TAMPEREEN YLIOPISTO Oikeustieteiden laitos. Johanna Yli Hietanen OSAKEYHTIÖN KÄYTTÖOMAISUUSOSAKKEIDEN LUOVUTUSTEN VEROTUS

Transkriptio

1 TAMPEREEN YLIOPISTO Oikeustieteiden laitos Johanna Yli Hietanen OSAKEYHTIÖN KÄYTTÖOMAISUUSOSAKKEIDEN LUOVUTUSTEN VEROTUS Pro gradu tutkielma Vero oikeus Tampere 2008

2 Tampereen yliopisto Oikeustieteiden laitos YLI HIETANEN, JOHANNA: Osakeyhtiön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verotus Pro gradu tutkielma VIII + 80 sivua Vero oikeus Huhtikuu 2008 Tämän tutkielman tarkoituksena on käsitellä osakeyhtiön käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusten verotusta koskevaa säännöstöä, niiden tulkintaa ja tulkinnassa syntyviä ongelmia. Vuonna 2005 toteutetun yritys ja pääomaverouudistuksen yhteydessä yhteisöjen omistamien käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutukset säädettiin tietyin edellytyksin verovapaiksi ja vastaavat tappiot vähennyskelvottomiksi. Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapausmallin käyttöönotolle on esitetty monia syitä. Tärkeimpiä taustatekijöitä ovat olleet kansainväliseen verokilpailuun vastaaminen sekä johdonmukaisuus suhteessa osinkoverotukseen, jota koskevat säännökset niin ikään muuttuivat verouudistuksen myötä. Tutkimus on oikeusdogmaattinen, sillä tarkoitus on käsitellä voimassaolevan lain sisältöä. Käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksesta säädetään EVL 6 b :ssä. Verovapaan luovutuksen kriteerit ovat tarkasti määritellyt ja säännökset sisältävät useita poikkeuksia niin luovuttajan, luovutuskohteen, omistusosuuden ja ajan kuin luovutushintaan tehtävien oikaisujenkin suhteen. Pääsääntö on, että osakkeiden, joiden luovutusvoitto on verovapaa, luovutustappio on vähennyskelvoton. Erityissäännöksillä on pyritty torjumaan tyypillisimmät verosuunnittelumahdollisuudet. Keinotekoisiin järjestelyihin voidaan puuttua myös veronkiertoa koskevan säännöksen nojalla. Hyviä puolia verovapaudessa ovat varmasti ainakin suomalaisten suuryritysten pääkonttoreiden pysyminen todennäköisemmin kotimaassa, koska holdingyhtiöitä ei enää tarvitse perustaa ulkomaille ainakaan verovapauden saavuttamiseksi. Lisäksi yritysrakenteita voidaan muokata joustavasti, koska järjestelyjen yhteydessä ei realisoidu verotettavaa arvonnousua. Tulkinnanvaraiset käsitteet lisäävät epävarmuutta ja tulolähteiden ja omaisuuslajien merkityksen lisääntyminen erkaannuttaa verotusta edelleen kirjanpidosta. Suomen kilpailukyvyn säilymisen kannalta verovapausmallin käyttöönotto oli erittäin perusteltu ratkaisu.

3 Sisällys SISÄLLYS... I LÄHTEET... III LYHENTEET...VIII 1 JOHDANTO TUTKIMUSAIHEEN ESITTELY TUTKIMUSONGELMA JA METODI TUTKIMUKSEN JÄSENTELY JA RAJAUS LUOVUTTAJAA KOSKEVAT EDELLYTYKSET YLEISET SÄÄNNÖKSET ELINKEINOTOIMINTA Elinkeinotoiminnan tunnusmerkit Holdingyhtiöiden asema PÄÄOMASIJOITUSTOIMINTA Määritelmä Toiminnan luonne Omaisuuslaji LUOVUTUSKOHTEELTA VAADITTAVAT EDELLYTYKSET SÄÄNNÖKSET TULOLÄHTEET Tulolähteiden merkityksestä verotuksessa Omaisuuserien kuuluminen EVL tai TVL tulolähteeseen Tulolähdejaon tulevaisuus KÄYTTÖOMAISUUSLUONNE Käyttöomaisuuden määritelmä Kirjanpidon ja verotuksen suhde käyttöomaisuuden osalta Suhde vaihto omaisuuteen KIINTEISTÖ JA ASUNTO OSAKEYHTIÖT Yleinen määritelmä Kiinteistöjen omistaminen ja hallinta rajanvetokysymyksiä KOHDEYHTIÖN ASUINVALTIO OMIEN OSAKKEIDEN LUOVUTUS Pääpiirteitä Luovutuksen suhde pääomasijoitukseen LUOTTAMUKSENSUOJAN MERKITYS Luottamuksensuojasta yleisesti I

