LAUSUNTO Dnro 485/ /

Transkriptio

1 1 (8) Aalto-yliopiston ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan lausunto Korkeakoulujen sähköistä hakujärjestelmää (KSHJ) koskevasta Opetushallituksen esitutkimuksesta Opetushallitus on pyytänyt ( )korkeakouluilta lausuntoa korkeakoulujen sähköistä hakujärjestelmää (KSHJ) koskevasta esitutkimuksesta. Aalto-yliopisto ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta antavat asiasta oheisen lausunnon. Lausuntoon on koottu Aalto-yliopiston eri koulutusalojen (kauppatieteellinen, taideteollinen ja teknillistieteellinen) esille nostamia asioita. Näistä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun ja taideteollisen korkeakoulun antamat lausunnot ovat myös yliopiston lausunnon liitteinä. 1.1 Hankkeen tavoitteet Ehdotetun hankkeen tavoitteena on toteuttaa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteinen sähköinen hakujärjestelmä helpottamaan ja nopeuttamaan siirtymää toisen asteen koulutuksesta korkeaasteelle. Tavoitteiksi on määritelty järjestelmä, joka mahdollistaa molempien korkeakoulusektorien yhteishaun ja valinnan, tarjoaa hakijan tarvitseman koulutustarjontatiedon sekä mahdollistaa opiskelijavalintaan liittyvän sähköisen asioinnin. Tavoitteen mukaisesti hakujärjestelmän tulee olla käytössä keväällä 2013 toteutettavassa korkeakoulujen yhteishaussa. Aalto-yliopisto ja sen ylioppilaskunta näkevät hankkeen tavoitteet asianmukaisiksi ja hakijan näkökulmasta järkeviksi. Yhteisen hakujärjestelmän avulla on mahdollisuus tarjota paremmin tietoa hakijoille erilaisista korkeakoulutuksen mahdollisuuksista Suomesta. Järjestelmän tulee kuitenkin aidosti vastata myös niihin vaatimuksiin, joita Aalto-yliopisto opiskelijahaulle ja -valinnalle asettaa. Palveluratkaisun keskiössä eivät voi olla ainoastaan hakijat, vaan myös korkeakoulut. Järjestelmän on tuettava korkeakoulujen valintaprosessia ja sen avointa kehittämistä. Myös uudistuksen aikataulu on laajalle, eri korkeakoulusektorit yhdistävälle järjestelmälle varsin kunnianhimoinen, mikä tulee vakavasti ottaa huomioon esimerkiksi erilaisissa hakujärjestelmästä tehtävissä riskikartoituksissa. 1.2 Hankkeen rajaukset

2 2 (8) Esitutkimuksessa todetaan, että vuonna 2013 hakujärjestelmässä tulee olla erillinen hakutoivejärjestyksen ulkopuolinen hakulomake muuhun käyttöön, kuten esimerkiksi yliopistojen maisterikoulutuksen hakuja varten. Samalla (s. 6) kuitenkin todetaan, että erillishakuja koskevat kysymykset rajataan lähtökohtaisesti esitutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksesta ei käy yksiselitteisesti ilmi, voidaanko maisterivaiheen hakua toteuttaa KSHJ-järjestelmällä vuonna Siitä ei käy myöskään ilmi tämän vaiheen aikataulu, rajapinnat muihin tietokantoihin tai sen tarjottavan palveluratkaisun kokonaisuus, joka KSHJ:n kautta korkeakouluille tarjottaisiin. Tästä huolimatta maisterivaiheen hakuihin viitataan esitutkimuksessa toistuvasti, tosin epämääräisesti, ja lukijalle jää epäselväksi, onko maisterihaun valinnat rajattu hankkeen ulkopuolelle vai ei. Mikäli maisterivaiheen hakuja halutaan hankkeessa selvittää, niin näkemyksemme on, että valtakunnallista hakujärjestelmää