Rovaniemen Misin alueen malmitutkimuksista vuosina ja Jorma Isomaa, Heikki Pankka, Eero Sandgren & Pertti Sarala

Transkriptio

1 LSY/PSY M19/3614/2007/ Kokkola, Rovaniemi Rovaniemen Misin alueen malmitutkimuksista vuosina ja Jorma Isomaa, Heikki Pankka, Eero Sandgren & Pertti Sarala

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Tekijät Isomaa Jorma Pankka Heikki Sandgren Eero Pertti Sarala Päivämäärä / Dnro Raportin laji M19 Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Rovaniemen Misin alueen malmitutkimuksista vuosina ja Tiivistelmä Misin tutkimusalue sijaitsee noin 35 km Rovaniemeltä Kemijärvelle päin. Geologian tutkimuskeskus suoritti alueella useammassa kohteessa malmitutkimuksia edellä mainittuina vuosina. Tässä raportissa kuvataan seuraavat tutkimuskohteet: Välimaa, Välijoki, Sadinmaa, Tuorevaara, Venelampi, Särkipalo, Mustalampi, Pilkkakangas ja Köyryselkä. Tutkimuskohteissa tehtiin lohkare-etsintää, kallioperäkartoitusta, maaperän geokemiallisia ja - stratigrafisia tutkimuksia, geofysikaalista maastomittausta ja syväkairausta 6842 m. Misin liuskejakso koostuu emäksi-sestä vulkaniitistä, tuffiitista, kiilleliuskeesta ja grafiittipitoisesta liuskeesta. Kallioperä on paikoin voimakkaasti muuttunut; albiittiutunut, epidoottiutunut, skapoliittiutunut ja vähän magnetiittiutunut. Syväkairauksissa tavataan sulfidimineraaleina magneettikiisua, rikkikiisua ja kuparikiisua. Grafiittipitoisessa liuskeessa on jonkin verran sinkkivälkettä ja lyijyhohdetta. Analysoiduissa kairasydännäytteissä on merkkejä kultapitoisuuden noususta. Välijoen reiässä R331 on heikko 1,2 m:n mineralisaatio, jossa sinkkipitoisuus on 1,6 % ja lyijy 0,9 %. Tuorevaarassa kuparipitoisuus on parhaimmillaan 1 m analyysissä 0,7 % sekä yhdessä kapeassa juonessa 10 %. Misin alueen maaperä koostuu viimeisimpään jäätikön liikesuuntaan (lännestä itään) nähden poikittaisten ribbedmoreenien ja liikesuuntaisten drumliinien muodostamasta kentästä, jota halkoo luode-kaakkosuuntainen harjukompleksi. Erityisesti ribbed-moreenit ovat alueella mineralisoitumien ja muuttmisvyöhykkeiden etsinnän kannalta merkittäviä moreenimuodostumia. Ne koostuvat kahdesta moreeniyksiköstä, joissa ylemmässä (0-2,5 m) esiintyy kohonneita kulta, kupari ja sinkkipitoisuuksia. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Rovaniemi, Misi, geofysikaaliset mittaukset, muuttuminen, kulta, kuparikiisu, sinkkivälke, lyijyhohde Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Lapin lääni, Rovaniemi, Misi, Välimaa, Välijoki, Sadinmaa, Tuorevaara, Särkipalo, Venelampi, Mustalampi Karttalehdet 3614 Muut tiedot Arkistosarjan nimi M19 Arkistotunnus M19/3614/2007/59 Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus 35 s. suomi julkinen Yksikkö ja vastuualue Hanketunnus LSY/322, PSY/ / Allekirjoitus/nimen selvennys Allekirjoitus/nimen selvennys Jorma Isomaa Heikki Pankka Eero Sandgren Pertti Sarala

3 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE Authors Jorma Isomaa Heikki Pankka Eero Sandgren Pertti Sarala Date / Rec. no Type of report M19 Commissioned by Geological Survey of Finland Title of report Rovaniemen Misin alueen malmitutkimuksista vuosina ja Abstract The Misi area is situated 35 km from Rovaniemi town to Kemijärvi. Geological Survey of Finland carried out the exploration in many targets in the Misi area. The most important targets are: Välimaa, Välijoki, Sadinmaa, Tuorevaara, Särkipalo, Mustalampi, Venelampi, Pilkkakangas and Köyryselkä. The exploration methods were boulder tracing, geological mapping, geo-physical measurements and diamond drilling. The bedrock of the Misi area consists of mafic volcanic rocks, tuffite, mica schist and graphite bearing schist. The hydrothermal alteration in the bedrock is very strong. The rocks are rich in albite, epidote, scapolite and magnetite. As sulphide minerals are pyrrhotite, pyrite, chalcopyrite. Galena and sphalerite occur in graphite bearing schists too. There are observed some gold in the drill cores, too. R 331 in Välijoki cut a weak 1,2 m mineralisation with 1,6 % Zn and 0,9 % Pb. %. Särkipalossa R361:ssä on kuparia 0,7 %/4 m ja R366:ssa 1.9 %/0,3 m. In Tuorevaara highest Cu-content is 0,7 %/1 m and in a narrow vein up to 10 %. In Särkipalo Cu-content of R361 is 0,7 %/4 m and R366 1,9 %/0,3 m. Surficial deposits are composed of glaciogenic landforms like ribbed moraines and drumlins which indicate the last ice-flow direction to have been from almost west to east. Particularly, ribbed moraines are significant deposits for defining the sources or source areas for mineralized material in till. The anomalous gold, copper and zinc contents are found in the uppermost till unit of ribbed moraine ridges which indicate short glacial transport distance for till in Misi area. Keywords Rovaniemi, Misi, geophysical measurements, ribbed moraine, alteration, gold, chalcopyrite, sphalerite, galena Geographical area Finland, Lapland province, Rovaniemi, Misi, Välimaa, Välijoki, Sadinmaa, Tuorevaara, Särkipalo, Venelampi, Mustalampi, Pilkkakangas, Köyryselkä Map sheet 3614 Other information Report serial M19 Archive code M19/3614/2007/59 Total pages Language Price Confidentiality 35 p. Finnish public Unit and section Project code LSY/322, PSY/ / Signature/name Signature/name Jorma Isomaa Heikki Pankka Eero Sandgren Pertti Sarala

4 Sisällysluettelo Kuvailulehti Documentation page 1 JOHDANTO 1 2 MISIN ALUEEN GEOLOGIA 3 3 SUORITETUT TUTKIMUKSET Lohkare-etsintä ja kallioperäkartoitus Geofysikaaliset tutkimukset ja niiden tulkinta Maaperätutkimukset Syväkairaukset ja kairaustulokset 27 4 MISIN ALUEEN MALMIPOTENTIAALISUUDEN ARVIOINTI 31 5 LIITTYY 33 6 KIRJALLISUUTTA GEOLOGIASTA JA MALMIESIINTYMISTÄ 34