4 3.7.2 Luottamuksensuoja tulolähde ja omaisuuslajijaottelun valossa OMISTUSOSUUS JA AIKA OMISTUSOSUUS OMISTUSAIKA Säännökset ja omistusajan määrittäminen Vähimmäisomistusaika yritysjärjestelyjen kannalta LUOVUTUSTAPPIOT SÄÄNTELYN TAUSTAA VÄHENNYSKELVOTTOMAT TAPPIOT VÄHENNYSKELPOISET TAPPIOT Vähennyskelpoisuuden edellytykset Tappioihin tehtävät oikaisut POIKKEUKSET LUOVUTUSVOITON VEROVAPAUTEEN OIKAISUERISTÄ YLEISESTI ARVONALENTUMISPOISTO VARAUS JA JULKINEN AVUSTUS KONSERNIN SISÄINEN LUOVUTUSTAPPIO Konserniajattelu Luovutus ulkomaalaiselle konserniyhtiölle KONSERNITUEN VÄHENNYSKELVOTTOMUUS Sääntely Tuen eri muodoista Säännöksen sisällön arviointia KOKOAVIA NÄKÖKOHTIA II

5 Lähteet Andersson 2004 Andersson Ikkala 2005 Anttila 2005 EK 2007 Haarala 2005 HE 72/2002 vp. HE 92/2004 vp. HE luonnos 2007 Heiniö 2006 Husa 1995 Andersson, Edward: Uusi konsernituen vähennyskieltosäännös. Verotus 5/2004. Andersson, Edward Ikkala, Jarmo: Elinkeinoverolain kommentaari. Talentum Anttila, Matti: Luottamuksensuojaperiaatteen soveltaminen haaste lainkäyttäjälle. Verotus 4/2005. Elinkeinoelämän keskusliitto: Verotuksen IFRS sopeutuksesta tulossa pannukakku. we_objectid=6475 Haarala, Marjaana: Konserniverokeskuksen uusista yritysverosäännöksistä antamia ennakkotietoja. Verotus 4/2005. Hallituksen esitys eduskunnalle hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta(72/2002 vp.). Hallituksen esitys eduskunnalle yritys ja pääomaverouudistukseksi (92/2004 vp.). Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain sekä eräiden muiden lakien muuttamisesta. Luonnos Heiniö, Seppo: Pääomasijoitustoiminnan verotuksesta. Verotus 3/2006. Husa, Jaakko: Julkisoikeudellinen tutkimus. Lapin yliopisto III

6 Ikkala Andersson Nuorvala 1991 Ikkala, Jarmo Andersson, Edward Nuorvala, Erkki: Uusi elinkeinoverolainsäädäntö. Gummerus Ikkala Andersson Nuorvala 1993 Ikkala, Jarmo Andersson, Edward Nuorvala, Erkki: Uusi elinkeinoverolainsäädäntö. Gummerus Immonen 2006 Juusela 2004 Koponen 2005 KPMG 2007 Kukkonen 2007 Lauriala 2004 Leppiniemi 2007 Matikkala 2004 Immonen, Raimo: Yritysjärjestelyt. Talentum Juusela, Janne: Osinkojen ja osakeluovutusten verotus. Talentum Koponen, Juha: Yrittäjän verokäsikirja. Verotieto Oy KPMG (Engblom Ari, Holmström Paula, Järvinen Jussi, Karlsson Johan, Kellas Sebastian, Lepistö Markku, Paronen Vesa, Sandelin Eric, Torkkel Timo, Tunturi Markku O., Wilander Minna, Vuorilehto Eila): Elinkeinoverotus Edita Publishing Oy. Kukkonen, Matti: Yrityksen luovutusvoittojen verotus. Talentum Lauriala, Jari: Pääomasijoittaminen. Edita Publishing Oy Leppiniemi, Jarmo: Myyntivoittojen ja tappioiden kirjanpito ja verotuskäsittely. Tilisanomat 5/2007. Matikkala, Timo: Veroekonomian uudet asetelmat. Veroopintopäivät IV

