11.1 VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT YLIOPISTO-OPINNOT JA MUU KOULUTUS TYÖHISTORIA... 94

Transkriptio

1 6LVlOO\VOXHWWHOR /bb.(7,(7((//,1(17,('(.817$ 11.1 VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT YLIOPISTO-OPINNOT JA MUU KOULUTUS SLQWRMHQNHVWR 0XXNRXOXWXV +DUMRLWWHOXXQMDRSLVNHOLMDYDLKWRRQRVDOOLVWXPLQHQ 11.3 TYÖHISTORIA SLVNHOXDLNDLQHQW\ NRNHPXV 7\ NRNHPXVYXRQQDVXRULWHWXQWXWNLQQRQMlONHHQ 11.4 TYÖLLISYYSTILANNE VALMISTUMISHETKELLÄ VUONNA DOPLVWXPLVKHWNHQW\ OOLV\\VWLODQQHWXWNLQWRDVWHHQPXNDDQ 11.5 TYÖLLISYYSTILANNE SYKSYLLÄ \ OOLV\\VWLODQQHV\NV\OOlYXRQQDVXRULWHWXQWXWNLQQRQPXNDDQ 7\ WW P\\V 7\ YRLPDWRLPLVWRQWXNLWRLPLHQK\ G\QWlPLQHQ 7\ QKDNXNRXOXWXNVHHQMDXUDQHXYRQWDDQRVDOOLVWXPLQHQ 11.6 NYKYINEN TYÖ <OHLVLPPlWDPPDWLW 1\N\LVHQW\ VXKWHHQDONDPLVDMDQNRKWDMDW\ VXKWHHQODDWX $VHPDW\ SDLNDQRUJDQLVDDWLRVVD 7\ QDQWDMDQWRLPLDOD 7\ QDQWDMDVHNWRULW 7\ SDLNDQVLMDLQWL 1\N\LVHQW\ QMD\OLRSLVWRNRXOXWXNVHQYDVWDDYXXV 11.7 TYÖNHAKUPROSESSI \ QKDNXPHQHWHOPlWMDQLLGHQWXORNVHOOLVXXV 0LWlNDXWWDQ\N\LQHQW\ VDDWX" 7\ SDLNDQVDDQWLLQYDLNXWWDQHHWWHNLMlW 11.8 OPINTOJEN ANTI SLWXQK\ G\QWlPLQHQQ\N\LVHVVlW\ VVl 2SLQWRMHQDQWDPDWYDOPLXGHW

2 11 LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA 11.1 VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT Vuonna 1997 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tutkinnon suorittaneesta 419 henkilöstä kyselyyn vastasi 258, eli 61,1%. Lääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneiden vastausprosentti jäi jonkin verran alhaisemmaksi kuin kaikkien tiedekuntien keskimääräinen vastausprosentti (64,4), mutta yli 60%:n vastausaktiivisuutta voidaan silti pitää hyvänä. Kyselyyn vastanneista lääketieteilijöistä 112 oli suorittanut vuonna 1997 lääketieteen tai hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon, 51 lääketieteen tai hammaslääketieteen tohtorin tutkinnon ja 73 erikoislääkärin tai erikoishammaslääkärin tutkinnon. Lisäksi aineistossa oli 14 terveydenhuollon kandidaatin koulutusohjelmassa tutkinnon suorittanutta. Tämä tutkinto luetaan ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi mutta nämä vastaajat on käsitelty raportissa erillään lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneista. Kahdeksan vastaajaa ei ilmoittanut suorittamaansa tutkintoa. Seuraavassa kuviossa esitetään tarkemmin lääketieteellisessä tiedekunnassa tutkinnon suorittaneiden kyselyyn vastanneiden prosentuaalinen jakautuminen vuonna 1997 suoritetun tutkinnon mukaan. 91

3 erikoislääkäri/ erikoishammaslääkäri 29,2 % terveydenhuollon koulutusohjelma 5,6 % tohtori 20,4 % lääketieteen/ hammaslääketieteen lisensiaatti 44,8 % Kuvio 47. Lääketieteellisessä tiedekunnassa tutkinnon suorittaneiden vastaajien prosentuaalinen jakautuminen vuonna 1997 suoritetun tutkinnon mukaan. N = 250. Lääketieteilijöiden sukupuolijakauma vastasi kaikkien kyselyyn vastanneiden keskimääräistä sukupuolijakaumaa, sillä naisia lääketieteilijöistä oli noin 67%. Ruotsinkielisten osuus oli 8,2%. Lääketieteilijät olivat syntyneet keskimäärin vuonna 1963 eli täyttivät tutkimusvuonna 37 vuotta. Miehet olivat keskimäärin hieman yli kaksi vuotta naisia vanhempia. Lääketieteellisessä tiedekunnassa tutkinnon suorittaneita tarkastellaan seuraavassa vuonna 1997 suoritetun tutkinnon mukaan siten, että hammaslääketieteen koulutusohjelmasta valmistuneita ei ole eritelty muista vastaajista. Syynä tähän on se, että hienojakoisemmassa tarkastelussa muun muassa hammaslääketieteen tohtoreiden ja hammaslääketieteen erikoislääkäreiden määrä olisi jäänyt liian pieneksi, jotta tilastollisia yhteenvetoja olisi voitu tehdä. Tilastoinnissa myös lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatit on käsitelty erillään terveydenhuollon koulutusohjelmasta valmistuneista YLIOPISTO-OPINNOT JA MUU KOULUTUS Opintojen kesto Vuonna 1997 tutkinnon suorittaneet olivat kirjoittautuneet Helsingin yliopistoon ensimmäisen kerran keskimäärin vuonna Lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet olivat tulleet yliopiston kirjoille keskimäärin vuonna 1990, lääketieteen/hammaslääketieteen tohtorin tutkinnon suorittaneet vuonna 1983 ja erikoislääkärin/erikoishammaslääkärin tutkinnon suorittaneet vuonna Terveydenhuollon 92

