Esitys merkitsisi erityisesti itämerennorpan mutta myös harmaahylkeen suojelussa merkittäviä heikennyksiä nykytilanteeseen verrattuna.

Transkriptio

1 WWF Lintulahdenkatu HELSINKI Puh: (09) Faksi: (09) MMM Luonnonvaraosasto Osastopäällikö Juha Ojala Ylitarkastaja Jussi Laanikari WWF:n lausunto luonnoksesta MMM:n asetuksiksi koskien hallin, itämerennorpan, saukon ja euroopanmajavan metsästystä metsästysvuonna (MMM lausuntopyyntö , Dnro 1446/13/2013)) WWF kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa lausuntonaan seuraavaa. WWF pitää hyvän hallintotavan vastaisena vain parin viikon lausuntoaikaa, joka on vielä sijoitettu keskelle heinäkuun kesälomakautta. Maa ja metsätalousministeriön tulisi tuoda tällaiset mm. Itämeren suojelun kannalta merkittävät asetusmuutokset lausunnolle hyvissä ajoin ja kesälomakauden ulkopuolella. Lisäksi vähintään Ruotsille, jonka kanssa Perämeren norppakanta on yhteinen, olisi tullut antaa mahdollisuus lausua mielipiteensä itämerennorpan pyynnistä. Merihylkeet, yleistä Esitys merkitsisi erityisesti itämerennorpan mutta myös harmaahylkeen suojelussa merkittäviä heikennyksiä nykytilanteeseen verrattuna. Uhanalaisen itämerennorpan pyynti sallittaisiin aiemmasta poikkeuslupamenettelystä poiketen tavanomaisena kannanhoidollisena metsästyksenä ja aiempaan nähden yli kolminkertaisella sadan norpan pyyntikiintiöllä. Kun maa ja metsätalousministeriö avasi vain kolme vuotta sitten mm. WWF:n vastustuksesta huolimatta itämerennorpan metsästyksen poikkeusluvin, WWF esitti huolensa, että päänavauksen jälkeen jatkossa vaarana on myös pyyntikiintiöiden kasvattaminen ja lupaehtojen väljentäminen. Juuri näin maa ja metsätalousministeriö on ehdotuksen mukaan nyt tekemässä, ja vieläpä hyvin nopealla aikataululla ja hyljetutkijoiden kannan vastaisesti. Vastaavaa oleellista parannusta itämerennorpan suojelutilanteessa ei samaan aikaan ole tapahtunut. Hallin osalta esitetty kiintiö olisi Suomen metsästysalueen kannan kestävän verotuksen tasoon nähden moninkertaisesti liian suuri, ja lisäksi vahinkoperusteisten lupien määrän rajoituksen poistaminen voisi johtaa poikkeuslupien määrän kasvuun ja entistä väljempään käyttöön. Perustelu, 1

2 jonka mukaan kattoa poikkeusluville ei ole tarpeen asettaa, koska lupia on haettu vain muutama, on kestämätön. Uhanalaisen itämerennorpan poikkeuslupapyynti vaatii muutoinkin erittäin tarkkaa säätelyä. Itämerennorppa Norppa on aikanaan ollut Itämeren runsain hylje. Metsästystilastoista arvioituna sen kanta oli sata vuotta sitten noin yksilöä. Pitkään kestänyt tapporahan kannustama kannan tuoton ylittävä pyynti ja ympäristömyrkkyjen aiheuttama lisääntymiskyvyttömyys pudottivat kannan 1900 luvun lopulla muutamaan prosenttiin entisestä. Nyt itämerennorpan koko kanta on vain noin viisi prosenttia entisestä ja se on pirstoutunut erillisiksi osakannoiksi. Norppa on kokonaan hävinnyt esimerkiksi Tukholman saaristosta ja häviämisen partaalla entiseltä erittäin vahvalta alueeltaan Suomenlahdella. Kannan heikon tilan takia kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN määritteli itämerennorpan viimeisimmässä arviossaan 1 uhanalaiseksi (vaarantunut, VU). Täksi vuodeksi myös Yhdysvaltain viranomaiset lisäsivät itämerennorpan uhanalaisten lajien luetteloon. Syynä uhanalaisuuteen on kannan pieni koko, heikko kasvunopeus ja ilmastonmuutoksen aiheuttama uhka. Tästä syystä muut Itämeren maat eivät salli itämerennorpan pyyntiä lainkaan. Taustamuistio ei lainkaan mainitse IUCN:n, Yhdysvaltain viranomaisten tai Itämeren suojelukomission asiantuntija arvioita itämerennorpasta ja sen pyynnistä, vaan suhtautuu norppaan tavanomaisena metsästyskysymyksenä. Itämeren suojelukomission (HELCOM) hyljetyöryhmän asiantuntijat pitävät Perämeren Pohjanlahden osakannan suhteen norppaa rajana, jota ennen pyyntiä ei tule sallia. Lausunnolla olevan ehdotuksen mukaan Suomi kuitenkin aloittaisi ennen HELCOM:in suojelubiologien määrittämän ehdon täyttymistä itämerennorpan pyynnin tavanomaisena kannanhoidollisena metsästyksenä tähän asti sovelletun poikkeuslupakäytännön sijaan. Ehdotettu kiintiö olisi peräti 100 norppaa ja sen lisäksi norppia pyydettäisi poikkeusluvilla toistaiseksi tuntematon määrä, jota ei ehdotuksen mukaan asetuksella rajoitettaisi lainkaan. Muistiosta saa kuvan, että Perämeren norpan laskentakanta käsittäisi vain Suomen alueen. Kyseessä on kuitenkin alueen Ruotsin ja Suomen yhteinen kanta, josta Suomen osuus on noin 3500 norppaa. Tämän kertomatta jättäminen on harhaanjohtavaa. Suomen osuus laskentakannan noin 4,5 prosentin vuosikasvusta olisi keskimäärin reilut 150 norppaa, joten asetus veisi suurimman osan Suomen alueen norppakannan kasvusta (noin kolme prosenttiyksikköä 4,5 prosentista). Kannan kasvuun erittäin voimakkaasti vaikuttava pyynti tapahtuisi tilanteessa, jossa minkäänlaista pyyntiä 1 Kovacs, K. M., Aguilar, A., Aurioles, D., Burkanov, V., Campagna, C., Gales, N., Gelatt, T., Goldsworthy, S., Goodman, S. J., Hofmeyr, Greg J. G., Härkönen, T., Lowry, L., Lydersen, C., Schipper, J., Sipilä, T., Southwell, C., Stuart, S., Thompson, D. & Trillmich, F. 2011: Global threats to pinnipeds. Marine Mammal Science 28(2):

