Juha Joonan alkuperäiskansakäsite ja saamelaismääritelmä valtapolitiikkaa tutkimuksen valekaavussa

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Juha Joonan alkuperäiskansakäsite ja saamelaismääritelmä valtapolitiikkaa tutkimuksen valekaavussa"

Transkriptio

1 OTT, dosentti Kaisa Korpijaakko-Labba: Juha Joonan alkuperäiskansakäsite ja saamelaismääritelmä valtapolitiikkaa tutkimuksen valekaavussa 1.Johdannoksi Oikeustieteen lisensiaatti Juha Joona pysyttelee Lakimies-aikakauskirjassa vuonna 2013 julkaistussa artikkelissaan (4/2013, s : Kuka kuuluu alkuperäiskansaan historian vastauksia tämän päivän kysymyksiin ) tiukasti jo vuosia sitten valitsemallaan tiellä, jolla hän käyttelee omavaltaisesti valikoimiaan oikeushistorian työkaluja ajaakseen oikeustieteelle ja tieteelliselle tutkimukselle laajemminkin vieraita päämääriä. Erityisesti on mainittava, että Juha Joona toimi alusta lähtien pysyvänä asiantuntijana oikeusministeriön saamelaiskäräjälain uudistamista varten perustetussa työryhmässä. Työryhmän työ oli silkkaa ajan ja rahan haaskausta, sillä se ei johtanut lainsäädännön uudistamiseen: koko asia haudattiin. i Joona kuitenkin pyrki vielä viime hetkillä, ennen mietinnön luovuttamista, hämmentämään entisestäänkin oudoille raiteille luisuneita kansainvälisen oikeuden alaan, erityisesti Kansainvälisen työjärjestön vuoden 1989 ILOsopimuksen (No. 169) ii keskeisimpiä päämääriä käsitteineen. Kiihkeimmin keskustelua on Pohjoismaissa käyty juuri Suomessa, jossa selkeä sopimusteksti on saatu näyttämään kaikkea muuta kuin selkeältä. Jo artikkelin alussa Joona vakuuttaa artikkelinsa kuuluvan lainopin, ei oikeushistorian alaan. Mutta heti tämän jälkeen Joona toteaa, koskien kaikkia artikkelissaan esittämiään väitteitä ja tulkintoja: Kaikille edellä mainituille kysymyksille on yhteistä se, että ne liittyvät varsin kaukaisiin historiallisiin tapahtumiin. Vastausten saamiseksi on siis välttämätöntä palata kauemmaksi menneisyyteen kuin mitä oikeudellisessa tutkimuksessa on normaalisti tapana (kurs. tässä, s. 735). Käytännössä tämä tarkoittaa Joonan pyrkimystä menneisyyden tulkitsemiseen juuri oikeushistorian alueella, ja pääasiassa ja 1700-lukujen vanhojen asiakirjalähteiden pohjalta: siis juuri vastoin omaa väittämäänsä artikkelin lainopillisesta tai esineoikeudellisesta luonteesta. Oikeushistorian vaikealla tutkimusalueella Joona ei kuitenkaan ole hankkinut tai saanut minkäänlaista erityispätevyyttä. Aiemmassa laajemmassa mutta samaan asiankokonaisuuteen liittyvässä monografiassaan Joonan metodi on vastaava. Tuolla kertaa hän luonnehtii tutkimustaan esineoikeudelliseksi, siis taas kiistäen sen oikeushistoriallisen luonteen. iii Mutta jokaiselle juristille luulisi olevan selvää, että lainopillinen ja oikeushistoriallinen tutkimus ovat kaksi eri asiaa, erityisesti metodeiltaan. Oikeushistoria kuuluu, sen historiallisiin liittymäkohtiin liittyen, suurelta osin humanistisiin tieteisiin, tarkoituksena ymmärtää, minkä vuoksi aikaisemmat valtiovallat tai siihen kuuluvat yksilöt ovat säilyneiden lähteiden mukaan toimineet kuten ovat. Tämä kysymys ei selviä perinteisen oikeustieteen metodein, se vaatii paneutumista tutkimuskohteeseen hermeneuttisesti. Eli ei vain pykäliä setvien, vaan pyrkimyksellä ymmärtää tutkitun ajan yhteiskuntaa ja sen rakenteita kokonaisuudessaan. iv

2 2 Nyt puheena olevan artikkelin kannalta Joonan tarkoitus ei sitä paitsi näytä olevan pohtia alkuperäiskansakäsitteen sisältöä otsikon mukaan, vaan tähdätä uudistettavana olleen saamelaiskäräjälain saamelaiskäsitteen laajentamiseen. Vaikka kysymyksillä pohjoismaisessa kontekstissa onkin yhteys toisiinsa, menettely ei ole asiallisesti hyväksyttävää sen enempää kansainvälisen oikeuden ja kotimaisen oikeuden erilaisten lähestymistapojen kannalta kuin eettisestikään. Jos ja kun tarkoitus oli vaikuttaa artikkelilla saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmään, on harhauttavaa otsikoida asiakokonaisuus ILO-sopimuksen alkuperäiskansakäsitteen tulkintaa koskevaksi pohdinnaksi. Tämän muun päämäärän Joona tulee tosin paljastaneeksi aivan itsekin artikkelin alkusivuilla: Tavoitteena on pyrkiä selvittämään myös sitä, miten näitä sopimuksissa mainittuja kysymyksiä tulisi tulkita suomalaisessa kontekstissa. Keitä tulisi pitää henkilöinä, jotka polveutuvat alueen alkuperäisestä väestöstä? Keitä tulisi pitää henkilöinä, jotka ovat joutuneet epäoikeudenmukaisuuksien kohteeksi ja mitä nämä epäoikeudenmukaisuudet ovat olleet? Mikä on se alue, jonka voidaan katsoa muodostavan saamelaisten historiallisen kotimaan, jossa saamelaisilla on erityisiä maaoikeuksia ja oikeuksia luonnonvaroihin? Koko asia on juuri tälläkin hetkellä erittäin ajankohtainen vuoden 2015 saamelaiskäräjävaalien vuoksi. Vaalien ydinkysymys on juuri saamelaismääritelmän tulkinta. Olisiko Joonan tarkoitus ollut artikkelillaan vaikuttaa myös näiden vaalien lopputulokseen? Artikkelin tarkka lukeminen houkuttelee vastaamaan kysymykseen myöntävästi. Joonan metodi (lähinnä koskien oikeushistorian vastaisuutta), herättää hämmästystä kummassakin kirjoituksessa. Turun akatemiaan 1800-luvun alussa perustettu ainoa lakeihin liittyvä professuuri oli kyllä lainopillinen. v Nykyaikana puhuminen lainopista on sen sijaan auttamattomasti vanhentunutta. Sen vuoksi nykyisin puhutaankin oikeustieteellisistä/oikeustieteiden tiedekunnista. Ja syystä: sisältyyhän näiden tiedekuntien oppisuuntiin alkutilaan verrattuna kokonainen oikeustieteiden kirjo. Sen uusimpana osana ovat EU-oikeus sekä jo ennen sitä kansainvälinen oikeus osa-alueineen. Kansainvälinen oikeus taas ei ole sama asia kuin kansainväliset suhteet, jälkimmäisen sisältäessä jo lähtökohtaisesti selkeitä poliittisluonteisia piirteitä yhteiskuntatieteenä. vi Ja edelleen: alkuperäiskansan käsitteen määrittelemisen tulisi pitäytyä tiukasti kansainvälisen oikeuden tarkasteluun, ei lopulta oikeushistorian kuten ei kansainvälisten suhteidenkaan alueille. Joonan artikkelin johtava kritiikkiä ansaitseva osa onkin jo artikkelin otsikko: Kuka kuuluu alkuperäiskansaan historian vastauksia tämän päivän kysymyksiin. Joona kompastuu näin jo artikkelinsa otsikossa omaan väitteeseensä, jonka mukaan artikkeli ei sijoitu oikeushistorian alaan. Syynä tähän, sanoisinko harhautusliikkeeseen, näyttää olevan se, että Joonan artikkelin päätarkoitus kuitenkin on pyrkiä vanhojen asiakirjojen nojalla haravoimaan esiin ne yksilöt, joita Joonan mukaan ja erityisesti vuoden maakirjaa pohjana pitäen olisi polveutumisen kautta nyt pidettävä saamelaisina. Tällaisten henkilöiden tulisi siis Joonan mukaan muodostaa pohja myös saamelaismääritelmälle, jota Joona myös oikeusministeriön työryhmässä halusi laajennettavaksi, ainakin ILO-sopimuksen 14 artiklan kannalta, juuri 1740-luvun asiakirjakielen lappalaiskäsitteen ja siitä lähtevän polveutumiskäsitteen mukaiseksi. Näin tulkittuna termit lappalainen ja saamelainen olisivat synonyymejä tähän päivään ulottuvin vaikutuksin. Kuinka

3 3 hyvänsä, Joona siis haluaa kiinnittää saamelaismääritelmän varsin tiukasti yksilötasolle, eli haravoida omien argumenttiensa pohjalta ne yksilöt, joiden hänen mukaansa tulisi päästä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Harhautusliike eli artikkelin naamioiminen alkuperäiskansakäsitettä koskevaksi ilmenee jo artikkelin alussa, jossa Joona toteaa: ILOsopimuksen ensimmäisen artiklan mukaan sopimus koskee sellaisia henkilöitä, jotka polveutuvat sen alueen alkuperäisestä väestöstä, johon maa kuuluu, ja jotka ovat säilyttäneet ainakin osittain perinteisiä instituutioitaan (s. 734, kurs. tässä). Tässä Joonan virheelliset argumentit yhdistyvät liki hämmästyttävällä tavalla yhteiskuntatieteilijä Tanja Joonan vastaaviin argumentteihin, kuten jäljempänä käy tarkemmin esille. Lukuisten Joonan artikkelia koskevien rasitteiden joukossa kritiikin lähtökohta liittyy näin siis jo artikkelin otsikkoon: kuka kuuluu alkuperäiskansaan. Koska artikkeli näennäisesti liittyy käsitteeseen alkuperäiskansa, myös tämän arvioni lähtökohta on ILO-sopimuksen ja erityisesti sen 1 artiklan alkuperäiskansamääritelmä, toisaalta itse sopimuksen mukaan, toisaalta Joonan esittämänä. ILO-sopimuksen 1 artikla on koko sopimuksen tarkoitusartikla, sopimuksen preambleen liitettynä. 2. ILO-sopimuksen tarkoitus verrattuna Joonan tulkintaan a. ILO-sopimuksen tarkoitus Jo ILO-sopimuksen nimi, Sopimus joka koskee itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja, ilmaisee, että sopimus koskee kansoja/kansanryhmiä kollektiivisesti. Englannin kielellä sopimuksen tarkoitus ilmaistaan termillä peoples, tarkoittaen siis kansaa, ei sen yksilöitä erikseen. Kuten Martin Scheinin toteaa, sopimus ei sinänsä sano mitään siitä, millä perusteella ratkeaa, kuuluuko tietty yksilö alkuperäiskansaan (Scheinin 2006 s. 32). Samaa terminologiaa (peoples) käytetään myös YK:n alkuperäiskansajulistuksessa vuodelta 2007, jonka Suomi hyväksyi ja allekirjoitti ilman varaumia. Tältä kannalta Juha Joonan artikkeli jo nimensä puolesta on virheellinen. On väärin edes pohtia, ILO-sopimuksen kannalta, kuka kuuluu alkuperäiskansaan. Oikeampaa olisi kysyä, vaikka vain mahdollisena esimerkkinä, mitkä kansat, heimot, vähemmistöt tms. kuuluvat alkuperäiskansoihin, ILO-sopimuksen tarkoittamalla tavalla. Nyt ensin Tanja Joona ja hänen peräänsä Juha Joona pyrkivät toimimaan kätilöinä tulkinnalle, jonka mukaan jo itse ILO-sopimuksen tarkoitus olisi etsiä menneisyydestä nykyisyyteen ja ennen kaikkea ns. polveutumisen kautta ne yksilöt, joita sopimus (muka) koskisi. Tämä ei todellakaan ole sopimuksen tarkoitus, kuten edellä todettiin. Sopimuksen esittämät kriteerit eritellen sopimus koskee alkuperäis- ja heimokansoja, jotka täyttävät seuraavat tunnusmerkit:

4 4 - Alkuperäisyys eli läsnäolo tietyllä maantieteellisellä alueella ennen muita väestöryhmiä mutta erityisesti ennen nykyistä valtaväestöä = kulttuurinen läsnäolo tietyllä alueella erityisesti maanomistustodisteista tai riippumatta; - Alisteinen asema suhteessa valtaväestöön; enemmistönä tai alueellaan ainoana kansana elävä väestö ei ILO-sopimuksen käsitteistön mukaan ole alkuperäiskansaa, eivät myöskään alueelle myöhemmin siirtyneiden valtaväestöön kuuluneiden tulijoiden nykyiset perilliset; - Omaleimaisuus suhteessa muihin väestöryhmiin = kulttuurisen omaleimaisuuden tunnustaminen ja suojaaminen itseisarvona ja tarve suojata niiden jatkuminen ja siirtyminen jälkipolville. Ryhmän/kansan on kokonaan tai osittain tullut säilyttää poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset instituutionsa, kieli eräänä sosiaalisen instituution ratkaisevana perustana; - Jatkuvuus historiallisesta alkuperäisyyden tilasta nykypäivään ja tulevaisuuteen = ryhmä on onnistunut säilyttämään omaleimaisen kulttuurinsa nykypäivään, ja haluaa sen siirtyvän myös jälkipolville. Kadonneet kulttuurit eivät siis kuulu ILO-sopimuksen tunnusmerkistöön, eikä sopimus niitä suojaa. - Kollektiivinen itseidentifikaatio: yhden yksilön tai perheen näkemys ei ole tunnusmerkistössä ratkaiseva. ILO-sopimus lähtee yksiselitteisesti kollektiivisesta eli ryhmän suorittamasta itseidentifikaatiosta. vii Olennaista on siis painottaa juuri ryhmäidentifikaation merkitystä määräävänä tekijänä alkuperäiskansakäsitteen kannalta. Tämän toteaa myös Martin Scheinin edellä viitatussa Lakimiesaikakauskirjan artikkelissaan. Toisaalta asia on itsestäänselvyys pelkästään jo ILO-sopimuksen englanninkielisen nimityksen kautta: sopimushan kohdistuu ryhmään peoples, ei sen yksilöihin. viii Samaa, joskin Suomen jo allekirjoittaman YK:n alkuperäisjulistuksen näkökulmasta, on korostanut myös YK:n rotusyrjinnänvastainen komitea raportissaan vuodelta 2012, suunnaten kritiikkinsä erityisesti siis Suomeen ja suoraan sen korkeimman hallinto-oikeuden suuntaan: komitea korostaa, että vuoden 2011 saamelaiskäräjävaalien yhteydessä KHO ei antanut saamelaiskäsitettä tulkitessaan riittävää painoarvoa saamelaisten itsemääräämisoikeudelle, erityisesti oikeudelle määrätä identiteetistään ja kuulumisesta saamelaisten ryhmään. Komitean suositus oli, että saamelaiskäräjävaalien yhteydessä valtio-osapuolen olisi annettava ratkaiseva merkitys saamelaisten itsemääräämisoikeudelle (joka toteutuu saamelaiskäräjien toiminnassa) eli oikeudelle päättää ryhmään kuulumisesta; vain näin vältetään kansaa joutumasta pakkosulauttamisen kohteeksi (CERD/C/FIN/CO/20-22, kohta 12). Merkillepantavaa on myös, että alkuperäiskansastatus edellyttää jo ILO-sopimuksen preamblen mukaan sitä, että kaikki luetellut edellytykset toteutuvat, ainakin pääosin. Sopimuksesta ei voi napata yhtä tai kahta edellytystä mielivaltaisesti määritelmän ehtojen täyttymiseksi. Muussa tapauksessa sopimus menettäisi varsinaisen merkityksensä. Sopimusta ei myöskään ole tarkoitettu sovellettavaksi joustavasti siinä mielessä kuin Joona tarkoittaa: sopimus on joko hyväksyttävä tai ei. Joonan joustavuuskäsite (s. 734), sekin liittyy siihen, että lopputuloksena ILO-sopimusta voitaisiin tulkita jopa vastoin sen päätarkoitusta. Tällaiseen lopputulokseenhan Joonan omatekoinen alkuperäiskansakäsite ja muut käsitteet johtaisivat. ix