4 koulutusohjelmasta valmistuneet olivat puolestaan kirjoittautuneet Helsingin yliopistoon ensimmäisen kerran keskimäärin vuonna Lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneiden opinnot olivat vastaajien arvion mukaan kestäneet keskimäärin 6,1 vuotta mahdolliset välivuodet pois lukien. Lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneilla naisilla keskimääräinen opiskeluaika oli noin 6,1 vuotta ja miehillä 6,2 vuotta. Terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneiden keskimääräinen opiskeluaika oli 5,4 vuotta. Terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneista kaikki olivat naisia Muu koulutus Lääketieteilijöistä lähes 59% ilmoitti suorittaneensa jonkin tutkinnon tai tutkintoja ennen vuonna 1997 Helsingin yliopistossa suorittamaansa tutkintoa. Tässä kyseeseen voi tulla myös saman alan alempi tutkinto, esimerkiksi tohtorin aiemmin suorittama lisensiaatin tutkinto. Tämän lisäksi kyseeseen voivat tulla myös muiden alojen ja koulutusasteiden tutkinnot. Lääketieteilijämiehistä 71% ilmoitti suorittaneensa aiempia tutkinnon/tutkintoja ja naisista noin 53%. Lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneista noin 13% ilmoitti suorittaneensa jonkin tutkinnon tai tutkintoja ennen vuonna 1997 suorittamaansa tutkintoa. Noin 15%:lla lääketieteilijöistä oli tutkinto/tutkintoja, jotka he olivat suorittaneet vuonna 1997 Helsingin yliopistossa suorittamansa tutkinnon jälkeen. Miehistä lisätutkinnon/-tutkintoja oli hankkinut lähes viidennes ja naisista noin 15%. Lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneista tutkinnon/tutkintoja vuonna 1997 suorittamansa tutkinnon jälkeen ilmoitti hankkineensa noin 28% ja tohtoreista noin viidennes. Lääketieteen/hammaslääketieteen erikoislääkärin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneista noin 31%:lla oli tutkinnon jälkeen suoritettu tutkinto/tutkintoja. Terveydenhuollon koulutusohjelmasta valmistuneilla vastaava luku oli noin 5%. Lisävalmiuksia antavaa täydennyskoulutusta ilmoitti vuonna 1997 Helsingin yliopistossa suorittamansa tutkinnon jälkeen hankkineensa peräti 54% lääketieteilijöistä. Miehillä vastaava luku oli 55% ja naisilla 53%. Eniten lisävalmiuksia antavaa täydennyskoulutusta olivat hankkineet lääketieteen/hammaslääketieteen erikoislääkärin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneet Harjoitteluun ja opiskelijavaihtoon osallistuminen Noin 77% lääketieteilijöistä ilmoitti osallistuneensa opintoihin liittyvään harjoitteluun yliopistoopintojensa aikana. Naisista harjoitteluun ilmoitti osallistuneensa noin 78% ja miehistä neljännes. Vuonna 1997 lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneista 92%, tohtorin tutkinnon suorittaneista 57% ja erikoislääkärin/erikoishammaslääkärin tutkinnon suorittaneista 66% ilmoitti osallistuneensa yliopisto-opintojensa aikana opintoihin liittyvään harjoitteluun. Terveydenhuollon koulutusohjelmasta valmistuneilla vastaava luku oli 71%. Yliopisto-opintojensa aikana ulkomailla opiskelijavaihdossa tai omatoimisesti opiskellen ilmoitti lääketieteilijöistä olleensa noin 15%. Miesten ja naisten välillä ei ollut merkittävää eroa. Lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneista 17%, tohtorin tutkinnon 93

5 suorittaneista 18% ja erikoislääkärin/erikoishammaslääkärin tutkinnon suorittaneista 12% ilmoitti osallistuneensa yliopisto-opintojensa aikana opintoihin liittyvään harjoitteluun. Terveydenhuollon koulutusohjelmasta valmistuneilla vastaava luku oli 14%. Kansainväliseen työharjoitteluun ilmoitti yliopisto-opiskelujensa aikana osallistuneensa hieman alle 16% lääketieteilijöistä. Naisista kansainväliseen työharjoitteluun oli osallistunut 13% ja miehistä yli viidennes. Lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneista kansainväliseen työharjoitteluun ilmoitti osallistuneensa hieman yli viidennes, tohtoreista noin 12%, erikoislääkäreistä/erikoishammaslääkäreistä hieman alle 13% ja terveydenhuollon koulutusohjelmasta valmistuneista noin 7% TYÖHISTORIA Opiskeluaikainen työkokemus Hieman yli 87% lääketieteilijöistä ilmoitti omaavansa yliopisto-opintojensa ajalta oman alansa työkokemusta. Miehistä oman alan työkokemusta opiskeluajalta oli peräti 89%:lla ja naisistakin 86%:lla. Lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneista oman alan opiskeluaikaista työkokemusta ilmoitti omaavansa 82%, tohtoreista kaikki, erikoislääkäreistä/erikoishammaslääkäreistä 91% ja terveydenhuollon koulutusohjelmasta valmistuneista noin 64%. Yliopisto-opiskelujen aikana hankitun oman alan työkokemuksen määrä oli keskimäärin 46 kuukautta kaikki tutkintoasteet huomioiden. Miehillä oman alan työkokemusta oli keskimäärin 63 kuukautta ja naisilla 37 kuukautta. Lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneilla oman alan työkokemusta oli keskimäärin 7,4 kuukautta, tohtoreilla peräti hieman yli 100 kuukautta, erikoislääkäreillä/erikoishammaslääkäreillä keskimäärin 81 kuukautta ja terveydenhuollon koulutusohjelmasta valmistuneilla keskimäärin 45 kuukautta Työkokemus vuonna 1997 suoritetun tutkinnon jälkeen Lääketieteilijöillä oli ollut oman ilmoituksensa mukaan keskimäärin 2,9 työsuhdetta vuonna 1997 suoritetun tutkinnon jälkeen. Näistä työsuhteista keskimäärin lähes kaikki olivat vastaajien arvion mukaan akateemista koulutusta vastaavia. Mukaan on laskettu myös mahdolliset valmistumishetkellä olleet ja nykyiset työsuhteet. Naisilla työsuhteita oli ollut kaikkiaan keskimäärin 3,1, joista keskimäärin 3,0 akateemista koulutusta vastaavia. Miehillä työsuhteita oli ollut keskimäärin 2,5, joista kaikki akateemista koulutusta vastaavia. Eniten työsuhteita oli ollut lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneilla ja vähiten tohtorin tutkinnon suorittaneilla. Akateemista koulutusta vastaamattomia työpaikkoja oli ollut lähinnä vain vuonna 1997 terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneilla. 94

