asuntoja 50 %) suhteessa uuteen jätevesilainsäädäntöön ja Riihimäen kaupungin määräyksiin vuonna

9 6. Tyypilliset jätevesijärjestelmät ja puutteet 2014 Jätevesijärjestelmien iän ja tyyppien tarkempaan tarkasteluun on otettu mukaan vain järjestelmät, joihin johdetaan vähäistä suurempia määriä vettä. Jätevesijärjestelmien keski-ikä oli 24 vuotta (kuva 2) ja yhdessä kotitaloudessa oli keskimäärin kolme henkilöä. Eniten järjestelmiä oli rakennettu ja 1970-luvuilla. Suhteellisen uusia ja uuden lainsäädännön voimaan tulon jälkeen eli vuonna 2004 ja siitä eteenpäin rakennettuja järjestelmiä oli noin neljäsosa. Näistä lähes kaikilla jätevesiasiat olivat olettavasti kunnossa. Muutamalla pienpuhdistamolla oli huomauttamista omatoimisen tarkkailun ja huollon lisäämisestä. Vielä 1990-luvulla oli rakennettu joitakin järjestelmiä, joissa jätevesien käsittely perustui pelkästään saostuskaivoihin. Kuva 2. Jätevesijärjestelmien ikäjakauma kiinteistöillä, joissa veden käyttö oli vähäistä suurempaa Riihimäellä vuonna 2014 (n=62). Suurin osa (noin 40 %) kaikista järjestelmistä perustui vuoden 1961 vesilain mukaiseen jätevesien käsittelyyn eli käsittelynä oli vain yksi- tai useampiosainen saostussäiliö tai saostussäiliö ja yksinkertainen maaperäkäsittely (kuva 3). Näistä kaikki arvioitiin punaisiksi lukuun ottamatta muutamaa ikävapautuksen piirissä ollutta kiinteistöä. Umpisäiliö kaikille vesille ja erillisviemäröinti (sisältäen kiinteistöt, joissa ei ollut vesivessaa, mutta pesuvesiä syntyi vähäistä suurempia määriä) olivat toiseksi yleisimmät järjestelmät (kumpiakin noin 20 %). Näistä suurin osa arvioitiin riittäviksi tai pieniä korjauksia ja huoltoa vaativiksi. Muutama erillisviemäröintiin perustuva järjestelmä, joissa pesuvesille ei ollut ollenkaan varsinaista käsittelyä tai käsittelynä oli pelkästään yksinkertainen maaperäkäsittely, arvioitiin punaisiksi. Suurin osa kiinteistöistä, joissa syntyi pelkästään pesuvesiä vähäistä suurempia määriä, sijaitsivat Kypärlahden 7

