Loppuraportti Erkki Piironen

Transkriptio

1 Loppuraportti Erkki Piironen

2 Tiivistelmä Alkusysäyksen Senso-projektille antoivat kehitysvammatyötä tekevien ammattihenkilöiden esittämät toiveet seksuaalisuusaiheen käsittelyyn tarvittavista työvälineistä. Näin Senso-projektin keskiöön nousetettiin kehitysvammaisten ja autisminkirjon henkilöiden seksuaalisuuteen ja seksuaalikasvatukseen liittyvät kysymykset. Etsimme ja testasimme sopivia menetelmiä seksuaalisuusaiheen käsittelyyn henkilöille, joilla ei ole puhetta tai puhe on epäselvää ja ymmärtämisessä on vaikeuksia. Henkilöille, jotka ovat tiedonsaannin, ohjauksen ja neuvonnan suhteen riippuvaisia toisista ihmisistä ja jotka hyötyvät erilaisista viestintään liittyvistä tukitoimenpiteistä ja apuvälineistä. Työtä tehtiin kiinteässä yhteistyössä kuuden pilottiyksikön kanssa. Projektin tuottamat materiaalit ja toimintavälineet kehiteltiin yhdessä pilottiyhteisöjen asukkaiden/asiakkaiden sekä henkilökunnan kanssa. Lähtökohtana yhteistyölle oli kunkin yhteisön esille nostamat aiheet ja tarpeet. Tavoittelimme myönteistä ja luonnollista suhtautumistapaa seksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin. Korostimme jokaisen ihmisen oikeutta omaan seksuaalisuuteen ja seksuaalisuuden näkemistä moninaisena positiivisena voimavarana ihmisen elämässä. Projekti onnistui pilottiyhteisöjen kanssa yhdessä luomaa sellaisen toimintatavan, jossa seksuaalisuuteen liittyvät asiat voitiin ottaa puheeksi ja ne koettiin luonnollisena osana ihmisen elämää. Projekti onnistui myös tuottamaan viestintää tukevia välineitä, (kuvia, kuvakertomuksia ja sosiaalisia tarinoita) joilla seksuaalisuusaihetta pystyttiin käsittelemään sellaisten henkilöiden kanssa, joilla on pulmia viestinnässä. Projekti tuotti myös kaikille avoimen Sensonet-sivuston, josta on saatavissa tietoa ja välineitä seksuaalisuusaiheen käsittelyyn tilanteissa, joissa viestinnän pulmat aiheuttavat haasteita. Projektin ohjenuorana oli Seksuaalioikeuksien julistus (WAS), joka liittää seksuaalioikeudet kiinteäksi osaksi ihmisoikeuksia. Seksuaalikasvatus on jokaisen perusoikeus. Kasvatus lisää hyvinvoinnin edellytyksiä antamalla valmiuksia ymmärtää omaa itseään ja omaa kehoaan.

3 1 Johdanto Hankkeen taustalla vaikuttaneet tarpeet Päätavoite Toiminta-aika ja yhteistyökumppanit Keskeiset käsitteet Seksuaalikasvatus Sosiaaliset tarinat Seksuaaliset turvataidot Projektin toiminnan lähtökohdat ja tavoitteet Laadulliset tavoitteet Määrälliset tavoitteet Pidemmän aikavälin tavoitteet Hankkeen tärkeimmät tuotokset Materiaalit Sosiaaliset tarinat Senso-toimintamalli Koulutus Sensonet-sivusto Hankkeen keskeiset tulokset ja vaikutukset ja miten niitä on mitattu? Tulos Tulos Tulos Tulos Osallistujapalaute ja aktiivinen havainnointi Teemahaastattelu Toteutettujen ryhmätoimintamallien vaikutukset yhteisöön ja toimintaympäristöön Vaikutus Vaikutus Nukkuvat karhut Jatkuvuuteen liittyvä haaste Kohteita, joihin juurruttaminen ei ole onnistunut yrityksistä huolimatta... 29

4 1 1 Johdanto 1.1 Hankkeen taustalla vaikuttaneet tarpeet Tarve hankkeelle oli tiedostettu jo jonkin aikaa. Ammattihenkilöt, jotka työskentelevät kehitysvammaisten ja autisminkirjon henkilöiden kanssa toivat esiin, että seksuaalisuuteen ja turvataitoihin liittyvät kysymykset tuottavat pulmallisia tilanteita työ- ja asumisyhteisöissä. Keskusteluissa yhteisöjen työntekijöiden ja toimialueen johdon kanssa todettiin, että sekä asukkaat, että työntelijät tarvitsevat tietoa, ohjausta ja tukea seksuaalisuusaiheen käsittelyyn. Kehitysvammaisten ja autisminkirjon henkilöiden seksuaalioikeuksia ei tiedosteta ja sen seurauksena toimintakäytännöt voivat eri yhteisöissä olla hyvin erilaisia. Jossakin oli toimivia käytäntöjä, toisaalla oltiin hämillään ja mietittiin mitä pitäisi tehdä ja jossakin seksuaalisuuteen liittyvät asiat jopa kiellettiin. Erityisen hankalia olivat tilanteet, joissa oli tarve käsitellä seksuaalisuuteen liittyviä asioita henkilöiden kanssa, jotka eivät osaa puhua, puhe on epäselvää tai ymmärtämisessä on vaikeuksia? Kun projektia käynnistettiin, oli saatavilla hyvin niukasti seksuaalisuusteemaan liittyviä selkeitä suomenkielisiä kuvia. Ei ollut saatavilla myöskään kuvilla tuotettuja ohjeita ja neuvoja seksuaalisuusaiheen käsittelyyn. Oli myös hyvin vähän toimintamalleja ja toimivia käytäntöjä siitä, miten seksuaalisuusaihetta voitaisiin käsitellä sellaisten henkilöiden kanssa, joilla on viestinnässä pulmia. Eikä myöskään tunnistettu tai tiedostettu seksuaalisokeuksien kuuluvan kaikille, myös kaikille vammaisille henkilöille. 1.2 Päätavoite Senso seksuaalisuuteen liittyvät sosiaaliset tarinat seksuaalikasvatuksessa ja -ohjauksessa - projektin toiminnan ja tavoitteiden taustalla on Seksologian maailmanjärjestön WAS (World Association for Sexology) julkaisemat, seksuaalioikeudet. Ne perustuvat ihmisoikeuksiin: vapauteen, ihmisarvoon ja tasavertaisuuteen. Seksuaalisia perusoikeuksia ovat oikeus seksuaaliseen vapauteen, itsemääräämiseen, yksityisyyteen, oikeudenmukaisuuteen, mielihyvään, tunneilmaisuun, liittymiseen, ehkäisyvalintoihin, oikeaan tietoon, kasvatukseen ja valistukseen sekä terveyspalveluihin. Sensoprojekti vaikuttaa osaltaan näiden perusoikeuksien edistämiseen 1. 1 Seksuaaliterveyden maailmanjärjestön (WAS) tuore Seksuaalioikeuksien julistus (2014) on nyt saatavilla suomenkielisenä. Julistuksen on kääntänyt Tommi Paalanen ja oikolukenut Tiina Vilponen Sexpo-säätiöstä pdf

