Helsinkiläistä lasten perhehoitoa kolmelta vuosikymmeneltä

Transkriptio

1 Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Tutkimuksia 2008:1 Helsinkiläistä lasten perhehoitoa kolmelta vuosikymmeneltä Marjo Mikkonen

2 HELSINGIN KAUPUNKI SOSIAALIVIRASTO Tekijä(t) - Författare - Author(s) Mikkonen Marjo HELSINGFORS STAD SOCIALVERKET CITY OF HELSINKI SOCIAL SERVICES DEPARTMENT Julkaisun nimi Publikationens titel Title of the Publication Helsinkiläistä lastensuojelun perhehoitoa kolmelta vuosikymmeneltä KUVAILULEHTI PRESENTATIONSBLAD PRESENTATION Julkaisija Utgivare Publisher Helsingin kaupungin sosiaalivirasto Sarja - Serie Series Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Tutkimuksia ISSN/Sosv ISBN/Sosv Julkaisuaika - Publikationsdatum Published 2008 Sivumäärä, liitteet - Sidoantal, bilagor Pages, appendixes 66 s. Osanumero - Del nummer Part number 2008:1 Kieli - Språk - Language suomi Tiivistelmä - Referat - Abstract Tutkimus sisältää Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lapsiperheiden palveluiden vastuualueen sijaishuollossa keväällä 2007 suoritetun tiedonkeruun perhehoidon sosiaalityöntekijöiden asiakkaista, 772 lapsesta ja nuoresta. Viraston asiakastietojärjestelämästä kerättiin kustakin asiakaslapsesta ja nuoresta tiedot huostaanotosta, sijoituksista yms. Muut tiedot saatiin sosiaalityöntekijöitä haastattelemalla kustakin asiakkaasta erikseen. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tarkkoja tilastotietoja siitä, miten perhehoidossa olevat tai perhehoidosta vastikään poissiirtyneet lapset ja nuoret voivat vuonna Lisäksi kerättiin taustatietoja huostaanoton syistä, sijoitusten määristä ja pituuksista sekä tietoja sijaisperheistä, syntymävanhemmista ja sosiaalityöstä. Samantyyppinen kartoitus oli tehty vuosina 1987 ja Tutkimuksella haluttiin selvittää myös sitä, oliko 10 ja 20 vuoden aikana tapahtunut olennaisia muutoksia perhehoitoon sijoitettujen lasten ja nuorten elämäntilanteissa. Tutkimus antaa melko kattavan kuvan Helsingin sosiaaliviraston sijaishuollon kautta perhehoitoon vuonna 2007 sijoitettujen tai perhehoidosta vastikään itsenäistyneiden tai muulla tavalla pois muuttaneiden lasten ja nuorten elämästä. Tutkimus antaa myös ainutlaatuista tietoa perhehoitoon sijoitettujen lasten ja nuorten elämästä kolmella eri vuosikymmenellä. Vuosien 1997 ja 2007 tilanteista saadaan hyvin vertailukelpoista tietoa, vuoden 1987 osalta tietoa saadaan vain osittain. Lasten huostaanoton syyt näyttäisivät pysyneen melko samoina kolmella vuosikymmenellä. Yleisin huostaanoton syy liittyi vanhempien päihteidenkäyttöön, seuraavaksi yleisimmät vanhempien sairauteen ja perheen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Lapset olivat tulleet kaikkina vuosikymmeninä sijaisperheisiin pieninä, yleensä alle kouluikäisinä. Lapset ja nuoret näyttäisivät tulleen vuosikymmenien aikana yhä vaurioituneemmiksi ja vaativahoitoisemmiksi. Sairauksissa painottuivat psyykkisen hyvinvoinnin häiriöt ja neurologiset sairaudet. Peruskouluikäiset lapset kävivät useammin koulua erityisluokalla kuin aiemmin ja kaikkia tukimuotoja (terapia, psykiatrinen poliklinikka, tukiperhe jne.) oli käytetty aiempia vuosia enemmän. Lasten hoitaminen vaati näin ollen sijaisperheiltä todennäköisesti aiempaa enemmän voimavaroja. Siitä huolimatta perhesijoitukset olivat edelleen olleet pitkäkestoisia, puolet oli kestänyt yli viisi vuotta, ja vuosittain näyttäisi sijoituksista huoltosuunnitelman vastaisesti purkautuneen yhtä pieni osa kuin aiemmin. Suurin osa perhesijoituksista päättyi edelleen lapsen itsenäistymiseen ja jälkihuoltoon, pieni osa kotiutumiseen syntymävanhemmille tai sijoituksen purkautumisen kautta toiseen sijaisperheeseen tai lastenkotiin siirtymiseen. Lasten ja nuorten syntymävanhempien elämäntilanne ei useinkaan ollut huostaanoton jälkeen parantunut, monia vanhempia oli perhesijoituksen aikana kuollut tai muutoin kadonnut lasten elämästä. Lapsille pitkät perhesijoitukset tarjosivat korjaavia kokemuksia ja mahdollisuuden normaalin elämänmallin oppimiseen. Lapset ja nuoret olivat suorittaneet peruskoulun lisäksi muita koulututkintoja ja usein käyneet läpi terapian. Aikuistuttuaan he olivat useimmiten työkykyisiä ja kykenivät itsenäiseen elämään doc Avainsanat - Nyckelord - Key words lastensuojelu; huostaanotto; perhehoito; sijaisperheet; jälkihuolto; sosiaalityö Hinta Pris Price Julkaisun myynti ja jakelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon tietopalvelu PL 7010, HELSINGIN KAUPUNKI Puhelin: Telekopio: Sähköposti:sosv.kirjasto@hel.fi Tiimiposti: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Julkaisumuoto Publikationsform Publishing form Distribution och försäljning: Social- och hälsovårdens informationstjänst PB 7010, HELSINGFORS STAD Telefon: Telefax: E-post: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Distribution and sales: Social and Health Care Information Services PB 7010, Helsingin kaupunki Telephone: Telefax: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv

3 1 SISÄLLYS sivu 1. Johdanto 3 2. Lasten ja nuorten kuvailua Lasten ja nuorten lukumäärä Sukupuolijakauma Ikäjakauma Terveydentila Koulutilanne Peruskoululaiset Keskiasteen koulutuksessa olevat Jälkihuoltonuorten opiskelu ja työssäkäynti Jälkihuollosta poisjäävien opiskelu ja työssäkäynti Asuinpaikka Kaikki lapset ja nuoret Jälkihuoltoikäiset nuoret Tilanne ennen nykyistä perhesijoitusta Huostaanotto Huostaanoton pääasialliset syyt Ikä huostaanottohetkellä Sijaishuolto ennen nykyistä perhesijoitusta Laitossijoitukset Perhesijoitukset Muut sijoitukset Nykyinen perhesijoitus Ikä nykyiseen sijaisperheeseen saapuessa Perhesijoituksen pituus Perhesijoituksen päättymisen jälkeinen asuinpaikka alaikäisillä Sijaisperheet Sijaisvanhempien sukulaisuussuhde lapseen Sijaiskodin sijainti Sijaisvanhempien ikä Sijaisäidin ikä Sijaisisän ikä Sijaisvanhempien sosioekonominen asema Sijaisperheen koko Sijaisvanhempien valmennus Sijaisvanhempien osallistuminen koulutukseen Sijaisvanhempien osallistuminen työnohjaukseen tai vertaistukeen Perhehoidon sosiaalityön ulkopuolinen tuki lapsille ja nuorille Syntymävanhempien ja suvun tilanne ja yhteydenpito lapseen tai nuoreen Syntymävanhempien tilanne Lasten ja nuorten yhteydenpito syntymävanhempiin Yhteydenpito äidin kanssa 31

