Haja-asutuksen jätevesineuvonta Espoossa

Transkriptio

1 Haja-asutuksen jätevesineuvonta Espoossa - Vuoden 2015 neuvonta ja kooste vuosien tuloksista Vanhempi hajajätevesineuvoja Sanna Laakso

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto... 1 Neuvonta vuonna 2015: Neuvontakäynti Neuvonnan toteutuminen Kohdealueet Arvioinnin perusteet ja jätevesien käsittelyn tilanne Jätevesien käsittelyn tilanne alueittain Jätevesijärjestelmien ikäjakauma ja tyypit Kiinteistöillä havaitut puutteet Kiinteistöt, joilla syntyi vähäistä suurempia määriä jätevettä Kiinteistöt, joilla syntyi vain vähäisiä määriä jätevettä Neuvonnan vastaanotto ja palaute Neuvonta vuosina : Yhteenveto jätevesien käsittelyn tilanteesta LIITTEET Liite 1. Kiinteistöille jätetty arviointilomake jäteveden käsittelyn tilanteesta

3 1. Johdanto Haja-asutuksen jätevesien yleisestä puhdistamisvelvollisuudesta määrätään ympäristönsuojelulaissa (527/2014). Vuonna 2011 valtioneuvosto hyväksyi uuden asetuksen talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011, tästä eteenpäin hajajätevesiasetus). Uudella hajajätevesiasetuksella kohtuullistettiin aiemmin voimaan tulleen samannimisen asetuksen (542/2003) vaatimuksia ja pidennettiin siirtymäaikaa noin kahdella vuodella. Uusi siirtymäsäännös (343/2015) ennen vuotta 2004 rakennetuille kiinteistöille tuli voimaan ja nyt jätevesijärjestelmien kuntoon laittamiselle on aikaa asti. Ympäristöministeriö on asettanut työryhmän selvittämään muutosvaihtoehtoja haja-asutuksen jätevesiin liittyvään lainsäädäntöön. Työryhmän toiminta päättyy lokakuun lopussa Lainsäädännöllä on haluttu edistää vesiensuojelua ja vähentää erityisesti ihmisten lähiympäristön ja talousveden pilaantumista. Hajajätevesiasetuksessa on vähimmäisvaatimukset vesistöjä rehevöittävien ravinteiden (fosfori ja typpi) ja happea kuluttavan orgaanisen aineen puhdistustasoista verrattuna laskennalliseen kuormituslukuun. Lisäksi asetuksessa on vaatimuksia jätevesijärjestelmän dokumentoinnista, kuten käyttö- ja huolto-ohjeista. Kiinteistöt, joilla jätevesiä syntyy niin vähän, ettei niistä katsota aiheutuvan ympäristön pilaantumisen vaaraa, on vapautettu hajajätevesiasetuksen puhdistusvaatimuksista. Esimerkiksi kantoveden varassa olevaa ja kuivakäymälällä varustettua kiinteistöä puhdistusvaatimukset eivät koske. Lisäksi vaatimuksista voidaan poiketa muun muassa kiinteistön haltijan korkean iän tai sosiaalisen suoritusesteen takia. Vuoden 2003 jälkeen rakennettuja asuntoja hajajätevesiasetus koskee heti. Espoossa on arviolta noin 1400 kiinteistöä haja-asutusalueilla viemäriverkoston ulkopuolella ja siten kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien varassa. Vesihuoltolaitosten toiminta-alueen ulkopuolella kiinteistön omistajalla tai haltijalla on velvollisuus huolehtia kiinteistönsä asianmukaisesta vesihuollosta. Espoon haja-asutuksen jätevesineuvonta toteutettiin kiinteistökohtaisina käynteinä yhteistyössä Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n (VHVSY) kanssa osana laajempaa neuvontahanketta. Espoossa neuvontaa on tehty VHVSY:n toimesta vuodesta 2012 lähtien lähes 500 kiinteistöllä. Hankkeessa on annettu jätevesineuvontaa myös muissa Vantaanjoen valuma-alueen kunnissa, kuten Tuusulassa ja Nurmijärvellä. Kunnan oman rahoituksen lisäksi neuvontaan on saatu valtionapua Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Neuvontaa tehtiin vuonna 2015 Espoon kaupungin valitsemilla ranta-alueilla, joille ei ole lähitulevaisuudessa suunnitteilla kunnallista viemäriverkostoa. Hankkeessa tarjottiin riippumatonta ja kaupallisista intresseistä vapaata jätevesineuvontaa ja edistettiin haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyä hajajätevesiasetuksen vaatimusten mukaisiksi. Hankkeen tarkoituksena oli myös kerätä tietoa jätevesien käsittelyn tilanteesta alueellisesti. Ilmaisia ja vapaaehtoisia neuvontakäyntejä tarjottiin sekä vakituisesti asuttujen että vapaa-ajan kiinteistöjen omistajille. Yksi neuvonnan lähtökohdista oli, ettei yksittäisen kiinteistön tietoja luovuteta kunnille tai muille kolmansille osapuolille. 1

4 Neuvonta vuonna 2015: 2. Neuvontakäynti Jokaiseen käyntiin valmistauduttiin selvittämällä kiinteistön sijaintiin liittyvät erityispiirteet, kuten vesistöjen ja vesihuollon toiminta-alueiden läheisyys. Neuvontakäynneillä käytiin yhdessä omistajan kanssa yksityiskohtaisesti läpi kiinteistön jätevesijärjestelmä sekä arvioitiin sen kuntoa silmämääräisesti (kuva 1) ja omistajalta saatujen taustatietojen perusteella. Neuvoja annettiin järjestelmän ylläpitoon, käyttö- ja huoltotoimenpiteisiin sekä kuivakäymälöihin ja käymäläjätteen kompostointiin liittyvissä asioissa. Lisäksi kerrottiin jätevesien käsittelyyn liittyvästä lainsäädännöstä, etenkin sen muutostyön tilanteesta, ja kaupungin ympäristönsuojelumääräyksistä ja mitä vaatimuksia ne asettavat juuri kyseiselle kiinteistölle. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) keskitetyn lietteen kuljetuksen aloittamisesta vuoden 2016 syksyllä kerrottiin myös. Kuva 1. Jätevesineuvojat kiinteistökäynneillä tutkimassa harmaavesisuodinta (vasemmalla) ja pesuvesien saostussäiliötä (oikealla). Kiinteistöille jätettiin kirjallinen arvio järjestelmän puutteista ja uusimistarpeesta nykyvaatimusten mukaisiksi (liite 1). Jokaiselle kiinteistölle jaettiin myös Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry:n Jätevesiopas tai Kesämökin jätevesiopas. Tapauskohtaisesti jaettiin myös muuta materiaalia, kuten kuivakäymäläoppaita, käyttö- ja huolto-ohjeita, selvityslomake jätevesijärjestelmästä, lista alueen suunnittelijoista, ohje jätevesijärjestelmän uusimisen etenemisestä ja kaivoveden tutkituttamisesta Espoossa. Käynti kesti keskimäärin noin tunnin. Kiinteistöillä, joilla tarvittiin jätevesien käsittelyn tehostamista, painotettiin pätevän suunnittelijan ja toimenpideluvan tärkeyttä virheinvestointien välttämiseksi. 2