6 4,5 4 3,9 3,9 3,5 3 2,5 2 1,5 1 2,1 1,5 0,9 0,9 1,6 1,6 2,9 2,9 0,5 0 terveydenhuollon koulutusohjelma lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatti tohtori erikoislääkäri/erikoishammaslääkäri KAIKKI TUTKINTO- ASTEET työsuhteet akateemista koulutusta vastaavat työsuhteet Kuvio 48. Työsuhteiden lukumäärä yhteensä ja akateemista koulutusta vastaavien työsuhteiden lukumäärä vuonna 1997 Helsingin yliopistossa suoritetun tutkinnon jälkeen syksyyn 2000 mennessä tutkintoasteen mukaan Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneilla TYÖLLISYYSTILANNE VALMISTUMISHETKELLÄ VUONNA 1997 Lääketieteilijöistä lähes seitsemän kymmenestä ilmoitti olleensa valmistumishetkellään vuonna 1997 opiskelualaansa vastaavassa työssä. Lisäksi vain noin 2% oli oman ilmoituksensa mukaan opiskelualaansa vastaamattomassa työssä. Opiskelualaa vastaavassa työssä ilmoitti olevansa noin 79% miehistä ja 64% naisista. Opiskelualaa vastaamattomassa työssä naisista oli lähes 3% ja miehistä ei kukaan. Kolmannen ryhmän muodostivat ne vastaajat, jotka ilmoittivat, että heillä oli valmistumishetkellään työpaikka tiedossa, lääketieteilijöistä tässä tilanteessa oli valmistuessaan tutkintoonsa vuonna 1997 noin 14%. Naisista lähes 18%:lla ja miehistä 6%:lla oli työpaikka tiedossaan valmistumishetkellä. Päätoimisia perustutkinto-opiskelijoita lääketieteilijöistä oli vain hieman vajaa prosentti ja päätoimisia jatko-opiskelijoita hieman yli 4%. Perustutkinto-opiskelijat olivat kaikki miehiä, myös jatko-opiskelijana miehet olivat valmistuessaan tutkintoonsa vuonna 1997 naisia hieman useammin. Päätoimisena aikuisopiskelijana tai yrittäjänä ei lääketieteilijöistä valmistumishetkellään ollut kukaan ja kotonakin (esimerkiksi äitiyslomalla tai lapsia hoitamassa) ilmoitti olevansa vain hieman yli 2% lääketieteilijöistä. Naisista kotona ilmoitti valmistumishetkellään olleensa hieman alle 3% ja miehistä hieman yli 1%. 95

7 Työttömänä työnhakijana ilmoitti valmistumishetkellään vuonna 1997 olleensa vain hieman yli 2% lääketieteilijöistä. 30 Kaikki työttömänä työnhakijana valmistuessaan olleet olivat naisia, naisten työttömyysprosentiksi muodostui näin ollen 4, Valmistumishetken työllisyystilanne tutkintoasteen mukaan Muita useammin opiskelualaa vastaavassa työssä valmistuessaan olivat tohtorit ja erikoislääkärit/erikoishammaslääkärit, joista noin yhdeksän kymmenestä ilmoitti olleensa valmistumishetkellään opiskelualaansa vastaavassa työssä. Lisensiaatin tutkinnon suorittaneet olivat muita harvemmin valmistuessaan opiskelualaansa vastaavassa työssä mutta heillä oli selvästi muita useammin työpaikka tiedossaan. Opiskelualaansa vastaamattomassa työssä valmistuessaan olivat lähinnä terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneet, joista yli viidennes oli valmistuessaan työssä, joka ei vastannut opiskelualaa. Päätoimiset jatko-opiskelijat olivat joko lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon suorittaneita ja kaikki kotona äitiyslomalla tai lapsia hoitaneet jälkimmäisiä. Työttömänä työnhakijana olivat lähinnä terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneet, mutta myös lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin suorittaneista 3,6% oli työttömänä samoin kuin 1,4% erikoislääkärin/erikoishammaslääkärin tutkinnon suorittaneista. tilanne valmistumishetkellä vuonna 1997 opiskelualaa vastaavassa työssä opiskelualaa vastaamattomassa työssä työpaikka tiedossa päätoiminen perustutkinto-opiskelija päätoiminen jatko-opiskelija kotona (esim. äitiysloma, lastenhoito) työtön työnhakija (eikä työpaikkaa tiedossa) muu tilanne yhteensä vuonna 1997 suoritettu tutkinto terveydenhuollon lääketieteen/ hammaslääke- erikoislääkäri/ koulutusohjelma tieteen erikoishammas- lisensiaatti tohtori lääkäri yhteensä 57,1% 45,5% 90,0% 90,4% 68,3% 21,4%,9% 1,4% 2,0% 7,1% 28,6% 2,0% 1,4% 14,1%,9% 1,4%,8% 8,9% 2,0% 4,4% 5,4% 2,4% 14,3% 3,6% 1,4% 2,8% 6,3% 6,0% 4,1% 5,2% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% Taulukko 24. Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden työllisyystilanne valmistumishetkellä vuonna 1997 tutkintoasteen mukaan. N = TYÖLLISYYSTILANNE SYKSYLLÄ 2000 Lääketieteilijöistä noin 80% ilmoitti olevansa työssä syksyllä 2000 vastatessaan kyselyyn. Miehistä työssä oli noin 88% ja naisista 77%. Päätoimisia perustutkinto-opiskelijoita ja päätoimisia 30 Pienet erot tekstissä ja oheisessa taulukossa esitettyjen työttömyys- ja työllisyysprosenttien välillä johtuvat siitä, että kaikki lääketieteilijävastaajista eivät vastanneet kysymykseen vuonna 1997 suoritetusta tutkinnosta, tämä vaikuttaa hieman tutkintoasteen mukaisen tarkastelun prosenttilukuihin. 96

