KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2014) 334 final KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE arvio raportista, jonka Italia on esittänyt komissiolle ja neuvostolle edistymisestään sen määrän takaisinperimisessä, jonka maidontuottajat ovat velkaa markkinointivuosia 1995/ /2002 koskevan lisämaksun perusteella (neuvoston päätöksen 2003/530/EY 3 artiklan mukaisestil) FI FI

2 KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE arvio raportista, jonka Italia on esittänyt komissiolle ja neuvostolle edistymisestään sen määrän takaisinperimisessä, jonka maidontuottajat ovat velkaa markkinointivuosia 1995/ /2002 koskevan lisämaksun perusteella (neuvoston päätöksen 2003/530/EY 3 artiklan mukaisesti) Tämä arviointikertomus on laadittu tuen, jota Italian tasavalta aikoo myöntää maidontuottajilleen, soveltuvuudesta yhteismarkkinoille 16. heinäkuuta 2003 tehdyn neuvoston päätöksen 2003/530/EY, jäljempänä 'neuvoston päätös', 3 artiklan mukaisesti. Kyseisen artiklan mukaan Italian toimivaltaisten viranomaisten on raportoitava vuosittain neuvostolle ja komissiolle edistymisestään sen määrän takaisinperimisessä, jonka tuottajat ovat velkaa markkinointivuosia 1995/ /2002 koskevan lisämaksun perusteella. Tässä kertomuksessa esitetään komission arvio Italian viranomaisten vuoden 2012 osalta raportoimasta edistymisestä neuvoston päätöksen soveltamisalaan kuuluvien markkinointivuosien ja mainitun päätöksen soveltamisalaan kuulumattomien lisämaksujen takaisinperimisessä. Neuvoston päätöksen 1 artiklan mukaan tukea, jota Italian tasavalta myöntää maidontuottajille maksamalla itse Euroopan unionin talousarvioon määrän, jonka nämä ovat Euroopan unionille velkaa maidolle ja maitotuotteille markkinointivuosien 1995/ /2002 osalta asetetun lisämaksun perusteella, ja sallimalla kyseisten tuottajien maksaa takaisin velkansa osamaksulla korotta usean vuoden aikana, pidetään poikkeuksellisesti yhteismarkkinoille soveltuvana edellyttäen, että takaisinmaksu tapahtuu täysimääräisenä samansuuruisina vuotuisina erinä, ja takaisinmaksuaika on enintään 14 vuotta 1. päivästä tammikuuta 2004 laskien. Neuvoston päätöksen 2 artiklan mukaan tuen myöntämisen edellytyksenä on, että Italia ilmoittaa asianomaisia ajanjaksoja koskevan lisämaksun kokonaismäärän Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastolle (EMOTR), joka on nykyään Euroopan maatalouden tukirahasto (maataloustukirahasto), ja vähentää maksamattoman velan kolmena samansuuruisena vuosittaisena eränä EMOTR:sta marraskuun 2003, marraskuun 2004 ja marraskuun 2005 osalta rahoitettavista menoista. Italia ilmoitti asianomaisia markkinointivuosia koskevan lisämaksun kokonaismäärän asianmukaisesti 26. elokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Maksamaton velka vähennettiin asianmukaisesti EMOTR:sta marraskuun 2003, marraskuun 2004 ja marraskuun 2005 osalta rahoitettavista menoista. Neuvoston päätöksen 3 artiklassa velvoitetaan Italian toimivaltaiset viranomaiset raportoimaan vuosittain neuvostolle ja komissiolle edistymisestään sen määrän takaisinperimisessä, jonka tuottajat ovat velkaa markkinointivuosia 1995/ /2002 koskevan lisämaksun perusteella. Italian viranomaiset esittivät edellä mainittuun säännökseen perustuvan yhdeksännen kertomuksensa komissiolle vuoden 2012 maksuerää koskevalla, 28. lokakuuta 2013 päivätyllä AGEAn (Agenzia per le Erogazioni in Agricoltura) kirjeellä. 2