4 Yhteydenpito isän kanssa Tapaamispaikka syntymävanhempien kanssa Syntymävanhempien tapaamisrajoitukset Lasten ja nuorten yhteydenpito muuhun sukuun Sosiaalityö perhehoidossa Sosiaalityöntekijän yhteydenpito sijaisvanhempiin ja/tai lapseen/nuoreen Yhteydenpito tapaamalla Yhteydenpito puhelimitse, sähköpostitse ja kirjeitse Sosiaalityöntekijän yhteydenpito syntymävanhempiin Sosiaalityöntekijän yhteydenpito lapsen muuhun sukuun Johtopäätöksiä Perhehoidon lapset ja nuoret Tyttöjen ja poikien vertailu Kolmen vuosikymmenen vertailu Pohdintaa 42 Lähteet 44 Liitteet 45 Liite 1: Kyselylomake 45 Liite 2: Lapsen ja nuoren terveydentila 57 Liite 3: Kaavio lasten ja nuorten terveydentilasta 59 Liite 4: Huostaanoton/sijaishuollon pääasiallinen syy 60 Liite 5: Kaavio huostaanoton/sijaishuollon pääasiallisista syistä 64 Liite 6: Sijaisvanhempien sosioekonominen asema 65

5 3 1. JOHDANTO Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lapsiperheiden palveluiden vastuualueen sijaishuollossa suoritettiin keväällä 2007 selvitys perhehoidon sosiaalityöntekijöiden asiakkaista. Selvitystä varten laadittiin kyselylomake (liite 1). Toimistossa työharjoittelussa keväällä 2007 olleet sosionomiopiskelijat kirjasivat kustakin asiakaslapsesta ja nuoresta lomakkeeseen viraston asiakastietojärjestelmästä saatavat faktatiedot huostaanotosta, sijoituksista yms. Muut tiedot saatiin siten, että opiskelijat haastattelivat sosiaalityöntekijöitä kustakin asiakkaasta erikseen. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tarkkoja tilastotietoja siitä, miten perhehoidossa olevat tai perhehoidosta vastikään poissiirtyneet lapset ja nuoret voivat vuonna Lisäksi kerättiin sekä taustatietoja huostaanoton syistä, sijoitusten määristä ja pituuksista että tietoja sijaisperheistä, syntymävanhemmista ja sosiaalityöstä. Samantyyppinen kartoitus oli tehty vuosina 1987 ja Tutkimuksella haluttiin selvittää myös sitä, oliko 10 ja 20 vuoden aikana tapahtunut olennaisia muutoksia perhehoitoon sijoitettujen lasten ja nuorten elämäntilanteissa. Vuoden 2007 kyselylomake oli pääpiirteitään samanlainen kuin vuoden 1997, vain joitain muutoksia tehtiin uusien nimikkeiden osalta ja lisäksi muutamia aiemmin selvittämättömiä asioita haluttiin selvittää. Vuoden 1987 kyselylomake oli huomattavasti suppeampi ja vain osin suoraan verrattavissa tilanteisiin vuosina 1997 ja Tiedot saatiin lähes kaikista asiakkaana olevista lapsista ja nuorista. Sijaisperhettä koskevia tietoja kerättiin vain niiden lasten ja nuorten osalta, jotka tutkimushetkellä asuivat sijaisperheessä. Kaiken kaikkiaan tietoja kerättiin 772 lapsesta ja nuoresta, joista 85 % eli 652 asui tutkimushetkellä sijaisperheessä. Tiedot kerättiin lapsikohtaisesti. Yhdessä sijaisperheessä saattoi asua 1-6 lasta, joten monen lapsen sijaisperheet ovat tutkimustiedoissa mukana useampaan kertaan, samoin useamman biologisen sisaruksen osalta tiedot vanhemmista ovat useampaan kertaan. Tutkimuksella saadaan tietoa lapsikohtaisesti esim. siitä, kuinka monen lapsen vanhempi on kuollut tai kuinka moni lapsi asuu Pride-koulutetussa sijaisperheessä, ei siitä, kuinka monta vanhempaa on kuollut tai kuinka monta perhettä on Pride-koulutettu. Lapsilla tarkoitetaan vuotiaita, nuorilla vuotiaita. Raportissa kuvaillaan pääosin tutkittuja asioita prosenttitaulukoiden muodossa, jonkin verran on tulkintaa, erityisesti edellisten vuosikymmenten aineistoihin vertailtaessa. Tutkimuksen tekijänä kiitän tutkimuksen eri vaiheissa mukana olleita: suunnittelu- ja raportointivaiheesta perhehoitopäällikkö Ritva Mantilaa, perhehoidon johtavia sosiaalityöntekijöitä, erityisesti Alli Uusijärveä, sekä kehittämiskonsultti Maria Kahilaa; suunnitteluvaiheessa kyselylomakkeen ajantasaistamisessa ja lisäkysymysten pohdinnassa auttanutta Perhehoitoliiton tutkijaa, psykologi Tarja Janhusta; ja aineiston keräämisestä sosionomiopiskelijoita, Niina Nurmista ja Sanna Mertaa. 1. LASTEN JA NUORTEN KUVAILUA Tässä luvussa kuvaillaan tutkimusjoukkoa eli perhehoidon sosiaalityöntekijöiden asiakkaina keväällä 2007 olleita lapsia ja nuoria ja verrataan tietoja vuosien 1987 ja 1997 tilanteeseen niiltä osin, kun se on mahdollista.

6 LASTEN JA NUORTEN LUKUMÄÄRÄ Perhehoidon sosiaalityöntekijöiden asiakkaana oli vuonna 2007 yhteensä 772 lasta tai nuorta. Vuonna 1997 asiakkaana oli 692 ja vuonna lasta tai nuorta. Perhehoidossa tutkimushetkellä tai aiemmin olleiden lasten lukumäärä oli tasaisesti kasvanut. 20 vuodessa määrä oli lisääntynyt 125 lapsella tai nuorella. Vuonna 2007 oli helsinkiläisistä huostaan otetuista ja sijaishuoltoon sijoitetuista lapsista kaiken kaikkiaan noin 43 % sijoitettuna perhehoitoon, loput laitoshoitoon SUKUPUOLIJAKAUMA SUKUPUOLI LUKUMÄÄRÄ PROSENTTI Tyttö % Poika % Yhteensä % Perhehoitoon oli keväällä 2007 sijoitettuna tasaisesti molempia sukupuolia, tyttöjä 6 enemmän. Vuonna 1997 sijoitetuissa oli hiukan suurempi ero sukupuolen mukaan, tyttöjä oli 17 enemmän. Vuonna 1987 sijoitetuissa oli tasaisesti molempia sukupuolia, tyttöjä 3 enemmän IKÄJAKAUMA IKÄJAKAUMA YHTEENSÄ PROSENTTI TYTÖT PROSENTTI POJAT PROSENTTI 0-2 v 46 6% 27 7% 19 5% 3-6 v % 53 14% 60 16% 7-9 v % 55 13% 49 13% v % 53 14% 67 17% v % 72 19% 70 18% v 94 12% 46 12% 48 13% v % 82 21% 70 18% Yhteensä % % % Perhehoitoon sijoitettujen lasten ikäluokista (noin kolmen vuoden välein jaoteltuna) suurin oli jälkihuoltoikäiset ja jälkihuollosta juuri pois jääneet, vuotiaat nuoret. Heitä oli 20 % kaikista. Pelkästään jälkihuoltoikäisiä, vuotiaita oli 134 eli 17 % kaikista. Tämä ikäluokka on jäämässä lähivuosina pois perhehoidon asiakkuudesta ja pienentää suuresti asiakasmäärää ellei uusia sijoituksia perhehoitoon tapahdu huomattavasti nykyistä enempää. Alle kouluikäisiä oli kaiken kaikkiaan 159 eli 21 % kaikista, ala-aste-ikäisiä oli 224 eli 29 % kaikista ja yläasteikäisiä 142 eli 18 % kaikista. Tyttöjen ja poikien välillä ei ollut muita merkittäviä eroja suuria eroja iän suhteen, mutta jälkihuoltoikäisissä tyttöjen osuus oli suurempi kuin poikien.

