16X OULUN VESI VE1 VIINIVAARAN TARKENNETTU VEDENOTTORATKAISU JA ARVIO LISÄTUTKIMUSTARPEESTA

Transkriptio

1 OULUN VESI VE1 VIINIVAARAN TARKENNETTU VEDENOTTORATKAISU JA ARVIO LISÄTUTKIMUSTARPEESTA

2 1 Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

3 Sisältö 1 1 TYÖN LÄHTÖKOHDAT VEDENOTTORATKAISU Vedenhankinta Raakaveden laatu ja käsittely POHJAVESIMALLINNUS PINTAVEDET JA NIIDEN TILA Aikaisemmin laaditut tarkastelut Vesistöt ja niiden tilaluokitukset Virtaamat ja vedenkorkeudet Nuorittajoki Pienvedet ja pohjavesien purkautuminen Pintavesien laatu Nuorittajoen valuma-alue Kivijoen valuma-alue Pohjaveden laatu KALASTO JA KALASTUS Nuorittajoki Järvet ja pienet ojat VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Vaikutusten arvioinnin periaatteet Vaikutus virtaamiin ja vedenkorkeuksiin Vaikutus veden laatuun Vaikutus vesistöjen luokitukseen ja vesienhoidon tavoitteisiin Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Lieventämistoimenpiteet VESITALOUSLUVAN OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET Aiemman vesitalouslupahakemuksen hylkäämisen perusteet ja hallinto-oikeuden linjaukset Vedenottosuunnitelmassa tapahtuneet muutokset Arvio uuden suunnitelman mukaisen ottoluvan oikeudellisista edellytyksistä LUONTOARVOT Viinivaara-Kälväsvaara pohjavesialueen luontoarvot Luontovaikutusten arviointi Vaikutukset luontoarvoihin KUSTANNUKSET... 33

4 9.1 Investointikustannukset Käyttökustannukset LISÄTUTKIMUSTARPEET Pohjavesialueen tutkimukset Pohjavesimallinnus Luontoarvot Laaditut arvioinnit YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET VIITTEET Liitteet Liite 1 Viinivaara-Kälväsvaara pohjaveden virtaussimulaatiot Liite 2 Vedenlaadun havaintopaikat 1: Liite 3 Vesistöjen vedenlaadun kehitys Piirustukset 1 Viinivaara-Kälväsvaara pohjavesialue 1:50 000

5 1 TYÖN LÄHTÖKOHDAT 16X Vuoden 2013 lopussa on valmistunut konsulttityönä laadittu selvitys Oulun vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehdoista. Ko. selvityksessä on kartoitettu kattavasti Oulun ja lähialueen pohjavesivaroja ja luotu päätöksenteon pohjaksi vaihtoehdot, joilla Oulun vedenhankintaa voidaan varmistaa. Päätöksentekijät ovat pitäneet riittävänä varautumisen tasona varmuusluokan II alarajan saavuttamista. Vaihtoehtoisesta vesilähteestä Kanta-Ouluun saatavan vesimäärän tulee siten olla m 3 /d. Tämä Viinivaara vedenhankintaratkaisu poikkeaa muista vedenhankintaratkaisusta siinä suhteessa, että alueen hyödyntäminen on ollut aikaisemmin lupakäsittelyssä, joten tämän vaihtoehdon osalta luontoarvot on kattavasti inventoitu, lisäksi luontovaikutusten arviointia varten alueista on laadittu pohjavesimallit sekä tehty yksityiskohtainen tarkastelu vedenoton vaikutuksista pintavesiin. Aikaisemmin tehtyjen selvitysten pohjalta on luontovaikutusten yksityiskohtainen arvioiminen mahdollista tehdä uudessa vedenottoratkaisussa. 3 2 VEDENOTTORATKAISU 2.1 Vedenhankinta Vedenottamoiden sijoittelussa periaatteena on ollut suunnitella m 3 /d vedenottoratkaisu siten, että vaikutukset keskeisimpiin luontoarvoihin minimoidaan. Katosharjun ja Viinivaaran alueelta pohjavettä on suunniteltu hyödynnettävän m 3 /d ja Kälväsvaaran länsipäästä m 3 /d. Vedenottomäärät ovat keskimääräisiä arvoja, ottoa jaksotetaan siten, että kuivina kausina ottomäärä on pienempi. Vedenotto sijoittuu pohjavesialueiden eteläosiin. Vedenottamoiden sijoittuminen on esitetty piirustuksessa 1 ja ottamokohtaiset vesimäärät taulukossa 1. Taulukko 1. Viinivaara-Kälväsvaara alueelle suunniteltu vedenotto. Vedenottamo Veden otto (m 3 /d) Katosharju K7 400 Viinivaara AK Viinivaara MV9 500 Viinivaara MV9/3 500 Viinivaara 8/ Viinivaara Por Viinivaara Por 11/ Viinivaara V Hanganvaara Por Kälväsvaara 5/ Kälväsvaara Por yhteensä Viinivaara-Kälväsvaara alueelta hyödynnettävän raakaveden laatu on erinomainen ja laadun pysyvyys pienennetyllä vedenotolla on taattu. Alkaloinnissa ei synny hukkavesiä ja kaikki alueelta hyödynnettävä vesi saadaan johdettua kulutukseen (vrt. kappale 2.2).

6 2.2 Raakaveden laatu ja käsittely 16X Viinivaara-Kälväsvaara-alueella rauta- ja mangaanipitoisuudet alittavat kaikilla alueilla selvästi talousveden laatusuosituksen (taulukko 2). Vesi ei vaadi käsittelyä. Veden ph on laatusuositusten alarajan tuntumassa, joten vesi on syytä alkaloida ennen talousvesikäyttöä. Alueen pohjavedet ovat muodostuneet ympäröiviä soita korkeammilla harjuilla ja orgaanisen aineen pitoisuudet ovat alhaisia. Taulukko 2. Raakaveden laatu Viinivaara-Kälväsvaara -alueella. Parametri ph Rauta, Fe Mangaani, Mn Yksikkö mg/l mg/l Laatusuositus 6,5-9,5 0,2 0,05 Katosharju, luoteispää 6,3-6,5 0,01-0,04 0,001-0,005 Katosharju, kaakkoispää 6,0-6,7 0,005-0,01 <0,01 Viinivaara, Hanganvaara 6,5-6,6 0,001-0,1 0,001-0,01 Viinivaara, länsipää 6,6-7,3 0,01-0,1 0,001-0,01 Kälväsvaara, länsipää 6,6-6,7 0,01-0,05 0,001-0,03 4 Alkalointi toteutetaan kalkkikivisuodattimella. Kalkkikivisuodatuksessa ei synny hukkavesiä käytännössä olenkaan, joten kaikki hyödynnettävä pohjavesi saadaan talousvesikäyttöön. Alkalointilaitos voidaan sijoittaa vedenottoalueelle tai syöttöjohtolinjan varrelle. Vettä, jossa rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat hyvin pienet, on mahdollista johtaa ennen alkalointia pitkiäkin matkoja. Tässä vaiheessa on oletettu alkalointilaitoksen sijoittuvan vedenottoalueelle. Aikaisemmissa vaiheissa, jolloin on tarkasteltu selvästi suuremman vesimäärän hyödyntämistä Viinivaara-Ylikiiminki suunnasta, on selvitetty energian talteenottoa syöttöjohdosta putkeen asennettavalla turbiinilla. Tässä ratkaisussa, jossa putkessa johdettava vesimäärä on pienempi, ei ole perusteita energian talteenottoon. 3 POHJAVESIMALLINNUS Viinivaaran ja Kälväsvaaran alueiden vedenhankintamahdollisuuksia on jo aikaisemmin tarkasteltu pohjaveden virtausmallin avulla. Tässä työssä uuden vedenottoratkaisun vaikutuksia tarkastelun pohjana käytettiin em. virtausmalleja. Simuloinnissa käytetty vuosisadanta päivitettiin ilmatieteenlaitoksen sadantatietojen perusteella (615 mm/v). Aikaisemmin tehdyissä simuloinneissa on käytetty sadannan arvona 704 mm/v. Virtausmallilla tehtiin luonnontilan simulaatiot sadannalla 704 mm/v ja 615 mm/v sekä vedenottotilanteen simulaatio tämän suunnitelman mukaisella vedenottoratkaisulla. Pohjavesimallinnuksen tulosten perusteella Viinivaaran alueella muodostuu pohjavettä reilut m 3 /d ja Kälväsvaaran alueella hieman vajaat m 3 /d. Viinivaaran simulointien perusteella pohjavedenoton vaikutukset kohdistuvat pääasiassa muodostuman eteläpuolella sijaitsevien alueiden pohjavesipurkautumiin. Kälväsvaaran alueelle suunnitellun vedenoton vaikutukset kohdistuvat niin ikään muodostuman eteläpuolelle. Pohjaveden virtausmallisimulaatioiden laskentaperusteet ja yksityiskohtaiset tulokset on esitetty liitteenä 1 olevassa raportissa.