5 5 b. Juha Joonan tulkinta Juha Joona ei artikkelin otsikosta huolimatta paneudu alkuperäiskansan käsitteeseen itse ILOsopimuksen kannalta. Ehkä selvimmin hän kiteyttää oman määritelmänsä artikkelin sivuilla ja 753. Näin Joona: - Maa- ja veronkantoluettelot muodostavat samalla myös luettelon alueen alkuperäisestä väestöstä sekä niistä henkilöistä, joille saamelaisten vanha maaoikeus kyseisenä ajankohtana kuului (s ); - Itse asiassa luetteloon merkityn esivanhemman ei voitane katsoa olevan yhteydessä kulttuurin säilymiseen vaan ensimmäiseen kriteeriin eli polveutumiseen: kun luetteloista jätetään pois niihin merkitty muutama varhainen uudisasukas, ne muodostavat luettelon saamelaisesta alkuperäisväestöstä, ja mitä vanhempi luettelo, sitä ilmeisemmin henkilö polveutuu alueen kaikkein alkuperäisimmästä väestöstä (s. 753). Ilman perusteluja Joona samalla hämmästelee sitä, että vielä vuoden 1762 maakirjassa lappalaisiksi merkityt lapinveromaiden haltijat on jo seuraavan vuoden maakirjassa merkitty uudistilallisiksi (s. 740). Asiakirjalähdettä Joona ei vaivaudu esittelemään, mutta kuten seuraavassa kappaleessa ilmenee, asiantila selittyy vuoden 1760 lapinvoudin ohjesäännön astumisesta voimaan. Se, että kaikki vuoden 1760 maakirjassa olevat lappalaisten joukossa esiintyvät henkilöt olisivat olleet lapinveromaiden haltijoita, se on pelkkä Joonan väite, eikä vastaa todellisuutta. Omana lisänään, jota ILO-sopimus ei itsessään erityisemmin korosta, Joona pitkin artikkeliaan puhuu niistä raaoista epäoikeudenmukaisuuksista, joiden kohteeksi hänen kutsumansa metsäsaamelaiset eteläisemmissä osissa vanhaa Lapinmaata aikojen kuluessa joutuivat. Pääsyyllinen Joonan mukaan oli kirkko, joka riisti kielen, sekä virkavalta, joka riisti loputkin identiteetistä (s ja 754). Juuri näiden Joonan mukaisten metsäsaamelaisten alkuperäiskansastatuksen saavuttaminen, mutta vielä enemmän pääsy saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, se näyttää olevan koko artikkelin päätarkoitus, samalla tavalla kuin Tanja Joona väitöskirjassaan asian kehittelee. Tässä siis selkeä ajatusyhteys neljän vuoden välein pidettäviin saamelaiskäräjävaaleihin (Laki saamelaiskäräjistä 1995/974, 4 luku). 3. Viranomaisrekistereiden todistusvoimasta Sikäli kuin maakirjat, veronkantoluettelot ja henkikirjat todella edustaisivat päätarkoituksensa eli verotuksen ohella etnisten luetteloiden piirteitä, niitä voitaisiin Joonan tarkoittamalla tavalla pitää jonkinlaisena lähtökohtana alkuperäiskansan aseman tarkastelussa. Ensimmäinen ongelma liittyy kuitenkin jo Joonan käsitteeseen alkuperäisväestö. ILO-sopimus ei puhu alkuperäisväestöstä, kuten Joona esittää, vaan alkuperäiskansoista. Käsitteellisestikään termi alkuperäisväestö ei kuulu lainkaan nyt kysymyksessä olevaan asiakokonaisuuteen. Suomessa kuten muuallakin on varmuudella hyvinkin varhaista alkuperäisväestöä, eri suunnilta saapuneena, mutta ILO-sopimus ei tätä ulottuvuutta koske: alkuperäisväestö yhtyy selkeämmin käsitteeseen valtaväestö.

6 6 Kysymyksessä on jälleen Joonan taholta harhautus. Nykykeskustelusta päätellen tämä harhautus vain ikävä kyllä on uponnut lakia tuntemattomaan kansaan kuin sulaan voihin. Mutta pelkästä luettelonäkökulmastakin on jokseenkin käsittämätöntä, että Joona sortuu samaistamaan veroluettelot jonkinlaisiksi alkukansaa koskeviksi asiakirjoiksi. Joona kyllä mainitsee Lapinmaan ensimmäisen uudisasutusplakaatin vuodelta 1673, mutta maininnat vuosien 1695 ja 1749 plakaateista sekä varsinkin 1760 voudinohjesäännöstä jäävät varmaan tarkoituksella - vaille tarkastelua niiden tarkoituksesta. Mitä ensin tulee ensimmäiseen uudisasutusplakaattiin vuodelta 1673 x, mainitsematta jää, että plakaatti ei sisällä säännöstä erillisten maakirjojen pitämisestä toisaalta lappalaisista, toisaalta uudisasukkaista. Niinpä plakaatin antamisen jälkeisiin veronkantoluetteloihin sisällytettiin saman otsikon alle niin alkuperäisiä Lapinmaan asukkaita lappalaisia tuolloin varmuudella tarkoittaen lähtökohtaisesti samaa kuin nykykielen mukaiset saamelaiset - kuin myös uudisasukkaita: kuitenkin kaikki saman otsikon alle. Sama asiantila jatkuu aina vuoden 1695 uudisasutusplakaattiin ja verouudistukseen asti. xi Vuoden 1695 säännöstö kyllä edellytti erillisten maakirjojen laatimista toisaalta lappalaisista, toisaalta uudisasukkaista. Mutta tavoite ei syystä tai toisesta toteutunut. Voudit kyllä alkoivat laatia erillisiä maakirjoja, mutta kovin puutteellisesti. Tämän jälkeen uudisasukasmaakirjoihin on merkitty yksi jos toinenkin uudistila, mutta valtaosa uudistiloista on jäänyt siirtämättä uudistilamaakirjoihin. Ne tai paremminkin niiden asukkaat ovat siis jääneet edelleen lappalaismaakirjoihin ja näennäisesti lappalaisiksi. Tässä myös selitys sille, että lehtitietojenkin mukaan nyt saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutuneet epävarmat hakijat ovat asiakirjaperustana nojanneet vaatimuksensa lähinnä vuosien maakirjoihin, joiden tiedoista Oulun maakunta-arkisto on antanut hakijalle lyhyen, toteavan todistuksen. Vasta vuoden 1760 voudinohjesääntö xii selkeine määräyksineen alkoi toteuttaa kaksien maakirjojen ohjelmaa siten kuin tarkoitus jo vuonna 1695 oli ollut. Ohjesääntö korostaa, erillisten maakirjojen ohella, myös sitä, että lappalaisten yhtäältä ja uudisasukkaiden toisaalta tuli tarkoin pysyä laillisissa elinkeinosaannoissaan. Lähinnä määräys kosketti uudisasukkaita, joita nyt ehdottomasti käskettiin olemaan sekaantumatta lappalaisen elinkeinoihin, hyvin rajattua kotitarvekalastusta ja pienimuotoista metsästystä lukuun ottamatta. Henkilökohtaisesti olen nimi nimeltä ja suku suvulta käynyt läpi maakirjat ja veronkantoluettelot koko mainitulta ajanjaksolta. Tuon valtaisan aineiston valossa on selvää, että vuoden 1760 voudinohjesääntö todella halusi erotella Lapinmaan asujat niin, että lappalaisten maakirjoista erotettiin muutaman vuoden sisällä pois niihin kuulumattomat uudisasukkaat. Joonan hämmästelylle kehityksen kulun suhteen ei todella ole mitään perusteita, kyseessä on jälleen paremminkin harhautus. xiii Hyvänä esimerkkinä on Peltojärven kylän maakirja vuodelta Yhden yhtenäisen maakirjan sisään on liitetty sarakkeissa merkinnät veronmaksajista, jotka todellisuudessa eivät olleet ainakaan enää tai alkujaankaan lappalaisia. Sarakkeen mukaan Olof Jönsinpoika Kyrö, Henrik Jönsinpoika Kyrö, Pär Pärinpoika Eira, vävynsä Jöns Samuelinpoika, toinen Pär Pärinpoika Eira, Erik Pärinpoika Eira sekä vielä Olof Olofinpoika Kihlanki, heidät kaikki oli siirretty lappalaisten maakirjoista uudisasukkaiden joukkoon. xiv

7 7 Etelä-Lapin maakirjoissa, erityisesti Kuusamon Maanselässä, asia välittyy pian vuoden 1760 ohjesäännön antamisen jälkeen jo nimiperusteella selvimmin. Uudisasukkaiden joukkoon siirrettiin mm. Harrit, Ervastit, Ronkaiset, Määtät, Torviset, Laurikaiset ja monet muut. xv Heidän asettumisestaan Lapinmaahan ja alkuperäisistä kotipitäjistään käräjäpöytäkirjat kertovat omaa väärentämätöntä kieltään. Vuonna 1740, jonka Juha Joona siis haluaisi Lapinmaan alkuperäisväestön perustaksi ja samalla osaksi saamelaismääritelmää, kaikki tässä vain esimerkkinä lueteltu kansa pitäisi veroluetteloiden pohjalta hyväksyä Joonan mukaan saamelaisten vaaliluetteloon, tai ainakin heille tulisi palauttaa saamelaisten maaoikeudet ILO-sopimuksen 14 artiklan mukaan. Heti artikkelin alussa Joona asiaa kuitenkaan perustelematta vihjaa suuntaan, että vuoden 1760 täsmennetty uudistus olisi jotenkin mielivaltaisesti merkinnyt melko suuren lappalaisjoukon siirtämistä uudisasukkaiden joukkoon. Tosin hän tässä sotkee keittoon taas uuden käsitteen: lapinveromaiden haltijat (eivät lappalaiset ). Tässä vaiheessa Joonan artikkeliin sisältyy subjektiivisella tasolla jo suoranainen käsitteiden sekamelska: alkuperäiskansa, alkuperäisväestö, lappalainen, saamelainen, lapinveromaan haltijat: kaikki hänen lainopillisen metodinsa kannalta yhtenä erittelemättömänä joukkona. Sen enempää maakirjojen ja veroluetteloiden sisältöön puuttumatta Juha Joona siis artikkelinsa viimeisessä virkkeessä päätyy ehdottamaan, että alkuperäisväestölle kuuluneiden maaoikeuksien palauttamisen näkökulmasta kysymys tulisi siis olla kyse ainakin niistä henkilöistä, jotka polveutuvat 1740-luvulla lappalaismaakirjaan merkityistä henkilöistä ( s. 755). Paitsi että varsinkaan ILO-sopimus ei koske alkuperäisväestöä vaan alkuperäiskansoja, Juha Joona on valinnut maaoikeuksien palauttamisen lähtökohdaksi 1740-luvun maakirjat, joilla edellisenkin mukaan ei ole mitään tekemistä ILO-sopimuksen tarkoittaman alkuperäiskansan saati sitten edes saamelaisuuden kanssa luvun luetteloihin on merkitty hyvin sekavasti sekä alueen todellista alkuperäiskansaa että myös muualta vuosien 1673 ja 1695 uudisasutusplakaattien nojalla etelästä, Lapin ulkopuolella saapunutta väestöä: jotka viimeksi mainitut tietenkin jo lähtökohdissaan edustivat valtaväestöä, eivät ILO-sopimuksen tarkoittamaa alkuperäiskansaa. Tämänkaltainen vuosilukuheitto on niin oikeushistorian, esineoikeuden kuin myös ns. lainopin kannalta jyrkän tuomittavaa, varsinkin kun se perustuu lähteistä ilmiselvästi tarkoituksella valittuihin asiakirjoihin. Sen selvittäminen, onko tietty ihminen tai perhe muuttanut Lapinmaahan etelästä, ei ole likikään mahdoton tehtävä: erittäin työläs vain. Uudisasukkaan tuli lapinrajan pohjoispuolelle muuttaessaan aina ilmoittautua jonkun tietyn lapinkylän käräjillä, ja näistä tiedoista ilmenee myös, mistä uudisasukas on saapunut. Paikkakuntatietojen perusteella on ilmiselvää, että tulijat (varmojen kirjaanpanojen mukaan mm. Sotkamosta, Paltamosta, Pellosta jne.) eivät tuloaikanaan edustaneet sitä alkuperäiskansan tunnusmerkkejä täyttävää väestöä, jota ILO-sopimus nyt edellyttää. Se, että jotkin suvut ovat asuneet Lapinmaassa jo ehkä 300 vuotta, ei muuta asetelmaa mihinkään suuntaan, ILO-sopimuksen kannalta. Toki tällä väestöllä on laajoja oikeuksia maihin ja vesiin talojen perustamisasiakirjojen ja isojakojen mukaan, mutta alkuperäiskansastatuksen saamiseen sen

8 8 enempää uudisasutusluvat kuin myöhemmät kiinteistötoimitukset eivät ole päteviä perusteita. ILOsopimuksen kannalta ratkaisevan ja sen suojaaman väestön on tullut asua asuma-alueillaan jo tätä ennen. Myöhempi saapuminen, kun se kerran voidaan jopa selvittää, ei loihdi tulijoista alkuperäiskansaa parhaalla tahdollakaan. Se, että Lapinmaassa pitkäänkin asuneet suvut mielellään haluavat samaistua lappalaisiin, väittäen nyttemmin olevansa saamelaisia, voi olla ymmärrettävää vaan ei hyväksyttävää. Mutta että päämäärää ajetaan tiiviinä rintamana tiedeyhteisön piirissä, lähteitä väärin käyttäen ja tieteeseen verhottuna, se on käsittämätöntä ja vastoin kaikkea sitä, mitä perinteisesti on uskottu tieteellisen tutkimuksen pitävän sisällään ja edellyttävän. Tämän jälkeen siirryn tarkastelemaan paria Juha Joonan kirjoitukseen sisältyvää uustulkintaa, koskien pääasiassa käsitteitä metsäsaamelaisuus yhtäältä ja porolappalaisuus toisaalta. 4. Oikeushistoriallisia uustulkintoja a. Metsäsaamelaiset Syrjityiksi nyt esitettyjen (s ) ja parhaimmillaan porolappalaisten kotiseuduiltaan häätämien metsäsaamelaisten asema tuli keskustelun piiriin toden teolla vuonna 1997 ilmestyneessä monisteessa Tietoa saamelaiskeskusteluun Lapin todistettavien alkuperäislappalaisten jälkeläisten keräämiä tutkimustuloksia päättäjille. Teettäjäksi ilmoitetaan Ivalojoen, Kyrön, Peltojärven ja Suonttavaaran Lapinkylät. Mutta varsinainen tekijäkin on varmuudella tiedossa; opistoinsinööri Niilo Tervo. Metsäsaamelaisten ryhmä määritellään monisteen sivulla 6, jossa lopussa todetaan: Nykyisin tämän ryhmän tunnistaa omaleimaisen kulttuurinsa ja usein syrjäisen sijaintinsa perusteella, äärimmäiset Lapin syrjäkylät kaukana vanhoista kulkureiteistä. Tämän jälkeen monisteessa luetellaan alueittain sukuja, joiden väitetään olevan alueensa alkuperäisiä lappalaissukuja sekä toisaalta tulijasukuja. Niinpä Näkkäläjärvien ilmoitetaan olevan alkujaan Kyröjä, vanhoja kveenejä: siis tulokkaita. Labbat taas olisivat tulleet pohjoiseen Lapualta. Valkeapäät olisivat myös vanha suomalaissuku, joka asui ensin Lainiovuomassa Ruotsissa ja muutti Suomeen vuonna Juuso-suku vaikutti pääasiassa Ruotsin puolella ja muutti Suomeen virallisesti vuonna 1913, jne. xvi Näitä sukuja monisteessa kutsutaan saamelaisiksi tunnustetuiksi suvuiksi. Vastakohtana ovat erityisesti metsälappalaiset, joista todetaan: Metsälappalaiset ovat kokonaan jääneet huomiotta kulttuuriryhmänä ja siksi heitä ei ole saamelaisiksi hyväksytty lainkaan. Tällaisiksi suvuiksi mainitaan Eirat, Kyröt, osa Vasaroista, Kittilän Pullit jne. xvii - Monisteeseen sisältyy myös oma lukunsa Metsälappalaiset ja heidän unohdettu kulttuurinsa, yksityiskohtaisine ja kuukausittain etenevine ilmoituksineen kussakin kuussa tehtävistä töistä. xviii Tässä ei liene syytä paneutua näihin todisteisiin muuten kuin toteamalla, että tiedot ovat pääosin tuulesta temmattuja, mielikuvituksen tuotteita. Porolappalaisiksi mainitut suvut esiintyvät niin käräjäpöytäkirjoissa alituisine laidunriitoineen jo 1600-luvun alussa ja sitä eteenpäin, kuin sitä

