Tuisku Ilmonen (2008, 41) on todennut, että lapsuuden ja nuoruuden aikana monet vammaiset

Transkriptio

1 Seksuaalikasvatuksen ja -neuvonnan merkitys Kehitysvamma, autisminkirjo: seksuaalikasvatus ja -neuvonta Seksuaalikasvatukseen ja -neuvontaan liittyvät hankkeet Tarve seksuaalikasvatukselle ja -neuvonnalle Seksuaalikasvatuksen ja -neuvonnan merkitys Tässä luvussa käsitellään vammaisten henkilöiden saamaa seksuaalikasvatusta ja -neuvontaa, joka on suorasti tai epäsuorasti kosketuksissa myös asumisyksiköiden arkeen. Jos seksuaalikasvatus ja -neuvonta ovat olleet vammaisten henkilöiden nuoruudessa puutteellisia, näkyy se enemmän tai vähemmän myös asumisyksiköiden arjessa. Tuisku Ilmonen (2008, 41) on todennut, että lapsuuden ja nuoruuden aikana monet vammaiset 1 / 9

2 henkilöt saavat keskimääräistä vähemmän tietoa ja valmiuksia oman seksuaalisuutensa ja ihmissuhteidensa jäsentämiseen, vaikka heillä tulisi olla oikeus saada tietoa sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta ja kasvaa seksuaaliseen aikuisuuteen. Myös heillä tulee olla mahdollisuus tunnistaa oma sukupuoli- ja seksuaali-identiteettinsä ja oikeus identiteettinsä mukaiseen elämään. Tästä johtuen Ilmonen näkee, että seksuaalikasvatuksesta tulee heidän kohdallaan huolehtia erityisesti. Silloin kun on kyse monivammaisesta ihmisestä myös ongelmat voivat olla monenlaisia ja -tasoisia. Kaikki lisävammat, kuten näkö- ja kuulovammat, hahmotushäiriöt tai autistisuus, edellyttävät huomioon ottamista myös seksuaalikasvatuksessa ja neuvonnassa. Vain verrattain pienellä osalla seksuaalineuvonta- tai seksuaaliterapiakoulutuksen käyneistä on erikoistuneisuutta vammaisten henkilöiden erityiskysymyksiin. Eri tavoin vammautuneiden lasten ja nuorten seksuaalikasvatukseen soveltuvista materiaaleista on jatkuvasti pulaa. Materiaaleja tarvitaan esimerkiksi selkokielellä, äänitteinä, viittomilla esitettynä, pistekirjoituksella tai kohokuvakirjoina. (Ilmonen 2008, 42, 44, 50.) Ongelmat seksuaalikasvatuksen alueella liittyvät osaltaan myös vammaisten henkilöiden seksuaalisuuden myyttisyyteen, mistä johtuen vammaisen henkilön kohtaaminen seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa saattaa jäädä puutteelliseksi. Mikäli vammaiseen mieheen suhtaudutaan epäasiallisesti hänen pyytäessä kondomeita, hän ei todennäköisesti toista kertaa hakeudu palvelujen pariin. (Mäkinen 2011) 2 / 9