7 4 PINTAVEDET JA NIIDEN TILA Aikaisemmin laaditut tarkastelut YVA-selvityksen yhteydessä v on alun perin laadittu selvitys Viinivaara- Kälväsvaara- alueen vedenoton vaikutuksista alueen vesistöjen virtaamiin ja vedenkorkeuksiin. Vesitasetarkastelua on päivitetty vuonna 2009, jolloin Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolta on haettu lupaa pohjavedenottamiseen Viinivaara-Kälväsvaara alueelta m 3 /d ja Ylikiimingin harjujaksolta m 3 /d. Kälväsvaaran vedenottoa on tuolloin pienennetty merkittävästi YVA-vaiheessa tarkastellusta vedenottoratkaisusta. 4.2 Vesistöt ja niiden tilaluokitukset Nuorittajoki (60.06 ja 60.07) on Kiiminkijoen (60) pisin sivuhaara. Joki virtaa pääosin Hetekylän suuntaisesti, ja yhtyy Kiiminkijokeen Oulun Ylikiimingin Jokikokossa. Nuorittajoki saa alkunsa Pudasjärven kaupungin Ruottisenjärvestä. Nuorittajoen valuma-alue on metsätalousvaltaista aluetta. Tarkastelualueen vesistöt on esitetty kuvassa 1. Nuorittajoki on pintavesityypiltään suuri turvemaiden joki (St). Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman osassa 4 käsitellään Kiiminkijoen vesistön tilaa ja tilatavoitteita (Ehdotus Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmasta , ). Nuorittajoki on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Hyvän ekologisen tilan saavuttamisen suurimpana esteenä on suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus. Merkittävimmät kuormittajat Nuorittajoella ovat turvetuotannosta aiheutuva pistekuormitus, metsätalous ja muu hajakuormitus (käytöstä poistuneet pellot). Nuorittajoen tavoitetila vuoteen 2021 mennessä on hyvä, ja tilan saavuttamiseksi arvioidaan tarvittavan lisätoimenpiteitä. Nuorittajoessa ihmisen aiheuttamaa fosforikuormitusta (maa- ja metsätalous) tulisi toimenpideohjelman mukaan saada vähennettyä % nykyisestä. Typpikuormalle ei ole vähennystarvetta. Iso Olvasjärvi (60.066) on pintavesityypiltään matala humusjärvi (Mh) ja se on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Merkittävimmät kuormittajat Iso Olvasjärvellä aiheuttaa metsätalous, muu hajakuormitus (käytöstä poistuneet pellot) ja mahdollisesti sisäinen kuormitus. Iso Olvasjärvellä tavoitetila vuoteen 2021 mennessä on hyvä, ja tilan saavuttamiseksi arvioidaan tarvittavan lisätoimenpiteitä. Nuorittajoessa ihmisen aiheuttamaa fosfori- ja typpikuormitusta (maa- ja metsätalous) tulisi toimenpideohjelman mukaan saada vähennettyä >50 % nykyisestä. Nuorittajoen ja Iso Olvasjärven tavoitetilan saavuttamiseksi, asetettiin Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa lisätoimenpiteitä. Maatalouden osalta ravinnekuormitusta vähennettäisiin optimoimalla lannoitusta peltoviljelyssä, sekä vähennettäisiin monivuotisten nurmien pintalannoitusta. Metsätalouden osalta keskeisintä on kunnostusojitusten, hakkuiden, maanmuokkausten ja lannoitusten kuormitusten vähentämisen tehostaminen vesien suotautumiseen perustuvilla menetelmillä. Turvetuotannon osalta keskeisintä on, että uusien turvetuotantoalueiden osalta tuotannon ulkopuolisen ajan kuormituksen vähentämistä ottamalla pintavalutus tai muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä ympärivuotiseen käyttöön.

8 Kiiminkijoen pääuomaan laskeva Kivijoki on Nuorittajokea selvästi pienempi joki. Se virtaa suoalueen keskellä hitaasti useiden matalien ja rehevien järvien läpi (Iso- Timonen, Marttisjärvi, Vähä- ja Iso Ruohonen, Kivijärvi). Marttisjärvi ja Iso-Timonen ovat pintavesityypiltään matalia runsashumuksisia järviä (MRh). Kivijärvi on pintavesityypiltään hyvin lyhytviipymäinen järvi (Lv). Kivijoki on pintavesityypiltään keskisuuri turvemaiden joki (Kt). Marttisjärven ja Iso Timosen ekologinen tila on tyydyttävä. Kivijärveä ei ole luokiteltu. Marttisjärvessä ja Iso-Timosessa ihmisen aiheuttamaa fosfori- ja typpikuormitusta (maa- ja metsätalous) tulisi toimenpideohjelman mukaan saada vähennettyä >50 % nykyisestä. Kivijoki-Kokkojoki-Marttisjoki-Timo-oja on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Hyvän ekologisen tilan saavuttamisen suurimpana esteenä on suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus. Merkittävimmät kuormittajat ovat metsätalous ja laskeumat. Tavoitetila vuoteen 2021 mennessä on hyvä, ja tilan saavuttamiseksi arvioidaan tarvittavan lisätoimenpiteitä. Ravinteiden kuormitusvähenemistarvetta ei pystytä arvioimaan, koska vesimuodostumasta ei ole pitoisuusmittaustuloksia. 6

9 7 Kuva 1. Tarkastelualueen vesistöt ja valuma-alueet. Kartalla suunnitellut vedenottomot.

10 4.3 Virtaamat ja vedenkorkeudet Nuorittajoki Nuorittajoen valuma-alueen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 2,2 %. Nuorittajoen virtaamia ja veden korkeuksia mitataan joen alaosalla Perttusen mittausasemalla (asema ), jossa valuma-alue on 1045 km 2. Vuosijaksolla mittausten mukaan keskivirtaama on ollut 12,5 m 3 /s, mikä vastaa noin 12 l/s km 2 keskivaluntaa. Virtaamien ääriarvot ovat mittausten mukaan olleet ko. jaksolla 0,1 266 m 3 /s (q = 0,1 255 l/s km 2 ). Vuorokausivirtaamien vaihtelua on esitetty kuvassa 2 ja virtaamien kuukausivaihtelua taulukossa 3. Taulukko 3. Kuukausivirtaamien keski- ja ääriarvoja Nuorittajoen Perttusessa vv Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Keskiarvo 3,9 2,5 2,5 28,5 43,9 10,1 6,3 7,4 8,4 12,8 13,8 9,0 Min 0,4 0,3 0,3 0,4 3,1 1,8 0,2 0,1 0,1 0,5 0,5 0,4 Maks 53,6 29,3 27,0 266,0 252,7 46,4 53,1 62,9 56,0 63,6 80,4 79,5 Kuva 2. Nuorittajoen Perttusessa mitatut vuorokausivirtaamat vv Todellisuudessa Nuorittajoen alivirtaamat ovat mitattuja suurempia, sillä käytetyn purkautumiskäyrän alapää ei kuvaa virtaamia oikein; alivirtaamat ovat asteikon antamia virtaamia suurempia (Suomen ympäristökeskuksen hydrologi TkT Jarkko Koskela, s- posti ). Korjaukset mittausaikasarjoihin tehdään, kun mittauksia saadaan tarpeeksi käyrän korjaamiseksi.

