Malmitutkimukset Rovaniemen kaupungin Muurolan Kuusivaarassa vuosina 2003 ja 2005 Jorma Isomaa, Eero Sandgren

Transkriptio

1 Länsi-Suomen yksikkö/pohjois-suomen yksikkö Kokkola Malmitutkimukset Rovaniemen kaupungin Muurolan Kuusivaarassa vuosina 2003 ja 2005 Jorma Isomaa, Eero Sandgren

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Tekijät Jorma Isomaa Eero Sandgren Päivämäärä / Dnro Raportin laji M19 Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus, Pl Rovaniemi Raportin nimi MALMITUTKIMUKSET ROVANIEMEN KAUPUNGIN MUUROLAN KUUSIVAARAS- SA VUOSINA 2003 JA Tiivistelmä Kuusivaara sijaitsee Läpin läänissä, Rovaniemen kaupungissa, Muurolan kylästä 15 kilometriä maantietä no 930 länteen. Tutkimukset aloitettiin kallioperästä löytyneiden kuparihohdeviitteiden perusteella. Tutkimuskohteessa suoritettiin lohkare-etsintää, kallioperäkartoitusta, geofysikaalisia maastomittauksia (magneettinen, VLF-r- ja IP-mittausta) ja syväkairausta (19R/ 1932,20 m). Kairauksissa tavattiin voimakkaasti ruhjoutuneita ja muuttuneita kiviä. Kairasydämissä oli satunnaisesti magneetti-, kupari-, rikkikiisua, kuparihohdetta, metallista kuparia ja magnetiittia. Analysoitujen näytteiden metallipitoisuudet jäivät alhaisiksi. Kuparipitoisuus on enimmäkseen alle 0,1 %:n, kuparin maksimipitoisuudeksi todettiin3,4 %. Jalometallipitoisuudet jäivät myös alhaisiksi vaihdellen ppb:n välillä. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Rovaniemi, Kuusivaara, kuparihohde, kuparikiisu, metallinen kupari, magneettinen, VLF-r- ja IP-mittaus. Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Lapin lääni, Rovaniemi, Muurola, Kuusivaara. Karttalehdet Muut tiedot Arkistosarjan nimi Tutkimustyöselostus Kokonaissivumäärä 13 sivua ja 2 liitesivua Kieli Suomi Yksikkö ja vastuualue Länsi-Suomen yksikkö/320 Pohjois-Suomen yksikkö/501 Allekirjoitus/nimen selvennys Jorma Isomaa Arkistotunnus Hinta Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys Eero Sandgren Julkisuus Julkinen

3 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE Authors Jorma Isomaa Eero Sandgren Date / Rec. no Type of report M19 Commissioned by Geological survey of Finland Title of report ORE EXPLORATION IN THE YEARS 2003 AND 2005 AT MUUROLA KUUSIVAARA IN ROVANIEMI TOWN. Abstract Kuusivaara is located in Lapland province, Rovaniemi town, 15 km west of Muurola village. The causes to start exploration was chalcocite found in the bedrock. The exploration methods were boulder tracing, geological mapping, geophysical measurements and diamond drilling (19 holes/1932,20m). There are in the drill cores basic vulcanite rocks, which have a small amount chalcopyrite, pyrrhotite, pyrite, chalcocite and native copper and magnetite.the metal contents of the analysed core samples were low. Copper content is mostly < 0,1 %, max copper content is 3,4 %. The content of gold, palladium and platinum is low too. It varies between ppb. Keywords Rovaniemi, Kuusivaara, chalcocite, chalcopyrite, native copper, magnetic and VLF-r- and IPmeasurements Geographical area Finland Lapland province, Rovaniemi, Muurola, Kuusivaara. Map sheet Other information Report serial Mineral exploration report Total pages 13 pages and 2 appendices Unit and section Western Finland Office/320 Northern Finland Office/501 Signature/name Language finnish Archive code Price Project code Signature/name Confidentiality Public Jorma Isomaa Eero Sandgren