9 9 ennen jo veronkantoluetteloissa heti kun niissä yleensä aletaan käyttää nykyisin sukuniminä olevia sukujen lisänimiä. Käräjäpöytäkirjojen avulla on jo 1700-luvun alussa rekonstruoitavissa kartta kylien sukujen perintö- eli lapinveromaista, jotka siirtyivät normaalissa perintöoikeudellisessa järjestyksessä sukupolvelta seuraavalle. xix Toisaalta väite ns. muuttamisesta Ruotsista Suomeen on käsitteellisestikin anakronistinen. Vuoteen 1809 Ruotsi ja Suomi olivat samaa valtakuntaa, eikä kenenkään tuota ennen voi väittää ensin asuneen Ruotsissa ja sitten muuttaneen Suomeen. Vuoden 1809 jälkeen kyse oli ainoastaan kirjautumisesta joko Ruotsin tai Venäjän alamaiseksi, ja jokainen asiaan vähänkään paneutunut tietää saamelaisilla olleen tapana uusista rajoista johtuen kirjautua milloin yhden, milloin toisen maan veronmaksajiksi uusien rajojen ja vuoden 1852 rajasulun synnyttyä. Vuoden 1810 tilanteessa uudesta Venäjän maakirjasta löytyy esimerkiksi koko Enontekiöltä vain yksi lappalainen xx, kunnes vuodesta 1812 uudessa valtiossa varmasti kaiken aikaa asuneet lappalaiset suostuivat vähitellen ilmoittautumaan Keisarillisen Majesteetin alamaisiksi ja veronmaksajiksi. xxi Varsinkin rajaseuduilla kuten Käsivarressa keisarin alamaisiksi ilmoittautuneet suvut edustavat yhä tänä päivänä alueen saamelaisväestöä. Muita saamen sukuja ei juuri esiinny sen enempää luvulla kuin tänäkään päivänä. Mainitusta Tietoa saamelaiskeskusteluun -monisteesta lähtien julkisuudessa käytävä keskustelu alkoi toistella toisaalta alkuperäisten metsäsaamelaisten ideologiaa, toisaalta ajatusta muualta muuttaneista porolappalaisista, kummassakin tapauksessa ilman viittauksia asiakirjoihin tai vakuuttavaan näyttöön. Nyttemmin ja loppuhuipentumana voidaan pitää tästä keskustelusta selvästi kummunneen uuden yhdistyksen perustamista vuonna 2012, nimeltä Vuovde-, guolásdeadji- ja duoddarsámit rs, Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry. Nimi on erittäin kiintoisa ottaen huomioon jäljempänä esitettävien vuosien 1845, 1875 ja 1905 erityismaakirjojen sisältö. Juuri tähän samaan metsäsaamelaisliikkeeseen liittyvät niin ikään Tanja Joonan kuin myös Juha Joonan tässä mainitut kirjoitukset samoin kuin Erika Sarivaaran väitöskirja Statuksettomat saamelaiset - paikantumista saamelaisuuden rajoilla. xxii Mutta löytyykö käsitteelle metsäsaamelainen yleensä lainkaan vastinetta vanhemmissa asiakirjoissa, nimenomaan asiakirjakielessä? Puhuttaessa ja 1700-luvuista (jolloin käsitteen olisi tullut elää myös asiakirjoissa), vastaus on lähtökohtaisesti kieltävä, erityisesti saamelaiskäräjälain 3 :n 1 mom. 2 kohdassa tarkoittamassa mielessä. Sen mukaan saamelaisena pidetään henkilöä, joka sen lisäksi, että hän pitää itseään saamelaisena, on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa. xxiii Tarkasteltaessa maakirjoja ja muita edellä tarkoitettuja luetteloita ja 1700-luvuilta maakirjat ja veronkantoluettelot eivät sisällä lainkaan erittelyä sen mukaan, oliko henkilö tunturi-, metsä- tai kalastajalappalainen: joko henkilö oli lappalainen tai sitten hän mahdollisesti oli merkittynä uudisasukkaaksi, veroluetteloiden sekavuus huomioon ottaen.

10 10 Siirryttäessä 1800-luvun puoliväliin tilanne kuitenkin muuttuu, joskaan ei suuntaan, joka antaisi mitään vahvistusta sen enempää selkeän metsälappalaisen kansanryhmän olemassaololle yleensä kuin sille, että käsite asiallisesti tyhjänä voisi tai sen edes tulisi sisältyä myös saamelaiskäräjälakiin. Keisarillinen Majesteetti pyrki uudistamaan Suomen alueen maakirjajärjestelmää lähinnä luvulla. Asiaa varten annettiin ohjesääntöjä, joiden mukaan maassa tuli laatia paitsi vuosittaiset maakirjat verovelvollisine yksilöineen, myös aika-ajoin ns. erityismaakirjat (Special -Jordebok). Erityismaakirjoihin ei kuitenkaan kirjattu verovelvollisia henkilöitä lainkaan, ainoastaan verolliset kiinteistöt ; pohjoisessa tilojen vero ja pitäjittäin lappalaisten vero yhteissummana xxiv. Ensimmäinen tässä yhteydessä merkittävä erityismaakirja oli vuoden 1845 erityismaakirja. xxv Lappalaisten kiinteistöjä löytyy tässä kuten seuraavissa erityismaakirjoissa ainoastaan Enontekiöltä, Utsjoelta ja Inarista. Näissä erityismaakirjoissa nyt vihdoin tapaamme käsitteen metsälappalainen, lappalaisten yhteisveron nimittäjänä, mutta vain otsakkeena: Kalastaja-, metsä- ja tunturilappalaisten vero. Veron ilmoitetaan perustuvan keisarilliseen kirjeeseen Merkintöjä - sarakkeessa ilmoitetaan lisäksi, että vero on suoritettu annetun kuninkaallisen päätöksen mukaan. Tämä päätös tarkoittaa tietenkin vuoden 1760 voudinohjesääntöä Ruotsin vallan ajalta, jonka mukaan lappalaisten veron lähtökohta oli solidaarinen vastuu kylän verosta yksi kaikkien- kaikki yhden periaatteen mukaan. Vuoden 1845 erityismaakirjan lisäksi löytyy erityismaakirja vuodelta 1875 sekä viimeisenä vuoden 1905 erityismaakirja, samalla kirjaamisperiaatteella. xxvi Kuten todettu, erityismaakirjoissa ei luetella veronmaksajia henkilöittäin vaan ainoastaan yhteisveron summa, yhtenä kiinteistön osana kenties ns. metsälappalaiset. Tämän jälkeen seuraakin asiassa mielenkiintoisin vaihe, nimittäin siirrettäessä tarkastelu tavallisiin vuotuisiin maakirjoihin, erityisesti vuodesta 1845 lähtien. Yleensäkin lappalaisia löytyy tuolloin enää vain Inarista, Enontekiöltä ja Utsjoelta. Tavallisissa maakirjoissa lappalaisten elinkeino/elämäntapakin ilmoitetaan. Niissä Enontekiöllä oli ainoastaan muutto- tai tunturilappalaisia (Flyttlappar, Fjällappar) xxvii. Inarissa ja Utsjoella esiintyi tunturilappalaisia sekä kalastajalappalaisia. Metsälappalaisia ei yksilötasolla esiinny missään. Näin keisarillisen kirjeen mukainen ja erityismaakirjoihin otsikoksi jäänyt metsälappalaisten ryhmä jää niin oikeudellisesti kuin käytännössäkin tyhjäksi. Käsitteellä ei ole sitä relevanssia kuin mikä sille nyt myös Juha Joonan artikkelissa väen väkisin on haluttu antaa, lainaten käsite myös edellä mainitun yhdistyksen nimeen. Jos taas tarkoitetaan jotakin sellaista ryhmää, joka on joskus ollut olemassa metsälappalaisena (ei tosin edes käräjäpöytäkirjoissa), mutta joka sitten on hävinnyt, asia on myös ILO-sopimuksen kannalta menettänyt merkityksensä. Kuten itse sopimus ja sen analyysi Martin Scheinininkin

11 11 mukaan selkeästi ilmaisevat, ILO-sopimus ei suojaa jo kadonneita kulttuurimuotoja. Omalla julistautumisella metsäsaamelaisuutta ei voi myöskään herättää henkiin. Lopputulos voi vaikuttaa tylyltä, mutta kadonneiden elämänmuotojen suojaaminen voi nähdäkseni tapahtua vain jonkin täysin uuden kansainvälisen sopimuksen, ei ILO-sopimuksen nojalla. Yhtä hyvin oman kulttuurinsa suojaamista voisivat vaatia vaikkapa savolaisten kaskenpolttajien jälkeläiset, tällaista ajattelutapaa noudattaen. Saamelaiskäräjälain ja saamelaisuuden ehtojen kannalta taas vähin mitä voidaan edellyttää on saamelaisten esivanhempien ja lain rajaaman kielitaidon ohella elävä ja aito kasvaminen saamelaiskulttuuriin ja saamelaiseen yhteisöön yhteisön tunnistamalla tavalla. xxviii Vielä vähemmän metsäsaamelaisuus kuuluu saamelaiskäräjälain määritelmiin. Lakia säädettäessä tai uudistettaessa lähtökohtana voivat olla vain tosiasiat, ei jonkun tai joidenkin julistautuminen ryhmäksi, jolle ei löydy vastinetta asiakirjoista eikä selkeästi muutenkaan. Vain yhdellä tasolla olen henkilökohtaisesti törmännyt käsitteeseen metsälappalainen, mutta tällaisten ani harvojen merkintöjen yhteys käsiteltävään aiheeseen jää ohuttakin ohuemmaksi. Kirkonkirjoissa, tässä tapauksessa Muoniossa, löytyy kuolleiden luettelossa vuodelta 1844 Anund Larsinpoika Sarrin kohdalla epiteetti skogslappen. Muonion kirkonkirjoissa noina aikoina löytyy kyllä enemmänkin lappalaisia, kuitenkin nimikkeellä Lappdrängen tai Lappepigan. Valtaosassa tapauksista kysymys lienee melkoisella varmuudella varsinaisen Lapinmaan puolelta muuttaneista köyhtyneistä lappalaisista, jotka ovat tulleet rengeiksi tai muuksi palvelusväeksi talollisille. Kirkonkirjat eivät muutenkaan kuulu saamelaiskäräjälain tarkoittamiin asiakirjoihin. Nykyisen saamelaisten kotiseutualueen eteläpuolisetkin alueet on otettu huomioon Juha Joonan alaarvoiseksi julistamassa vuoden 1962 väestönlaskennassa (erit. s. 751). Sukuja on kuitenkin ollut niin vähän suhteessa pääväestöön, ettei alueita vuoden 1973 saamelaisvaltuuskunta-asetusta säädettäessä katsottu olevan tarkoituksenmukaista sisällyttää saamelaisten kotiseutualueeseen. Mutta mikä olennaisinta, henkilötasolla mikään ei olisi tuolloin tai jälkeenkään päin estänyt henkilöitä hakeutumasta saamelaisvaltuuskunnan vaaliluetteloon, sikäli kuin identifikaatio- ja kielikriteeri olisivat täyttyneet. Vuoden 1962 väestönlaskennan merkityksen analysointi saamelaiskäsitteen kannalta on siltäkin kannalta enemmän kuin outoa, että tuolloin saamelaiseksi tai saamelaisen jälkeläiseksi ilmoittautumisesta ei ollut minkäänlaista tiedossa olevaa hyötyä. Edes vuoden 1973 asetusta saamelaisvaltuuskunnasta ei ollut olemassa, nykyisestä ILO-sopimuksesta puhumattakaan. Vuoden 1962 tilanteessa saamelaiseksi ilmoittautuminen on voinut perustua vain todelliseen samaistumiseen saamelaiseen kansanryhmään, ei siitä irrallisiin tavoitteisiin. Päinvastoin, tuona ajankohtana ei Suomenkaan oloissa ollut mitenkään ansiokasta kuulua saamelaiseen kansanryhmään. Jos joku todella ilmaisi kuuluvansa tähän paremminkin alempiarvoisena pidettyyn kansaan, hän sen varmaan myös teki. b. Suurporonhoidon ns. tunkeutuminen Suomen Lappiin Ensilukemalla on vaikea edes ymmärtää, minkä vuoksi Juha Joona on sisällyttänyt poronomadismin ekspansiota koskevan kappaleen kirjoitukseensa. Syy löytyy vasta aivan asiaa koskevan kappaleen lopulla. Kysymys oli, edellisenkin nojalla, siitä, että Joona katsoo erityisesti Norjan porolappalaisten 1800-luvulla lisääntyneen porojen laiduntamisen olleen syynä muun muassa Inarin metsäsaamelaisuuden elinehtojen olennaiseen heikentymiseen erityisesti

12 12 peurakantojen romahdettua suurten porolaumojen paineessa (erit. s ). Mutta samoin Joona, jälleen ilman alkuperäisiä lähdeviittauksia, katsoo, että suurporonhoidon muutos 1800-luvun alkupuolella olisi johtanut siihen, että Kautokeinon ja Karasjoen porolappalaiset nyt alkoivat käyttää vuoden 1751 Strömstadin rajasopimukseen liitetyn lisäpöytäkirjan eli ns. lappekodisillin suomaa oikeutta muuttaa poroineen rajan yli Ruotsin (Suomen) puolelle (s. 743). Kappale kuitenkin alkaa pohdinnalla, joka koskee ns. suurporonhoidon syntyä pohjoisimman Lapin alueella. Tässä Joona vetoaa nyt jo vanhentuneisiin käsityksiin, joiden mukaan uusi elinkeino olisi levinnyt 1600-luvun alussa Ruotsin eteläkylistä lähtien, saavuttanut ensin Käsivarren ja levinnyt siitä itään (s. 743). xxix Alun perin tämän kaavion isänä voidaan mainita etenkin Filip Hultblad, monien muiden ohella. xxx Uusimpiin vanhan teorian kannattajiin kuuluu Joonan lisäksi Matti Enbuske. xxxi Enbusken väitöskirja kuuluu alkujaan samaan oikeusministeriön tilaustutkimusten sarjaan kuin Juha Joonan alussa viitattu monografia. xxxii Vaikka en ole sen enempää arkeologian kuin biologian asiantuntija, olen jo väitöskirjassani vuodelta 1989 lähtenyt olettamuksesta, että nämä teoriat eivät voi vastata todellisuutta. Syitä on monia. Vanhimpiin kuuluu Olaus Magnuksen kuvaus 1500-luvun puolivälistä, jossa hän toteaa porolappalaisilla yleensä olleen omistuksessaan sadoista jopa 500 poroyksilöön. xxxiii Asiakirjalähteet 1500-luvun lopulta taas ilmoittavat, että esimerkiksi Rounalan lapinkylän väellä oli tapana oleskella Norjan puolella kesät (muun muassa Carl Raafin manttaaliluettelon mukaan vuodelta 1595). xxxiv Tunnettu tosiasia on, että poro kuten sen sukulaislajitkin mieluusti kesäisin hakeutuvat meren rannan tuulisille laitumille pakoon sisämaan räkkää. Samassa yhteydessä olen asettanut kyseenalaisiksi erityisesti ja lukujen veronkantoluetteloiden ilmoitukset porojen kokonaismääristä pohjoisissa lapinkylissä. Syy on yksinkertainen. Kruunua eli valtiota eivät tuohon aikaan kiinnostaneet porot lainkaan, vaan sen sijaan turkikset yhtäältä ja kapakala (sodankäyntiä varten) toisaalta. Nämä lähteet eivät siis edes teoriassa anna minkäänlaista kuvaa poronhoidon laajuudesta tai asemasta yleensä elinkeinona. xxxv Koko asiakokonaisuutta olisikin lähestyttävä aivan toisesta näkökulmasta, ja näin on aivan viime aikoina myös tapahtunut. Ns. suurporonhoidon kulttuurillinen kokonaisuus on niin monimutkainen, ettei se mitenkään voi syntyä tai siirtyä alueelta toiseen muutamassa kymmenessä vuodessa, ei edes huomattavasti pitemmällä aikajanalla. Saamelaisen poropaimentolaisen kulttuurin kehityksen on täytynyt vaatia kenties tuhansiakin vuosia saavuttaakseen sen kulttuurisen erityisosaamisen ja merkityksen, joka sillä vielä tänä päivänäkin on. Aikaisemmissa teorioissa on yksioikoisesti lähdetty siitä, että nykyinen poro on samaa sukua kuin entinen villipeura, siitä vain hieman kesytetty versio. Aivan viime aikoja lukuun ottamatta poro oli kuitenkin lähinnä enemmänkin kotieläin, joka eli ja oli aina ihmisen läheisyydessä, eräänlaisessa symbioosissa ihmisen kanssa. Miten tämä voidaan selittää? Vastausta ovat hakeneet eräät uuden sukupolven tutkijat, jotka monimutkaisten DNA- ja vastaavien tutkimusten perusteella ovat päätyneet katsomaan, että pohjoisimman Lapin porokannan edeltäjä olisikin eri alalajia kuin villi tunturipeura. Vertailukohtana on pidetty muun muassa samaan