5 3. Neuvonnan toteutuminen Neuvontakäynnit tehtiin pääasiassa touko-elokuun aikana aloittaen vakituisessa asuinkäytössä olevista kiinteistöistä. Asukkaille tarjottiin kirjeitse neuvonta-aikaa noin kaksi viikkoa ennen käyntiä. Tieto käynnistä lähetettiin kaikille kiinteistön omistajille ja myös kohdekiinteistölle, jos kyseessä oli vapaa-ajan asunto. Ehdotettua käyntiaikaa oli mahdollisuus vaihtaa omistajalle sopivampaan aikaan. Neuvonta-alueista rajattiin pois sellaiset kiinteistöt, joilla rakennuslupaan liittyen oli tehty jätevesijärjestelmän katselmus vuonna 2004 tai sen jälkeen tai katselmus on vaadittu rakennusluvassa, mutta sitä ei ollut vielä suoritettu. Tavoitteena oli tehdä 120 käyntiä kesän aikana. Käyntiä tarjottiin kirjeitse 172 kiinteistölle ja yhteensä käyntejä toteutui 131. Muutamassa kunnalta saatujen kiinteistötietojen osoitteista oli samassa osoitteessa useampi rakennus erillisine jätevesijärjestelmineen. Nämä käsiteltiin omina neuvontakohteinaan. Neuvontaan valittujen alueiden ulkopuolella tehtiin pyynnöstä kaksi käyntiä. Yksi neuvontapyyntö tuli neuvontaan valitulta alueelta ennen kuin sille oli tarjottu neuvontakäyntiä. Varatuista käynneistä toteutumatta jäi 53. Toteutumattomien käyntien kiinteistöjen omistajista lähes 70 %:n (36 kpl) saatiin puhelinkontakti tai muu yhteys. Näistä hieman yli kolmasosalla kiinteistö voitiin luokitella veden käytöltään vähäiseksi ja kolmasosalla jätevesijärjestelmän perusratkaisu oli kunnossa, jolloin omistajat eivät kokeneet käyntiä tarpeelliseksi. Hieman alle kolmasosa puhelinkontaktiin saaduista asukkaista ei halunnut neuvontaa muista syistä, kuten vaikean elämäntilanteen takia, ja yhdellä tontilla ei ollut lainkaan rakennusta. Puhelimitse annettiin järjestelmien käyttöön ja huoltoon liittyviä ohjeita sekä tietoa hajajätevesiasetuksen vaatimuksista. Usein kuitenkin puhelimitse tavoitetut henkilöt vaikuttivat kiireisiltä, eivätkä ehtineet kuunnella tarkemmin neuvoja. Kiinteistöjen omistajista 17 ei tavoitettu lainkaan. Näistä ainakin kahden kiinteistön omistajan tiedot olivat väärät ja loput kiinteistöt olivat varattuna neuvonta-aikana tyhjillään eikä omistajan puhelinnumeroa ollut saatavilla tai omistajaan ei muuten saatu yhteyttä. Kaikista varatuista käynneistä toteutui 76 %. 4. Kohdealueet Neuvontaan valittiin mahdollisen lainsäädäntömuutoksen takia järvien ja lampien ranta-alueita (kuva 2). Ranta-alueena käytettiin Espoon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaista määritelmää eli 200 metriä keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta. Neuvonta-alueita oli useita ja ne sijaitsivat hajallaan eri puolilla Espoota, sillä suurimmille haja-asutuksen keskittymille on jo tarjottu vesiensuojeluyhdistyksen jätevesineuvontaa vuosina Espoon kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelmassa olevat alueet ja alueet, joilla on vireillä vesiosuuskuntahankkeita, rajattiin neuvonnan ulkopuolelle. Vakituinen asutus keskittyi isoimpien järvien eli Nuuksion Pitkäjärven, Bodominjärven ja Loojärven rannoille. 3

6 Kuva 2. Neuvonta-alueet ja jäteveden käsittelyn taso alueittain vuosina

7 Kaksi asukkaiden pyynnöstä tehtyä käyntiä ei sijainnut ranta-alueella. Toinen näistä sijaitsi Dämmanin vesilaitoksen lähisuoja-alueella. Sekä ranta-alueella että Dämmanin vesilaitoksen lähisuoja-alueella sijaitsi noin kolmasosa kiinteistöistä. Näille alueille kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä edellytetään hajajätevesiasetuksen ohjeellista puhdistustasoa pilaantumiselle herkille alueille, joka on hieman asetuksen vähimmäisvaatimustasoa tiukempi. Dämmanin vesilaitos lopettaa toimintansa todennäköisesti vuonna 2016, jolloin myös lähisuoja-alue poistuu. Eniten neuvottavia kiinteistöjä (42 kpl) oli Espoon luoteisosassa sijaitsevan ja Mankinjoen vesistöalueeseen (81.057) kuuluvan Nuuksion Pitkäjärven rannalla. Nuuksion Pitkäjärvi on nimensä mukaisesti pitkä (lähes 7 km) ja kapea ( m). Luode-kaakkosuuntaisesti sijaitsevalla järvellä on kolme syvännettä (10 m, 11 m ja 16 m) ja keskisyvyys on 6,5 m. Järvi on pieni humusjärvi (Ph) ja sen ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä. Nuuksion kansallispuisto alkaa järven pohjoispuolelta ja järven koillisrannalle on avattu vuonna 2013 Suomen luontokeskus Haltia, joka on liitetty Nuuksiontien vieressä kulkevaan HSY:n vesi- ja viemäriverkostoon. Haltian vieressä on Solvallan urheiluopisto, joka on myös liitetty vuonna 2013 HSY:n verkostoon. Tätä ennen urheiluopisto käsitteli jätevetensä kiinteistökohtaisella puhdistamolla ja johti pudistamansa jätevedet Pitkäjärveen. Järven eteläinen ranta on vesihuollon kehittämisaluetta. Kunnallisen vesihuollon toiminta- ja kehittämisalueen ulkopuolelle jää järven rannalla useita kymmeniä kiinteistöjä. Näille kiinteistöille tarjottiin kiinteistökohtaista jätevesineuvontaa. Suurin osa, 83 %, kiinteistöistä oli vapaa-ajan käytössä. Kaikki alueella neuvotut vakituiset asunnot olivat Solvikin alueella tai sen vastarannalla. Kaikki neuvotut kiinteistöt sijaitsivat Dämmanin vesilaitoksen lähisuoja-alueella. Lähes keskellä Espoota sijaitsevan Bodominjärven luoteis- ja pohjoisrannalla tehtiin 22 käyntiä. Bodom on 410 ha:n pinta-alallaan Espoon suurin järvi ja se kuulu Espoonjoen vesistöalueeseen (81.055). Keskisyvyyttä järvellä on 4,3 m ja syvänteitä kolme (13 m, 11 m ja 8 m). Bodominjärven valuma-alueen maaperä koostuu suurelta osin savesta, mikä näkyykin veden korkeina sameusarvoina. Valumaalueesta noin 20 % on peltoa. Valuma-alueella on myös golfkenttä ja järven lounaisrannalla Oittaan uimaranta ja ulkoilukeskus. Bodominjärvi on runsasravinteinen järvi (Rr) ja sen ekologinen tila on tyydyttävä. Sinilevien massaesiintymät ovat olleet tuttu näky järvellä ja ajoittain pohjan läheisessä vedessä /alusvedessä on ollut happiongelmia. Järven etelä- ja lounaisosa on vesihuollon toiminta- ja kehittämisaluetta. Neuvontaa tarjottiin tämän toiminta- ja kehittämisalueen ja vuonna 2013 neuvotun Röylän alueen (liite 2) väliin jäävälle ranta-alueelle sekä Näsiniemelle. Järven pohjoisosassa sijaitsevan Näsiniemen kiinteistöistä lähes kaikki olivat liittymässä läheisen Kaisankodin kautta HSY:n viemäriverkostoon syksyllä Näsiniemessä tehtiin neuvontaa vain yhdellä kiinteistöllä. Noin kolmasosa Bodominjärven rannalla neuvotuista kiinteistöistä oli vapaa-ajan käytössä. Loojärvi on Espoon lounaisosassa osittain Kirkkunummen puolella oleva matala (keskisyvyys 2,7 m) runsasravinteinen (Rr) järvi. Mankinjoen valuma-alueen alaosassa sijaitsevan järven ekologinen tila on huono. Loojärven itäpuolella, alle kahden kilometrin päässä, on pieni, runsashumuksinen Halujärvi. Näiden järvien ranta-alueilla neuvottiin 21 kiinteistöä, joista noin kolme neljäsosaa oli vapaa-ajan asuntoja. Alueiden lähelle ei ole suunnitteilla vesihuoltoa. Tuhkuri on Espoon pohjoisosassa Vihdintien pohjoispuolella sijaitseva pieni (pinta-ala 14 ha) järvi. Tuhkuri on Lakistonjoen valuma-alueen (21.044) latvajärviä ja sen veden laatua on analysoitu muutamia kertoja, viimeksi vuonna Näiden tulosten perusteella järvi vaikuttaa olevan niukkaravinteinen ja hieman hapan. Noin 70 % Tuhkurin rantaviivasta on yksityisten kiinteistöjen 5