10 alueella. Tällä alueella vesikäymälät oli kielletty rantakaavassa, mutta muuten kiinteistöt olivat korkeasti varusteltuja ja uusia vapaa-ajan asuntoja. Maahanimeyttämöitä ja maasuodattamoita, joihin johdettiin sekä pesu- että käymälävedet tai kuivakäymälöiden virtsa, oli kumpiakin noin 10 %. Riihimäellä maahanimeyttämöitä kaikille vesille ei varsinaisesti ole kielletty, mutta niiden riittävyyteen suhtauduttiin varauksella, sillä puhdistustehoa ei usein voida luotettavasti todistaa. Kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan ranta-alueilla käymälävedet tulee johtaa umpisäiliöön ja siten maasuodattamot kaikille jätevesille ovat kiellettyjä näillä alueella. Muutamassa tapauksessa vain joitakin vuosia vanhoja maasuodattamoita oli rakennettu ranta-alueelle. Pienpuhdistamoita oli neljä ja harmaavesisuodin löytyi kolmelta kiinteistöltä. Kuva 3. Jätevesijärjestelmien tyypit (vasemmalla) ja arviot (oikealla) kiinteistöillä, joilla veden käyttö oli vähäistä suurempaa Riihimäellä vuonna 2014 (n=62). Kaikkiin muihin järjestelmätyyppeihin johdetaan sekä käymälä että pesuvesiä lukuun ottamatta erillisviemäröintiä ja kohtaa muu. Vähäisen vesimäärän kiinteistöillä oli useimmiten jokin yksinkertainen maaperäkäsittely, kuten imeytyskaivo tai kivipesä, tai ei ollenkaan käsittelyä. Yhdessäkään tapauksessa vähäisiäkään jätevesiä ei kuitenkaan johdettu suoraan vesistöön. Kiinteistökäynnillä tarkasteltiin jätevesijärjestelmän lisäksi vaadittavia dokumentteja ja kirjattiin havaitut puutteet ylös. Kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan jätevesijärjestelmän huoltotoimenpiteistä ja säiliöiden tyhjennyksistä on pidettävä kirjaa vähintään kolmen vuoden ajalta. Suurimmalta osalta kiinteistöistä, joilla jätevesiä syntyi vähäistä suurempia määriä, puuttui tämä kirjanpito (74 %, kuva 4). Selvitys jätevesijärjestelmästä, joka täytyy olla myös kaikilla vapaa-ajan asunnoilla, löytyi yhteensä vain 22 kiinteistöltä. Pari asukasta täytti selvityksen käynnin yhteydessä, jolloin selvitys merkittiin tehdyksi. Käyttö- ja huolto-ohjeiden puuttumista ei kirjattu, koska ne jaettiin käynnin yhteydessä. Ohjeita löytyi entuudestaan vain pienpuhdistamoiden omistajilta. 8

11 Kolmanneksi eniten puutteita oli järjestelmien käytössä ja huollossa. Puolet käytössä ja huollossa havaituista puutteista johtui saostussäiliöiden liian harvasta tyhjentämisestä. Riihimäellä saostussäiliöt, joihin johdetaan sekä pesu- että käymälävedet, täytyy tyhjentää kahdesti vuodessa ja vain pesuvesille tarkoitetut saostussäiliöt kerran vuodessa. Käyttöön ja huoltoon kirjattiin myös puute, jos umpisäiliön tiiviyttä ei ollut tarkistettu hajajätevesiasetuksen ohjeiden mukaisesti (noin 10 tapausta). Maahanimeyttämöiden ja -suodattamoiden puhdistuksen arvioitiin olevan ajankohtaista lähes kymmenellä kiinteistöllä. Selkeästi imeytymisongelmista kärsiviä kenttiä havaittiin myös muutama. Pienpuhdistamoilla yleisin puute oli liian vähäinen omatoiminen tarkkailu ja huolto. Puutteellinen käyttö ja huolto eivät alentaneet arviota, ellei niiden katsottu oleellisesti vaikuttavan järjestelmän puhdistustulokseen. Lähes yhtä usein, kuin käytössä ja huollossa, puutteita havaittiin jäteveden varsinaisessa käsittelyssä (48 %). Varsinainen käsittely puuttui kokonaan eli järjestelmänä oli vain saostussäiliöt tai se oli riittämätön (esim. yksi imeytyskaivo kaikille jätevesille). Muutamassa tapauksessa käsittely oli vääräntyyppinen. Saostussäiliöistä 32 %:sta puuttui tai oli merkittävästi vioittuneet T-haarat. Noin 20 %:lla kiinteistöistä tilastoitiin tämä puute. Ylitäytönhälytin puuttui suurimmasta osasta umpisäiliöistä (65 %). Täyttymisenhälyttimen puuttuminen ei alentanut arviota. Jäteveden esikäsittelyssä (saostussäiliöitä liian vähän tai puuttuivat kokonaan tai niiden vesitilavuus liian pieni kuormitukseen nähden) ja säiliöiden kunnossa havaittiin jonkin verran puutteita (kumpiakin 16 %). Harvinaisempia olivat muun muassa pesuvesien käsittelyssä, purkupaikassa (vesi seisoi, lietettä, tukossa ym. tai purku suoraan vesistöön) ja ilmastusrakenteissa havaitut puutteet (2 8 %). 9