13 13 eläinsukuun kuuluvaa seepraa, jota ei kukaan koskaan yrityksistä huolimatta ole onnistunut laajemmin kesyttämään. Tästä ja monista muista lähtökohdista edeten on siis päädytty tulkintaan, jonka mukaan nykyisen poron (Rangifer tarandus tarandus) esi-isä ei olisikaan villi tunturipeura vaan sen vielä tänä päivänä tunnistamaton alalaji. xxxvi Tulkinta on enemmän kuin uskottava, sillä se selittäisi paremmin kuin mikään traditionaalinen teoria ns. suurporonhoidon olemassaolon pohjoisessa, ei vasta 1600-luvun alussa, vaan paljon ennen sitä. Uusi teoria selittäisi minullekin kerrotut tiedot siitä, kuinka perheiden poroelot vielä ennen Lapin sotaa niin helposti alistuivat päivän laiduntamisen jälkeen kokoontumaan lypsykaarteisiin ja lypsettäviksi, päivästä toiseen. Villi peura ei moiseen alistu. Uusi tulkinta saa nähdäkseni tukea myös arkeologiasta. Vaikka en tässä yhteydessä voi laajalti löytää kirjallista tukea ajatuksilleni, mielestäni uskottavin arkeologinen selitys niin poron kuin saamelaistenkin saapumiselle asuma-alueilleen sijoittuu jopa viimeisen jääkauden ajalle. xxxvii Vaikka muu Suomi eli pohjoinen Fennoskandia oli jään peitossa, Norjan rannikon kapeat maakaistaleet olivat jäästä vapaita. Sulalla vyöhykkeellä saamelaisten (kenen muunkaan) esi-isillä oli jäänreunoilla viihtyvää peuraa seuraillen helppo päätyä nykyisille asuma-alueilleen, siis ainakin jo tuhatta vuotta sitten: arkeologisten löytöjenkin mukaan. Samalla löytyy se käräjäpöytäkirjoissakin esiintyvä selitys sille, että kylissä kuten Rounala ja naapurikylät, kylien väki ei katsonut hyvällä heidän villipeuroiksi nimittämiensä eläinten eloa maillaan. Kylien väki kertoo käräjäpöytäkirjoissa, että ns. villipeurat aiheuttivat suurta haittaa heidän poroelinkeinolleen, varsinkin kiima-aikana, villiurosten houkutellessa heidän kesyjä naaraitaan teille tietymättömille, aiheuttaen suurta sekasortoa porotokissa. Sen vuoksi heillä oli halu hävittää koko villipeurojen laji laitumiltaan pois. Tämäkin puoltaa teoriaa kahden eri alalajin rinnakkaisesta olemassaolosta: toki läheiset alalajit varmaan kykenivät ominaisuuksistaan riippumatta lisääntymään keskenään. Toinen vain oli kesytettävissä, toinen ei. Mutta itse pääasiaan. Juha Joona siis toistelee vanhoja tulkintoja ns. suurporonhoidon ekspansiosta ensin Käsivarteen ja siitä itään Norjan Kautokeinoon ja Karasjoelle. Mutta että Norjan puolen porojen levittäytyminen olisi saavuttanut Joonan tarkoittamat mittasuhteet vasta 1800-luvun puolella, tukenaan vuoden 1751 lappekodisilli, tälle tiedolle ei löydy pohjaa ainakaan alkuperäisdokumenteista. Tähän liittyen olen väitöskirjassani esittänyt esimerkin Rounalan/Suonttavaaran ja Kautokeinon kylien välisestä rajariidasta, jonka juuret juontuivat jo vuoteen 1704 (eivät siis 1800-luvulle). Tuolloin vedottiin puolin ja toisin poromäärien kasvuun kylissä, mutta asia ratkesi kyllä lopulta vanhojen rajakirjeiden pohjalta. xxxviii Aivan eri asia on se ongelmavyyhti, joka lopulta johti Suomen ja Norjan välisen rajan sulkemiseen vuonna Tässä Joona jälleen tukeutuu, ei alkuperäisasiakirjoihin, vaan Heikki Tikkasen laudatur-tutkimukseen vuodelta xxxix Olen itsekin tutustunut ainakin osaan kysymykseen liittyvistä alkuperäisasiakirjoista Suomen kansallisarkistossa. Toki niistä voidaan poimia tukipilareita Norjan porolappalaisten aiheuttamiin vahinkoihin Suomen puolella. Itse olen kuitenkin nähnyt kaiken tuolloin esitetyn materiaalin pääosin vain poliittisena pontimena Venäjän toiveelle sulkea Suomen ja Norjan välinen raja lopullisesti valtioiden välillä. Ja näinhän Venäjän aloitteesta myös tapahtui, Norjan seuratessa esimerkkiä heti tämän jälkeen.

14 14 Viimeisenä tähän kappaleeseen liittyvänä seikkana tuon esiin Juha Joonan esittämän, suurporonhoidon tunkeutumisen nykyisen Vuotson alueelle 1800-luvun puolimaissa. Tämä onkin tämän osion kiintoisin väite. Vaikka asiakirjanäyttöä ei ole paljon, se on merkittävää. Toisin kuin Joona esittää, enontekiöläisten ja kautokeinolaisten suurporonhoitajien siirtyminen Vuotson alueelle ja sen läheisyyteen ei suinkaan ollut väkivaltaista tunkeutumista ns. metsäsaamelaisten alueelle. Luotettavana pidettävän lähteen mukaan tämä oli tuon alueen sekä yksityisten henkilöiden että myös joidenkin virkamiesten toive, jotta alueen väestö oppisi kunnolla tämän oivallisen ja kansalle sopivan elinkeinon sen juurruttamiseksi osaksi kulttuuriaan. xl Siis, tässäkin asiassa Joona turvautuu vanhoihin ennakkoluuloihin, pyrkimättäkään etsiä ilmiölle muuta loogista selitystä. c. Joonan kruununmaa-käsitys Vaikka sekä ILO-sopimuksen (erityisesti 14 artiklan) kuin saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmän kannalta on merkityksetöntä, olivatko Lapinmaat alun perin lappalaissaamelaisten yksityistä tai yhteistä omaisuutta vai kruununmaata, en tässä malta mainita Juha Joonan artikkelin aivan viimeisissä lauseissa esittämää toteamusta: Vuoden 1741 maakirjassa luetellaan ne lappalaiset, joiden oikeutta käyttämiinsä alueisiin vielä pidettiin omistusoikeuteen rinnastettavana oikeutena Kemin ja Tornion lapeissa. Kolme vuotta myöhemmin nämä alueet katsottiin kruununmaaksi Lähteenä Joonalla on oma monografiansa vuodelta Olen jo tuolloin kritisoinut Joonan tulkintaa sekä metodisesti että asiallisesti. Joona, väitteensä tueksi, ei koskaan käynyt itse tutkimassa lähteitä Ruotsin valtionarkistossa, vaan käytti tutkimusapulaista. Tämän apulaisen muistiinpanot Joona on käsittänyt täysin väärin, kuten ko. apulainen minulle itse on todennut. Vaikka Joona ei asiaa tarkemmin esittele, hänen väitteensä kolmen vuoden jälkeen seuranneesta maanluontoon kohdistuneesta radikaalista muutoksesta perustuu siis alkuperäislähteiden täydelliseen väärin ymmärtämiseen. Vuosiluvulla Joona tarkoittaa vuotta 1743, jolloin kysymystä Lapinmaiden maanluonnosta käsiteltiin kamarikollegiossa, mutta hallitsijan nimenomaisesta pyynnöstä. Hallitsija ei pyytänyt kamarikollegiolta päätöstä asiassa, vaan ainoastaan lausunnon. Tämä ilmenee alkuperäisasiakirjoista selvääkin selvemmin. Hallitsija siis pyytää vain lausuntoa, muiltakin kuin kamarikollegiolta, ja vaatii koko asiakirja-aktin palauttamista itselleen, voidakseen itse ratkaista asian. Sen ajan lainsäädännön mukaisesti asian ratkaiseminen kuului nimenomaan hallitsijalle, ei kamarikollegiolle. Kamarikollegion pöytäkirja vuodelta 1743 on tavanomainen kokouspöytäkirja, jossa varsin laveasti esitellään jäsenten mielipiteitä asian suhteen. Pöytäkirjasta löytyy kyllä kohta, jossa eräs kollegion jäsen esittää, että koska lappalaisilla ei ollut esittää mailleen ns. perinnöksiostopäätöksiä, kaikki maa olisi lähtökohtaisesti kruununmaata. Loppulausunnossa todetaan kuitenkin, koskien vain Lapinmaahan perustettuja uudistiloja tai oikeammin yhtä ainoaa Haukiniemen uudistilaa, että tila oli katsottava kruununluontoiseksi: näin jo uudistiloille taatun 15 verovapausvuoden nojalla. Lappalaisten ikivanhoista perintömaista loppulausunnossa ei lausuta mitään, johtuen jo siitä, ettei hallitsija sellaista lausuntoa ollut edes pyytänyt. Asian käsittelyn ei edes tullut sen lausuntoluonteen

15 15 takia päätyä tähän, sillä tarkoitus oli kuulla vielä Länsipohjan laamannin Malmerin kanta asiassa. Mutta tähän lähteet sitten päättyvätkin. Malmerin kuulemisesta ei ole löydetty tietoa, eikä varsinkaan hallitsijan päätöksestä, olkoonkin, että asiaa on monien tutkijoiden voimin etsitty kuin neulaa heinäsuovasta monen kymmenen vuoden ajan. xli Joonan toteamus, että lapinveromaat vuodesta 1743 lähtien katsottiin kruununmaaksi, perustuu yhtä surulliseen lähteiden väärinkäyttöön kuin artikkeli kokonaisuudessaan. Joko Joona ei ole ymmärtänyt lähteitä vieläkään, tai sitten on kritiikistä huolimatta vain itsepintaisesti jatkanut virhetulkintojaan. Vaikka niin menneisyyden kuin nykyisyydenkin näkökulmasta asioissa olisikin tulkinnanvaraa, tässä asiassa sitä ei kyllä ole. Niin selvät ovat Ruotsin valtionarkiston asiakirjat asiassa. 5. Johtopäätöksiä Vastoin artikkelin otsikkoa Juha Joona siis pyrkii vanhojen asiakirjalähteiden nojalla tavoittamaan alkuperäisväestöä, jolle hänen mukaansa kuuluisi myös alkuperäiskansastatus. Edellä lienee käynyt selväksi, että Joona sotkeutuu artikkelin kuluessa moneen kertaan ja kohtalokkaasti käsiteapparaatteihinsa, joista vain osa kuuluu ILO-sopimuksen ja samoin vain osa oikeushistorian käyttämiin käsitteisiin. Johtopäätös kaikesta on kuitenkin selvä: Joona halusi pelkän polveutumisen uudistettavana olleen saamelaismääritelmän pohjaksi lain 3 :n 1 mom. 2 kohdan asiakirjalappalaisuutta uudelleen määriteltäessä. Omalta kannaltani Joonan tutkimusmenetelmät ovat kaikkein ikävintä nieltävää. Hän käyttää em. monografiansa alussa aivan samaa materiaalia, joka sisältyy väitöskirjaani vuodelta 1989 (tosin yli kymmenen vuoden jälkeen), mutta alun johdannon jälkeen siirtyy aineistoon, jota siis ei itse ole nytkään hankkinut. Monografiassaan hän, täydellä varmuudella, on turvautunut lähdeaineistoissaan tutkimusapulaiseen, jonka kirjauksia Joona arkistoja tuntematta on tulkinnut täysin vastoin asiakirjojen sisältöä. Nykyisten tutkimusten tarkistusmetodien valossa Juha Joonan monografia on paitsi matkielma, kaiken lisäksi metodeiltaan surkea lähteiden väärinymmärrysten/väärinkäytösten summa. Kuten olen pyrkinyt esittämään, jo nykyisen saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmä on osin todellisuutta vastaamaton: laki säätää asiasta, jota lainkohdan tarkoittamista asiakirjoista ei löydy. Mistään, sen enempää saamelaisten kotiseutualueelta kuin sen ulkopuolelta, ei löydy maaverotukseen liittyviä asiakirjoja, jotka erikseen tilittäisivät metsälappalaiset edes veroa maksavana ryhmänä saati etnisesti. Voimassa olevaa lakia säädettäessä on näin tapahtunut varsin kohtalokas lainsäädännöllinen virhe. Laki säätää määritelmän, jolle Joonan tarkoittamasta menneisyydestä ei löydy todellista merkityssisältöä, mutta joka lainkohta on ollut pontimena myös kokonaiselle metsäsaamelaisuuden tarunomaista menneisyyttä ja tämän ryhmän sortoa korostavalle kansanliikkeelle. Mitä taas tulee erityisesti vuoden 1740 maakirjoihin, ne eivät aiemmin todetuin tavoin kerro edes sitä, oliko tietyn lapinkylän veronmaksajaksi merkitty henkilö lappalainen/saamelainen vain kenties puhtaasti valtaväestön joukosta Lapinmaahan muuttanut uudisasukas. Tällainen