8 käytössä. Näistä vakituisessa asuinkäytössä on vain muutama. Neuvontaa tehtiin 20 kiinteistöllä. Tuhkurin lähelle ei ole suunnitteilla kunnallista vesihuoltoa lähivuosina. Edellä mainittujen alueiden lisäksi neuvontaa tehtiin Haukkalammen, Ruuhijärven, Meerlammen, Kolmperän, Hauklammen ( ), Käärlammen ja Saarijärven ranta-alueilla. Näiden järvien ja lampien ranta-alueilla neuvottiin yhteensä 26 kiinteistöä, jotka kaikki olivat vapaa-ajan käytössä. 5. Arvioinnin perusteet ja jätevesien käsittelyn tilanne Jäteveden käsittely luokiteltiin viiteen eri luokkaan sen perusteella, minkälaiset edellytykset sillä on täyttää lainsäädännön vaatimukset: riittävä käsittely (vihreä arvio), vähäisiä korjaus- tai huoltotoimenpiteitä vaativa (keltainen arvio), riittämätön käsittely (punainen arvio), vähäinen vesimäärä (sininen arvio) ja ikävapautus (harmaa arvio). Rajatapauksissa kerrottiin kunnan viranomaisen päättävän viime kädessä, onko jätevesien käsittely riittävää. Espoon kaupungin voimaan tulleissa ympäristönsuojelumääräyksissä kielletään käymäläjätevesien imeyttäminen maahan. Ranta-alueella (200 metriä keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta) ja vesilaitostoiminnan lähisuoja-alueella on noudatettava hajajätevesiasetuksen vähimmäisvaatimusta tiukempaa, ohjeellista puhdistusvaatimusta. Lisäksi näillä alueilla suositeltiin käsiteltyjen jätevesien johtamista maaperään vesistöön, puroon tai ojaan johtamisen sijasta. Dämmanin vesilaitoksen lähisuoja-alueella sijainneet kiinteistöt neuvottiin siten, ettei lähisuoja-aluetta ole, koska laitos suljetaan ja aluemääritys poistuu todennäköisesti vuonna Alueesta kuitenkin mainittiin kiinteistökäynneillä. Järjestelmät tulee laittaa ympäristönsuojelumääräysten mukaiseen kuntoon hajajätevesiasetuksen siirtymäajan puitteissa. Riittäviksi arvioitiin järjestelmät, jotka täyttävät uuden lainsäädännön ja kaupungin määräykset sellaisenaan. Järjestelmän arvioimista riittäväksi eivät alentaneet pienet puutteet, jotka eivät vaikuttaneet puhdistustulokseen tai laskeneet sitä oleellisesti. Tällaisia vähäisiä puutteita olivat täyttymisenhälyttimen puuttuminen umpisäiliöstä, pienet vaaraa aiheuttamattomat vauriot säiliöiden kansissa ja ilmastusrakenteiden tuuletushatuissa, dokumentoinnin puuttuminen ja vähäiset puutteet käytössä ja huollossa (esim. pesuvesien saostussäiliöiden pitkä tyhjennysväli). Puutteet merkittiin kuitenkin kiinteistölle jätettävään arviointilomakkeeseen ja kannustettiin kiinteistönomistajia korjaamaan ne. Pesuvesien riittäväksi käsittelyksi katsottiin järjestelmä, jossa vedet johdettiin vähintään kaksiosaisen saostuskaivon kautta maaperäkäsittelyyn (imeytys- tai suodatuskenttä) tai harmaavesisuotimeen. Vakituisesti asutuilla kiinteistöillä lähes 60 %:lla ja vapaa-ajan asunnoilla hieman alle 20 %:lla jäteveden käsittely arvioitiin riittäväksi (kuva 3). Vapaa-ajan asunnoilla riittäviä käsittelyitä oli vähän, koska yli puolet ei kuulunut puhdistusvaatimusten piiriin vähäisen vesimäärän takia (= sininen arvio). Vihreän arvion saaneista järjestelmistä noin puolet perustui erilliskäsittelyyn ja noin puolet järjestelmään, jossa kaikki jätevedet johdettiin umpisäiliöön. Lähes 70 % riittävistä järjestelmistä oli rakennettu luvulla. 6