3 ei tulisi sallia. Se ei myöskään missään tapauksessa olisi riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lausunnossa mainittua vähäistä pyyntiä. Taustamuistio ei esitä perustetta, miksi uhanalaisen lajin pyynti tulisi sallia ylipäänsä, ja muistion hyljevahinko osuus koskee lähinnä toista lajia, harmaahyljettä. Norpan aiheuttamien kalastusvahinkojen merkittävyydestä ei ole saatu näyttöä vaikka asiaa on tutkittu sekä Suomessa että Ruotsissa. Norpan aiheuttamat pyydysvahingot ovat varmuudella ainakin halliin nähden hyvin vähäiset, mitä seikkaa maa ja metsätalousministeriö ei muistiossa mainitse, vaan toistaa norpan ja harmaahylkeen kohdalla saman esityksen hyljevahingoista mitenkään tutkimuksen tuloksia erittelemättä. Esitys itämerennorpan tavanomaisen pyynnin aloittamista vaarantaa WWF:n mielestä itämerennorpan suojelun ja on vastoin alueen maiden hyljeasiantuntijoiden suosituksia. Koska norppa ei aiheuta merkittäviä kalastusvahinkoja, esitys ei palvele kenenkään etua. Esityksen toteutuminen olisi WWF:n mielestä omiaan vaarantamaan Suomen kansainvälisen maineen Itämeren suojelussa. Näin ollen WWF vastustaa ehdottomasti esitystä itämerennorpan tavanomaisen kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisesta. WWF hyväksyy vain asiallisesti perustellun tutkimuspyynnin, kunnes HELCOM:in asiantuntijoiden määrittelemä yksilön raja on saavutettu. Harmaahylje Vaikka harmaanhylkeen koko Itämeren laskentakanta on muistiossa esitetyllä tavalla kasvanut yli yksilöön, on Suomessa laskettu eniten halleja 2006 eli seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen Suomen hallikanta ei ole kasvanut, vaan hieman vähentynyt jo nykyisen pyyntipaineen vallitessa (ks. kuva). WWF on lausunnoissaan toistuvasti esittänyt, että hallin pyyntikiintiö on liian suuri ja voi johtaa toteutuessaan harmaahylkeen suotuisan suojelun tason vaarantumiseen. Tältä on vältytty vain koska suuresta kiintiöstä huolimatta toteutunut saalismäärä on jäänyt noin yksilöön, eli noin 10 prosenttiin Suomen metsästysalueen laskentakannasta. 3

