Kuntien talous, valtion ohjaus ja tietotarpeet. Alue ja kuntatilastot muutoksessa - Tilastokeskus

Transkriptio

1 Kuntien talous, valtion ohjaus ja tietotarpeet Alue ja kuntatilastot muutoksessa - Tilastokeskus

2 A. Tärkein: Kunnat ovat itsehallinnollisia yksikköjä, joita valtio ei ohjaa, ei ainakaan samassa merkityksessä kuin valtion keskushallinto alaistaan hallintoa. B. Kuntia voidaan käskyttää vain lailla (uudet tehtävät, entisten muuttaminen tai poistaminen). Eli tilastojärjestelmän kehittäminen on siis kuntien informaatio-ohjausta. Hyvistä, ajankohtaisista ja kattavista tilastoista hyötyvät sekä kunnat että valtiovarainministeriö. Avaintilastot ovat taloustilastot ja kuntasektorin kustannuksia, suoritteita ja palvelutuotannon tehokkuutta mittaavat tilastot. Kuntaosasto

3 C. Valtiolla on toki tietotarpeita, jotka liittyvät erityisesti seuraaviin kokonaisuuksiin ja joilla on myös ohjausvaikutusta: 1: peruspalveluohjelma. PPO:ssa arvioidaan kuntien toimintaympäristön ja palvelujen kysynnän muutokset, kuntatalouden kehitys ko. kehyskautena sisältäen kuntien menot ja tulojen (verotulot ja valtionavut) kehitys. Kunnat käyttävät mm. talousarvion valmistelun pohjatietona, koska ne sisältävät talouskehitystä kuvaavia hyödyllisiä makrotietoja (koskien koko taloutta, valtiontaloutta, kuntataloutta). Tämän pohjalta kunnat aloittavat oman talousarvionsa ja suunnitelmansa teon. Kuntaosasto

4 2: peruspalvelubudjetti (kuntatalous pähkinänkuoressa budjettiesityksen yleisperusteluosassa ko. vuonna). PPB:ssä käydään läpi valtion toimenpiteiden vaikutukset kuntien ja kuntayhtymien talouteen. 3: edellisiin liittyen kuntatalouden kehitysarvio kehyskaudella puettuna tuloslaskelma ennusteeseen, sekä keskeisiin taseindikaattoreihin (velan ja kassavarojen kehitysennuste). Kuntatalouden kehitysarvio sisältyy nykyisin kehystarkasteluun, mikä on hyvä asia kunta- ja valtiontalouden vahvan vaikutussuhteen takia. 4: rahoituslaskelma-ennuste, ja erityisesti ennuste investointien euromäärästä (brutto/ netto). 5: kuntakohtainen tilinpäätösseuranta (mm. harkinnanvaraisten avustusten myöntämiseksi ja erityisen vaikean talouden kunnat (määrittely perustuu Tilastokeskuksen tuottamaan aineistoon). Kokonaisuudessa pieni, mutta asian sisällön kannalta hyvin tärkeä asia. Kuntaosasto

5 6: kuntakohtaiset ennusteet (ennustemalli). 7: helmikuun tilinpäätösennakkotiedot muodostavat perustan, kun kehysmenettelyssä arvioidaan kuntatalouden tulevaa kehitystä. Erittäin tärkeä aineisto VM:n näkökulmasta, samoin kuin edellä mainittu kuntakohtainen tilinpäätös-data. 8: peruspalvelujen tilan arviointi (Kuthanekilla oma jaosto). Kuntakohtainen kortti, jossa suorite- ja kustannustietoa. Tärkeää tietoa mm. vaikean talouden kuntien prosessissa (puitelain 9 ). 9: laskennallisten (ensi vuonna 8,3 mrd. euroa) ja muidenkin valtionosuuksien määrittämiseksi tarvittava tilastotieto väestöstä, ikärakenteesta, asukastiheydestä, ym. tekijöistä. Kuntaosasto

6 Valtionosuusuudistuksessa, joka tulee voimaan vuoden 2010 alusta, nämä tietotarpeet eivät vähene, vaan kasvavat. Tarkoitus on, että Tilastokeskuksen tuottamalla ja keskitetysti keräämällä tiedolla valtionosuudet pystytään laskemaan. Lisäksi tarvitaan verotietoja (VM/vero-osasto ja verohallitus sekä Kelalta mahdolliset sairastavuusindikaattorit). Tarkoitus on, että valtionosuusjärjestelmän tietotarpeet tyydytetään mahdollisimman pitkälle Tilastokeskuksen tuottamalla aineistolla ja keskitetysti, niin että uutta tiedonkeruuta tulee mahdollisimman vähän. 10: Kuntasektorin tuottavuuden arviointi: Tässä on suunnaton työmaa, koska kunnat ja valtio eivät vielä puhu yhteisillä käsitteillä tässä asiassa. Olisi luotava selkeät, yleistajuiset tuottavuusindikaattorit. Niitä on jo nyt, hyviä ja paljon esimerkiksi kuntien talous- ja toimintatilastossa (on rakenteeltaan erinomaisen selkeä ja informatiivinen). Kuntaosasto