5 1 1 JOHDANTO Misin tutkimusalue sijaitsee Lapin läänissä, Rovaniemen kaupungista 35 km Kemijärvelle päin. Alue kuuluu osaksi Rovaniemen kaupunkiin ja osaksi Kemijärven kaupunkiin. Valtatieltä no 82 on Misin kylään 8 km. Tutkimusalue sijoittuu karttalehdelle Liikkuminen alueella on helppoa lukuisten teiden, metsäautoteiden ja metsäkoneurien johdosta. Alueen metsät ovat enimmäkseen hakattuja, nykyisin nuorta mäntymetsää kasvavaa, mutta myös vanhoja ikimetsiä tavataan. Loivia moreenikumpuja ja mäkiä tavataan tutkimusalueen eteläosassa, kun taas pohjoisosa koostuu lajittuneesta hiekkakankaista ja harjuista. Korkeampana kohtana ympäristöstä erottuu 30 metriä ympäristöstään kohoava Lapaliovaara, joka on pitkän harjujakson osa. Tutkimusalueen kallioperä on jokseenkin heikosti paljastunut. Paljastumat ovat alueen etelä- ja itäosissa, missä on myös runsaasti lohkareita. Geologian tutkimuskeskuksessa perustettiin rautaoksidikuparikultahanke 2001, koska maailmalla oli löytynyt merkittäviä kupari- ja kultapitoisuuksia rautamalmeista. Tutkimusalueiksi valittiin Misin ja Kolarin rautamalmialueet, joista Kolarissa erotettiin rautamalmista kultapitoinen kuparimalmirikaste. Kolarin alueesta luovuttiin Geologian tutkimuskeskuksen strategian mukaisesti, koska siellä yksityinen malmietsintäyhtiö aloitti etsinnät. Tutkimukset Misin alueella aloitettiin vuonna Misin alueella tehtiin malmigeologisia tutkimuksia vaihtelevan pituisina jaksoina vuosina , ja Geologian tutkimuskeskuksen kallioperäosasto julkaisi 1: Vikajärven (E. Hanski) karttalehden, jolle Misin alue sijoittuu. Alueelta ei ole muuta malmigeologista tietoa kuin Rautaruukki Oy:n luvuilla tekemiä rautamalmitutkimuksia ja vanhoja Outokumpu Oy:n kairaustietoja sekä viimeisimpänä Tero Niirasen väitöskirja vuodelta Vanhan aineiston hyödyntäminen oli työlästä, koska Rautaruukki Oy oli käyttänyt omaa koordinaattijärjestelmää lähes jokaisessa erillisessä tutkimuskohteessa. Vanhojen paikkatietojen sitominen nykyiseen koordinaattijärjestelmään teetätti paljon työtä ja monien erehdysten kautta saatiin kohteet sidottua paikoilleen. Vanhat kairausraportit ovat ylimalkaisia ja usein puutteellisia, koska kairasydämet on raportoitu vain rautamalminetsintää varten. Kairasydän- ja lohkaretiedot ovat parhaimmillaan 50 vuotta vanhoja ja siten epätarkkoja tällä hetkellä hyödynnettäväksi. Raporteissa on analysoitu rauta ja rikki, mutta joissakin kohteissa on analysoitu myös kupari ja harvemmin koboltti. Analyysitulokset on ilmoitettu 0,1 %:n tarkkuudella. Misin alueella on tehty tutkimuksia useissa eri kohteissa, ja osa tutkimuskohteista on raportoitu erikseen. Merkittävämmät tutkimuskohteet (kuva 1) ovat: Välimaa, Välijoki, Sadinmaa, Tuorevaara, Mustalampi, Venelampi (raportti M19/3614/2006/1/10) ja Särkipalo sekä Pilkkakangas ja Köyryselkä. Tutkimusten yleisjohdosta vastasi toimialapäällikkö Erkki Vanhanen (vuoteen 2003) ja käytännön malmitutkimuksiin ja kenttätöihin osallistuivat tutkimusavustaja Antti Pakonen ja osan aikaa kausiapulainen Markus Kyläkoski geologi Jorma Isomaa johdolla. Geologi Helena Hulkki osallistui Tuorevaaran kairauksiin ja kairasydämien raportointiin osan aikaa vuonna Geologi Heikki Pankka jatkoi tutkimuksia Tuorevaaran alueella vuonna Geofyysikot Pertti Turunen (osan aikaa) ja Eero Sandgren ovat vastanneet geofysikaalisista mittauksista ja niiden tulkinnasta. Tutkimuskaivantojen, niihin liittyvän näytteenoton ja maaperästratigrafian selvittämisen on toteuttanut geologi Pertti Sarala tutkimusavustajien Jorma Valkaman ja Antti Pakosen avustuksella.

6 Kuva 1. Misin alueen tutkimuskohteiden sijainti 1: Fig. 1. The Location of the exploration targets in Misi area 1:

7 3 Tutkimusavustaja Pertti Telkkälä on vienyt kairareikätiedot tietokantaan ja avustanut raportin kuvien teossa. Alueen kallioperäkartoituksessa, lohkare-etsinnässä,, maaperätutkimuksissa ja syväkairauksissa kohteiden paikallistamiseen käytettiin Garmin 12 GPS-laitetta. Osa syväkairausreikien paikoista on tarkistettu paikantamislaitteen avulla. 2 MISIN ALUEEN GEOLOGIA Misin alue sijaitsee Pohjois-Suomessa muodostaen Peräpohjan liuskealueen koilliskulman. Keski-Lapin graniittikompleksi sijaitsee välittömästi liuskealueen pohjoispuolella. Alue on noin 50 km pitkä ja 12 km leveä luode-kaakkosuuntainen vyöhyke, jonka pohjoispuolella on Keski- Lapin graniittikompleksi sekä mahdollisesti tektonisen kontaktin erottamana lounais- ja koillispuolella arkosiitteja ja arkoosigneissejä. Alueellinen metamorfoosi on alhaisinta liuskealueen keskiosassa kasvaen reunaosiin mentäessä. Keskeisimmän tutkimusalueen geologia on esitetty kuvassa 2. Alueen keskiosassa mafiset vulkaniitit ovat vallitsevia. Mafiset laavat ovat pääosin koostumukseltaan tholeiittisia esiintyen paksuina mantelirakenteisina laavavirtoina. Näitä esiintyy pääasiassa alueen keskiosassa, mutta tavataan myös muualta. Rakenteeltaan nämä ovat granoblastisia ja koostuvat sarvivälkkeestä ja vaihtelevasti serisiittiytyneestä plagioklaasista sekä aksessorisesta magnetiitista. Toinen mafinen laavatyyppi on voimakkaasti albiittiutunut laava, jossa näkyy vielä alkuperäiset rakenteet haamumaisesti. Ne ovat granoblastisia, hieno- ja keskirakeisia sekä koostuvat sarvivälkkeestä, muutuneesta plagioklaasista, diopsidista sekä aksessorisesta magnetiitista ja titaniitista. Mafista tuffia ja tuffiittia esiintyy alueen lounaisreunalla kapeina luodekaakko -suuntaisina vyöhykkeinä, joissa esiintyy grafiittiliuske- ja kalkkisilikaattivälikerroksia. Nämä heikosti paljastuneet yksiköt näkyvät selvästi magneettisilla kartoilla. Kivet ovat hienorakeisia ja kohtalaisesti muuttuneita, pääasiassa albiittiutuneita sekä skapoliittiutuneita ja koostuvat sarvivälkkeestä, plagioklaasista ja magnetiitista.aksessoreina on titaniittia, biotiittia, rikkikiisua ja kuparikiisua. Kvartsiitteja ja vähäisempiä karbonaattikiviä sekä näiden erilaisia hydrotermisia muuttumistuloksia esiintyy kaakkois- ja koillisosassa. Rautamalmit liittyvät näihin kiviin. Alueen lounaispuolella ovat mafiset tuffit ja tuffiitit sekä näissä välikerroksina esiintyvät peliittiset sedimentit, joihin liittyy grafiittiliuskeita. Arkosiitit reunustavat Misin aluetta sekä lounaassa että koillisessa. Korkeamman metamorfoosin alueilla arkosiitit ovat uudelleen kiteytyneitä ja migmatiittiutuneita, mikä on hävittänyt alkuperäiset rakenteet. Kivet koostuvat kvartsista, plagioklaasista, muskoviitista, biotiitista sekä vähäisestä magnetiitista ja satunnaisista kordieriittiporfyroblasteista. Paikoin esiintyy myös kalimaasälpää. Nuoremmat gabrot ovat intrudoituneet kvartsiitteihin, marmoreihin ja mantelilaavoihin. Koostumukseltaan ne ovat sekä sarvivälke- että pyroksenigabroja. Pyroksenigabro on suhteellisen karkearakeisia ja rakenteeltaan ofiittisia koostuen orto- ja klinopyroksenista, sarviväkkeestä, plagioklaasista sekä vähäisemmistä biotiitista, magnetiitista, titaniitista, rikki- ja kuparikiisusta. Skapoliitti ja epidootti ovat tyypillisiä plagioklaasin muuttumistuloksia. Sarvivälkegabro on keskirakeista ja vain paikoin ofiittista. Pääasiallinen mafinen mineraali on sarvivälke ja pyroksenia

8 4 on ainoastaan relikteinä. Voimakasta albiittiutumista esiintyy usein sedimenttikivissä gabrojen kontaktissa. Kuva 2. Misin tutkimusalueen geologinen kartta. Fig. 2. The geological map of the Misi study area.