9 Kuva 3. Jäteveden käsittelyn taso vakituisesti asutuilla (n=30) ja vapaa-ajan (n=101) kiinteistöillä suhteessa jätevesilainsäädäntöön ja kaupungin määräyksiin vuonna Keltaisen arvion saaneissa järjestelmissä oli puutteita, jotka vaikuttavat järjestelmän toimivuuteen siten, ettei vaadittaviin puhdistustasoihin oletettavasti päästä. Järjestelmää ei kuitenkaan tarvitse muuttaa erilaiseksi, jolloin sen saattamiseksi vaatimusten mukaisiksi ei tarvita isoa remonttia ja siten toimenpidelupaa vaan selvitään vähäisillä toimenpiteillä. Keltaiseen luokitteluun johtivat esimerkiksi kentissä selkeästi havaittavissa olleet imeytymisongelmat, puuttuvat tai vioittuneet T-haarat, säiliöiden huono kunto tai pesuvesien käsittelynä saostuskaivot ja yksinkertainen maaperäkäsittely (imeytyskaivo tai -putki, kivipesä). Pienillä jätevesijärjestelmän korjaus- ja huoltotoimenpiteillä selviää viidesosa vakituisista ja hieman alle kymmenesosa vapaa-ajan kiinteistöistä. Riittämättömäksi arvioitujen järjestelmien saattaminen lainsäädännön vaatimalle tasolle vaati toimenpidelupaa. Vain noin viidesosa sekä vakituisten että vapaa-ajan asuntojen järjestelmistä vaati uudistamista. Vapaa-ajan asunnoista noin 40 %:lla syntyi vähäistä suurempia määriä jätevettä. Näissä riittämättömiä käsittelyitä oli yli kaksi kertaa enemmän kuin vakituisesti asutuilla kiinteistöillä. Hieman alle puolet punaisista arvioista johtui pesuvesien puutteellisesta käsittelystä. Useimmiten näissä tapauksissa pesuvesien esikäsittely tai varsinainen käsittely puuttui. Kahdella vapaa-ajan asunnolla pesuvesille ei ollut mitään käsittelyä ja yhdellä niiden käsittely ei selvinnyt. Noin puolella punaisen arvion saaneista kiinteistöistä kaikkien jätevesien käsittely perustui pelkästään saostuskaivoihin tai saostuskaivoihin ja jonkinlaiseen maahanimeytykseen. Veden käyttö arvioitiin vähäiseksi kiinteistöillä, joissa ei ollut vesikäymälää, painevettä käyttäviä kodinkoneita eikä isoa lämminvesivaraaja. Jos kiinteistöltä löytyi korkeintaan 30 litran lämminvesivaraaja, käytettiin tapauskohtaista harkintaa huomioon ottaen veden käyttö ja kiinteistön käyttö asukasvuorokausina. Vähäiset vedet voidaan yksinkertaisimmillaan johtaa suoraan maaperään ilman erillistä käsittelyä. Niistä ei saa kuitenkaan aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa. Vähäisiäkään jätevesiä ei saa johtaa esimerkiksi suoraan vesistöön tai talousvesikaivon lähelle. Yhdelläkään vakituisesti asutulla kiinteistöllä veden käyttö ei ollut vähäistä. Vapaa-ajan kiinteistöistä taas suurimmalla osalla veden käyttö arvioitiin vähäiseksi. Tyypillisin tapaus tässä arviossa oli kuivakäymälällä varustettu ja kantoveden varassa ollut kesämökki. 7

10 Harmaan arvion eli automaattisen ikävapautuksen saivat vakituisesti asutut kiinteistöt, joiden kaikki haltijat ovat syntyneet tai tätä ennen ja jotka eivät täyttäneet puhdistusvaatimuksia. Harmaan arvion sai vain yksi kiinteistö. Ikävapautuksen piiriin kuului yksi keltaisen ja yksi vihreän arvion saanut kiinteistö. 5.1 Jätevesien käsittelyn tilanne alueittain Loojärven ja Halujärven alueiden sekä pienten lampien ja Ruuhi- ja Saarijärven jätevesijärjestelmien arviot käsitellään yhdessä, jotta alueiden kiinteistökohtaisia tietoja ei voida niiden vähäisyyden takia tunnistaa. Kaksi käyntiä tehtiin neuvontaan valittujen alueiden ulkopuolella ja nämä lisättiin lähimpään alueeseen (yksi Nuuksiossa ranta-alueen ulkopuolella tehty käynti lisättiin Nuuksion Pitkäjärven alueeseen ja Röylässä tehty käynti Bodominjärven alueeseen). Suurin osa (42 kpl) kaikista neuvotuista kiinteistöistä sijaitsi Nuuksion Pitkäjärven ranta-alueilla (kuva 2). Muilla alueilla kiinteistöjä oli kappaletta. Pienten lampien ja Ruuhi-ja Saarijärven sekä Tuhkurin rannoilla suurin osa kiinteistöistä oli vähäisen vesimäärän kiinteistöjä, Tuhkurissa jopa 80 % neuvontakohteista. Näillä alueilla oli myös eniten vapaa-ajan asutusta. Selkeästi eniten vakituisesti asuttuja kiinteistöjä oli Bodominjärven ranta-alueella (68 %). Toiseksi eniten vakituista asutusta oli Loojärven ja Halujärven rannoilla, noin neljäsosa kartoitetuista kiinteistöistä. Nuuksion Pitkäjärven rannalla oli paljon korkeasti varusteltuja vapaa-ajan asuntoja. Vaikka vapaa-ajan asutusta oli siellä paljon enemmän kuin Bodominjärvellä, oli vähäisen vesimäärän kiinteistöjä lähes yhtä paljon kummallakin alueella. Eniten uusimista kaipasivat Loojärven ja Halujärven jätevesijärjestelmät. Noin kolmasosalla kiinteistöistä jätevesien käsittely oli riittämätöntä. Lähes yhtä paljon riittämättömiä käsittelyitä oli Nuuksion Pitkäjärven alueella. Bodominjärven rannalla riittämättömiä käsittelyjä oli noin puolet vähemmän kuin Loojärven, Halujärven ja Nuuksion Pitkäjärven alueilla. Kuudella Bodominjärven kiinteistöillä oli umpisäiliö ja seitsemällä jätevesijakeet erotteleva järjestelmä ja siksi moni kiinteistöistä täytti puhdistusvaatimukset. Bodominjärvellä on ollut aikaisemmin vesilaitoksen lähisuoja-alue, jossa on vaadittu kaikkien vesien johtamista umpisäiliöön. 6. Jätevesijärjestelmien ikäjakauma ja tyypit Jätevesijärjestelmien iän ja tyyppien tarkasteluun on otettu mukaan vain järjestelmät, joihin johdettiin vähäistä suurempia määriä jätevettä eli 74 järjestelmää. Kokonaan ilman käsittelyä jätevesiä johdettiin ympäristöön kahdella kiinteistöllä, joista kummassakin vain pesuvesiä. Yhden järjestelmän iästä ei ollut tietoa. Muutamassa tapauksessa järjestelmä oli rakennettu useana vuonna, jolloin sen ikä määritettiin vanhimman osan mukaan. Jätevesijärjestelmien keski-ikä oli 25 vuotta ja asuntokunnan koko oli keskimäärin kaksi henkilöä. Yli kahden hengen asuntokuntia oli noin kolmasosa kaikista vakituisesti asutuista kiinteistöistä. Suurin osa jätevesijärjestelmistä oli rakennettu 2000-luvulla (kuva 4). Vuonna 2004 ja sen jälkeen rakennettuja järjestelmiä oli noin kolmasosa, vaikka näitä rajattiin jonkin verran neuvonnan piiristä pois. Myös ennen 1970-lukua rakennettuja järjestelmiä oli paljon, noin viidesosa järjestelmistä, joihin johdettiin vähäistä suurempia määriä jätevettä. Ennen 1970-lukua ja 2000-luvulla rakennettuja 8

11 järjestelmiä oli selvästi enemmän kuin vuoden 2014 neuvonnassa, mutta järjestelmien keski-ikä oli sama eli 25 vuotta. Kolme 2000-luvulla rakennettua järjestelmää sai punaisen arvion, johtuen pesuvesien puutteellisesta käsittelystä. Nämä järjestelmät oli rakennettu ilman toimenpidelupaa. Vain yksi saostuskaivoihin ja yksinkertaiseen maaperäkäsittelyyn perustuva järjestelmä, johon johdettiin sekä käymälä- että pesuvedet, oli rakennettu 1970-luvun jälkeen. Pelkästään saostuskaivoihin perustuvia järjestelmiä ei ollut rakennettu yhtään 1970-luvun jälkeen, kuten ei vuoden 2014 neuvonnassakaan. 35% 30% 31% 25% 20% 15% 21% 14% 17% 13% 10% 5% 0% 4% < luku 1980-luku 1990-luku Kuva 4. Jätevesijärjestelmien ikäjakauma kiinteistöillä, joissa veden käyttö oli vähäistä suurempaa vuonna 2015 (n=71, vapaa-ajan asuntoja 59 %). Suurin osa järjestelmistä (57 %), joihin johdettiin vähäistä suurempia määriä jätevesiä, perustui erilliskäsittelyyn, jossa käymäläjätevedet tai -jätteet ja pesuvedet käsitellään erikseen (kuva 5). Tyypillisimmässä erilliskäsittelyjärjestelmässä oli umpisäiliö käymälävesille ja pesuvesille saostussäiliöt tai saostussäiliöt ja yksinkertainen maaperäkäsittely. Tällaisia järjestelmiä oli noin viidesosalla kiinteistöistä. Järjestelmä, joka koostui umpisäiliöstä ja maahanimeyttämöstä, oli myös suosittu erilliskäsittely. Maasuodattamo pesuvesille oli neljällä kiinteistöllä, joista yksi oli kuivakäymälällisellä kiinteistöillä. 9

