Asiakaslähtöisen verkostotyön yhtenäiset toimintakäytännöt Satakunnassa ja Salossa LOPPURAPORTTI Mia Blomqvist, verkostopsykoterapeutti

Transkriptio

1 Asiakaslähtöisen verkostotyön yhtenäiset toimintakäytännöt Satakunnassa ja Salossa LOPPURAPORTTI Mia Blomqvist, verkostopsykoterapeutti VERKOSTOTYÖN RANTAUTUMINEN SUOMEEN Verkostotyö saapui Suomeen Ruotsista 1990-luvun alkupuolella, jolloin Suomenlinnassa järjestettiin ensimmäinen Verkostofoorumi verkostomaisesta työskentelystä kiinnostuneille ruotsalaisten kouluttajien jakaessa omia kokemuksiaan. Samoihin aikoihin Stakesin tutkijat Tom Arnkill ja Esa Eriksson kehittivät verkostotyöskentelyn muotoja ja Tornionjokilaaksossa Keroputaan sairaalassa kehitettiin rajapintatyöskentelyä. Ensimmäiset verkostopsykoterapeutit valmistuivat Suomeen vuonna Koulutettujen verkostopsykoterapeuttien määrä maassamme jäi pieneksi, sillä verkostonäkökulma sisällytettiin myöhemmin useisiin perheterapiakoulutuksiin ja verkostopsykoterapiakoulutus lopetettiin. Verkostotyön koulutuksia on järjestetty ammatillisena täydennyskoulutuksina eri puolella maata ja pienessä määrin sitä on sisällytetty myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisiin koulutuksiin. KÄSITTEIDEN KAUTTA YHTEISEEN KIELEEN Kaisu Naapila (1992) on määritellyt verkostoitumisen yhteistyöhön etsiytymiseksi alueella toimivien tai saman asian parissa askartelevien henkilöiden kanssa. Nämä henkilöt voivat olla asukkaita, viranomaisia, omaisia, läheisiä, vertaisryhmiä tai asiakkaita. Luonnolliseen verkostoon luetaan läheiset ja omaiset, joiden kanssa asiakkaat elävät ja toimivat. Verkostotyössä viranomaiset ja luonnollinen verkosto kohtaavat asiakkaan auttamiseksi. Viranomaisyhteistyö on vain osa verkostotyötä. Verkostoterapia on koulutettujen terapeuttien toteuttamaa ammatillista toimintaa, jonka tavoitteena on asiakaan perheen ja verkostojen kriisien helpottaminen. Verkostot kootaan asiakkaan suostumuksella ja tunteiden käsittelyllä on tärkeä osa tapaamisissa. Verkostokeskeinen työ on työntekijän tai työryhmän toimintaperiaate ottaa asiakkaan sosiaalinen verkosto huomioon kaikissa tilanteissa (Jaakko Seikkula, 1994). Koulutuksen aikana havaittiin, että verkostoja asiakkaan auttamiseksi kutsuttiin hoitokokouksiksi, verkostopalavereiksi, verkostotapaamisiksi ja verkostokokouksiksi. Näillä tarkoitetaan suullisesti tai kirjallisesti koolle kutsuttua moniammatillista tapaamista, jonka tavoitteena on asiakkaan tilanteen selvittely yhdessä hänen sosiaalisen verkostonsa kanssa. Verkostotapaamisen vetäjällä on keskeinen rooli verkostoissa, koska hänen tehtävänään on aktivoida verkostoa auttamaan asiakasta sekä tukea verkostoa riitasointujen ratkaisemisessa. Tavoitteena on yhteinen näkemys ja päämäärä asiakkaalle tarjottavasta tuesta.