5 2 Senso - projektin päätavoitteena oli lisätä tietoisuutta omasta seksuaalisuudestaan sekä etsiä ja kehitellä helppokäyttöisiä ja joustavia työvälineitä sekä menetelmiä, joilla pystytään käsittelemään seksuaalisuuteen ja turvataitoihin liittyviä asioita kehitysvammaisten ja autisminkirjon henkilöiden kanssa. Työ rajattiin kolmeen keskeiseen tavoitteeseen: 1. Tuotetaan seksuaalisuuteen ja turvataitoihin liittyvää, kehitysvammaisille ja autisminkirjon henkilöille soveltuvaa, kommunikointimateriaalia 2. Suunnitellaan ja toteutetaan aiheeseen liittyvä koulutuskokonaisuus 3. Tuotetaan aiheen käsittelyä helpottava ja koulutusta tukeva verkkosivusto Kohderyhmänä olivat kehitysvammaiset ja autisminkirjon henkilöt joilla ei ole puhetta tai puhe on epäselvää ja ymmärtämisessä on vaikeuksia, jolloin omien mielipiteiden tai tarpeiden esilletuominen on erittäin vaikeaa tai mahdotonta jotka ovat tiedonsaannin, ohjauksen ja neuvonnan suhteen riippuvaisia toisista ihmisistä, läheisistä, ohjaajista ja muista tukihenkilöistä jotka hyötyvät erilaisista viestintään liittyvistä tukitoimenpiteistä ja apuvälineistä, kuvista, kuvatarinoista, kuvilla ja tekstillä tuotetuista ohjeista, sosiaalisista tarinoista joiden seksuaalioikeuksia ei tunneta eikä tunnisteta vielä riittävästi Toisaalta kohderyhmänä olivat myös kehitysvammatyötä tekevät henkilöt ja vammaisten henkilöiden läheiset 1.3 Toiminta-aika ja yhteistyökumppanit Senso-projektin toiminta-aika oli alkuperäisissä suunnitelmissa Neuvotteluissa Ray:n ja Honkalampi-säätiön kanssa sovittiin , että Senso-projekti voi käyttää vuodelta 2014 käyttämättä jäävää avustusta vuoden 2015 aikana (C45-projekti/ / Jouko Liukkonen). Muut toteuttajat: Ammattiopisto Luovin Liperin yksikkö, Autismi- ja Aspergerliitto ry, Eteva kuntayhtymä, Kehitysvammaliitto ry, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry, Keskuspuiston ammattiopisto sekä Honkalampi-säätiön Sirkkalanhelmen ja Kotitanhuan palvelukodit. Projektissa mukana olevien tahojen kanssa solmittiin yhteistyösopimukset. Projekti toimi Pohjois-Karjalassa ja Uudellamaalla ja sen toimipaikat sijaitsivat Joensuussa ja Keravalla.

6 3 2 Keskeiset käsitteet Projekti aloitti toimintansa Sekso-nimellä, mutta nimi muutettiin ohjausryhmän päätöksellä Sensoksi. Muutoksen syynä on se, että hakusana sekso ohjasi internetistä tietoa hakevan eitoivotuille sivuille. Lisäksi joidenkin sähköpostien suodattimet ohjasivat sekso -sanan roskapostiin. Tässä esityksessä projektista käytetään Senso-projekti nimeä. 2.1 Seksuaalikasvatus Seksuaalikasvatuksella lisätään tietoa seksuaalisuudesta, kehosta, lisääntymisestä ja seksuaalisuuden fyysisistä, kognitiivisista, sosiaalisista, emotionaalisista ja kulttuurisista näkökohdista. Kasvatuksella lisätään taitoja ja mahdollisuuksia tehdä tietoon ja ymmärtämiseen perustuvia päätöksiä, puhua seksuaalisuudesta, tunteista ja suhteista sekä hallita tähän tarvittava kieli. Kasvatuksen toivotaan lisäävän valmiuksia solmia ja ylläpitää tasa-arvoisia ihmissuhteita, jotka perustuvat keskinäiseen yhteisymmärrykseen ja kunnioitukseen kumppania kohtaan. Kasvatuksella pyritään myös lisäämään taitoa tunteiden ja omien tarpeiden ilmaisemiseen. Kasvatuksella lisätään tietoa myös ehkäisystä, sukupuolitautien ja HIV-tartunnan ehkäisemisestä ja itsemääräämisoikeudesta sekä neuvonta- ja terveydenhuoltopalveluista ja niiden käytöstä (THL/Seksuaalikasvatus 2, Väestöliitto 3, Sexpo 4, Seksologinen seura 5 ). 2.2 Sosiaaliset tarinat Sosiaalinen tarina on pedagoginen työskentelymenetelmä, jonka avulla mm. kehitysvammaiset ja autismikirjon henkilöt oppivat ymmärtämään ja jäsentämään erilaisiin tilanteisiin liittyvää käyttäytymistä. Kuvin esitetyt tarinat hyödyntävät useampaa aistikanavaa, jolloin myös muistaminen paranee ja tieto on käytettävissä tilanteen eteen tullessa. Carol Gray 6 alkoi käyttää sosiaalisia tarinoita luvun alussa USA:ssa. Menetelmää voidaan käyttää neuropsykiatrisesti kehityshäiriöisten opetuksessa ja kasvatuksessa henkilöille: joilla on vaikeuksia ymmärtää pelkästään puhuttua kommunikointia Gray, C2002. My social stories book. Gay, C & White, A My Social Stories Book

7 4 jotka tarvitsevat useampaa aistikanavaa ymmärtääkseen jotka tarvitsevat kirjoitettuja ohjeita muistaakseen. Sosiaalinen tarina on eräs tapa opettaa sosiaalisia taitoja. Siinä visuaalinen tarina ohjaa sanoin ja yleensä myös kuvin ymmärtämään sosiaalista tilannetta ja jäsentämään siihen liittyvää käyttäytymistä ja valitun käyttäytymisen vaikutusta. Tarina on sosiaalisten tilanteiden kuivaharjoittelun väline, jossa aito tilanne kohdataan ennakoiden, tehdään tutummaksi ja turvallisemmaksi. sosiaalinen tarina toimii tilanteessa muistin apuvälineenä se auttaa keskittymään tilanteeseen tarinan avulla voi nähdä, milloin tilanne alkaa ja milloin loppuu, ja näin kyseleminen, epävarmuus ja levottomuus saadaan hälvenemään sosiaalisilla tarinoilla voidaan opettaa vuorovaikutustaitoja ja tapoja toimia eri tilanteissa sosiaalisissa kuvatarinoissa visuaalinen tarina kuvin ja/tai sanoin auttaa sosiaalisen tilanteen ja siihen liittyvän käyttäytymisen ymmärtämistä. kuvatarinalla voidaan ennakoida, tehdä tutummaksi ja turvallisemmaksi sosiaalisia tilanteita. sosiaaliseen tarinaan liittyy aina positiivinen elementti, asioita lähestytään ja käsitellään positiivisessa hengessä. 2.3 Seksuaaliset turvataidot Seksuaalikasvatusta ei nähdä tänä päivänä pelkästään seksuaaliseen käyttäytymiseen tai riskeihin liittyvänä kasvatuksena ja ohjauksena. Kokonaisvaltainen lähestymistapa ohjaa ajattelemaan seksuaalisuutta ihmisessä olevana positiivisena voimavarana. Seksuaalisuus on paljon enemmän: se on mukana energiassa, joka saa meidät etsimään rakkautta, ihmissuhteita, lämpöä ja läheisyyttä; se ilmenee tavassamme tuntea ja herättää tunteita sekä koskettaa toisiamme. Seksuaalisuus vaikuttaa ajatuksiin, tunteisiin, tekoihin ja reaktioihin sekä sitä kautta henkiseen ja ruumiilliseen terveyteemme (WHO) 7. Kasvatuksen, ohjauksen ja neuvonnan tavoitteena on kehittää meissä niitä tietoja ja taitoja, joiden avulla voimme itse päättää seksuaalisuudestamme ja suhteistamme ja näin saamme myös valmiuksia suojautua mahdollisia riskejä vastaan. Turvataidot on yksi osa seksuaalisokeuksiin liittyvää kasvatusta, neuvontaa ja ohjausta. Sillä lisätään yksilön valmiuksia ennalta ehkäistä seurusteluväkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa ja sukupuolista 7 Väestöliiton seksuaaliterveyspoliittinen ohjelama(2006).