7 Matikkala Juusela 2004 Mattila 2004 Mattila 2005 Mattila 2006 Mehtonen 2005 Myrsky 2005 Myrsky 2007 Niskakangas 2004 Niskakangas 2007 Nykänen 2007 Ranta Lassila 2006 Matikkala, Timo Juusela, Janne: Verouudistus verosuunnittelun kannalta. Verotus 5/2004. Mattila, Pauli K.: Luovutusvoitot ja tappiot yritysverotuksessa. Verotus 5/2004. Mattila, Pauli K.: Yhteisöjen osakeluovutussäännösten tulkintaa. Keskuskauppakamarin suuri veropäivä Mattila, Pauli K.: Uusinta oikeuskäytäntöä välittömästä verotuksesta. Vero opintopäivät Mehtonen, Pekka: Siirtohinnoittelu, tuloverotus ja konsernistrategiat erityisesti strategisen suunnittelun dokumentoinnista ja reaaliargumentaatiosta. Edita Myrsky, Matti: Omaisuuslajeista ja niiden merkityksestä verotuksessa. Tilintarkastus 4/2005. Myrsky, Matti: Tulolähteistä elinkeinotulon verotuksessa. Tilintarkastus 1/2007. Niskakangas, Heikki: Uudistuneet verolait Muutosten merkitys käytännössä, säädökset ja hallituksen esitykset. WSOY Niskakangas, Heikki: Käyttöomaisuusosakkeen käsitteestä. Verotus 1/2007. Nykänen, Pekka: Osakeyhtiön hallussa olevien omien osakkeiden luovutuksen veroseuraamuksista. Verotus 1/2007. Ranta Lassila, Hannele: Verotuksen ja kirjanpidon eroista. Veroopintopäivät V

8 Soikkeli 2007 Suomen Yrittäjät Tikka 2005a Tikka 2005b Tikka Nykänen Juusela Walden 2006 Valtti 2006 Soikkeli, Lauri: Luottamuksensuoja verotuksessa. Verotus 2/2004. Suomen Yrittäjien lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, tuloverolain ja osakeyhtiölain 13 luvun 5 :n muuttamisesta espublic Fin/AAAFC4FA2559FF0BC225736B Tikka, Kari S.: Tulolähteet ja omaisuuslajit: soveltamisongelmia ja uudistustarpeet. Veroopintopäivät Tikka, Kari S.: Vuoden 2005 yritysverouudistus verokohtelun ennustettavuuden näkökulmasta. Tilintarkastus 4/2005. Tikka, Kari S. Nykänen, Olli Juusela, Janne: Yritysverotus I II. Jatkuvatäydenteinen teos. WSOYpro.fi Walden, Risto: Tulolähde ollako elinkeinotoimintaa vai eikö olla Tilisanomat 5/2006. Valtti, Simo: Konsernituen uudistunut verotus. Tilintarkastus 3/2006. VaVM 12/2004 Valtiovarainvaliokunnan mietintö 12/2004 vp. Hallituksen esitys yritys ja pääomaverouudistukseksi. VH 1997 VH 2000 Omien osakkeiden hankkiminen verotuksessa. Verohallituksen tiedote 6/1997, Luottamuksensuojasta verotusmenettelyssä. Verohallituksen ohje Dnro 569/38/2000, VI

9 VH 2004 Verohallituksen yhtenäistämisohje Ohje Dnro 2144/32/2004, VH 2005 Yhteisön osakkeiden luovutusten verokohtelu. Verohallituksen ohje Dnro 1292/345/2005, VH 2006a Verohallituksen yhtenäistämisohje Ohje Dnro 1834/32/2006, VH 2006b Kansainvälisen verotuksen käsikirja Verohallitus VH 2007 VM 1/2003 VM 12/2002 VM 4/2006 Uuden osakeyhtiölain vaikutuksia verotukseen. Verohallituksen ohje Dnro 206/345/2007, Pääomarahoituksen tarjonnan lisääminen Suomessa. Valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosasto Kilpailukykyiseen verotukseen Tuloverotuksen kehittämistyöryhmän muistio. Valtiovarainministeriön vero osasto Verotus, tilinpäätös ja yhtiöoikeus Yritysverotuksen kehittämistyöryhmä Valtiovarainministeriön vero osasto VII

10 Lyhenteet AsOYL Asunto osakeyhtiölaki (624/2006) EK Elinkeinoelämän keskusliitto EVL Laki elinkeinotulon verottamisesta (360/1968) EU Euroopan unioni EY Euroopan yhteisö HE Hallituksen esitys HL Hallintolaki (434/2003) IFRS International Financial Reporting Standards KHO Korkein hallinto oikeus KPL Kirjanpitolaki (1336/1997) KVL Keskusverolautakunta KonsAvL Laki konserniavustuksesta verotuksessa (825/1986) MVL Maatilatalouden tuloverolaki (543/1967) OYL Osakeyhtiölaki (624/2006) TVL Tuloverolaki (1535/1992) VaVM Valtiovarainvaliokunnan mietintö VH Verohallitus VM Valtiovarainministeriö VML Laki verotusmenettelystä (1558/1995) VSVL Varainsiirtoverolaki (931/1996) VIII