3 Lisämaksun suorittaminen vuoden 2003 maksueräjärjestelmässä Neuvoston päätös, jolla sallitaan Italian maksaa itse maidontuottajien maksettavaksi kuuluva lisämaksu unionin talousarvioon, koskee tuottajaa vuonna 2005, jolloin neuvoston ensimmäinen kertomus laadittiin. Vuotta 2012 koskeva luku on laskenut :ään. Kaikista niistä tuottajista, joita kertomus koskee, neuvoston päätöksessä tarkoitettuja seitsemää markkinointivuotta koskevan lisämaksun perusteella tuottajaa on valinnut vuoden 2003 maksueräjärjestelmän. Maksueräjärjestelmään osallistuneiden tuottajan velka oli vuonna 2004 ennen ensimmäisen erän maksua yhteensä 345 miljoonaa euroa eli noin neljännes lisämaksusta tuottajille aiheutuvasta kokonaisvelasta. Näyttää siis siltä, että järjestelmän valitsi enemmistö tuottajista, jotka ovat kuitenkin vastuussa vähäisemmistä määristä tilakohtaisia liikatoimituksia. Sitä vastoin tuottajat, joiden tilakohtaiset liikatoimitukset olivat merkittävämmät (noin tuottajaa, joiden velka seitsemää markkinointivuotta koskevan lisämaksun perusteella on noin 1 miljardi euroa), eivät halunneet osallistua maksueräjärjestelmään. On kuitenkin pantava merkille, että vuonna 2011 Italian viranomaiset vastaanottivat 53 uutta hakemusta maksueräjärjestelmään liittymiseksi, mikä vastaa suunnilleen 1,2 miljoonaa euroa. Samoin vuonna 2012 esitettiin 255 uutta hakemusta järjestelmään liittymiseksi, jolloin maksujen kokonaismäärä oli noin 13 miljoonaa euroa. Yhdeksännessä maksuerässä tuottajan maksettavana oli yhteensä ,25 euroa ennen 31. joulukuuta Italian viranomaisten tekemissä tarkastuksissa ilmeni, että tuottajaa oli asianmukaisesti maksanut yhteensä ,42 euroa vuonna Näin ollen 98 prosenttia tuottajista oli maksanut 96,9 prosenttia maksuista määräajassa yhdeksännessä erässä. Ensimmäisessä maksuerässä oli aiemmin kirjattu maksetuiksi määräaikaan mennessä 99,6 prosenttia, toisessa maksuerässä 97,9 prosenttia, kolmannessa maksuerässä 99,5 prosenttia, neljännessä maksuerässä 99,7 prosenttia, viidennessä maksuerässä 96,4 prosenttia, kuudennessa maksuerässä 96,2 prosenttia, seitsemännessä maksuerässä 90,5 prosenttia ja kahdeksannessa maksuerässä 98,3 prosenttia maksettaviksi kuuluvista määristä. Yhdeksässä ensimmäisessä maksuerässä kerättiin näin ollen yhteensä noin 238,4 miljoonaa euroa (noin 97 prosenttia maksettavasta kokonaismäärästä). Vaikka edellä mainitut prosenttiosuudet osoittavat järjestelmään osallistuvien tuottajien olevan sitoutuneita täyttämään velvollisuutensa, komissio katsoo, että niiden tapausten seuranta, joissa maksua ei ole kirjattu määräajassa, on tärkeä indikaattori, joka osoittaa, miten sitoutuneita viranomaiset ovat varmistamaan järjestelmän edellytysten asianmukaisen noudattamisen ja sitä myötä velan perimisen kokonaisuudessaan. Yhdeksännen maksuerän osalta maksuja on kirjaamatta jäljellä olevilta 285 tuottajalta ,83 euron edestä. Kahdeksannessa maksuerässä maksuja oli edelleen maksamatta 143 tuottajalla ,26 euron edestä vuoden 2011 lopussa. Italian viranomaisilta saatujen tietojen mukaan keskusviranomaiset ilmoittivat kaikista näistä tapauksista asianomaisille alueellisille viranomaisille koko velkasumman perimiseksi korkoineen maksueräjärjestelmän ulkopuolella. Aluksi maksamatta jättäneiksi luulluista 143 tuottajasta lopulta vain 106 tuottajaa ei ollut maksanut. Sitä vastoin 37 tuottajan, jotka eivät olleet maksaneet kahdeksatta maksuerää, oli luovuttava osallistumisestaan maksueräjärjestelmään, ja heidän osaltaan käynnistettiin tehostettu takaisinperintämenettely. 3