7 5 Eri vuosikymmenillä kaikista lapsista oli: alle kouluikäisiä peruskouluikäisiä keskiasteikäisiä jälkihuoltoikäisiä v % 54 % 20 % 12 % v % 36 % 10 % 16 % v % 47 % 12 % 20 % Lasten ikäjakaumissa oli suuria eroja eri vuosikymmenten välillä. Alle kouluikäisten lasten prosenttiosuus oli kasvanut tasaisesti, 20 vuoden takaisesta 7 %. Peruskouluikäisten osuus oli 10 vuotta sitten pienimmillään, nyt taas kasvanut lähelle 20 vuoden takaista. Keskiasteikäisten osuus oli pienentynyt selvästi 20 vuoden takaisesta ja jälkihuoltoikäisten vastaavasti suurentunut huomattavasti TERVEYDENTILA Terveydentilaa kysyttiin sosiaalityöntekijöiltä siten, että lomakkeessa lueteltiin erilaisia sairauksia ja vammoja ja pyydettiin luokittelemaan lapsi terveeksi, ellei hänelle oltu diagnostisoitu näitä tai muita sairauksia tai vammoja. Työntekijät eivät ehkä tunne lapsia kovin hyvin (pääosin työntekijöiden vaihtuvuuden vuoksi), joten vastaukset ovat vain suuntaa antavia. Samalla lapsella tai nuorella saattoi olla kymmenenkin eri sairautta tai vammaa. Pojat olivat yliedustettuina miltei kaikissa sairauksissa. Pääluokat on esitelty tässä, alaluokat löytyvät liitteestä 2.

8 6 TERVEYS YHTEENSÄ PROSENTTI TYTÖT PROSENTTI POJAT PROSENTTI Terve % % % Allergia 57 7% 23 6% 34 9% Ihotaudit 3 0% 2 0% 1 0% Infektiotaudit 19 2% 10 3% 9 2% Epämuodostumat 9 1% 6 2% 3 1% Sydänsairaus tms 8 1% 3 1% 5 1% Kehitysvammaisuus 13 2% 6 2% 7 2% Neurologiset sairaudet/aistivammat 91 12% 27 7% 64 17% Psyykkisen hyvinvoinnin häiriöt % 91 23% % Diabetes 1 0% 1 0% 0 0% Muut kasvunhäiriöt tms 10 1% 3 1% 7 2% Syöpätaudit 0 0% 0 0% 0 0% Ruuansulatuskanavan taudit 2 0% 0 0% 2 1% Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet 7 1% 1 0% 6 2% Krooninen munuaistauti 3 0% 3 1% 0 0% Autismi 2 0% 0 0% 2 1% Tapaturmien jälkitilat 6 1% 2 1% 4 1% Elimensiirrot 0 0% 0 0% 0 0% Alkoholifyndroomat 89 12% 46 12% 43 11% Äiti päihtynyt synnyttäessä 42 5% 21 5% 21 5% Muu sairaus tai vamma % 64 16% 72 19% Perhehoitoon sijoitetuista lapsista terveeksi luokiteltiin 44 %, tytöistä miltei puolet eli 49 %, pojista huomattavasti pienempi osa, vain 39 %. Sairauksista painottuvat erilaiset psyykkisen hyvinvoinnit häiriöt, joita oli 28 %:lla kaikista lapsista ja nuorista, pojista paljon suuremmalla osalla (33 %) kuin tytöistä (23 %). Tähän luokkaan kuuluvista häiriöistä yleisimpiä olivat levottomuus 13 % (pojista 20 %, tytöistä 7 %), keskittymättömyys 12 % (pojista 17 %, tytöistä 7 %), ahdistuneisuus 10 % (pojista 9 %, tytöistä 11 %), käytöshäiriöt 9 % (pojista 14 %, tytöistä 4 %), masentuneisuus 9 % (pojista 8 %, tytöistä 9 %) ja aggressiivisuus 5 % (pojista 8 %, tytöistä 2 %). Kaikkia muita häiriöitä paitsi masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta oli pojilla enemmän. Toiseksi yleisimpiä olivat muut sairaudet tai vammat, joita oli 18 %:lla kaikista lapsista ja nuorista, melko tasaisesti molemmilla sukupuolilla. Tavallisimpia tässä mainittuja sairauksia tai vammoja olivat: 1) erilaiset kehitysviiveet, kuten puheen, kielen, motoriikan tai hahmottamisen kehitysviive tai erityisvaikeus ja laaja-alainen tai monimuotoinen kehitysviive (4 %), 2) kiintymyssuhdehäiriöt (2 %), 3) vaikeat, kielteiset tai traumaattiset lapsuuden ajan kokemukset (2 %) ja 4) tunne-elämän häiriö (1 %). Harvinaisempia tässä mainittuja sairauksia ja vammoja olivat: vaikea ruoka-aineallergia, lievä kehitysvamma tai heikkolahjaisuus, asperger, ylipainoisuus, alkoholi-ongelma, psyykkinen sairaus ja alhaisen syntymäpainon aiheuttamat ongelmat. Kolmanneksi yleisin sairaus oli neurologinen sairaus tai aistivamma, joita oli 12 %:lla kaikista lapsista ja nuorista, tässä tyttöjen ja poikien välinen ero oli suurin, niitä on pojista 17 %:lla, tytöistä 7 %:lla. Tähän luokkaan kuuluvista sairauksista yleisimmin esiintyviä olivat 1) oppimisvaikeudet, joita oli 7 %:lla kaikista ja pojista 8 %:lla, tytöistä 5 %:lla ja 2) ADHD, joka oli 3 %:lla, pojista 7 %:lla, tytöistä 0,3 %:lla. Lisäksi lapsista muutamalla oli CP-vamma, epilepsia tai vaikea näkö- tai kuulovamma.

9 7 Neljänneksi yleisin sairaus oli alkoholisyndrooma, joka oli 12 %:lla kaikista lapsista ja nuorista, yhtä usein tytöillä kuin pojillakin. Näistä fas-syndrooma oli 9 %:lla, fae-syndrooma 3 %:lla. Lapsista ja nuorista 5 %:n kerrottiin syntyneen päihteiden vaikutuksen alaisena. Viidenneksi yleisin sairaus oli allergia, jota sairasti 7 % kaikista. Tämäkin oli selvästi yleisempää pojilla (9 %) kuin tytöillä (6 %). Lapsista ja nuorista 2 % sairasti jotain kroonista infektiotautia, joista tavallisimmat ovat krooninen korvatulehdus (2 %) ja hepatiitti (1 %). Älyllisesti kehitysvammaisia oli myös 2 %. Kaavio terveydentilasta löytyy liitteestä 3. Eri vuosikymmenillä lapsista oli: terveitä psyykkisesti neurologisia alkoholisyndroomia oirehtivia sairauksia tms. v % 13 % 4 % 4 % v % 28 % 6 % 17 % v % 28 % 12 % 12 % Terveydentilan osalta on havaittavissa suuria eroja verrattaessa lapsia 20 vuoden ajalta. Eri vuosikymmenet eivät ole aivan vertailukelpoisia, koska kyselylomake on jokaisena vuosikymmenenä ollut hiukan erilainen. Vuosina 1997 ja 2007 se on ollut kuitenkin pääosiltaan samanlainen, kirjasta Lasten ja nuorten terveydentila 1990-luvun Suomessa mukaellusti otettu (Rajantie, L. et al. 1993). Sairausnimikkeitä on hiukan ajantasaistettu, mm. MBD -nimike on korvattu ADHD nimikkeellä. Vuoden 1987 terveysluokitus oli otettu mukaellusti kirjasta Urponen & Urponen: Kotihoidossa olevat kroonisesti sairaat lapset Suomessa, Lisäksi diagnostiikan paraneminen viimeisten vuosikymmenten aikana vaikuttaa vertailtavuuteen Lasten sairaudet näyttäisivät kuitenkin selvästi lisääntyneen vuosikymmenten aikana, jokin sairaus tai vamma oli 20 vuotta sitten 28 %:lla, 10 vuotta sitten 50 %:lla ja nyt 56 %:lla lapsista. Mielenterveyden tai psyykkisen hyvinvoinnin häiriöt lisääntyivät suuresti vuosien 1987 ja 1997 välillä, mutta viimeisen 10 vuoden aikana niiden prosenttiosuus oli pysynyt samana. Neurologiset sairaudet olivat yleistyneet jyrkästi, 20 vuoden aikana määrä oli kolminkertaistunut. Sen sijaan alkoholisyndroomia oli diagnostisoitu eniten vuonna Vuodelta 1987 ei ole saatavissa tietoja erikseen tytöistä ja pojista. Vuonna 1997 pojat olivat myös selvästi sairaampia kuin tytöt, erityisesti psyykkisen hyvinvoinnin ja neurologisten sairauksien osalta KOULUTILANNE PERUSKOULULAISET Peruskoulua kävi 385 lasta, joka oli 50 % kaikista perhehoidon asiakkaana olleista lapsista ja nuorista. PERUSKOULUMUOTO YHTEENSÄ PROSENTTI TYTÖT PROSENTTI POJAT PROSENTTI Normaaliluokka % % % Erityisluokka 54 14% 19 10% 35 18% Henkilökohtainen opetussuunnitelma 14 4% 7 4% 7 4% Muu 12 3% 5 3% 7 4% Yhteensä % % %

