Hyvä käyttäjä! Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin. Toimitus

Transkriptio

1 Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta ( Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus

2 Shutterstock m.fl. Pohjola sodassa suomen talvisota Puolustussota 40 pakkasasteessa 1/2010 graf speen tuhon päivät Alkusysäys Tanskan ja Norjan miehitykselle 2/2010 ruotsin kulta Saksa sai tärkeimmän raakaaineensa Ruotsista 3/2010 pohjolan natsit Hitlerin hengenheimolaiset havittelivat valtaa 4/2010 kilpajuoksu pohjoiseen Saksalaiset ja britit pyrkivät Norjaan 5/2010 taistelu Narvikista Sodan käännekohta Pohjolassa 6/2010 Jakob Eberhardt POHJOla so Churchill tähysi Norjaan Saksalaiset valloittivat Norjan 9. huhtikuuta 1940, mutta britit olivat vähällä ehtiä ensin. Churchillilla oli omat suunnitelmansa sodan laajentamisesta Pohjolaan. Winston Churchill oli valmis mittelöön, kun hänet 3. syyskuuta 1939 nimettiin Britannian laivastoministeriksi. Britannian hallitus oli julistanut samana päivänä sodan natsien johtamalle Saksalle. Taistelemme pelastaaksemme maailman natsien tyrannialta, Churchill julisti parlamentin alahuoneessa. Pohjois-Eurooppa/1939 Toinen maailmansota syttyi syyskuussa 1939, kun Ranska ja Britannia julistivat sodan Saksalle Hitlerin hyökättyä Puolaan. Sodanjulistus ei kuitenkaan merkinnyt välittömiä sotatoimia Saksan ja liittoutuneiden välillä. Vuosikausia kestänyt ensimmäisen maailmansodan asemasota Ranskassa oli vielä tuoreessa muistissa, eikä sitä haluttu toistaa. Britit ja ranskalaiset etsivät muuta aluetta sotatoimien käynnistämiseen, ja paikaksi valikoitui Norja saksan sotateollisuus tarvitsi malmia Toisen maailmansodan syttyessä vuonna 1939 Saksa toi rautamalmia Ruotsista. Suuri osa malmista laivattiin Norjan Narvikista. Polfoto/ullstein & Topfoto & Getty images Hitler havitteli malmia Pohjola ei kuulunut alkujaan Hitlerin strategisiin suunnitelmiin. Ruotsin malmi ja otolliset laivaston tukikohdat Norjassa pyörsivät hänen päänsä. Toisen maailmansodan alkaessa Saksan diktaattori Adolf Hitler ei pitänyt Norjaa mitenkään tärkeänä kohteena, vaan hänen mielenkiintonsa kohdistui etenkin Ranskaan. Saksan laivastoa sen sijaan kiinnosti Norjan tuhansien kilometrien pituinen länsirannikko. Kiinnostuksen taustalla olivat kokemukset brittien ensimmäisen maailmansodan aikaisesta saartorenkaasta, joka esti Saksan laivaston liikkumisen. Laivasto halusi nyt perustaa tukikohtia strategisesti sellaisiin paikkoihin, etteivät Saksan merivoimat jäisi saarroksiin. Siihen tarkoitukseen Norjan rannikko vuonoineen oli ihanteellinen kohde. Suuramiraali Erich Raeder otti Norjan puheeksi 10. lokakuuta 1939 rutiinitapaamisessa Hitlerin kanssa. Mikäli 54 Historia

3 dan jaloissa Sodanjulistuksesta huolimatta liittoutuneilla ei ollut sen paremmin halua kuin resurssejakaan hyökätä suoraan Saksaan. Sen sijaan Churchill halusi aloittaa sodan pohjoisempana. Vastikään nimetty ministeri tapasi Britannian hallituksen 19. syyskuuta, ja hän suositteli Norjan rannikkovesien miinoittamista niin, että saksalaisten malmikuljetukset häiriintyisivät. Pohjoisen malmi oli elintärkeää Saksan varusteluteollisuudelle. Saksa sai valtaosan malmistaan pohjoisruotsalaisista Kiirunan ja Jällivaaran kaivoksista. Enin osa raaka-aineesta laivattiin Luulajan satamakaupungista Itämerta pitkin Saksaan, mutta liki kolmannes malmista laivattiin Norjan Narvikin jäättömästä satamasta. Juuri ne kuljetukset Churchill halusi estää. Merialueiden miinoittamisen oli tarkoitus provosoida Saksa vastatoimiin, jotka olisivat antaneet brittien vahvemmalle laivastolle mahdollisuuden helppoihin voittoihin. Ajatuksena oli myös