Second Life - 3D virtuaalinen maailma oppimisympäristönä

Transkriptio

1 Päivi Holmstedt & Helena Linqvist Second Life - 3D virtuaalinen maailma oppimisympäristönä Koulutusmaailma on siirtymässä reaaliaikaisen luokassa toimimisen lisäksi myös koko ajan verkkoon, oppimisympäristöihin sekä erilaisiin virtuaalisiin maailmoihin. Kuten kaikissa muissakin verkkomateriaaleissa ja -kursseissa, Second Life -virtuaaliympäristössä (eli tuttavallisesti SL) on opetus- ja oppimiskäytössä omat hyötynsä ja haittansa. Kaikki ovat vapaita liittymään ympäristön käyttäjiksi ja voivat käyttää palvelua tasa-arvoisesti muiden toimijoiden kanssa. Omasta kiinnostuksesta on kiinni, miten paljon ja millä tavalla SL:ssa toimii. Kuten internetissä tapahtuva viestintä on osoittanut, käyttäjän omat ulkoiset rajoitteet eivät ole ongelma virtuaalimaailmassa; oma ulkonäkö, sairaudet tai vammat eivät ole ongelma tai este kanssakäymiselle. Jokainen luo ympäristöön omanlaisensa hahmon eli avatarin, joka voi olla realistinen esitys omasta ulkomuodosta tai puhdas fantasiahahmo, virtuaalimaailman oma minä. Second Life on yksityisessä omistuksessa oleva, verkossa toimiva 3D-virtuaalimaailma, jonka uusi aluevaltaus on koulutus. Palvelun omistaja Linden Lab tarjoaa oppilaitoksille maata Second Lifesta tavallista edullisempaan hintaan. Myös monet suomalaiset oppilaitokset järjestävät nykyisin opetusta SL:ssa; esimerkiksi Helsingin yliopiston luentoja järjestetään samaan aikaan sekä livenä luentosalissa että virtuaalimaailmassa. Parhaillaan useat koulut tutkivat virtuaalimaailman mahdollisuuksia ja suunnittelevat omaa verkko-opetustaan. Second Lifea on kehuttu mm. aktivoivaksi ja se parantaa oppijan läsnäoloa opetustilanteissa. Virtuaaliympäristö mahdollistaa 3dmallintamisen avulla asioiden ja esineiden havainnollistamisen.

2 Käyttäjien olinpaikalla ei ole väliä, virtuaalimaailmassa seikkaillessa oppii käyttämään kieliä ja tutustuu ihmisiin eri maista. Verkostoituminen tasa-arvoisessa ympäristössä kiinnostava ilmiö taustaltaan erilaiset käyttäjät voivat tutustua toisiinsa olivatpa he vaikka yliopiston professoreja tai koululaisia. Kaisu Koskela kirjoittaa artikkelissaan Second Life on jo usean oppilaitoksen kurssipaikka (HS ) suomalaisten koulujen aluevaltauksesta SL:ssa. Artikkelissa haastateltu informaatiotutkija Kim Holmberg Åbo Academista kuvailee virtuaalimaailmaa luontevammaksi opetusalustaksi kuin tavallista suljetumpia verkkoja. Second Lifen vahvuuksina hän näkee vahvan vuorovaikutuksen ja voimakkaan läsnäolon tunteen; SL-kurssille osallistuvan on seurattava aktiivisesti opetustapahtumia, sillä muuten hän huomaa jääneensä nopeasti kelkasta, kun muut ovat vaikkapa teleportanneet itsensä muinaisen Kreikan raunioille. Holmberg kehuu myös virtuaalimaailman mahdollisuuksia elämyksellisyyteen, visuaalisuuteen ja draaman kehittämiseen. Opetustila voi olla aivan tavallinen luentosali, mutta myös sademetsä tai nuotiopiiri järven rannalla. Second Lifessa myös äänimaailman käyttö voi tukea oppimista. Virtuaalista matkailua Second Lifessa on mahdollista tutustua moniin virtuaalisiin matkailukohteisiin, niin historiallisiin paikkoihin kuin luonnonympäristöihinkin. Virtuaalinen matkailu ja verkkokurssien ja -kokousten pitäminen vähentänevät liikenteen ympäristörasitusta, kun kanssakäyminen suoritetaan siirtymättä todellisuudessa paikasta toiseen. Uudenlainen pedagogiikka ja lähetymistapa opetukseen lienee kiinnostavaa myös opiskelijoiden näkökulmasta. SL-maailmassa ja -kurssilla jokainen on itse vastuussa omasta toiminnastaan ja ympäristö suorastaan pakottaa olemaan aktiivisesti mukana työskentelyssä. Second Life soveltuu hyvin monien oppiaineiden opetukseen. Historian opetuksessa voidaan mennä katsomaan vaikkapa Kiinan muuria tai Holocaust Museumin virtuaalista ghettoa, kuvataiteen