8 5 häirintää. Turvataidot on pitkä oppimisprosessi, joka lähtee oma itsen tuntemisesta, omien rajojen hahmottamisesta ja ihmisen keskinäisestä kunnioittamisesta. On tiedostettava omat rajat, oikeudet ja velvollisuudet, mutta samalla on hyväksyttävä kanssaihmisille samat rajat, oikeudet ja velvollisuudet. Turvataitojen hallinnassa on kysymys sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvien yleisten ja yhtäläisten pelisääntöjen etsimisestä ja sisäistämisestä. 3 Projektin toiminnan lähtökohdat ja tavoitteet 3.1 Laadulliset tavoitteet Projektin alkuvaiheessa suunniteltiin valtakunnallinen alkukartoitus, jonka tavoitteena oli selvittää, millaisin käytännöin seksuaalisuuteen liittyviä asioita käsitellään niissä yhteisöissä, joissa kehitysvammaiset ja autismikirjon ihmiset toimivat. Kysely toteutettiin sähköisellä lomakkeella syksyllä Sen vastausmäärä jäi pieneksi, mutta saadut vastaukset olivat projektin tavoitteita tukevia ja hyödyksi toiminnan suunnittelussa. Kysely toimi myös projektista tiedottamisen välineenä. Kyselyyn saatiin vastauksia eri puolilta Suomea eri toimintayksiköistä, joista eniten asumisyksiköistä kunnista tai kuntayhtymistä. Myös työ- ja päivätoimintakeskuksista sekä kouluista saatiin vastauksia (liite 1). Kyselyn vastauksissa aiheen esille nostaminen nähtiin hyvänä ja tarpeellisena. Työyhteisön yhteiset pelisäännöt nähtiin tärkeänä osana seksuaalikasvatusta, koulutusta aiheesta kaivattiin lisää sekä työvälineitä. Lisäksi vastauksista kävi ilmi, että tällä hetkellä seksuaalisuus ei ole luonnollisena osana kuntoutus- ja palvelusuunnitelmaa tai käytännöissä ei ole yhteneväisyyttä. Tilanteet, joista oli keskusteltu ja joita asiakastyössä oli käsitelty liittyvät pääosin siihen minkälainen käytös yleisellä paikalla on sopivaa ja mitä tehdään yksityisesti. Esimerkkejä tilanteita joissa tietoa ja yhteisten toimintakäytäntöjen pohtimista tarvittaisiin: seurustelu, itsensä hyväily, kehitykseen liittyvät asiat, ehkäisy, kehon hahmotus, masturbaatioon liittyvät tilanteet, seksuaalisesti kaltoin kohdelluksi tulleen tukeminen (liite 2). Senso-projektia ohjaavana periaatteena oli pilotoinnin toteuttaminen vuoropuhelussa pilottiyksiköiden kanssa. Pilotoinnilla tarkoitetaan tässä projektin tavoitteisiin tähtäävän toiminnan toteuttamista yhteisöissä, joissa toimii kehitysvammaisia ja autisminkirjon henkilöitä (asumispalveluyhteisöjä, toimintakeskuksia ja oppilaitoksia). Pilotoinnin aluksi toteutettiin kysely (liite 3), jossa selvitettiin

9 6 pilottiyksiköiden henkilöstön tietoa ja koulutusta seksuaalikasvatuksesta, seksuaalisuuden käsittelystä, kuvien ja sosiaalisten tarinoiden käytöstä, työyhteisön yhteisistä linjoista ja turvataidoista. Kyselyssä kysyttiin myös koulutuksen tarvetta. Kyselylomake jaettiin koko pilottiyksiköiden henkilöstölle itsenäisesti täytettäväksi. Pilottiyhteisöissä toteutettu kysely antoi lisävahvistusta valakunnallisen kyselyn tuloksiin. Kyselyn vastausten perusteella Senson aihepiiri koettiin tärkeäksi ja koulutusta siitä kaivattiin. Aikaisempaa koulutusta seksuaalisuudesta asiakastyössä oli kaikkien pilottien henkilöstöstä vain muutamalla. Moni kuitenkin vastasi osaavansa kohdata asiakkaiden seksuaalisuutta ja toimia seksuaalisissa tilanteissa. Seksuaaliset turvataidot olivat osalle vastaajista tuntemattomia ja niihin toivottiin myös koulutusta. Kuvasymbolit ja sosiaaliset tarinat olivat pääsääntöisesti tuttuja lähes kaikille, ja suurin osa kertoi käyttävänsä kuvia kommunikoinnin tukena työssään. Koulutusta tarinoiden tekemiseen ja kuvien käyttöön kaivattiin jonkin verran. Kyselyn vastauksissa huomio kiinnittyi siihen, että sosiaalisia tarinoita kuvattiin useimmiten käytettäväksi haasteellisissa tilanteissa. Koulutusta toivottiin myös työyhteisön yhteisten linjojen löytämiseen. 3.2 Määrälliset tavoitteet Projekti haki yhteistyöhön erilaisia asumisyhteisöjä ja toimintaympäristöjä, joissa oli kehitysvammaisia ja autisminkirjon henkilöitä. Tavoitteena oli että yhteisöjä tulee 2-3 pääkaupunkiseudulta ja 2-3 Joensuun seudulta. Pyrkimyksenä oli valita yhteisöjä, joissa olisi myös eri-ikäisiä henkilöitä. Etevan kuntayhtymän kautta saimme pilottiin Vantaan toimintakeskuksen. Keskuspuiston ammattioppilaitoksen kautta pilotteihin osoitettiin Arlan ja Vatekon yksiköt. Joensuun seudulta mukaan saatiin ammattiopisto Luovin asuntolayhteisö ja Honkalampi-säätiön Sirkkalanhelmen ja Kotitanhuan palvelukodit. Pilottien piiriin tavoiteltiin kustakin pilotista kahta ryhmää. Ryhmien kooksi määriteltiin 2-6 henkilöä. Jokaisesta pilottiyksiköstä toivottiin kahta yhteyshenkilöä, jotka ottaisivat vastuun projektissa tuotetusta käytännöstä, materiaaleista ja koko prosessin jatkuvuudesta. Kunkin yhteisön kanssa määriteltiin erikseen tavoitteet, toimintamuodot ja sisällöt, joiden suunnassa yhteistyötä ryhdyttiin rakentamaan. Seksuaaliaiheista kommunikointiin liittyvää kuvamateriaalia ei ollut hankkeen alkuvaiheessa juuri lainkaan. Tavoitteeksi asetettiin sellaisen kuvamateriaalin etsiminen/tuottaminen, jonka avulla seksuaalisuusaihetta olisi mahdollista käsitellä yhteisöissä, joissa viestinnän pulmat aiheuttavat haasteita. Alkuvaiheessa näytti siltä, että projektin on alettava tuottaa

10 7 itse tarvittava seksuaaliaiheinen kuvamateriaali. Projektiin soveltuvat Sclera-kuvat 8 ratkaisivat kuitenkin tämän ongelman ja saatuamme luvan käyttää Sclera-kuvia projektissamme, tavoitteeksi asetettiin noin 350 seksuaaliaiheisen kuvan kääntäminen suomeksi. Viestinnän tueksi tuotettavan materiaalin (kuvatarinat ja kuvalliset ohjeet ja sosiaaliset tarinat) määrää ei määritelty projektin alussa, koska se määräytyi piloteista tulleiden tarpeiden mukaan. Pilotointiin liittyen projekti asetti tavoitteeksi kolmiosaisen koulutuskokonaisuuden suunnittelun ja toteuttamisen. Koulutuskokonaisuus suunnattiin pilottiyhteisöjen työntekijöille ja tavoitteena oli n osallistujaa. Koulutus muodostui kolmesta koko päivän kestävästä koulutuspäivästä, ennakkotehtävästä ja välitehtävistä. Koulutus suunniteltiin toteutettavaksi samansisältöisenä sekä Joensuunseudulla että pääkaupunkiseudulla. Projekti asetti tavoitteeksi myös nettisivuston tuottamisen. Sivustosta suunniteltiin kaksiosainen. Suunniteltiin ns. yleinen osa, jonne tuotettiin keskeistä tietoa seksuaalisuusteemasta ja turvataidoista sekä aiheeseen liittyviä videoleikkeitä. Projektin edetessä tavoitteeksi asetettiin käytännön neuvojen, esimerkkien ja materiaalia tuottaminen seksuaalisuusaiheen käsittelyyn. Tavoitteena oli tuottaa sivustolle 5-10kpl esimerkkikuvausta toimivista käytännöistä, asiantuntijoiden verkkoluentoja 3-5 kpl ja sosiaalisia tarinoita noin 300 kpl. 3.3 Pidemmän aikavälin tavoitteet Tärkeimmäksi tavoitteeksi asetettiin Senso-projektissa tuotetavan toimintamallin juurtuminen pysyväksi käytännöksi pilottiyhteisöihin. Toisena tavoitteena oli toimintamallin esittely ja tiedottaminen toimivana käytäntönä muillekin vastaaville yhteisöille ja toimijoille. Pitkän aikavälin tavoitteeksi nostettiin myös myönteisen asenneilmapiirin vahvistaminen vammaisten henkilöiden seksuaalisuutta kohtaan. Projektille asetettiin tiedottamisen tavoitteet, joiden kautta pyrittiin lisäämään yleistä tietoisuutta seksuaalioikeuksista yleensä ja siitä, että seksuaalioikeudet ovat osa ihmisoikeuksia ja että ne kuuluvat meille kaikille. Tavoitteena oli, että projekti tuottaa vähintään yhden artikkelin/lehti yhteistyötahojen jäsenlehtiin. Tärkeä osa tiedottamisen tavoitteista oli projektin osallistuminen valtakunnallisiin foorumeihin ja yhteistyötapahtumiin, joissa vammaisten henkilöiden 8 Sclera-symbols on belgialainen avoin kuvapankki, josta löytyy myös runsaasti seksuaaliaiheisia kuvia useilla kielillä.