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO SUORITETUT TUTKIMUKSET Lohkare-etsintä ja geologinen kartoitus Geofysikaaliset tutkimukset ja niiden tulkinta Kairaukset Kemialliset analyysit TUTKIMUSTULOKSET Alueen geologiasta Malmigeologiasta Analyysituloksista AIHEEN ARVIOINTI LIITELUETTELO LIITTYY-AINEISTO LIITTEET

5 JOHDANTO Kuusivaaran tutkimuskohde sijaitsee Lapin läänissä, nykyisin Rovaniemen kaupungin alueella, Muurolan kylästä 15 km länteen karttalehdellä Alueelle kulkemista helpottaa paikallistie, joka kulkee tutkimuskohteen läpi pohjoiseen. Maasto on osittain nuorta mäntymetsää kasvavaa, osin hakkaamatonta sekametsää. Maapeitteen paksuus vaihtelee suuresti. Kuusivaarassa on runsaasti kalliopaljastumia, mutta vaaran rinteitä peittää moreeni, jonka paksuus vaihtelee 0-30 metrin välillä. Alueelta on löydetty aikaisemmin runsaasti kuparihohdepitoisia lohkareita ja paljastumia. Geologisesti kohde sijoittuu Perä-Pohjan liuskealueeseen, alueen koillisosaan. Aikaisempia tutkimuksia kohteessa on tehty yksityisen malminetsijän toimesta, lähinnä lohkaretutkimuksia ja pintakalliokairausta. Mitään julkista raporttia tutkimuksista ei ole olemassa. Kuusivaaran alueen tutkimusten suunnittelusta ja toteutuksesta on vastannut geologi Jorma Isomaa (vuonna 2003 osan vuotta geologi Helena Hulkki). Geofyysikko Eero Sandgren on osallistunut geofysikaalisten mittausten suunnitteluun ja tulkintaa. Maastotöihin (kartoitukseen ja lohkareetsintään) ovat osallistuneet tutkimusavustaja Antti Pakonen ja kausiapulainen Markus Kyläkoski. Maastotutkimuksia tehtiin kesällä 2003 ja kesällä 2005 parin kuukauden ajan. Tutkimusavustaja Pertti Telkkälä on avustanut raportin kuvien teossa. Alueen kallioperäkartoituksessa, lohkare-etsinnässä ja syväkairauksessa kohteen paikallistamiseen käytettiin Garmin 12 GPS-laitetta. Syväkairausreikien paikkoja ei ole tarkistettu kairauksen jälkeen paikantamislaitteen avulla. Tutkimuksia tehtiin koko Kuusivaaran alueella. Malmipotentiaalisesti mielenkiintoiseen paikkaan tehtiin valtausvaraus (20/2003), joka oli voimassa Valtausvarauksen pinta-ala oli 2,6 km² ja se sijaitsi Metsähallituksen maalla.

6 Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti 1: Figure 1. Location of the exploration area 1:

7 SUORITETUT TUTKIMUKSET Kuusivaaran tutkimuskohteessa tehtiin lohkaretutkimuksia ja geologista kartoitusta kesällä 2002 ja Maastomittauksia (magneettinen ja VLF-R-mittaus) tehtiin saman kesän 2003 aikana. Kenttätutkimuksia laajennettiin kesällä 2005 Kuusivaaran ympäristöön samoin myös maastomittauksia. Kallioperän syväkairaus suoritettiin loppukesällä 2003 ja syksyllä Lohkare-etsintä ja kallioperäkartoitus Kuusivaara on varsin hyvin paljastunut. Vaaran huipulla on suuria kalliopaljastumia, kun taas vaaran alarinteet ovat moreenin peittämiä satunnaisia paljastumia lukuun ottamatta. Lukuisat paljastumat antoivat erinomaisen tilaisuuden selvittää kallioperän tektoniikkaa. Tutkimuskohteessa ja sen ympäristössä suoritettiin kallioperäkartoitusta ja lohkaretutkimuksia kesien aikana. Tutkimuksissa kartoitettiin kuparihohteen esiintymisalue, ja samalla selvitettiin alueen tektoniikka. Lohkare-etsintää teki tutkimusavustaja Antti Pakonen ja kallioperäkartoitusta ja alueen tektoniikan selvittämistä kausiapulainen Markus Kyläkoski. Lohkarehavaintoja kertyi 10 kpl ja paljastumahavaintoja 53 kappaletta. Geofysikaaliset tutkimukset ja niiden tulkinta Tutkimuskohteella tehtiin vuonna 2003 magneettinen ja VLF-R maastomittaus 2.4 km 2 :n alueella. Linjaväli oli 100m ja pisteväli 20m. Lisäksi tehtiin kahdella linjalla, yhteensä n. 1.7 km, monitaso- DC-IP luotauksia dipoli-dipoli elektrodijärjestelmällä. Käytössä oli kahdeksan vastaanotindipolia, elektrodiväli a = 10 m ja n:llä oli arvot kahdesta yhdeksään. Eteläinen luotauslinja oli n. kilometrin ja pohjoinen n. 700 m:n pituinen. Vuonna 2004 magneettista ja VLF-R -mittausta täydennettiin 3.2 km 2 : n laajennusalueella. Tällöin käytettiin 50 m:n linjaväliä ja magneettisessa mittauksessa 10 m:n sekä VLF-R mittauksessa 20 m:n pisteväliä. Käytössä oli kumpanakin vuonna asema DHO38 taajuudella 23.4 khz. Magneettisessa mittaustuloksessa on havaittavissa yhtäältä kairareikien keskittymän kohdalta kaakko - luode suuntainen noin kilometrin pituinen vyöhyke ja toisaalta suoraan edellisen jatkeena lähes etelä - pohjois suuntainen hivenen heikompi vyöhyke. Näiden kahden välissä on noin etelä pohjois suuntainen kauttaaltaan hiukan voimakkaampi vyöhyke. Nämä aiheuttaa ilmeisimmin kivilajiyksiköiden sisältämä magnetiitti. Muilta osin magneettisessa tuloksessa ko-

8 honneet arvot jakautuvat pääosin alueen itäosaan muodostaen hajallaan olevia magneettisia pesäkkeitä. Ne aiheuttanee kivilajeihin sitoutuneet äärellisen kokoiset magnetiittikeskittymät. VLF-R:n näennäisen ominaisvastuksen tuloksessa erottuu yhtäältä kairareikien keskittymän eteläpuolella kaakko luode suuntainen johtava vyöhyke. Se on sijainniltaan yhtenevä magneettisen vyöhykkeen kanssa. Tämä aiheutuu pääosin kivilajeihin sitoutuneesta kupari-, magneetti- ja rikkikiisusta. Toisaalta on nähtävissä kaakosta leveänä alkava ja mittausalueen puolivälistä luoteeseen kapeneva, johtava vyöhyke, joka kuvastaa myös pääosin kiisujen jakaumaa. Tälle jälkimmäiselle vyöhykkeelle sijoittuu myös paikoin kohonneiden magneettisten arvojen alueita. Mittausalueen keskivaiheilta luoteeseen suuntautuvan magneettisen vyöhykkeen kohdalle ei sijoitu VLF-R:n näennäisen ominaisvastuksen tuloksessa johteisiin viittaavia lukemia. VLF-R:n vaihekulman tuloksissa ei erotu yhtään selkeää muusta yleisestä jakaumasta poikkeavaa osaa. Vaihekulman mittausarvojen suurimmat paikalliset muutoskohdat näyttävät osuvan näennäisen ominaisvastuksen johdevyöhykkeiden reuna-alueille. Kairarei istä R557, R558, R559, R560, R561, R563, R564, R565, R566, R577 ja R578 on Astrock Oy:n toimesta luodattu seuraavat fysikaaliset ominaisuudet: luonnon gammasäteily, magneettinen suskeptiivisuus, ominaisvastus, varautuvuus ja tiheys. Kuusivaaran kohteella kairattujen reikien luotaustulosten perusteella totean kivilajien ominaisuuksista seuraavaa. Kivien tiheys vaihtelee tyypillisesti välillä 2600 kg/m 3 ja 3000 kg/m 3 ; magneettinen suskeptiivisuus välillä 7x10-2 SI 1x10-1 SI, ominaisvastus välillä 10 Ωm Ωm, varautuvuus välillä 0.2 % - 7 % ja luonnon gammasäteily vaihtelee välillä 0.5 μr/h 100 μr/h. Monitaso- DC-IP luotausten tulokset eivät osoita yhdenkään selkeän varautuvuuskeskittymän tai osueen esiintymistä luotauslinjojen kohdalla olevissa tutkimusalueen kivilajeissa. Linjojen kohdalle ei sattunut riittävästi kiisupirotteita sisältäviä kivilajirakenteita tai yksiköitä, jotta ne olisivat tällä menetelmällä havaittavissa.