4 Tilat, joiden mahdollisuus suorittaa maksut erissä on kumottu Jos tuottaja jättää maksamatta jonkin vuotuisen maksuerän, hänet suljetaan järjestelmän ulkopuolelle, ja häneltä saatetaan periä koko velkasumma korkoineen. Maksueräjärjestelmän käyttöönotosta vuonna 2003 kuluneen yhdeksän vuoden aikana yhteensä 498 tilan oikeus suorittaa maksut erissä on kumottu. Maksueriin jaetun velan kokonaismäärä oli ,41 euroa, ja siitä oli maksettu erissä ,20 euroa ennen oikeuden kumoamista. Kumoamisen jälkeen on peritty takaisin ,34 euroa, joten 192 tilan osalta maksamatta olevan velan määrä on yhteensä ,39 euroa. Luvut osoittavat, etteivät Italian viranomaiset ole noudattaneet huolellisuutta maksun keräämisessä maksueräjärjestelmän ulkopuolelle jätetyiltä tuottajilta läheskään tyydyttävällä tavalla. Lisäksi maidontuottajien on ollut luovuttava oikeustoimenpiteistään Italian tuomioistuimissa voidakseen osallistua maksueräjärjestelmään. Näin ollen näyttää siltä, ettei takaisinperinnän riittämättömyys johdu niinkään tuomioistuinkäsittelyjen kestosta vaan siitä, että takaisinperintä Italian viranomaisten toimesta on ollut tehotonta. Maksun lykkääminen kuudella kuukaudella ja sen seuraukset valtiontukien kannalta Joulukuun 29. päivänä 2010 Italiassa annetun asetuksen nro 225, josta tuli muutosten jälkeen 26. helmikuuta 2011 annettu laki nro 10, 2 artiklan 12 kohdan k alakohdan nojalla Italia salli vuoden 2003 maksueräjärjestelmän, sellaisena kuin se on hyväksytty neuvoston päätöksellä 2003/530/EY, mukaisesti periaatteessa 31. joulukuuta 2010 maksettavaksi erääntyvän vuoden 2010 maksuerän lykkäämisen 30. kesäkuuta 2011 asti. Komissio ilmoitti 17. heinäkuuta 2013 annetulla päätöksellä C(2013) 4046 lopullinen, että 31. joulukuuta 2010 erääntyneen maidon lisämaksuerän lykkääminen oli sisämarkkinoille soveltumatonta tukea. Lisäksi tuki on neuvoston päätöksessä 2003/530/EY vahvistettujen edellytysten vastaista ja sinällään tuensaajille uutta valtiontukea, joka on sääntöjenvastaista asetuksen (EY) N:o 659/ artiklan f alakohdan mukaisesti. Tuki on myös sisämarkkinoille soveltumatonta. Komissio määräsi, että Italian on perittävä soveltumattomat tuet korkoineen takaisin tuottajilta, joita maksun lykkääminen koski. Italia käynnisti tarvittavat hallinnolliset menettelyt tukien takaisinperimiseksi. Italia haki kuitenkin tuomioistuimelta muutosta komission päätökseen (asia T-527/13). Asian käsittely on edelleen kesken. Markkinointivuotta 2002/2003 koskeva lisämaksu Italia maksoi yhteisön talousarvioon markkinointivuosina tuottajien puolesta lisämaksun neuvoston päätöksen 2003/530/EY nojalla. Jäsenvaltiot ovat maksaneet vuodesta 2004 alkaen lisämaksun suoraan yhteisön talousarvioon 29. syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 nojalla. Neuvoston antama päätös ja vuonna 2004 käyttöön otettu uusi järjestelmä eivät kuitenkaan koske markkinointivuotta 2002/2003. Kun otetaan huomioon kansallisen kiintiön ylitys, kiintiön ylittäneille maidontuottajille unionin talousarvioon maksettavaksi kuuluva määrä oli 227,88 miljoonaa euroa markkinointivuodelta 2002/2003. Tästä määrästä on maksettu Euroopan unionin talousarvioon 54,95 miljoonaa euroa vuoden 2009 maksueräjärjestelmässä ja 53,76 miljoonaa euroa järjestelmän ulkopuolella. 4