11 1 Johdanto 1.1 Tutkimusaiheen esittely Vuonna 2005 Suomessa toteutettiin laaja yritys ja pääomaverouudistus, joka toi merkittäviä muutoksia sekä yritysten että yksityishenkilöiden verotukseen. Yhtiöveron hyvitysjärjestelmää ei EY tuomioistuimen antaman tuomion (C 319/02) mukaisesti voitu enää soveltaa entisessä muodossaan, ja seurauksena tästä oli siirtyminen osinkojen osittain kahdenkertaiseen verotukseen. Samaan aikaan yhteisöjen käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutukset säädettiin lähtökohtaisesti verovapaiksi. Verouudistus tuli suurimmalta osin voimaan vuoden 2005 alusta, mutta poikkeuksena tästä olivat osakeluovutusten verovapaussäännökset sekä verovapaisiin osakeluovutuksiin tehtäviä oikaisuja koskevat säännökset, joita alettiin soveltaa välittömästi hallituksen esityksen antamispäivästä alkaen. Perusteluina säännösten välittömälle voimaantulolle esitettiin säädösmuutosten olennaisuus, sillä osakkeiden luovutusvoittojen verovapauden sekä tappioiden ja menetysten vähennyskelvottomuuden arvioitiin aiheuttavan merkittäviä vaikutuksia verovelvollisten käyttäytymiseen 1. Esimerkiksi tappiollisiksi arvioitujen osakeluovutusten realisointia olisi mitä todennäköisimmin tapahtunut, mikäli lainsäädäntöä olisi alettu soveltaa vasta myöhempänä ajankohtana. Täysin uusi säännöstö käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapaus ei kuitenkaan ole, sillä vuoden 1986 alkuun saakka käyttöomaisuuteen kuuluvien arvopapereiden luovutusvoitot olivat EVL 6 1 momentin 2 nojalla verovapaita viiden vuoden omistusajan jälkeen. Vuosien 1986 ja 1993 välisenä aikana verovapaus oli kyseisen säännöksen nojalla osittainen: käyttöomaisuusarvopaperin 1 Ks. HE 92/2004 vp. s Veronalaista tuloa eivät ole: 1) muuhun kuin vaihto tai sijoitusomaisuuteen kuuluvista kiinteistöistä ja arvopapereista saadut luovutushinnat tai muut vastikkeet, mikäli verovelvollinen on omistanut kiinteistön vähintään 10 ja arvopaperin vähintään 5 vuotta, kuitenkin niin että palautuva, verotuksessa arvopaperin hankintamenosta aikaisemmin 42 :n 1 momentin perusteella hyväksytty poisto on veronalaista tuloa 5 vuoden määräajan jälkeenkin. 1

12 ja kiinteistön luovutushinta oli vuoden 1989 alkuun saakka 20 %:sti veronalaista, sittemmin veronalaiseksi säädettiin 60 % luovutushinnasta. 3 Vuodesta 1993 aina vuoden 2005 verouudistukseen saakka elinkeinotulolähteeseen kuuluvien arvopapereiden luovutushinnat olivat kokonaan veronalaisia ja arvopapereiden luovutustappiot rajoituksetta vähennyskelpoisia. Nykyisessä järjestelmässä kiinteistöt ja kiinteistöyhtiöiden osakkeet ovat kuitenkin rajattu verovapauden ulkopuolelle. Nykyisen käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapausmallin taustalla on ensinnäkin johdonmukaisuus suhteessa osinkoverotukseen. Aikaisemmin osinkoihin kohdistunut ketjuverotus poistettiin yhtiöveron hyvitysjärjestelmällä, mutta siirryttäessä osinkojen osittain kahdenkertaiseen verotukseen ei ketjuverotusta hallituksen esityksen mukaan enää voitu nähdä pelkästään osinkoverotukseen liittyvänä ilmiönä. Osinko ja osakkeen luovutushinta voidaan rinnastaa erinä, joilla tytäryhtiön voitto nostetaan emoyhtiölle. Mikäli osinkoa ei nosteta, tuotto painottuu tytäryhtiön arvonnousuun. Koska tytäryhtiö on erillinen verovelvollinen, sen saama tulo verotetaan tytäryhtiön tulona. Tytäryhtiön osakkeiden mahdollisessa luovutuksessa realisoituvan voiton verottaminen emoyhtiöllä johtaisi näin ollen kahdenkertaiseen verotukseen. 4 Toisena ja ehkä merkittävimpänä syynä osakeluovutusten verovapauteen on kiristynyt kansainvälinen verokilpailu. Lukuisissa EU:n jäsenvaltioissa on viime vuosina siirrytty järjestelmään, jossa suorasijoituksiin liittyvät osakkeiden luovutusvoitot ovat verovapaita ja vastaavasti luovutustappiot vähennyskelvottomia. Näin ollen kansainväliset yritykset voivat kohdentaa luovutusvoitot ja tappiot sinne, missä niiden verokohtelu on edullisinta. 5 Ennen Suomea järjestelmään ovat 2000 luvun aikana siirtyneet esimerkiksi Saksa, Iso Britannia ja Ruotsi. Jo aikaisemmin osakeluovutukset ovat olleet verovapaita muiden muassa Hollannissa, Belgiassa ja Espanjassa. Norjassa osakeluovutusten verovapa 3 Ks. Ikkala Andersson Nuorvala 1991 s. 89 ss. 4 Ks. Kukkonen 2007 s HE 92/2004 vp. s. 7. 2