9 5 Heterogeenisia, magnesiumrikkaita ja piiköyhiä muuttuneita kiviä liittyy läheisesti magnetiittiesiintymiin toimien useimmissa tapauksissa niiden isäntäkivenä. Näistä käytetään yleisnimitystä karsi ja ne käsittävät dolomiitteihin liittyviä serpentiinikiviä sekä muita karsiutuneita kiviä kuten aktinoliitti-tremoliittikivistä kloriitti-, talkki-kloriitti- ja talkkikiviin. Karsikivet ovat yleisiä kaikissa rautaesiintymissä. Keski-Lapin granitoidista magmaa on myös tunkeutunut Misin liuskealueelle. Lisäksi esiintyy yleisesti pegmattiittijuonia. 3 SUORITETUT TUTKIMUKSET Tässä raportissa kuvataan Misin alueen eri kohteissa tehtyjä malminetsintätoimia. Kohteet ovat jo edellä mainitut Välimaa, Välijoki, Sadinmaa, Tuorevaara, Mustalampi, Särkipalo, Pilkkakangas ja Köyryselkä. 3.1 Lohkare-etsintä ja kallioperäkartoitus Ensimmäisenä toimenpiteenä kaikissa edellä mainituissa tutkimuskohteissa tehtiin lohkareetsintää ja kallioperäkartoitusta. Kalliopaljastumia alueella on niukasti, parhaiten paljastuneet alueet ovat tutkimusalueen S- ja E-osissa. Lohkareiden määrä vaihtelee myös suuresti alueen eri osissa. Runsaimmin lohkareita on alueen E- ja SE-osissa. Lohkaretutkimuksella etsittiin viitteitä mineralisoituneista kivistä ja rajattiin kohteita tarkempia tutkimuksia varten. Lohkaretutkimuksia tekivät tutkimusavustaja Antti Pakonen (AAP) ja kausiapulainen Markus Kyläkoski (MIKY). Tutkimuksissa kiinnitettiin erityistä huomiota muuttuneisiin lohkareisiin ja kalliopaljastumiin (albiittiutuminen, epidoottiutuminen, magnetiittiutuminen ja skapoliittiutuminen) ja niiden esiintymisrunsauteen. Köyryselän ja Pilkkakankaan tutkimusten lähtökohtana olivat kansannäytteinä lähetetyt sinkkikuparipitoiset lohkareet. Köyryselän lohkare sijaitsi jäätikön liikkeensuuntaisen moreeniselänteen keskiosassa maan pinnassa. Lohkarenäytteestä tehdyt analyysit osoittivat lohkareen sisältävä 5 % sinkkiä ja jonkin verran kuparia (Nenonen 2005a). Lohkarekartoituksessa ja monttututkimuksissa vastaavan tyyppisiä lohkareita ei kuitenkaan havaittu enempää. Pilkkakankaalla lohkare (sinkkiä 3-5 %) sijaitsi hakatun ja auratun alueen eteläreunassa ribbed-moreeniksi tulkitun harjanteen pinnalla. Sinkkipitoisen lohkareen kanssa samantyyppisiä lohkareita ei tavattu muita, mutta muita hydrotermisesti muuttuneita vulkaniittilohkareita esiintyi pintamoreenissa. Moreenipeitteen paksuudesta ja jäätikön virtauksen tulosuunnassa olleen suon vuoksi kallioperää ei tavoitettu, eikä lohkareen alkuperää voitu siten varmistaa. 3.2 Geofysikaaliset tutkimukset ja niiden tulkinta Mustalampi Tällä tutkimuskohteella tehtiin vuonna 2002 systemaattinen maastomittaus, magneettinen ja VLF-R mittaus ja sitä täydennettiin vuonna 2004 (kuvat 3-5). Siellä mitattiin 0,8 km 2 :n alue 10 m:n piste- ja 50 m:n linjavälillä. VLF-R mittauksessa käytettiin asemaa DHO38 taajuutena 23.4 khz. Magneettisessa tuloksessa on nähtävissä ympäristöstään poikkeava pyöreähkö kohde keskellä mittausaluetta sekä mittausalueen luoteisosassa. VLF-R mittauksen näennäisen ominaisvastuksen tuloksessa on nähtävissä magneettisen tuloksen kanssa samassa paikassa alueen keskiosassa selkeää poikkeavuutta tulosten yleisestä jakaumasta. Samanlainen paikka on havaittavissa mittausalueen koillisosassa karttanimen Rytiaapa pohjoispuolella. Alla esitetään tuloskartat. Niihin on merkitty v tehdyt kairareiät.

10 6 Kuva 3. Mustalammen magneettinen väripintakartta; totaalikentän vuon tiheys ja punaisilla ympyröillä kairareikien sijainti. Fig. The Mustalampi color coded magnetic total intensity map with diamond drill hole locations.3.

11 7 Kuva 4. Mustalammen VLF-R väripintakartta, näennäinen ominaisvastus ja punaisilla ympyröillä kairareikien sijainti. Fig. 4. The Mustalampi color coded VLF-R apparent resistivity map with diamond drill hole locations.

12 8 Kuva 5. MustalammenVLF-R väripintakartta; vaihekulma, punaisilla ympyröillä kairareikien sijainti. Fig. 5. The Mustalampi color coded VLF-R phase angle map with diamond drill hole locations. Särkipalo Kohteella tehtiin vuonna 2004 systemaattinen maastomittaus; magneettinen, VLF-R- ja IP mittaus (kuvat 6-9). Siellä mitattiin 1,6 km2:n alue, magnetometraus 10 m:n ja VLF-R sekä IP mittaus 20 m:n pistevälillä ja 50 m:n linjavälillä. VLF-R mittauksessa oli käytössä asema DHO38 taajuutena 23.4 khz. IP mittauksessa käytettiin dipoli-dipoli järjestelmää; a:n arvo oli 20 m ja n oli 3. Sekä magneettisessa että myöskin VLF-R ja IP -tuloksessa on nähtävissä pääpiirteissään kaakko luode suuntaiset ympäristöstään poikkeavat vyöhykkeet, jotka kääntyvät lännempänä itä länsi -suuntaisiksi. Pohjoisemmassa vyöhykkeessä magneettinen ja IP:n varautuvuustulos käyttäytyvät kutakuinkin samalla tavalla. Kohonneet IP varautuvuuden lukemat osuvat samoille paikoille kohonneitten magneettisten lukemien kanssa. VLF-R -mittauksen näennäisen ominaisvastuksen tuloksessa matalien vastusarvojen keskittymät sijaitsevat kohonneiden IP varautuvuuden ja magneettisten tuloslukemien vieressä. Alla esitetään tuloskartat. Niihin on merkitty vuonna 2004 ja vuonna 2005 tehdyt kairareiät. Reiän R366, R367 ja R368 kairausnäytteistä on määritetty tiheys, magneettinen suskeptiivisuus ja magneettinen remanenssi.