ja menettelyä kehitettäessä hakijoita ei tule jaotella kansallisuuden tai tutkinnon maan mukaan erilaisiin ryhmiin (esim. ulkomaalaishaku, kansainväliset hakijat, vieraskielisen koulutuksen haku ), vaan sen mukaan, mille tutkintotasolle hakija hakee. Mikäli hakukohde on tarjolla englanniksi, tulee myös palvelun olla tarjolla englannin kielellä. Aalto-yliopisto ja sen ylioppilaskunta ehdottaa, että mikäli maisterivaiheen hakuihin liittyviä kysymyksiä ei voida nyt ratkaista, tulee maisterivaiheen valinnat jättää tässä vaiheessa hankkeen ulkopuolelle. Hakuun liittyy monia erilaisia yksityiskohtia käsitteistöistä ja haun aikatauluista lähtien, joita esitutkimuksessa ei ole kyetty riittävällä tarkkuudella selvittämään. Maisterivaiheen valintojen yksityiskohtainen selvitys tulee järjestää kuitenkin hankkeen myöhäisemmässä vaiheessa. 1.3 Käsitteet ja toimintamalli Esitutkimuksessa käytetyt termit on määritelty tarkoituksenmukaisesti. Valintajonot ja kiintiöt eivät kuitenkaan sovi ainakaan taideteollisen alan opiskelijavalintaan. Lisäksi Opetushallituksen tulee huolehtia terminologiasta myös ruotsiksi ja englanniksi yhtenäisyyden varmistamiseksi. Mikäli maisterivaiheen toteuttamista KSHJ:n kautta selvitetään jatkossa yksityiskohtaisemmin, kannattaa yliopistoilta pyytää asiaintuntijaryhmään maisterivaiheen valintojen asiantuntijoita tasapuolisesti molemmilta korkeakoulusektoreilta, ei pelkästään korkeakoulujen ulkopuolisesta palvelukeskuksesta. Myös ylläpitomallin jatkokehittelyssä on turvattava yliopistoille riittävä mahdollisuus tuoda päätöksentekoon ja työryhmiin omia asiantuntijoitaan niin kandidaatti- kuin maisterivaiheenkin osalta. 1.4 Opiskelijahaku- ja valintajärjestelmien nykytila Nykyisten järjestelmien ja prosessien kehittämisehdotuksia kuvaavassa luvussa 6.5 todetaan varsin kategorisesti, että Korkeakoulujen haku- ja valintajärjestelmien ja prosessien kehittäminen edellyttää eri

3 3 (8) sektoreiden ja korkeakoulujen käytäntöjen yhdenmukaistamista. Myöhemmin todetaan, että Keskitetyn valintajärjestelmän ja Hakijapalvelun hyödyntäminen tuo työaika- ja kustannussäästöjä niin kansallisella tasolla kuin korkeakouluille. Tutkimuksesta ei käy varsinaisesti ilmi, millä tavalla ja miten laskettuna yliopistot hyötyvät ammattikorkeakoulujen kanssa yhteisestä hakujärjestelmästä. Neljän amk-sektorin haun yhdistäminen on ajatuksellisesti järkevää, mutta ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen haun yhdistämiselle ei yliopistojen kustannussäästöistä lähtevää syytä voida esitutkimuksessa yksiselitteisesti osoittaa. Keskitetty hakujärjestelmä ei esimerkiksi pysty käsittelemään ennakkotehtäviä eikä valintajärjestelmä tekemään valintoja, joita ei toteuteta puhtaan laskennallisesti. Korkeakoulukelpoisuuden määritelmän yhdenmukaistaminen eri korkeakoulusektoreilla on kannatettavaa, tosin esitutkimuksesta ei käy ilmi, minkä vuoksi määritelmä on alun perin laadittu erilaiseksi eri sektoreilla. Ammattikorkeakoulujen ns. pakkohaun poistaminen on kannatettava ehdotus. Esitutkimuksessa nostetaan esille siirto-opiskelijoiden opinto-oikeuskäytännöt. Mikäli muutoksia tehdään, tulee huolehtia