10 8 Peruskoulun normaaliluokalla oli reilu 3/4 lapsista, tytöistä selvästi suurempi osa kuin pojista, joista miltei viidennes oli erityisluokalla, tytöistä vain kymmenesosa. Henkilökohtainen opetussuunnitelma oli harvinainen, sen suhteen ei ollut eroa sukupuolten välillä. Yksikään lapsista ei ollut yksityisopetuksessa. Eri vuosikymmenillä peruskouluikäisistä lapsista oli: normaaliluokalla erityisluokalla v % 12 % v % 11 % v % 14 % Peruskoulussa oli vuonna 1997 erilaisia erityisluokkia (esy, emu, evy ja eha 1 tai 2), vuonna 2007 kaikkia kutsuttiin erityisluokiksi. Lisäksi henkilökohtaiset opetussuunnitelmat olivat tulleet uutena muotona käyttöön, jolloin lapsi saa normaaliluokalla joissain aineissa erityisopetusta. Vuodet eivät siten ole aivan vertailukelpoisia keskenään, mutta muutos on ollut selvä. Normaaliluokalla oli tutkimushetkellä miltei kymmenesosa pienempi osuus perhehoitoon sijoitetuista lapsista kuin 20 vuotta sitten. Vuodelta 1987 ei ole saatavissa tietoa erikseen tytöistä ja pojista, mutta myös vuonna 1997 poikia oli erityisluokilla tyttöjä enemmän, sukupuolten välinen ero ei kuitenkaan ollut yhtä suuri kuin vuonna Yksityisopetuksessa ei myöskään edellisillä vuosikymmenillä ollut yhtäkään perhehoidossa olevaa lasta KESKIASTEEN KOULUTUKSESSA OLEVAT Keskiasteen koulutuksessa oli 69 alle18-vuotiasta lasta, mikä oli 9 % kaikista perhehoidon asiakkaana olleista lapsista tai nuorista. KESKIASTEEN KOULUTUS YHTEENSÄ PROSENTTI TYTÖT PROSENTTI POJAT PROSENTTI Lukio 26 38% 19 54% 7 21% Ammatillinen oppilaitos 32 46% 11 31% 21 62% Työllisyyskurssi 1 1% 1 3% 0 0% Muu 5 7% 2 6% 3 9% Ei koulussa 5 7% 2 6% 3 9% Yhteensä % % % Keskiasteen koulumuodoista ammatillisen oppilaitoksen oli valinnut miltei puolet lapsista, pojista puolet isompi osa kuin tytöistä. Lukiota kävi reilu kolmasosa, tytöistä yli puolet, pojista viidesosa. Tutkimushetkellä pieni osa ei ollut missään koulussa. Kansanopistossa tai oppisopimuskoulutuksessa ei ollut yhtään lasta. Eri vuosikymmenillä keskiasteikäisistä lapsista oli: lukiossa ammatillisessa oppilaitoksessa muualla kuin koulussa v % 60 % v % 43 % 16 % v % 46 % 5 %

11 9 Lukiossa opiskelu oli tasaisesti lisääntynyt viimeisten 20 vuoden aikana ammatillisen koulutuksen kustannuksella, erityisesti tyttöjen osalta. Kansanopistossa opiskeli vuosina 1987 ja 1997 joitain nuoria, samoin oppisopimuskoulutuksessa. Peruskoulun jälkeistä koulua käymättömien määrä oli vähentynyt jyrkästi viimeisen 10 vuoden aikana. Sukupuolten välinen ero lukion ja ammatillisen opiskelun välillä oli 10 vuoden ajan pysynyt samana JÄLKIHUOLTONUORTEN OPISKELU JA TYÖSSÄKÄYNTI Jälkihuoltoikäisiä eli vuotiaita nuoria oli yhteensä 134, joka oli 17 % kaikista perhehoidon asiakkaana olleista lapsista ja nuorista. JÄLKIHUOLTONUORTEN TILANNE YHTEENSÄ PROSENTTI TYTÖT PROSENTTI POJAT PROSENTTI Lukio 11 8% 9 12% 2 3% Ammatillinen oppilaitos 43 32% 23 31% 20 34% Ammattikorkeakoulu 9 7% 5 7% 4 7% Yliopisto 3 2% 2 3% 1 2% Työssä 25 19% 16 21% 9 15% Työtön 18 13% 9 12% 9 15% Muu 25 19% 11 15% 14 24% Yhteensä % % % Jälkihuoltoikäisistä nuorista, kuten peruskoulun jälkeisessä koulutuksessa olevista lapsistakin, ammatillisessa oppilaitoksessa opiskeli suurin osa, kolmannes kaikista, pojista hiukan suurempi osa kuin tytöistä. Toiseksi tavallisinta oli työssäkäynti, viidennes nuorista oli työssä, tytöistä hiukan suurempi osa kuin pojista. Kolmanneksi tavallisinta oli olla työttömänä, jota oli reilu kymmenesosa sekä tytöistä että pojista. Lukiossa opiskeli vajaa kymmenesosa, heistä miltei kaikki olivat tyttöjä. Ammattikorkeakoulussa opiskeli muutama, samoin yliopistossa, tässä ei ollut juuri eroa sukupuolten välillä. Eri vuosikymmenillä jälkihuoltonuorista oli: lukiossa ammatillisessa korkea- työssä työttömänä oppilaitoksessa koulussa v % 34 % 12 % 23 % v % 32 % 9 % 19 % 13 % Vuodelta 1987 ei ole saatavissa eriteltyjä tietoja jälkihuollossa olevien opiskelusta. Lukiossa olevien osuus näyttäisi pienentyneen, samoin kuin työttömänä olevien osuus, työssä olevien taas näyttäisi lisääntyneen 10 vuoden takaisesta. Jälkihuollossa olevia oli 93 eli 13 % kaikista asiakkaista vuonna 1997, vuonna 2007 heitä oli huomattavasi suurempi osa, 135 eli 17 % kaikista. Jälkihuollossa olevien osalta kysyttiin myös siihen mennessä suoritetusta koulutuksesta.