saada Norja ja Ruotsi liittoutuneiden puolelle. Saksalaisten sotatoimet olisivat myös antaneet briteille syyn tunkeutua Skandinaviaan ja perustaa tukikohtia Norjaan. Brittiministerit eivät hyväksyneet ehdotusta muitta mutkitta. Väkivaltainen tunkeutuminen Norjan kaltaiseen puolueettomaan maahan ei sopinut kuvaan Britanniasta pieniä valtioita puolustavana maana. Laivastoministerin ehdotus saattaisi jopa pakottaa Norjan Saksan liittolaiseksi. Yhtäkkiä ilmaantui kuitenkin vaihtoehtoinen tapa toimia Britit halusivat eristää narvikin saksan laivasto toivoi tukikohtia Winston Churchill ehdotti Saksan malmikuljetusten estämistä Norjan rannikon miinoittamisella. Saksan laivasto halusi Norjasta tukikohtia, sillä se pelkäsi jäävänsä sumppuun. Talvisota syttyi Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta Liittoutuneet päättivät lähettää Suomelle apua, ja britit näkivät tilanteessa mahdollisuuden katkaista Sakbritit perustaisivat tukikohtia Norjaan, niin Britannia ei pelkästään valvoisi pääsyä Itämerelle vaan se voisi häiritä Saksan laivaston operaatioita myös Pohjanmerellä. Oleellista oli sekin, että liittoutuneet voisivat estää saksalaisten asevarusteluteollisuudelle tärkeät malmikuljetukset Pohjois-Ruotsista. Raeder ehdotti, että Saksa miehittäisi joitakin strategisia kohteita Norjan länsirannikolla. Saksa perustaisi rannikolle tukikohtia, joista varsinkin sukellusveneillä olisi liki esteetön pääsy Atlantille. Hitler hylkäsi ajatuksen. Hän piti maahyökkäystä länteen tärkeämpänä. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen Pohjoismaiden tilanne muuttui entistä polttavammaksi marraskuun lopussa vuonna Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät 30. marraskuuta Suomeen, ja saksalaiset pelkäsivät, että hyökkäysuhka idästä työntäisi muun Pohjolan liittoutuneiden suojaavaan syliin. Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen takia saksalaiset eivät voineet tuomita venäläisten toimia, mikä lisäsi saksalaisvastaisuutta Norjassa ja Ruotsissa. Hitler taipui hiljalleen Raederin kannalle, ja tämä sai lisäksi odottamatonta tukea muualtakin. Norjan fasistisen puolueen Nasjonal Samlingin johtaja Vidkun Quisling tuli 10. joulukuuta Berliiniin. Hän piti natsi- Saksaa tärkeimpänä suojana Neuvostoliiton valtapyrkimyksiä vastaan. Quisling väitti Raederille, että Norjan hallitus kävi brittien kanssa salaisia neuvotteluja muun muassa pääsystä norjalaisiin tukikohtiin. Hitler antoi armeijalle matkalla norjaan Brittien miinalaivat ehtivät ensimmäisinä Norjan rannikolle 8. huhtikuuta Hulton/Corbis

4 Pohjola sodassa Saksan ja Britannian kilpajuoksu Churchill... san malmikuljetukset. Liittoutuneiden strategit nimittäin suunnittelivat, että niin Narvik kuin Ruotsin malmialueetkin voitaisiin miehittää osana Suomen avustustoimia. Tukitoimet päättyivät onnettomasti Ranskalaiset kannattivat ilomielin suunnitelmaa sotatoimista Pohjolassa. Ne antaisivat Ranskalle mahdollisuuden viedä sota pois omalta alueeltaan. Ensimmäisen maailmansodan kauhut Pohjois- Ranskan ampumahaudoissa olivat vielä liiankin tuoreessa muistissa. Liittoutuneet eivät kuitenkaan päässeet yhteisymmärrykseen suunnitelman toteuttamisesta, joten brittien sukellusveneet lähtivät kohti Skagerrakin salmea vasta 12. maaliskuuta. Jo seuraavana päivänä liittoutuneet saivat tiedon siitä, että Suomi oli solminut aselevon Neu- vostoliiton kanssa. Operaatio jouduttiin perumaan, ja sukellusveneet kutsuttiin takaisin. Britannian pääministeri Neville Chamberlain tunsi painetta osoittaa toimintakykynsä, joten hän otti Taistelemme pelastaaksemme maailman natsityrannian vitsaukselta. Winston Churchill, 3. syyskuuta 1939 