11 8 seksuaalisuusaihetta käsiteltiin (Autismi- ja Aspergerliiton talvipäivät 9, Väestöliiton foorumit 10, Kvl:n teemapäivät 11 ). Muulta osin tiedottamisessa painopiste oli tuotettavan Sensonet-sivuston varassa. 4 Hankkeen tärkeimmät tuotokset 4.1 Materiaalit Sosiaalisissa tarinoissa ja kuvakommunikaatiossa käytettävien kuvasymbolien valinta oli keskeinen osa projektin alkuvaiheen toimintaa. Projektin työntekijät selvittivät erilaisia käytössä olevia kuvasymbolijärjestelmiä. Aiemman kokemuksen perusteella tiedettiin, ettei valmiita kuvia seksuaalisuusaihepiiristä välttämättä ole. Tässä tilanteessa jopa harkittiin mahdollisuutta aloittaa kuvasymbolien tekeminen. Selvitysten perusteella projektin työntekijät päätyivät belgialaisiin Sclera-kuviin 12, joissa runsaan kuvamateriaalin lisäksi oli satoja seksuaalisuuden aihepiiriin liittyviä kuvia. Sclera-kuvat ovat mustavalkoisia ja selkeitä. Ne ovat saaneet Senso-projektin kohderyhmältä hyvää palautetta selkeyden lisäksi siitä, että ne ovat aikuisille sopivia. Palautteen mukaan aikuiset kehitysvammaiset kokivat esimerkiksi värilliset kuvasymbolit, kuten pcs-kuvat, joskus lapsenomaisiksi. Käyttäjäkokemukset pilottiyhteisöissä ja myös muualla, missä Sclera-kuvat on otettu käyttöön, ovat olleet hyviä (i 13, i 14, i 15 ). Kuvat on todettu selkeiksi ja havainnollisiksi. Erityisesti seksuaalisuuteen liittyvät kuvat ovat saaneet kiitosta. ( ) nää on ollu tosi hyviä just nää mustavalkoset kuvat. Ja ihan just se, että on jotain muuta kuin niitä lapsellisia PCS-kuvia. Nää on otettu hirveen hyvin vastaan kun ne ei aiheuta niin kuin henkilökunnassakaan semmoista hihittelyä, mikä oli näissä Boardmaker-kuvissa ja aikasemmissa materiaalissa ja ne jäi käyttämättä sen takia, että ne koettiin jotenkin noloiksi. (i 16 ) 9 Autismintalvipäivät ja Kohdennettu verkostotapaaminen ja Kehitysvammaliitto, Autismipäivät haastateltava haastateltava haastateltava haastateltava

12 9 Sclera-kuvien käyttö tukee myös periaatetta tietoisuuden nostamisesta, sillä ne ovat ilmaiseksi saatavilla internetistä ja siten lähes jokaisen käytettävissä. Ennen kaikkea se antaa mahdollisuuden puhetta tukevan ja korvaavan viestintämenetelmän käyttöön riippumatta mahdollisuudesta ostaa lisenssinvaraisia kuvasymbolijärjestelmiä. Kehitysvammaliiton Papunet-verkkopalvelun sivuilla oli saatavilla noin 4000 suomeksi käännettyä Sclera-kuvaa muista aiheista paitsi seksuaalisuudesta. Papunet-sivusto on linkitetty Sensonet-sivustolle, joten koko Sclera-kuvien joukko on tarpeen mukaan käytettävissä. Tärkeä lähtökohta kuvien käytölle oli kuvasymbolien valinta asiakaslähtöisesti. Myöskään kuvien käyttö viestinnän tukena ei saanut olla sidottu tiettyyn kuvasymbolijärjestelmään eikä ohjelmaan. Viestinnän tukena käytettäviä kuvia olivat yhtä lailla valokuvat, itse piirretyt kuvat tai lehdistä leikatut kuvat. Viestinnässä voitiin käyttää asiakkaasta riippuen yhtä kuvajärjestelmää tai monia erilaisia kuvajärjestelmiä ja yksittäisiä kuvia. Senso-projektissa käytettävät Sclera-kuvat olivat ennen kaikkea esimerkki kuvista, joiden avulla pystyttiin helpottamaan tarvittavan kuvamateriaalin tuottamista ja valmiilla kuvamateriaalilla viestintää seksuaalisuuteen liittyvien aiheiden käsittelyssä. Se materiaalihan on lähtenyt heti alkuvaiheessa rakentumaan tonne meijän yksikköön. Ja tää koko projektin tapa toimia, että lähityöntekijät ovat niin lähellä kun vain voi olla, eli tulee sinne ryhmään, tulee siihen käytäntöön mukaan. Se on edesauttanut kyllä sen koko ympäristön, materiaalin ja myös sen tiedon saamisen et mä nään ihan valtavana etuna ja äärimmäisen hyvänä aisana, että projektintapa toimia on ollut juuri tämänkaltainen.(i 17 ). Kuva: Esimerkkejä Sclera-piktoista Sclera-kuvat ovat osoittautuneet hyväksi valinnaksi kuvamateriaalin tuottamisessa. Seksuaaliaiheiset Sclera-kuvat käännettiin yhteistyössä Papunetin kanssa suomen kielelle ja ne vietiin marraskuussa 2013 Sensonet-sivustolle, josta ne ovat vapaasti käytettävissä haastateltava