12 10 JÄLKIHUOLTONUORTEN TUTKINNOT YHTEENSÄ PROSENTTI TYTÖT PROSENTTI POJAT PROSENTTI Peruskoulu 89 66% 48 63% 41 69% Ylioppilastutkinto 22 16% 15 20% 7 12% Ammatillisen oppilaitoksen tutkinto 21 16% 12 16% 9 15% Oppisopimuskoulutus 1 1% 0 0% 1 2% Työlisyyskurssi 1 1% 1 1% 0 0% Muu 1 1% 0 0% 1 2% Yhteensä % % % Viimeiseksi suoritetuista tutkinnoista tavallisin oli luonnollisesti peruskoulu, joka oli 2/3 osalla ainoa suoritettu tutkinto, pojista hiukan suuremmalla osalla kuin tytöistä. Ylioppilastutkinnon oli suorittanut vajaa viidesosa, tytöistä huomattavasi suurempi osa kuin pojista. Ammatillisen oppilaitoksen tutkinnon oli myös suorittanut vajaa viidesosa, siinä ei olut eroa sukupuolten välillä. Eri vuosikymmenillä jälkihuoltonuorista oli viimeksi suorittanut: peruskoulun ylioppilas ammatillisen muun tutkinnon tutkinnon v % 20 % 15 % 7 % v % 16 % 16 % 3 % Vuodelta 1987 ei ole tästäkään saatavissa tietoa. Peruskoulu näyttäisi vuonna 2007 olleen viimeinen suoritettu tutkinto hiukan useammin ja ylioppilastutkinto hiukan harvemmin kuin 10 vuotta sitten JÄLKIHUOLLOSTA POIS JÄÄVIEN OPISKELU JA TYÖSSÄKÄYNTI Jälkihuollosta pois viimeisen vuoden aikana jääneistä 21 vuotta täyttäneistä saatiin tietoa vain 17 nuoren osalta, 2 %:sta kaikista tutkituista. Tulokset ovat siten vain suuntaa antavia. Heistä 53 % oli siirtynyt tai juuri siirtymässä työelämään, 29 % oli työttömänä ja 12 % jatkoi koulutusta. Suoritetuista tutkinnosta viimeinen oli 41 %:lla peruskoulu, 35 %:lla ammatillinen tutkinto ja 24 %:lla ylioppilastutkinto Vuonna 1997 jälkihuollosta pois jääneistä saatiin tietoja myös 17 nuoren osalta, mutta tiedot jätettiin raportoimatta. Vuonna 1987 tietoja saatiin 48 nuoresta, joista 65 % oli siirtynyt tai siirtymässä työelämään, 22 % jatkoi koulutusta ja vain 4 % oli työttömänä. Heistä 58 % oli suorittanut ammatillisen tutkinnon ja 33 % ylioppilastutkinnon ASUINPAIKKA KAIKKI LAPSET JA NUORET Lapsi siirtyy alueellisen perhekeskuksen lastensuojelun sosiaalityöntekijältä perhehoidon sosiaalityöntekijän asiakkaaksi pitkäaikaiseen perhehoitoon sijoittamisen jälkeen. Asiakkuus jatkuu perhehoidossa niin kauan kuin lapsi tai nuori asuu sijaisperheessä tai on siirtynyt sijaisperheestä itsenäisesti asumaan Helsingin ulkopuolelle. Asiakkuus jatkuu tällöin jälkihuollon päättymiseen 21 vuoden iässä saakka. Jos lapsi tai nuori siirtyy sijaisperheestä lastensuojelulaitokseen, kotiutuu syntymävanhemmilleen tai siirtyy itsenäisesti asumaan Helsinkiin, hän siirtyy uu-

13 11 delleen noin puolen vuoden siirtymäajan jälkeen alueellisen perhekeskuksen lastensuojelun asiakkaaksi. ASUINPAIKKA YHTEENSÄ PROSENTTI TYTÖT PROSENTTI POJAT PROSENTTI Sijaisperhe % % % Kunn. ammatillinen perhekoti 33 4% 19 5% 14 4% Oma ammatillinen perhekoti 72 9% 35 9% 37 10% Yks. ammatillinen perhekoti 7 1% 1 0% 6 2% Lastensuojelulaitos 18 2% 7 2% 11 3% Biologinen koti 5 1% 3 1% 2 1% Itsenäinen asuminen 80 10% 45 12% 35 9% Muu 4 1% 2 1% 2 1% Yhteensä % % % Tutkimushetkellä lapsista ja nuorista reilu 2/3 asui tavallisessa sijaisperheessä. Vajaa kymmenesosa asui ns. omassa kodissa toimivassa ammatillisessa perhekodissa, joka eroaa tavallisesta sijaisperheestä siinä, että toisella vanhemmista on sosiaali- tai terveydenhuollon ammattitutkinto, hän on kotona ja hoidosta maksetaan vähän suurempi hoitopalkkio. Kunnallisessa ammatillisessa perhekodissa asui pienempi osa lapsista, tämä eroaa omassa kodissa toimivasta siinä, että perhe asuu kaupungin omistamassa asunnossa. Näitä kolmea sijoitusmuotoa yhdistää se, että sijoittajakunnan ja perheen välillä on tehty toimeksiantosopimus tietyn lapsen hoidosta. Niitä pidetään sijaisperheessä asumisena, joten tutkimushetkellä perhehoidon asiakkaana olleista lapsista ja nuorista sijaisperheessä asui yhteensä 652 lasta tai nuorta, joka oli 85 % kaikista asiakkaana olleista lapsista ja nuorista. Sijaisperheessä asui tasaisesti tyttöjä ja poikia. Itsenäisesti asui tutkimushetkellä kymmenesosa lapsista ja nuorista. Tyttöjä asui itsenäisesti suhteellisesti enemmän kuin poikia. Muutama lapsi oli lastensuojelulaitoksessa (poikia suhteellisesti enemmän) tai kotiutettuna syntymävanhempiensa luona tutkimushetkellä. He olivat todennäköisesti lähiaikoina siirtymässä alueellisen perhekeskuksen asiakkaaksi. Vuodelta 1987 ei ole saatavissa vertailukelpoista tietoa perhehoidon asiakkaiden asumismuodoista. Vuonna 1997 ei vielä ollut varsinaisia ammatillisia perhekoteja käytettävissä, mutta muutamalla alueellisella sosiaalipalvelutoimistolla oli käytettävissä oma alueellinen ammatillinen perhekoti. Eri vuosikymmenillä asuinpaikkana oli: tavallinen ammatillinen lastensuojelu- syntymä- itsenäinen sijaisperhe perhekoti laitos koti asuminen v % 2 % 1 % 1 % 10 % v % 13 % 2 % 1 % 10 % Tavallisessa sijaisperheessä asuminen oli tullut selvästi harvinaisemmaksi, joka on ymmärrettävää, sillä lasten vaativahoitoisuuden vuoksi rinnalle on perustettu ammatillisia perhekoteja. Lastensuojelulaitoksessa asuminen oli puolet yleisempää kuin 10 vuotta sitten. Sen sijaan itsenäisesti asumisessa ja syntymävanhemmille kotiutettuna olemisessa ei ollut eroa 10 vuoden takaiseen.