16 16 saamelaismääritelmän lähtökohta johtaisi vielä pahempaan umpikujaan ja saamelaisväestön sulauttamiseen valtaväestöön, koska se jo lain tasolla loisi ainakin kiertotietä saamelaisstatuksen henkilöille, jotka eivät välttämättä saamelaisia lainkaan ole. Samalla saamelaiskäräjät saamelaisten itsehallintoelimenä menettäisi jo perustuslain 17 :n 3 momentissa ja 121 :n 4 momentissa tarkoitetun merkityksensä. Näennäisen tuen Joona saakin vaatimuksilleen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista vuodelta 2011 (esim. taltiot ), joissa oikeus on katsonut saamelaisiksi henkilöitä pääasiassa pelkän henkilötasolla väitetyn itseidentifikaation pohjalta, täydennettynä epävarmaan todisteeseen esivanhempien kielitaidosta tai 1700-luvulta johdetuista lappalaismerkinnöistä. Henkilöt on siis hyväksytty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vastoin saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja saamelaiskäräjien hallituksen kantaa, toisin sanoen vastoin saamelaisten itsemääräämisoikeutta. Tässä arviossa ei ole syytä ryhtyä arvostelemaan KHO:n täysin muuttunutta tulkintalinjaa laajemmin kuin toistamalla sen olevan niin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kuin mm. YK:n rotusyrjinnänvastainen komitean vuoden 2012 suosituksen vastainen. Juha Joona sen sijaan tekee päinvastoin. Hän katsoo, että KHO:n uuteen tulkintaan voidaan yhtyä (Joona s. 751). Mutta samalla Joona asettaa jopa tämän tulkinnan osin kyseenalaiseksi: (M)inkä vuoksi myöhäisemmät luettelot olisivat tässä suhteessa ensisijaisessa asemassa. Joonan mukaan edes 1800-luvulla rekisterien ilmoittamilla esivanhemmilla ei olisi ratkaisevaa merkitystä siihen, miten henkilö on säilyttänyt alkuperäisväestön perinteisiä instituutioita tai kulttuuria. Ja tästä seuraa, Joonan mukaan: Itse asiassa luetteloihin merkityn esivanhemman ei voitane katsoa olevan yhteydessä saamelaiskulttuurin säilymiseen vaan ensimmäiseen kriteeriin eli polveutumiseen: kun luetteloista jätetään pois niihin merkitty muutama varhainen uudisasukas, ne muodostavat luettelon saamelaisesta alkuperäisväestöstä ja, mitä vanhempi luettelo, sitä ilmeisimmin henkilö polveutuu alueen kaikkein alkuperäisimmästä väestöstä (s. 752, kurs. tässä). Niinpä Joona sitten päätyy, sen enempää asiaa perustelematta, ehdottamaan lisäystä, jonka mukaan on riittävää, että henkilö asuu alueella, jota alkuperäiskansa on aikanaan asuttanut, ja lisäksi hänen tulisi harjoittaa ainakin jossakin määrin perinteisiä elinkeinoja (s ). xlii Näistä elinkeinoista keskeisin on poronhoito, mutta myös metsästys ja kalastus. Ottaen huomioon Joonan asiantuntijaasema saamelaiskäräjälakia uudistaneessa työryhmässä tällainenkin kannanotto on yleisten normien mukaan eli keskeneräisessä lainvalmistelussa epäeettinen, eikä tällaisten kantojen esittäminen kuulu tutkijoille, varsinkaan ei-väitelleille. Vielä arveluttavampaa menettely on, jos ja kun sillä on yhteys saamelaiskäräjävaaleihin ja niiden lopputulokseen. Näin Juha Joona, joskin piilotellen, päätyy samaan kuin Tanja Joona väitöskirjassaan: kuka vain, joka harjoittaa poronhoitoa, metsästystä tai kalastusta jo aikoja sitten surkastuneen Lapinmaan xliii alueella (tai jopa sen ulkopuolella), edes jossakin määrin, tulisi kelpuuttaa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Maaoikeuksien palauttamiselle Juha Joona, aikaisemmin todetuin tavoin, asettaa lähtökohdaksi vuoden 1740 lappalaismaakirjat. Jälleen ilman rajausta, siis selkeät uudisasukkaat mukaan lukien.

17 17 Asia summaten. Saamelaisuuden pääkriteerin tulisi Joonan mukaan olla polveutuminen mahdollisimman vanhoista viranomaisrekistereistä lähtien. ILO-sopimuksen 14 artiklan mukaisessa maaoikeuksien palauttamisessa taas tulisi Joonan mielestä pitää lähtökohtana vuoden 1740 maakirjoja (s ). Maininnan arvoinen on myös Joonan valikoiva esittely kansainvälisen oikeuden puolelta, lähtökohtana viitatut KHO:n päätökset. KHO perustelee ratkaisujaan muun ohella myös YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 37/1970) sisältyvällä kannalla raportissaan vuodelta 2003, jossa komitea pitää Suomen saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmää liian kapeana. Komitean tuolloisen kannan mukaan saamelaismääritelmässä tulisi antaa enemmän arvoa yksilön omalle itseidentifikaatiolle (CERD/C/63/CO/5). Tämän Joona mainitsee tukena omille tulkinnoilleen. Sitäkin oudompaa lainoppineelle tutkijalle on, että hän jättää kokonaan mainitsematta YK:n rotusyrjinnänvastaisen komitean raportin , jossa tulkinta on siis kokonaan muuttunut, saatujen kokemustenkin kautta. Tässä raportissa KHO:n uuden yksilön oman itseidentifikaatiota korostavan linjauksen katsotaan siis jo mainituin tavoin olevan vastoin YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksessakin taattua saamelaisten itsemääräämisoikeutta, erityisesti heidän oikeuttaan määrätä omasta identiteetistään, sekä sotivan samalla saman julistuksen pakkoassimilaatiokieltoa vastaan. Samaan epäkohtaan kiinnitti huomiota Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muiznieks syyskuussa 2012 antamassaan raportissa (kohta 118). Juha Joonan tulkintakaavaan ja johtopäätöksiin YK:n rotusyrjinnänvastaisen komitean vuoden 2003 suositus kyllä sopii paremmin kuin hyvin. Vuoden 2012 raporttien muuttunut linjaus taas sotii Joonan tulkintaa vastaan, joten hän jättää ne kokonaan mainitsematta. Oikeushistorian alalta aikanani itse väitelleenä pidän Juha Joonan niin tässä kuin aiemmin viitatussa monografiassa esittämiä menneisyyttä koskevia väitteitä ja tulkintoja surullisena esimerkkinä, jollaisia kenenkään menneisyyden ilmiöitä selvittävän tutkijan ei tulisi seurata. Joona ei tässäkään näytä harjoittaneen lainkaan omakohtaista arkistotutkimusta, joka artikkelin alkuesittely huomioiden olisi täysin välttämätöntä varhaisten kaukaisten historiallisten tapahtumien oikeaoppiselle käsittämiselle saati erinäisten vaatimusten esittämiselle toisen käden lähteiden nojalla. Yhtä heikosti Joonan esittämät tulkinnat ja vaateet sopivat, osin jopa täysin virheellisinä ja valikoituihin lähteisiin perustuvina, oikeuspoliittisiin tarkoituksiin. Sama valikointiperiaate tosin koskee myös nykyaikojen tapahtumia, joista YK:n rotusyrjinnänvastaisen komitean raportteja koskeva valikointi on ikävä todiste. Lopulta on vielä kysyttävä, ei taaskaan mieluisasti, kuinka Juha Joona varsin räikeästi alentuu kritisoimaan saamelaiskäräjien ja sen elinten perustuslain mukaiseen itsemääräämisoikeuteen kuuluvaa vaalijärjestelmän päätöksentekoa, varsinkin, kun kritiikin kohteena olleissa tapauksissa on toimittu nimenomaan oikeusjärjestyksen edellyttämällä tavalla (s. 747). Erääseen Joonan esiintuomaan tapaukseen liittyy vieläpä viittaus saamelaiskäräjien vaalilautakunnan pöytäkirjaan xliv, mitä ei voida, tuomalla asia esiin julkisesti, pitää eettisesti korrektina ja salassapitosäännösten

18 18 mukaisena. Kyseiset pöytäkirjat eivät ole julkisia, kuten ei myöskään saamelaiskäräjien vaaliluettelo. Vaaliluettelon sisältämien henkilötietojen käsittely ja niiden luovuttaminen on kielletty, koska sitä pidetään Suomen lainsäädännössä etnisenä luettelona (henkilötietolaki 523/ ). Lisäksi saamelaiskäräjälain 25 a :n mukaan vaaliluettelo sekä sellaiset vaaliluettelon laatimiseen liittyvät asiakirjat (kuten edellä mainitut pöytäkirjat), jotka sisältävät tietoja henkilön etnisestä alkuperästä, on pidettävä salassa muuna kuin vaaliluettelon nähtävillä oloaikana. Omalta osaltani hämmästelen, että Joonan kirjoitus ylipäätänsä on hyväksytty niinkin arvovaltaiseen aikakauskirjaan, jollaisena Lakimies-aikakauskirjaa yleensä pidetään, vieläpä osana suurempia kirjoituksia. Paradoksaalista on, verrattuna Joonan väitteeseen artikkelinsa lainopillisesta luonteesta, että kirjoitus on sisällytetty osioon, jonka teema on Historian heijastuksia nykypäivään. Oman käsitykseni mukaan Joonan kirjoitus on puhdas pamfletti, jossa varsinkin oikeushistorian valekaavussa pyritään vaikuttamaan lainsäädäntöön, vastoin Suomen perustuslakia. xlv Ainoa hyvä asia on, että yleisen käsityksen mukaan ainakaan alkuperäiskansamääritelmää ei voida muuttaa suuntaan, jota saamelaiset/saamelaiskäräjät eivät itse kannata. xlvi Saman tulisi toki koskea saamelaiskäräjälakia, sitten kun sen uudistaminen joskus toivon mukaan uudestaan tulee ajankohtaiseksi. Jos Joonan artikkelissa olisi mitään kehumisen arvoista, toki sen toteaisin. Mutta kun ei ole, en niin myöskään tee. Pousujärvellä Kaisa Korpijaakko-Labba OTT, oikeushistorian dosentti Helsingin ja Lapin yliopistoissa VIITTAUKSET LÄHTEINEEN i Saamelaiskäräjälakityöryhmän mietintö, Oikeusministeriö 55/2013. ii Convention (No. 169) Concerning indigenous and tribal peoples in independent countries. iii Juha Joona, Entisiin Tornion ja Kemin lapinmaihin kuuluneiden alueiden maa- ja vesioikeuksista. Juridica Lapponica 32. Rovaniemi 2006, erit. s. 3. iv Joonan metodivalinta herättää jo itsessään epäilyn siitä, että hän näin olisi pyrkinyt välttämään kirjoitusten joutumista oikeushistorioitsijoiden arvioitaviksi lopputulos olisi arvatenkin ollut yhtä kriittinen kuin tässä arviossani. v Juridiikan opetuksen alkuajoista Suomessa ks. esim. Hannu Tapani Klami, Oikeustaistelijat (passim), Porvoo vi Ks. erit. Joona, Tanja, ILO Convention No 169 in a Nordic Context with Comparative Analysis: An Interdiciplinary Analysis Approach. Juridica Lapponica 37. Rovaniemi 2012.

19 19 vii Tässä on käytetty yleistä kansainvälisen oikeuden systematiikassa tehtyä erittelyä, lähtökohtana prof. Martin Scheininin artikkelia Lakimies- aikakauskirjassa vuodelta 1976 (1/2006: Ihmisen ja kansojen oikeudet kohti pohjoismaista saamelaissopimusta, s ). viii Samoin Scheinin, Martin, Lausunto saamelaiskäräjille , s. 2. ix Sitä, että sopimuksen tulkinnassa voitaisiin poiketa muuten kuin lähinnä teknisissä yksityiskohdissa, ks. erit. Jebens, Otto,Om eiendomsretten til grunnen i Indre Finnmark, Oslo 1999, erit s. 515 ss. x Painettuna ks. Poignant. E., Samling af författningar angående de så kallade lappmarksfriherterne, Stockholm 1872, s xi Kongl. Maj:ts Förnyade Placat, Om Lappmarkernes Bebyggiande och de Förmånner och Frijheter, som de, hwilka sig nedersättiä, åthniuta skall, Ks. esim. Poignant e.m.t Verotuksesta Instruction och Reglemente, hwarefter Lappfogdarne wid skattens upbärande af Lappallmogen sig underdånigst skola hafwa att regulera och rätta. Ks. esim. Poignant e.m.t. s xii Lappfogde- instruction den 5 Augusti. Poignant 1872 s xiii Tiedon puutteesta ei voi olla kysymys, niin seikkaperäisesti kehitystä on tarkasteltu alan tutkimuksessa sekä allekirjoittaneen että monen muun taholta. xiv Kuva, ks. Korpijaakko- Labba, Kaisa, Saamelaisten asemasts Suomessa kehityksen pääpiirteet Ruotsin vallan lopulta itsenäisyyden ajan alkuun. Diedut 1/1999. Rovaniemi 2000, s. 80. xv Ks. esim. Korpijaakko- Labba, Kaisa, e.m.t,erit. s xvi Tietoa saamelaiskeskusteluun s xvii M.t.s. 25. xviii M.t.s xix Korpijaakko, Kaisa, saamelaisten oikeusasemasta Ruotsi- Suomessa, erit ja s Mänttä xx Oulun maakunta- arkisto, Jordebok för den del af Torneå och Kemi Lappmarcker, som lyder under Kejserliga Ryska området, uprättad För År xxi Oulun maakunra- arkisto, ks. erit. Jorde och Upbörds Bok för Torneå Härads Lappmarcker För År xxii Sarivaara, Erika, Statuksettomat saamelaiset - paikantumista saamelaisuuden rajoilla. Diedut 2/2012. Kautokeino xxiii Laki saamelaiskäräjistä 974/1995. xxiv Ks. esim. Korpijaakko- Labba, Kaisa Diedut 1/1999 s xxv Special Jordebok Oulun maakunta- arkisto, OLKI Hal:9. Uleåborgs läns Special Jordebok för År xxvi Oulun maakunta- arkista, vuosien 1875 ja 1905 erityismaakirjat, OLKI Hal:13 ja Hal:19. xxvii Termi muuttolappalainen viittasi porolappalaisten ikiaikaiseen tapaan viettää kesäaika Jäämeren rannalla: ks. jäljempänä. xxviii Tämän suuntaisesti saamelaisen määritelmä oli kirjattu saamelaisten itsemääräämisoikeutta kunnioittaen myös vuoden 2013 saamelaiskäräjälakityöryhmän mietintöön ja vielä osin sen pohjalta laadittuun, hyllytettyyn hallituksen esitykseen (OM 55/2013, s ). xxix Tässä kohden Joona on liittänyt tekstiin karttakuvion muuttoreitteineen, kaavion, joka sisältyy Helmer Tegengrenin vanhentuneisiin käsityksiin ja teokseen vuodelta 1952 (En utdöd lappkultur i Kemi Lappmark, Åbo 1952). xxx Esimerkkeinä tyydyn viittaamaan erityisesti Filip Hultbladin esitykseen vuodelta 1944, josta sittemmin kehittyi asiaa koskeva valtateoria. Ks. Hultblad, Filip, Några drag ur skogslapparnas äldre kulturgeografi. Uppsala 1944, ja sama, Övergång från nomadism till agrar bosättning i Jokkmokks socken, Lund 1968, erit. s xxxi Enbuske, Matti, Asutuksen ja maankäytön historia keskisessä Lapissa ja Enontekiöllä luvun alkuun. Vanhan Lapin valtamailla. Asutus ja maankäyttö Kemin Lapin ja Enontekiön alueella luvulta luvun alkuun. SKS, Helsinki 2008, erit. s xxxii Oikeusministeriö, tarjouspyyntö OM 6/014/2002. xxxiii Magnus, Olaus, (Olaus Magnus Gothus),Pohjoisten kansojen historia. Suomea koskevat kuvaukset. Keuruu 1977, s xxxiv Ks. esim. Korpijaakko- Labba 1989 s xxxv M.t.s xxxvi Näin esittävät nyttemmin mm. Bjornstad, G., Flagstad, O., Hufthammer, A.K. ja Reed, K. H. julkaisussa Ancient DNA reveals a major genetic change during the transition from hunting economy to reindeer husbandry in northern Scandinavia. Journal of Archeological Science Vol 39, Issue 1. xxxvii Ks. kuitenkin esimerkkinä Ukkonen, Pirkko, Shaped by the Ice Age. Helsinki Tässä väitöskirjatutkimuksessa esitetään (s. 141) oletettavimmat muuttoreitit toisaalta Norjan rannikolta lännessä, toisaalta Kuolan suunnalta idässä, sekä noin vuotta vanhojen asuinpaikkojen sijaintia toisaalta Enontekiön Käsivarressa mutta myös mm. Inarissa (s. 254).