3 Seksuaalikasvatuksen tulisi olla tarjolla yhdenvertaisesti kaikkia varten. Välillä kuulee kerrottavan tilanteista tai koulumuistoista, joissa vammainen henkilö sysättiin terveystiedon tunnilla syrjään seksuaaliterveysasioissa. Suuri osa vammaisista henkilöistä on elänyt ajan, jolloin heidän seksuaalisuuteensa suhtauduttiin kouluopetuksessa joko ahdasmielisesti tai tietämättömästi. Voi hyvin olla, että tämä koski myös kouluterveydenhuoltoa, josta oppilaiden olisi ollut tärkeä saada asiallista tietoa omaan seksuaalisuuteensa liittyen. Eräs tätä artikkelia varten haastateltu henkilö kertoi myös vanhempien suhtautumisen vaikuttavan häneen suuresti. Kouluterveydenhuolto ei välttämättä ole ainoa terveydenhuollon toimipiste, jossa seksuaalisuutta ei ymmärretä. Yksi haastateltu kertoi, että hänen nuoruudessaan gynekologi oletti, ettei hänellä ole seksielämää. Koulussa hän kuitenkin sai esitteitä. Myöhemmin aikuisena henkilön pohtiessa perheenperustamista ja kysellessä tietoa lääkärit ynnä muut olivat neuvottomia. Lisäksi eräs lehtiartikkeli vammaisen vanhemmuudesta oli negatiivinen. Haastateltu koki, että kaikki negatiivinen vaikutti silloisiin asenteisiin, jolloin hän luovutti. Kehitysvamma, autisminkirjo: seksuaalikasvatus ja neuvonta Kehitysvammaisten henkilöiden seksuaalikasvatukseen liittyy joitain erityiskysymyksiä, minkä johdosta aihetta käsitellään artikkelissa oman luvun alla. Omaa lukua ei siis ole kirjoitettu siksi, että kehitysvammaisten henkilöiden seksuaalisuus olisi lähtökohtaisesti jotenkin erilaista. 3 / 9

4 Aikuisten kehitysvammaisten joukossa on henkilöitä, jotka ovat kasvaneet ilmapiirissä, jossa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ei ole saanut puhua. Tästä johtuen seksuaalisuudesta puhuminen on monille heistä edelleen vaikeaa. Tilannetta eivät helpota ympäristön usein vanhakantaiset asenteet. (SEAD 2013, 8.) Kehitysvammaisten seksuaalisuus oli pitkään tabu. Myöskään kehitysvammaisten seksuaalikasvatusta ei pidetty tarpeellisena. Vasta nuorempiin ikäluokkiin kuuluvat ovat saaneet seksuaalikasvatusta osana peruskoulun ja/tai toisen asteen terveyskasvatuksen opetusta. (SEAD 2013, 3.) Kehitysvammaiset aikuiset voivat saada seksuaalikasvatusta ammatillisissa oppilaitoksissa, jatkokoulutuksessa, erilaisissa työ- ja päivätoimintapaikoissa, asumisyksiköissä, opintopiireissä, kursseilla, vammaisneuvoloissa, ryhmissä ja itse opiskellen (Ilmonen ym. 2001). Koska seksuaalisuus on ollut pitkään tabu, on se heijastunut myös seksuaalikasvatukseen. Seksuaalikasvatusta on edelleen tarjolla hyvin hajanaisesti. Esimerkiksi kehitysvammaisille henkilöille tarkoitetut vammaisneuvolat eivät kaikki mainosta seksuaalisuuteen liittyviä tukipalveluita, seksuaalikasvatusta tai -opetusta nettisivuillaan. Tietoa saa muun muassa kehitysvamma-alan verkkopalvelun Verneri.netin [1] kautta. Siellä on tietoa esimerkiksi siitä, mitä seksuaalisuus on, seksuaalikasvatuksesta ja ohjauksesta, seksiin liittyvistä apuvälineistä ja seksuaalisesta väkivallasta. Sivuilla annetaan ohjeita myös siihen, miten kehitysvammaisen henkilön seksuaalisuuteen liittyvät asiat voisi ottaa puheeksi. Lisäksi THL:llä on opas [2] seksuaalineuvontaa antaville tahoille ja oppaassa on oma lukunsa seksuaalineuvonnasta kehitysvammaisille henkilöille. Oppaassa keskitytään muun muassa asiakkaan opastamiseen asiakasta itseään tyydyttävään tilanteeseen sekä tasapainoon ympäristön kanssa. Edellä mainitussa luvussa valotetaan esimerkkien avulla tyypillisiä seksuaalineuvonnan tilanteita ja tarjotaan ratkaisuja sekä vinkkejä tilanteiden ratkaisemiseksi. 4 / 9