9 Kuva 2. Maanpintamagneettinen väripintakartta, merkitty kaksi DC-IP linjaa, monitasomittaus. Fig 2. Colour coded magnetic map with multi-electrode DC-IP sounding profiles.

10 Kuva 3. VLF-R näennäisen ominaisvastuksen väripintakartta, merkitty kaksi monitaso- DC-IP -linjaa. Fig 3. Colour coded VLF-R apparent resistivity map with multi-elecrode DC-IP sounding profiles.

11 Kuva 4. VLF-R vaihekulman väripintakartta, merkitty kaksi monitaso- DC-IP linjaa Fig 4. Colour coded VLF-R phase angle map with multi-electrode DC-IP sounding profiles.

12 Kuva 5. Monitaso- DC-IP luotaustulos eteläisemmältä linjalta. Ylinnä mittauksen näennäisen ominaisvastuksen pseudoleikkaus, keskellä mallista laskettu näennäisen ominaisvastuksen pseudoleikkaus ja alinna mallin näennäisen ominaisvastuksen jakauma. Fig 5. Multi-electrode DC-IP sounding result on the southern profile.

13 Kuva 6. Monitaso- DC-IP luotaustulos pohjoisemmalta linjalta. Ylinnä mittauksen näennäisen ominaisvastuksen pseudoleikkaus, keskellä mallista laskettu näennäisen ominaisvastuksen pseudoleikkaus ja alinna mallin näennäisen ominaisvastuksen jakauma. Fig 6. Multi-electrode DC-IP sounding result on the northern profile. Syväkairaus Geofysikaaliseen maastomittaukseen ja tutkimuskohteen mahdolliseen malmipotentiaalisuuteen perustuen päätettiin kairata kolme kairausprofiilia. Loppukesällä 2003 kairausurakoitsija (Suomen Malmi Oy) kairasi T-56-kalustolla 12 reikää kokonaismetrimäärän ollessa 1335,60 metriä. Reiät kairattiin suuntaan 225, kairauskulman olleessa 45 astetta. Reikäväli vaihteli metrin välillä. Reikä 577 kairattiin poikkeuksellisesti suuntaan 180 kairauskulman ollessa 45 astetta. Suojaputket jätettiin kaikkiin reikiin. Kairauksia jatkettiin syyskesällä Kohteeseen kairattiin profiiliin 7 reikää, metrimäärän ollessa 596,60 metriä. Kohteeseen on kairattu yhteensä 19 reikää, kokonaismetrimäärän ollessa 1932,20 metriä. Taulukosta 1. selviää Kuusivaaran kairauskohteen paikka-, suunta-, kaltevuus- ja syvyystiedot.

14 Taulukko 1. Kuusivaaran kairaustiedot Table 1. Drillings of Kuusivaara Reikätunnus X-koord. Y-koord. suunta kaade pituus (m) Hole-ID azimuth dip length (m) M52/2633/03/R , , º ,65 M52/2633/03/R , , º ,40 M52/2633/03/R , , º ,40 M52/2633/03/R , , º ,65 M52/2633/03/R , , º ,65 M52/2633/03/R , , º ,40 M52/2633/03/R , , º ,65 M52/2633/03/R , , º ,65 M52/2633/03/R , , º 45 91,95 M52/2633/03/R , , º ,45 M52/2633/03/R , , º ,40 M52/2633/03/R , , º ,35 M52/2633/05/R , , ,55 M52/2633/05/R , , ,60 M52/2633/05/R , , ,80 M52/2633/05/R , , ,15 M52/2633/05/R , , ,10 M52/2633/05/R , , ,00 M52/2633/05/R , , ,40