11 9 Eroa kuvaa seuraavat tarkistusmittaukset (A. Miettunen ): Pvm. W Mitattu Asteikon Ero virtaama virtaama cm 1,88 m³/s 1,69 m 3 /s 0,19 m 3 /s (11,2 %) cm 1,82 m³/s 1,47 m 3 /s 0,35 m 3 /s (23,8 %) cm 1,54 m³/s 1,03 m 3 /s 0,51 m 3 /s (49,5 %) Alustavien mittausten mukaan virhe kasvaa virtaamien pienentyessä. Syke:n vesistömallijärjestelmästä poimittuna Nuorittajoen keskivirtaamaksi vastaavalla jaksolla saadaan 13,2 m 3 /s ja keskialivirtaamaksi 1,3 m 3 /s. Vesistömalli on vesistön hydrologista kiertoa ja vedenkulkeutumista vesistön uomissa ja järvissä kuvaavaa Suomen ympäristökeskuksen malli, joka kuvaa veden kiertokulun sadannasta maaperän ja vesistöjen kautta haihdunnaksi ja valunnaksi mereen. Vesistömallissa on kuvattu hydrologisen kierron kannalta tärkeimmät vesistöalueen elementit: aluesadanta, lumipeite, haihdunta maanpinnalta ja vesistöstä, maankosteus, pohjavesi, valunta, järvet ja joet Pienvedet ja pohjavesien purkautuminen Virtaamissa esiintyy normaalisti selvää vuodenaikaisvaihtelua. Yleensä kevättalvella on 1-2 kuukauden alivirtaamakausi ja loppukesällä esiintyy usein toinen alivirtaamakausi. Ylivirtaamat ajoittuvat yleensä kevääseen ja syksyyn, joskin pienissä vesistöissä usein muulloinkin esiintyy rankkasateen aiheuttamia suuria virtaamia. Mitä pienempiä valuma-alueita tarkastellaan, sitä äärevämpiä virtaamat yleensä ovat. Lisäksi järvisyys (varastotilavuus) vaikuttaa merkittävästi virtaamien jakautumiseen. Vesistöön päätyvä kokonaisvalunta koostuu karkeasti luokiteltuna pintavesivalunnasta, välikerrosvalunnasta ja pohjavesivalunnasta. Valunta on ilmiönä kuitenkin hyvin monimutkainen ja mm. eri vesijakeiden osuuksien määrä ja vaihtelu riippuvat paljon mm. pohjamaan rakenteesta (mm. maalaji) ja tilasta (mm. vettymisaste, lämpötila). Pohjaveden määrät ja osuudet vaihtelevat siten alueellisesti ja ajallisesti mm. vuodenaikojen ja sadannan mukaan. Isotooppitutkimuksin on todettu, että yleensä kokonaisvalunnan kasvaessa pohjavesivaluntakin kasvaa ja valunnan pienentyessä pohjavesivaluntakin pienenee. Yleisesti voidaan arvioida, että viipymä vajovesikerroksessa aiheuttaa viiveen sade- ja sulamisvesien päättymiseen pohjavesikerokseen. Pohjavedet purkautuvat usein vesistöihin soiden ja kosteikkojen kautta, jolloin myös syntyy viivettä pohjavesien saavuttaessa uoman. Karkeasti voidaan ajatella, että pohjavesipurkaumat ja pohjavesivalunta vesistöihin noudattelee pohjavesipintojen korkeuksien vaihtelua. Kuvassa 3 on esitetty Viinivaaran alueen pohjaveden korkeuksien keskimääräistä vaihtelua pohjavesiputkien korkeusmittausten perusteella laskettuna. Kuvaaja on laskettu 27 havaintoputken pinnankorkeustiedoista, siten että korkeuden vaihtelua on kuvattu aina ko. putken keskiarvoon verrattuna.

12 10 Kuva 3. Pohjaveden pinnan korkeuden vaihtelu Viinivaaran alueella kuukausikeskiarvoina. Pohjavesipinnat ovat alhaisimmillaan helmi-maaliskuussa ja korkeimmillaan sulannan jälkeen kesäkuussa, josta pinnat laskevat lokakuulle ja kääntyvät sen jälkeen syyssadannan vaikutuksesta uudelleen nousuun. Pohjavesivaikutuksen liiallista korostumista alivirtaamatilanteissa on pyritty vähentämään tarkastelemalla alivirtaamakautta pidempänä ajanjaksona kuin vuoden alimpien virtaamien keskiarvona (MNQ) vastaavasti kuin vuoden 2002 ja 2009 selvityksessä (taulukko 4). Taulukko 4. Tyypillinen ali- ja keskivirtaamatilanne tarkastelualueella (Pöyry 2009). Sivu-uoma Valuma-alue km2 Tyypillinen alivirtaamakauden virtaama (l/s) Tyypillinen alivirtaamakauden valunta (l/s) Tyypillinen keskivirtaamakauden virtaama (l/s) Tyypillinen keskivirtaamakaude n valunta (l/s) Piltuanjoki 149, , ,4 Olvasoja 52, , ,5 Leppioja 23, , ,9 Sorsuanoja 83, , ,8 Kivijoki 166, , ,2 Nuorittajoki, Sorsuan ap , ,2 Nuorittajoki suu , ,1 Tyypillisessä alivirtaamatilanteessa valunnaksi on arvioitu Olvasojaa lukuun ottamatta (suurempi järvisyys) noin 1-2 l/s km 2 ja tyypilliseksi keskivalunnaksi m 3 /s. Suomen ympäristökeskuksen pienillä valuma-alueilla mitataan veden kiertokulun muuttujia valuma-alue mittakaavassa. Vuonna 2010 oli toiminnassa yhteensä 35 valuma-aluetta, joilta purkautuva virtaama määritetään tarkasti mittapatojen avulla. Nuoritan alueella näitä pienvaluma-alueita ei ole, eräs lähimmistä on Ranualla sijaitseva Kotiojan pienvaluma-alue (tunnus 120), jonka valuma-alue on 18,11 km 2. Tyypillisesti nämä alueet ovat järvettömiä. Vertailun vuoksi taulukossa 5 on esitetty tämän alueen tyypillisiä valunta-arvoja kuukausitasolla esitettynä. Keskiarvot tasaavat vaihtelua

13 vuosittaisten erojen ollessa suuria, myös vuorokausivaluntojen vaihtelu on suurta. Vuosikeskiarvo vastaa Nuoritan keskivaluntaa. Taulukko 5. Ranualla sijaitsevan pienvaluma-alueen Kotioja (120) kuukausivaluntoja mittausjaksolla (Suomen ympäristökeskus). 11 q l/s km 2 Tammi 2,42 Helmi 1,53 Maalis 1,37 Huhti 15,56 Touko 61,34 Kesä 12,11 Heinä 7,26 Elo 9,18 Syys 8,24 Loka 10,48 Marras 11,26 Joulu 6,44 Keskiarvo 12, Pintavesien laatu Nuorittajoen valuma-alue Tarkastelualueen pintavesien laatua on seurattu liitteessä 2 esitetyillä havaintopaikoilla. Taulukossa (Taulukko 6) on esitetty Nuorittajoen, Iso Olvasjärven ja Sorsuanojan keskimääräinen vedenlaatu vuosina Iso Olvasjärvi laskee Olvasojaa pitkin Nuorittajokeen noin 1,5 km Nuorittajoen Määtänperän havaintopaikan yläpuolelle (liite 2). Sorsuanojan havaintopiste sijaitsee noin 25 km Nuorittajoen suun yläpuolella. Nuorittajoen happipitoisuus on ollut kesäaikaan hyvää tasoa ja talvella tyydyttävä/välttävä. Veden ph on ollut happaman puolella. Nuorittajoen vesi on ollut lievästi sameaa ja veden sähkönjohtavuus on ollut luonnonvesille tyypillisesti alhaista tasoa. Vesi on ollut humus- ja rautapitoista ja väriltään tummaa. Nuorittajoen kesän keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet ilmentävät rehevyyttä. Nuorittajoen yläosan (Määtänperä) havaintopaikalla vesi oli pääasiassa kesäaikaan hieman heikompilaatuisempaa kuin Nuorittajoki suulla. Iso Olvasjärven happitilanne on tyydyttävä, kesällä hyvä ja talvella välttävä. Talviaikaan järvi on kärsinyt ajoittain hapettomuudesta. Veden ph on vaihdellut 6,0-9,0 välillä, ollen keskimäärin neutraalin tuntumassa (ph 7,0). Kesän keskimääräiset kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet ovat olleet suurempia kuin Nuorittajoessa. Ravinnepitoisuudet ilmensivät rehevyyttä ja keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus oli ylireheville vesille tyypillistä korkeaa tasoa. Sorsuanojan veden happitilanne on ollut keskimäärin hyvä niin talvella kuin kesälläkin. Veden ph on ollut Nuorittajoen tavoin keskimäärin happaman puolella. Oja vesi oli väriltään tummaa sekä humusvaikutteista. Keskimääräinen veden laatu on ollut hieman parempi kuin Nuorittajoessa. Kesän keskimääräiset typpi- ja a-klorofyllipitoisuudet ilmensivät lievää rehevyyttä ja fosforipitoisuus rehevyyttä.