3 tunneilla voimme pistäytyä lukuisissa taidemuseoissa, arkkitehtuuria löytyy Colosseumista tai Sikstuksen kappelista aina moderneimpiin rakennuksiin ja kielten tunneilla voidaan ottaa yhteyttä Ranskaan tai Saksaan ja tutustua maitten paikallisiin ihmisiin, puhua kieltä! Eri maiden yliopistojen ja yritysten saarilla voi tutustua vaikka tietokoneen sisuksiin ja osallistua monenlaisiin virtuaalisiin tapahtumiin. Second Life voi olla siis poistamassa ennakkoluuloja, toisaalta luomassa niitä lisää. Vuoden 2009 loppupuolella osallistuin Saimaan mediakeskuksen järjestämään koulutukseen, jossa opiskeltiin Second Life -virtuaaliympäristön käyttöä ja mahdollisuuksia oppimisympäristönä. Kurssi oli tarkoitettu Etelä-Karjalan alueen yläkoulujen ja lukioiden opettajille. Ennen kurssia Second Life oli itselleni täysin tuntematonta aluetta, vaikka seuraan tiiviisti erilaisten sosiaalisten medioiden ja sähköisten käyttöönottoa opetustyössä. Vaikka tuskin virtuaaliset oppimisympäristöt tulevat koskaan täysin korvaamaan kaikkea opettajan, oppilaiden ja ryhmän välistä kommunikaatiota tai vuorovaikutusta, on se kiinnostava vaihtoehto ja mahdollisuus olla luomassa 2000-luvun pedagogiikkaa. Second Life on herättänyt vilkasta keskustelua uuden tekniikan mahdollisuuksista, vaikeuksista, uuden asian aiheuttamista peloista ja ennen kaikkea virtuaalisen toimimisen pelisäännöistä. Virtuaaliympäristössä opettaminen tuntui oman opetustuokion jälkeen erittäin haastavalta ja mielenkiintoiselta. Erilaisten jatko- ja aikuiskoulutusten järjestäminen virtuaalisesti kuulostaisi järkevältä idealta. Miksi tuhlata kallista polttoainetta ja omaa energiaa siirtymällä joskus satoja kilometrejä koulutuspaikkaan, kun aivan yhtä hyvin istahtaa omaan työtuoliini näyttöpäätteen ääreen. Ehkä meillä tulevaisuudessa onkin enemmän vrtuaalisia tuttavia, kouluttajia tai jopa oppilaita, joita emme ole ikinä tosi elämässä tavanneet. Mutta onko tällaiseen tilanteeseen todella pyrittävä? Ja entä virtuaalisen kanssakäynnin varjopuolet: kaikki käyttäjät ovat todellisuudessa kuitenkin vain kasvottomia hahmoja, jotka kertovat itsestään vain haluamansa. Voihan söpö nuori blondityttö olla yhtäkkiä tuomittu seksuaalirikollinen tai firman johtajana esiintyvä henkilö huijari. Virtuaalisessa maailmassa valehtelun mahdollisuus on ilmeinen. Entä voiko joku ajautua luomaan itselleen virtuaalimaailmaan sivupersoonan, joka ikään kuin imaisee ihmisen kokonaan elämään verkkoelämää? Toden ja epätoden erottaminen toisistaan saattaa olla välillä hankalaa nykyisellä eri medioitten täyttämässä maailmassa. Nämä seikat liittyvät virtuaalisen opetuksen pelisääntöjen laatimiseen. Toisaalta, kuten verkossa surffaillessamme, kun käytämme vain luotettavien palveluntarjoajien sivustoja, voimme