2 POIS SYRJÄSTÄ HANKKEEN VERKOSTOTYÖN KOULUTUKSEN TAVOITE Satakunnan alueen kunnista nousi hankkeen alkuvaiheessa esiin tarve jäsentää ja yhtenäistää verkostotyöskentelyn työtapoja alueellisesti. Hankkeessa haluttiin kehittää verkostomaista työotetta niin, että järjestettyjen koulutusten kautta tarjottiin sekä teoreettisia työkaluja että kehittämisalusta verkostotyöskentelyn toimintatapojen jäsentämiseksi. Koulutuksen toivottiin lisäävän lasten, nuorten ja perheiden parissa toimivien työntekijöiden verkostoyhteistyötaitoja, jotka edistäisivät toimintakulttuurin muutosta. Toimintakulttuurin muutoksen kautta palvelut tulevat kunnissa tasalaatuisemmiksi, päällekkäisen työn määrä vähenee, tiedonkulku perhettä auttavien kesken tehostuu, saadaan taloudellista hyötyä eikä perheiden tarvitse hakea apua monesta eri toimipisteestä. Verkostotyön koulutus toteutettiin prosessina, jossa oli kaksi lähiopiskelupäivää, niiden välissä oman verkostotyön analysointia ja kehittämistä sekä lopuksi puolenpäivänmittainen päätöstilaisuus, jossa esiteltiin verkostotyöstä saatuja kokemuksia ja yhteenvetoa prosessista sekä verkostotyön toimintamalli. Koulutusprosessissa oli mukana eri hallintokuntien työntekijöitä Porista, Ulvilasta, Eurajoelta, Kokemäeltä, Eurasta, Pomarkusta ja Köyliöstä, Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymästä, Salosta sekä Satakunnan sairaanhoitopiiristä (lasten- ja nuorisopsykiatria, vammaispalvelut). Koulutuspäivät tarjosivat myös oivan mahdollisuuden tutustua yhteistyökumppaneihin. Vuosien aikana järjestettyjen koulutuskokonaisuuksien aikana rakennettiin malli, jonka tarkoituksena oli kuvata yhtenäiset toimintatavat ammattilaisten väliseen verkostotyöskentelyyn sekä madaltaa kynnystä koota verkostoa varhaisessa vaiheessa. MITÄ VERKOSTOTYÖ ON? Halikon sairaalassa ja Salon Aikuispsykiatrian poliklinikalla vuonna 2016 henkilökunnalle toteutetun kyselyn mukaan psykiatrisessa sairaalassa ja avohoidossa hoidossa olevien potilaiden kohdalla verkostotyö koettiin ensisijaisesti olevan potilaan jokapäiväiseen elämään liittyvien ihmisten kokoamista hänen tuekseen. Tämän lisäksi verkostotyötä pidettiin yhteistyömuotona potilasta auttavien tahojen sekä omaisten ja läheisten kanssa. Hankkeen verkostotyön koulutuksissa verkostotyö koettiin pääsääntöisesti samoiksi kuin em. kyselyissä. Riippuen siitä millä toimialueella koulutuksiin osallistunut työskenteli, saattoi korostua myös tiedon saanti tai antaminen. Työntekijöillä oli kokemusta siitä, että heitä kutsuttiin antamaan tietoa esimerkiksi lapsen tai nuoren koulussa selviytymisestä mutta varsinaiseen yhteiseen hoidon tavoitteiden asetteluun ja suunnitteluun he eivät olleet osallistuneet. ASIAKAS KESKIÖÖN Verkostohankkeessa haluttiin nostaa asiakas keskiöön niin, että korostetaan asiakkaan tai asiakasperheen vaikutusmahdollisuuksia oman auttamisensa suunnittelussa. Aikaisemman kokemuksen mukaan verkostot

