Viite: MMM lausuntopyyntö , Dnro 2466/444/2013 ASIA: WWF:n lausunto luonnoksesta Suomen ahmakannan hoitosuunnitelmaksi

Transkriptio

1 WWF Lintulahdenkatu HELSINKI Puh: (09) Faksi: (09) Maa ja metsätalousministeriö Luonnonvaraosasto Osastopäällikkö, ylijohtaja Juha Ojala Neuvotteleva virkamies Sami Niemi Viite: MMM lausuntopyyntö , Dnro 2466/444/2013 ASIA: WWF:n lausunto luonnoksesta Suomen ahmakannan hoitosuunnitelmaksi WWF kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa lausuntonaan seuraavaa. On hyvä, että vuosia valmistelussa ollut ahmakannan hoitosuunnitelma on vihdoin valmistumassa. Vallinnut tilanne, että uhanalaisuusluokituksen mukaan uhanalaisimmalla suurpedollamme ei ole ollut hoitosuunnitelmaa lainkaan, on ollut erikoinen. Yleistä Lausunnolla oleva luonnos ahman hoitosuunnitelmaksi ja sen taustamuistio on asiantuntevasti laadittu. Yleisenä kehittämistarpeena hoitosuunnitelmassa on kuitenkin se, että esitetyt toimenpiteet jäävät monessa kohdassa lähinnä tavoitteen tasolle, mutta konkreettiset toimenpiteet tavoitteeseen pääsemiseksi sekä toteutusvastuu ja aikataulu jäävät määrittelemättä. Esimerkkinä muun poronhoitoalueen osalta toimenpiteenä esitetty tavoite ahmakannan kasvusta ja levittäytymisestä: millä konkreettisilla toimenpiteillä (reviiripohjaisen korvausjärjestelmän lisäksi) ja missä aikataulussa tähän tavoitteeseen pyritään ja mitkä tahot vastaavat näiden toimenpiteiden toteuttamisesta? Mm. saimaannorpan suojelustrategiassa 1 käytetty taulukkomuotoinen esitystapa, jossa kuvataan riveittäin tavoite, tavoitteeseen pääsemiseksi tarvittavat toimenpiteet, vastuutaho sekä aikataulu ja merkitys selkeyttäisi suunnitelmaa huomattavasti. Esitetty kannanhoidon aluejako on perusteltu. Muun poronhoitoalueen ahmakanta on todella pieni kuten tekstissä kerrotaan, mutta esitykset toimenpiteistä kannan kasvattamiseksi ja levittäytymiseksi uusille elinpiireille tällä alueella ovat vähissä. Pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen osalta kirjaus vakaasta ahmakannasta ei saa tarkoittaa, että alueen kantaa ei olisi tavoitteena lainkaan lisätä nykyisestä; suurissa osissa tätäkin aluetta ahmakanta on hyvin harva. Pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen itäosassa tavoitteeksi on lisättävä, että turvataan 1 2D42 4A67 A4C4 9947DA9A6666%7D/57346

2 kannan levittäytyminen ja ahmojen liikkuminen metsä Suomen ja Tunturi Lapin ahmakannan välillä. Ahman suojeluun kannustavan porovahinkojen korvausjärjestelmän kehittäminen WWF on vuosia esittänyt, että tärkein ja kiireellisin toimenpide ahman suojelutilanteen parantamisessa on siirtyä reviiripohjaiseen, ahman onnistuneiden pesintöjen määrään perustuvaan porovahinkojen korvausjärjestelmään. Vuonna 2008 julkaistun WWF:n raportin Ahmojen salakaadot Suomessa 2 loppupäätelmänä todetaan, että ahmakannan kokoon ja syntyvien poikasten määrään perustuvan tukijärjestelmän käyttöönotto Suomessa olisi tärkein askel kohti ahman suojelutilanteen parantamista. Reviiriperusteisella korvausjärjestelmällä olisi todennäköisesti huomattava positiivinen merkitys Lapin luonnon monimuotoisuudelle yleisemminkin. WWF on hyvin tyytyväinen, että nyt hoitosuunnitelman luonnoksessa esitetään reviiripohjaisen korvausjärjestelmän selvittämistä ja pilotointia, ja sen jälkeen tehdään esitykset korvausjärjestelmän muuttamisesta. Asia on syytä valmistella huolella, ja suunnitteilla oleva ahma LIFE hanke antaisi toteutuessaan siihen hyvät mahdollisuudet. Kuten maakotkan esimerkki osoittaa, reviiripohjaisen korvausjärjestelmän myötä lajiin kohdistuva vaino on käytännössä loppunut ja asenteet maakotkaa kohtaan ovat poronmiesten keskuudessa muuttuneet positiiviseen suuntaan. Myös yhteistyö hallinnon ja paliskuntien välillä toimii aiempaa paremmin ja korvauskäsittely on nopeutunut. Reviiripohjaiseen korvausjärjestelmään sisältyvä yhteistyö maastoinventoinneissa tehostaa ahman ja myös muiden suurpetojen kannanseurantaa ja sivutuotteena saadaan paljon uutta tietoa ahman levinneisyydestä ja ekologiasta. Korvausjärjestelmän uudistaminen tuo nykyiseen nähden lisää kuluja kannan inventoinnissa, mutta toisaalta säästöjä kun porovahinkojen maastotarkastuksilta ja yksittäisiltä korvaushakemuksilta vältytään. Myös esitys porojen paimennuksen tukemisesta pahimmilla porovahinkoalueilla on erinomainen ja WWF kannattaa sitä lämpimästi. Ahman rauhoituksesta poikkeaminen vahinkoperusteisin poikkeusluvin Kuten hoitosuunnitelman taustamuistiossa todetaan, vaikka ahmapopulaatio on ollut Suomessa tasaisesti kasvava aina rauhoituksesta vuonna 1982 lähtien, on se pienen yksilömääränsä ja jatkuvan vainon vuoksi edelleen uhanalainen. Ahma on Suomessa IUCN:n kriteerien mukaan äärimmäisen uhanalainen (CR) laji, ja se lisääntyy esim. sudesta poiketen luontaisestikin hyvin hitaasti. Koko Suomen ahmakanta on tällä hetkellä RKTL:n arvion mukaan vain noin 200 ( ) yksilöä, joista karkeasti puolet elää pohjoisella ja itäisellä poronhoitoalueella ja toinen puoli metsä Suomen alueella poronhoitoalueen eteläpuolella. Pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen ahmakanta, jolle luonnoksessa esitetään vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämistä, on siis 2 2

