MMM Luonnonvaraosasto Osastopäällikkö Juha S. Niemelä Ylitarkastaja Jussi Laanikari

Transkriptio

1 WWF Lintulahdenkatu HELSINKI Puh: (09) Faksi: (09) MMM Luonnonvaraosasto Osastopäällikkö Juha S. Niemelä Ylitarkastaja Jussi Laanikari WWF:n lausunto luonnoksesta MMM:n asetuksiksi koskien hallin, itämerennorpan, saukon ja euroopanmajavan metsästystä metsästysvuonna (MMM lausuntopyyntö , Dnro 1127/01.03/2017) WWF kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa lausuntonaan seuraavaa. Vuodesta toiseen toistuva hallin, itämerennorpan, saukon ja euroopanmajavan metsästystä koskevan asetusluonnoksen lausuntoaikataulu on mielestämme kohtuuton. WWF pitää hyvän hallintotavan vastaisena kolmen viikon lausuntoaikaa keskellä kesälomakautta. Itämerennorppa MMM:n esityksen mukaan itämerennorpan suurin sallittu saalismäärä asetettaisi Perämeren Merenkurkun kannanhoitoalueella 300 yksilöön, minkä lisäksi alueelle voitaisi myöntää asetuksella rajoittamaton määrä vahinkoperusteisia pyyntilupia, joita ei vähennettäisi suurimmasta sallitusta saalismäärästä. Esitys tarkoittaisi suurimman sallitun saalismäärän lisäämistä 50 prosentilla viime vuoteen nähden. Edellisenä vuotena suurin sallittu saalismäärä korotettiin kaksinkertaiseksi, sadasta kahteensataan yksilöön. Norppa on aikanaan ollut Itämeren runsain hylje. Metsästystilastoista arvioituna itämerennorppia oli sata vuotta sitten noin yksilöä. Pitkään kestänyt liiallinen pyynti ja ympäristömyrkkyjen aiheuttama lisääntymiskyvyttömyys romahduttivat kannan 1900 luvun loppuun mennessä muutamaan prosenttiin alkuperäisestä. Nyt itämerennorpan koko kanta on vain kymmenisen prosenttia entisestä ja se on pirstoutunut erillisiksi osakannoiksi, joista vain Perämeren kanta on kasvava 1. Esimerkiksi entisellä erittäin vahvalla esiintymisalueellaan Suomenlahdella itämerennorppa on häviämisen partaalla, ja satelliittilähetintutkimukset ovat osoittaneet kannan eristyneeksi. Itämeren 1 The Baltic Ringed Seal An Arctic Seal in European Waters WWF Finland report