siitä, ettei muutos johda muutoksiin opiskelijan tutkinnon suoritusajan tai toimeentulon kanssa. Aalto-yliopisto ja sen ylioppilaskunta katsovat, että korkeakoulujen tai koulutusalojen tulisi itse saada päättää siirto-opiskelijoita koskevista menettelyistä varsinaisten tutkinto- tai alakohtaisten käytäntöjen suhteen. Siirto-opiskelijoita koskevien menettelyjen yhdenmukaistamisella pyritään ilmeisesti siihen, että koulutusohjelman tai alan vaihto vähentäisi pääsykokeiden kautta alalta toiselle siirtymistä ja tätä kautta hakuprosessin kuormittamista. Epäselväksi kuitenkin jää se, olisiko tällaisilla menettelyillä toivottua vaikutusta niissä varsin yksilöllisissä tilanteissa, jotka saattavat liittyä esimerkiksi siihen, että opiskelija kokee olevansa täysin väärällä alalla, opiskelija ei pärjää alalla tai opiskelija hakee toistuvasti johonkin sellaiseen hakukohteeseen, johon omat taidot eivät yksinkertaisesti riitä. Estämällä tällaisia opiskelijoita hakemasta pääsykokeen kautta toiselle alalle, voidaan tosiasiallisesti hankaloittaa heidän opiskelu-uraansa, sillä yliopistojen siirto-opiskelijamenettelyt eivät yleensä lähtökohtaisesti mahdollista näihin ryhmiin kuuluvien opiskelijoiden siirtymistä ilman pääsykoetta. Luvussa ehdotetaan keskitetyn palvelupisteen rakentamista yleisluontoisiin kysymyksiin vastaamista varten. Yhden luukun periaate on sinänsä kannatettava asia, mutta näin suuressa mittakaavassa sen toimintakyky herättää suuria epäilyksiä. Esitutkimuksessa on nostettu esiin käsitteet yhteinen asiakkuusstrategia, palvelustrategia ja palvelulupaus, joiden merkitystä ei kuitenkaan ole millään tavalla avattu. Sen tarkemmin ei ole myöskään avattu arviota siitä, että % hakijaneuvonnasta voitaisiin kattaa yhteisellä neuvonnalla. Myös englanninkieliset hakijat on jostakin syystä rajattu palvelukeskuksen toiminnan ulkopuolelle. Samalla todetaan myös, ettei keskitetty palvelukeskus voi kuitenkaan vastata korkeakoulujen substanssikysymyksiin, joten korkeakoulujen omille hakuneuvontaa koskeville palveluille on edelleen kysyntää. Esitutkimuksessa todetaan myös, että työn kausiluonteisuus vaikeuttaa sen toteuttamista tehokkaasti.

4 4 (8) Ylläpito- ja kehittämismallin osalta yhdenmukaistettu malli on kannatettava. 1.5 Tavoitetila hakujärjestelmä, hakulomakkeet ja valintaperusteet Esitutkimuksen luvussa todetaan, että hakujärjestelmän toteuttamisessa noudatetaan palvelukeskeistä toteuttamisperiaatetta, jossa huomioidaan erityisesti hakijan palvelut. Tämä on sinänsä kannatettava ajatus, mutta myös järjestelmää käyttävien korkeakoulujen omat tarpeet haku- ja valintaprosessin kehittämiselle on otettava huomioon. Hakulomakepalvelua koskevassa luvussa ei sinänsä ole huomautettavaa. Paperisen hakulomakkeen tulostamisen ja toimittamisen hakijalle tulee kuitenkin edelleen säilyä Opetushallituksen tehtävänä. Luvussa käsitellään valintaperusteiden tallennusta. Luvussa todetaan, että Opetushallitus tuottaa palvelun, jossa valtakunnallisesti yhtenäiset alakohtaiset valintaperusteet tallennetaan tietojärjestelmään valmiiksi. Tämä kohta pitää kuvata tarkemmin. Tarkoitetaanko palvelulla tässä sitä, että esimerkiksi Aalto-yliopiston osalta diplomi-insinööri- ja arkkitehtikoulutuksen sekä kauppatieteiden yhteisvalinnan valintaperusteiden laskentajärjestelmät voidaan tallentaa valmiiksi Opetushallituksen toimesta? Entä miten tähän määritelmään suhtautuu taideteollinen koulutusala, käsitetäänkö myös sen valintaperusteet valtakunnallisesti alakohtaisiksi, koska sitä koskevaa opetusta annetaan Suomessa ainoastaan yhdessä yksikössä? 