4 Kuva. Hallin laskentakanta 2000 luvulla koko Itämerellä (punainen), Suomen osuus sinisellä. Suomen osuuteen sisältyy sekä Suomen metsästysalueen että Ahvenanmaan kanta; Suomen metsästysalueen osuus koko Suomen kannasta on karkeasti 40% ja Ahvenanmaan osuus noin 60%. Kuvan lähde: RKTL, Esityksen mukaan harmaahylkeen pyyntikiintiö pidettäisiin yksilössä, minkä lisäksi Ahvenanmaan alueella on oma 450 yksilön kiintiönsä. Suomen metsästysalueen harmaahyljekanta on ollut laskennoissa vain noin 3500 yksilöä, mistä esitetty kiintiö on lähes kolmannes. WWF pitää vastuuttomana, että tämän kokoisen metsästysalueen kantaan ehdotetaan yli tuhatta pyyntilupaa. Ehdotetun suuruinen kiintiö rikkoo räikeästi metsästyslakiin kirjattua kestävän metsästyksen periaatetta. Toisin kuin taustamuistio esittää, kiintiön toteutuminen merkitsisi nopeaa harmaahylkeen taantumista Suomen alueella. Jo nykyinen toteutunut pyynti on johtanut harmaahyljekannan kasvun pysähtymiseen ja noin 10 % huippuvuotta 2006 alhaisempaan kannan kokoon. WWF:n mielestä Suomen tulee tyytyä omalla alueellaan olevan harmaahyljemäärän mukaisiin kestäviin pyyntikiintiöihin. Alueen kannan koon perusteella mahdollinen kestävä kiintiö olisi noin harmaahyljettä. 4

5 Merihylkeet, WWF:n esitykset WWF esittää, että maa ja metsätalousministeriö luopuu esitetystä itämerennorpan tavanomaisen metsästyksen aloittamisesta eikä ainakaan kasvata poikkeusluvilla sallittavaa pyyntikiintiötä nykyisestä WWF esittää, että maa ja metsätalousministeriö vähentää harmaahylkeen pyyntikiintiön Suomen metsästysalueen kantaan nähden kestävälle tasolle eli noin yksilöön mukaan lukien poikkeusluvilla pyydettävät WWF vaatii, että poikkeusluvilla pyydettävät hylkeet luetaan aina kiintiöihin, ja että maa ja metsätalousministeriö asettaa asetuksella sekä harmaahylkeen että itämerennorpan poikkeusluville katon, joka vastaa muistion muutaman hylkeen määrää eli hallille esimerkiksi 5 10 hyljettä vuodessa Saukko Saukko on EU:n luontodirektiivin liitteen IV ns. tiukasti suojeltu laji, jonka metsästys on mahdollista vain, jos sille ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua eikä se heikennä lajin suojelutasoa. Suomen saukkokannaksi arvioidaan karkeasti 2500 yksilöä. Vaikka kanta on yleisesti ottaen ollut kasvussa, RKTL:n mukaan saukkokanta ei ole vahvimmillakaan alueillaan erityisen runsas, ja pyyntilupien myöntämisessä tulisi noudattaa pidättyvyyttä. RKTL:n mukaan erityisesti rannikkoon rajoittuvilla alueilla kannan tulisi antaa vahvistua selvästi, ja lisäksi on huomattava, että saukko ei esiinny vieläkään ainakaan mainittavassa määrin entisillä asuinalueillaan merensaaristoissa. Näiden tavoitteiden tulisi WWF:n mielestä näkyä asetuksessa niin, että rannikko ja saaristoalueille ei myönnettäisi lupia lainkaan. Asetuksen taustamuistoissa todetaan, viiden viime vuoden yhteenlaskettu saukkojen saalismäärä on ollut yhteensä 30 yksilöä. Koko maan saukkokannan arvioituun kokoon nähden toteutuneet pyyntimäärät ovat kohtuullisella tasolla, mutta selvästikin tuntuvasti ehdotettua vähäisempi poikkeuslupien määrä riittäisi. WWF ehdottaakin, että kiintiötä pienennetään tuntuvasti, korkeintaan 30 yksilöön. Koska saukko ei aiheuta luonnonvesistöissä haittaa kala tai rapukannoille, tulee myönnettävät luvat tarkasti kohdentaa vain kalan tai ravunkasvatukselle kasvatusaltaissa merkittävää haittaa aiheuttaviin yksilöihin. Tämä tulisi selväsanaisesti kirjata asetukseen. Jokaisessa tapauksessa on selvitettävä, miksi kasvatusaltaiden saukonpitävä aitaaminen tai muu ratkaisu aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon estämiseksi ei ole mahdollinen. Kasvatusaltaiden aitaaminen saukonpitävästi on myös kalankasvatuksen kannalta kestävämpi ratkaisu, sillä metsästämällä poistetun saukon tilalle saapuu usein uusi saukko. 5

6 Euroopanmajava Euroopanmajavan kannanhoidon tavoitteena on oltava kannan vahvistuminen ja levittäytyminen uusille aluille. Vaikka Satakunnan euroopanmajavakanta onkin nyt esitetyllä tasolla olleesta pyyntikiintiöstä huolimatta ollut hienoisessa kasvussa, WWF pitää 250 pyyntiluvan (= yli 10% kannasta) kiintiötä tavoitteisiin nähden selvästi liian suurena määränä. Jari Luukkonen suojelujohtaja WWF Suomi Petteri Tolvanen ohjelmapäällikkö WWF Suomi 6