2 suojelukomissio (HELCOM) on luokitellut itämerennorpan uhanalaiseksi 2 (vaarantunut, VU). Syynä tähän on kannan pieni koko, heikko kasvunopeus ja ilmastonmuutoksen aiheuttama uhka. Näistä ilmastonmuutoksen aiheuttama uhka on kasvava. Itämerennorpalle onkin WWF:n mielestä kiireistä laatia suojeluohjelma. HELCOM suosittelee, että tiettyä vähimmäiskantaa (ns. Limit Reference Level) pienempiä hyljekantoja ei tule metsästää. Ruotsin ja Suomen yhteisen Perämeren Merenkurkun norppakannan voidaan katsoa olevan HELCOM:in suosituksen mukaisen yksilön vähimmäiskannan tasolla. Näin ollen WWF hyväksyy nykyisellä kannan koolla hyvin perustellun ja varovaisuusperiaatetta noudattaen kantaan nähden vähäisen pyynnin Perämeren kannassa. Kuten asetuksen taustamuistiossa todetaan, Perämeren norppakannan tarkka koko on tällä hetkellä epäselvä. Toisaalla taustamuistiossa esiintyvä väite, että laskentatiedot osoittaisivat itämerennorppia olevan Perämerellä yli , on vailla kunnollisia perusteita. Laskentakanta perustuu otantaan, jossa lentokoneesta laskettavien tutkimuslinjojen varsin pienestä jääalan osuudesta arvioidaan laskennallisesti koko norpalle sopivalla jääpinnalla olevien norppien määrä. Vuonna 2015 saatiin hyvin poikkeuksellisissa jääoloissa laskentakannaksi edeltävistä ja myös myöhemmistä vuosista räikeästi poikkeavasti jopa noin norppaa, minkä perusteella kannan arvioitiin olevan jopa yli yksilöä. Kevään 2016 laskennassa saatiin tulokseksi vain noin 7400 norppaa 3 ja kevään 2017 laskennassa noin norppaa. Koska kannan todellinen koko on epäselvä, on sovellettava varovaisuusperiaatetta. Perämeren norppakanta on Suomen ja Ruotsin yhteinen, joten sen hoidosta ja pyyntikiintiöstä tulee sopia yhdessä Ruotsin kanssa. Ruotsissa on samaan kantaan kohdistuva 130 norpan pyyntikiintiö 4. Parannuksena aiempien vuosien vastaaviin esitykseen onkin, että esityksen taustamuistiossa nyt korostetaan yhteistyötä Ruotsin ja Suomen viranomaisten välillä kannanhoidon suunnittelussa. WWF on esittänyt tätä lausunnoissaan vuosia. Asetuksen taustamuistion mukaan pyyntiluvalla sallittavan metsästyksen tarkoituksena on estää ja vähentää itämerennorppien kalastukselle ja kalankasvatukselle aiheuttamia vahinkoja. Asetuksen norppaa koskevassa taustamuistiossa esitetyt hylkeiden vaikutukset ammattikalastukselle koskevat kuitenkin lähinnä hallia, ja antavat epäsuorasti harhaanjohtavankin kuvan norpasta kalastusvahinkojen aiheuttajana. Norpan aiheuttamat pyydysvahingot ovat halliin nähden vähäiset, mitä maa ja metsätalousministeriö ei asetuksen taustamuistiossa mainitse. Toisaalta muistiossa ei 2 HELCOM Red List of Baltic Sea species in danger of becoming extinct. Baltic Sea Environment Proceedings No luonnonvaroista/riista/hylkeet/ 4 i miljoarbetet/rattsinformation/beslut jakt mm/beslut om jakt och vilt/sal/vikare/ 2

3 kuvata ja arvioida norppien sivusaaliskuolleisuutta kalanpyydyksiin, vaikka se olisi luonnollisesti otettava huomioon metsästystä suunniteltaessa. Samaan aikaan kun norppakanta on Perämerellä ollut lievässä kasvussa, on myös alueen ammattikalastuksen kokonaissaalis pitkällä tähtäimellä kasvanut (Kuva 1). Nimenomaan norpan aiheuttamien kalastusvahinkojen merkittävyydestä ei ole saatu näyttöä, vaikka asiaa on tutkittu sekä Suomessa että Ruotsissa. Taustamuistiossa esitetty tapa perustella norpan metsästyksen lisäämistä sosiaalista konfliktin vähentämisellä ja itämerennorpan arvostuksen lisäämisellä on myös teoreettisesti kyseenalainen, kun mm. suden kohdalla on osoitettu 5. Kuva 1. Ammattikalastuksen kokonaiskalansaalis Perämerellä vuosina Lähde: LUKE, ammattikalastus merellä tilasto 6. Lähde: LUKE tilastotietokanta. Asetusluonnoksen taustamuistiossa esitetty perustelu, että metsästyskiintiön kasvattaminen on tarpeen, koska itämerennorpan metsästysaika saattaisi pidentyä tulevien lainsäädäntömuutosten johdosta, on nurinkurinen. Kiintiön asettamisen lähtökohtana on oltava elinvoimaisen kannan saavuttaminen kannanhoitoalueittain ja itämerennorpan levittäytyminen uusille alueille, joilta se on ihmistoiminnan (liiallisen metsästyksen ja ympäristömyrkkyjen) takia hävinnyt. Lisäksi kiintiö on viime vuosina käytetty täysimääräisesti. 5 Killing Wolves to Save Them? Legal Responses to Tolerance Hunting in the European Union and United States Kala ja riista 02 Rakenne ja tuotanto 02 Kaupallinen kalastus merella/4_meri_saalis.px 3