7 Viime aikoina tuottavuus on ilmeisesti yritetty tiivistää yhteen indikaattoriin, jonka prosenttimuutosta seurataan ja tehdään johtopäätös: esimerkiksi kunnallisen päivähoidon tuottavuus on alentunut Mikkelin seudulla 15 %. Ymmärtämätön ja varsinkin kunnassa kysyy: mistä luvusta laskettuna? Kuntien taloutta ei voi tiivistää yhteen mittariin, ei myöskään toimintaa. Olisiko toiminnan indikaattoreita haettava yrityksen henkilöstötilin-päätöksissä sovellettavien mallien pohjalta, julkiseen palvelutuotantoon muunnettuna? Kuntatyön työvaltaisuus tekee tiivistettyjen yksiselitteisten indikaattoreiden luomisen mahdottomaksi? Olisiko tyydyttävä matalamman profiilin tavoitteisiin? Hyväksytään alle kymmenen perusindikaattoria, jotka arkijärjellä kuvaavat (yrityksissä käytettäviä mittaustapoja mukaillen) sitä, paljonko kunnalta vuosijuoksussa kuluu peruspalveluihin ja kuinka paljon perussuoritteita henkilömäärällä saadaan aikaiseksi. Ehkä näin jo tehdäänkin? Kun kuntatalouden kehityksestä on jo pitkään pystytty käyttämään eri tahojen yhteisesti hyväksymää tuloslaskelman muotoon tehtyä ennustetta, luulisi olevan mahdollista tehdä vastaava tuottavuuden toteutunutta kehitystä kuvaava perustaulu. Sen tulkinnassa voi olla ongelmia mutta se on silti parempi kuin yritys tiivistää tuottavuutta yhteen lukuun. Kuntaosasto

8 Joitakin periaatelinjauksia: - ei uutta tiedonkeruuta ennen kuin on selvitetty käytetäänkö edes vanhaa riittävästi - valtion tiedonkeruun tulisi olla luonteeltaan sellaista, että se mahdollisimman pitkälle tyydyttäisi kunnan omaakin tietotarvetta. Näin kunnalla säilyy motiivi kerätä ja ylläpitää tietoa. - tarvitaan (kuten Norjassa luotu KOSTRA-tietojärjestelmä) kuntien ja valtion yhteinen näkemys tietotarpeiden sisällöstä - ei yhtä tehokkuusindikaattoria, vaan harkittu määrä (keskeiset peruspalvelut). Vähemmän kuin kymmenen. - valtionosuusindikaattorien kokoaminen yhteen putkeen antaa mahdollisuuden koota myös kustannuksia ja toimintatietoja. Jos valtio siirtää kahdeksan miljardia budjettirahaa kunnille, sillä on myös velvollisuus (ja oikeus) jollakin tavalla seurata, mitä rahalla yhdistettynä kuntien omarahoitukseen eli verotuloin ja maksuin, saadaan aikaan. Kuntaosasto

9 - Paras-uudistus tulee jossakin vaiheessa edellyttämään tiedonkeruuta ainakin kahdesta asiasta; saavutettiinko kuntaliitoksilla puitelain tavoitteet (taloudellisuus tehokkuus, muut tavoitteet). Toinen vähintään yhtä tärkeä asia on muodostuvien uusien yhteistoimintaalueiden (sotepiirit) toimivuus kustannustehokkuuden näkökulmasta. - Jos uutta tiedonkeruu/tilastointimallia haetaan, se olisi tehtävä ensi vuonna, ottaen myös huomioon valtionosuusjärjestelmän tietotarpeet. - Tiedonkeruu olisi kytkettävä kiinteästi jo olemassa olevaan talous- ja toimintatilaston tiedonkeruuseen, ettei alettaisi kerätä uudestaan tietoa, jota jo on olemassa. Kuntaosasto

10 Eli: - päätettävä mitä tietoa kerätään ja miksi? - toimintatieto ja taloustieto yhdistettävä luotettavalla tavalla, erikseen niillä ei ole lisäarvoa. - kuntien ja valtion vuoropuhelua lisättävä, yhteinen tulkintakieli tuottavuuden arvioinnille löydettävä. - kunnilla oikeus tietää, mihin kerättävää tietoa käytetään. - tiedon sisällön kehittämisellä kuntia kannustettava vertailuun oman ja verrokkikuntien välillä. Tämä koskee erityisesti kuntia, joilla on kroonisia talousongelmia (miksi rahat eivät riitä?) - tilastokeskuksen nykyisin tuottama peruskuntien taloustilasto on hyvä, kattava ja niin ajantasainen kuin se ylipäätään voi olla. Koko (kuntayhtymien ja muiden yhteistoimintaorganisaatioiden vaikutus kuntatalouden kokonaisuuteen) kuntakonsernin talous- ja toimintatilastoinnissa on kehittämistyön varaa. Kuntien omistamien yhtiöiden toiminnan ja talouden tilastoinnin kehittämistarvetta olisi arvioitava kokonaisuutena (toimipaikkapohjaisuus?) Kunnilla tulisi säilyä motiivi tuottaa järjestelmän pohjatieto jatkossakin. Kuntaosasto