14 Taulukko 6. Keskimääräinen veden laatu Nuorittajoessa, Iso Olvasjärvessä ja Sorsuanojan alapuolella vuosina (Lähde: Hertta-tietokanta). n= näytteiden lukumäärä. 12 n syv. lt Happi Happi ph Sameus COD Mn S-joht. Alkalinit. Väri K-aine Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 23 -N Fe a-chl m C kyll.% mg/l FNU mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Nuorittajoki Määtänperä ka ,6 10,8 9,0 80 6,4 7,1 21 3,2 0, , ,9 min 0,1 5,6 52 2,8 5,4 8 1,4 0, , ,3 max 24,8 12, ,4 8,8 42 7,2 0, kesä 61 0,5 14,7 8,4 83 6,6 7,1 22 3,3 0, , talvi 6 0,8 0,2 9,7 67 6,5 14 5, , Iso Olvasjärvi ka ,8 7,2 8,9 76 7, ,9 0, , min 0,0 0,2 0,3 2 6,0 1,3 6 2,0 0, , ,5 max 3,0 23,7 13, , ,1 0, kesä 20 0,6 14,8 10, , ,5 0, talvi 18 1,3 1,1 7,2 50 6,4 2,2 10 3,4 0, , Sorsuanoja alap silta ka ,4 9,0 10,1 86 6,6 4,5 18 3,4 0, , ,7 min 0,0 0,1 7,6 72 5,3 2,7 3 1,5 0, , ,5 max 1,0 16,0 13, ,3 7,8 32 6,1 0, kesä 23 0,3 11,1 9,7 87 6,7 3,0 19 3,4 0, , ,7 talvi 3 0,4 0,3 12,1 83 6,8 9 5, , Nuorittajoki suu ka ,6 8,6 9,8 82 6,5 7,3 20 3,7 0, , ,3 min 0,0 1,4 15 2,8 5,8 5 1,3 0, , ,9 max 24,4 13, , ,5 0, kesä 106 0,5 15,3 8,5 85 6,7 8,5 22 3,4 0, , ,6 talvi 36 1,0 0,2 11,1 76 6,5 14 5,7 0, , Nuorittajoen, Iso Olvasjärven ja Sorsuanojan veden laadun kehitystä vuosina on esitetty liitteen 3 kuvaajissa. Nuorittajoessa kemiallisen hapenkulutuksen ja värin arvot sekä kiintoainepitoisuudet näyttäisivät olevan kasvussa, joskin vaihtelu on ollut suurta. Yhden havaintokerrankin korkeat pitoisuudet nostavat trendiviivaa. Ravinnepitoisuuksissa ei ole juurikaan havaittavissa muutoksia. Iso Olvasjärven ravinnepitoisuudet ovat olleet lievässä kasvussa. Kemiallinen hapenkulutus ja väriarvojen osalta ei ole havaittavissa muutoksia. Sorsuanojan kemiallinen hapenkulutus ja väriarvojen osalta on havaittavissa kasvua, ravinnepitoisuuksien osalta ei ole havaittavissa muutoksia (liite 3) Kivijoen valuma-alue Kivijoen valuma-alueelta on saatavissa veden laatu tuloksia melko niukasti (Taulukko 7). Eniten näytteitä on otettu Kivijärvestä. Käytettävissä olevan aineiston perusteella järvivedet ovat kärsineet ajoittain kevättalvisin hapettomuudesta. Huonon happitilanteen johdosta myös rauta- ja fosforipitoisuudet ovat olleet ajoittain erittäin korkeita etenkin Marttisjärvessä ja Kivijärvessä. Järvivedet ovat olleet keskimäärin hyvin tummia, lievästi sameaa/sameahkoa ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot ovat olleet koholla. Marttisjärven ja Kivijärven kesän keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevyyttä. Iso-Timosen fosforipitoisuus ilmensi rehevyyttä, mutta typpi- ja a-klorofyllipitoisuudet ylirehevyyttä. Kivijoen keskiosalla veden ph on ollut keskimääräin happaman puolella. Jokivesi on ollut väriltään tummaa, lievästi sameaa ja rautapitoista. Joen happitilanne on vaihdellut välttävästä hyvään. Kesän keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevyyttä.

15 Taulukko 7. Veden laatu Kivijoen valuma-alueella (60.043) vuosina (Lähde: Herttatietokanta). n= näytteiden lukumäärä 13 n syv. lt Happi Happi ph Sameus COD Mn S-joht. Alkalinit. Väri K-aine Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 23 -N Fe a-chl m C kyll.% mg/l FNU mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Marttisjärvi ka ,7 4,9 5,0 42 6,2 7,8 28 5,0 0, , min 0,0 0,1 0,0 0 5,8 2,4 13 2,4 0, , max 1,0 17,0 9,6 86 6, ,5 1, kesä 5 0,4 12,2 8,5 79 6,4 4,5 23 2,6 0, , talvi 4 0,9 0,4 0,4 3 6,0 9,4 43 9,3 0, , Iso Timonen ka ,4 8,6 7,9 72 6, ,8 0, min 0,0 0,1 0,0 0 5,9 5,3 17 2,4 0, max 1,0 20,9 11, , ,0 0, kesä 3 0,4 13,5 9,7 94 6, ,6 0, talvi 1 0,8 0,6 7,4 52 5,9 5,3 39 9,3 0, Kivijärvi ka ,8 5,8 7,9 64 6,1 4,6 29 3,5 0, min 0,0 0,1 0,0 0 4,6 0,7 14 1,9 0, max 1,0 23,1 14,2 99 7, ,8 0, kesä 15 0,5 19,0 8,2 88 6,7 5,5 24 2,1 0, talvi 27 1,0 0,5 8,5 59 5,9 3,8 32 4,0 0, Kivijoki keskiosa ka ,5 18,1 7,3 76 6,4 6,1 24 2,1 0, min 0,5 15,0 5,8 65 6,2 5,5 22 2,0 0, max 0,5 21,2 8,7 86 6,5 6,6 25 2,2 0, Pohjaveden laatu Kivijoen valuma-alueen veden laadun kehitystä vuosina on tarkasteltu liitteessä 3. Marttisjärven kemiallisen hapenkulutuksen- ja väriarvot sekä fosforipitoisuudet näyttäisivät olevan laskussa. Typpipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Iso-Timosen ravinnepitoisuudet sekä kemiallisen hapenkulutuksen ja väriarvot näyttäisivät olevan kasvussa. Kivijärven kemiallisen hapenkulutuksen arvot ovat myös kasvaneet, mutta väriarvossa sekä ravinnepitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Kivijoen vedenlaatu on ollut vuosina 2001 ja 2013 hyvin samankaltainen. Alueen pohjavedet ovat muodostuneet yleensä ympäröiviä soita korkeammilla harjualueilla ja siksi orgaanisen aineen pitoisuudet ovat alhaisia. Toisaalta monilla paikoilla maaperän orgaanista ainesta sisältävän kerroksen mikrobitoiminnan vaikutus on havaittavissa veden hiilidioksidi pitoisuuksien nousuna ja vastaavasti happipitoisuuden laskuna. Näillä alueilla myös raudan ja mangaanin pitoisuudet ovat jossain määrin muita alueita korkeammat. Vähäisiä merkkejä ihmisen toiminnan vaikutuksista on nähtävissä alueen luoteispäässä Katosharjun alueella, jossa osassa tutkituista pohjavesistä on ollut luonnon tasoa korkeampia nitraattipitoisuuksia. Pohjavesien laatua on tutkittu lähinnä talousvesikäytön kannalta, joten mm. fosforipitoisuuksia on tutkittu vähän. Yleisesti voidaan sanoa, että pohjavesien laatu poikkeaa pintavesistä keskimääräisestä laadusta, ne ovat mm. kirkkaita ja värittömiä. Merkittävimmin laatu poikkeaa sameus, väri, rauta ja COD Mn -arvojen osalta. Myös ravinteita vedessä on pintavesiä selvästi vähemmän. Taulukossa 8 on esitetty koepumppausten aikaisia pohjaveden laatutietoja.