15 Kuva 2. Kairareikien sijaintikartta. Figure 2. Location of the diamond drill holes. Kemialliset analyysit Osa kairasydämistä analysoitiin GTK:n Rovaniemen yksikön geolaboratoriossa. Kairasydämet ositettiin kivilajirajat huomioiden noin metrin mittaisiksi näytteiksi. Kairasydämet halkaistiin timanttisahalla ja toinen puoli sydämestä jätettiin kairasydänlaatikkoon arkistoitavaksi ja toinen puoli kuivattiin, murskattiin kromiteräsmurskaimella (menetelmä 31) ja jauhettiin hienoksi rengasmyllyllä hiiliteräsjauhinastiassa (menetelmä 40). Näytteistä analysoitiin ICP-pakettiin kuuluvat alkuaineet ja lisäksi vielä Au, Pt ja Pd. Jauhettujen näytteiden liuotuksessa käytettiin kuningasvesiliuotusta 90 C:n lämpötilassa ja analysointi tapahtui ICP-tekniikalla (GTK:n menetelmä 511P). Jalometallimääritykset tehtiin fire assays-rikastusmenetelmillä 704 P tai 705 P näytemäärästä riippuen. Analysointi tapahtui ICP-AES-tekniikalla. Näytteitä analysoitiin kaikkiaan 766 kpl. Reikien 562 ja 566 kairasydämistä otettiin molemmista viiden näytteen sarja. Näytteistä on tehty monialkuainemääritys XRF-tekniikalla (GTK:n menetelmä 175X) ja REE-analyysi ICP- MS-tekniikalla (GTK:n menetelmä 308M). Näytteistä (10 kpl) on määritetty myös C hiilianalysaattorilla (GTK:n menetelmä 811L).

16 TUTKIMUSTULOKSET Alueen geologia Tutkimuskohde sijoittuu Peräpohjan liuskealueen koillisosaan. Peräpohjan liuskealue koostuu varhaisproterotsooisten sedimenttien ja vulkaniittien kerrossarjasta syntyneistä liuskeista. V. Perttusen laatiman Koivun (2633) kallioperänkartan mukaan tutkimuskohde kuuluu Jouttiaavan muodostumaan, ja kohteen kallioperä koostuu voimakkaasti tektonisoituneesta emäksisestä metavulkaniitista. Kuusivaaran paljastuma-alueen W-puolelta on tavattu myös kvartsiitteja ja niiden päällä kiilleliuskeita ohuena kerroksena. Alueen rehevä kasvillisuus (mm kataja. näsiä ja saniaiset) samoin kuin satunnaiset karbonaattikivilohkareet viittaisivat dolomiittiosueiden esiintymiseen alueen kallioperässä. Kairausten tuloksena todettiin tutkimuskohteen litologian vaihtelevan. Kairasydämissä tavataan vulkaniittia, tuffiittia, kvartsiittia, kiilleliusketta (silttiä), dolomiittia, albiittidiabaasia ja voimakkaasti muuttuneita kiviä mm. talkkiliuskeita. Osassa kohteen kairasydämistä on voimakasta punaiseksi värjääntymistä, joka on tulkittu raudan hapetusasteen muuttumisen aiheuttamaksi. Paikoin kallioperä on hyvin rikkonaista, joten muutamat kairareiät jouduttiin lopettamaan ennen tavoitesyvyyttä. Emäksistä metavulkaniittia tavataan vaihtelevan paksuisina patjoina, joiden paksuus vaihtelee 0,5-60 m:n välillä (Perttunen 1991). Niiden väri vaihtelee harmaasta harmaan vihreään. Monin paikoin metavulkaniiteissa tavataan 0,5-1,0 läpimittaisia soikeita tai pitkänomaisia manteleita. Mantelit koostuvat kvartsista, kalsiitista ja paikoin epidootista. Metavulkaniitti on yleensä heikosti kloriittiutunut ja biotiittiutunut. Paikoin metavulkaniiteissa tavataan voimakasta talkkiutumista kloriittiutumisen ohella. Tuffiittia tavataan kapeina kerroksina vulkaniitin yhteydessä. Kerrosten paksuus vaihtelee 0,1-0,3 metrin välillä. Rapautumispinnaltaan ne ovat vaalean vihertäviä. Magnetiitti ja/tai ilmeniitti erottuvat useimmiten 0,5-1,5 millimetrin läpimittaisina tummina pisteinä. Tutkimuskohteen silttikivi on hienorakeista kiilleliuskemaista ja väriltään harmaata tai vaalean harmaata. Biotiitin määrän vaihtelu ja muuttuminen antavat heterogeenisen vaikutelman kivestä. Muuttumistuloksina tavataan epidoottia, kloriittia ja paikoin talkkia. Silttikiveä tavataan kvartsiitin yhteydessä välikerroksina. Kairauksissa tavattiin emäksisten vulkaniittien alta hyvin heterogeeninen osue. Kivi on voimakkaasti rapautunut, rikkoontunut ja paikoin muuttunut. Kairauksissa tuli sydänhukkaa runsaasti. Vaikuttaa siltä, että kallioperä olisi pitkälle rapautunut ja hiertynyt ennen kuin Jouttiaavan vulkaniitit olisivat purkautuneet tämän rapautumiskuoren päälle. Kivi on hematiitin punaruskeaksi värjäämää. Muuttuminen on voimakasta. Muuttuminen ilmenee talkkiutumisena ja kaoliittiutumisena. Monin paikoin tavataan terveitä hyvin säilyneitä kvartsiitti- ja dolomiittiosueita, jotka ovat myös punaruskean pigmentin värjäämiä. Kvartsiiteissa esiintyy onteloita, joiden sisään on muodostunut kvartsi- ja kalsiittikidesykeröitä. Enimmäkseen kvartsiitti on epäpuhdasta maasälpä-, karbonaatti- ja paikoin biotiittipitoista. Kapeita tuffiittikerroksia tavataan kvartsiittin sisällä.

