HAMK. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viite: Lausuntopyyntö OKM/68/010/2011 ( ) Yleistä

Transkriptio

1 Lausunto 1 (5) / /2011 Opetus- ja kulttuuriministeriö Viite: Lausuntopyyntö OKM/68/010/2011 ( ) N LAUSUNTO KORKEAKOULUJEN OPISKELIJAVALINTOJA KOSKE V AAN HALLITUKSEN ESITYKSEEN Yleistä Esityksessä on kannatettavia ja positiivisia muutoksia nykytilaan verrattuna. Yhteisen haku- ja valintajärjestelmän kehittäminen ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen käyttöön on järkevä ja taloudellinen ratkaisu verrattuna nykytilanteeseen. Tietovarannon hyödyntäminen haku- ja valintaprosessissa tehostaa prosessia. Muutenkin sähköisen asioinnin monipuolinen hyödyntäminen helpottaa sekä hakijan hakuprosessia että korkeakoulun toimintaa. Kommentit esityksen tavoitteisiin ja keskeisiin ehdotuksiin Kohta 2.2 Toteuttamisvaihtoehdot Valintatapoja kehittämällä tulisi esityksen mukaisesti pyrkiä parantamaan ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevien asemaa. Tavoitteena on myös uusien ylioppilaiden sisäänpääsyn helpottaminen, mutta lisäpisteiden antaminen ei liene hyväksyttävä menettely, sillä se on yhdenvertaisuuden vastaista, joten valintatapoja kehittämällä voidaan pyrkiä tuohon tavoitteeseen. Ammattikorkeakouluissa valintatavat ovat tavoitteiden suuntaisia, sillä valintakokeet eivät pääsääntöisesti edellytä hakijoilta pitkää valmistautumista, eikä käytössä ei ole laajoja ennakkomateriaaleja. Mahdolliset ennakkomateriaalit julkistetaan vasta hakuai-

2 Lausunto 2 (5) / /20 II kana. Näin myös toiselta asteelta juuri valmistuvat ehtivät valmistautua valintakokeisiin riittävästi. Ammattikorkeakouluissa ARENE:n valintaperustesuositusten mukaisesti hakija saa koulumenestyksestään (ylioppilastutkinto tai ammatillinen perustutkinto) pääsääntöisesti yli puolet valintapisteistään. Sosiaali- ja terveysalalla käytössä on soveltuvuutta, motivaatiota ja opiskeluvalmiuksia mittaava valintakoe. Pääkohdin ammattikorkeakoulujen valintamenettelyissä ja -perusteissa on siten pyritty siihen, että ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevat ja erityisesti hakukeväänä valmistuvat eivät olisi huonommassa asemassa kuin muut hakijat. Koulumenestyspisteiden osuutta valinnassa voidaan lisätä ja sekä kehittää ylioppilastutkintoon perustuvaa valintaa. Jos jatkossa painotetaan ylioppilastutkintoa valinnoissa, pitäisi myös rinnalla tarkastella, voidaanko kaksoistutkintoja ja ammatillisia perustutkintoja painottaa valinnoissa. Toisen asteen opinto-ohjauksen tehostaminen ja nykyistä tiiviimpi yhteistyö toisen asteen ja korkeakoulujen välillä on välttämätöntä hyvien tulosten saavuttamiseksi. Yhteistyötä auttaa se, että toisen asteen opintojen ohjausta tehostetaan. Huolestuttavaa on se, että ammattikorkeakoulujen resurssit pienenevät, mikä vaikuttaa erityisesti nykyisessä siirtymävaiheessa mahdollisuuksiin kehittää yhteistyötä toisen asteen opintoohjaajien kanssa. Joustavien siirtymäjärjestelyjen kehittäminen korkeakoulujen välillä ja sisällä on kannatettava tavoite, ettei siirtyjien tarvitse hakea uudelleen opiskelupaikkaa esim. toiseen korkeakouluun. Ammattikorkeakoulujen kesken on sovittu yhteisistä opiskelijoiden siirtymisen periaatteista ja käytäntö on melko vakiintunut. Siirtohakua ammattikorkeakoulujen välillä ja ammattikorkeakoulun sisällä on mahdollista kehittää entistä joustavammaksi. On kuitenkin otettava huomioon, että ns. siirto-opiskelijat tarvitsevat ohjausta keskimääräistä enemmän. Myös riittävän sisällöllisen yhdenmukaisuuden vaatimus on haastava, sillä opetussuunnitelmia ei yleensä kehitetä yhteistyössä. Siirtomenettelyt ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä ei käsityksemme mukaan ole käytössä. Esityksessä ei suoraan mainita, onko tavoitteena opiskelijoiden siirtymisen mahdollistaminen myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä sekä kesken tutkinnon että alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen. Siirtyminen (opinto-oikeuden siirtäminen) amk-tutkinnosta suoraan yarnk-tutkintoon ei ole nykyisellään mahdollista, sillä yamk-tutkintoon vaatimuksena on amk-tutkinnonjälkeinen työkokemus. Esitysluonnoksen nykytilan arviointi -osuudessa s. 17 todetaan, että pitäisi tarjota enemmän vaihtoehtoja osaamisen päivittämiseen ilman tutkinnon suorittamista. Työelämässä vaaditaan kuitenkin usein varsinkin julkisella sektorilla koko tutkinnon suorittamista. Lisäksi joillain aloilla