8 aikuisopiskelijoita lääketieteilijöissä ei ollut kyselyyn vastaamishetkellä lainkaan. Päätoimisia jatkoopiskelijoita sen sijaan oli hieman yli 3%, miehet olivat jatko-opiskelijana hieman useammin kuin naiset. Kotona äitiyslomalla tai lapsia hoitamassa oli vastaajista hieman alle 7%. Naisista kotona oli joka kymmenes ja miehistä ei kukaan. Yrittäjinä lääketieteilijöistä oli syksyllä 2000 hieman alle 3%, miehet hieman naisia useammin. Työttömänä lääketieteilijävastaajista oli syksyllä 2000 vain kaksi (0,8%). Molemmat työttömistä työnhakijoista oli naisia, joten naisten työttömyysprosentiksi muodostui 1, Työllisyystilanne syksyllä 2000 vuonna 1997 suoritetun tutkinnon mukaan Muita useammin työssä syksyllä 2000 olivat tohtorit ja erikoislääkärit/erikoishammaslääkärit ja muita harvemmin lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet. Päätoimisista jatko-opiskelijoista kaikki olivat lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneita. Yrittäjissä puolestaan oli edellä mainittujen lisäksi myös erikoislääkärin/erikoishammaslääkärin tutkinnon suorittaneita. Kotona olivat muita useammin lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet mutta myös tohtorin ja erikoislääkärin/erikoishammaslääkärin tutkinnon suorittaneita. Molemmat työttömät olivat sen sijaan terveydenhuollon koulutusohjelmasta valmistuneita, heillä työttömyysaste nousi siis peräti 14,3%:iin. tilanne syksyllä 2000 työssä päätoiminen jatko-opiskelija yrittäjä kotona (esim. äitiysloma, lastenhoito) työtön työnhakija muu tilanne yhteensä vuonna 1997 suoritettu tutkinto terveyden- lääketieteen/ huollon- hammaslääketieteen erikoislääkäri/ koulutus- erikoishammas- ohjelma lisensiaatti tohtori lääkäri yhteensä 78,6% 69,4% 94,1% 87,3% 80,2% 7,2% 3,2% 3,6% 4,2% 2,8% 10,8% 3,9% 4,2% 6,9% 14,3%,8% 7,1% 9,0% 2,0% 4,2% 6,1% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% Taulukko 25. Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden työllisyystilanne syksyllä 2000 vuonna 1997 suoritetun tutkinnon mukaan. N = Työttömyys Lääketieteilijöistä hieman yli 11% ilmoitti olleensa työttömänä työnhakijana vähintään kerran sen jälkeen, kun valmistui tutkintoonsa Helsingin yliopistossa vuonna Naisilla vastaava luku oli noin 15% ja miehillä vain noin 4%. Lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin ja terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneista ilmoitti työttömänä vuonna 1997 suoritetun tutkintonsa jälkeen olleensa hieman yli viidennes ja erikoislääkärin/erikoishammaslääkärin tutkinnon suorittaneista hieman yli 4%. Tohtorin tutkinnon suorittaneista työttömänä ei oman ilmoituksensa mukaan ollut valmistumisensa jälkeen ollut kukaan. 97

9 Työttömänä olleilla lääketieteilijöillä työttömyysjaksojen keskimääräinen määrä oli 1,6 ja niiden yhteenlaskettu kesto keskimäärin noin 2,5 kuukautta. Lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneilla työttömyysjaksoja oli ollut keskimäärin 1,5 ja niiden yhteiskesto keskimäärin 1,7 kuukautta. Erikoislääkärin/erikoishammaslääkärin tutkinnon suorittaneilla työttömyysjaksoja oli vastaavasti keskimäärin 2,7 ja niiden yhteiskesto oli keskimäärin 4,7 kuukautta. Terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneilla työttömyysjaksoja oli keskimäärin 1,3 ja niiden yhteiskesto oli keskimäärin 8,5 kuukautta. Valmistumishetkellään vuonna 1997 lääketieteilijöistä oli työttömänä yhteensä 2,7% mutta syksyllä 2000 enää vain kaksi vastaajaa eli 0,8% lääketieteilijöistä. Molemmat työttömät olivat terveydenhuollon koulutusohjelmassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneita naisia. Lääkäreistä työttömänä syksyllä 2000 ei ollut kukaan Työvoimatoimiston tukitoimien hyödyntäminen Lääketieteilijöistä 0,8% ilmoitti olleensa työvoimatoimiston tukitoimin järjestetyssä työharjoittelussa sen jälkeen, kun suoritti tutkintonsa vuonna Kaikki työvoimatoimiston tuella järjestetyssä harjoittelussa olleet olivat joko lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tai erikoislääkärin/erikoishammaslääkärin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneita naisia. Työllistettynä oman ilmoituksensa mukaan oli ollut 1,2% lääketieteilijöistä. Myös kaikki työllistettynä olleet olivat naisia, suurin osa heistä oli terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneita mutta joukossa oli myös lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneita Työnhakukoulutukseen ja uraneuvontaan osallistuminen Rekrytointipalveluiden, tiedekuntien, työvoimatoimiston, Apajan tai muun vastaavan tahon järjestämään työnhakukoulutukseen ilmoitti osallistuneensa 1,6% lääketieteilijöistä. Naisista työnhakukoulutukseen oli osallistunut 1,2% ja miehistä 2,4%. Kaikki työnhakukoulutukseen osallistuneet olivat vuonna 1997 lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneita. Edellä mainittujen tahojen järjestämään uraneuvontaan ilmoitti osallistuneensa vain yksi lääketieteilijänainen, joka oli suorittanut vuonna 1997 lääketieteen lisensiaatin tutkinnon NYKYINEN TYÖ Yleisimmät ammatit Kyselyyn vastanneista 258 lääketieteilijästä 243 ilmoitti ammattinsa tai ammattinimikkeensä. Lääketieteilijöistä valtaosa toimi lääkärinä, ammattinimikkeistä yleisin oli erikoislääkäri. Lähes kaikki ammattinimikkeensä maininneet toimivat tavalla tai toisella lääketieteeseen liittyvissä tehtävissä, joko lääkärinä, muussa hoitotyössä tai lääketieteellisen tutkimuksen/opetuksen parissa. Seuraavasta taulukosta ilmenevät lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden ammatti-/virkanimikkeet tai työtehtävät yleisyysjärjestyksessä. Jos vastaaja mainitsi useamman kuin yhden ammattinimikkeen tai työtehtävän otettiin huomioon ensin mainittu. 98