1.6 Tavoitetila - asiakaspalvelumalli Luvussa esitetyssä asiakaspalvelumallissa ehdotetaan valtakunnallisen palvelukeskuksen perustamista hakijoiden neuvontaa ja hakukelpoisuuksien tarkistamista hoitamaan. Myös liitteiden vastaanottoa ehdotetaan keskitettäväksi kansalliseen palvelukeskukseen. Luvussa todetaan myös, että varsinainen palvelukeskus voi olla jonkin muun palveluntarjoajan kuin Opetushallituksen konkreettisesti toteuttama. Aalto-yliopisto ja sen ylioppilaskunta suhtautuvat varauksella kansallisen palvelukeskuksen toteuttamiseen, ja ehdottavat palvelukeskuksen toiminnan keskittämistä hakujärjestelmään, hakujärjestelmäneuvontaan sekä liitteiden vastaanottoon liittyviin tehtäviin. Substanssiosaaminen hakuneuvonnassa on edelleen korkeakouluissa, eikä tällaista osaamista ole pitkällä tähtäimellä järkevää siirtää kansalliseen keskukseen, varsinkaan kun ei riittävällä tarkkuudella tiedetä, millä periaatteella suunniteltu keskus (Opetushallituksen vai yksityisen palveluntarjoajan toimesta) tulisi toimimaan. Hakukelpoisuuksien tarkistamisesta on esitetty niiden yhdistämisen vähentävän päällekkäistä työtä ja parantavan tarkistamisen laatua. Työn väheneminen onkin tavoiteltava ratkaisu ja se vähenee myös esitetyllä olemassa olevien tietovarantojen nykyistä paremmalla käytöllä, jotta hakijan ei tarvitse enää ilmoittaa jo keskitetyissä järjestelmissä olevaa tietoa, kuten esimerkiksi lukion päättötodistuksen ar-

5 5 (8) vosanojaan. Laatua keskittäminen sen sijaan tuskin parantaa, sillä hakukohteen alan ja sille pätevöittävien pohjakoulutusten tuntemus on väistämättä keskitetyssä ratkaisussa heikompi. Hakuneuvonta kuormittaa korkeakouluja kausiluonteisesti, joten siihen perehtyneet työntekijät työskentelevät vuoden aikana muissa hakuun, valintaan ja opiskelijarekrytointiin liittyvissä tehtävissä. Hakuneuvonnan siirtäminen keskitettyyn palvelukeskukseen heikentäisi korkeakoulujen yhteyttä hakijoihin ja opinto-ohjaajiin, jotka suurin osa korkeakouluista kuitenkin kokee asiakkaikseen. Tilanteessa, jossa jokaiselle hakijalle tarjotaan vain yhtä opiskelupaikkaa, nousee myös opiskelijarekrytoinnin ja siihen liittyvän markkinoinnin tarve aikaisempaa suureksi. Tällaisessa tilanteessa hakuneuvonnan keskittäminen ei palvele yliopiston tarpeita. Lisäksi englannin kielellä palveltavien hakijoiden osalta ei esitutkimuksessa ole esitetty tyydyttävää ratkaisua. 