3 Lausunto 3 (5) / /20 II vaaditaan, että jokin pätevyys on saatu tutkinnossa, eikä erillisinä opintoina (esim. sosiaalialalla lastentarhanopettajan pätevyys). Lainsäädännön pitäisi näiltäkin osin muuttua, jotta ei-tutkintotavoitteinen koulutus houkuttelisi enemmän. Kannatettava vaihtoehto ensimmäistä kertaa korkeakoulutukseen hakeutuvien aseman parantamiseksi on se, että hakijat ryhmitellään aiemmin suoritetun korkeakoulututkinnon tai vastaanotetun opiskelupaikan perusteella, eikä voimassaolevan opiskeluoikeuden perusteella. Selkeältä toimintatavalta vaikuttaisi se, että korkeakoulu varaisi osan yhteishaun aloituspaikoista ensimmäistä opiskelupaikkaansa korkeakoulussa hakeville ja loput paikoista niille, joilla on jo korkeakoulututkinto tai opiskeluoikeus korkeakoulussa. Jos kaikki yhteishaun opiskelupaikat varattaisiin ensimmäistä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaansa hakeville ja muut hakisivat erillisissä hauissa tai siirtomenettelyillä, haku korkeakouluihin näyttäytyisi erittäin epäyhtenäisenä hakijoille. Suuri hakijamäärä hakisi tällöin korkeakoulujen erillishauissa, joissa olisi todennäköisesti keskenään erilaiset hakuajat ja hakumenettelyt. Erillishaut vaativat korkeakouluilta enemmän resursseja kuin yhteishaku. OKM:n asettamien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää korkeakoulujen yhteistä haku- ja valintajärjestelmää, sillä muuten on mahdotonta päästä hakijaa hyvin palvelevaan yhtenäiseen haku- ja valintaprosessiin. Myös hakujärjestelmän tarpeita palveleva tietovaranto on oleellinen osa uudistusta, sillä esim. opiskeluoikeuksien tarkastaminen erikseen korkeakouluista vaatisi ylimääräisiä resursseja molemmissa korkeakouluissa. Kohta 2.3 Keskeiset ehdotukset Hallitusohjelman mukaan päävalinnat varataan jatkossa hakijoille, joilla ei ole aiempaa vastaavan tasoista tutkintoa tai opiskeluoikeutta. Näin yhteishaku/päävalinnat rajattaisiin koskemaan vain osaa hakijoista. Korkeakoulututkinnon suorittaneet tai korkeakoulupaikan aiemmin vastaanottaneet hakijat muodostavat ison hakijajoukon, joiden haku- ja valintaprosessin hoitaminen erillishakuina tekee prosessista epäyhtenäisen ja sekavan hakijan näkökulmasta ja toisaalta myös resursseja vaativan korkeakoulujen näkökulmasta. Pelkona on, että esim. ammattikorkeakouluissa hioutuneet yhtenäiset käytännöt ( esim. valtakunnalliset valintakokeet) sitä kautta tehokkaat toimintatavat katoavat, jos kukin ammattikorkeakoulu alkaajärjestää erillishakuja em. ryhmille. Jos kiintiöt otetaan käyttöön jo 2013 opiskelijavalinnoissa, voi käydä niin, että jotkut korkeakoulututkintoon valmistumassa olevat opiskelijat Hämeenlinna