20 xxxviii M.t.s xxxix Tikkanen, Heikki, Suomen ja Norjan väliset rajaneuvottelut Jyväskylä xl Virallistiedoista ks. Rosberg, J. A. Prof, Rosbergs meddelande i Geografiska Föreningens Tidsskrift för år 1910, s xli Kamarikollegion päätös löytyy Ruotsin valtionarkistosta kamarikollegion asiakirjojen kokoelmasta signumilla A II, Memorial- och konceptprotocoll. Todellisuudessa lopulliset päätökset, jos sellaisesta olisi kysymys, löytyisivät signumilla B I a. Joonan väärinkäsityksistä laajemmin ks. Korpijaakko- Labba, Kaisa, Maanomistustyöryhmän selvitys, II osamietintö. Oikeusministeriön maaoikeustutkimus projektin tuottamien selvitysten oikeudellista arviointia. Jyväskylä xlii Samoin Tanja Joona 2012, esim. s. 166 ja xliii Tältäkin osin Joonan artikkeliin sisältyy tietenkin myös kartta luvun olojen mukaisesta Lapinmaasta Kuusamoa ja Kittilää myöten (s. 736). Tosin vaikkapa luvulla alue olisi vielä paljon tuotakin suurempi. xliv S. 747, ja alaviite 70. xlv Vaikka vuoden 1995 saamelaiskäräjälakiin lisättiinkin saamelaisuuden kriteeriksi asiakirjalappalaisuus, varsinkin hallituksen esityksessä 248/1994 vp. ilmenee selvästi, että, samanaikainen perustuslain muutos huomioiden, saamelaisuus oli tarkoitus säilyttää lähtökohtaisesti samanlaisena kuin se oli ollut jo vuoden 1973 saamelaisvaltuuskunta- asetuksessa. Saamelaisuuden pääkriteerin esitetään edelleen olevan kieliperusteinen (ks. esim. HE vp., esim. s. 23). xlvi Näin katsoo erityisesti Martin Sceinin lausunnossaan saamelaiskäräjille , erit. s

Mistä on kysymys Ylä-Lapin maanomistusongelmassa?

Mistä on kysymys Ylä-Lapin maanomistusongelmassa? Mistä on kysymys Ylä-Lapin maanomistusongelmassa? Lapinkyläjärjestelmä Saamelaisten elinkeinorakenteen muutokset Valtiovallan suhde Lapinmaahan ja saamelaisiin Pohjoisten kuntien isojaot Yhteenveto Arvo

Lisätiedot

Lausunto Saamelaiskäräjälakityöryhmän mietinnöstä

Lausunto Saamelaiskäräjälakityöryhmän mietinnöstä Laurila, A & Saarinen, E & Saarinen, H Lausunto Saamelaiskäräjälakityöryhmän mietinnöstä Kartan lähde: Jouni Kitti, Saamelaiset eilen ja tänään. 1 Lausunto Saamelaiskäräjälakityöryhmän mietinnöstä Työryhmän

Lisätiedot

SAAMELAISTEN MAA- JA ELINKEINO-OIKEUKSIEN OIKEUDELLISET PERUSTEET - Historiallinen katsaus -

SAAMELAISTEN MAA- JA ELINKEINO-OIKEUKSIEN OIKEUDELLISET PERUSTEET - Historiallinen katsaus - SAAMELAISTEN MAA- JA ELINKEINO-OIKEUKSIEN OIKEUDELLISET PERUSTEET - Historiallinen katsaus - Oik. kand. Heikki J. Hyvärinen Saamentutkimuksen seminaari Levillä 30.9. 1.10.2010 1 NYKYINEN TILANNE JA KYSYMYKSIÄ

Lisätiedot

Saamelaiset ja Saamenmaa kartalla

Saamelaiset ja Saamenmaa kartalla Saamelaiset ja Saamenmaa kartalla Mapping and Analysing Saami Space - projekti on saanut rahoitusta Pohjoismaiden Ministerineuvoston Arctic Co-operation Programme 2012-2014. Johanna Roto, 2015 Saamelaiset

Lisätiedot

7 r Yijö Mattila, Inarin Manttaalikunnan pj.

7 r Yijö Mattila, Inarin Manttaalikunnan pj. MAA- JA METSÄTALOUS MINISTERIO 06. 2013 Inarin Manttaalikunta Yrjö Mattila Haapalaaksontie 2 99800 Ivalo man 20.6.20 13 HARE MMM 922 Kalastusneuvos Eija Kirjavainen Maa- ja metsätalousministeriö Kalastus

Lisätiedot

TEKIJÄNOIKEUSNEUVOSTO LAUSUNTO 1987:13. Tiivistelmä A oli seuramatkoja tuottavan matkatoimiston markkinointisihteerinä työskennellessään

TEKIJÄNOIKEUSNEUVOSTO LAUSUNTO 1987:13. Tiivistelmä A oli seuramatkoja tuottavan matkatoimiston markkinointisihteerinä työskennellessään TEKIJÄNOIKEUSNEUVOSTO LAUSUNTO 1987:13 Asia Hakija Oikeus valokuvaan A Annettu 17.11.1987 Tiivistelmä A oli seuramatkoja tuottavan matkatoimiston markkinointisihteerinä työskennellessään kuvannut omalla

Lisätiedot

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ PERUSTELUT

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ PERUSTELUT Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi Pallas- Yllästunturin kansallispuistosta annetun lain :n muuttamisesta Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka

Lisätiedot

Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä

Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Kaisa Raitio Yhteiskuntapolitiikan laitos Joensuun yliopisto Monitieteisen ympäristötutkimuksen metodit 12.-13.10.2006 SYKE Esityksen

Lisätiedot

OMISTUKSESTA JA HALLINNASTA

OMISTUKSESTA JA HALLINNASTA Jouni Kitti KIISTA YLÄ-LAPIN ALUEIDEN OMISTUKSESTA JA HALLINNASTA Pekka Lehtonen Suomeen vuosina 1840 1910 muuttaneiden porosaamelaisten asema on asutuslakien ja muiden lakien perusteella jopa parempi

Lisätiedot

Paperittomana peruskoulussa. Pentti Arajärvi Paperittomat -hanke 11.4.2014

Paperittomana peruskoulussa. Pentti Arajärvi Paperittomat -hanke 11.4.2014 Paperittomana peruskoulussa Pentti Arajärvi Paperittomat -hanke 11.4.2014 Perustuslain 16.1. Jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisuudesta säädetään lailla. Lapsen oikeuksien

Lisätiedot

Reunahuomautuksia Marjut Aikion kirjoitukseen

Reunahuomautuksia Marjut Aikion kirjoitukseen 54 Tiedepolitiikka lehdessä 2006:4 professori emerita Marjut Aikio käsitteli ajankohtaisia saamelaiskysymyksiä. Aikio kommentoi kirjoituksessaan eri toimijoiden kannanottoja, myös minun. Marjut Aikio yrittää

Lisätiedot

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 1 (5) 11.6.2007 Taltionumero 1597 Diaarinumero 1690/3/06

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 1 (5) 11.6.2007 Taltionumero 1597 Diaarinumero 1690/3/06 KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 1 (5) 11.6.2007 Taltionumero 1597 Diaarinumero 1690/3/06 Asia Valittaja Kansalaisuutta koskeva valitus Iranin kansalainen A Päätös, josta valitetaan Asian

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

Hyvän hallintopäätöksen sisältö. Lakimies Marko Nurmikolu

Hyvän hallintopäätöksen sisältö. Lakimies Marko Nurmikolu Hyvän hallintopäätöksen sisältö Lakimies Marko Nurmikolu Hallintopäätöksen sisältö Hallintolain 44 (Päätöksen sisältö) Kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi: 1) päätöksen tehnyt viranomainen

Lisätiedot

/4/96. Oikeustoimittajat ry Journalistiliitto Hietalahdenkatu 2 B HELSINKI PÄÄTÖS KANTELUUN

/4/96. Oikeustoimittajat ry Journalistiliitto Hietalahdenkatu 2 B HELSINKI PÄÄTÖS KANTELUUN 14.2.1997 488/4/96 Oikeustoimittajat ry Journalistiliitto Hietalahdenkatu 2 B 22 00180 HELSINKI PÄÄTÖS KANTELUUN 1 KANTELUOikeustoimittajat ry pyytää eduskunnan oikeusasiamiehelle 27.2.1996 osoittamassaan

Lisätiedot

Esittelijä: Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Aila Linnakangas. Ulvilan kaupunki ei antanut asianmukaista päätöstä päivähoitopaikasta

Esittelijä: Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Aila Linnakangas. Ulvilan kaupunki ei antanut asianmukaista päätöstä päivähoitopaikasta 31.8.2009 Dnro 3346/4/07 Ratkaisija: Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio Esittelijä: Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Aila Linnakangas Ulvilan kaupunki ei antanut asianmukaista päätöstä päivähoitopaikasta

Lisätiedot

LAUSUNTOLUONNOS. FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI. Euroopan parlamentti 2015/0068(CNS) 1.9.2015. oikeudellisten asioiden valiokunnalta

LAUSUNTOLUONNOS. FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI. Euroopan parlamentti 2015/0068(CNS) 1.9.2015. oikeudellisten asioiden valiokunnalta Euroopan parlamentti 2014-2019 Oikeudellisten asioiden valiokunta 2015/0068(CNS) 1.9.2015 LAUSUNTOLUONNOS oikeudellisten asioiden valiokunnalta talous- ja raha-asioiden valiokunnalle ehdotuksesta neuvoston

Lisätiedot

PÖYTÄKIRJA JA LISÄPÖYTÄKIRJA ITÄVALLAN TASAVALLAN SUOMEN TASAVALLAN VÄLILLÄ

PÖYTÄKIRJA JA LISÄPÖYTÄKIRJA ITÄVALLAN TASAVALLAN SUOMEN TASAVALLAN VÄLILLÄ 1088 der Beilagen XXIV. GP - Staatsvertrag - Protokoll und Zusatzprotokoll in finnischer Sprache (Normativer Teil) 1 von 6 PÖYTÄKIRJA JA LISÄPÖYTÄKIRJA ITÄVALLAN TASAVALLAN JA SUOMEN TASAVALLAN VÄLILLÄ

Lisätiedot

Tiedote maalausaikaneuvotteluista

Tiedote maalausaikaneuvotteluista Tiedote maalausaikaneuvotteluista Cab on lähettänyt 17.1.2017 tiedotteen jossa he kertovat että maalausaika tulee muuttumaan 27.4.2017 Tämä 17.1.2017 lähetetty tiedote uusista ajoista on yksin ja ainoastaan

Lisätiedot

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 30.9.2015 COM(2015) 488 final 2015/0237 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun ohjelman toimeenpanevan komitean 66. istunnossa

Lisätiedot

SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMAN SOPIMUSSARJA ULKOVALTAIN KANSSA TEHDYT SOPIMUKSET

SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMAN SOPIMUSSARJA ULKOVALTAIN KANSSA TEHDYT SOPIMUKSET SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMAN SOPIMUSSARJA ULKOVALTAIN KANSSA TEHDYT SOPIMUKSET 2008 Julkaistu Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 2008 N:o 126 127 SISÄLLYS N:o Sivu 126 Laki Pohjoismaiden välillä tulo- ja varallisuusveroja

Lisätiedot

Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:

Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen: Kotimaa 5.3.2015 klo 17:01 päivitetty 5.3.2015 klo 22:48 Koskinen pettynyt perustuslakivaliokunnan riitaisiin saamelaisäänestyksiin Näkkäläjärvi näkee että eduskunta on antamassa alkuperäiskansaoikeudet

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

YLEISTÄ. Testamentin teko-ohjeet. Miksi on syytä tehdä testamentti?

YLEISTÄ. Testamentin teko-ohjeet. Miksi on syytä tehdä testamentti? Testamentin teko-ohjeet YLEISTÄ Miksi on syytä tehdä testamentti? Sukulaisten perintöoikeus on rajoitettu omiin jälkeläisiin, vanhempiin, sisaruksiin, sisarusten lapsiin, isovanhempiin ja heidän lapsiinsa

Lisätiedot

Lisälista MH Maakuntahallitus esityslista :00

Lisälista MH Maakuntahallitus esityslista :00 Lisälista MH 30.1.2017 Maakuntahallitus esityslista 30.01.2017 10:00 20 LAUSUNTO KUNNALLISVALITUKSEEN, MAAKUNTAJOHTAJAN VALINTA, SIMO RIUTTAMÄKI... 1 - Liite 20... 5 - Liite 20 - Lausuntopyyntö_Turun hallinto-oikeus...

Lisätiedot

Ehdotus NEUVOSTON ASETUS

Ehdotus NEUVOSTON ASETUS EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 19.1.2017 COM(2017) 23 final 2017/0010 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY liitteen III muuttamisesta vaarallisuusominaisuuden

Lisätiedot

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet 1. Kysy Asiakkaalta: Tunnista elämästäsi jokin toistuva malli, jota et ole onnistunut muuttamaan tai jokin ei-haluttu käyttäytymismalli tai tunne, tai joku epämiellyttävä

Lisätiedot

Syrjintäolettama, koulutukseen pääsy, oletettu mielipide, yhdistys YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Täysistunto

Syrjintäolettama, koulutukseen pääsy, oletettu mielipide, yhdistys YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Täysistunto Syrjintäolettama, koulutukseen pääsy, oletettu mielipide, yhdistys YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Täysistunto Diaarinumero: 49/2015 Antopäivä: 31.3.2016 Hakija oli ilmoittautunut M ry:n järjestämään

Lisätiedot

MARKKINA-ANALYYSI ITÄ-UUSIMAA LAPINJÄRVI (6) -HANKEALUEEN TUKI- KELPOISUUDESTA

MARKKINA-ANALYYSI ITÄ-UUSIMAA LAPINJÄRVI (6) -HANKEALUEEN TUKI- KELPOISUUDESTA Analyysi Korjattu markkina-analyysi, joka korvaa 26.11.2010 päivätyn markkina-analyysin. Dnro: 27.2.2015 1293/9520/2010 MARKKINA-ANALYYSI ITÄ-UUSIMAA LAPINJÄRVI (6) -HANKEALUEEN TUKI- KELPOISUUDESTA 1

Lisätiedot

POTILASASIAKIRJASSA OLEVAN TIEDON ANTAMINEN POTILAALLE

POTILASASIAKIRJASSA OLEVAN TIEDON ANTAMINEN POTILAALLE 17.3.2016 Dnro 1669/2/15 Ratkaisija: Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen Esittelijä: Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Håkan Stoor POTILASASIAKIRJASSA OLEVAN TIEDON ANTAMINEN POTILAALLE 1 ASIA Tutkittavani

Lisätiedot

LAPSET JA BIOPANKIT. Valvira 25.11.2014. Jari Petäjä

LAPSET JA BIOPANKIT. Valvira 25.11.2014. Jari Petäjä LAPSET JA BIOPANKIT Valvira 25.11.2014 Jari Petäjä 1 Lasten elämänkaari sairaanhoidon näkökulmasta Aikuisten hoito kasvu ja kehitys perhe ja vanhemmuus raha, taudit potilaan hoitomyöntyvyys 0 ikä 16 25

Lisätiedot

4 Lausunnon antaminen Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle Matti Heikkilän valituksen johdosta jätteenkuljetusjärjestelmään liittyvässä

4 Lausunnon antaminen Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle Matti Heikkilän valituksen johdosta jätteenkuljetusjärjestelmään liittyvässä TEKNINEN: 805 /2013 1 4 Lausunnon antaminen Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle Matti Heikkilän valituksen johdosta jätteenkuljetusjärjestelmään liittyvässä asiassa Rovaniemen kaupungin teknisen lautakunnan

Lisätiedot

SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA VIETNAMIN SOSIALISTISEN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ DIPLOMAATTISTEN TAI KONSULIEDUSTUSTOJEN TAI

SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA VIETNAMIN SOSIALISTISEN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ DIPLOMAATTISTEN TAI KONSULIEDUSTUSTOJEN TAI SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA VIETNAMIN SOSIALISTISEN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ DIPLOMAATTISTEN TAI KONSULIEDUSTUSTOJEN TAI KANSAINVÄLISISSÄ JÄRJESTÖISSÄ TOIMIVIEN PYSYVIEN EDUSTUSTOJEN

Lisätiedot

KUVAILULEHTI. Julkaisun päivämäärä 24.10.2006

KUVAILULEHTI. Julkaisun päivämäärä 24.10.2006 1 KUVAILULEHTI O I K E U S M I N I S T E R I Ö Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Jouko Vahtola Matti Enbuske Mauno Hiltunen Tarja Nahkiaisoja Juha Joona Julkaisun päivämäärä