13 9 Kuva 6. Särkipalon magneettinen väripintakartta; totaalikentän vuon tiheys ja punaisilla ympyröillä kairareikien sijainti. Fig. 6. The Särkipalo color coded magnetic total intensity map with diamond drill hole locations.

14 10 Kuva 7. Särkipalon VLF-R väripintakartta, näennäinen ominaisvastus ja punaisilla ympyröillä kairareikien sijainti. Fig. 7. The Särkipalo color coded VLF-R apparent resistivity map with diamond drill hole locations.

15 11 Kuva 8. Särkipalon VLF-R väripintakartta; vaihekulma, punaisilla ympyröillä kairareikien sijainti. Fig. 8. The Särkipalo color coded VLF-R phase map with diamond drill hole locations.

16 12 Kuva 9. Särkipalon IP väripintakartta; varautuvuus, punaisilla ympyröillä kairareikien sijainti. Fig. 9. The Särkipalo color coded IP chargeability map with diamond drill hole locations. Tervajärvi Tällä tutkimuskohteella aloitettiin vuonna 2002 systemaattinen maastomittaus, magneettinen ja VLF-R mittaus ja se tehtiin valmiiksi vuonna 2004 (kuvat 10-12). Siellä mitattiin 2,4 km 2 :n alue 20 m:n piste- ja 100 m:n linjavälillä. VLF-R mittauksessa käytettiin asemaa DHO38 taajuutena 23.4 khz. Magneettisessa tuloksessa on nähtävissä viisi ympäristöstään poikkeavaa kaakko-luode suuntaista vyöhykettä. VLF-R mittauksen näennäisen ominaisvastuksen ja vaihekulman tuloksessa on nähtävissä kolme selkeää ympäristöstään poikkeavaa aluetta, jotka sijoittuvat magneettisten vyöhykkeiden viereen. Poikkeuksena on Tervajärven luoteispäästä alkava niin magneettisessa kuin VLF-R tuloksessa samassa paikassa havaittava kohti luodetta jatkuva vyöhyke. Alla esitetään tuloskartat. Niihin on merkitty v.2001 tehdyt Välimaan kairareiät.

17 Kuva 10. Tervajärven magneettinen väripintakartta; totaalikentän vuon tiheys ja punaisilla ympyröillä Välimaan kairareikien sijainti. Fig. 10. The Tervajärvi color coded magnetic total intensity map with the Välimaa diamond drill hole locations. 13

18 Kuva 11. Tervajärven VLF-R väripintakartta, näennäinen ominaisvastus ja punaisilla ympy-röillä Välimaan kairareikien sijainti. Fig. 11. The Tervajärvi color coded VLF-R apparent resistivity map with the Välimaa diamond drill hole locations. 14

19 15 Kuva 12. Tervajärven VLF-R väripintakartta; vaihekulma, punaisilla ympyröillä Välimaan kairareikien sijainti. Fig. 12. The Tervajärvi color coded VLF-R phase map with the Välimaa diamond drill hole locations. Tuorevaara , 09 Tällä tutkimuskohteella aloitettiin vuonna 2002 systemaattinen maastomittaus, magneettinen ja VLF-R mittaus ja se tehtiin valmiiksi vuonna 2004 (kuvat 13-15). Siellä mitattiin 15,0 km 2 :n alue 20 m:n piste- ja 100 m:n linjavälillä. VLF-R mittauksessa käytettiin asemaa DHO38 taajuutena 23.4 khz. Magneettisessa tuloksessa on nähtävissä useita ympäristöstään poikkeavia kaakko-luode suuntaisia vyöhykkeitä. VLF-R mittauksen näennäisen ominaisvastuksen ja vaihe-kulman tuloksessa ei ole nähtävissä sellaisia selkeitä ympäristöstään poikkeavia alueita, jotka sijoittuisivat samoille paikoille näiden magneettisten vyöhykkeiden kanssa. Magneettisten ja VLF-R tulosten ympäristöstään poikkeavat alueet sijoittuvat toistensa viereen. Alla esitetään tuloskartat. Niihin on merkitty vuonna 2002, 2004, 2005 ja 2006 tehdyt kairareiät. Reiän R346, R347, R348, R349, R351, R352, R353, R354, R391, R392, R393, R394, R395, R396 ja R397 kairausnäytteistä on määritetty tiheys, magneettinen suskeptiivisuus ja magneettinen remanenssi. Geofysiikan reikäluotaus on tehty seuraavissa rei issä: R351, R352, R353, R354, R391, R392,

20 16 R393, R394, R396 ja R397 käsittäen tiheyden, magneettisen suskeptiivisuuden, ominaisvastuksen, varautuvuuden ja luonnon gammasäteilyn suoran määrittämisen. Lisäksi seuraavissa rei issä on tehty gammaspektrometraus: R351, R352, R353, R354, R391, R392, R393 ja R394. Tuloksia tarkastellaan tarkemmin tutkimustyöselostusten yhteydessä. Kuva 13. Tuorevaaran magneettinen väripintakartta; totaalikentän vuon tiheys ja punaisilla ympyröillä kairareikien sijainti. Fig. 13. The Tuorevaara color coded magnetic total intensity map with diamond drill hole locations.

21 17 Kuva 14. Tuorevaaran VLF-R väripintakartta, näennäinen ominaisvastus ja punaisilla ympyröillä kairareikien sijainti. Fig. 14. The Tuorevaara color coded VLF-R apparent resistivity map with diamond drill hole locations.

22 18 Kuva 15. Tuorevaaran VLF-R väripintakartta; vaihekulma, punaisilla ympyröillä kairareikien sijainti. Fig. 15. The Tuorevaara color coded VLF-R phase map with diamond drill hole locations. Pilkkakangas , 09 Tällä tutkimuskohteella tehtiin vuonna 2001 systemaattinen maanpintamittaus VLF-R menetelmällä (kuvat 16 ja 17). Siellä mitattiin 2,8 km2:n alue 20 m:n piste- ja 100 m:n linjavälillä. Lisäksi viidellä linjalla tehtiin omapotentiaali- eli SP mittauksia. VLF-R -mittauksessa käytettiin asemaa DHO38 taajuutena 23.4 khz. VLF-R mittauksen näennäisen ominaisvastuksen ja vaihekulman tuloksessa on nähtävissä selkeitä ympäristöstään poikkeavia alueita, kaksi kaakkoluode suuntaista vyöhykettä. Ne selittää kallioperässä olevat matalavastuksiset tai johtavat kivilajiyksiköt. Alla esitetään tuloskartat. Niihin on merkitty vuonna 2001 ja 2002 tehdyt kairareiät.

23 Kuva 16. Pilkkakankaan VLF-R väripintakartta, näennäinen ominaisvastus ja punaisilla ympyröillä Sadinmaan ja Välimaan kairareikien sijainti. Fig. 16. The Pilkkakangas color coded VLF-R apparent resistivity map with Sadinmaa and Välimaa diamond drill hole locations. 19

24 20 Kuva 17. Pilkkakankaan VLF-R väripintakartta; vaihekulma, punaisilla ympyröillä Sadinmaan ja Välimaan kairareikien sijainti. Fig. 17. The Pilkkakangas color coded VLF-R phase map with Sadinmaa and Välimaa diamond drill hole locations. Ala-Pirttilampi Tällä tutkimuskohteella tehtiin vuonna 2001 systemaattinen maanpintamittaus VLF-R menetelmällä (kuvat 18 ja 19). Siellä mitattiin 3,2 km 2 :n alue 20 m:n piste- ja 100 m:n linjavälil-

25 21 lä. Mittauksessa käytettiin asemaa DHO38 taajuutena 23.4 khz. VLF-R mittauksen näennäisen ominaisvastuksen ja vaihekulman tuloksessa on nähtävissä selkeitä ympäristöstään poikkeavia alueita, kaakko-luode suuntaisia vyöhykkeitä. Ne selittää kallioperässä olevat matalavastuksiset tai johtavat kivilajiyksiköt. Alla esitetään tuloskartat. Niihin on merkitty vuonna 2002, 2004 ja 2005 tehdyt Tuorevaaran kairareiät. Kuva 18. Ala-Pirttilammin VLF-R väripintakartta, näennäinen ominaisvastus ja punaisilla ympyröillä Tuorevaaran kairareikien sijainti. Fig. 18. The Ala-Pirttilampi color coded VLF-R apparent resistivity map with Tuorevaara dia-mond drill hole locations.