13 us otettiin käyttöön samoihin aikoihin kuin Suomessa, eli vuoden 2005 alussa. 6 Hallituksen esityksen mukaan Konserniverokeskuksessa oli todettu käyttöomaisuusosakkeisiin liittyvien vähennysten jatkuvasti kasvaneen ja vuonna 2002 jopa ylittäneen vastaavien osakkeiden myyntivoittojen määrän. 7 Vanhassa järjestelmässä pysymisen vaarana olisi siis ollut se, että Suomesta olisi ennen pitkää muodostunut vähennyskelpoisten luovutustappioiden kaatopaikka. Kovinkaan yksinkertaista järjestelmää osakeluovutusten verovapaudesta ei ollut mahdollista rakentaa. Verovapaan luovutuksen kriteerit ovat tarkasti määriteltyjä, ja säännökset sisältävät useita poikkeuksia niin luovuttajan, luovutuskohteen, omistusosuuden ja ajan kuin luovutushintaan tehtävien oikaisujenkin suhteen. Yksityiskohtaista sääntelyä noudatetaan tosin useiden muidenkin EUmaiden vastaavien luovutusvoittojen verotuksessa (ns. suppea vapautusmalli). Sen sijaan laajaa vapautusmallia soveltavissa maissa kuten Belgiassa, Hollannissa ja Saksassa tällaisia verovapauden edellytyksiä ei ole asetettu lainkaan. 8 Suomalaisessa järjestelmässä erityissäännöksillä on torjuttu tyypillisimmät verosuunnittelumahdollisuudet, joista mainittakoon esimerkkinä alle vuoden omistettujen osakkeiden tappiollisessa luovutuksessa tappion pienentäminen luovutuskohteelta saadun osingon, konserniavustuksen tai muun vastaavan erän määrällä. Lainsäätäjä on myös varannut verotuksen toimittajalle mahdollisuuden puuttua keinotekoisiin verosuunnittelujärjestelyihin VML 28 veronkiertosäännöksen nojalla. 9 Säännösten monimutkaisuuden ja tulkinnanvaraisuuden vuoksi pian EVL 6 b :n voimaantulon jälkeen moniin epäselviin tulkintakysymyksiin haettiin ratkaisua Keskusverolautakunnalta sekä korkeimmalta hallinto oikeudelta. Nämä ratkaisut koskivat esimerkiksi pääomasijoitustoiminnan käsitettä ja osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta 10 sekä käsitemääritelmää sellaisen yhtiön osalta, jon 6 VM 12/2002 s HE 92/2004 vp. s VM 12/2002 s HE 92/2004 s. 31 ss. 10 Ks. näitä koskevia oikeustapauksia luvussa

14 ka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa Tutkimusongelma ja metodi Tämän tutkielman tarkoituksena on käsitellä osakeyhtiön käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusten verotusta koskevaa säännöstöä, niiden tulkintaa ja tulkinnassa syntyviä ongelmia. Tutkielman kannalta keskeisin säännös on käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksia koskeva EVL 6 b, jota tarkastellaan sekä lainsäätäjän tarkoituksen sekä verovelvollisena olevan osakeyhtiön näkökulmasta. Tutkielmassa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Millä luovuttajaa ja toisaalta luovutuskohdetta koskevilla edellytyksillä osakkeiden luovutusvoitto voi olla verovapaa? Missä tilanteissa osakkeiden luovutustappio on vähennyskelpoinen? Millaisia poikkeuksia luovutusvoittojen verovapauteen ja toisaalta luovutustappioiden vähennyskelpoisuuteen on säädetty? Millaisia luottamuksensuojakysymyksiä luovutustilanteisiin voi liittyä? Tutkielmassa on tarkoitus selvittää voimassaolevan oikeuden sisältöä. Luonnollinen lähestymistapa tutkimuksessa on siten lainopillinen eli oikeusdogmaattinen, jonka tehtävänä on ottaa selkoa voimassaolevan oikeuden kannasta lainopillisiin ongelmiin ja tuottaa perusteltuja tulkintoja lain sisällöstä 12. Nykyinen luovutusvoittoverojärjestelmä on tuonut mukanaan monia kokonaan uusia rajanvetokysymyksiä, joita ei ole ollut tarpeen pohtia edellisessä järjestelmässä. Esimerkkeinä tulkintaongelmista voidaan mainita seuraavat kysymykset: Verotetaanko luovutus EVL:n vai TVL:n (tai jopa MVL:n) mukaan? 11 Ks. KVL 63/ Husa 1995 s. 133 ss. 4