1.7 Tavoitetila valmisteluvaihe, aikataulut Luvussa käsitellään haun valmisteluvaihetta korkeakouluissa. Esitetty aikataulu aikaistaa valintaperusteiden hyväksynnän aikataulua yliopistoissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valintaperusteet tulisi vahvistaa yliopistoissa jo ennen kesälomia. Aikataulun aikaistamisella voi olla kerrannaisvaikutuksia yliopistojen akateemisiin vuosikelloihin, jotka myös tulee selvittää. Luvussa käsitellään hakuaikatauluun liittyviä asioita. Kevään hakuaikojen ehdotetaan sijoittuviksi helmikuulle ja huhtikuulle, ja niiden kestoksi ehdotetaan kolmea viikkoa. Mikäli maisterivaiheen hakijat on tarkoituksena integroida mukaan hakuprosessiin, on ehdotettu hakuajan kesto liian lyhyt. Jälkimmäinen kevään hakuaika sijoittuu erityisesti taideteollisen alan osalta liian myöhäiseen ajankohtaan, ja sitä tulisi aikaistaa joko maaliskuun loppuun tai huhtikuun alkuun. Vieraskielisen koulutuksen hakua keväällä esitetään pääosin sijoittuvaksi helmikuulle. Toisaalta vieraskielisen koulutuksen voisi jättää yhteishaun ulkopuolelle aikataulullisista syistä. Vieraskieliseen koulutukseen hakee ja tulee valituksi huomattava määrä suomalaisia hakijoita ulkomaalaisten lisäksi. Yksittäisen korkeakoulun valintojen kokonaistoteutuksen kannalta voi olla tarkoituksenmukaista, että vieraskieliseen koulutukseen haetaan huhtikuun hakuaikana tai ei-vieraskieliseen koulutukseen helmikuun hakuaikana. Vieraskieliseen koulutukseen liittyvät seikat tulee tulkita väljästi siten että korkeakoulujen valinnat voidaan toteuttaa korkeakoulun harkinnan mukaan niiden toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Kaksi kertaa vuodessa tapahtuva haku ei ole Aalto-yliopiston kannalta relevantti asia, sillä se edellyttäisi opetuksen alkamista aidosti kaksi kertaa vuodessa.

6 6 (8) 1.8 Tavoitetila prioriteettijärjestys, sijoitteluajot ja kiintiöt Valintojen tiukan aikataulutuksen ja monivaiheisuuden vuoksi (esimerkiksi ennakkotehtäväkäytäntö sekä taideteollisella että teknillistieteellisellä koulutusalalla arkkitehtuurissa) Aalto-yliopiston korkeakoulut pitävät oikeana ratkaisuna sitä, että hakija ei voi muuttaa hakukohteidensa prioriteettijärjestystä enää hakuajan päättymisen jälkeen. Kuuden hakukohteen enimmäismäärä on hyväksyttävä, ja oletamme, että sen lainsäädännöllinen pohja on selvitetty. Todistuskopioiden toimittamisen huomautamme, että hakuajan päättymiseen liittyvä liitteiden palautuspäivämäärä ei käytännössä toimi, koska hakijoiden tutkinto voi tulla valmiiksi vasta kesäkuun alussa. Luvussa käsitellään valintojen tulosten sijoitteluajoa. Esityksen mukaan hakukohteiden valintatulokset tulee olla sijoitteluajoa varten KSHJ:ään tallennettuina kevään yhteishauissa viikon 25 loppuun mennessä (tämä sivun 26 perusteella, sivulla 32 taas määräajaksi annetaan kesäkuun loppu, mikä tarkoittaa viikkoa 26.) Tämän myötä käytännön syistä johtuen on suuria hakijajoukkoja koskevien valintojen, kuten esimerkiksi kauppatieteellisen alan yhteisvalinnan, valintakokeet järjestettävä viimeistään viikon 23 alkupuolella. Toisaalta taas saman kevään ylioppilastutkintotiedot tulevat yliopistojen käyttöön arviolta viikolla 21. Valintojen toteuttamiselle jäävä aikaväli on näin ollen tiukka. Tässä kohtaa Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi harkita toimia ylioppilastutkintokokeiden aikaistamiseksi. Luvussa mainittua läsnä- tai poissaolevaksi ilmoittautumista ensimmäisenä lukuvuonna ei voida jatkossakaan noudattaa taideteollisella alalla