12 Kuva 4. Jätevesien käsittelyssä ja dokumentoinnissa havaittujen puutteiden yleisyys kiinteistöillä, joilla veden käyttö oli vähäistä suurempaa Riihimäellä vuonna 2014 (n=62). Hyvin harvalta vähäisen vesimäärän kiinteistöltä löytyi selvitys jätevesijärjestelmästä (kuva 5). Kuivakäymäläjätteiden käsittelyssä oli myös usein huomauttamista näillä kiinteistöillä. Yleisin virhe oli kaivaa käymäläjätteet suoraan maahan tai kompostoida ne sateelta suojaamattomassa ja pohjattomassa kompostorissa. Käymäläjätteet tulisi jälkikompostoida vähintään vuoden ajan tiivispohjaisessa ja sateelta suojatussa kompostorissa haitallisten valumien välttämiseksi. Tämän jälkeen kompostoitunut aines voidaan käyttää hyödyksi tontilla. Kompostori pitäisi sijoittaa mahdollisimman kauaksi, vähintään 15 metrin päähän, rannasta ja talousvesikaivosta sekä vähintään 5 metrin päähän naapurin tontista. Kuva 5. Vähäisen vesimäärän kiinteistöillä havaittujen puutteiden yleisyys Riihimäellä vuonna 2014 (n=22). 10

13 7. Yhteenveto vuosista 2013 ja 2014 Kahden vuoden aikana tehtiin yhteensä lähes 200 käyntiä. Suurin osa kaikista neuvotuista kiinteistöistä sijaitsi Riihimäen lounaisosassa järvien ympäristöissä ja siten ympäristön kannalta herkillä alueilla. Kaikista neuvontakohteista 40 % oli vakituisesti asuttuja. Vakituisessa asuinkäytössä olevista kiinteistöistä lähes puolet ei täyttänyt jätevesien käsittelylle asetettuja vaatimuksia (kuva 6). Tyypillisin järjestelmä kiinteistöillä, jotka olivat isomman jätevesiremontin tarpeessa, oli vanhoista saostuskaivosta muodostuva järjestelmä kaikille jätevesille (kuva 7). Toiseksi yleisin järjestelmä oli umpisäiliö, jonne johdettiin kaikki jätevedet (20 %). Suurin osa järjestelmistä perustui siis yksiputkiviemäröintiin. Vain muutamalla prosentilla kohteista kiinteistöjen omistajat kuuluivat ikävapautuksen piiriin. Vakituisessa asuinkäytössä olevien kiinteistöjen haltijat, jotka ovat syntyneet tai tätä ennen, ovat automaattisesti vapautettuja puhdistusvaatimuksista. Haltijan vaihtuessa jätevesijärjestelmä täytyy laittaa kuntoon. Pieni osuus vakituisesti asutuista kiinteistöistä luokiteltiin vesivarustelultaan hyvin vaatimattomiksi. Kuva 6. Kaikkien vuosina arvioitujen vakituisten (n=77) ja vapaa-ajan (n=116) kiinteistöjen jätevesijärjestelmien taso suhteessa uuteen jätevesilainsäädäntöön ja Riihimäen määräyksiin. Kahden vuoden aikana neuvotuista kiinteistöistä 60 % oli vapaa-ajan asuntoja. Vapaa-ajan asunnoista 70 %:lla veden käyttö oli niin vähäistä, että syntyvistä jätevesistä ei katsottu aiheutuvan ympäristön pilaantumisen vaaraa. Kantoveden varassa olevat ja kuivakäymälällä varustetut kesämökit olivat tyypillisimpiä tapauksia, joissa veden käyttö oli vähäistä. Kiinteistöillä, joilla veden käyttö oli vähäistä, 11