13 Sosiaaliset tarinat Sosiaalisten tarinoiden aiheiden suunnittelu aloitettiin vuonna Projektisuunnittelijat tekivät alkavaa pilotointia varten ensimmäisiä versioita sosiaalisista tarinoista seksuaalisuuden ja seksuaalisten turvataitojen käsittelyä varten. Sosiaalisten tarinoiden versiot olivat hyödynnettävissä pilotoinnissa ja niistä saatiin palautetta, minkä perusteella tarinoita kehitettiin Sensonet- sivustolle tuleviksi mallitarinoiksi. Sosiaalisia tarinoita tehtiin pilotoinnin aikana monipuolisesti erilaisten seksuaaliterveyteen ja seksuaalisiin turvataitoihin liittyvien aiheiden käsittelyä varten. Aiheita ovat esimerkiksi: hygienia, itsetyydytys, hedelmöitys, raskaus ja synnytys, facebookissa käyttäytyminen, baarissa toimiminen ja tirkistely. Vantaan toimintakeskuksen pilotissa tehtiin myös puhetta tukevia kuvallisia ohjeita asiakkaille ryhmän toiminnoista. Aiheina olivat muun muassa ryhmän toiminta, pallohieronta ja jumppa. Projektisuunnittelijat selvittivät ja arvioivat myös erilaisten kuvakirjoitusohjelmien soveltuvuutta sosiaalisten kuvatarinoiden kirjoittamiseen. Honkalampi-säätiöllä on ollut ennestään käytössä Boardmaker-, Symbolikirjoitus- ja Kerro kuvin -ohjelmat. Lisäksi kokeiltiin Papunetin kuvatyökalua. Pelkistetymmillään kuvatarinoita ja sosiaalisia tarinoita tehtiin Word-ohjelman avulla. Materiaalien tuottamista Word-ohjelmalla perusteltiin sillä, että näin lähes kaikkialla on mahdollista tuottaa tarvittavaa materiaalia ilman lisäkustannuksia. Sclera-kuvat ovat ilmaisia ja Word-ohjelma on lähes jokaisessa tietokoneessa. Kuten kuvaviestintä 18, myös sosiaaliset tarinat tehtiin yksilötyössä asiakaslähtöisesti, asiakkaan ymmärtämällä kuvamateriaalilla. Senso-projektissa käytettiin sosiaalisten tarinoiden kuvamateriaalina pääsääntöisesti Sclera-kuvia, koska ne sisältävät paljon seksuaalisuuteen liittyviä kuvia. Sensoprojektissa tuotetut sosiaaliset tarinat ovat malleja, joita voi käyttää sellaisenaan tai soveltaa yksilöllisten sosiaalisten tarinoiden tekemisessä. 18 Kuvaviestinnän ja sosiaalisen tarinan tärkein ero on siinä, että sosiaalinen tarina pitää sisällään nimensä mukaisesti jonkin tarinan ja sillä on yleensä positiivinen loppu. Kuvatarina voi olla kuvilla tuotettu ohje tai kuvaus jostakin tehtävästä tai asiasta.

14 11 Alla olevassa esimerkissä itsetyydytys on kuvattu sosiaalisen tarinan muotoon. Se on kirjoitettu positiivisesti ja siinä on ajallinen tapahtuman eteneminen sekä lopussa on hymynaama, joka kuvaa onnistumisen mukanaan tuomaa hyvänolon tunnetta. Senso-projektissa tuotetuille sosiaalisille tarinoille määriteltiin yhtenäinen ulkoasu ja kolme erilaista rakenneversiota. Tuotettiin simppelimalli, kehysmalli ja tarinamalli. Eri mallit antavat mahdollisuuden valita parhaiten tilanteeseen tai henkilön hahmottamiseen soveltuva ilmaisun rakenne. Mallitarinat ryhmiteltiin Sensonet-sivustolle käytännön työstä tulleiden otsikoiden alle: Ihminen, Tunteet, Seksuaalisuus, Seksi, Ihmissuhteet, Hygienia, Internet, Turvataidot, Sukupuolitaudit, Senso-ryhmän toiminta

15 12 Simppelimalli Kehysmalli Tarinamalli Projektin aikana vakiintui käytäntö, jossa Senso-maton 20 avulla yksittäisiä Sclera-kuvia hyödyntäen käytiin keskustelua aina kulloinkin valitusta aiheesta. Käyttöön otettiin kynnysmatto ja tarroin varustettuja seksuaaliaiheisia Sclera-kuvia. Näistä keskusteluista syntyneitä kuvakertomuksia valokuvattiin ja syntyneitä kuvia käytettiin myös eräänlaisina mallitarinoina ja esimerkkinä kuvamateriaalin käytöstä viestinnän tukena. Maton edut tulivat näkyviin ryhmätilanteissa, joissa piti saada useita kuvia yhtä aikaa näkyville kaikkien osallistujien tarkasteltavaksi. Tarroin mattoon 20 Senso-matto- työskentelyllä ei ole yhteyttä Talkin Mats menetelmään.

16 13 kiinnitetyt kuvat pysyivät hyvin paikoillaan vaikka mattoa siirreltiin ja käänneltiin niin, että kaikki näkivät kuvat. Esimerkki Senso-maton käytöstä 4.3 Senso-toimintamalli Senso-projekti tuotti yhdessä pilottiyhteisöjen kanssa toimintamallin, jolla voidaan ottaa käsittelyyn yhteisöissä esiin nousevia ristiriitoja ja haasteita. Malli soveltuu myös hyvin minkä tahansa ristiriitatilanteen puheeksi ottamiseen ja käsittelyyn. Tässä tapauksessa haasteet liittyivät seksuaalisuusteeman ja turvataitojen käsittelyyn. Mallista käytetään tässä nimeä Senso-prosessi. Prosessi on johdettu kasvatustieteen lähikehityksen vyöhyke 21 -mallista. Lähikehityksen vyöhyke on kuvitteellinen alue, jolle tuodaan yhteisössä esiin nousseita pulmia tai ristiriitoja, jossa ne tehdään näkyviksi ja pyritään yhdessä löytämään eri osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja. Mallin keskiössä on nimenomaan yhdessä tekeminen ja oppiminen. Eri yhteisöissä toteutetuista piloteista nousi esiin ristiriita asukkaiden/asiakkaiden ja henkilökunnan välillä. Ristiriita on johdettavissa myös alkuselvityksistä ja pilottiyhteisöjen alkukyselystä. Konkreettisia esimerkkejä ristiriidasta olivat tilanteet, joissa henkilökunta joutui puuttumaan asukkaiden/asiakkaiden toimintaan. Esimerkiksi miten ja missä voi harrastaa itsetyydytystä, missä on soveliasta heittää vaatteet 21 Lähikehityksen vyöhyke on tässä esityksessä Vygotskin ja Engeströmin luonnostelema kuvitteellinen alue, jolla voidaan tehdä näkyväksi yhteisöstä nousevat ristiriidat = kehittämistarpeet ja niihin eri suunnista vaikuttavat voimat. (Engeström 1995, 11 12, 232; 1996, 126; 2004, 12.)

17 14 pois, miten suhtautua homouteen, miten suhtautua transseksuaalisuuteen, miten suhtautua seksisuhteeseen, jossa on useita osallisia. Yhteisössä voi olla sellainen vakiintunut toimintatapa ristiriitatilanteisiin, jossa henkilökunta määrittää mitä tehdään, eikä siihen sisälly ohjausta tai neuvontaa. Aina ei välttämättä tiedosteta sitä, että toimenpiteet voivat olla asukkaan/asiakkaan seksuaalioikeuksien kieltämistä ja rajoittamista tai toimenpiteet voivat olla henkilön vähättelyä ja alistamista. Senso-prosessilla pyritään vaikuttamaan siihen, että yhteisössä toteutuvat paremmin sekä asukkaiden/asiakkaiden että henkilökunnan oikeudet. Tämä vaatii havahtumista tilanteeseen, puuttumista, aktiivista pohdintaa ja ponnistelua sekä viimekädessä uuden oppimista kaikilta osapuolilta. Kun ristiriita tehtiin näkyväksi, sitä pystyttiin käsittelemään. Senso-prosessissa lähdettiin yhteistyössä pilottiyhteisön henkilöstön kanssa pohtimaan ratkaisuja, joilla ristiriitatilannetta olisi mahdollista helpottaa. Edellytyksenä prosessin käynnistämiselle oli, että yhteisössä oli sellainen tahtotila, että asialle haluttiin tehdä jotakin. Mut vois sanoo että avoimemmiksi on monissa porukoissa tullu. Et paljon enemmän niin kun on semmosta keskustelua Et nyt tuntuu että on innostusta myös niissä työyhteisöissä, että se ei oo semmoista, että heitä nyt pakotetaan tekemään sitä vaan oikeesti näkee,