5 Seksuaalikasvatukseen ja -neuvontaan liittyvät hankkeet Seksuaalikasvatukseen liittyviä hankkeita on nykyään tarjolla myös erityisesti kehitysvammaisille henkilöille. Honkalampisäätiöllä on Senso seksuaalisuuteen liittyvät sosiaaliset tarinat seksuaalikasvatuksessa ja -ohjauksessa -hanke ( ) [3], jossa muodostetaan helppokäyttöinen tieto- ja materiaalipankki. Se tarjoaa alan ammattilaisille välineitä käsitellä seksuaalisuutta ja siihen liittyviä turvataitoja kohderyhmän ehdoilla. Tarinoita käytetään työskentelymenetelmänä, jonka avulla kehitysvammaiset ja autismikirjon henkilöt oppivat ymmärtämään ja jäsentämään erilaisiin tilanteisiin liittyvää käyttäytymistä. Kuvin esitetyt tarinat hyödyntävät useampaa aistikanavaa. Näin myös muistaminen paranee ja tieto on käytettävissä tilanteen tullessa eteen. Hankkeessa opetetaan myös seksuaalisia turvataitoja, jotka liittyvät uhkaavien tilanteiden tunnistamiseen ja toimintaan tilanteiden vaatimalla tavalla. Turvataidot kehittävät itsearvostusta ja kykyä ilmaista omaa tahtoa vaikeiksi koetuissa tilanteissa. SENSO-ohjaus on suunniteltu tukemaan verkkoympäristössä olevan materiaalin käyttöä seksuaalikasvatuksessa. Ohjauksen aihealueina ovat seksuaalisuus ja seksuaalisuuden käsittely sekä kuvasymbolien, sosiaalisten tarinoiden ja verkkosivuston käyttö. Projektissa on törmätty esteisiin pilottiyksiköissä. Seksuaalikasvatus koetaan toisinaan uhkana, koska sen pelätään innostavan nuoria seksuaaliseen kanssakäymiseen. (SEAD 2013, 10.) Autismisäätiöllä on meneillään Yksin ja kaksin -seksuaalikasvatushanke [4], jossa tuotetaan 5 / 9

6 autismin kirjon henkilöille seksuaalikasvatusopas. Sen avulla henkilöiden mahdollisuudet toteuttaa turvallisesti seksuaalisia tarpeitaan, vahvistaa omaa seksuaaliterveyttään ja hyvinvointiaan paranevat. Oppaan kohderyhmään kuuluvat esimerkiksi Asperger-henkilöt. Hankkeessa korostetaan kohderyhmään kuuluvien henkilöiden omien näkemysten hyödyntämistä toimintamallien kehittämisessä. Myöhemmin hankkeessa käynnistyy myös vertaisryhmiä, joissa käsitellään toiminnallisesti ja positiivisesti oman seksuaalisuuden toteuttamiseen, seksuaaliterveyteen ja ihmissuhteisiin liittyviä asioita. Lisäksi Suomen kaupunkilähetyksellä on projekti ( ) [5] liittyen kehitysvammaisten seksuaaliterveyteen. Projektissa on perustettu Tampereen keskustaan matalan kynnyksen seksuaaliterveyskasvatuspalvelupiste kehitysvammaisille. Kehitysvammaiset henkilöt voivat tulla pisteeseen käymään tai he voivat lähettää projektin työntekijöille seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä internetin kautta. Lisäksi projektissa koulutetaan ammattilaisia kohtaamaan kehitysvammaisen asiakkaan seksuaalisuus. Projektissa tuotetaan myös ajantasaista, monipuolista ja selkokielistä seksuaaliterveyskasvatusmateriaalia. Osa kehitysvammaisten omaisista on suhtautunut projektiin mielenkiinnolla. Iso osa omaisista ei kuitenkaan ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta projektia kohtaan. Yhden asiakkaan omaiset ovat jopa pyrkineet kieltämään lapsensa osallistumisen seksuaaliterveyskasvatukseen. Muutamat kehitysvammaisten kanssa työskentelevät ihmiset ovat ilmaisseet, ettei seksuaalisuus aiheena kiinnosta heitä eikä se liity heidän työkuvaansa. Vastustuksesta huolimatta projektilla oli vuonna 2012 yhteensä 389 asiakaskontaktia. Vuonna 2013 asiakaskontakteja oli 25.3 mennessä ollut jo 332. (SEAD 2013, 10.) Suuri asiakaskontaktien määrä kertoo siitä, että projektille on ollut tarvetta. 6 / 9