10 DPPDWWLYLUNDQLPLNHW\ WHKWlYlQNXYDXV Q erikoislääkäri/erikoishammaslääkäri 41 17% sairaalalääkäri 31 13% hammaslääkäri 27 11% osastonlääkäri/osaston ylilääkäri 27 11% tutkimus- ja opetustehtävät 25 10% terveyskeskuslääkäri 19 8% muut tai tarkemmin nimeämättömät lääkärin tehtävät 19 8% ylilääkäri 12 5% apulaisylilääkäri 7 3% lehtori/opettaja/muut opetustyöt 7 3% erikoistuva lääkäri 6 2% ylihoitaja/osastonhoitaja/sairaanhoitaja 5 2% muut lääketieteelliset johtotehtävät 5 2% työterveyslääkäri 4 2% apulaislääkäri 3 1% kehittämis-, suunnittelu- ja koulutustehtävät 3 1% johtava lääkäri 2 1% Taulukko 26. Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden ammatti- /virkanimikkeet tai työtehtävien laatu syksyllä N = Nykyisen työsuhteen alkamisajankohta ja työsuhteen laatu Oman ilmoituksensa mukaan lääketieteilijät olivat aloittaneet nykyisessä työssään keskimäärin vuonna Miehet olivat olleen nykyisessä työssään keskimäärin vuodesta 1994 ja naiset keskimäärin vuodesta Tutkintoasteen mukaan tarkasteltuna pisimpään nykyisessä työssään olivat olleet vuonna 1997 tohtorin tutkinnon suorittaneet ja lyhimpään vuonna 1997 lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet. Edellisten nykyinen työsuhde oli alkanut keskimäärin vuonna 1992 ja jälkimmäisten keskimäärin Terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneet olivat aloittaneet nykyisessä työssään keskimäärin vuonna 1995 ja erikoislääkärit/erikoishammaslääkärit vuonna Lääketieteilijöistä 46% ilmoitti olevansa määräaikaisessa työsuhteessa. Hieman alle 43%:lla nykyinen työsuhde oli jatkuva. Miehet olivat naisia huomattavasti useammin jatkuvassa työsuhteessa, miehillä jatkuvia työsuhteita oli lähes 83% ja naisilla 61%. Määräaikaisessa työsuhteessa oli naisista hieman vajaat 37% ja miehistä vain vajaat 14%. Freelancerina/toiminimellä ilmoitti työskentelevänsä 3% lääketieteilijöistä ja omassa yrityksessä yhtä moni. Harjoittelupaikassa työskenteli vain 0,4% lääketieteilijöistä. Kaikki harjoittelijat olivat naisia ja omassa yrityksessään työskentelevät vastaavasti miehiä. Tutkintoasteen mukaan tarkasteltuna määräaikaiset työsuhteet olivat yleisempiä lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneilla, joista lähes 59% 99

11 ilmoitti nykyisen työsuhteensa olevan määräaikainen. Terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneilla vastaava luku oli noin 33% ja tohtoreilla noin 39%. Vain vajaa neljännes lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneista oli jatkuvassa työsuhteessa kun muilla määrä nousi lähelle 60%:a. Omassa yrityksessä tai freelancerina/toiminimellä työskentelevät olivat joko lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tai erikoislääkärin/erikoishammaslääkärin tutkinnon suorittaneita ja kaikki harjoittelupaikassa työskentelevät lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatteja Asema työpaikan organisaatiossa Lääketieteilijöistä ilmoitti syksyllä 2000 kuuluvansa työpaikkansa organisaatiossa johtoasemaan 7% ja lisäksi keskijohtoon hieman alle 14%. Eniten lääketieteilijöitä työskenteli kuitenkin asiantuntijan, opettajan, tutkijan tai muun vastaavan asemassa, yhteensä 44%. Suurin osa näistä vastaajista toimi lääkärin tehtävissä. Toimihenkilöihin ilmoitti kuuluvansa joka kymmenes lääketieteilijöistä ja työntekijöihin 11%. Miehet työskentelivät selvästi naisia useammin sekä johto- että keskijohtoasemassa sekä toimihenkilön asemassa. Hiukan naisia harvemmin miehet toimivat asiantuntijan, opettajan, tutkijan tai muun vastaavan sekä työntekijän asemassa. johto keskijohto asiantuntija, tutkija, opettaja yms. toimihenkilö työntekijä muu nainen mies Kuvio 49. Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden asema nykyisen työpaikkansa organisaatiossa sukupuolen mukaan syksyllä N = 237. Muita useammin johtoasemassa työskentelivät tohtorin ja erikoislääkärin/erikoishammaslääkärin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneet ja keskijohdossa terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneet. Asiantuntijan, opettajan, tutkijan tai muun vastaavan asemassa työskenteli sen sijaan verrattain tasaisesti kaikkien tutkintoasteiden edustajia mutta muita hieman useammin terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneet. Toimihenkilöinä työskentelivät muita useammin lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet ja erikoislääkäreitä/erikoishammaslääkärit, lisäksi toimihenkilöitä oli jonkin verran myös tohtorin tutkinnon suorittaneissa. Työntekijöitä oli kaikkien tutkintoasteiden edustajissa, eniten kuitenkin lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneissa. 100