14 löytyi usein parannettavaa kuivakäymäläratkaisujen toimivuudessa ja käymäläjätteen kompostoinnissa. Noin kolmasosalla vapaa-ajan asunnoista jätevesiä syntyi vähäistä suurempia määriä. Näistä vain 20 % joutuu remontoimaan jätevesijärjestelmän. Loput täyttävät jo nykyisellään tai pienillä korjauksilla puhdistusvaatimukset. Vapaa-ajan asunnoilla tyypillisin jätevesijärjestelmä perustui erillisviemäröintiin. Näistä noin puolella oli käytössä kuivakäymälä. Toiseksi yleisin tapa oli johtaa kaikki jätevedet umpisäiliöön. Riihimäen vapaa-ajan asunnoilla jätevesiasiat vaikuttivat olevan hyvällä mallilla, mutta vakituisesti asutuilla kiinteistöillä oli vielä parantamisen varaa. Kuva 7. Vuosina arvioitujen vakituisten (n=74) ja vapaa-ajan (n=35) kiinteistöjen jätevesijärjestelmien tyypit Riihimäellä kiinteistöillä, joilla veden käyttö oli vähäistä suurempaa. 7.1 Vastaanotto ja palaute Kiinteistökohtainen neuvonta otettiin pääasiassa positiivisesti ja asiallisesti vastaan, etenkin sen jälkeen kun asukkaille selvisi neuvonnan puolueettomuus ja riippumattomuus kaupallisista tarkoituksista. Vuonna 2014 vain yksi asukas ilmaisi selkeästi negatiivisen suhtautumisensa neuvontaa kohtaan, kun taas vaikeaselkoinen lainsäädäntö sai paljon kritiikkiä. Jätevesiasetuksen ympäristönsuojelullinen tarkoitus ymmärrettiin usein hyvin, mutta sen toteutustapa ei miellyttänyt useinkaan. Moni asukas kertoi kokeneensa neuvontakäynnin hyödylliseksi ja hyväksi palveluksi. Neuvonta sai kiitosta etenkin siitä, että yhdessä asukkaan kanssa käytiin läpi järjestelmä ja selvennettiin asetuksen vaatimuksia ja mitä se merkitsee kyseisen kiinteistön kohdalla. Myös järjestelmän uusimisen etenemisestä kaivattiin usein tietoa. Moni asukas oli yllättänyt siitä, että jätevesijärjestelmän 12