14 JÄLKIHUOLTOIKÄISET NUORET JÄLKIHUOLTONUORTEN ASUINPAIKKA YHTEENSÄ PROSENTTI TYTÖT PROSENTTI POJAT PROSENTTI Sijaisperhe 48 36% 23 30% 25 42% Biologinen koti 1 1% 0 0% 1 2% Itsenäinen asuminen 69 51% 43 57% 26 44% "Puoli-itsenäinen" asuminen 12 9% 8 11% 4 7% Muu 5 4% 2 3% 3 5% Yhteensä % % % Jälkihuoltoikäisistä, vuotiaista, nuorista puolet asui itsenäisesti omassa kodissaan, yleensä kuitenkin pitäen tiiviisti yhteyttä sijaisvanhempien kanssa. Tytöistä selvästi isompi osa kuin pojista asui itsenäisesti. Toiseksi tavallisinta oli asua edelleen sijaisperheessä, näin asui reilu kolmannes jälkihuoltoikäisistä, pojista selvästi suurempi osa kuin tytöistä. Puoli-itsenäisellä asumisella tarkoitetaan sitä, että nuori asui kouluajat asuntolassa tms. eri paikkakunnalla ja viikonloput sijaisperheessä. Näin asui vajaa kymmenesosa jälkihuoltoikäisistä, selvästi suurempi osa tytöistä kuin pojista. Muualla asui tutkimushetkellä muutama nuori, joka sisälsi asumisen tukikodissa, harjoitteluasunnossa, ensikodissa tai sairaalassa. Jälkihuollon päättyessä 21-vuotiaana nuorista 71 % asui itsenäisesti, 24 % edelleen sijaisperheessä. Eri vuosikymmenillä jälkihuoltonuorista asui sijaisperheessä syntymäkodissa itsenäisesti muualla v % 0 % 55 % 9 % v % 1 % 60 % 4 % Vuodelta 1987 ei ole saatavissa vertailukelpoista tietoa. Vuosien 1997 ja 2007 välillä ei ollut juurikaan eroa asumismuodoissa. Vuonna 1987 asui jälkihuollon päättyessä 21-vuotiaana sijaisperheessä edelleen 75 % nuorista ja itsenäisesti 21 %. Itsenäinen asuminen oli siis 20 vuoden aikana huimasti yleistynyt suhteessa sijaisperheessä asumiseen, suhteelliset osuudet olivat kääntyneet täysin vastakkaisiksi. 3. TILANNE ENNEN NYKYISTÄ PERHESIJOITUSTA Tässä luvussa kerrotaan lasten ja nuorten tilanteesta ennen nykyiseen tai viimeiseen sijaisperheeseen tuloa. Huostaanoton syyt ja huostaanottoikä saatiin selville lähes kaikista lapsista ja nuorista, sen sijaan aiempien sijoitusten lukumäärä kysyttiin vain niiden osalta, jotka tutkimushetkellä olivat sijoitettuina sijaisperheeseen HUOSTAANOTTO Lapsista ja nuorista miltei kaikki oli otettu sosiaalilautakunnan huostaan ennen sijoitusta perhehoitoon. Vain muutama nuori oli sijoitettu avohuollon tukitoimenpiteenä sijaisperheeseen.

15 HUOSTAANOTON PÄÄASIALLISET SYYT Kaikkien asiakkaana olleiden lasten ja nuorten osalta katsottiin 1. huostaanottopäätöksestä (tai sen puuttuessa avohuollon sijoituspäätöksestä) huostaanoton/sijaishuollon syyt, myös jälkihuollossa olevien osalta, vaikka huostassa pito ei enää ollut voimassa. Näitä voi olla ilmoitettuna 1-8 kappaletta. Jos syitä oli merkitty hyvin monta, jouduttiin teknisistä syistä joskus jättämään pois muutama syyluokka ja valitsemaan tärkeimmiltä tuntuvat syyt. Pääluokat on esitelty tässä, alaluokat löytyvät liitteestä 4. HUOSTAANOTON PÄÄSYY YHTEENSÄ PROSENTTI TYTÖT PROSENTTI POJAT PROSENTTI Kasvuolot Vanhempien päihteiden käyttö % % % Vanhempien sairaus % % % Sosiaalinen vuorovaikutus % % % Kasvatuskysymykset % 79 20% 76 20% Huolto-ja tapaamispulmat 13 2% 7 2% 6 2% Hoidon laiminlyönti % 96 25% % Väkivalta 98 13% 57 15% 41 11% Muu vaikeus % 57 15% 51 13% Lapsen toimintaedellytykset Hyvinvointi 75 10% 35 9% 40 10% Kouluvaikeudet 15 2% 10 3% 5 1% Sosiaalinen vuorovaikutus 22 3% 12 3% 10 3% Rikolliset teot 1 0% 0 0% 1 0% Kuljeskelu 4 1% 1 0% 3 1% Päihteiden käyttäminen 1 0% 1 0% 0 0% Muu tekijä 0 0% 0 0% 0 0% Muut taustatekijät 45 6% 24 6% 21 5% Yhteensä % % % Huostaanottopäätökseen merkittävät syyt on jaettu kolmeen luokkaan: 1) Lapsen ja nuoren kasvuolot/perheen elinolot, 2) Lapsen/nuoren kuvailu/toimintaedellytykset ja/tai niiden puutteet ja 3) Muut taustatekijät. Huostaanoton syistä painottuivat lapsen ja nuoren kasvuoloihin liittyvät tekijät. Näistä suurin syytekijä oli vanhemman/huoltajan päihteidenkäyttö, joka oli yhtenä huostaanoton syyluokkana 70 %:lla lapsista ja nuorista, tasaisesti tytöillä ja pojilla. Päihteidenkäytön alaluokkina olivat vanhemman/huoltajan alkoholinkäyttö (41 %), huumeiden käyttö (myös lääkeriippuvuus) (16 %), päihteiden sekakäyttö (14 %) ja muun perheenjäsenen päihteidenkäyttö (1 %). Yhden lapsen kohdalla voi olla näistä yksi tai useampi mainittuna. Toiseksi yleisin syytekijä oli vanhemman/huoltajan fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen liittyvät syyt, joka oli yhtenä huostaanoton syyluokkana 35 %:lla lapsista ja nuorista, melko tasaisesti molemmilla sukupuolilla, mutta hiukan useammin pojilla kuin tytöillä. Fyysisen ja psyykkisen terveyden alaluokkina olivat vanhemman/huoltajan mielenterveyden häiriöt, kuten itsetuhoisuus, masentuneisuus, ahdistus, pelot tms. (25 %), mielisairaus (9 %), somaattinen sairaus/vammaisuus (2 %) ja neurologinen sairaus (1 %). Tässäkin yhden lapsen kohdalla voi olla yksi tai useampi maininta.