3 suuruusluokkaa 100 yksilöä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että toisen äärimmäisen uhanalaisen nisäkkään, saimaannorpan kanta on yli 300 yksilöä. Kannan selviytymisen kannalta laskentakantaa oleellisempi tekijä on niin sanottu efektiivinen populaatiokoko (N e ). Oulun yliopistossa tehty tuore väitöstutkimus 3 osoittaa, että Suomen ahmakanta jakaantuu myös geneettisesti pohjoiseen kantaan ja toisaalta itäiseen (metsä Suomen) kantaan, ja molempien osakantojen efektiivinen populaatiokoko on vain noin Yleisen populaatiogeneettisen nyrkkisäännön mukaan efektiivinen populaatiokoon tulisi olla vähintään 50, jotta kannan säilymistä uhkaavalta geneettisen muuntelun katoamiselta voidaan välttyä. Hoitosuunnitelman taustamuistiossa todetaankin, että toistaiseksi ei voida sanoa, että ahmakannan kehittymistä koskevat tiedot osoittaisivat lajin pystyvän pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana. Tätä taustaa vasten esitys ahman pyynnin avaamisesta edes tarkasti kohdennetuin poikkeusluvin on nykyisellä kannan koolla ja ilman Fennoskandian ahmakannan yhteistä hoitosuunnitelmaa täysin kestämätön. Näin ollen nykyisessä tilanteessa WWF vastustaa jyrkästi ahman metsästyksen avaamista poikkeusluvin, kunnes ahmakannan voidaan osoittaa olevan selkeästi kasvamassa ja levittäytymässä kohti suotuisan suojelun vähimmäistasoa. Siihen mennessä erityisen merkittäviä porovahinkoja aiheuttavien yksilöiden poistamiseksi on tarjolla muu tyydyttävä ratkaisu : kyseisten tarkasti valikoitujen yksilöiden siirto elävänä muulle poronhoitoalueelle ja metsä Suomeen. Ongelmana esityksessä on myös se, että erityisen merkittäviä porovahinkoja aiheuttavien yksilöiden varma yksilöllinen tunnistaminen olisi pyyntitilanteessa lähes mahdotonta. Lisäksi on otettava huomioon ahmojen laiton tappaminen, joka on valitettavan yleistä. Toinen merkittävä näkökohta asiassa on se, ehdotuksella avata ahman metsästys poikkeusluvin saatetaan olla laittamassa ahman piikkiin poronhoidon ongelmia, jotka johtuvat muista syistä. Joulukuussa 2013 valmistuneesta kansallisen suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnista 4 käy ilmi, että todetut ahmavahingot eivät seuraa ahmojen määrää. Tilastotiedot ahman tappamina korvatuista poroista vaatisivat poronhoitoalueelle peräti 120 yksilön kokoisen ahmapopulaation. On siis mahdollista, että ahmoja on huomattavasti enemmän kuin havainnointimenetelmin voidaan todentaa. Toinen vaihtoehto on se, että ahman tappamiksi hyväksytään sellaisia poroja, jotka ovat kuolleet muusta syystä. Asia on perusteellisesti tutkittava ennen ratkaisuja esimerkiksi poikkeuslupien suhteen