15 Mikäli on kyse EVL:n mukaan verotettavasta luovutuksesta, kuuluvatko luovutuksen kohteena olevat osakkeet käyttö, sijoitus vai vaihtoomaisuuteen? Miten pääomasijoittaja määritellään? Milloin on kyse yhtiöstä, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa? 1.3 Tutkimuksen jäsentely ja rajaus EVL 6 1 kohdassa annetaan verovapaan luovutuksen mahdollisuus useimmille yhteisömuodoille. Tässä tutkielmassa säännösten soveltamisedellytyksiä tarkastellaan ainoastaan osakeyhtiöiden kannalta, joten tarkastelun ulkopuolelle jäävät osuuskunta, säästöpankki ja keskinäinen vakuutusyhtiö. Tarkastelu kohdistuu sekä verovapauden subjektia (kuka voi tehdä verovapaan luovutuksen?) että objektia (mitkä osakkeet voidaan luovuttaa verovapaasti?) koskeviin edellytyksiin. Luovuttajaa koskevat säännökset sisältyvät EVL 6 : ään, luovutettavista osakkeista taas säädetään EVL 6 b :ssä. Verovapaan luovutuksen voi tehdä ainoastaan elinkeinotoimintaa harjoittava yhteisö, joka ei kuitenkaan harjoita pääomasijoitustoimintaa. Tutkielmassa luovuttajaa koskevia edellytyksiä käsitellään toisessa luvussa, jossa näin ollen pohditaan elinkeinotoiminnan ja pääomasijoitustoiminnan käsitteitä. Verovapaata luovutuskohdetta koskevia kysymyksiä käsitellään tutkielman kolmannessa luvussa. Luovutuskohdetta koskevia edellytyksiä on EVL 6 b :ssä kaikkein eniten, ja ne aiheuttavat myös eniten tulkintaongelmia. Juuri luovutuskohdetta koskevia oikeustapauksia on verouudistuksen myötä tullut runsaasti kyseisen lainkohdan soveltamiseen liittyen. Näin ollen kolmas luku on melko laaja. Aluksi esille otetaan yleisesti verotuksen tulolähdejaottelu ja erityisesti EVL:n ja TVL:n väliset rajanvetokysymykset, koska verovapaus koskee vain EVL tulolähteeseen kuuluvia luovutuksia. Tulolähdekysymyksen jälkeen on rat 5

16 kaistava se, mihin omaisuuslajiin luovutettavat osakkeet kuuluvat, mikäli ne ovat EVL tulolähteeseen kuuluvaa omaisuutta. Verovapauskriteerien täyttymiseksi luovutettavien osakkeiden on tullut kuulua luovuttajayhteisön käyttöomaisuuteen. Koska tulolähde ja omaisuuslajikysymykset liittyvät kiinteästi toisiinsa, käsitellään omaisuuslajijakoa koskevaa problematiikkaa niin ikään tutkielman kolmannessa luvussa. Poikkeus verovapaasti luovutettavista käyttöomaisuusosakkeista on kiinteistö ja asunto osakeyhtiöiden, sekä tosiasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa harjoittavien yhtiöiden osakkeet. Näihin liittyvien käsitteiden määritelmiä ja rajanvetokysymyksiä käsitellään omaisuuslajijaottelun jälkeen. Myös kohdeyhtiön sijaintia ja omien osakkeiden luovutuksen verokohtelua eli verovapaussäännöksen soveltumista omien osakkeiden luovutukseen selvitetään kolmannen luvun yhteydessä. Luvun viimeisenä aiheena on tulolähde ja omaisuuslajijaotteluun merkittävästi liittyvä luottamuksensuoja. Keskeinen kysymys on, voidaanko esimerkiksi useita vuosia verotuksessa tiettyyn omaisuuslajiin kuuluvana pidetyt osakkeet katsoa luovutuksen tapahtuessa toisen omaisuuslajin luonteisiksi, tai jopa eri tulolähteessä verotettaviksi. Neljännessä luvussa käydään läpi omistusosuutta ja aikaa koskevat vaatimukset. Erityishuomio kiinnittyy omistusaikaan, sen määrittämiseen ja merkitykseen yritysjärjestelyjen kannalta. Luovutustappioita, niiden vähennyskelvottomuutta ja vähennyskelpoisuutta sekä vähennyskelpoisesta luovutustappiosta vähennettäviä eriä (osinko, konserniavustus ja vastaavat erät) käsitellään tutkielman viidennessä luvussa. Pääsääntöisesti verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutustappiot ovat vähennyskelvottomia. Tappioiden, jotka ovat vähennyskelpoisia omistusajan (alle vuosi) tai osuuden (alle 10 prosenttia osakepääomasta) vuoksi, vähennyskelpoisuus on kuitenkin rajattu. Kysymys erityisesti siitä, mistä eristä luovutustappiot voidaan vähentää, nouseekin keskeiseksi pohdinnan aiheeksi tässä luvussa. 6