uudestaan esiin Churchillin ehdotuksen Norjan merialueiden miinoittamisesta. Ranska ja Britannia päättivät 28. maaliskuuta liittoutuneiden sotaneuvoston kokouksessa miinoittaa Norjan rannikon. Operaation peitenimi oli Wilfred, ja se päätettiin aloittaa 5. huhtikuuta. Liittoutuneet sopivat myös laskevansa päivää aiemmin satoja tarkoitusta varten suunniteltuja miinoja Ranskan jokiin ja kanaviin, joista ne päätyisivät Saksan kanaviin. Tämä operaatio sai nimen Royal Marine. Liittoutuneet tiesivät, että Wilfredin toteuttaminen saattaisi johtaa Saksan tunkeutumiseen eteläiseen Norjaan. Siinä tapauksessa liittoutuneet laskisivat joukkoja maihin Narvikissa, Trondheimissa, Bergenissä ja Stavangerissa. Tämän R4- operaation mukaan Narvikin joukot miehittäisivät myös Ruotsin malmikaivokset. Ensimmäisten joukkojen piti R4:n mukaan lähteä Skotlannista 8. huhtikuuta. Ranskalaiset alkoivat kuitenkin epäröidä. He pelkäsivät, että operaatio Royal Marine saisi saksalaiset hyökkäämään Ranskan teollisuuden keskeisille alueille. Epäröinti uhkasi myös operaatio Wilfrediä. Liittoutuneiden ensimmäisen hyökkäyksen suuntaaminen Saksan sijaan pelkästään puolueettomaan maahan olisi näyttänyt omituiselta. Ärsyyntynyt Chamberlain lähetti 5. huhtikuuta Churchillin Pariisiin taivuttelemaan ranskalaiset mukaan Royal Mari liittoutuneet halusivat auttaa suomea saksa tarttui toimeen Brittien sukellusveneet olivat jo matkalla Norjaan suunnitelmana auttaa Suomea, mutta Suomi ehti solmia aselevon ennen sitä. Hitler päätti miehittää Tanskan ja Norjan. Joukot lähtivät matkaan aamulla 7. huhtikuuta. Polfoto/Ullstein Hitler... muutamaa päivää myöhemmin määräyksen laatia suunnitelma mahdollisesta Norjan miehityksestä. Vankien vapautus johti hyökkäykseen Brittien toimet Norjan rannikolla saivat pian Hitlerin tekemään lopullisen päätöksensä. Brittien lentokone havaitsi helmikuun puolivälissä saksalaisen huoltoaluksen Altmarkin Norjan rannikon läheisyydessä. Britit epäilivät aluksen kuljettavan vangittuja maanmiehiään, mutta Altmark pakeni Norjan aluevesille ennen kuin brittialukset ehtivät hätiin. Britit valtasivat silti laivan ja vapauttivat sieltä löytyneet Nyt meillä on peruste hyökkäykselle. Adolf Hitler, 8. huhtikuuta brittiläistä merimiestä. Tapaus sai saksalaiset raivoihinsa. Heillä oli nyt mielestään todisteet norjalaisten kyvyttömyydestä puolustaa puolueettomuuttaan ja Britannian ylenkatseesta Norjan puolueettomuutta kohtaan. Samoihin aikoihin Saksan tiedustelupalvelu onnistui purkamaan brittilaivaston viestejä. Niistä ilmeni, että liittoutuneet valmistelivat operaatiota Norjaan verukkeenaan halu auttaa Suomea. Hitler oli aiemmin leikitellyt ajatuksella Quislingin johtamasta vallankaappauksesta Norjassa. Nyt hän päätti kuitenkin itse ryhtyä täysimittaiseen sotilaalliseen operaatioon. Hitler kiirehti 19. helmikuuta Norjan sotilaallisen miehittämisen suunnittelua ja nimitti hankkeen johtoon uuden miehen, 54-vuotiaan jalkaväen kenraalin Nikolaus von Falkenhorstin. Suunnitelma matkaoppaan pohjalta Von Falkenhorst ei tuntenut Norjaa, mutta hän oli palvellut vuonna 1918 upseerina Suomessa. Se riitti Hitlerille, joka antoi kenraalille iltapäivän aikaa luonnostella Norjan miehityssuunnitelman. Von Falkenhorst ryhtyi laatimaan suunnitelmaa kirjakaupasta ostamansa matkaoppaan perusteella. Muutamaa tuntia myöhemmin hän esitti luonnoksen Hitlerille, joka hyväksyi sen. Norjan valtauksen eli operaatio Weserübungin varsinainen suunnittelu käynnistyi. Von Falkenhorst esikuntaupseereineen esitteli suunnitelmansa Hitlerille 29. helmikuuta. Suunnitelmaan 56 Historia