pienten ryhmäkokojen vuoksi. Luvussa käsitelty täydennyshaku ajoittuu järjestelyineen loma-ajalle eli heinä-elokuulle. Aaltoyliopistossa täydennyshaulle ei ole tähän saakka nähty tarvetta. Luvussa käsitellään sijoittelua. Nykytilanteeseen verrattuna yliopistojen kannalta merkittävä muutos on se, että hakijalle tarjotaan vain yhtä opiskelupaikkaa sen sijaan, että hän voisi itse päättää niiden paikkojen välillä, jotka ovat hänet valmiit hyväksymään. Ensisijaisuuspisteitä käsittelevää keskustelua on käyty jonkin verran aiemmin kansallisella tasolla, ja päädytty siihen, ettei ensisijaisuuspistekäytäntöön enää haluta palata. Tässä tilanteessa voi pohtia, luoko uusi järjestelmä varmasti korkeakouluille nykyistä paremman mahdollisuuden motivoituneiden opiskelijoiden valintaan. Tosiasia kuitenkin on, että hakijan valinnanvapaus kapenee. Mikäli ensisijaisuuspisteitä ei ole käytössä, on pohdittava, miten yliopisto tai hakija hyötyy ainoastaan yhden paikan tarjoamisesta. Esitutkimuksessa esitetään sijoittelu tehtäväksi vaiheittain sitä mukaa kuin hakukohteiden valintoja varmistuu. Konkreettisten esimerkkien puuttuessa väärinymmärrysten mahdollisuus on kuitenkin ilmeinen. Ongelmalliseksi nousee esimerkiksi se, että samaan hakukohteeseen hakeneet saavat tiedon valinnasta eri aikaan, mikä aiheuttaa hämmennystä hakijoissa ja vaikeuttaa hyväksymiskirjeiden lähettämistä. Oi-

7 7 (8) kaisupyyntöihin ei myöskään ole otettu esitutkimuksessa kantaa, eikä siihen, voidaanko jatkossa valintojen tulokset ilmoittaa hakijoille pelkästään sähköisesti. Sijoitteluajon osalta pitää tarkentaa, kuinka monta hakijaa voidaan määrittää varasijalle hakukohdetta kohti. Lisäksi on hyvä täsmentää, voiko korkeakoulu merkitä etukäteen varasijalle sijoittuvien lukumäärän järjestelmään. Teknillistieteellisellä alalla, jossa todistusvalinnan käyttö opiskelijavalinnassa on valtakunnallisesti laajaa, nähdään olennaiseksi se, että todistusvalinnalle määritellyt kiintiöpaikat voidaan tarvittaessa siirtää muihin valintaryhmiin (alku- ja koepisteiden tai pelkkien koepisteiden yhdistelmä), sillä lopulliseen valittavaan opiskelijamäärään ei haluta vajausta. Luvussa todetaan, että korkeakouluilla on vuodesta 2013 lähtien mahdollista jakaa kunkin hakukohteensa aloituspaikat kahden kiintiön kesken (hakijat, joilla ei ole opiskelupaikkaa suomalaisessa korkeakoulussa ja hakijat, joilla on). Aalto-yliopisto ja sen ylioppilaskunta katsovat, että korkeakouluilla tulee olla päätösvalta sen suhteen, käytetäänkö kiintiöitä vai ei. Esitutkimuksen mukaan kiintiömäärittelyä opiskeluoikeuden osalta sovellettaisiin vuonna 2012 saatuihin opiskeluoikeuksiin. Kiintiöitä koskeva lainsäädännöllinen työ on kuitenkin vielä kesken. Aalto-yliopisto ja sen ylioppilaskunta edellyttävät, että hakijoiden oikeusturvan kannalta varmistutaan siitä, että vuonna 2012 opiskelupaikan vastaanottavat myös ymmärtävät tämän vastaanoton vaikutukset tulevaisuuden ratkaisuihin. Kiintiöiden käytön tukena on myös oltava joustava ja toimiva menettely, jonka avulla hakijoidensijoittuminen oikeaan kiintiöön voidaan luotettavasti tehdä. Mikäli näitä seikkoja ei voida tyydyttävällä tavalla