4 Lausunto 4 (5) / /20 II eivät suorita tutkintoaan loppuun säilyttääkseen paikkansa ensikertalaisten kiintiössä. On hyvä, että ensimmäisessä vaiheessa kaikkeen korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen haetaan yhteishaussa. Toiseen vaiheeseen siirtymistä pitäisi edelleen tarkastella kriittisesti, eikä tehdä muutosta liian nopeasti. Hakijoiden ja heidän ohjaamisensa kannalta on erittäin hankalaa, jos yhteishaun säännöt muuttuvat kovin nopeasti. Uudistuksen arviointi vuosien 2013 ja 2014 haku- ja valintaprosessien perusteella tapahtuu melko nopealla syklillä, sillä uudistuksen kaikki vaikutukset eivät vielä ilmene noin lyhyessä ajassa. Esimerkiksi korkeakoulupaikan vastaanottaneiden kannalta hakuprosessin arvioiminen on mahdollista vasta viiveellä, sillä kevään 2013 haussa ei vielä ole niitä, joiden aiempi paikan vastaanotto vaikuttaa hakuprosessiin. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hakukelpoisuuksien yhdenmukaistaminen on periaatteessa hyvä asia yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Pelkän lukion oppimäärän tai alle kolmevuotisen ammatillisen tutkinnon suorittaneet joutuisivat jatkossa suorittamaan jonkin hakukelpoisuuden antavan tutkinnon. Tämä vaatimus voi aiheuttaa sen, että hakija ei hae ollenkaan korkeakoulutasoisiin opintoihin, sillä hakukelpoisuuden hankkiminen saattaa muodostua kynnyskysymykseksi. Toisaalta jo kertaalleen toisen asteen tutkinnon suorittaneen kouluttaminen uudelleen toisella asteella ei ole taloudellista. Jos ammattikorkeakouluilla säilyy oikeus ottaa opiskelijaksi myös muu kuin hakukelpoisuuden omaava hakija, voi ongelma osittain poistua. Näin kuitenkaan yhtenäinen hakukelpoisuus ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin ei toteudu. Hakutoivejärjestyksen käyttöönotto myös yliopistoissa selkeyttää hakuja valintaprosessia. Edellytyksenä on, että hakija päättää hakutoivejärjestyksensä hakuaikana, että hän esim. tietää mihin korkeakouluun hänen tarvitsee lähettää todistuskopioita. Kiintiöiden käyttämiseen olisi hyvä saada jokin suositus tai tavoite. Korkeakoulut voisivat soveltaa suositusta eri koulutuksissa parhaaksi katsomailaan tavalla. Kiintiöiden kovin erilainen käyttö vaikeuttaa hakijan päätöstä hakukohteista, sillä hänen pitää ensin selvittää itselleen edullisin vaihtoehto eri hakukohteiden osalta. On hyvä, että opiskelijavalintarekisteri ja valtakunnallinen tietovaranto ovat käytettävissä myös muussa kuin tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Tästä saadaan apua ainakin siirto-opiskelijaksi hakeutumiseen, avoimen ammattikorkeakoulun ja erikoistumisopintojen hakuun. Lisäksi AHOT -prosessi yksinkertaistuu, kun tiedot aiemmin suoritetuista opinnoista ovat jatkossa helposti saatavilla.

5 Lausunto 5 (5) HÄMEEN AMMATIIKORKEAKOULU / /20 II Koulutustarjontatietojen helposti saatavissa oleva, selkeä ja monipuolinen tarjoaminen hakijoille ja opinto-ohjaajille auttaa varmasti löytämään nykyistä paremmin koulutusvaihtoehtoja. Kuitenkaan tiedon tarjoaminen ei sinällään poista toistuvaa hakemista samaan koulutukseen. Kommentit yksityiskohtaisiin perusteluihin ja lakiluonnoksiin Vieraskielisen koulutuksen jättäminen kokonaisuudessaan yhteishaun ulkopuolelle ei ole kannatettava ajatus. Tätä ei aseteta suoraan esityksessä tavoitteeksi, mutta jos yhteishakuun määritellään sellainen aikataulu, etteivät ulkomailla asuvat hakijat ehdi tuossa aikataulussa esim. oleskelulupaa saada, pakotetaan vieraskielinen haku yhteishaun ulkopuolelle. KSHJ:n määrittelyn yhteydessä on kyllä esitetty, että vieraskielinen haku olisi mukana yhteishaussa siten, että sen hakuaika alkaisi aikaisemmin kuin suomenkielisen koulutuksen yhteishaku. Jos ulkomailla asuvien (ulkomaalaisten) hakijoiden haku järjestetään kunkin korkeakoulun erillishakuina, hakijan näkökulmasta hakuprosessi vaikeutuu, mikäli hän haluaa hakea useampaan korkeakouluun. Jos suomalaisiin korkeakouluihin hakeutuminen näyttäytyy ulkomailla asuvalle hakijalle kovin epäyhtenäisenä, voi tällä olla vaikutusta hakijamääriin ja sitä kautta ulkomaalaisten opiskelijoiden määriin Suomen korkeakouluissa. Korkeakoulut joutuvat resursoimaan enemmän opiskelijarekrytointiin ulkomailla, mikäli ei voida hyödyntää enää yhteishaun mukanaan tuomaa synergiaa. Toiveena on, ettei joudutapalaamaan siihen käytäntöön, että saman hakijan hakukelpoisuus tarkastetaan useassa korkeakoulussa, vaan kertaalleen tarkastettu hakukelpoisuus saataisiin näkyviin hakujärjestelmässä. Ulkomaalaisten kohdalla tosin tämä voi olla hankalaa, kun käytettävissä ei ole henkilötunnusta. Lakiluonnoksessa (s. 47) sanotaan: "Silloin, kun ammattikorkeakoulu opiskelijoiden määrän rajoittamisen vuoksi ei voi ottaa koulutukseen kaikkia hakijoita, hakijoihin on sovellettava yhdenmukaisia valintaperusteita." Yhdenmukaisia valintaperusteita pitää kuitenkin soveltaa kaikissa tilanteissa, sillä yhteishaussa on oleellista asettaa hakijat valintapisteiden mukaiseen järjestykseen, että voidaan valita varasijalta ylempää hakutoivettajonottamaan jäänyt hakija. ~~ Rehtori