26 22 Kuva 19. Ala-Pirttilammin VLF-R väripintakartta; vaihekulma, punaisilla ympyröillä Tuorevaaran kairareikien sijainti. Fig 19. The Ala-Pirttilampi color coded VLF-R phase map with Tuorevaara diamond drill hole locations. 3.3 Maaperätutkimukset Maaperätutkimukset painottuivat Misin alueen jäätikkösyntyisten maaperämuodostumien tulkintaan korkeusmallin avulla ja niiden koostumuksen selvittämiseen monttututkimuksin. Alueen yleisin muodostumatyyppi on jäätikön viimeisimpään liikesuuntaan ( º) nähden poikittaisina moreeniharjanteina esiintyvät ribbed-moreenit (kuva 20), joiden koostumusta, rakennetta ja stratigrafiaa selvitettiin useissa eri kohteissa mm. Köyryselän koillispuolella, Venejärven luoteisosassa ja Tuorevaarassa. Harjanteille on hyvin tyypillinen piirre suurikokoisten, teräväsärmäisten lohkareiden verhoama pinta (kuva 21). Harjanteet koostuvat kahdesta moreeniyksiköstä (Sarala & Nenonen 2005), joista alempi edustaa pitempimatkaista jäätikön kuljetusta ja ylempi

27 23 hyvin lyhyttä ( m), louhivan jäätikkötoiminnan seurauksena syntynyttä moreeniyksikköä. Alueella tavatut mineralisoituneet pintalohkareet liittyvät tähän lyhyeen kuljetukseen ja edustavat siten paikallista kallioperän piirrettä. Alueella esiintyvissä drumliineissa tilanne on kokonaan toinen, sillä niissä kuljetusmatka voi olla useita tai jopa kymmeniä kilometrejä. Kuva 20. Korkeusmalli ja glasiaalimorfologia Misin alueella Sarala & Nenonen (2005) mukaan. Fig. 20. Digital elevation model and glacial morphology in Misi according to Sarala & Nenonen (2005).

28 24 Kuva 21. Kuva 21. Lohkarepeitteinen ribbed-moreeniharjanne Misin kylän itäpuolella. Kuva P. Sarala. Fig. 21. Ribbed moraine ridge with boulder cover in the eastern side of Misi village. Photo P. Sarala. Ribbed-moreenien ylemmän moreeniyksikön aineksen paikallisuus näkyy myös moreenigeokemiassa. Esim. kulta- ja kuparipitoisuudet ovat useassa tutkimusmontussa kohonneet taustapitoisuuksista 1-2 m:n syvyydellä. Ilmeisesti lähempänä mineralisoitunutta kallioperää myös alemman moreeniyksikön metallipitoisuudet kohoavat. Alueellisesti tarkasteltuna kupari- ja kultapitoisuudet (kuvat 22 ja 23) kohoavat useassa kohteessa, mutta merkittävimmin Pilkkakankaalla, Tuorevaarassa ja Köyryselässä. Moreeninäytteistä seulottiin hienoin fraktio (>0,06 mm), joka analysoitiin kuningasvesiuuton jälkeen ICP-AES:lla (511P-paketti; 31 alkuainetta) ja kulta GFAAS:lla (521U-paketti). Analyysiproseduurit on kuvattu Niskavaaran (1995) artikkelissa. Myös moreenin kiviaineksessa eri moreeniyksikköjen välinen ero on selkeästi havaittavissa (kuva 24). Alemmassa moreenissa pitkämatkaisten (> 5 km) graniittien määrä ja kivilajihajonta on suurempi. Ribbed-moreeniharjanteiden ylemmän moreenin hyvä paikallisen kallioperän indikaatio on erittäin tärkeä ominaisuus kallioperän mineralisoituneita ja esim. hydrotermisesti muuttuneita rakenteita ja vyöhykkeitä kartoitettaessa. Näin näytteenotto voidaan kohdentaa pintamoreeniin ja saavuttaa selkeästi taloudellisuutta näytteenoton nopeutuessa ja tehostuessa.

29 25 Kuva 22. Tutkimusmonttujen moreenin hienoaineksen (<0,06 mm) kultapitoisuudet Misissä. Symbolien vieressä olevat numerot osoittavat tutkimusmontun tunnistetta. Fig. 22. Distribution of gold in the fine till fraction (<0.06 mm) of test pits in Misi. The numbers next to symbols in the map indicate test pit ID-numbers. Kuva 23. Tutkimusmonttujen moreenin hienoaineksen (<0,06 mm) kuparipitoisuudet Misissä. Symbolien vieressä olevat numerot osoittavat tutkimusmontun tunnistetta. Fig. 23. Distribution of copper in the fine till fraction (<0.06 mm) of test pits in Misi. The numbers next to symbols in the map indicate test pit ID-numbers.

30 26 M 2005 POS ,10 M 2005 POS ,40 12 % 2 % 49 % 27 % Graniitti Emäksi nen vul kani i tti Kvartsiitti Dioriitti Albitiitti Gr ani i ttignei ssi Apliitti 4 % 2 % 10 % 4 % 45 % Graniitti Emäksi nen vul kani i tti Kvartsiitti Dioriitti Albitiitti Gr ani i ttignei ssi Apliitti 13 % Gabr o 1 % 3 % 4 % 2 % 21 % 1 % 0 % Kuva 24. Kaksi kivilaskua esimerkkinä paikallisen kallioperän heijastumisesta moreenin kivilaskuihin ribbed-moreenien yläosassa. Syvempänä pitkämatkaisten graniittien osuus ja kivilajien vaihtelu ovat suuremmat. Fig. 24. Examples of the use of till pebble countings in an estimation of source rocks in ribbed moraine area of Misi. Deeper in the till section the number of granites and the variation of rock types increases indicating long transport distance (> 5 km). Kuva 25. Kultahippuja tutkimusmonttujen (2005 POS ja 2005 POS ) moreenin raskasmineraalinäytteissä. Fig. 25. Gold nuggets in heavy mineral samples of till in test pits 2005 POS and 2005 POS in Misi. Tutkimusmontuista otettiin myös n. 12 l:n näytteitä raskasmineraalitutkimuksiin. Näytteet märkäseulottiin alle 2 mm:n seulalla, jonka jälkeen ne rikastettiin spiraalirikastimella (ns. kultakoira)