16 Taulukko 8 Tarkastelualueen pohjaveden laatutietoja, n= näytteiden lukumäärä 14 Lt Happi Happi ph Alkalin. Sähkönj. Väri COD Mn Rauta Sameus KokP PO 4 -P KokN NH 4 -N NO 23 -N ºC kyll.% mg/l mmol/l ms/m mg Pt/l mg/l µg/l FNU µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l keskiarvo 4, ,2 6,7 0,31 4,2 4 0, , ,2 41 keskihajonta 1,0 11 1,4 0,3 0,052 1,7 3 0, ,28 5,7 5,1 10 0,55 44 minimi 3,4 51 6,0 5,8 0,084 2,0 <5 0,2 <5 0, <2 <5 maksimi 9, ,5 7,4 0, , , ,0 330 n KALASTO JA KALASTUS 5.1 Nuorittajoki Nuorittajoella turvetuotannon kalataloudelliseen tarkkailuun liittyvien sähkökoekalastusten mukaan (Pöyry Finland Oy 2014) koskikalasto on ollut pääasiassa pohjakaloja, kivisimppua ja kivennuoliaista (taulukko 9). Näiden lisäksi on saatu pienin tiheyksin taimenta, harjusta, ahventa ja särkikaloja. Taimenen esiintyminen on ollut riippuvainen kulloinkin tehdyistä istutuksista; kesänvanhoja ja siten varmuudella luonnonpoikasia ei ole saatu. Luonnonkantaa olevaa harjusta on esiintynyt säännöllisesti pienin tiheyksin vain alemmalla Kalliokosken alueella. Sorsuanojan yläpuoliselta Viinikoskelta on saatu RKTL:n (nyk. LUKE) koekalastuksissa hyvin satunnaisesti lohen luonnonpoikasta (Alpo Huhmarniemi, suull. tied ). Taulukko 9. Sähkökoekalastusten tulokset (yks./aari) Nuorittajoella v Pylväskoski on Sorsuanojan yläpuolinen ja Kalliokoski Sorsuanojan alapuolinen koski. Pylväskoski Kalliokoski Taimen 2,8 2,3-6,0 3,2 - Harjus - - 0,5 1,9 0,5 0,5 Mutu 0,5-2,8 1,8-0,5 Särkikalat ,5-1,9 Ahven 4,1-2, ,0 Kivisimppu 8,3 3,7 6,5 5,6 0,9 3,3 Kivennuoliainen 5,5 0,5 1,9 4,6-2,4 Nuorittajoella vuodelta 2012 tehdyn kalastustiedustelun mukaan joella kalasti 44 kalastajaa (Pöyry Finland Oy 2013). Kalastus oli pääasiassa verkko-, katiska-, heittovapa- ja koukkukalastusta. Osakaskuntien keskiarvona verkoilla kalasti 44 %, katiskoilla 65 % ja heittovavoilla 49 % kalastajista. Kalastus ajoittui koukku- ja vähäistä pilkkikalastusta lukuun ottamatta kesään touko-lokakuulle. Kalastuspäiviä oli kalastajaa kohden Hetekylän osakaskunnan alueella keskimäärin 30 ja Ylikiimingin osakaskunnan alueella vastaavasti 50. Osakaskuntien keskiarvona verkoilla kalastettiin keskimäärin 20 päivää ja katiskoilla 52 päivää. Heittovavoilla kalastettiin keskimäärin 21 kertaa kesän aikana. Kokonaissaalis Nuorittajoella oli v yhteensä noin 2300 kg, josta haukea oli kolmannes ja ahventa sekä särkeä molempia noin neljännes (taulukko 10). Näiden lisäksi saatiin merkittävästi madetta, säynettä ja lahnaa sekä hiukan taimenta, harjusta ja salakkaa. Kalastajakohtainen saalis oli keskimäärin 52 kg. Pääosa eli 80 %

17 kokonaissaaliista saatiin Nuorittajoen yläosalta, Sorsuanojan yläpuolelta. Taimenta saatiin vähän joen yläosalta ja harjusta saatiin kaikilta alueilta vain satunnaisesti. Nuorittajoella oli pyyntivahva rapukanta vielä 2000-luvun alussa, mutta rapurutto tuhosi kannan v Kalastusta eniten haittaavina tekijöinä kalastajat pitivät kaikilla alueilla veden heikkoa laatua, pyydysten likaantumista ja ajoittain pientä virtaamaa. Joen alaosalla merkittävinä haittoina pidettiin lisäksi turvetuotannon kuormitusta ja vesistön liettymistä. Taulukko 10. Kokonaissaalis (kg) Nuorittajoella Hetekylän ja Ylikiimingin osakaskuntien alueella v Hetekylä Ylikiiminki Yhteensä kg % Taimen Harjus ,3 Hauki ,4 Ahven ,3 Made ,8 Säyne ,5 Lahna ,8 Särki ,8 Salakka ,1 Yhteensä kg/kalastaja Järvet ja pienet ojat Marttisjärven ja Iso-Timosen kalataloudellisesti tärkeimmät kalalajit ovat hauki, lahna ja ahven (Juorkunan osakaskunta, Lasse Mikkonen, suull. tied ). Kalastus järvillä painottuu kevääseen ja alkukesään kutuhauen pyyntiin. Järvillä kalastavat lienevät lähinnä paikallisia talouksia (3 taloutta) ja kesämökkiläisiä (noin 10 taloutta). Järviin ei ole tehty kalaistutuksia. Marttisjärveä on padottu talvisin vesitilavuuden lisäämiseksi, jotta veden happi riittäisi talven yli. Olvasjärven ja Ahvenlammen kalasto koostuu tavanomaisista kevätkutuisista kalalajeista, kuten hauki, ahven, lahna ja särki, eikä syyskutuisia kalalajeja esiinny järvissä luontaisesti (Metsähallitus, Mauno Heikkinen, suull. tied ). Iso- Olvasjärveen on istutettu siikaa joka toinen vuosi. Järvillä kalastetaan vain vähän, ja ne ovat alikalastettuja. Rapua ei järvissä tiettävästi esiinny. Hankkeen vaikutusalueen pienissä vesistöissä, Olvasoja, Leppioja, Sorsuanoja, Hämyoja, Marttisjoki, Timo-oja ja Leväoja, on tehty sähkökoekalastuksia v (PSV-Maa ja Vesi Oy 2002). Ojien kalasto oli varsin niukka koostuen pääasiassa ahvenesta ja kivisimpusta (taulukko 11). Sen lisäksi saatiin pienin tiheyksin tai satunnaisista kohteista madetta, haukea, särkeä, mutua ja kiiskeä. Lohikaloja tavattiin vain Sorsuanojan alaosalla, josta saatiin 1 kaksikesäinen harjus ja 4 kpl ilmeisesti 2- kesäisiä taimenia. Lohikalat saattoivat olla ojassa syntyneitä, mutta todennäköisimmin ne olivat Nuorittajoesta nousseita kaksikesäisiä yksilöitä. Ko. ojilla ei liene käytännössä merkitystä kalastusalueina tai lohikalojen kutualueina.

