Johdanto. Yksityisyys ja mahdollisuus seksuaaliseen toimintaan. Seksuaalisuus ja seksi kehitysvammaisten asumisyksiköissä.

Transkriptio

1 Johdanto Yksityisyys ja mahdollisuus seksuaaliseen toimintaan Seksuaalisuus ja seksi kehitysvammaisten asumisyksiköissä Johdanto Eräs tätä artikkelia varten haastateltu henkilö toteaa, että on herätettävä vammaisten ääni seksin ja seksuaalisuuden suhteen. Seksi kuuluu kaikille ja voi olla yhtä nautinnollista kaikille. Haastateltu sanookin, että kun asioiden tekeminen on vaikeaa, löytää kehosta myös uusia puolia. Kun joutuu tutkiskelemaan itseään, voi löytää myös enemmän. Yksityisyys ja mahdollisuus seksuaaliseen toimintaan 1 / 8

2 Asumisjärjestelyt voivat aiheuttaa sen, ettei vammaisella ihmisellä ole omaa tilaa edes kotonaan. Vaikka oma huone olisikin periaatteessa järjestynyt, sinne voi milloin tahansa tulla perheenjäsen tai asuntolan henkilökuntaan kuuluva työntekijä. Yksityisen paikan lisäksi tarvitaan myös omaa aikaa. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että vammainen ihminen voi itse päättää, koska haluaa olla itsekseen tai kaksin kumppanin kanssa. (Korhonen 2011 b.) Muun muassa edellä mainituista syistä asumisyksikössä tulee erittäin tarkasti suojella asukkaan yksityisyyttä ja oikeutta omaan tilaan. Asukkaan huoneeseen ei saa mennä henkilökunnan avaimilla ja koputuksen jälkeen on myös odotettava vastausta. Tämä on lähtökohta, josta poikkeaminen on tehtävä vahvoin perusteluin. Yksityisyys on hyvin tärkeä asia, kun kyse on seksistä. Haastatellun mukaan seksiin kuuluu kuitenkin joillain vammaisilla henkilöillä myös tietty avoimuus: Seksuaalinen monimuotoisuus näkyy arjessa ja sen suhteen avoimuus on eräänlainen pakko. Avoimuutta saattaa vaatia jo sekin, että avustaja mahdollistaa asioita ja on tekninen tuki, vaikka onkin näkymätön itse tilanteessa. Tästä johtuen on tärkeää, että avustaja on asiallisesti läsnä ja haluaa toimia apuna. Asumisyksiköissä apua seksiin on kuitenkin tarjolla kovin vähän. Asumisyksiköissä seksuaalisuutta ja seksiä saatetaan myös pitää ylimääräisinä rasitteina ja työtä lisäävinä asioina. Yhden haastatellun mukaan asumisyksikössä seksin harrastaminen oli vaikeaa. Tätä 2 / 8

3 se oli erityisesti siksi, että kumppani ei asunut asumisyksikössä ja siellä avustettiin vain yksikössä asuvia. Seksi mahdollistui vain tiettyjen työntekijöiden ollessa vuorossa, mikä tarkoitti seksin suunnittelemista kalenterin avulla. Se antoi tietenkin hyvin vähän sijaa impulsiiviselle toiminnalle, mitä seksi yleensä on. Henkilökohtaisen avustajan käyttö oli myös tilanteessa aika koomista, sillä avustajan piti välillä tulla auttamaan jossain asiassa ja mennä sitten odottelemaan käytävään, jotta saattoi lopuksi tulla siivoamaan jäljet ja auttamaan vaatteet päälle. Kätevintä olisi tuolloin ollut, jos tämän olisi hoitanut asumisyksikön henkilökunta. Jotkut työntekijät olisivat mielellään jatkaneet pariskunnan auttamista seksin harrastamisen mahdollistamisessa, mutta asumisyksikön johtaja ei puoltanut toimintaa. Eräänä päivänä johtajalta tuli tyly viesti, jossa kerrottiin osittain punakynäviivauksin mitä oli tullut esille ja että avustaminen seksissä ei tulisi jatkossa kyseeseen. Toivottiin, että asiasta ei jouduttaisi enää huomauttamaan. Tuntui todella, että minua ja kumppaniani pidettiin väärintekijöinä vain siksi, että olimme harrastaneet seksiä, mikä kuuluu normaaliin, jokapäiväiseen elämään. Osa työntekijöistä harmitteli kieltoa ja sitä, etteivät he voineet auttaa ja osa auttoi paria silti salaa. Myöhemmin muutimme yhteen ja seksissä avustaminen mahdollistui siten, että teimme oikein kirjallisen sopimuksen asumisyksikön kanssa. Sopimuksessa oli siitä, että asumisyksikön henkilökunta saattoi auttaa seksissä tietyn verran, koska henkilökohtainen avustaja hoiti kodin siivouksen kerran viikossa. Avustamiseen käytetty aika arvioitiin molemmissa hyvin tarkkaan, jotta meni päittäin. 3 / 8