5 Määräksi, jota ei voida periä takaisin joko tuomioistuimen päätöksestä tai maksuvelvollisen tuottajan konkurssin vuoksi, ilmoitettiin 47,48 miljoonaa euroa. Maidontuottajien maksettavaksi Euroopan unionin talousarvioon kuului 31. joulukuuta 2012 yhä 125,45 miljoonaa euroa markkinointivuoden 2002/2003 lisämaksusta. Tästä määrästä 5,04 miljoonaa euroa kuuluu vuoden 2009 maksueräjärjestelmään. Maksamatta oleva lisämaksu, jota ei ole sisällytetty vuoden 2003 maksueräjärjestelmään eikä vuoden 2009 maksujen takaisinmaksamista koskevaan järjestelmään On huomattava, että vuoden 2003 maksueräjärjestelmä ja vuoden 2009 maksujen takaisinmaksamista koskeva järjestelmä (jossa korkokanta vastaa unionin viitekorkoa lisättynä usealla prosenttiyksiköllä) kattavat todellisuudessa vain pienen osan takaisinperittävästä maksusta. Markkinointivuosilta 1995/ /2009 takaisin perittävä kokonaismäärä on näin ollen 2,264 miljardia euroa. Italia on perinyt tästä määrästä takaisin 455 miljoonaa euroa vuosina Jäljellä olevasta 1,808 miljardista eurosta - vain pieni osa (228 miljoonaa euroa) kuuluu Italian vuosina 2003 ja 2009 käyttöön ottamiin maksueräjärjestelmiin, joihin eräät maksuvelvolliset maidontuottajat liittyivät; miljoonan euron osalta ilmoitettiin, ettei määrää voida periä takaisin joko tuottajan konkurssin tai tuomioistuimen päättämän kumoamisen vuoksi; - tuottajien, jotka eivät halunnet liittyä maksueräjärjestelmiin ja joista suurin osa on riitauttanut lisämaksun Italian tuomioistuimissa, maksettavana on edelleen 1,423 miljardia euroa. Näin ollen noin 86 prosenttia ajanjaksolla 1995/ /2009 maksettavaksi kuuluvista lisämaksun kokonaismääristä (1,650 miljardia euroa) ei kuulu vuosien 2003 ja 2009 maksueräjärjestelmiin. Lisäksi maksueräjärjestelmien ulkopuolella kerätty lisämaksun määrä on tällä hetkellä vain 268,43 miljoonaa euroa (maksettavasta lisämaksun kokonaismäärästä, joka oli alun perin 1,8 miljardia euroa). Italian viranomaisten kertomuksen mukaan kyseiset erittäin alhaiset luvut johtuivat siitä, että monet maksuvelvolliset tuottajat olivat riitauttaneet asian, ja heidän osaltaan takaisinperintä on keskeytetty. Neuvostolle antamissaan aiemmissa arviointikertomuksissa komissio on esittänyt, että Italian olisi vuosiraporteissaan käsiteltävä erityisesti vireillä olevien riita-asioiden tilannetta ja vahvistettava, että tuottajat, joiden osalta maksua koskenut vastaväite hylättiin, ovat suorittaneet maksunsa. Ilman näitä tietoja komissio ei aiemmin voinut asiaankuuluvalla tavalla seurata maksueräjärjestelmään kuulumattomien lisämaksujen perinnän edistymistä. Komissio pitää myönteisenä tietoja, jotka Italian viranomaiset toimittivat kertomuksessaan yhdeksännestä maksuerästä lisämaksun tämänhetkisen kokonaistilanteen osalta. Italian viranomaisten toimittamat luvut osoittavat kuitenkin, ettei maksueräjärjestelmän ulkopuolisten määrien keräämisessä ollut juurikaan edistytty. Edistymistä ei ole tapahtunut varsinkaan sellaisten täytäntöönpanokelpoisten määrien takaisinperinnässä, joita ei ole riitautettu tai jotka on riitautettu, mutta jotka tuomioistuin on vahvistanut, tai joiden osalta menettelyt ovat kesken, mutta päätöstä perinnän keskeyttämiseksi ei ole vielä tehty. 5

6 Täytäntöönpanokelpoisia määriä oli kerätty 31. joulukuuta 2012 mennessä noin 130 miljoonaa euroa ja keräämättä on vielä 790 miljoonaa euroa. Ajanjakson 1995/ /2009 osalta maksettavista ja täytäntöönpanokelpoisista määristä on tosiasiallisesti peritty 22,5 prosenttia. Neuvoston päätöksen kattamalta ajanjaksolta on nähtävissä, että 29 prosenttia vaadituista ja tällä hetkellä täytäntöönpanokelpoisista määristä on kerätty. Täytäntöönpanokelpoisissa määrissä on tehtävä ero seuraavien määrien välillä: - määrät, joita ei ole riitautettu: täytäntöönpanokelpoisista 196,41 