15 uusimiseen tai tehostamiseen tarvitaan toimenpidelupa. Asukkaat olivat lisäksi tyytyväisiä siihen, että ennen virallisia tarkastuksia tehdään oikeaan suuntaan ohjaavaa neuvontaa. Myös kiinteistöillä, joilla jätevesijärjestelmä oli kunnossa, käynti koettiin pääasiassa hyödylliseksi. Asukkaat saivat varmuuden, että järjestelmää ei tarvitse uusia. Näillä kiinteistöillä keskityttiin ohjeistamaan käytössä ja huollossa, joissa olikin usein neuvottavaa. Esimerkiksi vain muutama neuvottava tiesi, että saostussäiliöt olisi hyvä täyttää puhtaalla vedellä aina tyhjennyksen jälkeen. Näin maaperäkäsittelyn käyttöikää voidaan pidentää, sillä saostussäiliöt toimivat kiinteitä aineita keräävinä heti tyhjennyksen jälkeen ja siten maaperäkäsittelyyn pääsevien tukkivien aineiden määrää voidaan vähentää. Käyntejä tosin peruutettiin etukäteen jonkin verran näillä kiinteistöillä, joilla järjestelmän perusratkaisu oli kunnossa. Erityisesti rantojen välittömässä läheisyydessä olevien kiinteistöjen asukkaat olivat hyvin kiinnostuneita vähäistenkin jätevesiensä käsittelystä parhaalla mahdollisella tavalla ja halukkaita omalla toiminnallaan parantamaan ja ylläpitämään lähivesistönsä tilaa. Ranta-alueiden asukkaat toivoivat myös kaupungin osallistuvan aktiivisemmin vesistöjen kunnon ja virkistyskäytön parantamiseen ja ylläpitoon. Asetuksen siirtymäajan lähestyminen oli havaittavissa vuonna 2014 yksityiskohtaisempina kysymyksinä kuin edellisenä vuonna. Lisäksi moni asukas kertoi suunnittelevansa järjestelmän uusimista ensi kesänä. 7.2 Johtopäätökset Riihimäen vapaa-ajan asunnoilla jätevesiasiat vaikuttivat olevan varsin hyvällä mallilla, mutta vakituisesti asutuilla kiinteistöillä oli vielä parantamisen varaa. Noin kolmasosalla vapaa-ajan asunnoista jätevesiä syntyi vähäistä suurempia määriä. Näistä vain 20 % joutuu remontoimaan jätevesijärjestelmän. Loput täyttävät jo nykyisellään tai pienillä korjauksilla puhdistusvaatimukset. Vapaa-ajan asunnoilla suurimmat puutteet liittyivät kuivakäymäläjätteiden kompostointiin ja koska suurin osa vapaa-ajan asutuksesta sijaitsi vesistöjen rannoilla, olisi asianmukaiseen kompostointiin ja kuivakäymäläratkaisuihin kiinnitettävä erityistä huomiota näillä kiinteistöillä. Lähes puolet vakituisessa asuinkäytössä olevista kiinteistöistä ei täyttänyt uuden lainsäädännön vaatimuksia. Näissä suurimmassa osassa jätevesijärjestelmä perustui pelkästään saostussäiliöihin, joka ei ole nykyään riittävä käsittely jätevesille. Suurin osa ympäristöä kuormittavista aineista, etenkin liuenneessa muodossa, jatkaa saostussäiliöistä matkaansa. Uusi jätevesilainsäädäntö sai paljon kritiikkiä muun muassa vaikeaselkoisuudestaan, mutta kiinteistökohtainen neuvonta otettiin 13

16 pääasiassa positiivisesti ja asiallisesti vastaan. Neuvonnalla tavoitettiin suurin osa kohdealueiden kiinteistöjen omistajista. Vuonna 2015 voidaan odottaa jonkinlaista aktivoitumista jätevesijärjestelmien uusimisessa, sillä toistaiseksi vain harva järjestelmä on uusittu ja useiden kiinteistöjen omistajat ilmoittivat laittavansa järjestelmänsä kuntoon ensi vuonna. Tämä ilmeni niin kentällä tehtyjen havaintojen perusteella että jätevesineuvonnan seurantakyselystä, joka tehtiin vuosien aikana neuvontaa hankkeessa saaneille kiinteistöille (Espoo, Vantaa, Tuusula ja Nurmijärvi). Viitteet Vahtera, Heli Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Riihimäen pintavesien seurantatulokset vuodelta 2012, raportti 2/2012 Korhonen, Jenni Hajajätevesineuvontaa Riihimäellä Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Raportti. 14 s Virta, Suvi Ramboll Finland Oy. Riihimäen kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelma. 20 s. + liitteet. 14