4 Tällöin piti myös arvioida kuinka monta yötä pariskunta on yhdessä ja milloin toinen avustaja on tarpeen. Haastateltu sanoikin, että järjestelmän pitäisi olla hieman joustavampi. Hän koki, ettei sekä asumisyksikön työntekijän että henkilökohtaisen avustajan ole järkevää osallistua seksin mahdollistamiseen vain siksi, että työntekijä ei voi esimerkiksi riisua toisen avustettavan housuja byrokraattisista syistä. Haastateltu arveli, että tilanne olisi toinen, jos pariskunnan molemmat osapuolet asuisivat samassa asumisyksikössä. Yhdessä asuminen on haastatellun mukaan puolestaan vaiettu aihe. Näin hän arvelee olevan myös kehitysvammaisten asumisen osalta. Usein mennään vaikeiksi, kun puhe kääntyy asumiseen yhdessä. On käytännön sanelemaa, että kyse on yhden henkilön asunnosta tai perheasunnosta. Tämä on tosi vaikeaa käytännössä. Joustavat ratkaisut olisivat asumiskysymyksissä tarpeen. Asuuhan valtaväestössäkin osa ihmisistä pienissä yksiöissä kahdestaan. Tämän tulisi olla mahdollista myös asumisyksiköissä. Jokaisen tulisi voida itse omassa vuokra-asunnossaan päättää siitä, kenet hän ottaa luokseen asumaan ja palvelujärjestelmän tulisi tällaisessa tilanteessa joustaa. Seksuaalisuus ja seksi kehitysvammaisten asumisyksiköissä 4 / 8

5 Kehitysvammaisten henkilöiden seksiin ja seksuaalisuuteen asumisyksiköissä liittyy joitain erityiskysymyksiä, minkä vuoksi aiheita käsitellään tässä artikkelissa omana lukunaan. Osittain erityiskysymykset johtuvat yleisistä virheellisistä asenteista ja osittain siitä, että kehitysvammaisille henkilöille annetaan omaa erikoistunutta seksuaalineuvontaa. Asumisyksiköiden henkilökunta ei usein juuri ota puheeksi kehitysvammaisten seksuaalisuuteen liittyviä asioita sen paremmin kehitysvammaisten aikuisten kuin heidän vanhempiensakaan kanssa. Yhtenäisiä käytänteitä ei ole, ja koko aihealueesta puhumisen tarve ja merkitys voidaan mitätöidä. Vanhempiin ikäluokkiin kuuluvalle henkilökunnalle ja myös monille vanhemmille asia voi olla tabu, joka halutaan sivuuttaa mahdollisimman nopeasti. Vasta työuransa alussa olevat ja omiin opintoihinsa sisältyviä harjoittelujaksoja alan toimintayksiköissä suorittavat työntekijät voivat puolestaan kokea vaikeaksi esimerkiksi kaltoin kohteluun ja hyväksikäyttöön puuttumisen. Nämä ovat aloittelevalle työntekijälle herkästi tilanteita, joita ei osata tai haluta käsitellä ja joista ei haluta raportoida. (SEAD 2013, ) Toisaalta nykyisin henkilökunta on monissa paikoissa rohkaistunut puhumaan kehitysvammaisten seksuaalisuudesta. Mitä luontevammin itse suhtautuu, sitä luontevampia asukkaat ovat. Henkilökunnan pysyvyys helpottaa luottamuksellisten suhteiden solmimista ja myös vaikeammista asioista puhumista. Kun ammattilaiset ja kehitysvammaiset henkilöt tuntevat toisensa, voidaan välttää mahdolliset väärät tulkinnat. (SEAD 2013, ) Seksuaaliasiat saattavat vaatia yksiköltä herkkää paneutumista esimerkiksi kehitysvammaisten asukkaiden kohdalla. Erään asumisyksikön johtajan mukaan asumisyksikössä käydään läpi parisuhteessa olevia henkilöitä asioista keskustellen. Parisuhteet saattavat olla hyvinkin moninaisia ja suhdekuviot saattavat muodostua usean henkilön välille. Toiset vaihtavat seurustelusuhteita tiheämmin ja suhtautuvat niihin impulsiivisemmin, kun taas toiset 5 / 8