18 15 että he ovat itse innostuneita lähtemään ja näkee sen mahdollisuutena (i 22 ). Olennaista oli, että yhteisön esihenkilö oli sitoutunut prosessiin ja kannusti mukana olevia työntekijöitä omalta osaltaan. Alla on kuvattu prosessin eteneminen vaihe vaiheelta. Kaikissa yhteisöissä asiat eivät edenneet kirjaimellisesti juuri kuvatulla tavalla. Kuvaus antaa kuitenkin käsityksen siitä, millaisia vaiheita Sensoprosessissa käytiin läpi. SESNSO-PROSESSIN KUVAUS (=seksuaalineuvonnan mallin kuvaus) 1. Alkukartoitus tehdään valmiilla lomakkeella ennen ensimmäistä kartoituskäyntiä. Kootaan yhteisön taustatiedot: asukkaat/asiakkaat, henkilökunta, viestintään liittyvät erityispiirteet, tiedossa olevat pulmatilanteet. (liite 4) 2. Kartoitus jatkuu esimerkiksi kahdella käynnillä yhteisössä. Käytetään hyväksi lomakkeella saatua ennakkotietoa. Annetaan alkuinfo henkilökunnalle. Nostetaan esiin kiireellisimmät toimenpiteitä haastateltava

19 16 vaativat pulmatilanteet. Sovitaan miten jatketaan (esimerkiksi ryhmien muodostaminen), sovitaan kuka yhteisöstä ottaa vastuun prosessin etenemisestä. Tehdään työsuunnitelma ja aikataulu prosessin etenemisestä ja alkuinfon lisäksi tarvittavasta täsmäkoulutuksesta (seksuaalioikeuksista, viestinnän tukemisesta kuvien avulla, sosiaalisista tarinoista). 3. Senso-ryhmän toteuttaminen Ryhmien kokoontumisille sovitaan rauhallinen aika ja paikka. Aluksi sovitaan Senso-ryhmän säännöistä. Säännöissä keskeistä on, että ryhmässä on lupa puhua ja esittää omia näkemyksiään ja tuntemuksiaan tulematta nolatuksi. Ja toisaalta niistä asioista, joista ryhmässä on keskusteltu, ei saa puhua muualla. Sopimus (liite 5) vahvistetaan allekirjoituksella tai puumerkillä. Ryhmien jäsenet saavat esittää aiheita, joita he haluavat käsitellä eri kokoontumiskerroilla. Ellei ryhmältä tule ehdotuksia tai ideoita, jatketaan henkilökunnan antamilla teemoilla. Ryhmissä käytetään palautejärjestelmää. Jokainen ryhmään osallistunut saa halutessaan antaa kirjallisen palautteen ryhmäkerrasta (liite 6). Henkilöt, jotka viestivät kuvin ympyröivät ryhmäkertaa kuvaavan ilme/tunnekuvan. Ohjaavat henkilöt täydentävät kuvan viestiä tarvittaessa tekstillä. Henkilöt, jotka pystyvät kirjoittamaan, antavat suoraa palautetta kirjoittamalla. Ryhmien onnistumista seurataan palavereissa, joita pidetään heti ryhmien jälkeen. Toiminnan suunnittelun lähtökohtana on ryhmissä mukana olevien palaute ja muut havainnot (esim. autisminkirjon henkilöillä kehonkieli, ilmeet ja eleet), joiden perusteella toimintaa suunnitellaan eteenpäin. Pilotissa koettiin hyväksi kahden viikon välein toteutetut ryhmät ja sopiva ryhmän kesto oli 30min 60min/ kerta. 4. Senso-prosessin juurruttaminen (Lupaavien käytäntöjen ja toimintamallien juurruttaminen) Yhteisön vastuuhenkilö saa ohjausta ja neuvontaa ryhmän ohjaukseen. Vastuuhenkilö ohjaa ryhmää yhdessä Senso-tiimin työntekijän kanssa ja ottaa ryhmästä ohjausvastuun. Hän saa myös tarvittavan perehdytyksen viestintämateriaalien (kuvien ja sosiaalisten tarinoiden) tuottamiseen ja käyttämiseen. Vastuuhenkilö vie tietoa seksuaalisuusteemasta muulle henkilökunnalle. 5. Senso-prosessin päättäminen Sovitun ajan jälkeen (esimerkiksi 3 kk) Senso-tiimi vetäytyy yhteisöstä. Edelleen tiimin tuki on yhteisön käytettävissä tarpeen mukaan. Tiimiin voi olla yhteydessä puhelimella tai videoneuvottelulla. Yhteisö saa määräaikaisen käyttöoikeuden Sensonet-sivuston ekstranetmateriaaliin.

20 17 Pilottiyhteisöissä tuotiin esiin tarve seksuaalisuusaiheeseen liittyvälle toiminnalle myös pilottijakson jälkeen. Tarvitaan jatkuvuutta, jossa on sovittu aika ja paikka yhteisön normaalissa arjessa aiheen käsittelylle. Olisi myös tärkeää huolehtia taustatuesta projektin päätyttyä tilanteissa, joissa työyhteisön omat tiedot ja taidot joutuvat koetukselle. Toivottavasti jotain jää projektin jälkeen, et jollakin tavalla ruvettas jatkossa täälläkin tämmöistä viemään eteenpäin jatkettas tätä Sensoo jollakin tavalla. Kyl se ihan tarpeellinen on kun niin paljon näitä nuoria tuommoisia seurustelevia on (i 23 ). Mut just kun meillähän on paljon näitä projektia niin että ei mentäs vaan projektista projektiin, vaan tää jäis elämään ja kehitellään niitä, ennen kuin ollaan taas uutta suunnittelemassa No toivon kyllä tiestysti että sillä on taustatuki, koska varmasti tullee tilanteita että oma tietotaito ei riitä (i 24 ). 4.4 Koulutus Osana pilotointia toteutettiin myös kolmeosainen koulutuskokonaisuus. Toive koulutuksesta tuotiin esiin selkeästi toteutetuissa alkukyselyssä ja pilottiyhteisöjen henkilökunnalle toteutetussa kyselyssä. Myös projektin jälkeen toteutettu haastattelu vahvisti käsitystä, että seksuaalisuusaiheeseen tarvitaan täsmäkoulutusta. Moni haastateltava kertoi, että ei ole saanut aiheen käsittelyyn juurikaan koulutusta. Seksuaalisuus-teema on eri ammatillisissa tutkinnoissa vain joko valinnainen pieni osio tai sitä ei ole haastateltava haastateltava

21 18 juuri lainkaan. Osa projektiin osallistuneista oli osallistunut aihetta käsittelevään täydennyskoulutukseen. Projektin toteuttama koulutus koostui kolmesta erillisestä osasta: 1. Kehitysvammaisuus ja seksuaalisuus 2. Kuvat ja sosiaaliset tarinat 3. Sosiaalinen media ja Sensonet-sivuston käyttö Lähiopetuksen lisäksi koulutuksessa oli kuhunkin aihekokonaisuuteen liittyvä oppimistehtävä, joka kiinnittyi omaan käytännön työhön. Esimerkiksi sosiaalisen tarinan tekemisessä aiheena käytettiin omasta työstä nousevia esimerkkitapauksia. Koulutukseen osallistuneet saivat osallistumistodistuksen (liite 7). Koulutus koettiin erittäin tärkeänä ja se sai hyvää palautetta. No hirveeen hyvin mä oon saanu projektilta kun on ollut noita koulutuksia niin on sitä tietoo tullu, ja välineitä nyt toistaseks, niitä kuvia nyt on mietitty ja käytetty, ja tota ehkä sitä kautta on tullut sitä rohkeutta siihen miten noita asioita meidän asiakkaiden kanssa lähetään jatkossa työstämään (i 25 ). Kiritiikkiä koulutuskokonaisuus sai siitä, että se ajoittui puolentoista vuoden ajalle. Toivottiin, että jatkossa kokonaisuus viedään läpi tiiviimpänä ajallisena kokonaisuutena esimerkiksi puolen vuoden sisällä. Koulutuksessa toivottiin internetin käyttöön liittyvää konkreettista ohjeistusta. Työntekijät kokivat, että internetiin liittyvien asioiden käsittelyyn heillä ei ole riittäviä valmiuksia ja tietoa. Koulutuksen palautteesta käynnistettiin yhteistyö Itä-Suomen nettipoliisin kanssa. Tehtiin suunnitelma ja päätös videoleikkeen tuottamisesta yhteistyönä. Videoleike saatiin vuoden loppuun mennessä käsikirjoitettua ja lopputuloksena alkuvuodesta 2015 valmistui neljän leikkeen kokonaisuus Netin ilot ja kirot. Videoleikkeen käsikirjoituksesta ja teknisestä toteutuksesta vastasi Mimmo Catalano. 4.5 Sensonet-sivusto Senso-projekti julkaisi tavoitteidensa mukaisesti Sensonet- verkkosivuston. Sivusto on kuvausta Sensoprojektista. Sensonet- sivusto on kaksiosainen pitäen sisällään yleisen, avoimen osan ja kirjautumistunnuksin varustetun ekstranetosuuden. Sivusto on projektin tärkein dokumentointiväline haastateltava