18 16 Taulukko 11. Pienten ojien sähkökoekalastusten tulokset v Koealueen saalis kpl. Taimen Harjus Ahven Made Hauki Särki Mutu Kiiski Kivisimppu Olvasoja, Pitääminmaa Olvasoja, Hirsimaa Olvasoja, alaosa Leppioja Sorsuanoja, alaosan niva Sorsuanoja, alaosan koski Hämyoja Marttisjoki Timo-oja Leväoja VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 6.1 Vaikutusten arvioinnin periaatteet Vedenoton vaikutuksia hankealueen läheisiin pintavesimuodostumiin on seuraavassa arvioitu vesistöjen nykytilan sekä pohjavesimallinnusten perusteella. Pohjaveden otto vaikuttaa alueen pintavesimuodostumien vesitaseeseen vähentämällä pohjavesien purkautumista vesistöön, jolloin keskimääräiset virtaamat pienentyvät vastaavasti. Pumppaukset ja pinnankorkeuden muutokset muuttavat myös pohjavesien virtaussuuntia. Pohjavesi on laadultaan pintavettä parempaa, jolloin pohjavesiosuuden vähentyminen nostaa pintavesien ainepitoisuuksia laimentumisen vähentyessä. Pohjaveden lämpötila eroaa usein pintaveden lämpötilasta sen ollessa kesällä kylmempää ja talvella lämpimämpää kuin pintavesi. Vaikutuksia pintavesivirtaamiin on arvioitu laskennallisesti vesistöön purkautuvien pohjavesimäärien muutosten perusteella vesistöjen tyypillisissä ali- ja keskivirtaamatilanteissa (kappale 4.2.2). 6.2 Vaikutus virtaamiin ja vedenkorkeuksiin Tarkastelualueelta hyödynnettäväksi suunniteltu pohjaveden määrä on m 3 /d. Vesimäärästä Viinivaaran alueelta otetaan 8000 m 3 /d ja Kälväsvaaran alueelta m 3 /d. Pohjavedenotto alentaa ottokaivon ympäristössä pohjavesipintoja, ja valumaalueiden rajalla vaikutukset ulottuvat myös viereiselle valuma-alueelle esim. harjun toiselle puolelle, joskin vaikutukset ovat suurempia pohjaveden päävirtaussuunnissa. Taulukossa 12 on esitetty suunniteltu pohjaveden otto sekä sen vaikutus pohjavesipurkaumiin ja virtaamiin vesistöalueittain. Taulukko perustuu pohjavesimallinnuksen tuloksiin ja siinä on käytetty keskimääräistä pohjavesipurkaumaa.

19 17 Taulukko 12. Vedenoton vaikutus pohjavesipurkaumiin ja vesistön virtaamiin valumaalueittain. Pohjaveden purkaumana on käytetty keskimääräistä purkaumaa. Sivu-uoma Tyypillinen alivirtaama kauden virtaama (l/s) Tyypilline n keskivirtaama kauden virtaama (l/s) Purkauma Purkauma oton nykytilnteessa aikana l/s l/s Vähenemä l/s Alivirtaamaka uden virtaama ottotilanteessa Viinivaara-Kälväsvaara alueelta purkautuu pohjavesiä noin 455 l/s, joka vähenisi ottotilanteessa noin 127 l/s. Eniten pohjaveden purkaumat vähenisivät harjujakson eteläpuolella. Laskennallisesti vedenotto vähentää Kiiminkijoen alueella vesistön virtaamia 0,2-41 %. Suurin vaikutus kohdistuu Sorsuanojaan, missä suualueen virtaamat pienentyvät noin 6-41 %. Nuorittajoessa vaikutus on noin 0,6 6 %. Muilla Kiiminkijoen kolmannen jakovaiheen valuma-alueilla vähenemä on alle 15 %. Otettavat vesimäärät ovat pienentyneet merkittävästi aiempiin suunnitelmiin verrattuna. Vuoden 2009 lupahakemuksessa esitetty kokonaisottomäärä oli noin m 3 /d, josta Viinivaara-Kälväsvaara-alueelta hyödynnettävä vesimäärä oli m 3 /d. Tällöin arvioitu virtaaman vähenemä esimerkiksi Sorsuanojalla oli lähes 90 %. Vesistöalueittain vedenoton pienentyminen on vuoteen 2009 verrattuna ollut noin % (taulukko xx). Taulukko 13. Pohjaveden vähenemä vesistöalueittain vuoden 2009 ja 2015 ottotilanteissa. m 3 /s Muutos % Keskivirtaama kauden virtaama ottotilanteessa Muutos % m 3 /s Piltuanjoki ,4 94,4 2,9 247,1 1,2 % 1 697,1 0,2 % Olvasoja ,5 38,2 18,4 131,6 12,3 % 481,6 3,7 % Leppioja ,7 18,0 5,6 34,4 14,1 % 294,4 1,9 % Sorsuanoja ,8 90,8 53,0 77,0 40,7 % 847,0 5,9 % Kivijoki ,5 74,1 44,4 255,6 14,8 % 1 655,6 2,6 % Sorsuanperän a ,7 12,0 2,8 97,2 2,8 % 697,2 0,4 % Nuorittajoki, Sorsuan ap ,1 253,4 82, ,4 % ,7 % Nuorittajoki suu ,1 253,4 82, ,5 % ,6 % Kiiminkijoki, Nuoritan alapuolella ,6 327,5 127, ,1 % ,3 % Kiiminkijoki suu ,6 327,5 127, ,0 % ,3 % Valuma-alue Vähenemä Vähenemä Muutos ottottil ottottil /2015 Nuorittajoen alue Sorsuanperä ,1 % Sorsuanoja ,6 % Leppioja ,0 % Olvasoja ,9 % Piltuanjoki ,7 % Yhteensä ,7 % Kiiminkijoen alue Kivijoki ,3 % Yhteensä ,3 %