4 Jos Perämeren norppakanta arvioidaan varovaisuusperiaatteen mukaan kevään 2017 laskentakannan perusteella minimissään noin yksilön suuruiseksi ja kannan kasvu viideksi prosentiksi 7, kasvu olisi 800 yksilöä vuodessa. Tästä Ruotsin jo päätetty kiintiö (130 yksilöä) ja Suomen lausunnolla olevan ehdotuksen mukainen (300 yksilöä) metsästyskiintiö leikkaisi yli puolet. Perämeren norppakiintiö on täytetty kuluvalla metsästyskaudella, ja sen lisäksi sivusaaliskuolleisuus ja mahdollinen salametsästys huomioon ottaen toteutunut saalis kertoo todellisuudessa saaliiksi ja haavakoiksi jäävien norppien alarajan. Lisäksi WWF haluaa kiinnittää huomiota siihen, että viimeisillä kevätjäillä tapahtuva norppien metsästys kohdistuu erityisesti synnyttäneisiin naaraisiin, jotka ovat kannassa erityisen arvokkaita. Tämä alleviivaa sitä, että kokonaisverotuksen ei tule olla liian suurta. Esitetty suuruinen (430 yksilöä) metsästyskiintiö Suomessa ja Ruotsissa yhteensä on WWF:n mielestä liian suuri Perämeren kannan vähimmäiskokoon nähden. WWF esittää, että Suomen suurin sallittu saalismäärä asetetaan Perämeren norppakannan kasvun ja levittäytymisen turvaamiseksi korkeintaan 150 norppaan, ja että se asetetaan norpan kokonaisverotuksen kiintiöksi, josta vähennetään myönnettävät vahinkoperusteiset poikkeusluvat sekä tietoon tulleet kalanpyydyksiin kuolleet norpat, jotta kokonaisverotusta voidaan tehokkaasti seurata ja jotta se ei ole kannan kokoon nähden liiallista. Vaihtoehtoisesti kannanhoidollisen metsästyksen kiintiötä tulee pienentää sen verran, mikä edellä mainituista muista ihmisen suoraan aiheuttamista kuolleisuustekijöistä oletettavasti kertyy. Harmaahylje MMM:n esityksen mukaan harmaahylkeen pyyntikiintiö pidettäisiin 1050 yksilössä, minkä lisäksi Ahvenanmaan alueella on oma 450 yksilön kiintiönsä. Suomen metsästysalueen harmaahylkeen laskentakanta on arviolta alle 5000 yksilöä, mistä esitetty kiintiö on yli 20 prosenttia. Suomella on vastuu Suomen alueen hallikannasta ja suotuisasta suojelun tasosta. Kuitenkin esitetty hallin pyyntikiintiö ja sen perustelumuistio lähtee koko Itämeren hallikannasta eikä Suomen alueen laskentamääristä. Suomen alueella (mukaan lukien Ahvenanmaa) hallikanta ei ole kasvanut vuoden 2006 jälkeen eli kymmeneen vuoteen. WWF on lausunnoissaan toistuvasti esittänyt, että 1050 yksilön pyyntikiintiö on liian suuri Suomen metsästysalueen hallikantaan (alle 5000 yksilöä) nähden ja voi johtaa toteutuessaan harmaahylkeen suotuisan suojelun tason vaarantumiseen Suomessa. Tältä on vältytty vain, koska ylisuuresta kiintiöstä huolimatta toteutunut saalismäärä on jäänyt huomattavasti pienemmäksi, ja koska muut Itämeren maat ovat noudattaneet hyvin maltillista pyyntipolitiikkaa. Hallisaalis on ollut viime 7 HELCOM%20core%20indicator%20report% extended%20version.pdf 4