17 Kuudennessa luvussa selvitetään verovapaaseen luovutukseen tehtäviä oikaisuja ja muita siihen liittyviä poikkeuksia. Veronalaisia oikaisueriä muutoin verovapaan luovutusvoiton yhteydessä ovat osakkeiden hankintamenosta tehty arvonalentumispoisto, varaus tai julkinen avustus sekä osakkeista konsernin sisäisessä kaupassa aikaisemmin aiheutunut luovutustappio. Eriä, jotka myös säädettiin vähennyskelvottomaksi verouudistuksen yhteydessä, ovat konsernituki ja muut vastaavat yhtiön taloudellisen tilan parantamiseksi ilman vastasuoritusta suoritetut erät (EVL 16 7 kohta). Vaikka konsernituki ei olekaan luovutusvoiton oikaisuerä, ja sitä koskevat säännökset ovat täysin eri pykälässä, sen käsittely sijoittuu tutkielman jäsentelyssä parhaiten luovutusvoitto oikaisujen yhteyteen. Konsernituki on sinällään melko vaikeaselkoinen käsite, jota on hankala selvittää lyhyesti, joten kokonaisuuden hahmottamiseksi sen käsittely on suhteellisen laajaa. Seitsemäs luku sisältää kokoavia päätelmiä ja käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verotusta koskevan lainsäädännön arviointia. Luvussa pohditaan myös joitakin verosuunnittelussa huomioitavia näkökohtia EVL 6 b :n soveltamistilanteissa. Verouudistuksessa osakeluovutusten verotuksen ohella muuttunut osakeyhtiön purkamisen verokohtelu (eli purkuvoittojen verovapaus ja purkutappioiden vähennyskelvottomuus) rajataan tämän tutkielman ulkopuolelle aihepiirin laajuuden vuoksi. Samasta syystä verosuunnitteluun liittyvät seikat jätetään suurelta osin pois tutkielmasta. Luovutusten verokohtelua selvitetään puhtaasti yhtiön tasolla, joten luovutusvoiton jakamista osakeyhtiöstä osakkaalle (sekä yhtiölle että yksityishenkilölle) ei nosteta esille. Myös kansainvälinen vertailu muiden valtioiden vastaaviin säännöksiin joitakin yksittäisiä kysymyksiä lukuun ottamatta rajataan tutkimuksen ulkopuolelle, sillä suomalainen järjestelmä sinällään jo sisältää runsaasti mielenkiintoisia ja laajojakin kysymyksiä osakeyhtiön käyttöomaisuuteen kuuluvien osakeluovutusten verokohtelusta. 7

18 2 Luovuttajaa koskevat edellytykset 2.1 Yleiset säännökset Verovapaista osakeluovutuksista säännellään EVL 6 1 momentin 1 kohdassa, sekä EVL 6 b :n 1 ja 2 momentissa. EVL 6 1 momentin 1 kohdan luovuttajaa koskevat säännökset ovat seuraavat: Veronalaista tuloa eivät ole: 1) muun kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan sekä säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat siten kuin 6 b :ssä säädetään, Verovapaita luovutuksia voivat näin ollen tehdä vain EVL:n mukaan verotettavat yhteisöt, sillä vastaavanlaisia säännöksiä ei ole TVL:ssa tai MVL:ssa. Sillä seikalla ei ole verotuksellista merkitystä, onko luovuttaja pörssissä noteerattu vai noteeraamaton yhtiö. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhteisöt on kuitenkin kyseisessä lainkohdassa nimenomaisesti rajattu verovapauden ulkopuolelle. Lakia ei niin ollen sovelleta myöskään asunto ja kiinteistöosakeyhtiöihin, vaikka objektiedellytykset täyttyisivätkin, sillä luovuttajan on oltava nimenomaan elinkeinotoimintaa harjoittava yhteisö. Pääomasijoitustoimintaa harjoittaville yhtiöille, sekä asunto ja kiinteistöosakeyhtiöille luovutusvoitot ovat edelleen veronalaisia ja heillä on toisaalta oikeus vähentää luovutustappiot kuten ennenkin. Verovapaussäännöstön soveltaminen tulee kyseeseen ainoastaan tilanteissa, joissa täyttyvät sekä luovutuskohdetta että luovuttajaa koskevat edellytykset. 1 EY oikeus edellyttää, että toisesta EU maasta olevan yhtiön muussa jäsenvaltiossa sijaitsevaa kiinteää toimipaikkaa ei aseteta jäsenvaltion verotuksessa kotimaista yhtiötä epäedullisempaan asemaan. Näin ollen, jos toisessa EUmaassa asuvan yhtiön Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan varallisuuteen katsotaan liittyvän osakkeita, on kyseisten osakkeiden luovutus katsottava ve 1 Ks. VH