20 Oletettaessa pohjavesipurkauma vakioksi kaikissa virtaamatilanteessa laskelmat yliarvioivat pohjaveden osuuden alivirtaamatilanteessa, vaikka pohjavesivaikutuksen liiallista korostumista alivirtaamatilanteissa on pyritty vähentämään tarkastelemalla alivirtaamakautta pidempänä ajanjaksona kuin vuoden alimpien virtaamien keskiarvona (MNQ). Esimerkiksi Sorsuanoja on ilmeisesti jo nykyisin alivirtaamatilanteissa paikoitellen kuiva ja uoma koostuu peräkkäisistä, lähes seisovasta vedestä koostuvista allasjonoista. Tällaiset tilanteet todennäköisesti hieman yleistyvät ja laajenevat vedenottotilanteessa. Vedenkorkeuden ja virtaaman välinen yhteys riippuu uoman morfometriasta. Usein purkautumiskäyrä on ns. power-käyrän muotoinen, jolloin alivesitilanteissa vaikutus veden korkeuksiin ei ole kovin suuri. Esimerkiksi Nuorittajoen virtaamamittausten perusteella 2 cm veden korkeuden muutos (65cm 63 cm) vastaa virtaamaa 280 l/s eli alivirtaamatilanteessa vedenoton (127 l/s) kokonaisvaikutus veden korkeuksiin on tasoa 1 cm. Pohjaveden ottoalueella pohjaveden pinnan lasku ottokaivon läheisyydessä laskee pohjavettä 1-2 m, mikä näkyy erityisesti laskujoettomien harjujärvien veden korkeuksissa, joissa muutokset voivat olla suuria Vaikutus veden laatuun Pohjavedenoton vaikutusta veden laatuun sivu-uomien suilla ja Nuorittajoessa Sorsuanojan alapuolella on tarkasteltu sekä tyypillisessä alivirtaamakauden tilanteessa että keskivirtaamatilanteessa laskemalla pohjaveden oton aiheuttamien ainevirtaamien muutosten vaikutukset pitoisuuksiin. Vedenotto vähentää ainevirtaamia, mutta virtaamien suhteellisesti suurempi pienentyminen nostaa hieman ainepitoisuuksia. Tarkasteltavat muuttujat ovat samat, rauta (Fe), kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) ja fosfori (kok.p), eli samat muuttujat kuin vuoden 2009 selvityksessä. Pohjaveden ja vesistön laatutietoina on käytetty samoja pitoisuustasoja kuin vuoden 2009 selvityksessä. Laskentatulosten mukaan (kuva 4) Nuorittajoen pienten sivu-uomien fosforipitoisuudet kasvat keskimäärin 0-1 µg/l (0-3 %), alivirtaamatilanteessa laskennallinen nousu on 0-11 µg/l (0 37 %). Kemiallisen hapenkulutuksen arvo kasvaa keskimäärin 0-1 mg/l (0 6 %), alivirtaamien aikana muutos on laskennallisesti 0-13 mg/l (0-66 %). Rautapitoisuus vastaavasti µg/l (0-6 %) ja µg/l (1 68 %). Kivijoessa fosforipitoisuus ja COD Mn -arvo kasvat keskimäärin yhden yksikön, rautapitoisuus 64 µg/l (3 %), alivirtaamien aikana muutokset ovat suurempia noin %. Vedenoton vaikutus veden laatuun on alivirtaamakausina selvimmin havaittavissa Sorsuanojassa, Leppiojassa ja Kiviojassa. Keskimääräiset muutokset ovat suhteellisen pieniä, vaikutukset näkyvät lähinnä vain loppukesän alivalumien aikana. Vedet ovat alueella yleisesti hyvin ravinteikkaita ja leville käyttökelpoista ravinnepotentiaalia on runsaasti, joten todennäköisesti lasketun suuruinen muutos ei merkittävästi lisää rehevyystasoa. Lähinnä muut tekijät kuten veden luontainen tummuus ja sameus rajoittavat leväkasvua. Nuoritan pääuomassa muutokset ovat pieniä keskimäärin 0-1 %, alivirtaamien aikana Sorsuanojan alapuolella 5-7 %. Veden laadun vaihtelu Nuorittajoessa on jo nykyisellään varsin suurta, mikä näkyy mm. taulukossa 6 minimi ja maksimi arvoissa. Merkittävimpiä vaikutukset ovat lähteissä ja latvavesissä, jotka sijaitsevat pohjaveden ottoalueiden läheisyydessä. Vedenoton pienentyessä myös vaikutukset ovat selvästi pienempiä kuin aiemmissa tarkasteluissa.

21 19 Kuva 4. Pohjavedenoton vaikutus veden laatuun Nuorittajoen alueella tyypillisessä alivirtaama- ja keskivirtaamatilanteessa.

22 Viinivaaran harjujakson pohjoispuolella sijaitsevaan Iso Olvasjärveen vedenoton vaikutukset ulottuvat jossain määrin. Pohjavesipintojen lasku ei juurikaan ulotu järven alueelle asti, ja vaikutus näkyy lähinnä pohjavesivaluntojen pienentyessä ainepitoisuuksien muutamien prosenttien kasvuna sekä lievänä pinnan alenemana ja viipymän pitenemisenä järvialtaan tasatessa vaihtelua, mikä pienentää alivalumien hetkellistä merkitystä. Ahvenlampi sijaitsee Viinivaaran harjussa. Lähes koko lampea ympäröi kapea ohutturpeinen suovyöhyke, joka vaihettuu pian kankaiksi. Lammella ei ole laskupuroa, mutta korkean veden aikaan vettä virtaa itään pitkin kausikuivaa suojuottia. Ahvenlammen vesi on melko kirkasta. Lammen luonnontila on todettu hieman muuttuneeksi. Pohjavesimallinnusten perusteella vesipinnan Ahvenlammessa arvioidaan alenevan ottotilanteessa noin 1,2 m, mikä pienentää lammen tilavuutta ja heikentää lammen veden laatua ja sen käyttöä. Iso Kirkaslampi on suuri (pinta-ala n. 38 ha) syvä ja erittäin kirkasvetinen harjulampi. Sen vedenpinta on muodostuman pohjavedenpinnan tasossa. Vedenpinnanvaihtelut eri vuosien ja vuodenaikojen välillä ovat hyvin pieniä. Lammen valuma-alueen on arvioitu olevan n. 36 ha. Rantavyöhykkeeltä tarkasteltuna vesikasvillisuus on vähäistä. Eteläosasta Kirkaslampeen purkautuu pohjavettä. Pohjoisosasta lähtee puro, jonka kautta laskee vain pieni osa vedestä. Suurin osa vedestä suotautuu harjuun. Pohjavesimallinnusten perusteella pohjavedenpinnan alenema on arvioitu olevan noin 0,4 metriä. Iso Kirkaslammen vedenpinta laskisi todennäköisesti talvella ja kuivina kausina tämän verran nykyistä alemmaksi. Lammen pinta vaihtelisi nykyistä voimakkaammin ja matalille rannoille ilmestyisi kausittain kuivia, saraisia vesijättöjä arviolta 5-10 metrin leveydeltä. Tämä voi muuttaa järveä jossain määrin ruskeavetisemmäksi. Merkittäviä muutoksia järven kevättalvisessa happitilanteessa ja kesän rehevyydessä ei arvioida tapahtuvan Vaikutus vesistöjen luokitukseen ja vesienhoidon tavoitteisiin Ympäristöviranomainen on luokitellut tarkastelualueen vesienhoitomuodostumat 2. suunnittelukaudella. Luokittelu koostuu biologisesta luokittelusta, fysikaaliskemiallisesta luokittelusta, hydrologis-morfologisesta luokituksesta sekä ekologisesta että kemiallisesta tilaluokittelusta (taulukko 14). Biologinen luokittelu on tehty vain Nuorittajoen ja Olvasjärven osalta. Muualta veden laatutietoja on hyvin niukasti käytettävissä, joten luokittelu on puutteellinen ja nykytila-arviotkin lähinnä suuntaa-antavia, jolloin aina on riski väärästä luokittelusta. Vesimuodostumien sijainti selviää kuvasta 1. Luokittelu perustuu tiettyihin kriteereihin ja luokkarajoihin. Esimerkiksi fysikaaliskemiallisen luokittelun raja-arvot ovat: Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono Kok.P Kok.N ph-minimi 5,7-5,5-5,7 5-5,5 4,8-5 -4,8 joihin koko vesimuodostuman vuosikeskiarvoja verrataan.