3 on koottu monin paikoin hyvin viranomaislähtöisesti, jolloin verkoston kokoava taho on päättänyt keitä mukaan kutsutaan. Asiakaslähtöisen verkostotyön lähtökohtana on, että asiakasta kuullaan valittaessa verkostoon koolle kutsuttavia osapuolia. Tarve verkoston koolle kutsumisesta voi tulla myös työntekijältä, jolloin asiakkaan kanssa keskustellaan aiheista, joiden ympärille verkostotapaaminen kootaan. Asiakkaan osallisuutta pystytään lisäämään, kun huolehditaan siitä, että verkoston vetäjällä on taito synnyttää dialogia. Perinteisessä auttamisessa puhe on usein monologista dialogia, jolloin hoitava taho kysyy ja asiakas vastaa. Dialogin synnyttyä verkostossa asiakas on tasavertainen keskustelija muiden osapuolten kanssa. Asiakasta koskevat päätökset valmistellaan ja päätetään avoimesti asiakkaan tarpeet ja toiveet huomioiden. Osapuolet sitoutuvat paremmin tehtyyn suunnitelmaan, kun he kokevat tulleensa kuulluiksi. Koulutukseen osallistuneiden mukaan verkostotapaamiseen on syytä varata riittävästi aikaa luottamuksellisen ilmapiirin tavoittamiseksi ja dialogin syntymiseksi. Mitä laajempi verkosto on ja mitä monialaisemmista ongelmista on kysymys, sitä enemmän tulisi varata aikaa. VERKOSTOTYÖN TOIMINTAMALLI VERKOSTON KOKOAMISEN JA VETÄMISEN OHJEITA Toimintamallin tavoitteena on helpottaa ammattilaisten välistä yhteistyötä ja ehkäistä päällekkäistä työtä. Toimintamallin ideana on madaltaa kynnystä koota verkosto asiakkaan tueksi varhaisessa vaiheessa. Toimintamalli jaettiin kolmeen osaan: 1. Tarve verkoston vetämiselle syntyy Mitä teen? 2. Verkoston kokoaminen Miten valmistaudun? 3. Verkoston vetäminen Miten ohjaan? 1. Tarve verkoston vetämiselle syntyy Mitä teen? Verkoston voi koota kuka tahansa työntekijä, jolla herää huoli ja joka haluaa laajentaa näkökulmaansa asiakkaan tilanteesta yhdessä asiakkaan kanssa. Työntekijän tehtävänä on kertoa asiakkaalle perusteet verkoston koolle kutsumiselle. Työntekijä sopii yhdessä asiakkaan kanssa verkostotapaamiseen kutsuttavat henkilöt. Työntekijä kertoo myös verkostotapaamisen työskentelytavasta ja siitä, mitä verkostotapaamisessa tapahtuu. Yhteisessä keskustelussa on hyvä myös määritellä, mistä asioista verkostotapaamisessa pitäisi puhua. Asiakkaan kanssa keskustellaan etukäteen siitä, keiden läsnäolo olisi tapaamisessa tärkeää, jotta hänen tarvitsemansa tuki mahdollistuisi. Verkostoon kannattaa kutsua sekä asiakkaan luonnollista verkostoa omaisia ja läheisiä että viranomaisia. Asiakkaan kanssa keskustellaan ajankohdasta ja paikasta, missä ja milloin verkosto kokoontuu. Kannattaa mainita, että tapaaminen voidaan pitää myös asiakkaan kotona. 2. Verkoston kokoaminen Miten valmistaudun? Verkostoa kokoava työntekijä kutsuu verkostotapaamiseen ensimmäisenä asiakkaan asioihin keskeisimmin liittyvän henkilön. Tämän jälkeen työntekijän tehtävänä on varata tila verkostotapaamista varten. Tilan tulee olla puitteiltaan riittävän kokoinen ja hyvin varusteltu. Tilassa on hyvä olla kello ajan seuraamiseksi