Lisätiedot

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Perustuu väitöskirjaan Sukupuoli ja syntyvyyden retoriikka Venäjällä ja Suomessa 1995 2010 Faculty of Social Sciences Näin se kirjoitetaan n Johdanto

Lisätiedot

AHLSTROM OYJ:N OSAKKEENOMISTAJIEN NIMITYSTOIMIKUNNAN TYÖJÄRJESTYS

AHLSTROM OYJ:N OSAKKEENOMISTAJIEN NIMITYSTOIMIKUNNAN TYÖJÄRJESTYS AHLSTROM OYJ:N OSAKKEENOMISTAJIEN NIMITYSTOIMIKUNNAN TYÖJÄRJESTYS 5.4.2016 1. Nimitystoimikunnan tarkoitus Ahlstrom Oyj:n (jäljempänä Yhtiö ) osakkeenomistajien nimitystoimikunta on Yhtiön osakkeenomistajien

Lisätiedot

Lapsi, oikeus ja osallisuus

Lapsi, oikeus ja osallisuus Lapsi, oikeus ja osallisuus Henna Pajulammi Yliopistollinen väitöskirja, joka Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan suostumuksella esitetään julkisesti tarkastettavaksi Lapin yliopiston luentosalissa

Lisätiedot

Yhteisen käytännön opas yhteisöjen säädöstekstien laatimiseksi ajantasaistaminen, huhtikuu 2009

Yhteisen käytännön opas yhteisöjen säädöstekstien laatimiseksi ajantasaistaminen, huhtikuu 2009 Yhteisen käytännön opas yhteisöjen säädöstekstien laatimiseksi ajantasaistaminen, huhtikuu 2009 (Muutokset koskevat painetun laitoksen sivuja seuraavan taulukon mukaisesti) Sivu Muutos 2 Korvataan Europa-palvelimen

Lisätiedot

1.4 Funktion jatkuvuus

1.4 Funktion jatkuvuus 1.4 Funktion jatkuvuus Kun arkikielessä puhutaan jonkin asian jatkuvuudesta, mielletään asiassa olevan jonkinlaista yhtäjaksoisuutta, katkeamattomuutta. Tässä ei kuitenkaan käsitellä työasioita eikä ihmissuhteita,

Lisätiedot

Helsingin yliopiston vaalijohtosääntö (Kanslerin vahvistama , 4, 33 ja 42 muutettu ) 2 luku VAALIVIRANOMAISET

Helsingin yliopiston vaalijohtosääntö (Kanslerin vahvistama , 4, 33 ja 42 muutettu ) 2 luku VAALIVIRANOMAISET 1 HELSINGIN YLIOPISTO Keskusvaalilautakunta 29.8.2006/kr-k KAMPUSTEN VAALILAUTAKUNTIEN TEHTÄVÄT Helsingin yliopiston vaalijohtosääntö (Kanslerin vahvistama 14.2.2003, 4, 33 ja 42 muutettu 16.2.2005) 2

Lisätiedot

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 11. toukokuuta 2016 (OR. en)

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 11. toukokuuta 2016 (OR. en) Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 11. toukokuuta 2016 (OR. en) 8823/16 ENER 146 ENV 279 SAATE Lähettäjä: Euroopan komissio Saapunut: 10. toukokuuta 2016 Vastaanottaja: Kom:n asiak. nro: D044838/02 Asia:

Lisätiedot

MARKKINA-ANALYYSI POHJOIS-SAVO RAUTAVAARA (41) -HANKEALUEEN TU- KIKELPOISUUDESTA

MARKKINA-ANALYYSI POHJOIS-SAVO RAUTAVAARA (41) -HANKEALUEEN TU- KIKELPOISUUDESTA Analyysi Korjattu markkina-analyysi, joka korvaa 27.2.2015 päivätyn markkina-analyysin. Dnro: 1.12.2015 1355/9520/2010 MARKKINA-ANALYYSI POHJOIS-SAVO RAUTAVAARA (41) -HANKEALUEEN TU- KIKELPOISUUDESTA 1

Lisätiedot

LAUSUNTO 1 (6) Dnro: 98/D.a.4/2015. Eduskunnan perustuslakivaliokunta

LAUSUNTO 1 (6) Dnro: 98/D.a.4/2015. Eduskunnan perustuslakivaliokunta LAUSUNTO 1 (6) 5.3.2015 Dnro: 98/D.a.4/2015 Eduskunnan perustuslakivaliokunta pev@eduskunta.fi Asia: Viite: Saamelaiskäräjien lausunto perustuslakivaliokunnan pykälämuutosehdotuksesta saamelaiskäräjälain

Lisätiedot

VIESTINTÄVERKKOA KOSKEVA KAUPPAKIRJA

VIESTINTÄVERKKOA KOSKEVA KAUPPAKIRJA 1(5) VIESTINTÄVERKKOA KOSKEVA KAUPPAKIRJA OSTAJANA Siilinjärven kunta ja MYYJÄNÄ Savon Kuituverkko Oy 2(5) 1. SOPIJAPUOLET 1.1 Siilinjärven kunta Y-tunnus: 0172718-0 PL 5, Kasurilantie 1, 71800 SIILINJÄRVI

Lisätiedot

Lastensuojeluasiat hallinto-oikeudessa 20.5.2008 Tuleeko asiakkaasta vastapuoli? Todistelu?

Lastensuojeluasiat hallinto-oikeudessa 20.5.2008 Tuleeko asiakkaasta vastapuoli? Todistelu? 1 Lastensuojeluasiat hallinto-oikeudessa 20.5.2008 Tuleeko asiakkaasta vastapuoli? Todistelu? Hallintolakimies Jukka Lampén Oulun kaupunki OIKEUSKÄSITTELYN ERITYISPIIRTEET 2 Huostaanottoprosessissa ei

Lisätiedot

Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25

Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25 1 Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25 Hepreankielisessä sanassa eikev on hyvin paljon tarkoitusta. Ensimmäinen tarkoitus on: johdonmukainen, askel askeleelta eteenpäin. Sana eikev tarkoittaa myös kantapäätä. Kaikkivaltias

Lisätiedot

SPORTICUS R.Y. SÄÄNNÖT

SPORTICUS R.Y. SÄÄNNÖT SPORTICUS R.Y. SÄÄNNÖT 1 Yhdistyksen nimi on Sporticus ry. Yhdistyksen kotipaikka on Jyväskylän kaupunki. 2 Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja valvoa jäsentensä opiskelumahdollisuuksia ja ammatillisia

Lisätiedot

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 15/0789/3, Antero Pohjonen, Antti Annala, Kaija Asunmaa, Kyösti Rahkonen

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 15/0789/3, Antero Pohjonen, Antti Annala, Kaija Asunmaa, Kyösti Rahkonen KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE ASIA Kunnallisasiaa koskeva valitus MUUTOKSENHAUN KOHTEENA OLEVA PÄÄTÖS VALITTAJA VASTAPUOLI Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 15/0789/3, 9.10.2015 Keuruun kaupunki

Lisätiedot

PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ HE 181/2002 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi aravalain :n muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan omistusaravalainan siirtoa kunnalle koskevaa aravalain säännöstä

Lisätiedot

Y:n poliisilaitos on antanut asiasta selvityksen ja Poliisihallitus lausunnon.

Y:n poliisilaitos on antanut asiasta selvityksen ja Poliisihallitus lausunnon. ANONYMISOITU PÄÄTÖS 02.06.2016 Dnro OKV/459/1/2016 1/5 ASIA Poliisin ja syyttäjän menettely tuomarin virkarikosasiassa KANTELU Kantelija on kannellut X:n syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjän A:n 4.5.2015

Lisätiedot

MARKKINA-ANALYYSI POHJOIS-SAVO JUANKOSKI (23) -HANKEALUEEN TU- KIKELPOISUUDESTA

MARKKINA-ANALYYSI POHJOIS-SAVO JUANKOSKI (23) -HANKEALUEEN TU- KIKELPOISUUDESTA Analyysi Korjattu markkina-analyysi, joka korvaa 11.11.2010 päivätyn markkina-analyysin. Dnro: 27.2.2015 1337/9520/2010 MARKKINA-ANALYYSI POHJOIS-SAVO JUANKOSKI (23) -HANKEALUEEN TU- KIKELPOISUUDESTA 1

Lisätiedot

MIKÄ TAI MITÄ ON USKONTO?

MIKÄ TAI MITÄ ON USKONTO? MIKÄ TAI MITÄ ON USKONTO? Uskonto voidaan määritellä monella eri tavalla... Mitkä asiat tekevät jostain ilmiöstä uskonnon? Onko jotain asiaa, joka olisi yhteinen kaikille uskonnoille? Uskontoja voidaan

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 19/2012 1 (5) Terveyslautakunta Tja/5 18.12.2012

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 19/2012 1 (5) Terveyslautakunta Tja/5 18.12.2012 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 19/2012 1 (5) 306 Vahingonkorvausvaatimus HEL 2012-014354 T 03 01 00 Päätös päätti, että As Oy Helsingin Professorin aukiolle korvataan kotihoidon hallinnasta kadonneen avaimen

Lisätiedot

***I EUROOPAN PARLAMENTIN KANTA

***I EUROOPAN PARLAMENTIN KANTA EUROOPAN PARLAMENTTI 2009-2014 Konsolidoitu lainsäädäntöasiakirja 5.7.2012 EP-PE_TC1-COD(2011)0902 ***I EUROOPAN PARLAMENTIN KANTA vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. heinäkuuta 2012 Euroopan parlamentin

Lisätiedot

Saamelainen palveluohjausmalli. Palveluneuvonnan ja -ohjauksen verkoston kokous Pia Ruotsala, Saamelaiskäräjät

Saamelainen palveluohjausmalli. Palveluneuvonnan ja -ohjauksen verkoston kokous Pia Ruotsala, Saamelaiskäräjät Saamelainen palveluohjausmalli Palveluneuvonnan ja -ohjauksen verkoston kokous 10.5.2017 Pia Ruotsala, Saamelaiskäräjät Saamelaisten oikeudellinen asema Saamelaiset ovat EU:n ja Suomen ainoa oikeudellisesti

Lisätiedot

YK:N VAMMAISTEN IHMISTEN OIKEUKSIA KOSKEVA YLEISSOPIMUS

YK:N VAMMAISTEN IHMISTEN OIKEUKSIA KOSKEVA YLEISSOPIMUS YK:N VAMMAISTEN IHMISTEN OIKEUKSIA KOSKEVA YLEISSOPIMUS Tekstin kokoaminen ja kuvat: Tommi Kivimäki SOPIMUKSEN ARTIKLAT 5-30: 5. Vammaisten syrjintä on kielletty Vammaisten ihmisten on saatava tietoa ymmärrettävässä

Lisätiedot

SOPIMUS. Euran kunnan. Sirkka Surven

SOPIMUS. Euran kunnan. Sirkka Surven SOPIMUS Euran kunnan ja Sirkka Surven välillä koskien Euran keskustan osayleiskaavasta Turun hallinto-oikeuteen jätettyä valitusta 13.9.2016 SISÄLLYSLUETTELO 1 TAUSTA... 3 2 VIRKISTYSALUEEKSI KAAVOITETUN

Lisätiedot

SUOMEN ESIHISTORIA. Esihistoria

SUOMEN ESIHISTORIA. Esihistoria Suomen esihistoria / Ulla-Riitta Mikkonen 1 SUOMEN ESIHISTORIA Suomen historia jaetaan esihistoriaan ja historiaan. Esihistoria tarkoittaa sitä aikaa, kun Suomessa ei vielä ollut kristinuskoa. Esihistorian

Lisätiedot

1 Kannat ja kannanvaihto

1 Kannat ja kannanvaihto 1 Kannat ja kannanvaihto 1.1 Koordinaattivektori Oletetaan, että V on K-vektoriavaruus, jolla on kanta S = (v 1, v 2,..., v n ). Avaruuden V vektori v voidaan kirjoittaa kannan vektorien lineaarikombinaationa:

Lisätiedot

Eläketurvakeskuksen asema eläkelaitosten yhteistyöelimenä

Eläketurvakeskuksen asema eläkelaitosten yhteistyöelimenä Eläketurvakeskuksen asema eläkelaitosten yhteistyöelimenä Eläketurvakeskus (jäljempänä ETK) on perustettu hoitamaan yksityisten eläkelaitosten yhteisiä palvelu-, ohjaus-, rekisteröinti- ja neuvonta-asioita.

Lisätiedot

1993 vp - HE 78 ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

1993 vp - HE 78 ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ 1993 vp - HE 78 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi Joensuun yliopistosta, Tampereen yliopistosta, Turun yliopistosta ja Turun kauppakorkeakoulusta annettujen lakien muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN

Lisätiedot

Eduskunnan perustuslakivaliokunta Helsinki 15.12.2014 pev@eduskunta.fi

Eduskunnan perustuslakivaliokunta Helsinki 15.12.2014 pev@eduskunta.fi Eduskunnan perustuslakivaliokunta Helsinki 15.12.2014 pev@eduskunta.fi Asia: Svenska Finlands folkting järjestön lausunto hallituksen eduskunnalle antamasta esityksestä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon

Lisätiedot

Syrjintäolettama, huoltajuus, rekisteröinti, kansainvälinen syntymätodistus, Bryssel II a asetus, YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto

Syrjintäolettama, huoltajuus, rekisteröinti, kansainvälinen syntymätodistus, Bryssel II a asetus, YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto Syrjintäolettama, huoltajuus, rekisteröinti, kansainvälinen syntymätodistus, Bryssel II a asetus, YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Jaosto Diaarinumero: 36/2015 Antopäivä: 10.11.2016 Hakija on ulkomaan

Lisätiedot

Lastentuntien opettaminen Taso 1

Lastentuntien opettaminen Taso 1 Lastentuntien opettaminen Taso 1 OSA 2: JAKSOT 8-12 LEIKIN MERKITYS JA OHJAAMINEN BAHÀ Ì-LASTENTUNNEILLA Ruhi-instituutti Kirja 3 JAKSO 8 Sanotaan, että leikkiminen on lasten työtä. Itse asiassa leikit

Lisätiedot

Yhteisen opetusasiainlautakunnan sisäinen ohjesääntö

Yhteisen opetusasiainlautakunnan sisäinen ohjesääntö Schola Europaea Pääsihteerin keskustoimisto Pääsihteeristö Viite: 2009-D-295-fi-6 Alkup.: FR Yhteisen opetusasiainlautakunnan sisäinen ohjesääntö Hyväksytty johtokunnan 2. 4. joulukuuta 2009 kokouksessa

Lisätiedot

Helsingin kaupunginhallitus Pöytäkirja 1 (5)

Helsingin kaupunginhallitus Pöytäkirja 1 (5) Helsingin kaupunginhallitus Pöytäkirja 1 (5) 143 Lausunto ehdotuksesta valtionhallinnon viestintäsuositukseksi HEL 2016-010244 T 00 01 06 Päätös Päätöksen perustelut toteaa valtioneuvoston kanslialle lausuntonaan

Lisätiedot

2 Vaalioikeutettu ja vaalikelpoinen on jokainen vaaliluetteloon merkitty Lapin yliopiston henkilökuntaan kuuluva täysivaltainen henkilö,

2 Vaalioikeutettu ja vaalikelpoinen on jokainen vaaliluetteloon merkitty Lapin yliopiston henkilökuntaan kuuluva täysivaltainen henkilö, LAPIN YLIOPISTON VAALIJOHTOSÄÄNTÖ 1 luku Yleistä 1 Lapin yliopiston yliopistokollegion, hallituksen ja tiedekuntaneuvostojen yliopiston henkilökuntaa edustavat jäsenet valitaan vaaleilla sen mukaan kuin

Lisätiedot

Nimitys Symboli Merkitys Negaatio ei Konjuktio ja Disjunktio tai Implikaatio jos..., niin... Ekvivalenssi... jos ja vain jos...