17 Voimakkaasti muuttuneessa kivilajiyksikössä tavataan yleisesti talkkiutuneita ja myös kaoliinisoituneita osueita. Talkkiutumista on tapahtunut myös emäksisessä vulkaniitissa, sen alaosassa. Väriltään muuttuneet osueet ovat vaalean punaisia, ruskehtavia ja talkkiutuneet osueet myös puhtaan valkoisia. Talkkiutuneessa osueessa tavataan usein omamuotoisia kalsiittikiteitä ja kasaumia. Talkkiutuneiden kerrosten paksuus saattaa olla jopa 10 metriä. Tutkimuskohteen länsilaidalla kairauksissa lävistettiin dolomiittikerroksia. Niiden paksuus vaihtelee. Paikoin dolomiittikerrokset saattavat olla lähes 60 m paksuja. Ohuina kerroksina dolomiittia tavataan kvartsiitissa välikerroksina. Dolomiitti on heterogeeninen. Sen väri vaihtelee vaaleasta tumman harmaaseen ja lähes mustiakin tavataan. Monin paikoin nämäkin kivet ovat punaruskean pigmentin värjäämiä. Mineraalikoostumus vaihtelee myös. Kairauksissa tavattiin vaaleita, puhtaita dolomiitteja ja hyvin muskoviittipitoisia, lähes kiilleliuskemaisia dolomiitteja, joissa esiintyy 0,5-1,0 cm:n läpimittaisia karbonaattiosueita (Fe-karbonaatti). Kvartsijuonia tavataan lähes kaikkia kivilajeja leikkaavina. Ne ovat väriltään vaalean harmaita tai valkoisia. Juonten paksuus vaihtelee ohuista hiusjuonista 0,5 metrin vahvuisiin juoniin. Juonissa tavataan satunnaisesti sulfidimineraaleja ja jokseenkin yleisesti kalsiittia. Albiittidiabaasijuonet ovat väriltään tumman vihertäviä tai lähes mustia. Niitä tavataan tutkimuskohteen emäksisten vulkaniittien yhteydessä lähes kerrosmyötäisinä juonina. Albiittidiabaasijuonia on paikoin vaikea erottaa emäksisistä vulkaniiteista, jos diabaasin ja sivukiven kontakteja ei ole näkyvissä. Usein albiittidiabaasit sisältävät kuitenkin heikkoa sulfidimineraalipirotetta, jolloin ne ovat erotettavissa emäksisistä vulkaniiteista. Kairauksissa tavattiin kalsiittijuonia ja -osueita yleisesti. Väriltään ne ovat yleisesti vaaleita, toisinaan vaaleanpunertavia. Kalsiittijuonien paksuus vaihtelee 0,05-0,30 metrin välillä. Enimmäkseen juonet ovat puhtaita kalsiittijuonia, mutta satunnaisesti juonissa tavataan kalsiitin ohella kvartsia ja sarvivälkettä. Ohuita maasälpäjuonia tavataan joko itsenäisinä tai kvartsijuonien yhteydessä. Maasälpäjuonet ovat ohuita, mutta niitä esiintyy enemmän kuin kvartsijuonia. Satunnaisesti juonien yhteydessä tavataan kiisuja. Malmigeologiasta Maastotutkimusten tuloksena Kuusivaaran S-puolen kallioperästä löytyi 1-2 cm:n suuruisia, pyöreitä ja soikeita kuparihohdeläiskiä. Kuparihohde on vaikeasti havaittavissa, rapautumispinnalla tummaa biotiittikasaumaa muistuttava. Kohteeseen tehdyt geofysikaalisen maastomittausten tulokset viittasivat tutkimuskohteen mahdolliseen malmipotentiaaliin. Kohteeseen kairattiin kaksi tutkimusprofiilia ja muutama hajareikä profiilien ulkopuolelle geofysikaalisiin maastomittaustuloksiin perustuen. Kairauksissa kuparihohdetta tavattiin vähän, ainoastaan satunnaisesti pieninä kasaumina tai yksittäisinä pieninä rakeina. Tutkimustulosten mukaan kuparihohdetta olisi vain emäksisen vulkaniitin yläosassa, koska syvemmälle mentäessä kuparihohdetta esiintyy huomattavasti vähemmän.