16 14 Miltei yhtä yleinen syytekijä liittyi perheen sosiaaliseen vuorovaikutukseen, joka oli yhtenä huostaanoton syyluokkana 34 %:lla lapsista ja nuorista, melko tasaisesti tytöillä ja pojilla. Sosiaalisen vuorovaikutuksen alaluokkina olivat kaoottinen elämäntilanne (14 %), vanhempien keskinäiset ristiriidat (9 %), muu elämänhallintaan liittyvä vaikeus (8 %), perheenjäsenten vuorovaikutukseen/ihmissuhteisiin liittyvät vaikeudet (6 %), perheen eristäytyneisyys, sosiaalisen verkon tuen puute, ihmissuhteiden puute (2 %) ja vanhemman/huoltajan muut ihmissuhdevaikeudet (1 %). Myös tässä voi yhden lapsen kohdalla olla yksi tai useampi maininta. Neljänneksi yleisin syytekijä liittyi hoidon laiminlyöntiin, joka oli yhtenä huostaanoton syyluokkana 25 %:lla lapsista ja nuorista, tasaisesti tytöillä ja pojilla. Hoidon laiminlyönnin alaluokkina olivat lapsen hoidon laiminlyönti (21 %), lapsen heitteillejättö (3 %), muu hoidon laiminlyönti (2 %), lapsen fyysinen hoidon puute (1 %) ja lapsen terveyden ja sairauden hoidon puute (1 %). Yhdelle lapselle on voitu mainita useita syitä myös tähän luokkaan liittyen. Viidenneksi yleisin syytekijä liittyi kasvatuskysymyksiin ollen syyluokkana 20 %:lla lapsista ja nuorista, aivan tasaisesti tytöillä ja pojilla. Kasvatuskysymysten alaluokkina olivat vanhemman/huoltajan kypsymättömyys vanhemmuuteen/avuttomuus (16 %) ja lapsen/nuoren kasvattamisen pulmat (6 %), myös molemmat voitiin mainita saman lapsen kohdalla. Kuudenneksi yleisin syytekijä liittyi muihin perheen elinoloihin liittyviin vaikeuksiin ollen syyluokkana 14 %:lla lapsista ja nuorista, melko tasaisesti molemmilla sukupuolilla, mutta hiukan useammin tytöillä kuin pojilla. Näihin vaikeuksiin kuuluivat alaluokkina vanhemman/huoltajan väsymys (6 %), kuolema/katoaminen (5 %) ja rikokset (3 %). Tästä voi päätellä, että koska lapsen tai nuoren jääminen orvoksi tai hylätyksi, ilman huoltajaa, oli huostaanoton syynä vain 5 %:lla (37) lapsista ja nuorista, huostaanotto liittyi 95 %:lla muihin elämän hallinnan vaikeuksiin. Yhdelle lapselle on voitu mainita useita syitä myös tähän luokkaan liittyen. Miltei yhtä yleinen syytekijä edellisen kanssa liittyi väkivaltaan ollen syyluokkana 13 %:lla lapsista ja nuorista, selvästi useammin tytöillä kuin pojilla. Väkivallan alaluokkina olivat perheen aikuisten keskinäinen fyysinen/henkinen väkivalta (10 %), lapseen kohdistunut fyysinen väkivalta (3 %) ja lapseen kohdistuva henkinen väkivalta ja muu kaltoinkohtelu (1 %). Näitäkin on voitu mainita useampia yhden lapsen kohdalla. Lapsen/nuoren kuvailuun/toimintaedellytyksiin ja/tai niiden puutteisiin liittyvistä syistä yleisin liittyi lapsen tai nuoren fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Se oli mainittu syyluokkana 10 %:lla lapsista ja nuorista, melko tasaisesti molemmilla sukupuolilla. Hyvinvoinnin alaluokkina esiintyi fyysinen turvallisuus (4 %), turvallisuuden tunne/psyykkinen (4 %), tunne-elämän ongelmia kuten pelkoa, ahdistusta, alakuloa, jännitystiloja ym. (2 %), diagnosoitu psyykkinen sairaus (1 %), somaattinen sairaus/vammaisuus (1 %) ja muutamalla lapsella neurologinen sairaus tai psykosomaattinen oireilu. Näitäkin on voitu mainita useampia yhden lapsen kohdalla. Harvinaisempia huostaanoton syyluokkia olivat muut taustatekijät, joita oli mainittu 6 %:n kohdalla. Näitä olivat mm. yksinhuoltajuus, vankilassaolo, aiemmat elämänolosuhteet kuten laitos- /vankilatausta, asunnottomuus ja vähemmistökulttuuriin liittyvät tekijät. Lisäksi lapsen tai nuoren omaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvä syy oli 3 %:n kohdalla mainittuna. Yksittäisten lasten ja nuorten kohdalla huostaanoton syitä tarkasteltaessa tuli ilmi, että jos syitä oli mainittu vain yksi, se oli yleisimmin vanhemman päihteidenkäyttö ja siinä alaluokka alkoholinkäyttö. Toiset yksinmainitut syyt olivat vanhemman mielisairaus ja muutaman lapsen kohdalla vanhemman kuolema/katoaminen. Jos syitä oli mainittu useita, näiden ohella mainittiin

17 15 yleisimmin sosiaalisen vuorovaikutuksen alaluokka kaoottinen elämäntilanne, laiminlyönnin alaluokka lapsen hoidon laiminlyönti, kasvatuskysymysten alaluokka kypsymättömyys vanhemmuuteen/avuttomuus ja/tai sosiaalisen vuorovaikutuksen alaluokka vanhempien keskinäiset ristiriidat, joskus väkivaltasyyn alaluokka vanhempien välinen väkivalta. Kaavio huostaanoton/sijaishuollon pääasiallisista syistä löytyy liitteestä 5. Eri vuosikymmenillä huostaanoton pääsyinä olivat: päihteet sairaus vuorovaikutus kasvatuskysymykset hoidon laiminlyönti v % 15 % 8 % 6 % 17 % v % 29 % 43 % 20 % 35 % v % 35 % 34 % 20 % 25 % Vuonna 1987 kysyttiin huostaanoton pääasiallista syytä ja kunkin lapsen kohdalla voitiin ilmoittaa vain yksi syy. Vuosina 1997 ja 2007 syyluokitus oli täysin sama ja syitä oli voitu ilmoittaa 1-8. Lukujen perusteella voi tehdä vain suuntaa antavan arvion, koska vuoden 1987 prosenttiluvut ovat erilaisen laskentatavan vuoksi huomattavasti pienempiä. Vuoden 1997 luvut ovat taas virheellisesti suurempia kuin 2007, sillä silloin syyluokan alaluokkien prosentit oli laskettu yhteen, ja jos saman lapsen kohdalla oli mainittu useampi saman syytekijän alaluokka, luku ilmoittaa virheellisen suuren yhteisprosenttimäärän. Vuonna 2007 oli otettu huomioon se, että saman lapsen kohdalla voi olla yhden syyluokan kohdalla useita alaluokkamerkintöjä eikä alaluokkia ole laskettu yhteen. Huostaanoton syyt näyttäisivät pysyneen 20 vuoden aikana kuitenkin lähes samoina. Vanhempien/huoltajien päihteidenkäyttö on ollut koko ajan useimmin mainittu pääasiallinen syy huostaanottoon. Vanhempien sairaus syynä oli lisääntynyt kaiken aikaa. Kasvatuskysymykset olivat säilyneet samantasoisena 10 vuoden aikana, mutta vuorovaikutukseen ja hoidon laiminlyöntiin liittyneet syyt olivat vähentyneet IKÄ HUOSTAANOTTOHETKELLÄ HUOSTAANOTTOIKÄ YHTEENSÄ PROSENTTI TYTÖT PROSENTTI POJAT PROSENTTI 0-2 v % % % 3-6 v % % % 7-9 v 76 10% 40 10% 36 9% v 47 6% 23 6% 24 6% v 30 4% 18 5% 12 3% v 4 1% 2 1% 2 1% Yhteensä % % % Miltei kaikki asiakkaana olleet lapset ja nuoret oli otettu huostaan ennen sijoitusta, vain ilmeisesti viisi nuorta oli sijoitettuna avohuollon tukitoimenpiteenä, koska heistä ei ollut merkitty huostaanottoikää. Puolet lapsista ja nuorista oli otettu huostaan alle 3-vuotiaana, 80 % alle kouluikäisenä, tasaisesti kummankin sukupuolen osalta. Yli 12-vuotiaana oli otettu huostaan vain 5 % lapsista ja nuorista, heissä tyttöjä oli hiukan enemmän kuin poikia. Perhehoitoon sijoitettavat lapset otetaan siis pääosin huostaan hyvin pieninä.

18 16 Eri vuosikymmenillä lasten huostaanottoikä oli: 0-2 v. 3-6 v v v v. v % 31 % 20 % 2 % 0 % v % 28 % 16 % 4 % 1 % Vuodelta 1987 ei ole saatavilla tietoa huostaanottoiästä. Viimeisen 10 vuoden aikana alle kolmevuotiaana ja toisaalta yli 12-vuotiaana tapahtuneet huostaanotot näyttäisivät hiukan lisääntyneen muiden ikäluokkien kustannuksella SIJAISHUOLTO ENNEN NYKYISTÄ PERHESIJOITUSTA Sijaishuollosta ennen nykyistä perhesijoitusta kysyttiin vain niiden lasten ja nuorten osalta, jotka tutkimushetkellä asuivat sijaisperheessä. Heitä oli yhteensä 85 % kaikista perhehoidon sosiaalityöntekijöiden asiakkaista, noin 652 lasta ja nuorta LAITOSSIJOITUKSET LAITOSSIJOITUSTEN LUKUMÄÄRÄ YHTEENSÄ PROSENTTI TYTÖT PROSENTTI POJAT PROSENTTI Ei laitossijoituksia % 58 18% 62 18% Yksi laitossijoitus % % % Kaksi laitossijoitusta % 46 14% 59 18% Kolme laitossijoitusta 41 6% 21 6% 20 6% Neljä laitossijoitusta 20 3% 12 4% 8 2% Yli neljä laitossijoitusta 8 1% 3 1% 5 1% Yhteensä % % % Tavallisinta oli, että lapsella tai nuorella oli takanaan yksi laitossijoitus ennen sijoitusta nykyiseen sijaisperheeseen. Sijaisperheeseen siis tavallisimmin tullaan yhden vastaanottokotisijoituksen kautta, tämä koski yli puolta sijoitetuista. Tytöistä hiukan suuremmalla osalla oli takanaan vain yksi laitossijoitus kuin pojilla, mutta ero ei ollut suuri. Vajaalla kolmasosalla (26 %) oli takanaan useita laitossijoituksia, joka sisältää todennäköisesti kotiutuksia ja taas uudelleen laitoshoitoon sijoituksia ja/tai katkenneita perhesijoituksia ja välillä laitossijoituksia ennen uutta perhesijoitusta. Vajaa viidesosa oli tullut sijaisperheeseen ilman yhtään laitossijoitusta, joko vastaanottoperheen kautta tai suoraan omasta kodista. Jälkimmäisten voisi kuvitella olevan pääosin sukulaissijoituksia. Eri vuosikymmenillä lapsilla ja nuorilla oli laitossijoituksia: ei ollenkaan 1 sijoitus 2 sijoitusta 3 sijoitusta 4 sijoitusta enemmän v % 43 % 21 % 5 % 2 % 2 % v % 46 % 24 % 8 % 4 % 3 % v % 56 % 16 % 6 % 3 % 1 % Eri vuosikymmenten välillä oli melko suuria eroja sijoitusten lukumäärässä. Yhden laitossijoituksen kautta sijaisperheeseen tulleiden osuus oli tasaisesti lisääntynyt. Ilman laitossijoitusta perhehoitoon tulleiden osuus taas oli pienentynyt 20 vuoden takaiseen verrattuna, johtuen pitkälti todennäköisesti sukulaissijoitusten vähenemisestä. Enemmän kuin yksi laitossijoitus oli 20