Nimitys Symboli Merkitys Negaatio ei Konjuktio ja Disjunktio tai Implikaatio jos..., niin... Ekvivalenssi... jos ja vain jos... 2 Logiikkaa Tässä luvussa tutustutaan joihinkin logiikan käsitteisiin ja merkintöihin. Lisätietoja ja tarkennuksia löytyy esimerkiksi Jouko Väänäsen kirjasta Logiikka I 2.1 Loogiset konnektiivit Väitelauseen

Lisätiedot

HISTORIA 5: RYHMÄTEHTÄVÄT SUOMEN ESIHISTORIASTA

HISTORIA 5: RYHMÄTEHTÄVÄT SUOMEN ESIHISTORIASTA HISTORIA 5: RYHMÄTEHTÄVÄT SUOMEN ESIHISTORIASTA 1. Suomusjärven kulttuuri PEPPI, JANNA, LOVIISA, MINNA 2. Kampakeraaminen kulttuuri JONNA, SALLA, ESSI, JUHANI 3. Vasarakirveskulttuuri (nuorakeraaminen

Lisätiedot

Kansainvälistyvät perhesuhteet

Kansainvälistyvät perhesuhteet Kansainvälistyvät perhesuhteet Juha Auvinen asianajaja, varatuomari, LL. M. Eur. Yleisiä huomioita avioliittolaki, perintökaari, kansainväliset sopimukset (EU, Pohjoismaat) kansainvälinen yksityisoikeudellinen

Lisätiedot

Saamelaiskäräjien hallituksen ratkaisu Saamelaiskäräjävaalien 2015 lopputuloksesta tehtyjen oikaisuvaatimusten johdosta

Saamelaiskäräjien hallituksen ratkaisu Saamelaiskäräjävaalien 2015 lopputuloksesta tehtyjen oikaisuvaatimusten johdosta Saamelaiskäräjien hallituksen ratkaisu Saamelaiskäräjävaalien 2015 lopputuloksesta tehtyjen oikaisuvaatimusten johdosta Vuoden 2015 Saamelaiskäräjävaalien lopputuloksen johdosta tehdyt oikaisuvaatimukset

Lisätiedot

Ympäristöperusoikeuden evoluutio kirjallisuuden ja KHO:n. Prof. Kai Kokko Syksy 2010 Tentit ja

Ympäristöperusoikeuden evoluutio kirjallisuuden ja KHO:n. Prof. Kai Kokko Syksy 2010 Tentit ja Ympäristöperusoikeuden evoluutio kirjallisuuden ja KHO:n vuosikirjaratkaisujen valossa Prof. Kai Kokko Syksy 2010 Tentit 5.11.2010 ja 7.1.2011 Kysymykset 1) Miten PeL 20.1 :n ympäristövastuu kohdistuu?

Lisätiedot

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS JA VARHAINEN KRISTINUSKO

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS JA VARHAINEN KRISTINUSKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS JA VARHAINEN KRISTINUSKO Ylösnousemustutkimukseen liittyy laaja filosofinen keskustelu, koska kyseessä on kristinuskon oppijärjestelmän kannalta varsin keskeinen uskonkappale Jeesuksen

Lisätiedot

Oikaisuvaatimus Liperin kunnan sivistyslautakunnan päätökseen. Asianajotoimisto Lakipalvelu Petri Sallinen Oy Malmikatu 7 A

Oikaisuvaatimus Liperin kunnan sivistyslautakunnan päätökseen. Asianajotoimisto Lakipalvelu Petri Sallinen Oy Malmikatu 7 A LIPERIN KUNTA 10.09.20114 1 Diaantunnus LIPERIN KUNNAN SIVISTYSLAUTAKUNNALLE ASIA Oikaisuvaatimus Liperin kunnan sivistyslautakunnan päätökseen OIKAISUVAATIMUKSEN TEKIJÄ Eila Hyvärinen, Joensuu AVUSTAJA

Lisätiedot

VALTUUSKUNNAN VAALIJÄRJESTYS (Hyväksytty valtuuskunnan kokouksessa 12.12.2003, muutokset hyväksytty valtuuskunnan kokouksessa

VALTUUSKUNNAN VAALIJÄRJESTYS (Hyväksytty valtuuskunnan kokouksessa 12.12.2003, muutokset hyväksytty valtuuskunnan kokouksessa 1 (5) 9.12.2011 VALTUUSKUNNAN VAALIJÄRJESTYS (Hyväksytty valtuuskunnan kokouksessa 12.12.2003, muutokset hyväksytty valtuuskunnan kokouksessa 9-10.12.2011) 1 Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalissa

Lisätiedot

HISTORIA PERUSOPETUKSESSA katsaus 16.12.2009 Arja Virta. Kasvatustieteiden tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos (Turku)

HISTORIA PERUSOPETUKSESSA katsaus 16.12.2009 Arja Virta. Kasvatustieteiden tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos (Turku) HISTORIA PERUSOPETUKSESSA katsaus 16.12.2009 Arja Virta Kasvatustieteiden tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos (Turku) 1. Historia ja tulevaisuuden valmiudet Lähtökohtakysymyksiä: MIKSI historiaa opetetaan,

Lisätiedot

Kieli merkitys ja logiikka. 2: Helpot ja monimutkaiset. Luento 2. Monimutkaiset ongelmat. Monimutkaiset ongelmat

Kieli merkitys ja logiikka. 2: Helpot ja monimutkaiset. Luento 2. Monimutkaiset ongelmat. Monimutkaiset ongelmat Luento 2. Kieli merkitys ja logiikka 2: Helpot ja monimutkaiset Helpot ja monimutkaiset ongelmat Tehtävä: etsi säkillinen rahaa talosta, jossa on monta huonetta. Ratkaisu: täydellinen haku käy huoneet

Lisätiedot

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY Yhteiskuntafilosofia - alueet ja päämäärät Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY 1 Yhteiskunnan tutkimuksen ja ajattelun alueet (A) yhteiskuntatiede (political science') (B) yhteiskuntafilosofia

Lisätiedot

Mistä on kysymys Ylä-Lapin maanomistusongelmassa?

Mistä on kysymys Ylä-Lapin maanomistusongelmassa? Maanmittaus 85:2 (2010) 5 Maanmittaus 85:2 (2010) Saapunut 8.6.2010 ja tarkistettuna 28.9.2010 Hyväksytty 30.9.2010 Mistä on kysymys Ylä-Lapin maanomistusongelmassa? Arvo Vitikainen Aalto-yliopiston teknillinen

Lisätiedot

Toimintojen luovutuspäivä on kello 00:00:01 ( Luovutushetki ).

Toimintojen luovutuspäivä on kello 00:00:01 ( Luovutushetki ). LUOVUTUSSOPIMUS 1 LUOVUTTAJA Wirma Lappeenranta Oy (jäljempänä Yhtiö ) Y-tunnus: 1565217-5 Laserkatu 6 53850 Lappeenranta 2 LUOVUTUKSENSAAJA Lappeenrannan kaupunki (jäljempänä Kaupunki ) Y-tunnus 0162193-3

Lisätiedot

8338/1/15 REV 1 1 CAB SG

8338/1/15 REV 1 1 CAB SG Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 25. huhtikuuta 2016 (OR. en) 8338/1/15 REV 1 POLGEN 61 CODEC 604 PE 84 ILMOITUS Lähettäjä: Neuvoston pääsihteeristö Vastaanottaja: Valtuuskunnat Ed. asiak. nro: 5084/12

Lisätiedot

Yhdistyksen nimi on Kososten sukuseura ry. ja sen kotipaikkana on Savonlinnan kaupunki.

Yhdistyksen nimi on Kososten sukuseura ry. ja sen kotipaikkana on Savonlinnan kaupunki. Kososten Sukuseura ry:n SÄÄNNÖT 1. Yhdistyksen nimi on Kososten sukuseura ry. ja sen kotipaikkana on Savonlinnan kaupunki. 2. Yhdistyksen tarkoituksena on: 1) ylläpitää yhteyttä Kososten suvun jäsenten

Lisätiedot

AVAINBIOTOOPPITIEDON SAATAVUUS

AVAINBIOTOOPPITIEDON SAATAVUUS AVAINBIOTOOPPITIEDON SAATAVUUS LAINSÄÄDÄNNÖN TARKASTELUA AVOIMUUDEN NÄKÖKULMASTA Minna Pappila OTT, tutkijatohtori Itä-Suomen yliopisto Turun yliopisto ESITYKSEN RAKENNE: Ympäristötiedon avoimuuden merkitys

Lisätiedot

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 14.10.2016 COM(2016) 658 final 2016/0322 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineeseen osana sisäisen turvallisuuden rahastoa liittyviä täydentäviä

Lisätiedot

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS. ehdotuksesta energiayhteisön luettelon vahvistamiseksi energiainfrastruktuurihankkeista

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS. ehdotuksesta energiayhteisön luettelon vahvistamiseksi energiainfrastruktuurihankkeista EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 12.7.2016 COM(2016) 456 final 2016/0213 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS ehdotuksesta energiayhteisön luettelon vahvistamiseksi energiainfrastruktuurihankkeista FI FI PERUSTELUT

Lisätiedot

HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 11/ TERVEYSLAUTAKUNTA

HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 11/ TERVEYSLAUTAKUNTA HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 11/2010 1 238 PALKAN TAKAISINPERINNÄN KOHTUULLISTAMISTA KOSKEVA VAATIMUS Terke 2010-1542 Esityslistan asia TJA/20 TJA Terveyslautakunta päätti hylätä tämän päätöksen liitteessä

Lisätiedot

Laki. EDUSKUNNAN VASTAUS 91/2012 vp

Laki. EDUSKUNNAN VASTAUS 91/2012 vp EDUSKUNNAN VASTAUS 91/2012 vp Hallituksen esitys eduskunnalle tutkintavankeuden vaihtoehtona määrättyjä valvontatoimia koskevan puitepäätöksen kansallista täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevaksi lainsäädännöksi

Lisätiedot

SAAMELAISOPETUS 2000 LUVUN POHJOISMAIDEN PERUSKOULUISSA - Vertaileva tutkimus kielellisten ihmisoikeuksien näkökulmasta Saamen tutkimuksen seminaari

SAAMELAISOPETUS 2000 LUVUN POHJOISMAIDEN PERUSKOULUISSA - Vertaileva tutkimus kielellisten ihmisoikeuksien näkökulmasta Saamen tutkimuksen seminaari SAAMELAISOPETUS 2000 LUVUN POHJOISMAIDEN PERUSKOULUISSA - Vertaileva tutkimus kielellisten ihmisoikeuksien näkökulmasta Ulla Aikio-Puoskari Saamen tutkimuksen seminaari Levi 01.10.2010 Tutkimuksen lähtökohtia

Lisätiedot

Miten perus- ja ihmisoikeuksia käytetään? Ensisijaisena lähteenä YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus

Miten perus- ja ihmisoikeuksia käytetään? Ensisijaisena lähteenä YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus VIA-PROJEKTIN JURIDINEN POHJA Miksi juridiikkaa? Mikä on perusoikeus tai ihmisoikeus? Miten perus- ja ihmisoikeuksia käytetään? Ensisijaisena lähteenä YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus Miksi juridiikkaa?

Lisätiedot

Edustajiston työjärjestys

Edustajiston työjärjestys Edustajiston työjärjestys Iltakoulussa 17.9.2009 Työjärjestyksen tila Ensimmäinen luonnos laadittu keväällä yhdistyvissä ylioppilaskunnissa Käsitelty viime iltakoulussa Pöydällä jokunen muutosesitys Muutosesitykset

Lisätiedot

MUISTIO SAAMELAISMÄÄRITELMÄSTÄ

MUISTIO SAAMELAISMÄÄRITELMÄSTÄ Prof. emeritus Pekka Sammallahti (Oulun yliopisto, 1977 2005 saamen kieli ja saamelaiskulttuuri, 2005 2011 saamen kieli) OIKEUSMINISTERIÖLLE MUISTIO SAAMELAISMÄÄRITELMÄSTÄ Sisällys: 0 Johdatus 2 1 Taustaa

Lisätiedot

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN Pertti Alasuutari Lyhyt kuvaus Monografia koostuu kolmesta pääosasta: 1. Johdantoluku 2. Sisältöluvut 3. Päätäntäluku Lyhyt kuvaus Yksittäinen luku koostuu kolmesta osasta

Lisätiedot

SUKUTUTKIMUS HENKILÖTIETOLAIN MUKAAN

SUKUTUTKIMUS HENKILÖTIETOLAIN MUKAAN TIETOSUOJAVALTUUTETUN TOIMISTO SUKUTUTKIMUS HENKILÖTIETOLAIN MUKAAN Päivitetty 27.07.2010 www.tietosuoja.fi Sisällysluettelo 1. Oikeus sukututkimusrekisterin perustamiseen 2. Mistä tiedot sukututkimukseen

Lisätiedot

Artikkelikansio (2 op), tentitään tiedekunnan tai I oppiaineryhmän tenttipäivänä. Tentaattori Veli-Pekka Lehtola.

Artikkelikansio (2 op), tentitään tiedekunnan tai I oppiaineryhmän tenttipäivänä. Tentaattori Veli-Pekka Lehtola. Saamelainen kulttuuri 20.10.2010 SYKSYN 2010 OHJELMA I periodi 23.8. 22.10. ja II periodi 1. 11. 17.12.2010 Viikolla 43 eli 25. 29.10.2010 ei ole luentoja. PERUSOPINNOT I Periodi: 683371P Johdatus saamelaiseen

Lisätiedot

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 24.6.2016 COM(2016) 412 final 2016/0191 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS Maailman kauppajärjestön yleisneuvostossa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta WTO:n poikkeuslupaa

Lisätiedot

Etnopolitiikkaa Ruijassa

Etnopolitiikkaa Ruijassa Marjut Anttonen Etnopolitiikkaa Ruijassa Suomalaislähtöisen väestön identiteettien politisoituminen 1990-luvulla SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURA HELSINKI Sisällys Saatteeksi 11 Johdanto 17 OSA YKSI: KOHTEENA

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Esityslista 13/2015 1 (5) Sosiaali- ja terveyslautakunta Sotep/13 18.08.2015

Helsingin kaupunki Esityslista 13/2015 1 (5) Sosiaali- ja terveyslautakunta Sotep/13 18.08.2015 Helsingin kaupunki Esityslista 13/2015 1 (5) 13 Oikaisuvaatimus johtavan ylihammaslääkärin päätöksestä HEL 2015-006958 T 06 00 00 Päätösehdotus Perustelut päättää hylätä ********** oikaisuvaatimuksen keskitettyjen

Lisätiedot

TERVEYDENHUOLON KY. Tarkastuslautakunta 29.4.2015

TERVEYDENHUOLON KY. Tarkastuslautakunta 29.4.2015 TERVEYDENHUOLON KY. 1 Kokousaika Ke 29.4.2015 klo 14.00 16.54 Paikka Muonion kunnanvirasto, valtuustosali Jäsenet: Läsnä Varsinaiset jäsenet Varajäsenet Birgitta Eira. puheenjohtaja Anne-Mari Keimiöniemi,

Lisätiedot

Hallintotieteen ja soveltavan psykologian sekä johtamisen valintakoe 2016

Hallintotieteen ja soveltavan psykologian sekä johtamisen valintakoe 2016 Hallintotieteen ja soveltavan psykologian sekä johtamisen valintakoe 2016 Kokeen osat Kirjallisuusosio (enimmäispistemäärä 45) Tehtävä I Prosessikonsultoinnin uusi aalto (enimmäispistemäärä 15) Tehtävä

Lisätiedot

SUKUTUTKIMUKSEN KANTAPARI HENDERS WAINIKAINEN JA ANNA ROINITAR NYKYISEN KUOPION KAUPUNGIN KOLJOLANNIEMELLÄ

SUKUTUTKIMUKSEN KANTAPARI HENDERS WAINIKAINEN JA ANNA ROINITAR NYKYISEN KUOPION KAUPUNGIN KOLJOLANNIEMELLÄ SUKUTUTKIMUKSEN KANTAPARI HENDERS WAINIKAINEN JA ANNA ROINITAR NYKYISEN KUOPION KAUPUNGIN KOLJOLANNIEMELLÄ Historian kirjoista on löytynyt myös tietoja näistä 1600-luvulla eläneistä esi-isistä ja myös

Lisätiedot