12 Kuva 5. Jätevesijärjestelmien tyypit jaoteltuna pesu- ja käymälävesien yhteis- ja erilliskäsittelyiden mukaan (arvopisteiden otsikot: harmaa = erilliskäsittelyt, harmaa katkoviiva = kuivakäymälällinen erilliskäsittely, valkoinen soikio = kaikki jätevedet johdetaan umpisäiliöön, valkoinen suorakulmio = yhteiskäsittely) kiinteistöillä, joilla veden käyttö oli vähäistä suurempaa vuonna 2015 (n=74, vapaaajan asuntoja 59 %). Kiinteistöjä, joissa ei syntynyt käymälävesiä lainkaan eli käytössä oli kuivakäymälä ja pesuvesille oli oma käsittelynsä, esimerkiksi maahanimeyttämö, oli noin 40 % erilliskäsittelyjärjestelmistä ja kaikista järjestelmistä hieman yli viidesosa. Näistä lähes kaikki olivat vapaa-ajan asuntoja ja pesuvesien käsittelynä oli useimmiten harmaavesisuodin. Hieman yli 40 % järjestelmistä oli sellaisia, joissa johdettiin sekä pesu- että käymälävedet samaan järjestelmään (kuva 5). Tässä kategoriassa yleisin tapa oli johtaa kaikki jätevedet umpisäiliöön, mikä olikin neljäsosalla kiinteistöistä. Toiseksi yleisin yksiputkiviemäröintiin perustuva järjestelmä oli puhdistusvaatimukset täyttämätön, pelkistä saostussäiliöistä muodostuva järjestelmä. Näihin yhdistettiin myös järjestelmät, joiden saostussäiliöiden jälkeinen käsittely ei selvinnyt. Laitepuhdistamo kaikille jätevesille oli harvinainen. Yhtään maahanimeyttämöä tai maasuodattamoa kaikille jätevesille ei ollut. Yhdellä vakituisesti asutulla kiinteistöllä, jossa sisäkuivakäymälän suotoneste johdettiin pesuvesien kanssa samaan putkistoon, ei ollut mitään tietoa käsittelystä. Tämä laitettiin luokkaan Muu. Kahdella kuivakäymälällä varustetulla vapaa-ajan kiinteistöllä ei ollut lainkaan jätevesijärjestelmää pesuvesille ja yhden pesuvesien käsittelystä ei ollut tietoa. Myös joitakin hyvin erikoisia järjestelmiä tavattiin. 10

13 Esimerkiksi yhdelle vapaa-ajan kiinteistölle oli rakennettu 1960-luvun lopulla vähäisille pesuvesille saostussäiliö hiilisuodattimella ja jatkokäsittelyksi pieni kosteikko (n. 10 m 2 ). Vähäisen vesimäärän kiinteistöjä oli 57 kpl, joista hieman yli puolella vesiä johdettiin suoraan maaperään ilman käsittelyä. Tyypillisin käsittely oli jokin yksinkertainen maaperäkäsittely, kuten imeytyskaivo. Näin vähäisiä jätevesiä käsiteltiin noin viidesosalla vähäisen vesimäärän kiinteistöistä. Noin 15 %:lla oli saostustussäiliö tai -säiliöt ja jokin yksinkertainen maaperäkäsittely. Pelkkä saostussäiliö oli hieman alle 10 %:lla vähäisen vesimäärän kiinteistöistä ja yhdellä kiinteistöllä vähäiset vedet johdettiin tehdasvalmisteiseen ns. saunapalloon. Suoraan vesistöön ei vähäisiäkään jätevesiä johdettu yhdessäkään tapauksessa. Jonkun verran huomauttamista oli kuitenkin suojaetäisyyksissä vesistöön ja talousvesikaivoon. Kuivakäymälöitä löytyi yhteensä 80 kiinteistöltä. Kuivakäymälällisistä kiinteistöistä yhdeksän oli vakituisesti asuttuja ja osalla oli myös vesikäymälä. Sisäkuivakäymälöitä oli kolmella vakituisesti asutulla kiinteistöllä. Perinteisiä, itse tehtyjä huusseja, joissa käymälätuotokset kerättiin astiaan ja muutamassa tapauksessa laskettiin suoraan maahan, oli 43 kiinteistöllä. Osasta kiinteistöistä löytyi sekä perinteinen huussi että tehdasvalmisteinen kuivakäymälä. Tehdasvalmisteisesta kuivakäymälöistä suosituimpia olivat kompostoivat mallit. Yhdellekään kiinteistölle ei tullut kunnan tai vesiosuuskunnan talousvettä. 7. Kiinteistöillä havaitut puutteet 7.1 Kiinteistöt, joilla syntyi vähäistä suurempia määriä jätevettä Kiinteistökäynnillä tarkasteltiin jätevesijärjestelmän lisäksi vaadittavia dokumentteja ja kirjattiin havaitut puutteet. Eniten puutteita korkeasti varustelluilla kiinteistöillä oli jätevesijärjestelmään liittyvässä dokumentoinnissa: käyttö- ja huolto-ohjeissa, jätevesijärjestelmän selvityksessä ja käyttöpäiväkirjassa (kuva 6). Vuosina käyttö- ja huolto-ohjeiden puuttumista ei kirjattu, sillä ne on jaettu käyntien yhteydessä, kuten tänäkin vuonna. Vuonna 2015 selvitettiin kuitenkin myös käyttö- ja huolto-ohjeiden puuttumisen yleisyys. Ohjeita löytyi vain 20 %:lle järjestelmistä ja lähinnä vain harmaavesisuotimien omistajilta ja laitepuhdistamon omistajalta. Myös joillekin 2000-luvulla rakennetuille pesuvesien maasuodattamoille ja maahanimeyttämöille löytyi huolto-ohjeita. Selvitys jätevesijärjestelmästä, joka täytyy olla myös kaikilla vapaa-ajan asunnoilla, puuttui lähes 60 %:lta kiinteistöistä. Muutama asukasta täytti selvityksen käynnin yhteydessä, jolloin se merkittiin tehdyksi. Käyttöpäiväkirja jätevesijärjestelmän huollosta ja muista toimenpiteistä puuttui melkein 40 %:lta kiinteistöistä. Käyttöpäiväkirjaa ei merkitty puutteelliseksi, jos kuitit toimenpiteistä olivat asukkaan mukaan saatavilla. 11