miljoonasta eurosta on peritty takaisin 130,38 miljoonaa euroa, mikä vastaa 66 prosentin takaisin perittyä määrää; - määrät, joiden riita-asia on käsiteltävänä, mutta joista ei ole annettu määräystä takaisinperinnän keskeyttämiseksi: täytäntöönpanokelpoisista 355,43 miljoonasta eurosta ainoastaan 54,78 miljoonaa euroa (eli 15 %) on peritty takaisin; - määrät, joista on saatu tuomioistuimen vahvistus: täytäntöönpanokelpoisista 468,37 miljoonasta eurosta ainoastaan 44,68 miljoonaa euroa (eli 9,5 %) on peritty takaisin. Paitsi että komissio korostaa kahden viimeksi mainitun ryhmän määrien takaisinperinnän olleen erittäin vähäistä, se toteaa, että niistäkin määristä, joita ei ollut riitautettu ja jotka olisi sen vuoksi voitu periä takaisin, perimättä on edelleen 66 miljoonaa euroa. Markkinointivuosilta 1995/ /2002 maksettavaksi kuuluvan maksun osalta se merkitsee sitä, että yli kymmenen vuoden ajalta on edelleen perimättä yli 21 miljoonaa euroa. Komissio pitää erittäin valitettavana vuoden 2003 maksueräjärjestelmään ja vuoden 2009 maksujen takaisinmaksamista koskevaan järjestelmään kuulumattomien lisämaksujen perinnän hidasta edistymistä. Komissio seuraa edelleen Italian perintäprosessin ja erityisesti maksueräjärjestelmän ulkopuolisten lisämaksujen perintää. Komission yksiköt ovat useaan otteeseen ilmoittaneet huomioistaan (myös kielteisistä) Italian viranomaisille ja pyytäneet yksityiskohtaisia tietoja maitotuotteille asetetun lisämaksun takaisinperintää koskevista näkökohdista. Komission toistamiseen esittämistä pyynnöistä huolimatta Italian viranomaiset eivät ole edelleenkään perineet takaisin valtaosaa maksettaviksi kuuluvista maksuista. Euroopan komissio ilmoitti 20. kesäkuuta 2013 SEUT-sopimuksen 258 artiklan mukaisesti, että Italian on esitettävä huomionsa ajanjakson lisämaksun takaisinperinnässä havaittujen puutteiden korjaamiseksi toteutettujen toimenpiteiden riittämättömyydestä. Päätelmä Komissio katsoo, että siltä osin kuin neuvoston vuonna 2003 hyväksymän maksueräjärjestelmän soveltamista koskevat edellytykset täyttyvät, Italian viranomaisten edistyminen maksettavan määrän takaisinperimisessä tuottajilta, jotka ovat osallistuneet markkinointivuosien 1995/ /2002 maksueräjärjestelmään, osoittaa että järjestelmän hallinnointi on ollut tyydyttävää. Komissio on esittänyt jo maksueräjärjestelmään kuulumattomista takaisin perimättä olevista määristä neuvostolle vuosina 2010, 2011, 2012 ja 2013 toimittamissaan arviointikertomuksissa ja sittemmin Italialle 20. kesäkuuta 2013 toimittamassaan ilmoituksessa tyytymättömyytensä siitä, ettei maitokiintiöihin liittyvän maksun takaisinperinnässä ole juurikaan edistytty. 6

7 Komissio panee merkille, että Italia on käynnistänyt hallinnolliset menettelyt periäkseen takaisin tuet, joiden katsotaan olevan sisämarkkinoille soveltumattomia 17. heinäkuuta 2013 annetun komission päätöksen C(2013) 4046 lopullinen perusteella. Italian viranomaisten yhdeksättä vuotuista maksuerää koskevassa raportissaan toimittamien tietojen mukaan maksueräjärjestelmiin kuulumattomien maksujen tosiasiallisessa perinnässä ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole tapahtunut uutta merkittävää edistymistä. Koska maksamatta oleva määrä on huomattavan suuri ja takaisinperimättä jättäminen on jatkunut jo kauan, on todettava, että unionin lainsäädännön tehokkuus ja vaikuttavuus eivät ole toteutuneet eivätkä toteudu läheskään. Sen vuoksi komissio käynnistää SEUT-sopimuksen 258 artiklan mukaisen rikkomusmenettelyn. 7