22 19 Tavoitteeksi asetettiin, että sivustolle tallennetaan kaikki olennainen, mitä projektissa tuotetaan ja toisaalta se kirjoitetaan sellaiseen muotoon, että aineisto on helposti käytettävissä siellä, missä neuvontaan ja ohjaukseen tarvitaan nopeasti käytännön työvälineitä. Ekstranettiä on rakennettu koulutuksen työvälineeksi ja siihen on mahdollista antaa rajattuja käyttäjäoikeuksia esimerkiksi osana Senson järjestämää koulutusta. Ekstranet-osuuteen on ollut mahdollista tallentaa myös sellaista materiaalia, jolle ei ole julkaisuoikeutta yleisellä puolella. Näkymä Sensonet ekstranetosan sivustosta

23 20 5 Hankkeen keskeiset tulokset ja vaikutukset ja miten niitä on mitattu? Tulos 1 Onnistuttiin luomaan sellainen toimintatapa (Senso-ryhmät), jossa syntyi luottamuksen ilmapiiri. Ja ryhmiin osallistuneet henkilöt rohkaistuivat puhumaan tai muuten viestimään seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, joista he eivät olleet aikaisemmin uskaltaneet puhua tai viestiä. henkilöt, jotka olivat Senso-ryhmissä, avautuivat aivan eri tavalla kun normaalissa arjessa ja ja ryhmissä asukkaat kertoivat asioita, joita kukaan aiemmin ei ollut osannut heiltä edes odottaa. 26 Tulos 2: Onnistuttiin tuomaan Senso-ryhmiin sellaisia viestintää tukevia välineitä, jotka mahdollistivat viestinnän sellaisillekin henkilöille, jotka eivät pysty puheella viestimään (Senso-matto, kuvatarinat ja ohjeet, sosiaaliset tarinat). Nämä tuotetut välineet jäävät pilottiyheisöihin pysyviksi käytännöiksi projektin jälkeen. se esteettömyys ei ole pelkästään sitä, että päästään jonkin kynnyksen yli käteväsi vaan myös esteettömyys siellä vuorovaikutuksen puolella, mikä on nyt tämän Senson aikana vahvistunut ihan isolla askeleella. Eli on sitä kommunikointiympäristöä lähdetty rakentamaan siten, että siihen mahdollisimman monella mahdollisimman erilaisissa tilanteissa on mahdollista vaikuttaa miten tuoda asioita esille (i 27 ). Tulos 3: Onnistuttiin tuottamaan Sensonet-sivusto, josta voi kuka vaan saada tarvitsemaansa tietoa, välineitä ja toimintamalleja seksuaalisuusaiheen käsittelyyn. Sivusto on osa sitä taustatukea, jota yhteisöt tarvitsevat projektin päätyttyä. Sivusto julkaistiin vuoden 2014 alkupuolella ja lokitietojen mukaan siellä on vierailtu mennessä yhteensä yli 4000 kertaa (sivuston lokitiedosto). Tulos 4: Viestintä autisminkirjon henkilöiden kanssa on haasteellista silloin kun puheessa ja ymmärtämisessä on pulmia. Vantaan pilotti osoitti konkreettisesti sen, että kohdennetuilla viestinnän apuvälineillä (kuvilla, kuvakertomuksilla, sosiaalisilla tarinoilla ja sopivilla toiminnallisilla menetelmillä) on aikaansaatavissa vastavuoroinen viestintätapahtuma, jossa pysytään ohjaamaan ja tukemaan autismin kirjon henkilöitä 26 Emma Inkisen haastattelu haastateltava

24 21 seksuaalisuusaiheen käsittelyssä. Tapahtui havahtuminen siihen, että tarvitaan paljon toistoja ja pitkäjänteistä asian esillä pitämistä, jolla viestit lopulta tavoittavat autismin kirjon henkilön. Yksi keino edistää kommunikointia saada asiakkaiden omaa mielipidettä esille on ollut Senso-ryhmissä riittävän ajan antaminen kommunikointiin, esimerkiksi asiakas on saattanut antaa ryhmäkerrasta palautteen silloin kun häntä ei ole hoputettu ja tilanteessa on ollut aikaa odottaa vastausta (Linda Ikonen, 43 44). 5.1 Osallistujapalaute ja aktiivinen havainnointi Projektin aikana pilotointiin osallistui yhteensä noin viisikymmentä kehitysvammaista tai autisminkirjon henkilöä. Projektin toiminnan painopiste oli yhteistyön tekeminen nimenomaan kehitysvammaisten ja autisminkirjon henkilöiden kanssa. Yhteistyö tapahtui Senso-ryhmien avulla. Seksuaalisuuteen liittyvien asioiden käsittely edellyttää turvallista tilannetta ja ympäristöä. Näin ollen Senso-ryhmät olivat erikokoisia eri yhteisöissä. Pienimmillään ryhmät olivat kahden henkilön ryhmiä ja suuremmat ryhmät olivat n. 5-6 henkilön ryhmiä. Olennaista kaikissa ryhmissä oli turvallisen vuorovaikutussuhteen aikaan saaminen ja luottamuksellisuus. Ryhmät sopivat kirjalliset säännöt, joilla taattiin se, että ryhmässä esille otettuja asioita ei saanut levitellä ryhmän ulkopuolella. Ryhmien toimintaan liittyi myös palautteen antaminen. Palautteen saaminen henkilöiltä, joilla on viestinnässä pulmia, on haasteellista. Palautteen saamiseksi tuotettiin palautelomake, jonka jokainen ryhmään osallistunut pyrki täyttämään jokaisen ryhmäkerran jälkeen. Lomakkeessa oli kuvat, joilla pystyi antamaan yksinkertaisen palautteen ympyröimällä lomakkeesta tunnekuvan, joka parhaiten kuvasi Senso-ryhmän onnistumista (liite 6). Kaikista Senso-ryhmistä kerättiin systemaattisesti palautetta jokaisesta Senso-ryhmäkerrasta. Jokainen osallistuja sai täyttää kuvallisen palautelomakkeen. Tarvittaessa ohjaajat auttoivat palautteen kirjoittamisessa palautelomakkeen avoimeen kenttään. Palautteita kertyi yhteensä 156 kpl. Yksinkertaisimmillaan ryhmään osallistuneet ympyröivät lomakkeesta sen kasvokuvan, joka kuvasi parhaiten hänen kokemuksiaan kustakin ryhmäkerrasta. Senso-ryhmäkerta oli: = hyvä, kiva tai mukava (128) = ei erityisen hyvä, ei erityisen kiva tai mukava (13)