17 JÄTEVESIEN KÄSITTELYN ARVIOINTILOMAKE KIINTEISTÖN SIJAINTI Osoite: JÄTEVESIEN KÄSITTELYJÄRJESTELMÄ Umpisäiliö Yksinkertainen maaperäkäsittely Saostussäiliö(t) Pienpuhdistamo Maahanimeyttämö Ei käsittelyä Maasuodattamo Muu, mikä ARVIO KIINTEISTÖN JÄTEVESIEN KÄSITTELYSTÄ Arvio jätevesien käsittelyn tilanteesta perustuu kiinteistökäynnillä käyntipäivänä saatuihin tietoihin. Jätevesien johtaminen puhdistamattomina maahan on mahdollista - vähäinen vesimäärä (katso toinen puoli) Jätevesien käsittelyjärjestelmä on riittävä arvioinnissa saatujen tietojen perusteella Jätevesien käsittelyjärjestelmään on tehtävä vähäisiä korjaus- tai huoltotoimenpiteitä Jätevesien käsittelyjärjestelmä ei ole riittävä arvioinnissa saatujen tietojen perusteella KIINTEISTÖ KUULUU ARVIOINTIHETKELLÄ IKÄVAPAUTUKSEN PIIRIIN Jätevesien käsittely kiinteistöllä on ikävapautuksen piirissä (haltijat täyttäneet 68 v ) ARVIOINNISSA HAVAITUT PUUTTEET Jäteveden esikäsittely Jäteveden varsinainen käsittely Pesuvesien käsittely Säiliöiden kunto T-haarat saostussäiliöissä Ylitäytönhälytin umpisäiliössä Ilmastusrakenteet Tehostettu fosforinpoisto Imeytyminen Purkupaikka Suojaetäisyydet Käyttö ja huolto Käyttö- ja huolto-ohjeet Käyttöpäiväkirja Selvitys jätevesijärjestelmästä Muu, mikä JATKOTOIMENPITEET Kiinteistökohtaiseen jätevesijärjestelmään on tehtävä toimenpidelupaa edellyttäviä muutoksia Ennen kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän uusimista kannattaa selvittää mahdollisuus jatkossa liittyä vesihuoltolaitoksen / vesiosuuskunnan viemäriin Kiinteistökohtaiseen jätevesijärjestelmään on tehtävä vähäisiä korjaus- tai huoltotoimenpiteitä Lisätietoja: Arvioija: Arviointipvm: ARVIOINNIN SUORITTI: Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry (

18 VÄHÄISEN VESIMÄÄRÄN KIINTEISTÖ Jätevesien johtaminen puhdistamattomina maahan on mahdollista - vähäinen vesimäärä "Pienistä jätevesimääristä, kuten kantovedellisten mökkien ja pihasaunojen pesuvedet, ei katsota aiheutuvan ympäristön pilaantumisen vaaraa. Ne voidaan pääsääntöisesti johtaa hallitusti maaperään ilman erillistä käsittelyä. Suoraan vesistöön pieniäkään pesuvesimääriä ei saa johtaa. " " Jätevesimäärän ei katsota olevan vähäinen, jos kiinteistöllä on käytössään vesikäymälä, paineellinen lämminvesivaraaja, suihku, kylpyamme tai painevettä käyttävä sähköllä toimiva laite, kuten pyykin- tai astianpesukone. " -Kesämökin jätevesiopas, Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry DOKUMENTOINTI Selvitys jätevesitilanteesta Kompostointi-ilmoitus, HSY:n alue VÄHÄISTEN VESIEN PURUN PARANNUSEHDOTUKSET Suojaetäisyydet Purkupaikka Muu, mikä KUIVAKÄYMÄLÄN PARANNUSEHDOTUKSET Pohjan tiiveys Tuuletus Suotonesteen/virtsan käsittely Käymäläjätteen käsittely Muu, mikä KOMPOSTOINNIN PARANNUSEHDOTUKSET Kompostorin pohjan tiiveys Kompostorin suojaus sateelta Kompostorin sijainti Muu, mikä LISÄTIETOA KUIVAKÄYMÄLÖISTÄ JA KOMPOSTOINNISTA LÖYDÄT VERKOSSA: OPAS JÄTEVESIEN MAAILMAAN:

19

20 Liite 2b. Kartta neuvonta-alueista 2013 (punaisella).

21 Liite 2c. Kartta neuvonta-alueista 2014 (punaisella).