18 Kuparikiisua esiintyy satunnaisesti. Enimmäkseen se sijoittuu kalsiittijuonien ja osueiden yhteyteen. Vähässä määrin kuparikiisua ja malakiittia esiintyy rakopintasilauksena ja kvartsijuonen yhteydessä pieninä läiskinä. Yhdestä rei ästä tavattiin vähän metallista kuparia. Se esiintyy valkoisessa kalsiittijuonessa emäksisen vulkaniitin kontaktissa. Väriltään se on kuparin ruskea ja se esiintyy noin 1 cm:n pituisena ja 0,2 cm:n levyisenä neulana (R582/70,90). Rikki- ja magneettikiisua tavataan tutkimuskohteen lähes kaikissa kivissä. Niiden määrä vaihtelee kivilajin suhteen. Albiittidiabaaseissa niitä tavattiin enemmän kuin muissa kivilajeissa. Voimakkaasti muuttuneissa kivissä rikki- ja magneettikiisu esiintyvät satunnaisesti heikkona pirotteena tai epämääräisinä läiskinä ja kasaumina. Magnetiittia ja ilmeniittiä tavataan tutkimuskohteen emäksisissä vulkaniiteissa ja varsinkin emäksisissä tuffiiteissa, jossa ne esiintyvät paikoin runsaana pirotteena. Magnetiittipirotetta tavataan myös runsaasti albiittidiabaasissa. Magnetiitti esiintyy satunnaisesti ohuina juonina. Analyysituloksista Kuusivaaran tutkimuskohteeseen kairattiin 19 syväkairausreikää. Lähes kaikki kairasydämet analysoitiin osittain. Kairareikiä R579 ja R583 ei katsottu tarpeelliseksi analysoida. Tarkasteltaessa kuparin ja rikin korrelaatiota, kupari näyttää muodostavan useimmissa tapauksissa rikin kanssa sulfideja, kuten kuparikiisua ja kuparihohdetta. Ilmeisesti kairasydämissä tavataan myös muita kuparin ei-sulfidimineraaleja, koska kuparipitoisuus saattaa olla korkeakin, rikkipitoisuuden ollessa erittäin alhainen. Kyseessä saattaa olla kairasydämistä tavattu kuparikarbonaattihydroksidi (malakiitti) ja metallinen kupari. Vaikka tutkimuskohteesta tavattiin useita eri kuparimineraaleja, jäivät varsinaiset kuparipitoisuudet alhaisiksi. Kuparipitoisuudet ovat keskimäärin 0,01-0,06 %:n luokkaa, mutta satunnaisesti pitoisuus saattaa nousta %:n lukemiin. Suurehko kuparikiisukasauma tavattiin 23 cm:n paksuisesta kvartsijuonesta. Analyysin mukaan kuparipitoisuus juonessa nousi 3,4 %:iin. Analysoidut jalometallipitoisuudet jäävät myös alhaisiksi. Kultapitoisuudet parhaimmillaan vaihtelevat ppb:n välillä, suurimman osan jäädessä alle määritysrajan (< 2 ppb/705p, < 5 ppb/704p). Korkein kultapitoisuus on edellä mainitussa kvartsijuonessa kuparikiisun yhteydessä 147 ppb:a. Palladium-pitoisuudet vaihtelevat ppb:n välillä, osan jäädessä alle määritysrajan (< 2 ppb/705p, < 5 ppb/704p). Myös palladium-pitoisuudet jäävät alhaisiksi, alle 100 ppb:n ja osa pitoisuuksista ovat pienempiä kuin määritysraja (< 3 ppb/705p, < 7 ppb/704p). AIHEEN ARVIOINTI Tutkimusten tarkoituksena oli selvittää Kuusivaarassa tavatun kuparihohteen jakautumista ja syvyysulottuvuutta emäksisessä vulkaniitissa. Lisäksi kohteessa suoritetut tutkimukset ja geofysikaaliset maastomittaukset antoivat aiheen olettaa kohteen olevan malmipotentiaalista aluetta.