12 Työnantajan toimiala Lääketieteilijöistä valtaosa noin 85% ilmoitti työnantajansa toimialaksi terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut. Hieman yli 6% ilmoitti työnantajansa toimialaksi koulutuksen. Noin 3%:lla työnantajan toimiala oli julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus ja hieman yli 1%:lla teollisuus. Alle yhden prosentin edustuksen saivat toimialat tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen sekä henkilökohtaisten esineiden ja kotitalousesineiden korjaus, rahoitustoiminta sekä kansainväliset järjestöt ja ulkomaiset edustustot. Vain 3% lääketieteilijöistä valitsi vaihtoehdon muu toimiala kysyttäessä työnantajan toimialaa. Naisten työnantajien toimiala oli miehiä hieman useammin terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut, koulutus ja teollisuus. Kaikki rahoitustoiminnan työnantajansa toimialaksi ilmoittaneet olivat naisia. Sen sijaan kaikki vastaajat, jotka ilmoittivat työnantajansa edustavan toimialoja tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen sekä henkilökohtaisten esineiden ja kotitalousesineiden korjaus sekä kansainväliset järjestöt ja ulkomaiset edustustot, olivat miehiä. Myös julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus toimialan työantajansa toimialaksi ilmoittaneet olivat hieman useammin miehiä kuin naisia Työnantajasektorit Lääketieteilijöistä lähes 59% ilmoitti työskentelevänsä kunnan tai kuntainliiton palveluksessa. Seuraavaksi eniten, hieman yli kymmenys, lääketieteilijöitä työskenteli yliopistojen, korkeakoulujen ja Suomen Akatemian palveluksessa ja hieman vähemmän yksityisissä yrityksissä. Muissa valtion virastoissa, laitoksissa ja liikelaitoksissa työskenteli 7% lääketieteilijöistä. Itsenäisenä yrittäjänä/freelancerina toimi hieman alle 4% lääketieteilijöistä ja järjestöjen ja säätiöiden palveluksessa hieman yli 3%. Miehet olivat naisia useammin kuntien ja kuntainliittojen sekä muiden valtion virastojen, laitosten ja liikelaitosten palveluksessa. Kaikkien muiden työnantajaryhmien palveluksessa naiset olivat hieman miehiä useammin. Yliopistojen, korkeakoulujen tai Suomen Akatemian palveluksessa työskentelivät muita useammin terveydenhuollon koulutusohjelmasta valmistuneet mutta myös kaikkien muiden tutkintoasteiden edustajia. Muissa valtion virastoissa, laitoksissa ja liikelaitoksissa terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneita ei sen sijaan työskennellyt lainkaan. Kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa työskenteli selvästi yli puolet kaikkien tutkintoasteiden edustajista. Järjestöjen ja säätiöiden palveluksessa ei työskennellyt lainkaan tohtoreita mutta hieman kaikkien muiden tutkintoasteiden edustajia. Yksityisissä yrityksissä työskenteli eniten lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneita mutta ei lainkaan terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneita. Itsenäisenä yrittäjänä/freelancerina työskentelivät muita useammin erikoislääkärin/erikoiseläinlääkärin tutkinnon suorittaneet mutta myös jonkin verran lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneita. 101

13 yksityinen yritys 9,2 % järjestö tai säätiö 3,3 % itsenäinen yrittäjä/ freelancer 3,8 % muu 7,9 % yliopisto, korkeakoulu tai Suomen Akatemia 10,5 % muu valtion virasto, laitos tai liikelaitos 7,0 % kunta tai kuntainliitto 58,6 % Kuvio Työpaikan sijainti Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden työnantajaryhmät (nykyinen työ) syksyllä N = 239. Lääketieteilijöiden nykyiset työpaikat eivät olleet keskittyneet aivan yhtä voimakkaasti eteläiseen Suomeen kuin kaikkien tiedekuntien edustajien työpaikat keskimäärin: lääketieteilijöistä 79% ilmoitti nykyisen työpaikkansa sijaitsevan Uudenmaan suuralueella ja Etelä-Suomen suuralueella kymmenys. Väli-Suomessa lääketieteilijöiden työpaikoista sijaitsi noin 4% ja Pohjois-Suomessa noin 3%. Itä-Suomen suuralueilla lääketieteilijöiden työpaikoista sijaitsi noin 2% ja Ahvenenmaalla alle puoli prosenttia. Muualla Euroopassa kuin Suomessa ilmoitti työpaikkansa sijaitsevan hieman yli 2% lääketieteilijöistä ja Euroopan ulkopuolella ulkomailla vajaa puoli prosenttia. 102

14 Pohjois-Suomi 2,5 % Väli-Suomi 4,1 % Ahvenanmaa 0,4 % ulkomaa, Eurooppa 2,1 % ulkomaa, muu kuin Eurooppa 0,4 % Itä-Suomi 1,7 % Etelä-Suomi 10,3 % Uusimaa 78,5 % Kuvio 51. Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden nykyisen työpaikan sijainti suuraluejaon mukaan syksyllä N = 242. Naisten työpaikat sijaitsivat miesten työpaikkoja useammin Uudenmaan suuralueella ja ulkomailla (Euroopassa). Miesten työpaikat sijaitsivat naisten työpaikkoja useammin erityisesti Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen suuralueilla sekä ulkomailla Euroopan ulkopuolella, jossa naisia ei työskennellyt lainkaan. Kaikki terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneet ilmoittivat työpaikkansa sijaitsevan Uudenmaan suuralueella. Muita selkeämmin eri puolille Suomea jakautuivat lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaattien työpaikat, he työskentelivät myös muita ryhmiä selvästi useammin ulkomailla. Kotiseudullaan 31 työpaikkansa ilmoitti sijaitsevan noin 52% lääketieteilijöistä. Miehistä ilmoitti hiukan naisia harvempi nykyisen työpaikkansa sijaitsevan kotiseudullaan. Työpaikka sijaitsi kotiseudulla muita useammin tohtorin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneilla. Kotiseudulla sijaitseviin työpaikkoihin vaadittiin akateeminen tutkinto yhtä usein kuin muuallakin sijaitseviin työpaikkoihin, kotiseudullaan työskentelevät tosin kuuluivat keskimäärin useammin työpaikkansa organisaatiossa johtoon tai keskijohtoon verrattuna muualla kuin kotiseudullaan työskenteleviin. 31 Mukaan on laskettu myös ne pääkaupunkiseudulta kotoisin olevat vastaajat, jotka ilmoittivat työpaikkansa sijaitsevan kotiseudullaan. 103