7 Tarve seksuaalikasvatukselle ja -neuvonnalle Seksuaalikasvatukselle on tarvetta myös esimerkiksi kehitysvammaisten hoitokodeissa ja asuntoloissa. Monesti niiden henkilöstöltä puuttuu osaamista aiheeseen liittyen ja osaamisen taso vaihtelee kunnittain ja alueittain. Monilla nuorilla ja aikuisilla kehitysvammaisilla henkilöillä on rakastavia suhteita ja he oppivat tuottamaan myös seksuaalista mielihyvää itselleen ja toiselle. He saattavat kuitenkin kohdella kaltoin sekä itseään että toisia, elleivät he osaa ennakoida käyttäytymisen seurauksia ja ole oppineet kunnioittamaan omaa ja toisten reviiriä. Varsinkin kehitysvammaisten kohdalla tarvitaan usein pitkäaikaista ja pitkäjänteistä seksuaalikasvatusta. (Ilmonen 2008, 48, 51.) Eräässä kehitysvammaisten henkilöiden asumisyksikössä asukkaita neuvotaan seksuaalisuuteen liittyvissä hygienia-asioissa, ehkäisyssä ja seksiin liittyvissä taudeissa. Osa asukkaista ymmärtää ehkäisyn merkityksen, osa ei. Ehkäisyasioiden neuvonnan katsottiin yksikössä olevan hyvin vaikeaa, sillä aina ei tiedetty käyttääkö henkilö ehkäisyä, mitä ehkäisyä hän käyttää tai harrastaako henkilö ylipäätään seksiä. Lisäksi sukupuolitautien ehkäisy on asukkaille vaikeampi asia ymmärtää kuin raskauden ehkäisy. Asumisyksikössä tehdäänkin valistustyötä, jos huomataan, että sille on tarvetta. Intiimejä asioita on kuitenkin vaikea lähestyä, sillä ne ovat periaatteessa hyvin yksityisiä ja henkilö saattaa kavahtaa niistä tiedustelua, vaikka henkilökunnan puolelta tarkoitettaisiin vain hyvää. 7 / 9

8 Viitteet: [1] [2] [3] [4] asvatushanke/ [5] uaaliterveytta/ Lähteet: Ilmonen, Tuisku (2008). Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden seksuaaliterveyspalvelut. Teoksessa: Ritamo, Maija (toim.) (2008). Seksuaalisuus ammattihenkilöstön koulutuksessa sekä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden terveyspalveluissa. Stakes, Stakesin työpapereita 26/2008, Valopaino Oy, Helsinki. Mäkinen, Inka (2011). Oikeus terveyteen sekä laadukkaisiin seksuaali- ja lisääntymisterveys-palveluihin. Teoksessa: Korhonen, Elina ja Mäkinen, Inka. Ilman esteitä. Vammaisten seksuaalioikeudet ja kehitys. Väestöliitto, Nordprint Oy, Helsinki. 8 / 9

9 Sexual Education for Adults with Disabilities, their parents and staff / SEAD (2013). Sexsuaalikasvatusta kehitysvammaisille aikuisille, heidän vanhemmilleen ja heidän kanssaan työskenteleville ammattilaisille. Countryraport Finland. Linkkejä: 9 / 9