31 27 ja magnetiitti erotettiin käsimagneetilla (Sarala et al. 2005). Päämineraalit olivat magnetiitti, hematiitti, granaatti, epidootti ja jonkin verran esiintyi kupari- ja rikkikiisua. Myös kaksi melko pyöristynyttä kultahippua löytyi moreenista montuista 2005 POS ja 2005 POS (kuva 25). 3.4 Syväkairaukset ja kairaustulokset Kohteiden kairaukset teki pääasiassa ulkopuolinen urakoitsija. Muutamia kohteita kairattiin GTK:n POKA-kalustolla. Kaikki kairaukset on tehty T-56 kalustolla. Suurin osa kairarei'istä on varustettu suojaputkilla ja hatutettu. Kairasydänten raportointi ja näytekäsittely analyysiä varten on tehty Rovaniemen näytekäsittelytiloissa. Kairasydännäytteet on analysoitu GTK:n laboratoriossa. Osa kairasydämistä analysoitiin GTK:n Rovaniemen yksikön geolaboratoriossa. Kairasydämet ositettiin kivilajirajat huomioiden noin metrin mittaisiksi näytteiksi. Kairasydämet halkaistiin timanttisahalla ja toinen puoli sydämestä jätettiin kairasydänlaatikkoon arkistoitavaksi ja toinen puoli kuivattiin, murskattiin kromiteräsmurskaimella (menetelmä 31) ja jauhettiin hienoksi rengasmyllyllä hiiliteräsjauhinastiassa (menetelmä 40). Näytteistä analysoitiin ICPpakettiin kuuluvat alkuaineet ja lisäksi vielä Au, Pt ja Pd. Jauhettujen näytteiden liuotuksessa käytettiin kuningasvesiliuotusta 90 C:n lämpötilassa ja analysointi tapahtui ICP-tekniikalla (GTK:n menetelmä 511P). Jalometallimääritykset tehtiin fire assay-rikastusmenetelmillä 704 P tai 705 P näytemäärästä riippuen. Analysointi tapahtui ICP-AES-tekniikalla. Pilkkakankaan ja Köyryselän kohteissa ei suoritettu kairauksia. Misin Välimaan kairaukset aloitettiin syyskuussa Välimaan kohde valittiin kairauskohteeksi geofysikaalisissa maastomittauksissa esille tulleen sähkömagneettisen anomalian ja alueelta löytyneiden kuparikiisu- ja malakiitti-pitoisten lohkareiden perusteella. Tutkimuskohteeseen kairattiin 8 (R ) kairareikää käsittävä profiili (kuva 10) GTK:n POKA-kalustolla. Kairaprofiili suunniteltiin suuntaan 40 kohtisuoraan liuskejakson poikki. Sama suunta on myös kairaussuunta, kairauskulman ollessa 45. Kairasydämissä tavattiin kiilleliusketta, grafiittipitoista liusketta, tuffiittia ja emäksistä vulkaniittia. Kiilleliuskeessa esiintyy useimmiten punaisia 1-5 mm:n läpimittaisia granaattikiteitä. Selvää, mutta heikkoa albiittiutumista havaittiin myös. Kairausprofiilin koillispäässä grafiittiliuskeen määrä kasvaa kairasydämissä. Leikkaavina juonina esiintyvät diabaasijuonet ja ohuet kvartsijuonet. Sulfidimineraaleina tavataan rikki- ja magneettikiisua varsinkin grafiittipitoisten liuskeiden yhteydessä. Paikoin esiintyy vähän kuparikiisua (kuparipitoisuus ppm). Rautapitoisuus vaihtelee 7,4-12,0 %:n välillä ja rikkipitoisuus 0,6-6,4 %:n välillä. Satunnaisesti tavataan sinkkivälkettä, mutta analysoidut sinkkipitoisuudet ovat alhaisia ( ppm). Kaikki jalometallipitoisuudet (kulta, palladium ja platina) ovat alle määritysrajan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Syväkairaukset aloitettiin Misin Välijoella vuoden 2001 loppupuolella. Kohteeseen kairattiin (urakoitsijana Suomen Malmi Oy) 2 erillistä reikää (R ) (kuva 13). Kairauspaikat valittiin geofysikaalisen maastomittauksen perusteella. Molemmissa kairauspaikoissa geofysikaalisissa mittauksissa tuli esille voimakas sähkömagneettinen anomalia. Kairasydämissä tavataan Misin jakson tyypillisiä kivilajeja; emäksistä vulkaniittia, tuffiittia ja grafiittiliusketta. Leikkaavina juonina tavataan kvartsijuonia, joissa saattaa paikoin olla vähän rikkikiisua pirotteena ja läiskinä. Sähköiset häiriöt todettiin grafiittipitoisten liuskeiden aiheuttamiksi. Ensimmäinen reikä jouduttiin lopettamaan rikkonaisen ja vuotavan kallioperän takia. Reiän loppuosaan osui pieni sinkkivälke-lyijyhohde-mineralisaatio. Mineralisaatio on grafiittipitoisessa liuskeessa. Analyysitulosten mukaan sinkkipitoisuus on 1,58 % ja lyijypitoisuus 0,908 % 1,2 metrin matkalla. Kuparipi-

32 28 toisuus analysoiduissa kairasydämissä on parhaimmillaan 0,2 % (enimmäkseen vaihtelee 0,02-0,04 %:n välillä). Rautapitoisuus on välillä 3,6-6,8 %, mutta saattaa nousta 12,5 %:iin. Rikkipitoisuus on alhainen vaihdellen 0,04-3,9 %:n välillä. Misin alueen länsiosaan Sadinmaahan kairattiin yksi pitkä profiili vuoden vaihteessa Suomen Malmi Oy:n urakoimana. Profiili kairattiin koillis-lounassuunnassa, kairauskulman ollessa 45. Profiiliin sisältyi 7 kairareikää (R ) (kuva 16). Kairasydämissä tavattiin kiilleliusketta, tuffiittia ja grafiittipitoista liusketta. Kiilleliuske ja tuffiitti ovat granaattipitoisia. Tuffiitissa havaittiin heikkoa albiittiutumista ja vähän rikkikiisua pirotteena ja läiskinä. Magnetiittia esiintyy myös pirotteena. Grafiittipitoisessa liuskeessa tavataan lähinnä magneettikiisua raitoina, pirotteena ja läiskinä. Grafiitin määrä vaihtele ja grafiittipitoisen liuskeen määrä lisääntyy lounaaseen päin. Kairasydämissä tavataan vähän merkkejä kuparikiisusta. Kuparipitoisuus vaihtelee 0,075-0,29 %:n välillä. Rautapitoisuus on 5,8-13,1-17 %:n välillä ja rikkipitoisuus on 0,54-6,0 %:a. Parhaimmat sinkkipitoisuudet ovat 0,22-0,23 2m:n matkalla ja 0,1-0,27 3m:n matkalla. Kvartsijuonen (10 cm) yhteydessä tavataan sinkkivälkettä ja tämän osuuden sinkkipitoisuus on 0,8%. Osasta kairasydämistä on myös analysoitu hiili, jonka pitoisuus vaihtelee 0,05-3,27:n välillä. Jalometallit (kulta, palladium ja platina) ovat alhaisia, korkeimmillaan 0,058 ppm. Ennen Tuorevaaran kairauksia kohteessa suoritettiin kallioperäkartoitusta ja lohkaretutkimuksia. Kohteen kenttätutkimuksissa löytyi voimakkaasti muuttuneita, heikosti kiisuuntuneita vulkaniittilohkareita. Lohkareet ovat voimakkaasti albiittiutuneita, epidoottiutuneita ja paikoin skapoliittiutuneita. Useimmiten lohkareet ovat kvartsipitoisia (juonia ja osueita). Kalliopaljastumia alueella on harvakseltaan, lähinnä kiilleliusketta. Vuonna 2002 kairattiin 4 reiän profiili (R ). Kohteeseen tehtiin valtaus tutkimusrauhan varmistamiseksi syksyllä Talvella jatkettiin syväkairauksia, jolloin kairattiin 11 reikää (reiät ja 369) (kuva 13). Usein on vaikeaa määrittää kairasydämen kivilajin alkuperää, koska muuttuminen on ollut niin voimakasta. Kairasydämissä muuttuminen ilmenee pääasiassa albiittiutumisena ja epidoottiutumisena. Näiden lisäksi usein esiintyy myös skapoliittiutumista ja magnetiittiutumista, satunnaisesti vähän karbonaattiutumista. Säteilymittauksia kairasydämistä ei ole tehty. Kairasydämissä tavataan emäksistä vulkaniittia, -tuffiittia, kvartsiittia ja kiilleliusketta (paikoin fylliittisiä osueita). Leikkaavina juonina esiintyy kvartsijuonia. Satunnaisesti tavataan albitiittijuonia. Yhdessä rei'ässä tavataan vulkaniitin yhteydessä cherttimäistä kivilajia (epäpuhdas, kova, sarvivälke-tremoliittiosueita). Reikäluotaukset tehtiin kairareikiin R (Astrock Oy). Rikkikiisu on yleisesti esiintyvä sulfidimineraali, mutta magneettikiisua tavataan myös. Kuparikiisua esiintyy satunnaisesti paikoin jopa runsaasti pirotteena ja läiskinä. Magnetiitin esiintyminen on yleistä. Magnetiitti liittyy muuttumisprosessiin, mutta osa saattaa olla primaarista alkuperää. Kuparipitoisuus vaihtelee laajasti ollen parhaimmillaan 0,73 %. Kuparikiisupitoisissa juonissa kuparipitoisuus nousee 10 %:iin. Kuparipitoisuus näyttää joissakin rei issä hyvin korreloivan kullan, palladiumin ja platinan kanssa. Sama näkyy tietenkin myös rikissä ja raudassa. Rautapitoisuus on maksimissaan 17,7 % ja rikkipitoisuus 2,9 %. Eräässä rikkikiisuvaltaisessa osueessa rautapitoisuus on 29,5 % ja rikkipitoisuus nousee 12,2 %:iin. Sinkkipitoisuus on alhainen, mutta satunnaisesti nousee 0,37 %:iin. Jalometallipitoisuus vaihtelee ollen alhainen, maksimissaan kulta 49, palladium 41 ja platina 19 ppb:tä. Tuorevaara 2 -valtaukselle kairattiin vuonna 2006 noin 600 m pitkään profiiliin seitsemän syväkairausreikää (R ) yhteispituudeltaan 990 m (kuva 13) aikaisemmin geofysikaalisesti maastomitatulle alueelle. Profiili sijoittuu Isopalon maantien ja Misijoen Peuralammin väliin. Reiät lävistävät alueelle tyypillisiä kiviä kuten emäksistä vulkaniittia, kiilleliuskeita ja graniittia,