5 neen. Tapaaminen oli hedelmätön, mutta hallitus päätti silti käynnistää Wilfredin. 5. huhtikuuta alkavaksi aiottua operaatiota viivästettiin maanantaihin 8. huhtikuuta puoli viiteen aamulla. Viivytyksellä oli kohtalokkaat seuraukset. taan. He lähettivät myös suunnitelman mukaan aluksia miinoittamaan Norjan vuonoja. Puolenpäivään aikaan liittoutuneiden sukellusvene upotti Saksan joukkojenkuljetusaluksen Etelä-Norjan rannikolla. Norjalaiset kalastusalukset pelastivat satoja saksalaisia sotilaita. Nämä kertoivat olleensa matkalla Bergeniin suojaamaan kaupunkia brittien maihinnousulta. Brittien aluevesien laivaston johtaja, amiraali Charles Forbes, sai kuitenkin tiedon asiasta vasta iltayhdeltätoista. Britit olivat auttamatta myöhässä. Saksalaiset tunkeutuivat Norjaan jo 9. huhtikuuta kello 04.15, ja Britannia hävisi kilpajuoksun Pohjolaan. 8. huhtikuuta 1940 Kilpajuoksu Norjan rannikolla Saksa ja liittoutuneet yrittivät molemmat ehtiä strategisiin kohteisiin Norjan rannikolle ennen toista. Saksa voitti kilpajuoksun. Nar vik Britit alakynnessä 8. huhtikuuta 1940: Britannian sotalaivat olivat miinoittamassa Norjan vuonoja, kun Saksan laivasto saapui. Pieni brittihävittäjä Glowworm taisteli saksalaista risteilijää Admiral Hipperiä vastaan. Glowworm törmäsi risteilijään tuhotakseen sen mutta upposi itse. Bergen Trondheim Norja Oslo puolueeton ruotsi 8. huhtikuuta 1940: Ruotsi ei ollut Saksalle strategisesti tärkeä, joten se sai jäädä rauhaan. Hallitus taivuteltiin kuitenkin hyväksymään muun muassa joukkojenkuljetukset Ruotsin läpi. A t l a n t t i Stavanger Tukholma kuului myös Tanskan miehitys. Tanskalaiset eivät todennäköisesti luovuttaisi tukikohtia saksalaisille vain pelkällä diplomaattisella painostuksella, kuten Saksa oli aiemmin olettanut. Niinpä von Falkenhorst suositteli järeämpiä keinoja ja vähintään Jyllannin valloittamista. Saksan armeijan ylin johto päätti lopulta yksimielisesti miehittää koko Tanskan. Kärsimätön Raeder pyysi 26. maaliskuuta Hitleriä käynnistämään operaatio Weserübungin mahdollisimman pian. Amiraali huomautti, että olosuhteet olisivat suotuisimmat 7. huhtikuuta uudenkuun aikaan. Hitler oli samaa mieltä, mutta hän muutti mielensä muutamaa 56 aluksen laivasto 7. huhtikuuta 1940: Pohjois- Saksasta lähti liikkeelle 56 aluksen laivasto, johon kuului Saksan uudenaikaisimpia taisteluristeilijöitä, hävittäjiä, miinanraivaajia ja torpedoveneitä. Lisäksi mukana oli tuhansista sotilaista koostuvat mainonnousujoukot. Kristiansand Britit epäröivät taas Britit epäröivät vuorostaan päivänä, jolloin operaatio Wilfred käynnistettiin. Heillä oli vaikeuksia tulkita Saksan laivaston liikkeitä Pohjanmerellä. Yrittivätkö saksalaiset murtautua ulos Atlantille, vai olivatko liikkeet reaktioita brittien toimintaan? Saksan hyökkäys juuri samaan aikaan Wilfredin kanssa oli epätodennäköinen. Britit luopuivat silti maihinnoususta Norjaan ja panostivat ratkaisevaan hyökkäykseen Saksan laivastoa vaspäivää myöhemmin. Syynä olivat ehkä sisäiset erimielisyydet operaatioon osallistuvien eri aselajien johtajien kesken. Hitler siirsi operaation alkamaan huhtikuun yhdeksäs päivä kello Hitler sai tekosyyn hyökätä Aamulla 8. huhtikuuta Hitler sai viestin siitä, että brittilaivasto oli ryhtynyt miinoittamaan Norjan vuonoja. Hän oivalsi, tanska Kööpenhamina saksa että miinoittaminen kelpaisi tekosyyksi saksalaisten kaavailemalle operaatiolle. Nyt meillä on peruste hyökkäykselle, diktaattori totesi innoissaan. Lue lisää ruotsi I t ä m e r i Saksan valloittamat alueet. Geirr Haarr: The German Invasion of Norway, April 1940, Naval Institute Press, 2009 Joseph Kynoch: Norway 1940, The Crowood Press, 2005 C.J. Hambro: I Saw It Happen In Norway, Richardson Press, Historia