23 Nuorittajoen biologinen tilaluokka on hyvä. Biologinen tilaluokka määräytyy päällyslevästön, pohjaeläimistön ja kalaston tilamuuttujien avulla. Tilaluokka on määritelty päällyslevästön ja pohjaeläimistön perusteella, jotka ilmentävät hyvää tilaa. Kalastotietojen perusteella ekologinen tila on tyydyttävä. Kokonaisfosforipitoisuus 45 µg/l ilmentää tyydyttävää ja kokonaistyppipitoisuus 652 µg/l ilmentää hyvää fysikaaliskemiallista tilaa. Arvion mukaan Nuorittajoen fosforipitoisuus Sorsuanojan alapuolella nousee vedenoton vaikutuksesta vuosikeskiarvona noin 0,2 µg/l, joten fysikaaliskemiallisessa luokassa ei tapahdu muutoksia. Vaikutus biologiseen ja ekologiseen tilaan tulee veden laatu ja virtaamamuutosten kautta, joten muutoksia näihin ei arvioida tapahtuva. Jokeen ei tuoda uusia haitta-aineita, eikä niitä joessa ennestään ole, joten vaikutusta kemiallisen tilaluokitteluun ei myöskään tapahdu. Hydrologis-morfologinen muuttuneisuus arvioidaan viiden muuttujan avulla: patojen ja muiden rakenteiden aiheuttamat nousuesteet, allastaminen eli rakennettu putouskorkeus, rakennettu osuus ja rakentamisen vaikutus veden alaisiin ympäristöihin, mm. kriittisten alivirtaamatilanteiden yleisyys. Virtaamamuutos Nuorittajoen alaosalla on 0,6 6 % ja virtaamien luontainen vaihtelu on suurta, joten hydrologis-morfologinen luokittelu säilyy myös nykyisellään. Olvasjärvi Korkea rehevyystaso, klorofylli-a:n ja rantakivikon päällyslevien määrä ja sinileväsamennus ilmentävät välttävää latua. Järven fys.kemiallinen laatu luokittelu on myös välttävä. Kokonaisfosforin keskiarvo 63,7 µg/l ilmentää tyydyttävää tilaa, ja kokonaistypen keskiarvo 1492 µg/l välttävää tilaa. Vedenotto ei muuta Olvasjärven fys. kemiallista eikä biologista tilaluokitusta. Myös kemiallinen ja hydrolgis-morfologinen säilyvät nykyisellään. Leppilammet Iso- ja Pikku Leppilammet sijaitsevat Katosharjun ja Viinivaaran harjujakson pohjoispuolella. Leppioja saa alkunsa näistä lammista. Jaksolta ei ole vedenlaatutuloksia käytettävissä. Viimeisin näyte on kesäkuulta 2001, joka antaa viitteitä erinomaisesta tilasta (kok. P 22 µg/l, kok. N 420 µg/l) Ison Leppilammen osalta. Sen sijaan samaan aikaan otettu Pikku Leppilammen ravinnepitoisuus oli selvästi korkeampi (Kok.P 41 µg/l, kok.n 860). Fosforin osalta todetaan, että riski liian hyvään tilaluokitukseen on olemassa. Riskiä lisää näytteenoton ajoittuminen kesäkuulle, jolloin pohjavesi vaikutus on hetkellisesti suurimmillaan. Vedenotto vaikuttaisi lähinnä Iso- Leppilampeen, johon purkautuvien pohjavesien määrä vähenisi keskimäärin noin 4 l/s. Pohjavesivaikutuksen pienentyessä Iso-Leppilammen ravinnepitoisuudet kasvavat ja fys.kemiallinen luokka asettunee tilaluokkaan hyvä. Onko nykyinen tila erinomainen vai hyvä vaatii lisäselvityksiä. Muutoin luokitus säilyy nykyisellään. Pikku Leppilampi säilyy nykyisessä hyvä/tyydyttävä luokassa. Pohjavesipinnan laskennallinen alenema ei juuri ulotu lampien alueelle, joten veden pinnan korkeusmuutosten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Leppiojassa virtaamien keskimääräinen vähenemä on luokkaa 2 %. Tuomilampi Tuomilampeen purkautuu pohjavesiä lähinnä vesitasealueilta 6 ja 15, vähenemä on keskimäärin 16,5 l/s. Tuomilammen veden laadun osalta tilanne on samanlainen kuin Leppilampien osalta, käytettävissä on vain yksi vanha näyte kesäkuulta ( ) otettu näyte, jonka perusteella saatiin viitteitä erinomaisesta tilasta (kok.p 15 µg/l, kok.n 280 µg/l). Pohjavesivaikutuksen pienentyessä Tuomilammen ravinnepitoisuudet kasvavat ja fys.kemiallinen luokka asettunee tilaluokkaan hyvä. Onko nykyinen tila 21

24 erinomainen vai hyvä vaatii lisäselvityksiä. Pohjaveden alenema ei ulotu lammen alueelle. Pikku Timonen Iso Timonen ja Marttisjärvi ja niitä yhdistävät purot ja ojat Pikku Timonen on ilmeisesti erinomaisessa/hyvässä tilassa oleva pohjavesivaikutteinen latvajärvi. Viinivaaran veden otto ei vaikuta tälle alueelle, joten luokitukset pysyvät Pikku-Timosen kohdalla ennallaan. Iso-Timosen ja Marttisjärven veden laatua heikentää hajakuormitus ja ravinnepitoisuudet ja rehevyystaso kasvavat tuntuvasti. Järvet ovat tyydyttävässä /huonossa luokassa. Vaikka vedenotto vähentää pohjavesivaikutusta, yhteensä vähenemä 44 l/s, mikä vähentää virtaamia ja nostaa ainepitoisuuksia, laatuluokissa ei kuitenkaan tapahtune muutoksia. Vähä- ja Iso Ruohonen Jaksolla ei ole veden laatuhavaintoja, tila ilmeisesti tyydyttävä/välttävä. Järvi sijaitsee Kivijärveen laskevan Kokkojoen valuma-alueella, joka ei ole varsinaista pohjaveden oton vaikutusaluetta. Tulovesien ainepitoisuudet hieman kasvavat ja virtaamat alivirtaamien aikana pienentyvät, mutta vedenoton vaikutus ei ole niin merkittävä, että se vaikuttaisi järvien laatuluokitteluun. Kivijärvi Kivijärven osalta biologista luokittelua ei ole tehty, mutta korkea klorofyllipitoisuus ja leväkukinnat viittaavat huonoon biologiseen tilaan. Ravinteiden perusteella fys. kemiallinen laatuluokka on tyydyttävä/välttävä. Kivijärvi sijaitsee Kivijoen valumaalueella järviketjun (Marttisjärvi, Iso- ja Pikku Timonen) alapuolella. Tulovesien ainepitoisuudet hieman kasvavat ja virtaamat alivirtaamien aikana pienentyvät, mutta vedenoton vaikutus ei ole niin merkittävä, että se vaikuttaisi Kivijärven luokitteluun. Taulukko 14. Alueen vesimuodostumien vesienhoidon 2.suunnittelukauden luokittelu. Vesimuo- Pintavesi- Biologinen luokittelu Fysikaaliskemiallinen luokittelu Hydrologis-morfo- Ekologinen Kemiallinen ELSkeskiarvo dostuma tyyppi Tilaluokka Kok.P Kok.N ph Luokka loginen luokittelu tila tila Huom. ug/l ug/l min Nuorittajoki St 0,61 Hyvä ,5 Tyydyttävä Erinomainen Tyydyttävä Hyvä Luokitusta laskee korkeat (Suuri turvemaiden fosforipitoisuudet ja ajoittainen joki) happamuus Olvasjärvi Mh/Rr 0,38 Välttävä Välttävä Erinomainen Välttävä Hyvä Korkea rehevyys (Matalat humusjärvet runsasravinteiset järvet) Iso Leppilampi MRh (Erinomainen) Erinomainen Hyvä Hyvä Viitteitä erinomaisesta fys.-kem. tilasta (Matalat runsashumuksiset vain yksi vanha näyte järvet) Pieni Leppilampi MRh (Matalat runsashumuksiset (Hyvä/ Erinomainen Hyvä Hyvä järvet) tyydyttävä) Tuomilampi Mh (Erinomainen) Erinomainen Hyvä Hyvä Viitteitä erinomaisesta fys.-kem. tilasta (Matalat humusjärvet) vain yksi vanha näyte Kivijärvi Lv (Tyydyttävä/ Erinomainen Välttävä Hyvä Viitteitä huonosta biolog. tilasta (Hyvin lyhytviipymäiset välttävä) järvet) Vähä-Ruohonen Lv (Tyydyttävä) Erinomainen Tyydyttävä Hyvä Viitteitä välttävästä biolog. tilasta (Hyvin lyhytviipymäiset järvet) Iso-Ruohonen (Hyvin lyhytviipymäiset (Tyydyttävä) Erinomainen Tyydyttävä Hyvä Viitteitä tyydyttävästä biolog. tilasta järvet) Marttisjärvi MRh (Tyydyttävä/ Erinomainen Tyydyttävä Hyvä Viitteitä tyydyttävästä biolog. tilasta (Matalat runsashumuksiset välttävä) järvet) Iso-Timonen MRh (Välttävä/ Erinomainen Viitteitä huonosta biolog. tilasta (Matalat runsashumuksiset huono) järvet) Pikku-Timonen (Matalat runsashumuksiset (Erinomainen Erinomainen Tyydyttävä Hyvä Viitteitäerinomaisesta biolog. tilasta järvet) tyydyttävä) Kivijoki- Kokkojoki- Kt Erinomainen Tyydyttävä Hyvä Arvioitu muiden vesimuodostumien Marttisjoki-Timooja Keskisuuret turvemaiden perusteella joet 22