4 sekä fläppitaulu asioiden kirjaamiseksi. Mikäli mahdollista kahvi- tai mehutarjoilu tapaamisen alussa usein rentouttaa jännittävää tilannetta. Verkoston vetäjä on tärkeää sopia etukäteen. Tässä kohtaa joudutaan miettimään kuka vetää verkoston. Koulutukseen osallistuneiden kokemuksen mukaan ulkopuoliselle verkoston vetäjälle voi olla tarvetta silloin, kun osallisilla on vastakkaisia mielipiteitä käsiteltävästä asiasta tai asiakkaan asiassa paljon solmussa olevia asioita. Vetäjän ulkopuolisuus mahdollistaa paremmin sen, että verkostoon osallistujat tulevat tasapuolisesti kuulluksi ja saavat kokemuksen siitä, että ovat voineet vaikuttaa yhteisiin tavoitteisiin. Kutsut kannattaa tehdä puhelimitse sekä postittaa kirjallisesti. Kutsussa tulee ilmetä kenen asioissa kokoonnutaan, käsiteltävät asiat, paikka ja aika sekä kutsuttavat henkilöt. Kutsun allekirjoittaa verkostoa kokoava asiakkaan työntekijä yksin tai yhdessä asiakkaan kanssa. Kutsuun kannattaa laittaa pyyntö, että kutsutut vahvistavat osallistumisensa verkostotapaamiseen. Työntekijä voi kysyä, millaista tukea asiakas mahdollisesti tarvitsee häneltä. Ovatko kaikki asiat sellaisia, jotka asiakas tuo itse esille, vai toivooko asiakas työntekijän ottavan jonkin asian hänen puolestaan esille. 3. Verkoston vetäminen Miten ohjaan? Verkostotapaamista järjestettäessä on syytä sopia, kuka on vastaanottamassa ja ohjaamassa verkostoon saapuvat henkilöt oikeaan tilaan. Verkostotapaamisen kulku jakautuu kolmeen osaan: alkupuheenvuoroon, verkostokeskusteluun sekä loppupuheenvuoroon. Alkupuheenvuorossa verkoston vetäjä toivottaa verkostoon osallistuvat henkilöt tervetulleiksi, kertaa tapaamiseen varatun ajan sekä käsiteltävät aiheet kutsun mukaisesti. Vetäjä sopii verkoston osapuolten kanssa tapaamisen muistion laatimisesta ja sen jakamisesta osallistujille. Vetäjä tai muistion laatija voi todeta, että muistioon ei kirjata yksittäisten henkilöiden sanomisia vaan se koostuu tapaamisella sovituista ja päätetyistä asioista. Verkoston vetäjä pyytää osapuolia esittäytymään ja kertomaan, millainen yhteys hänelle on tapaamisessa käsiteltävään asiaan. Asian ajankohtaisuuden varmistamiseksi voidaan osallistujille esittää kysymys, mistä tänään pitäisi puhua. Esille nousseet asiat voidaan kirjata fläppitaululle kaikkien nähtäville. Verkoston vetäjän tehtävänä on jakaa puheenvuoroja verkoston osapuolille ja pyrkiä muodostamaan mahdollisimman monipuolinen näkemys asiakkaan tilanteesta. Verkoston vetäjän on hyvä tiedostaa se, että toisinaan asiakkaan tuen tarpeen selvittäminen ja tuen saaminen edellyttävät useita verkostotapaamisia. Loppupuheenvuorossa verkoston vetäjä kokoaa yhteen käytyä keskustelua, tehdään yhteenveto sovituista asioista, jatkosuunnitelmasta ja seurannasta. Myöhemmän verkoston kokoonpanoa voidaan loppupuheenvuoron aikana tarkentaa. Lopuksi kiitetään osallistujia. TULEVAISUUDEN HAASTEET Verkostotyön koulutukseen ja mallin kehittämiseen osallistuneet työntekijät pohtivat pienryhmissä sisäisiä ja ulkoisia uhkia ja mahdollisuuksia, jotka koskevat verkostotyön toimintamallin käyttöönottoa. Sisäisinä henkilöstä itsestään johtuvina uhkina nähtiin mm. tuttuun ja turvalliseen työskentelyyn jämähtäminen sekä rohkeuden puute työyhteisön toimintatapojen muuttamiseksi. Henkilöstön vaihtuvuus nähtiin sekä sisäisenä että ulkoisena uhkana, samoin kiire ja pakonomainen tarve saada päätöksiä aikaan.

5 Asiakaslähtöisen verkostotyöskentelyn käytössä nähtiin paljon työntekijästä nousevia mahdollisuuksia. Näitä ovat mm. ammattitaidon karttuminen, sosiaalisten taitojen lisääntyminen, yhteistyökumppaneihin tutustuminen, uuden oppiminen ja osaamisen jakaminen. Tämä tietotaito mahdollistaa tavoitteellisen työskentelyn, asiakkaan ja yhteistyökumppaneiden luottamuksen saavuttamisen sekä joustavuuden ja ymmärryksen lisääntymisen verkostotyössä. Ulkoisina, työntekijästä itsestään riippumattomana uhkana pidettiin riittämätöntä aikaa valmistautua verkostotapaamiseen kuin myös sitä, että verkostossa jotain hoitavaa tahoa edustaa henkilö, jolla ei ole päätäntävaltaa toimialueensa palvelujen tarjontaan. Asiakaslähtöisen verkostotyön uhaksi nähtiin myös se, ettei verkostoon varattua aikaa oltu joko lainkaan määritelty tai varattu aika oli liian lyhyt. Seikat, joihin katsottiin olevan hankala vaikuttaa verkostotyöskentelyn ulkoisina uhkina, liittyivät asian vierestä puhumiseen, epärealististen tavoitteiden asettamiseen ja kykenemättömyyteen tehdä päätöksiä. Muutosvastarinta on pienempää, kun esimiesten tuki työtavalle on työryhmien jäsenten tiedossa. Mallin käyttöönotto edellyttää aikaa esimiesten tukea verkostomaiselle työtavalle. Uudenlaisen työskentelytavan käyttöönotto vaatii myös markkinointia työyhteisöissä. Siinä missä henkilöstön ja työparin vaihtuvuus nähtiin uhaksi, se koettiin myös mahdollisuudeksi ottaa uuden työntekijän kanssa uudet toimintatavat käyttöön. Ulkoisiksi mahdollisuuksiksi koettiin myös verkostotyöskentelyn tuloksena syntyvä päällekkäisen työn väheneminen. Moniammatillisessa verkostossa työskenneltäessä konsultaatiomahdollisuudet lisääntyvät hallinnonalojen kesken. Verkostotyöskentelyssä lähtökohtana on asiakasta kunnioittava asenne. Asiakaslähtöisen verkostotyöskentelyn juurruttamiseksi koulutuksen aikana keskusteltiin erilaisista tavoista pitää asiaa esillä koulutuskokonaisuuden päättymisen jälkeen. Kaikki osalliset olivat kiinnostuneita edelleen kehittämään toimintatapojaan ja tutustumaan yhteistyökumppaniensa toimintatapoihin. Koulutukseen osallistujat nostivat koulutuksen aikana ideointiasteelle ajatuksen ammattilaisille tarkoitetun verkostokahvilan perustamisesta ja kahvilan kokoontumisesta 1-2 kertaa vuodessa. Tällöin kukin toimijataho kutsuisi vuorollaan yhteistyökumppaneita keskustelemaan verkostotyöskentelyn ajankohtaisista aiheista. Tapaamisessa sovittaisiin aina vastuutaho sekä ajankohta ja paikka seuraavan kahvilan kokoontumiseksi. Koulutukseen osallistuneet kokivat, että ajoittaista tarvetta ulkopuoliselle vetäjälle on olemassa. Alueellisena ongelmana kuitenkin oli se, ettei tällaisia ulkopuolisia vetäjiä ollut saatavilla. Verkostotyön koulutuksen aikana nostettiin idea alueellisen verkoston vetäjäpankin perustamisesta. Tällöin verkoston vetämisestä kiinnostuneita eri organisaatioiden työntekijöitä koulutettaisiin verkoston vetämiseen. Osa koulutukseen osallistuneista työntekijöistä on kiinnostunut toimimaan vetäjäpankissa, mutta he kaipaavat syventävää tietoa. Vetäjäpankissa toimiminen vaatisi organisaatioiden välistä yhteistyötä, jotta työntekijät voisivat vetää verkostoja oman toimipisteensä ja toimialueensa ulkopuolella. Avoimeksi jäi kysymys, kuka koordinoi verkostopankin toimintaa ja mistä ulkopuolista vetäjää voi varata.