15 Nykyisen työn ja yliopistokoulutuksen vastaavuus Noin 88% lääketieteilijöistä ilmoitti nykyisen työnsä vastaavan täysin yliopisto-koulutustaan. Noin 12%:n mielestä nykyinen työ vastasi yliopistokoulutusta jonkin verran ja vain yhdellä vastaajalla ei lainkaan. Naiset olivat miehiä hieman useammin työssä, joka vastaa täysin yliopistokoulutusta. Tutkintoasteittain merkittäviä eroja ei esiintynyt, joskin tohtorin ja lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet olivat hieman muita useammin työssä, joka vastaa täysin yliopistokoulutusta. terveydenhuollon koulutusohjelma lääketieteen/ hammaslääketieteen lisensiaatti tohtori erikoislääkäri/ erikoishammaslääkäri KAIKKI TUTKINTOASTEET 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % täysin jonkin verran ei lainkaan Kuvio 52. Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden nykyisen työn ja yliopistokoulutuksen vastaavuus tutkintoasteen mukaan syksyllä N = 233. Vaikka kaikki lääketieteilijät eivät kokeneetkaan työnsä vastaavan täysin yliopistokoulutusta, oli peräti 98% lääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneista työssä, johon vaaditaan akateeminen tutkinto. Vain alle 2% oli työssä, johon akateemista tutkintoa ei vaadita. Miehet olivat naisia jonkun verran useammin työssä, johon akateemista tutkintoa ei vaadita. Tutkintoasteen mukaan tarkasteltuna työssä, johon akateemista tutkintoa ei vaadita olivat lähinnä vain terveydenhuollon koulutusohjelmassa tutkinnon suorittaneet, joista peräti 17% oli työssä, johon akateeminen tutkinto ei ollut edellytys. Lääketieteilijät, jotka ilmoittivat, ettei heidän työhönsä vaadita akateemista tutkintoa, työskentelivät joko järjestöjen ja säätiöiden tai kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa. 104

16 11.7 TYÖNHAKUPROSESSI Työnhakumenetelmät ja niiden tuloksellisuus Valmistuttuaan tutkintoonsa vuonna 1997 lääketieteilijöistä yli 60% ilmoitti etsineensä työtä ottamalla oma-aloitteisesti yhteyttä työnantajiin. Seuraavaksi yleisin työnhakumenetelmä oli työn etsimistä kyselemällä työmahdollisuuksia ystäviltä ja tutuilta, tätä oli hyödyntänyt noin neljä kymmenestä lääketieteilijästä. Useampi kuin joka kolmas ilmoitti vastanneensa lehti-ilmoituksiin ja noin 29% ilmoitti seuranneensa työpaikkailmoittelua Internetissä ja ilmoitustauluilla. Ammattijärjestön kautta työtä kertoi etsineensä noin 22% ja muita työllistymismahdollisuuksia palkkatyön asemesta kertoi harkinneensa noin 18% vastaajista. Entisestä harjoittelupaikastaan työtä oli puolestaan hakenut noin 17% vastaajista. Hieman yli kymmenys kertoi etsineensä työtä työvoimatoimisto kautta. Noin 1% ilmoitti hyödyntäneensä yliopiston rekrytointipalveluiden tarjoamia palveluja työnhaussaan. Tehokkain työnhakukeino lääketieteilijöille oli ollut niinikään oma-aloitteinen yhteydenotto työnantajaan, tätä kautta jossain vaiheessa valmistumisensa jälkeen oli työtä saanut yli puolet lääketieteilijöistä. Seuraavaksi tehokkaimmat työnhakukeinot olivat lehti-ilmoituksiin vastaaminen ja työmahdollisuuksien kyseleminen ystäviltä ja tutuilta. Myös työn hakeminen entisestä harjoittelupaikasta oli tuonut työtä noin 14%:lle lääketieteilijöistä. Noin kymmenys oli saanut työtä ammattijärjestön kautta ja sekä harkitsemalla muita työllistymismahdollisuuksia palkkatyön sijaan. Seuraamalla työpaikkailmoittelua Internetissä tai ilmoitustauluilla ilmoitti työtä saaneensa noin 6% ja työvoimatoimiston välityksellä noin 3%. 105

17 oma-aloitteinen yhteydenotto työnantajaan työmahdollisuuksien kyseleminen ystäviltä ja tutuilta lehti-ilmoituksiin vastaaminen muun työpaikkailmoittelun seuraaminen (Internet, ilmoitustaulut) työn etsiminen ammattijärjestön kautta muiden työllistymismahdollisuuksien harkitseminen palkkatyön sijaan työn hakeminen entisestä harjoittelupaikasta työvoimatoimisto muu työnhakukeino yliopiston rekrytointipalveluiden tarjoaminen palveluiden käyttäminen saanut menetelmän avulla työtä käyttänyt menetelmää Kuvio 53. Työnhakumenetelmien käyttö ja niiden tuloksellisuus vuonna 1997 Helsingin yliopistossa suoritetun tutkinnon jälkeen syksyyn 2000 mennessä Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneilla Mitä kautta nykyinen työ saatu? Nykyisen työnsä oli saanut ottamalla itse oma-aloitteisesti yhteyttä työnantajaan peräti 37% lääketieteilijöistä. Noin 17% oli saanut nykyisen työnsä siten, että työnantaja oli pyytänyt töihin ja yhtä moni jollakin muulla kuin kysymyksessä mainitulla menetelmällä. Nämä menetelmät tarkoittivat lääketieteilijöiden kohdalla useimmiten talon työpaikan siirtoja. Vastaamalla lehtiilmoitukseen nykyisen työnsä ilmoitti saaneensa noin 14%. Muita työllistymismahdollisuuksia palkkatyön sijaan harkitsemalla oli työllistynyt nykyiseen työhönsä noin 6% lääketieteilijöistä. Entiseen harjoittelupaikkaansa oli työllistynyt hieman yli 4% ja kyselemällä ystäviltä ja tutuilta noin 2%. Internetissä ja/tai ilmoitustaululuille työpaikkailmoittelua seuraamalla nykyisen työnsä oli saanut lääketieteilijöistä niin ikään noin 2% ja ammattijärjestön sekä työvoimatoimiston kautta vajaa 1%. 106