5 vuosina alle 20 prosenttia kiintiöstä. WWF:n arvion mukaan tätä suurempi saalis johtaisi Suomen alueella kannan laskuun ja suotuisan suojelun tason vaarantumiseen. Näin ollen huomattavasti esitettyä alhaisempi kiintiö riittää ja olisi kantaan nähden kestävällä tasolla. Vaikka hallin metsästyskiintiö on pysynyt metsästysvuodesta alkaen samana (1050 yksilöä vuodessa Suomen metsästysalueella), hallisaalis ja hallikiintiön toteutumisprosentti ovat pienentyneet. Tämä saattaakin olla merkki siitä, että alueen todellinen hallikanta on metsästysaikana jopa pienentynyt tällä jaksolla. Huomion arvoista on myös, että samaan aikaan merialueen ammattikalastuksen saalis ja sen arvo on jatkuvasti kasvanut, ja hylkeen vahingoittamaksi raportoitu kalan määrä ja vahingoittuneen saaliin arvo on vähentynyt. WWF pitää vastuuttomana, että tämän kokoiseen kantaan ehdotetaan yli tuhatta pyyntilupaa. Erityisesti Suomenlahden kiintiön pito edelleen 144 hallissa on alueen kantaan nähden liian suuri, varsinkin kun alueellisen kiintiön toteuma on suurin juuri Suomenlahdella. Ehdotetun suuruinen kiintiö rikkoo metsästyslakiin kirjattua kestävän metsästyksen periaatetta, koska pyynnin kestävyys on täysin riippuvainen kiintiön toteutumisprosentista. Kiintiön toteutuminen merkitsisi harmaahylkeen nopeaa taantumista Suomen metsästysalueella, ja jo nykyinen toteutunut pyynti yhdistettynä sivusaaliskuolleisuuteen on johtanut harmaahyljekannan kasvun pysähtymiseen Suomen metsästysalueella. WWF esittää, että maa ja metsätalousministeriö asettaa harmaahylkeen pyyntikiintiön Suomen metsästysalueen kantaan nähden kestävälle tasolle eli noin 300 yksilöön. Tämän kokoinen kiintiö mahdollistaa viime vuosina toteutuneen verotuksen. Suomenlahden osalta WWF vastustaa alueellisen kiintiön korottamista viimevuotisesta. Kiintiön asettaminen kestävälle tasolle on tärkeää erityisesti siksi, että pyyntilupamenettelystä luovuttiin 2014, ja sen vaikutusta halliin kohdistuvaan metsästyspaineeseen ei vielä tiedetä. Saukko Saukon metsästys poikkeusluvin on mahdollista vain, jos sille ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua eikä se heikennä lajin suojelutasoa. Koska saukko ei aiheuta luonnonvesistöissä haittaa kala tai rapukannoille, WWF:n mielestä tulee myönnettävät luvat kohdentaa tarkasti vain kalan tai ravunkasvatukselle kasvatusaltaissa merkittävää haittaa aiheuttaviin yksilöihin. WWF on toistuvasti esittänyt ja esittää jälleen, että tämä tulisi selväsanaisesti kirjata asetukseen. Jokaisessa tapauksessa on selvitettävä, miksi kasvatusaltaiden saukonpitävä aitaaminen tai muu ratkaisu aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon estämiseksi ei ole mahdollinen. Kasvatusaltaiden aitaaminen saukonpitävästi on myös kalankasvatuksen kannalta kestävämpi ratkaisu, sillä metsästämällä poistetun saukon tilalle saapuu usein uusi saukko. Suomen saukkokanta on kehittynyt suotuisasti ja saukko on pikkuhiljaa asuttanut uudestaan myös alueita, joilta laji on aikanaan hävitetty. Viime vuosina, kun poikkeuslupakiintiö on ollut nyt 5

6 esitetyllä 55 yksilön tasolla, on poikkeuslupien nojalla pyydystetty alle 15 saukkoa vuodessa. Näin ollen kannan arvioituun kokoon nähden toteutuneet pyyntimäärät ovat kohtuullisella tasolla, mutta tuntuvasti ehdotettua vähäisempi poikkeuslupien määrä riittää olemassa olevaan tarpeeseen. WWF esittää poikkeuslupakiintiön asettamista aiempina vuosina toteutuneen pyynnin mukaan korkeintaan 20 kalan tai ravunkasvatukselle kasvatusaltaissa merkittävää haittaa aiheuttavaan yksilöön. Euroopanmajava Maa ja metsätalousministeriö esittää euroopanmajavan suurinta sallittua saalismäärää nostettavaksi 275 yksilöstä 350 yksilöön, ja samalla pyyntialuetta laajennettavaksi myös Kurikan, Seinäjoen, Ylöjärven ja Punkalaitumen alueille. Euroopanmajavan kannanhoidon tavoitteena on oltava kannan vahvistuminen ja levittäytyminen uusille aluille, ja toisaalta sen kanssa kilpailevan, meillä vieraslajina esiintyvän kanadanmajavan, vähentäminen. Vaikka Satakunnan ja sen naapurialueiden kanta ollut hienoisessa kasvussa ja myös levittäytynyt hitaasti uusille alueille, WWF pitää 350 pyyntilupaa (= noin 12% arvioidusta yksilön kannasta) tavoitteisiin nähden liian suurena määränä. Samaan aikaan kanadanmajavan pyyntiä lähialueilla tulisi tehostaa euroopanmajavan levittäytymisen edistämiseksi. Jari Luukkonen suojelujohtaja, WWF Suomi Petteri Tolvanen ohjelmapäällikkö, WWF Suomi 6