19 rovapaaksi samoin edellytyksin kuin vastaavan suomalaisen yhtiön luovuttaessa tällaiset osakkeet. Pääomasijoitustoimintaa harjoittaviin ulkomaisiin yhtiöihin verovapaussäännöksiä ei luonnollisesti sovelleta. 2 Hallituksen esityksessä todetaan, että EVL 6 ja 6 b :n verovapaussäännöstöä sovelletaan myös vastaaviin ulkomaisiin yhteisöihin, jos luovutettavat osakkeet liittyvät yhteisön Suomessa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan. Myös verosopimusten syrjintäkieltoartiklat edellyttävät, ettei toisesta sopimusvaltiosta olevan yhtiön kiinteää toimipaikkaa aseteta verotuksellisesti kotimaista yhtiötä epäedullisempaa asemaan. Ulkomaisilla luovuttajayhtiöillä tarkoitettaneen vain verosopimusvaltioissa sijaitsevia yhtiöitä, koska verouudistuksen yhteydessä maita, joiden kanssa Suomella ei ole voimassaolevaa verosopimusta, ei missään tilanteissa rinnastettu EU maissa tai verosopimusvaltioissa sijaitseviin yhteisöihin. Myöskään kiinteää toimipaikkaa, joka sijaitsee muussa kuin EU tai verosopimusvaltiossa, tuskin pidetään EVL 6 ja 6 b :n soveltamisalaan kuuluvana yhtiönä. Lainsäätäjä lieneekin tarkoittanut edellä mainituilla vastaavilla ulkomaisilla yhteisöillä lähinnä EY:n emo tytäryhtiödirektiivissä (90/435/ETY) mainittuja yhteisöjä Elinkeinotoiminta Elinkeinotoiminnan tunnusmerkit Yksi perusedellytys osakeluovutuksen verovapaudelle on se, että luovuttaja harjoittaa elinkeinotoimintaa. EVL 1 :n mukaan elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike ja ammattitoimintaa. Sen tarkemmin elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ei ole määritelty lainsäädännössä, ja niinpä käsitteen sisältö on muotoutunut vuosien varrella lähinnä oikeus ja verotuskäytännössä. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkistön täyttymistä on aina arvioitava kokonaisuutena, mutta tärkeimpinä kriteereinä voidaan pitää esimerkiksi seuraavia seikkoja: 2 HE 92/2004 vp. s Juusela 2004 s

20 1. voiton tavoittelu pitkällä tähtäimellä 2. itsenäisyys 3. suunnitelmallisuus ja jatkuvuus 4. taloudellinen riski 5. suuntautuminen ulospäin laajahkoon kohderyhmään Voiton tavoittelua ei pidetä täysin ehdottomana edellytyksenä elinkeinotoiminnalle. Mikäli verovelvollisen tulonmuodostumisprosessi on elinkeinotoiminnalle ominainen, toimintaa voidaan pitää elinkeinotoimintana, vaikkei voiton tavoittelu olekaan toiminnalle tyypillistä. Elinkeinotoimintana on pidetty esimerkiksi sellaisten keskinäisten yhtiöiden toimintaa, jonka tarkoituksena on tuottaa osakkailleen, mutta ei laajemmalle kohderyhmälle, palveluja omakustannushintaan 4. Myös eläkekassan ja Eläketurvakeskuksen harjoittamaa luottovakuutustoimintaa pidetään liiketoimintana. Itsenäisyydellä tarkoitetaan verovelvollisen toimimista omalla vastuullaan ja omissa nimissään. Raja ammattitoiminnan ja palkkatyön välillä on joskus varsin häilyvä esimerkkinä tästä ovat lääkärit, jotka usein harjoittavat samantyyppistä toimintaa sekä elinkeinonharjoittajan että palkansaajan ominaisuudessa 5. Elinkeinotoiminnan tulee olla suunnitelmallista ja jatkuvaa. Yksittäiset liiketoimet eivät vielä tee verovelvollisesta elinkeinonharjoittajaa tosin esimerkiksi ravintolan pitäminen messujen yhteydessä on katsottu elinkeinotoiminnaksi, joten erityisen laajoja vaatimuksia elinkeinotoiminnalle ei ole asetettu. 6 Arvopaperikauppaa harjoittavan osakeyhtiön osalta vuosina Verohallituksen kanta oli, että arvopaperikauppaa varten perustettua yhtiötä voitiin pitää lähtökohtaisesti aina elinkeinotoiminnan harjoittajana, riippumatta arvopaperikauppojen volyymistä tai lukumääristä. Vuonna 2003 Verohallitus muutti 4 Ks. KHO 1984/ Ks. lääkäritoimintaa harjoittavan yhtiön jakamista osingoista ja osakkeiden erilajisuudesta KHO 2008:6. 6 Ks. Tikka Nykänen Juusela, luku 6. 10