4 kokea olevamme turvassa. Samoin on asian laita myös Second Lifen kanssa. Nykyisin on mahdollista käydä lähes koko ylioppilastutkinto verkko-opintoina, joten miksei oppimisalustana voisi olla SL, josta jää mieleen edes jotkut kasvot ilmeettömän tietokonenäytön sijaan. Käsityö ja Second Life Käsityön mahdollisuudet Second Life-ympäristössä ovat myös moninaiset. Erilaisia ympäristöjä voi käyttää suunnittelussa virikkeinä; vierailu esimerkiksi muodikkaassa japanilaisessa vaatekaupassa voisi saada mielenkiintoisia luomuksia aikaan! Tietysti historiallisiin asuihin tutustuminen ja niiden kokeileminen SL:ssa on erittäin helppoa. Suunta kohti Versaillesin palatsia ja kohta saat yllesi ilmaisen asun suoraan barokkiajalta. Tietysti SL-museoista löytyy myös käsitöihin liittyviä aiheita, kuten vanhoja kuvakudoksia. Vielä kun löytyisi virtuaalinen Victoria & Albert Museum hienoine kangasnäytteineen! Muotia SL on pullollaan. On mielenkiintoista kahlata 3D-muotikaupoissa ja catwalkeilla, voit jopa ruveta palkkaa vastaan Second Life -malliksi tai muotisuunnittelijaksi. Palkka tosi maksetaan maailman paikallisessa rahayksikössä, Linden dollareissa. Omia luomuksiaan voi halutessaan kaupitella muille ja tietysti toteuttaa tosielämässä huimimpiakin luomuksia. Toki ennen SLmuotisuunnittelijaksi ryhtymistä täytyy oppia piirtämään ja rakentamaan ympäristössä. Alkeet

5 onneksi oppii kuka tahansa suhteellisen lyhyessä ajassa. Second Lifen käyttäjäryhmä koostunee ainakin aluksi lähinnä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aikuisista opiskelijoista. Todennäköisesti myös lukiolaisille tarjotaan SLpohjaisia kursseja jossain vaiheessa, mutta alaikäisten osallistuminen virtuaalimaailman toimintoihin herättää monenlaisia tunteita. Koska SL, kuten internetkin sisältää aikuisviihdemateriaalia, virtuaalielämään osallistuminen vaatii pelisääntöjen rakentamista yhdessä koulujen, oppilaiden ja perheiden kanssa. SL-kursseille voivat osallistua periaatteessa kaikki sovelluksen aiheesta kiinnostuneet käyttäjät. Virtuaalikurssien aihepiiri voi olla käytännössä minkälainen tahansa. Kurssin suunnittelijalla rajoituksina ovat lähinnä oma tietous virtuaalimaailman mahdollisuuksista ja rajoitteista. Tämän jälkeen SL:ssa voidaan katsella niin tavallisia PowerPoint-esityksiä, videoklippejä kuin virtuaalisia piirtoheitinkalvojakin. Ja tietenkin matkailla virtuaalisesti paikasta toiseen. Ympäristöjen rakentamisen perusteet on suhteellisen helppo omaksua ja harjoitus tekee tietysti mestarin. Kaikki SL-ympäristöt ovat jonkin tahon omistamia saaria, joille on rakennettu erilaisia ympäristöjä rakennuksia, metsiköitä ja muita luonnonympäristöjä joko kaupallisiin, viihteellisiin tai opetuksellisiin tarkoituksiin. Toki Second Lifeen panostaminen tarkoittaa myös rahallisia investointeja, mutta myös pienellä pääsee alkuun. Kokonaisuudessaan SL ja sen käyttö vaatii totuttelua, mutta kohtuutonta panostamista se ei vaadi. Liikkumisen ja matkustelun oppii käden käänteessä ja ohjelmistosta löytyy erilaisia tutorialeja eli oppimista helpottavia ohjeistuksia. Aika näyttää onko tulevaisuudessa käyttämämme opetusympäristö Second Life vai jokin muu virtuaalinen maailma, mutta todennäköisesti verkossa tavataan yhä enemmän tavalla tai toisella! Lähteet - Koskela, Kaisu: Second Life on jo usean oppilaitoksen kurssipaikka Luettu Saimaan mediakeskus, Second Life oppimisessa ja opetuksessa