33 29 jotka ovat vaihtelevasti hydrotermisesti muuttuneita. Muuttuminen vaihtelee täydellisestä albiittiutumisesta tai karsiutumisesta vain heikkoon haamumaiseen jälkeen. Tyypillisiä muuttumisprosesseja ovat albiittiutuminen, amfiboliutuminen, kloriittiutuminen, karsiutuminen ja epidoottiutuminen.kapeat leikkaavat kvartsijuonet ovat yleisiä ja paikoin esiintyy granaattiporfyroblasteja se skapoliittia välikerroksina. Astrock Oy teki rei istä kairanreikäluotaukset. Malmiutuminen Tuorevaaran kairausprofiilin kivissä on heikkoa. Vaihtelevasti magneettisessa kivessä esiintyy magnetiittia pääasiassa heikkona, mutta paikoin kohtalaisen pirotteena sekä harvemmin raekasaumina tai lähes kompakteina kapeina raitoina. Kiisuja esiintyy paikoin pääasiassa heikkona pirotteena, mutta joskus runsaammin varsinkin kvartsijuonissa. Magneetti- ja rikkikiisu ovat yleisimmät sulfidimineraalit, mutta heikkoa kuparikiisupirotetta esiintyy vain satunnaisesti. Tätä kirjoitettaessa pääosa analyyseistä on kesken. Vain kolmesta rei ästä ovat analyysit käytössä. Kairareikäraporttien perusteella ei kuitenkaan ole odotettavissa mitään merkittäviä arvometallipitoisuuksia. Rautapitoisuus vaihtelee 0,25 17,9 %, rikki 0,1 0,89 %, kupari alle 800 ppm ja sinkki alle 340 ppm. Kultapitoisuus jää suurimmassa osassa alle erotuskynnyksen 10 ppb ja muualla pitoisuus vaihtelee ppb. Pd- ja Pt-pitoisuudet jäävät lähes poikkeuksetta erotuskynnyksen 10 ppb alle ja korkeimmat pitoisuudet ovat noin 20 ppb. Kenttätutkimusten tuloksena löytyi Särkipalon alueelta myös paikoin voimakkaasti muuttuneita, kiisupitoisia lohkareita. Luonteeltaan lohkareet muistuttavat Tuorevaaran lohkareita. Valtaus kohteeseen tehtiin syksyllä Vuonna 2004 Särkipalon kohteeseen kairattiin 9 reikää (R ). Seuraavana vuonna jatkettiin kairauksia, ja reikiä tehtiin 9 kpl lisää (R ) (kuva 6). Yleisin kivilaji alueella on emäksinen vulkaniitti. Kivi on voimakkaasti muuttunut; epidoottiutunut, albiittiutunut, biotiittiutunut ja kloriittiutunut. Kohteen S-puolella tavattiin graniittia, ja hapanta vulkaniittia (saattaa olla graniittiin liittyvä jäähtymisreunus). Kairasydämissä tuli esille karsivyöhyke. Juonina esiintyvät metadiabaasi, kvartsi- ja karbonaattijuonet. Kairareikä 366 on luodattu (Astrock Oy). Yleisimmät malmimineraalit ovat rikkikiisu, magneettikiisu ja kuparikiisu. Rautapitoisuus vaihtelee 4,9-19 %:n välillä, rikkipitoisuus 0,35-6,9 %:n välillä ja kuparipitoisuus enimmäkseen alle 0,1 %, mutta myös kuparipitoisempia osueita tavataan, jolloin kuparipitoisuus vaihtelee 0,13-0,83 %:n välillä. Korkein kuparipitoisuus on 1,63 %. Rei'ässä 361 kuparipitoisuus on 0,74 %/4m, ja rei'ässä 366 1,9 %/0,3m. Kultapitoisuudet ovat alhaisia vaihdellen ppb:n välillä, samoin myös palladium- ja platinapitoisuudet ollen alle 128 ppb tä. Satunnaisesti kulta saattaa nousta 1430 ppb. Kun verrataan Tuorevaaran ja Särkipalon analyysituloksia kuparin ja kullan osalta, näyttää Särkipalo olevan edellä mainittujen metallien suhteen potentiaalisempi kuin Tuorevaara. Mustalammen kohteeseen kairattiin syksyllä 2005 GTK:n POKA-kalustolla. Perusteena oli vanhoista Rautaruukki Oy:n kairasydämistä saadut hyvät kuparipitoisuudet. Kairareiät (R ) (kuva 3) oli suunniteltu N-S-suuntaiseen profiiliin. Profiiliin saatiin kairattua kaksi reikää, ja sitten alkoivat vaikeudet. Alueen paksut hiekkasedimentit vaikeuttivat kairausta siten, että putket katkeilivat jatkuvasti. Reikäpaikkoja jouduttiin jatkuvasti siirtämään, ja lopputulos oli kaikkea muuta kuin profiili. Kairauksissa tavattiin lähes kompakti magnetiittimalmi. Kahden reiän kairasydämet analysoitiin. Rautapitoisuus on korkea, maksimissaan 49 %. kuparipitoisuus nousee myös siellä, missä on runsaasti magnetiittia ollen em. kohdalla 0,238 %. Rikkipitoisuus on korkeimmillaan 4,43 %, mutta muuten vaihtelee 0,06-1,03 %:n välillä. Jalometallipitoisuudet ovat alhaisia alle 10 ppb. Yhdessä kuparipitoisessa kohdassa palladiumpitoisuus nousee 168 ppb:hen.