19 17 vuoden aikana suunnilleen yhtä suurella osalla, kuitenkin niin että hyvin monien sijoitusten osuus oli hiukan vähentynyt PERHESIJOITUKSET PERHESIJOITUSTEN LUKUMÄÄRÄ YHTEENSÄ PROSENTTI TYTÖT PROSENTTI POJAT PROSENTTI Ei perhesijoituksia % % % Yksi perhesijoitus % 71 22% 59 18% Kaksi perhesijoitusta 51 8% 22 7% 29 9% Kolme perhesijoitusta tai enemmän 19 3% 5 2% 14 4% Yhteensä % % % Tavallisinta oli, että lapsilla ja nuorilla ei ollut ennen nykyistä perhesijoitusta yhtään sijoitusta muuhun sijaisperheeseen. Reilu 2/3 lapsista ja nuorista oli tullut siis nykyiseen sijaisperheeseen laitossijoituksen kautta tai suoraan syntymäkodista eikä heillä ollut takana sijoituksia tuki- tai vastaanottoperheisiin tai katkenneita sijoituksia toisiin sijaisperheisiin. Tyttöjen ja poikien välillä ei tässä ollut eroja. Jos muita perhesijoituksia oli, niitä oli yleisimmin yksi, viidesosa oli joko tullut nykyiseen sijaisperheeseen tuki- tai vastaanottoperheen tai toisen sijaisperheen katkenneen sijoituksen kautta, tytöistä vähän isompi osa kuin pojista. Pojilla oli vähän useammin enemmän kuin yksi perhesijoitus takanaan kuin tytöillä. Eri vuosikymmenillä lapsilla ja nuorilla oli perhesijoituksia ennen nykyistä perhesijoitusta: ei ollenkaan 1 sijoitus 2 sijoitusta 3 sijoitusta tai enemmän v % 9 % 2 % 0 % v % 14 % 1 % 0 % v % 20 % 8 % 3 % Eri vuosikymmenten välillä on tässäkin merkittäviä eroja. 20 vuoden aikana tulo nykyiseen sijaisperheeseen ilman aiempaa sijoitusta muuhun sijaisperheeseen oli tullut selvästi harvinaisemmaksi. Vastaanottoperhetoiminta on lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana. 20 vuotta sitten muut perhesijoitukset tarkoittivat pääosin katkenneita perhesijoituksia. Useiden perhesijoitusten kautta nykyiseen sijaisperheeseen tulo oli selvästi lisääntynyt. Tämä pitää sisällään useita eri tukiperheitä ennen huostaanottoa, sijoituksia eri vastaanotto- tai kriisiperheisiin ja katkenneita sijoituksia MUUT SIJOITUKSET Vuonna 2007 kysyttiin ensimmäistä kertaa muista aiemmista sijoituksista kuin perhe- tai laitossijoituksista. Kysymykseen vastattiin niiden lasten ja nuorten osalta, jotka tutkimushetkellä asuivat sijaisperheessä. MUIDEN SIJOITUSTEN LUKUMÄÄRÄ YHTEENSÄ PROSENTTI TYTÖT PROSENTTI POJAT PROSENTTI Sijoituksia koko perheenä % 79 24% 75 23% Pitkiä sairaalajaksoja 15 2% 8 2% 7 2% Sijaisperheissä asuvia yhteensä

20 18 Yhteensä 26 %:lla lapsista ja nuorista oli takanaan joko sijoitus koko perheenä tai pitkä sairaalajakso, tasaisesti tytöillä ja pojilla. Prosentit laskettiin muihin sijaisperheessä asumista koskeneisiin kysymyksiin vastanneiden määristä. Ennen nykyistä perhesijoitusta miltei neljäsosalla lapsista ja nuorista oli ollut sijoitus syntymävanhempien/ -vanhemman kanssa yhdessä johonkin laitokseen. Sijoituspaikkoina oli ollut mm. Ensikoti, lastenkodin perheasunto ja Järvenpään sosiaalisairaala. Nämä sijoitukset olivat tapahtuneet todennäköisesti avohuollon tukitoimina ennen huostaanottoa. Tyttöjen ja poikien välillä ei juuri ollut eroa tässä, mutta tytöillä oli hiukan enemmän sijoituksia vanhempiensa kanssa. Pitkiä sairaalajaksoja joko ennen nykyistä perhesijoitusta tai sen aikana oli vain parilla prosentilla, tasaisesti molemmilla sukupuolilla. 4. NYKYINEN PERHESIJOITUS Nykyisen perhesijoituksen alusta, kestosta ja päättymisestä kysyttiin vain niiden lasten ja nuorten osalta, jotka tutkimushetkellä asuivat sijaisperheessä. Heitä oli yhteensä 85 %:a perhehoidon sosiaalityöntekijöiden asiakkaista, noin 652 lasta ja nuorta IKÄ NYKYISEEN SIJAISPERHEESEEN SAAPUESSA SIJAISPERHEESEEN TULOIKÄ YHTEENSÄ PROSENTTI TYTÖT PROSENTTI POJAT PROSENTTI 0-2 v % % % 3-6 v % 97 29% % 7-9 v 94 14% 41 12% 53 16% v 52 8% 28 8% 24 7% v 33 5% 16 5% 17 5% v 8 1% 6 2% 2 1% Yhteensä % % % Lapset ja nuoret olivat tulleet nykyisiin sijaisperheisiinsä hyvin nuorina, vajaa puolet alle 3-vuotiaina ja 72 % alle kouluikäisinä. Tutkimusaineistoon kuuluneet tytöt olivat tulleet keskimäärin hiukan nuorempina sijaisperheeseen kuin pojat. Kouluikäisinä sijaisperheeseen oli tullut 28 % lapsista ja nuorista, heistä vain 6 % yläasteikäisinä. Eri vuosikymmenillä sijaisperheeseen tuloikä oli: 0-2 v. 3-6 v v v v. v % 34 % 21 % 7 % 1 % v % 35 % 26 % 3 % 0 % v % 31 % 14 % 8 % 1 % Eri vuosikymmenten välillä ei ollut juurikaan eroja sijaisperheeseen tuloiässä. Alle kouluikäisenä sijaisperheeseen oli tullut kaikilla vuosikymmenillä noin 70 % kaikista. Tutkimusvuonna oli vähän enemmän kuin edellisinä vuosikymmeninä alle 3-vuotiaana sijaisperheeseen tulleita.