25 22 = en osaa oikein sanoa (7) = huono, ei kiinnostava, tylsä (3) Samanlaisilla kuvilla osallistujat antoivat palautetta myös asiasta, jota oli käsitelty. Käsiteltävä asia oli: = hyvä, kiva tai mukava (120) = ei erityisen hyvä, ei erityisen kiva tai mukava (14) = en osaa oikein sanoa (4) = huono, ei kiinnostava, tylsä (6) Arviointi kuvallisella palautelomakkeella antoi Senso-ryhmien toiminnasta sellaisen kuvan, että osallistujat ovat olleet pääsääntöisesti tyytyväisiä ryhmiin ja ryhmissä esille otettuihin aiheisiin. Vastausten painottuminen hymynaamaan saattaa olla jossakin määrin ylikorostunut. Kehitysvammaiset henkilöt ovat usein ylikilttejä tilanteissa, joissa heitä pyydetään antamaan palautetta. Toisaalta kuitenkin ryhmistä henkilökunnan kautta tulleet viestit puoltavat sitä näkemystä, että ryhmät ovat olleet todella odotettuja. Ehkä tää, nää asukkat, jotka osallistuu näihen ryhmiin, niin tää innostus, tää on miusta ollu ihan käsin kosketeltava Että se innostus ja odotus, että niin kuin asukkaat kysyy, että milloin se oli että oliko se tännään ja että hällä on tännään päällekkäin joku meno, että hänen pitää perua se kun on tää Senso-ryhmä. Että se on jääny mieleen tää asukkaitten motivoituminen tähän asiaan, että mitenkä se on tärkeetä heille nää tapaamiset (i 28 ) Seuraavassa on joitakin poimintoja, joita ryhmiin osallistuneet henkilöt ovat kirjoittaneet itse tai pyytäneet ohjaajia kirjoittamaan palautelomakkeeseen. Perusteluja sille, miksi ryhmässä oleminen koettiin mukavana asiana, olivat esimerkiksi:..sai puhua asioista. saa kertoa, jos jokin vaivaa. mukava kuulua ryhmään. mukava tutustua apuvälineisiin/seksivälineisiin. saa sanoa luvalla asioita. juttelua mukavista asioista, joista ei saa muualla jutella. kuvien kanssa toimiminen helpotti haastateltava, 12

26 23 mieheydestä oli kiva keskustella. oppi paljon uusia asioita. en ole ikinä jutellut semmoisia asioita, tunteista on mukava keskustella. Käsitellyistä teemoista tunteet nousivat kaikissa ryhmissä hyvin tärkeäksi aiheeksi. Erityisesti negatiivisten tunteiden tunnistaminen, niiden käsittely ja niiden hyväksyttävyys muiden tunteiden joukossa oli teema, jota työstettiin useampaan otteeseen. Kiltteyden korostaminen kehitysvammatyössä näyttäisi korostuvan ja johtavan sellaiseen tunnemaailmaan, jossa negatiiviset tunteet kielletään, niitä ei koeta itselle kuuluvina tai niitä hävetään, jopa pelätään. Palautelomakkeen toisella sivulla oli avoin kenttä, johon ryhmiin osallistuneet henkilöt antoivat palautetta siitä, mitä Senso-ryhmäkerralla oli jäänyt mieleen (Minä opin ). Lomakkeessa oli myös kohta (Minä haluan oppia ), johon sai laittaa toivomuksia aiheista, joita toivottiin otettavan esille seuraavilla kerroilla. Tämä kohta oli yksi tärkeä väline ryhmätuokioiden aiheita valittaessa. Seuraavassa joitakin aihevalintoja, joita otettiin käsittelyyn ryhmässä mukana olleiden toivomuksesta: haluan oppia enemmän seksiasioista, välineistä. lisää tietoa pojista/tytöistä. haluan tietoa naisten ja miesten asioista. ihmisestä lisää tietoa, lapsista, saako olla lähellä. seurustelusuhde asioista lisää, toisen ihmisen kanssa toimimisesta. seksistä, miehistä, kaverisuhteista, pussaamisesta voiko ilman lupaa pussata. mikä on raiskaus, seksiasioita, ystävän hyväksyminen, ihastuminen. Kavereiden kanssa olemisesta, seurustelusta ja läheisyydestä keskusteltiin useissa yhteyksissä. Seurusteluun ystävyyteen rakastamiseen ja rakasteluun liittyvät käsitteet ovat nuorilla hämmennystä ja jopa väärinkäsityksiä aiheuttavia asioita. Eräässä ryhmässä törmäsimme rakastelu-käsitteen erilaiseen tulkintaan. Keskustelun yhteydessä nuori nainen ilmoitti, että hän oli rakastellut seurustelukumppaninsa kanssa. Asiaa tarkemmin selvitettäessä ilmeni, että hän ymmärsi rakastelulla kumppanin kanssa suutelemisen ja läheisen kosketuksen. Hän ei siis ollut harrastanut seksiä kumppaninsa kanssa niin kuin aluksi tulkitsimme rakastelu-käsitteen hänen käyttämänään. 5.2 Teemahaastattelu Projektin herättämiä tuntemuksia ja kokemuksia kysyttiin teemahaastattelulla pilotteihin osallistuneilta työntekijöiltä. Haastatteluun pyydettiin mukaan 2-4 henkilöä/yksikkö pilotissa mukana olleita henkilöitä. Haastattelu toteutui kolmentoista henkilön kanssa, yksi jäi toteutumatta sairastumisen vuoksi. Teemahaastattelurunko (liite 8) lähetettiin haastateltaville ennakkoon. Yhdentoista henkilön haastattelu toteutui kasvokkain ja kaksi toteutettiin videoneuvottelulla.

27 24 Haastatteluaineistoa kertyi litteroituna raaka-aineistoksi yhteensä 52 sivua (1 rivivälillä). Aineistoa työstettiin niin, että raaka-aineisto jäsennettiin haastattelun pääteemojen alle. Jäljelle jääneestä aineistosta, nostettiin uusia alateemoja. Haastatteluaineistolla on havainnollistettu tämän raportin kuvauksia. Haastatteluaineisto tuo raporttiin konkreettista tietoa ja kokemuksia pilotissa mukana olleiden kertomana. Näin raportti tuo monipuolisemman kuvauksen projektin tuloksista ja vaikutuksista. 5.3 Toteutettujen ryhmätoimintamallien vaikutukset yhteisöön ja toimintaympäristöön Vaikutus1: Ammatti-ihmiset heräsivät pohtimaan seksuaalisuuteen liittyviä asioita henkilökohtaisesti. Omia arvoja lähdettiin tarkistamaan. myös se, että ihminen on iso kokonaisuus ja nuoruuteen liittyy ja koko elämäänhän liittyyy tää seksuaalisuusteema, mutta että Senso on nostanu sen ainakin omassa työssä, niin sillä tavalla hyvällätavalla, mieleen että siitä rohkenee puhua ja niin kuin arvostaa opiskelijoissa sitä että he pystyy puhumaan ja kertomaan asioistaan jollain tavalla. Ehkä sitten se omakin tapa puhua asiosta on semmoinen että pystyy ottamaan puheeks tai puhumaan asioista ihan suoraan ja sitten se että tietoa, miten pystyy tietoa Senson sivuja soveltamaan ja hyödyntämään niin se jää elämään (i 29 ). Vaikutus 2: Saatiin aikaan pilottiyhteisöissä muutos seksuaalisuusaihetta kohtaan. Aihetta käsitellään henkilöstön kesken. Seksuaalisuuteen liittyviä asioita ei automaattisesti siirretä seksuaalineuvojilla ja seksuaaliterapeuteille, vaan niistä ottavat vastuuta kaikki yhteisön työntekijät. Aiheen käsittelylle tuli aika ja paikka työyhteisöjen muiden toimintojen joukkoon jotain semmoista mikä auttais sitä, että se menis niikuin sinne meijän kaikkiin eri tiimeihin, sitten niin että siitä tulis semmoinen yhteinen asia ja kaikkien asia (i 30 ) Yhteisöistä, joissa toteutimme pilotit, tuotiin esiin, että seksuaalisuusasia on ollut jollakin tavalla piilossa arkielämässä ja sitä ei ole oikein osattu kohdata oikealla tavalla. Konkreettiset tilanteet, joissa on törmätty haastavaan käyttäytymiseen, ovat olleet laukaisevana tekijänä, jolloin asioihin on kutsuttu ulkopuolista apua ja pyritty selviämään tilanteesta. Senso-projektin myötä totuttuja toimintakäytäntöjä haastateltava haastateltava