6 seurustelevat pidempiaikaisesti. Mustasukkaisuutta esiintyy, jos yksi asukas on esimerkiksi seurustellut useamman asukkaan kanssa. Seurustelusuhteita voi myös olla samanaikaisesti eri käyttötarkoituksiin. Yksi voi olla keskustelukumppani, toinen pusuttelukaveri ja kolmas seksipartneri. Asumisyksiköissä on esiintynyt myös riippuvuussuhteita. Joidenkin on vaikea päästää irti suhteesta, mikä edesauttaa päällekkäisiä suhteita ja mustasukkaisuutta. Lisäksi seurustelusuhteissa saatetaan käyttää myös väkivaltaa. Eräässä tapauksessa asumisyksikkö asetti viikon karenssin seurustelevan parin tapaamisille, kun he olivat käyttäytyneet väkivaltaisesti. Asumisyksikön edustajan mukaan kenenkään ei tarvitse joutua pelkäämään yksikössä. Riidoista aiheutui pelkoa myös muille asukkaille, kun he joutuivat todistamaan riitelyä. Vastaavissa tilanteissa, joissa oikeudet ovat vastakkain, onkin vaikea päättää, rikotaanko henkilön itsemääräämisoikeutta vai rauhoitetaanko tilanne ja edistetään turvallisuutta. Yhden asumisyksikön esimiehen mukaan suhteet saattavat olla hyvin nopeasti solmittuja ja tapaaminen saatetaan sopia saman tien toisen henkilön luokse. Esimiehen mukaan tällöin on hyvä, että asumisyksikön työntekijät ovat tietoisia asukkaan menoista, jolloin he osaavat valmistaa henkilöä vierailuun. Henkilökunta voi myös auttaa asukasta jäsentämään omia toiveitaan ihmissuhteeseen liittyen ja keskustella siitä, mitä toinen osapuoli mahdollisesti haluaa. Henkilökunta voi kehottaa asukasta esimerkiksi tapaamaan kumppaniaan ensin päiväsaikaan. Jos yökyläily ja mahdollisesti seksi kuitenkin tulee kyseeseen, voi henki-lökunta opastaa asukasta muuan muassa hygienia-asioissa. Joitain asukkaita on myös neuvottu avioliiton merkityksestä. On tapauksia, joissa kirkko ja pappi on jo varattu pariskunnan seurustelematta tai asumatta yhdessä. Asumisyksikön johtaja korosti, että jäsennysapua ja opastusta ei kuitenkaan ole paljon, sillä asukkaat hoitavat yksityiset asiansa enimmäkseen yksin. 6 / 8

7 Asumisyksikössä tulisi olla mahdollista asua yhdessä kumppanin kanssa. Usein asumisyksiköissä pariskunta on asunut yhdessä tai kumppani on muuttanut asumisyksikön ulkopuolelta yksikössä asuvan henkilön luokse. Valitettavasti on myös yksiköitä, joissa suoralta kädeltä sanotaan, ettei yhdessä asuminen ole mahdollista. Useimmiten yksiköissä yöpyminen on kuitenkin mahdollista. Asumisyksiköissä kerrottiin myös eroista ikäryhmien välillä. Seksuaaliasiat eivät ole iäkkäämmillä henkilöillä ajatuksissa niin paljon kuin nuoremmilla. Iäkkäämmät henkilöt saattavat hakea läheisyyttä muilla tavoin. Henkilökunnan onkin hyvä ymmärtää tämä tarve ja osata suhtautua siihen. Kiintymistä ja häirintää työpaikalla pyrittiin yhdessä yksikössä välttämään työntekijöiden kierrätyksellä. Myös henkilökohtaisten avustajien rooli tulee toisinaan tehdä selväksi. Ulkopuolisten ihmisten häirintää pyritään estämään ohjaamalla asukasta ilman nolausta. Ikäryhmien välisten erojen lisäksi eroja ilmenee asumistaustan perusteella. Entisten tukiasukkaiden seksuaalikäyttäytyminen voi olla ryhmäasukkaita vilkkaampaa ja he ovat tottuneet vapaampaan sukupuolielämään. On huomattava, että tukiasukkaiden seksuaalitarpeet ja -käyttäytyminen jatkuvat myös ryhmäkodissa. Aina toiveet eivät myöskään kohtaa seksissä, jolloin asia vaatii purkamista. Esimerkiksi pornon katsominen saattaa järkyttää kumppania, varsinkin jos häneltä odotetaan pornon realisointia. Tällaisissa tilanteissa saatetaan käydä keskusteluja henkilöiden ahdistuksen helpottamiseksi. Jokin asia voidaan ottaa puheeksi vanhempien ehdotuksesta, mutta asukkaiden asiat ovat pääsääntöisesti yksityisiä. 7 / 8

8 Vanhempien on ollut joskus vaikea ymmärtää, että asumisyksikössä asuvia ei voi kieltää elämästä elämäänsä haluamallaan tavalla, jolloin asukkaat saavat mennä vapaasti. Ketään ei voi suojella loputtomiin. Toki kyseisessäkin asumisyksikössä puututaan selkeään hyväksikäyttöön ja seksuaalisessa toiminnassa oleviin vaarallisiin piirteisiin, mikäli puuttumiseen on perusteet. On kuitenkin eri asia lähtökohtaisesti estää seksuaalinen toiminta tai toiminta, joka voi johtaa seksuaaliseen toimintaan vain siksi, että jotain ikävää voi tapahtua. Lähteet Korhonen, Elina (2011 b). Oikeus yksityisyyteen. Teoksessa: Korhonen, Elina ja Mäkinen, Inka. Ilman esteitä. Vammaisten seksuaalioikeudet ja kehitys. Väestöliitto, Nordprint Oy, Helsinki. Sexual Education for Adults with Disabilities, their parents and staff / SEAD (2013). Sexsuaalikasvatusta kehitysvammaisille aikuisille, heidän vanhemmilleen ja heidän kanssaan työskenteleville ammattilaisille. Countryraport Finland. 8 / 8