34 30 Taulukko 1. Misin alueen tutkimuskohteiden syväkairaukset. Tabel 1. Diamond drillings in different targets in Misi. Välimaa X Y suunta kaltevuus pituus m 3614/2001/R , , , /2001/R , , , /2001/R , , , /2001/R , , , /2001/R , , , /2001/R , , , /2001/R , , , /2001/R , , ,50 Välijoki 3614/2001/R , , , /2001/R , , ,70 Sadinmaa 3614/2001/R , , , /2001/R , , , /2002/R , , , /2002/R , , , /2002/R , , , /2002/R , , , /2002/R , , ,10 Tuorevaara 3614/2002/R , , , /2002/R , , , /2002/R , , , /2002/R , , , /2004/R , , , /2004/R , , , /2004/R , , , /2004/R , , , /2004/R , , , /2004/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2006/R , , , /2006/R , , , /2006/R , , ,80

35 /2006/R , , , /2006/R , , , /2006/R , , , /2006/R , , ,95 Särkipalo 3614/2004/R , , , /2004/R , , , /2004/R , , , /2004/R , , , /2004/R , , , /2004/R , , , /2004/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , ,00 Mustalampi 3614/2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , , /2005/R , , ,20 4 MISIN ALUEEN MALMIPOTENTIAALISUUDEN ARVIOINTI Geologian tutkimuskeskuksen tekemät tutkimukset Misin alueella viittaavat liuskealueen mahdolliseen malmipotentiaalisuuteen. Liuskejakson kivilajit ja siihen liittyvä voimakas hydroterminen muuttuminen edustaa samanlaista geologista ympäristöä, missä on todettu muualla maailmassa kupari- ja kultamalmeja (mm. Kanadan ja Australian samanikäiset malmiesiintymät). Tätä tukee myös Niirasen (2005) fluiditutkimukset. Tähän mennessä syväkairausten tuloksena on löytynyt kupari- ja kultapitoisuuksia. Särkipalossa kuparipitoisuus on parhaimmillaan 0,9 % ja kultapitoisuus nousee 1430 ppb. Misin liuskealue on laaja, joten liuskealueen poikki tarvitaan lisää syväkairausprofiileja. Tuorevaarasta kohti luodetta menevään liuskejaksoon on kairattu vain kaksi poikkiprofiilia. Tuorevaaran kuparipitoisten lohkareiden ja moreenin kohonneiden kulta- ja kuparipitoisuuksien alkuperän selvittämistä pitäisi jatkaa mm. tihennetyllä moreeninäytteenotolla

36 32 lohkareiden länsipuolella. Misin Venejärven luoteisosassa liuskejakso on lähes tuntematon ja sillä alueella pitäisi tehdä lisää ensivaiheen maaperätutkimuksia ja moreeninäytteenottoa tutkimusten kohdentamiseksi. Syväkairauksia Venejärven Pontikkaniemessä on aikoinaan tehty Outokumpu Oy. Alueen kairasydämistä löytyi kohtalaisia kulta- ja kuparipitoisuuksia. Tämän hankkeen aikana ei Pontikkaniemessä tutkimuksia ole voitu tehdä, koska Tertiary Minerals Ltd on tehnyt alueelle valtauksen. Misin alueella on useita rautamalmiesiintymiä. Osasta näistä esiintymistä on louhittu rautamalmia vuosien välisenä aikana. Louhittuja esiintymiä ovat Misin alueella Kärväsvaara ja kauempana eteläpuolella Raajärvi ja Leveäselkä. Aikoinaan nämä esiintymät on louhittu pelkästään rautamalmin takia, mutta niihin ja muihin alueen rautaesiintymiin liittyy myös vähän kuparia (Rautaruukin analyysitulokset) ja huhupuheen mukaan myös kultaa (Raajärven kaivos). Louhittujen malmien rikastushiekkaan ja sivukivien hyödyntämiseen liittyvä malmipotentiaali pitäisi selvittää rikastushiekka-altaalle suunnatulla näytteenotolla. Esim. kullan esiintymistä olisi hyvä tutkia rikastushiekka-altaaseen tulleen syöttöputken juurelta. Välijoen kairauksissa ilmeni kohonneita sinkki- ja lyijypitoisuuksia. Koska sinkki- ja lyijy eivät olleet malminetsintäsuunnitelmissa ja ennen kaikkea kairauskapasiteetin puute estivät tutkimusten jatkamisen kohteessa. Misin alueelta on saatu kansannäytteinä muutamia hyviä sinkki- ja lyijypitoisia lohkareita. Köyryselän sinkkipitoisen lohkareen alkuperän selvittämistä pitäisi jatkaa kauempana lännessä, sillä drumliineissa kuljetusmatkat ovat usein pitkiä, jopa 5-10 km Alueen malmipotentiaalin perusteellinen selvittämiseen tarvitaan vielä lisää syväkairausta, moreeninäytteenottoa ja tutkimuskaivantojen tekoa. Myös henkilöstöresurssien vähyys ovat viivästyttäneet tutkimusten loppuunsaattamista ja jatkotutkimusten suunnittelua päätettiin siirtää myöhempään ajankohtaan. Laaja-alaisten geofysikaalisten maastomittausten sijasta tulisi tehdä tihennetty lentomittaus koko malmipotentiaalisella rautamalmialueella. Tätä on esitetty vuoden 2007 lentosuunnitelmaan, mutta se ei tällöin toteutunut. Misin liuskealueelle sen malmipotentiaaliseen osaan on suunniteltu profiilipainovoimamittaus täydentämään olemassa olevaa magneettista ja sähköistä geofysikaalista maastomittausta. Suunnitelma on hyväksytty ja tilattu GPK:lta. Mittaus tulisi toteuttaa huolimatta Misin jatkotutkimusten mahdollisesta lopettamispäätöksestä, koska se antaa uutta tietoa myös mahdolliselle tutkimusten jatkajalle. Muita välittömiä jatkotoimenpiteitä ei Misin liuskealueelle ole painovoimaprofiilien lisäksi suunniteltu eikä tilattu. Muita jatkotoimenpiteitä ovat tihennetyn (pisteväli m) moreenigeokemian näytteenoton toteuttaminen iskuporakalustolla Tuorevaarassa. Näytteenotto voidaan kohdentaa harjanteissa pintamoreeniin (1,0-2,0 m syvyyteen) ja suolla pohjamoreeniin ja mahdolliseen rapakallioon. Tihennettyä pintamoreeninäytteenottoa voitaneen soveltaa myös muille ribbed-moreenialueiden ongelmallisille kohteille. Lisäksi kallioperän mineralisoituneiden rakenteiden/vyöhykkeiden etsimiseen voidaan soveltaa MMI-näytteenottoa, joka soveltuu niin paksujen moreenien ja lajittuneiden maa-ainesten alueelle että myös turv le.

37 33 5 LIITTYY Havaintolomakkeet Paljastuma- ja lohkarehavainnot 00-AAP-1 11, 30 39, AAP-57 69, 72, 74, 75 91, 93 99, , , , MIKY-1 73, 78 83, 93 94, 96, AAP-L1 L5 04-AAP AAP-1 3, Tutkimusmonttuhavainnot , (2004) 2005 POS POS Kairausraportit Välimaa M52.2/3614/2001/R323-R330 Välijoki M52.2/3614/2001/R331-R332 Sadinmaa M52.2/3614/2001/R333-R334 M52.2/3614/2002/R335-R339 Tuorevaara M52.2/3614/2002/R346-R349 M52.2/3614/2004/R352-R355 M52.2/3614/2004/R358-R359 M52.2/3614/2005/R350-R351 M52.2/3614/2005/R356-R357 M52.2/3614/2005/R369 M52.2/3614/2006/R391-R397 Särkipalo M52.2/3614/2004/R360-R365 M52.2/3614/2004/R367 M52.2/3614/2005/R366 M52.2/3614/2005/R368 M52.2/3614/2005/R375-R383 Mustalampi M52.2/3614/2005/R370-R374