14 Kuva 6. Jätevesien käsittelyssä ja dokumentoinnissa havaittujen puutteiden yleisyys kiinteistöillä, joilla veden käyttö oli vähäistä suurempaa vuonna 2015 (n=74). Ylitäytönhälytin puuttui suurimmasta osasta umpisäiliöitä (59 %) ja hälyttimen puuttuminen olikin yleisin puute riittämättömän dokumentoinnin jälkeen. Vuoden 2014 neuvonnan yhteydessä havaittiin täyttymisen hälyttimen puuttuvan vielä suuremmasta osasta umpisäiliöitä (67 %). Jätevesien käsittelyssä havaitut puutteet johtuivat yleisimmin pesuvesien käsittelystä erillisviemäröinnin yleisyyden takia (lähes 30 %:lla kiinteistöistä). Kuivakäymäläjätteiden jälkikompostointia ei ollut hoidettu asianmukaisesti noin viidesosalla kiinteistöistä. Jäteveden esikäsittely havaittiin puutteelliseksi 14 %:lla vähäistä suuremman vesimäärän kiinteistöistä, mikä on lähes 10 % enemmän kuin viime vuonna. Näistä kaikki yhtä lukuun ottamatta olivat järjestelmiä, joihin johdettiin kaikki jätevedet. Kaikille vesille tulee olla vähintään kolmiosainen ja pesuvesille vähintään kaksiosainen saostussäiliö esikäsittelynä. Jätevesijärjestelmän käytössä ja huollossa havaittiin puutteita yhtä usein kuin jäteveden esikäsittelyssä ja selkeästi vähemmän kuin vuonna Noin 70 % käytössä ja huollossa havaituista puutteista johtui siitä, ettei umpisäiliön tiiviyttä ollut tarkistettu hajajätevesiasetuksen mukaisesti. Muita puutteita käytössä ja huollossa olivat säiliöiden liian harva tyhjentäminen ja maahanimeyttämöiden putkistojen ja jakokaivon puhdistamisessa. Käytössä ja huollossa havaittujen puutteiden vähenemistä selittää osittain se, että järjestelmät olivat tänä vuonna uudempia kuin viime vuonna eikä vaadittavat toimenpiteet olleet tulleet ajankohtaisiksi. 12

15 Saostussäiliöistä 21 %:sta puuttui tai oli merkittävästi vioittuneet T-haarat. Noin joka kymmenennellä kiinteistöillä tilastoitiin tämä puute. Säiliöiden kunnossa ja virtsan tai suotonesteen käsittelyssä havaitut puutteet olivat melko harvinaisia (kumpiakin 8 %). Kompostointi-ilmoituksen oli tehnyt vain yksi kiinteistön omistaja ja tämän lisäksi vain kaksi kiinteistön omistajaa oli kuullut ilmoitusvelvollisuudesta. HSY:n alueella vaaditaan kompostointi-ilmoitus, jos kiinteistöllä kompostoidaan muuta kuin puutarhajätettä. Ilmoitusta kysyttiin kiinteistöiltä, joilla kompostoitiin kuivakäymäläjätettä. Kompostointi-ilmoitusten tarvetta vähensivät uudet kuivakäymälät, joiden tuotoksia ei ollut vielä jouduttu kompostoimaan. Harvinaisimpia puutteita olivat puutteet ilmastusrakenteissa, suojaetäisyyksissä ja imeytymisessä. Puutteellinen dokumentointi, täyttymishälyttimen puuttuminen ja kompostointiin liittyvät puutteet eivät alentaneet arvioita. Puute käytössä ja huollossa ei alentanut arviota, ellei sen katsottu oleellisesti vaikuttavan järjestelmän puhdistustulokseen. 7.2 Kiinteistöt, joilla syntyi vain vähäisiä määriä jätevettä Hyvin harvalta vähäisen vesimäärän kiinteistöltä löytyi selvitys jätevesijärjestelmästä (kuva 7). Selvityksiä löytyi 26 % vähemmän vähäisen vesimäärän kiinteistöiltä kuin puhdistusvaatimusten piirissä olevilta kiinteistöiltä. Kuivakäymäläjätteiden käsittelystä oli myös usein huomauttamista. Yleisin virhe oli kaivaa käymäläjätteet suoraan maahan tai kompostoida ne sateelta suojaamattomassa ja pohjattomassa kompostorissa. Käymäläjätteet tulisi jälkikompostoida vähintään vuoden ajan tiivispohjaisessa ja sateelta suojatussa kompostorissa haitallisten valumien välttämiseksi. Kompostointi-ilmoitus oli tekemättä kaikilta kiinteistöiltä, joilla käymäläjätettä oli kompostoitu eli noin 40 %:lta matalasti varustellulta kiinteistöltä. Myös kuivakäymälöistä syntyvän virtsan ja suotonesteen käsittely oli usein puutteellista. Virtsa tai suotoneste johdettiin virheellisesti joko suoraan maahan tai niitä ei vanhetettu ennen jatkokäyttöä lähes neljäsosalla kiinteistöistä. Noin joka viidennellä vähäisen vesimäärän kohteessa suositeltiin jätevesien imeytyvyyden tai käsittelyn parantamista. Esimerkiksi keittiövesille suositeltiin pientä saostuskaivoa ennen muuta käsittelyä rasvojen erottamiseksi ja imeytyskaivoa tai kivipesää saunassa syntyville vähäisille pesuvesille. Suojaetäisyyksissä (14 %) vesistöön, talousvesikaivoon ja rakennuksiin sekä kuivakäymälän rakenteissa (9 %) oli jonkin verran parannettavaa. Kohtaan Muu yhdistettiin harvinaiset puutteet, joita löytyi vain muutamilta kiinteistöiltä. Näitä oli esimerkiksi jätevesien purkupaikan etsiminen ja tarkistaminen, usein rakennuksen tai maan alta. Kuva 7. Vähäisen vesimäärän kiinteistöillä havaittujen puutteiden yleisyys vuonna 2015 (n=57). 13