19 Tutkimuksissa todettiin kuparihohteen määrän vähenevän syvemmälle mentäessä ja sen esiintymisen hajanaisuus. Geofysikaalisessa maastomittauksessa esille tulleet johdevyöhykkeet todettiin aiheutuvan hydrotermisesti voimakkaasti muuttuneesta kallioperästä. Kohteen malmipotentiaalin perusteelliseen selvittämiseen olisi tarvittu vielä lisää syväkairausta ja geofysikaalista maastomittausta. Myös henkilöresurssien vähyys vaikuttivat siihen, että jatkotutkimusten suunnittelu päätettiin siirtää myöhempään ajankohtaan. Koska hyödynnettävien metallien pitoisuudet myös jäivät alhaisiksi, päätettiin tutkimukset Kuusivaaran alueella toistaiseksi lopettaa. Jorma Isomaa geologi Eero Sandgren geofyysikko LIITELUETTELO APPENDICES 1. Syväkairausprofiili R561-R566 Drilling profile R561-R Syväkairausprofiili R579-R584 Drilling profile R579-R584 LIITTYY LIST OF RELATED MATERIAL 1. Syväkairausraportit M52/2633/2003/R , R (Drill core reports) M52/2633/2005/R Kemialliset analyysit (Chemical analyses) Kairasydämet, tilausno: (L L ) (drill cores) (L L ) (L L ) (L L ) (L L ) (L L ) (L L ) (L L ) (L L ) (L L ) (L L ) (L L )

20 83995 (L L ) (L L ) (L L ) (L L ) (L L ) 3. Havaintolomakkeet (Observations) lohkareet (boulders) AAP-2002/29-33 AAP-2003/1-2, 4-6 MIKY-2002/28L-29L paljastumat (outcrops) MIKY-2002/ , MIKY-2003/1-14, 54, 57, 64-65, 97-98, 107 Data CD:llä ovat numeerisessa muodossa kemialliset analyysit. Kairausprofiilit ja geofysikaaliset kuvat ovat jpg-tiedostoina.

21 Liite 1.

22 Liite 2.