4 Kuva. Poronhoitoalueen ahman vähimmäiskanta arvio ja ahman tappamina korvatut porot vuosina Lähde: Mari Pohja Mykrä & Sami Kurki 2013: Kansallisen suurpetopolitiikan kehittämisarviointi. Helsingin yliopisto, Ruralia instituutti. Suurpetojen aiheuttamaksi ilmoitetuista porovahingoista tarkastetaan maastossa vain pieni osa: esim. poikkeuksellisen suurten ahmavahinkojen vuonna 2012 ilmoitetuista porovahingoista tarkastettiin maastossa Utsjoella ja Inarissa noin 7 8 %. Enontekiön osalta WWF ei saanut virallista vastausta asiaa koskeneeseen tietopyyntöön tätä lausuntoa varten, mutta saamiemme alustavien tietojen mukaan sielläkin tarkastus on noin 10 % luokkaa. Samaan aikaan kahdessatoista pohjoisimmassa paliskunnassa poromäärä ylittää maa ja metsätalousministeriön asettaman suurimman sallitun määrän tuhansilla poroilla. Pitkään jatkunut ylisuuri poromäärä 5 on johtanut laajamittaiseen ylilaidunnukseen. Paliskunnittain tarkasteltuna eniten ylilukua alueella on Näkkälän paliskunnassa. Jos poikkeuslupia ahman tappamiseen tullaan jatkossa myöntämään, tulisikin luvat kohdistaa sellaisiin paliskuntiin, joiden poromäärät eivät ylitä suurinta sallittua määrää. Yhteispohjoismainen ahmakannan hoito Kuten hoitosuunnitelman taustamuistiossa todetaan, populaatiotason tarkastelussa on kuitenkin syytä ottaa huomioon se tosiasia, että Suomella, Norjalla, Ruotsilla ja Venäjällä on yhteinen tunturiahmapopulaatio, joten suotuisa suojelun taso voidaan asettaa yhteiseksi tavoitteeksi tilanteessa, jossa ahman liikkumista ei ihmistoimin estetä eikä maantieteellisiä leviämisesteitä ole. Hoitosuunnitelman luonnoksen kohta 5.4 pohjoismaisesta yhteistyöstä on oikeansuuntainen, mutta se kaipaa lisää konkretiaa. WWF:n mielestä tavoitteeksi on selkeästi asetettava, että niin ahman kuin sudenkin kohdalla siirrytään mahdollisimman nopealla aikataululla yhteispohjoismaisen kannanhoidon suunnitteluun. Yhteispohjoismaisessa kannanhoidon suunnittelussa tulee kullekin lajille asettaa populaatiogeneettisesti perustellut kansalliset vähimmäiskannat ja varmistaa riittävä yksilöiden 5 poromaarat 4

5 vaihto osakantojen välillä. Tavoitteena on EU:n luontodirektiivin mukaisesti myös oltava, että lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä. Ahmojen laittomaan tappamiseen puuttuminen Laiton tappaminen on ahman ylivoimaisesti suurin uhkatekijä. Esitetyt toimenpiteet asiaan puuttumiseksi ovat oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä. Ennen kaikkea toimenpiteistä puuttuu resurssien lisääminen erävalvontaan. Tällä hetkellä koko valtavalla pohjoisella ja itäisellä poronhoitoalueella työskentelee vain kolme Metsähallituksen erätarkastajaa, mikä on uskottavan valvonnan kannalta täysin riittämätöntä. Tästä kertovat ahmojen laittomat tapot jopa kansallis ja luonnonpuistoissa. Samaan aikaan rajavartiosto on säästösyistä vähentänyt ja tulee jatkossakin vähentämään panostaan erävalvonnassa, erityisesti kauempana rajasta olevilla alueilla. Ahman seurantamenetelmien ja tutkimuksen kehittäminen Ahma on muihin suurpetoihimme verrattuna hyvin vähän tutkittu ja tunnettu laji. Tutkimuksen lisääminen ja tutkimusyhteistyön lisääminen naapurivaltioiden kanssa on kiireisimpiä toimenpiteitä, jotta päätökset edellä käsiteltyihin kysymyksiin liittyen voidaan tehdä tutkittuun tietoon perustuen. Ilmastonmuutos ahman uhkatekijänä Suomen ahmakannalla on uhanalaisuusarvioinnin 6 mukaan kaksi merkittävää uhkatekijää, (laiton) pyynti ja ilmastonmuutos. Ilmastonmuutoksen ahmalle aiheuttamia uhkia on esitelty myös hoitosuunnitelman taustamuistiossa. On yllättävää ja merkittävä puute, että ilmastonmuutoksen uhkaa ei käsitellä hoitosuunnitelman luonnoksessa ja siinä ehdotetuissa toimenpiteissä lainkaan. Ahman levinneisyyden kannalta huomionarvoista on erityisesti, että ahma vaatii lumipeitettä koko pesinnän ajaksi. Huhtikuisen lumipeitteen vetäytyessä pohjoisemmaksi ahman potentiaalinen levinneisyysalue tulee Suomessa supistumaan. Tässäkin korostuu tarve lisätä ahman ekologian tutkimusta. WWF Suomi Jari Luukkonen suojelujohtaja Petteri Tolvanen ohjelmapäällikkö CDE 9F9E E%7D/