16 8. Neuvonnan vastaanotto ja palaute Neuvonta toteutui ja otettiin vastaan hyvin siirtymäajan pidentämisestä ja muista mahdollisista lainsäädäntömuutoksista huolimatta. Suurin osa asukkaista oli kuitenkin päättänyt lykätä järjestelmän uusimisen uuden siirtymäajan loppuun, jotta mahdolliset uudet vaatimukset ovat tiedossa ja on varmempaa, ettei lainsäädäntö jälleen muutu. Vaikka neuvonta otettiin yllättävän positiivisesti vastaan, lainsäädännön jatkuvaa muuttamista ja vaikeaselkoisuutta kritisoitiin lähes jokaisella käynnillä. Lainsäädännön tarkoitus ymmärrettiin kuitenkin useimmiten hyväksi. Alkukesästä monet eivät tienneet etukäteen siirtymäajan jatkamisesta, mutta loppukesästä ja syksystä tieto tuntui saavuttaneen suuren osan asukkaista. Ehdotetuista neuvontakäynneistä toteutui 76 %. Käyntien toteutuminen oli jonkin verran matalampi kuin viime vuonna, mikä johtui lähinnä vähäisen vesimäärän kiinteistöjen runsaudesta. Yleisin syy käynnin peruuttamiselle oli vedenkäytön vähäisyys (yli kolmasosa peruutetuista käynneistä). Käyntien toteutumisessa oli alueellisia eroja. Esimerkiksi Tuhkurin rannalla hyvin suurella osalla kiinteistöistä vedenkäyttö oli vähäistä, mutta toteutumatta jäi vain kaksi käyntiä. Kuten edellisinäkin vuosina, kiitosta sai se, että yhdessä asukkaan kanssa käytiin läpi järjestelmä ja selvennettiin asetuksen vaatimuksia ja mitä se merkitsee juuri kyseisen kiinteistön kohdalla. Lisäksi hyvin myönteisenä pidettiin sitä, että ennen mahdollisia valvontakäyntejä tehdään oikeaan suuntaan ohjaavaa neuvontaa. Ranta-alueilla asukkaat ovat usein halukkaita käsittelemään jätevetensä parhaalla mahdollisella tavalla kustannustehokkaasti, vaikka jätevesiä syntyisi vain vähäisiä määriä. Espoossa vesilaitosten lähisuoja-alueilla on vaadittu aiemmin kaikkien jätevesien johtamista umpisäiliöön. Moni asukas, jolla oli umpisäiliö kaikille jätevesille, oli iloinen kuullessaan, että nykyään voimaan tulleiden ympäristönsuojelumääräysten mukaan jätevesien käsittelyssä voidaan noudattaa hajajätevesiasetuksen ohjeellisia puhdistusvaatimuksia. Muutama kiinteistön omistaja suunnitteli tosissaan muuttavansa järjestelmänsä lähivuosina erilliskäsittelyksi, jossa pesuvedet käsitellään kiinteistöllä muun muassa umpisäiliön tyhjennystarpeen vähentämiseksi. Hyvin suuri osa asukkaista suhtautui varauksellisesti HSY:n lietekuljetusten keskittämiseen. Asukkaiden huolena olivat muun muassa hintojen nousu ja tyhjennysten sujuvuus. Muutama Nuuksion Pitkäjärven ranta-asukas koki erittäin epäoikeudenmukaiseksi, että Solvallan urheiluopisto on saanut johtaa puhdistamansa jätevedet Pitkäjärveen, mutta heiltä vaaditaan jätevesijärjestelmien uusimista, vaikka urheiluopisto on liitetty kunnalliseen viemäriverkostoon vuonna Bodominjärven ja Nuuksion Solvikin kiinteistöjen omistajilla oli jonkin verran kiinnostusta liittyä kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon. Neuvonta vuosina : 9. Yhteenveto jätevesien käsittelyn tilanteesta Neljän vuoden aikana tehtiin yhteensä lähes 500 kiinteistökohtaista jätevesineuvontakäyntiä samalla toimintamallilla ja yhtenäisellä arvioinnilla. Espoon kaupungin ympäristönsuojelumääräykset päivittyivät vuonna 2014, millä on hieman vaikutusta vuonna 2012 neuvotun Sahajärven arviointeihin. Espoossa on arviolta noin 1400 kiinteistöä haja-asutusalueilla, joten neuvonnalla on tavoitettu yli kolmasosa haja-asutusalueiden kiinteistöistä. Suurin osa neuvotuista kiinteistöistä sijaitsi ympäristönsuojelullisesti herkillä alueilla eli ranta- ja pohjavesialueilla (kuva 8). Ranta-alueilla sijaitsi 14

17 67 % kiinteistöistä ja pohjavesi-alueilla 4 %. Dämmanin vesilaitoksen lähisuoja-alueella, Nuuksion Pitkäjärven valuma-alueella, sijaitsi lähes 40 % kiinteistöistä. Kaikista neuvontakohteista noin puolet oli vakituisesti asuttuja. 45 % 40 % 37% 35 % 30 % 29% 25 % 20 % 20% 15 % 10 % 5 % 0 % Ranta-alue Ranta- ja lähisuoja-alue 9% 3% 1% Perus Lähisuoja-alue Pohjavesialue Ranta- ja pohjavesialue Kuva 8. Vuosina neuvottujen kiinteistöjen sijainti alueilla, joissa noudatetaan jätevesien peruspuhdistusvaatimusta (=perus) ja ympäristönsuojelullisesti herkillä alueilla, joissa noudatetaan perusvaatimustasoa korkeampaa ohjeellista puhdistustasoa (n=494, vapaa-ajan asuntoja 51 %). Suurin osa kiinteistöistä täytti jo nykyisellään tai pienillä korjauksilla puhdistusvaatimukset (kuva 9). Uudistamista vaati vain noin neljäsosa jätevesijärjestelmistä ja vähäiseksi veden käyttö arvioitiin lähes kolmasosalla kiinteistöistä. Kun vuonna 2012 neuvotun Sahajärven arviot muutetaan tällä hetkellä voimassa olevien ympäristönsuojelumääräysten mukaisiksi, riittämättömien käsittelyiden määrä vähenee noin kaksi prosenttia. Kuva 9. Jäteveden käsittelyn taso kaikissa Espoon kohdekiinteistöissä (n=494) sekä vakituisesti asutuilla (n=242) ja vapaa-ajan kiinteistöillä (n=252) suhteessa jätevesilainsäädäntöön ja kaupungin määräyksiin vuosina

18 Vakituisen asutuksen järjestelmistä lähes kolmasosa joudutaan remontoimaan. Näiden lisäksi 5 % kiinteistöistä sai harmaan arvion eli ikävapautuksen raukeamisen jälkeen, esimerkiksi omistajan vaihtuessa, näillä kiinteistöillä järjestelmä täytyy uusia. Vakituisista asunnoista 60 % oli hajajätevesiasetuksen mukainen tai selviää pienillä, ilman toimenpidelupaa tehtävillä korjaus- tai huoltotoimenpiteillä. Kevyesti varusteltuja, vähäisen vesimäärän piiriin kuuluvia asuntoja löytyi jonkin verran (5 %) myös vakituisesta asutuksesta. Vapaa-ajan kiinteistöillä yli puolella veden käyttö arvioitiin niin vähäiseksi, että syntyvistä jätevesistä ei katsottu aiheutuvan ympäristön pilaantumisen vaaraa. Vapaa-ajan kohteista viidesosa ei yltänyt puhdistusvaatimuksiin. Lopuilla vaaditaan enintään pieniä korjaus- ja huoltotoimenpiteitä. Vapaa-ajan asunnoista, joita asetuksen puhdistusvaatimukset koskevat, 42 % joutuu uusimaan järjestelmänsä, kun taas vakituisilla asunnoilla näiden osuus oli 10 % pienempi. Kun ikäperusteisen vapautuksen saavat huomioidaan vakituisen asutuksen riittämättömissä käsittelyissä, on uudistamista vaativien järjestelmien osuus kiinteistöistä, joissa jätevesiä syntyy vähäistä suurempia määriä, melkein yhtä suuri vakituisesti asutuilla kiinteistöillä kuin vapaa-ajan kiinteistöillä. Veden käyttö arvioitiin vähäistä suuremmaksi 350 kiinteistöllä. Näistä noin kaksi kolmasosa oli vakituisessa käytössä olevia kiinteistöjä ja loput vapaa-ajan käytössä. Erilliskäsittelyiden, joissa pesuvedet käsitellään käymäläjätevesistä tai -jätteestä erillään, osuus oli suuri (kuva 10). Yleisimmät järjestelmät olivat erilliskäsittelyt, joissa käymälävedet johdettiin umpisäiliöön ja pesuvedet saostussäiliöiden kautta yksinkertainen maaperäkäsittelyyn tai maahanimeyttämöön sekä järjestelmä, jossa kaikki jätevedet johdettiin väliaikaiseen varastoon eli umpisäiliöön. Kutakin löydettiin noin 20 %:lla kiinteistöistä, joissa jätevesiä syntyi vähäistä suurempia määriä. Myös jäteveden yhteiskäsittelyjärjestelmä, joka koostui pelkästään saostussäiliöistä tai saostussäiliöistä ja yksinkertaisesti maaperäkäsittelystä oli yleinen. Tällaisia puhdistusvaatimukset täyttämättömiä järjestelmiä löytyi joka 15:ltä kiinteistöltä, jolla syntyi vähäistä suurempia määriä jätevettä. Kuva 10. Vuosina arvioitujen jätevesijärjestelmien tyypit kiinteistöillä, joilla veden käyttö oli vähäistä suurempaa (n=350, vapaa-ajan asuntoja 34 %). 16