18 Naiset olivat saaneet nykyisen työnsä hieman miehiä useammin lehti-ilmoituksiin vastaamalla tai harkitsemalla muita työllistymismahdollisuuksia palkkatyön sijaan. Naisia oli myös hieman miehiä useammin pyydetty töihin. Miehet sen sijaan olivat saaneet nykyisen työnsä naisia useammin entisestä harjoittelupaikasta tai ottamalla itse yhteyttä työnantajaan. ottanut itse yhteyttä työnantajiin oma-aloitteisesti 36,9 pyydetty töihin/työnantaja ottanut yhteyttä tms. muu työnhakukeino 16,5 16,5 vastannut lehti-ilmoituksiin 14,1 harkinnut muita työllistymismahdollisuuksia palkkatyön sijaan hakenut työtä entisestä harjoittelupaikasta 4,4 6,3 kysellyt työmahdollisuuksia ystäviltä ja tutuilta seurannut muuta työpaikkailmoittelua (Internet, ilmoitustaulut) etsinyt työtä ammattijärjestön kautta käyttänyt työvoimatoimistoa 2,4 1,9 0,5 0, Kuvio 54. Työnhakumenetelmä, jolla Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneet ovat saaneet nykyisen työnsä. N = Työpaikan saantiin vaikuttaneet tekijät Lääketieteilijöiden oman arvion mukaan siihen, että he saivat nykyisen työpaikkansa, vaikuttivat selvästi eniten oman alan työkokemus, pääaine, henkilökohtaiset ominaisuudet ja persoona sekä aktiivinen työnhaku. Seuraavaksi eniten merkitystä oli vastaajien arvion mukaan aiemmalla työsuhteella samaan työnantajaan, itse luodulla verkostolla ja kontakteilla sekä sattumalla ja/tai hyvällä onnella. Myös muilla (kuin pää- ja mahdolliset sivuaineet) opinnoilla ja koulutuksella, sekä kielitaidolla oli hieman merkitystä nykyisen työn saamisessa samoin kuin opintomenestyksellä, opinnäytetyön aiheella, opiskeluaikaisella harjoittelulla, muulla kuin oman alan työkokemuksella ja jollakin erityisosaamisella. Vähiten merkitystä oli sivuaineilla, työnantajalle tehdyllä opinnäytetyöllä, ulkomailla opiskelulla ja työskentelyllä, atk-taidoilla, suhteilla lähipiiriin sekä harrastuksilla. Sukupuolen mukaan tarkasteltuna merkittäviä eroja ei esiintynyt, joskin miehille aiempi suhde samaan työnantajaan oli naisia merkityksellisempi ja naisille puolestaan oma aktiivinen työnhaku oli keskeisempi tekijä nykyisen työn saamisessa kuin miehille. 107

19 pääaine sivuaineet opinnäytetyön aihe opintomenestys muut opinnot tai muu koulutus työnantajalle tehty opinnäytetyö opiskeluaikainen harjoittelu oman alan työkokemus muu työkokemus aikaisempi työsuhde samaan työnantajaan ulkomailla työskentely ulkomailla opiskelu kielitaito atk-taidot jokin erityisosaaminen suhteet (esim. perheenjäsenet, suku, tuttavat) itse luotu verkosto ja kontaktit (esim. työ-/opiskelukaverit) harrastukset henkilökohtaiset ominaisuudet ja persoona oma aktiivinen työnhaku sattuma ja/tai hyvä onni 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % vaikutti paljon vaikutti hieman ei merkitystä Kuvio 55. Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden arvio eri tekijöiden vaikutuksesta nykyisen työpaikan saamiseen syksyllä OPINTOJEN ANTI Opitun hyödyntäminen nykyisessä työssä Noin 85% lääketieteilijöistä kertoi hyödyntävänsä työssään jatkuvasti yliopistossa oppimiaan tietoja ja taitoja, noin 12% ilmoitti opitusta olevan hyötyä jonkin verran ja 3% ilmoitti, ettei käytä työssään juuri lainkaan oppimiaan tietoja ja taitoja. Naiset kokivat miehiä useammin voivansa hyödyntää oppimaansa työssään jatkuvasti. Tutkintoasteen mukaan tarkasteltuna muita selvästi harvemmin oppimaansa työssään hyödynsivät terveydenhuollon koulutusohjelmasta valmistuneet ja muita useammin lääketieteen/hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet. 108

20 Opintojen antamat valmiudet Lääketieteilijät kokivat yliopisto-opintojen kehittäneen erityisesti omalla alalla toimimiselle keskeisiä tiedollisia ja taidollisia valmiuksia. Yli 90% lääketieteilijöistä ilmoitti yliopisto-opintojen kehittäneen näitä osa-alueita vähintään melko paljon. Myöskin lisätietojen ja taitojen hankkimiskykyä, opitun soveltamista käytäntöön sekä omalla alalla toimimiselle keskeisiä arvoja ja asenteita lääketieteilijät kokivat saaneensa yliopisto-opinnoistaan merkittävästi. Kuva oman alan työmarkkinoista ja tieto työllistymismahdollisuuksista olivat sen sijaan jääneet myös lääketieteilijöillä edellä mainittuja selkiytymättömämmäksi: yli 15% lääketieteilijöistä ilmoitti, ettei opiskelu yliopistossa ollut antanut lainkaan kuvaa oman alan työmarkkinoista tai tietoa työmahdollisuuksista. tiedolliset ja taidolliset valmiudet arvot ja asenteet kuva oman alan työmarkkinoista tieto työllistymismahdollisuuksista opitun soveltaminen käytäntöön lisätietojen ja -taitojen hankkimiskyky 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % paljon melko paljon jonkin verran ei lainkaan Kuvio 56. Yliopisto-opintojen antamat valmiudet Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneilla. Työelämässä hyödyllisistä tieto- ja taitoalueista eniten olivat yliopisto-opintojen aikana kehittyneet lääketieteilijöiden arvion mukaan oman alan teoreettinen osaaminen ja analyyttiset, systemaattisen ajattelun taidot. Myös oma-aloitteisuus, ongelmaratkaisukyky sekä oman alan työkokemus ja käytännön taidot olivat alueita, joissa yliopisto-opinnoista oli ollut hyötyä. Näiden lisäksi lääketieteilijät arvioivat oppimiskykynsä kehittyneen melko paljon yliopisto-opintojen ansiosta. Myös joustavuus ja sopeutumiskyky, viestintä- ja kommunikointitaidot, tiimityötaidot sekä sosiaaliset taidot olivat kehittyneet lääketieteilijöillä jonkin verran. Edellä mainittuja tieto- ja taitoalueita vähemmän yliopisto-opinnot olivat lääketieteilijöiden arvion mukaan kehittäneet yritystoiminnan perusteiden tuntemusta, kielitaitoa sekä tietotekniikkataitoja. 109