turvata, on kiintiöiden käyttöönoton ajankohtaa syytä harkita uudelleen. Kiintiöiden käyttöönotto ja vain yhden paikan tarjoaminen opiskelijalle saattaa johtaa myös siihen, että korkeakoulu saa entistä pienemmän joukon entistä vähemmän motivoituneita hakijoita, joista valita opiskelijansa. Osa opiskelijoista saattaa jättää ottamatta mitään paikkaa vastaan pärjätäkseen paremmin seuraavana vuoden valinnoissa, etenkin jos opiskelijan ei ole mahdollista vaihtaa hakukiintiötään luopumalla aiemmasta opiskelupaikastaan. Osalle paikoista valitaan sellaisia opiskelijoita, joille valintakohde ei ollut kaikkein mieluisin ohi niiden, joille se olisi ollut ja joilla olisi motivaatio suorittaa siinä kokonainen tutkinto. Korkeakouluissa muutoksesta kärsisi ennen kaikkea opetustoiminta. 1.9 Muuta huomioitavaa Aalto-yliopiston kannalta on keskeistä miten yhteisvalintoja kohdellaan uudessa valintajärjestelmässä. Yliopiston kaikki alat ovat mukana yhteisvalinnoissa: yliopistosta koordinoidaan sekä tekniikan ala DIAyhteisvalintaa että kauppatieteiden yhteisvalintaa. Kauppatieteiden yhteisvalinnan osalta sen ohjausryhmä kokoontuu pohtimaan ko. yhteisvalinnan tulevaisuutta ensi syyskuussa. Näiden lisäksi Taideteollisen korkeakoulun alalla ei ole muita yliopistoja, joten se on itsessään alansa yhteinen valinta. Hakukohteiden priorisointien suhteen voitaisiin yhteisvalintojen osalta miettiä menettelyä, jossa yhteisvalinnat

8 8 (8) olisivat erillisiä hakukohteita. Hakija voisi näin hakea esimerkiksi ensisijaisesti yhteisvalinnan halutuimpaan kohteeseen, toissijaisesti johonkin muuhun kohteeseen ja taas kolmannella sijalla yhteisvalinnan toiseksi halutuimpaan kohteeseen. Priorisointikäytäntöjen yhdistämisen esitetään vähentävän hakijalle aiheutuvaa sekaannusta. On vaikeaa nähdä, miten valinnanvapaus hakiessa olisi ollut tähän asti yliopistosektorin hakijoille haitaksi. Ammattikorkeakoulujen monet haku- ja valintajärjestelmät ovat saattaneet sekaannusta aiheuttaakin. Pyrkimys valintakokeiden ajankohtien parempaan koordinointiin on kannatettavaa, samoin kuin valintakokeisiin kutsumisen käytäntöjen kehittäminen. Erityisen paljon valintojen sujuvuutta kehittäisi esitetty sähköisen paikan vastaanottamisen kehittäminen liittämällä ilmoittautumistoiminto siihen. Suunnitelmaa esitelleessä seminaarissa esiteltiin valintajärjestelmää, jossa voisi ottaa sekä paikan vastaan, että hoitaa ilmoittautumisen sekä ylioppilaskunnan pakolliset ja vapaaehtoiset maksut. Maksujärjestelmän siirtäminen valintajärjestelmään on kannatettavaa ja mahdollistaa entistä sujuvamman sähköisen ilmoittautumisen. Paikkaa vastaan otettaessa järjestelmän tulisi informoida selkeästi, että hakijalle ei tarjota mitään muuta paikkaa, mikäli hän valitsee vaihtoehdon olla ottamatta tarjottua paikkaa vastaan. Tämän tiedon tulisi olla esillä siinä vaiheessa, kun valinta tehdään. Seminaarissa esiteltiin myös idea, että opiskelija siirrettäisiin suoraan HOPSin tekoon hänen otettuaan paikan vastaan. Idea ei ole kannatettava siinä vaiheessa, jossa opiskelija ei ole vielä opiskellut päivääkään yliopistolla eikä saanut vielä mitään ohjausta koulutusvalintojensa tueksi.