19 Kaikkien jätevesien puhdistamiseen tarkoitettuja laitepuhdistamoja oli noin 5 %:lla kiinteistöistä eli 16 kappaletta. Suurin osa näistä oli vuonna 2012 kartoitetulla ja neuvotulla Vanhakartanon alueella. Laitepuhdistamoista kuusi oli vanhoja lähinnä 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla valmistettuja biologisia puhdistamoita, jotka eivät täyttäneet hajajätevesiasetuksen puhdistusvaatimuksia. Harvinaisia käsittelymenetelmiä olivat myös esimerkiksi harmaavesisuotimet poikkeuksena vuoden 2015 neuvontakohteet. Harmaavesisuotimia löytyi lähinnä 2000-luvulla rakennetuilta vapaa-ajan asunnoilta. Suosituin käsittely pesuvesille oli saostussäiliöt ja yksinkertainen maaperäkäsittely. Tämä järjestelmä oli rakennettu noin neljäsosalle kiinteistöistä, joissa pesuvedet käsiteltiin erikseen. Kymmenellä kiinteistöllä pesuvesille ei ollut lainkaan käsittelyä tai siitä ei ollut mitään tietoa. Muutamalta vapaa-ajan asunnolta löydettiin todella huonokuntoinen umpisäiliö. Näiden omistajia kehotettiin korjaamaan järjestelmät mahdollisimman nopeasti. Erilliskäsittelyistä, joita oli lähes 60 % kartoitetuista järjestelmistä, noin neljäsosalla ei ollut vesikäymälää. Vedetön käymälä oli siis käymäläratkaisuna 15 %:lla vähäistä suuremman vesimäärän kiinteistöistä. Luokkaan Muu yhdistettiin järjestelmät, joita löytyi korkeintaan kaksi ja joissa pesuvesiä ja käymäläjätevesiä tai -jätettä ei käsitelty erikseen. Näitä olivat esimerkiksi kaikille jätevesille tarkoitetut maahanimeyttämöt, joita löytyi kahdelta kiinteistöltä, ja maasuodattamo, joka löytyi vain yhdeltä kiinteistöltä. Kiinteistöjä, joissa kuivakäymälän virtsa johdettiin vain pesuvesille tarkoitettuun järjestelmään, löytyi alle kymmenen. Espoossa jätevesijärjestelmien taso on ollut parempi verrattuna hankkeen muihin kuntiin. Lisäksi jätevesien puutteellinen käsittely on useimmiten johtunut pesuvesien käsittelystä erillisviemäröinnin yleisyydestä johtuen. Näin ollen suurin osa niistä kiinteistöistä, joiden jätevesien käsittely ei ole riittävää, ei joudu uusimaan koko järjestelmäänsä. 17

20 Liite 1. Kiinteistöille jätetty arviointilomake jäteveden käsittelyn tilanteesta JÄTEVESIEN KÄSITTELYN ARVIOINTILOMAKE KIINTEISTÖN SIJAINTI Osoite: JÄTEVESIEN KÄSITTELYJÄRJESTELMÄ Umpisäiliö Yksinkertainen maaperäkäsittely Saostussäiliö(t) Pienpuhdistamo Maahanimeyttämö Ei käsittelyä Maasuodattamo Muu, mikä ARVIO KIINTEISTÖN JÄTEVESIEN KÄSITTELYSTÄ Arvio jätevesien käsittelyn tilanteesta perustuu kiinteistökäynnillä käyntipäivänä saatuihin tietoihin. Jätevesien johtaminen puhdistamattomina maahan on mahdollista - vähäinen vesimäärä (katso toinen puoli) Jätevesien käsittelyjärjestelmä on riittävä arvioinnissa saatujen tietojen perusteella Jätevesien käsittelyjärjestelmään on tehtävä vähäisiä korjaus- tai huoltotoimenpiteitä Jätevesien käsittelyjärjestelmä ei ole riittävä arvioinnissa saatujen tietojen perusteella KIINTEISTÖ KUULUU ARVIOINTIHETKELLÄ IKÄVAPAUTUKSEN PIIRIIN Jätevesien käsittely kiinteistöllä on ikävapautuksen piirissä (haltijat täyttäneet 68 v ) ARVIOINNISSA HAVAITUT PUUTTEET Jäteveden esikäsittely Jäteveden varsinainen käsittely Pesuvesien käsittely Säiliöiden kunto T-haarat saostussäiliöissä Ylitäytönhälytin umpisäiliössä Ilmastusrakenteet Tehostettu fosforinpoisto Imeytyminen Purkupaikka Suojaetäisyydet Käyttö ja huolto Käyttö- ja huolto-ohjeet Käyttöpäiväkirja Selvitys jätevesijärjestelmästä Muu, mikä JATKOTOIMENPITEET Kiinteistökohtaiseen jätevesijärjestelmään on tehtävä toimenpidelupaa edellyttäviä muutoksia Ennen kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän uusimista kannattaa selvittää mahdollisuus jatkossa liittyä vesihuoltolaitoksen / vesiosuuskunnan viemäriin Kiinteistökohtaiseen jätevesijärjestelmään on tehtävä vähäisiä korjaus- tai huoltotoimenpiteitä Lisätietoja: Arvioija: Arviointipvm: ARVIOINNIN SUORITTI: Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry (

21 VÄHÄISEN VESIMÄÄRÄN KIINTEISTÖ Jätevesien johtaminen puhdistamattomina maahan on mahdollista - vähäinen vesimäärä Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 155 : "Muut kuin vesikäymälän jätevedet voidaan johtaa puhdistamatta maahan, jos niiden määrä on vähäinen eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa." Kantoveden käytöstä syntyvä jätevesi luokitellaan lähes aina määrältään vähäiseksi. Vähäiseksi vesimääräksi voidaan katsoa myös kunnasta riippuen hieman kantovettä korkeampi varustetaso, esimerkiksi yksi kylmä vesipiste keittiössä. Vähäiset vesimäärät eivät tarvitse erillistä käsittelyä vaan ne voidaan yksinkertaisimmillaan johtaa suoraan maahan. Vähäisiäkään jätevesiä ei saa johtaa suoraan vesistöön tai talousvesikaivon lähelle. DOKUMENTOINTI Selvitys jätevesitilanteesta Kompostointi-ilmoitus, HSY:n alue PURKUPAIKAN PARANNUSEHDOTUKSET Suojaetäisyydet Purkupaikka Muu, mikä KUIVAKÄYMÄLÄN PARANNUSEHDOTUKSET Pohjan tiiveys Tuuletus Suotonesteen/virtsan käsittely Käymäläjätteen käsittely Muu, mikä KOMPOSTOINNIN PARANNUSEHDOTUKSET Kompostorin pohjan tiiveys Kompostorin suojaus sateelta Kompostorin sijainti Muu, mikä LISÄTIETOA KUIVAKÄYMÄLÖISTÄ JA KOMPOSTOINNISTA LÖYDÄT VERKOSSA: Jätevesiopas: