SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 7

Transkriptio

1

2

3

4

5 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO YLEISKUVAUS OTSOLAHDESTA Otsolahti ja tiesillat Otsolahden käyttö ja alueellinen merkitys Valuma-alue ja viemäröinti Syvyyssuhteet Vesikasvustot Kasvillisuus Ruovikon levinneisyys Vedenlaatu Fysikaallis-kemialliset tekijät Kasviplankton Pohjan tila Veden vaihtuvuus UMPEENKASVU JA MATALOITUMINEN REHEVYYSTASO JA LEVÄHAITAT KUNNOSTUSMAHDOLLISUUDET KUNNOSTUSVAIHTOEHTOJEN TARKASTELU Kynnysten poisto lahden suuaukolta Otsolahden vedenvaihdon lisääminen pumppaamalla Ruovikon ja vesikasvillisuuden mekaaninen poistaminen Altaiden ja kosteikkojen rakentaminen lahden pohjoisrantaan Veneväylän ja sataman ruoppaus kauttaaltaan syvemmäksi LÄHTEET LIITE: Otsolahden vesikasvillisuusselvitys liitteineen (26 s.) 6

6 1 JOHDANTO Espoon Otsolahti on osittain eristetty merestä Länsiväylän silloilla. Moottoritien sillat rakennettiin 1960-luvun alussa ja niihin jätettiin noin m leveät virtausaukot. Siltoja rakennettiin lisää 1990-luvulla, mutta silloin aukkojen leveys säilyi suunnilleen ennallaan. Paikalliset asukkaat ovat todenneet Otsolahden mataloituvan ja rehevöityvän. Siitä syystä Espoon kaupungin ympäristökeskus tilasi Kala- ja Vesitutkimus Oy:ltä selvityksen Otsolahden tilasta ja suunnitelman kunnostusvaihtoehdoista. Selvitykseen kuului veden vaihtuvuutta, umpeenkasvua ja mataloitumista sekä veden ja pohjan laatua koskeva tarkastelu sekä kunnostusmahdollisuuksien tarkastelu. Taustatiedot sekä vedenlaadun tutkimustulokset saatiin Espoon kaupungilta. Alleco Ky selvitti syvyyssuhteita ja vesikasvustoja (liite 1). Pohjasedimenttinäytteet tutkittiin Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen laboratoriossa. 2 YLEISKUVAUS OTSOLAHDESTA 2.1 Otsolahti ja tiesillat Kaksi siltaa valmistui vuonna 1963 (S16 ja S17). Niiden aukot ovat leveydeltään 12 m, 15 m ja 12 m. Myöhemmin vuonna valmistui neljä uutta siltaa. Luvan mukaan siltojen S14, S15, S18 ja S19 aukkomitat ovat vähintään 13 m, 15 m, ja 13 m. Keskiaukot on mitattu TVL:n toimesta ja ne vaihtelivat leveydeltään 14,9-15,5 metrin välillä. Käytettävissä olevien tietojen perusteella silta-aukot saivat suunnilleen nykyisen leveytensä luvun alussa. Silta-aukkojen vesisyvyyksiä ei aikaisemmista tiedoista selviä. Vesisyvyys saattoi alentua 1990-luvulla siltojen rakennustöiden aikana, koska aikaisemmin liikennöinyt vesibussi ei ole mataloitumisen takia päässyt Otsolahteen noin viiteen vuoteen (Lea Siivola, suull. tieto). Myös syvyysmittauksissa silta-aukkojen suut havaittiin matalammiksi kuin aukon edustat Otsolahdessa ja meren puolella. Pohja aukoissa ja niiden lähellä on epätasainen. 7

7 Kuva 1. Otsolahti ja sen valuma-alue (1:10 000) 8

8 2.2 Otsolahden käyttö ja alueellinen merkitys Otsolahden sijainti Tapiolan, Otaniemen ja Keilaniemen keskellä antaa alueelle erityisen merkityksen mm. ulkoilu- ja virkistyskäyttöön. Lähiympäristössä on pääasiassa asuinaluetta ja puistoa. Lahden pohjois- ja luoteisosan viheralueet ovat asukkaiden ulkoilukäytössä. Lahdella on myös maisemallinen merkitys alueen asukkaille ja ulkoilijoille. Otsolahden länsirannalla sijaitsee venesatama, missä on venepaikkoja 428:lle veneelle. Suojainen lahti tarjoaa hyvät mahdollisuudet moottoriveneiden laiturissa pitämiseen. Viime vuosina asukkaiden puolelta on tullut Espoon ympäristökeskukseen lukuisia yhteydenottoja, missä on oltu huolissaan Otsolahden tilan kehityksestä. Lahden rantojen on todettu liettyvän ilmeisesti rihmalevien esiintymisistä ja levien hajoamisen aiheuttavan hajuhaittoja. Myös vesikasvustojen on väitetty lisääntyneen ja lahden pelätään kasvavan umpeen. Asukasyhdistys Tapiolan Kilta on ollut aktiivinen Otsolahden kuntoon saattamisessa. 2.3 Valuma-alue ja viemäröinti Otsolahden valuma-alue (noin 0,8 km 2 ) käsittää suunnilleen Karhusaarentien, Hagalundintien ja Tapiolantien rajaaman alueen (kuva 1). Otsolahden pinta-ala on noin 21 ha. Valuma-alueesta on noin puolet puistoa ja puolet rakennettua asuinaluetta. Lahden rannat ovat pääosin puistoaluetta. Sadevesiviemärit johtavat valuma-alueen rakennetuilta osin hulevedet Otsolahteen. Sadevesiviemäreiden purkupaikat Otsolahteen on esitetty kuvassa 2. Valuma-alueelta sadevesiviemäröidyt alueet mukaan lukien tulee Otosolahteen valumavesiä keskivaluman mukaan laskettuna noin 10 l/s tai l/vuosi. Vuosivaluma on samaa suuruusluokkaa kuin Otsolahden tilavuus ( m 3 ). Viime vuosina Tapiolan niityillä ja puistonurmikoilla on loppukesällä ja syksyisin oleskellut runsaasti valkoposkihankia ruokailemassa. Hanhien runsaasta määrästä johtuen on mahdollista, että niityiltä sateilla huuhtoutuu ulosteiden aiheuttamaa kuormitusta Otsolahteen. Parhaimmillaan hanhien ulostekokkaraita on havaittu olevan jopa noin 10 cm välein. Valuma-alueen nurmikoita ei ole lannoitettu. Tulevaisuudessa niitä saatetaan lievästi lannoittaa jos maaperän ravinnepitoisuus sitä vaatii. 2.4 Syvyyssuhteet Otsolahden ulkopuolella siltojen edustalla oli veden syvyys kaikuluotauksen perusteella noin 4 metriä. Siltojen alla kulkevalla veneväylällä syvyys oli 3-4 metriä. Sekä merenpuoleisella että Otsolahden puoleisella suulla oli väylässä kuitenkin matalammat noin 2 metriä syvät kynnykset. Itse Otsolahti on syvimmillään siltojen edustalla, jossa mitattiin enimmillään noin 4 metrin syvyyksiä. Syvimmältä alueelta lahti madaltuu tasaisesti rantoja ja lahden perukkaa kohti. Suurin osa lahdesta kuluu syvyysvyöhykkeeseen 1-2 metriä. Ruopatut venesataman alue ja veneväylä ovat pääosin 1,5-2 metrin syvyisiä. Laajempi alle metrin syvyinen alue on aivan lahden koillisessa perukassa. Mittausten perusteella laadittu Otsolahden syvyyskartta on esitetty kuvassa 2. Normaalivedenkorkeudella (NN60) Otsolahden tilavuus on m 3 ja keskisyvyys 1,6 m. 9

9 Kuva 2. Otsolahden syvyydet ja sadevesiviemäreiden purkupaikat Otsolahteen (1:5 000) 10

10 Meriveden pinnankorkeus vaihtelee melko laajoissa rajoissa (noin cm). Varsinkin maksimiarvot ovat hyvin lyhytaikaisia ja liittyvät syviin matalapaineisiin. Pinnankorkeuden vaihtelu johtuu pääasiassa ilmanpaineen vaihteluista, pitkäaikaisista yhdensuuntaisista tuulista ja Suomenlahden vesirungon ominaisheilahteluista (Pesonen ym. 1995). 2.5 Vesikasvustot Kasvillisuus Sekä harausten että sukellusten perusteella Otsolahtea voidaan pitää vesikasvillisuuden puolesta tyypillisenä sisälahtena. Suurimmat kasvilajistoon ja kasvien runsauteen vaikuttavat tekijät ovat veden syvyys (mataluus), vähäinen vedenvaihto sekä suojaisuus aallokon vaikutukselta. Veden syvyys vaikuttaa etenkin kasvillisuuden määrään erityisen runsasta ja tiheää vesikasvillisuus on lahden matalimmissa osissa rantavedestä runsaan metrin syvyyteen. Kun syvyys ylittää puolitoista metriä, alkaa valon puute rajoittaa kasvillisuuden esiintymistä. Vähäistä kasvillisuutta tavattiin kuitenkin vielä lähes kolmen metrin syvyydessä. Määrällisesti runsaimpia lajeja Otsolahdessa ovat hapsivita (Potamogeton pectinatus) ja varsinkin tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum), jota voidaan pitää alueen valtalajina. Yhdessä hapsividan kanssa tähkä-ärviä kasvoi tiheinä kasvustoina käytännöllisesti katsoen kaikkialla parinkymmenen sentin syvyydestä runsaaseen metriin. Sekä harausten että sukelluslinjojen perusteella voitiin havaita, että hapsivita oli yleensä runsaampi alle 75 cm syvyydessä ja tähkä-ärviä tätä syvemmällä. Puolentoista metrin syvemmällä puolella tähkä-ärviääkin oli enää hyvin vähän. Kolmas runsas laji oli karvalehti (Ceratophyllum demersum), jota tavattiin kaikilla syvyysvyöhykkeillä aivan rantavedestä kolmen metrin syvyyteen. Varsinkin Otsolahden pohjoisimmassa perukassa karvalehti muodosti erittäin tiheitä kasvustoja. Aivan rantavedessä kasvillisuus oli vähäisempää ja lajiston ollessa merihauraa (Zannichellia palustris) ja luikkia (Eleocharis sp.). Kahdessa pisteessä tavattiin merinäkinruohoa (Najas marina). Rantavyöhykkeen kivi- ja kalliopintoja peittivät tavallisesti ahdinparta (Cladophora glomerata) ja suolilevä (Enteromorpha sp.). Irrallisena kasvava Rhizoclonium sp.-viherlevä oli paikoin runsas muuten kasvittomilla laikuilla. Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa havaittiin 21 vesikasvilajia (liite 1). Harauspisteiden ja sukelluslinjojen tulokset on esitetty liitteessä Ruovikon levinneisyys Johtopäätösten tekoa ruovikoiden levinneisyyden muutoksista haittaa se, että vanhoja ilmakuvia Otsolahdesta on vain rajoitetusti saatavilla. Silloinkin kun kuvia oli saatavilla, ei niistä yleensä ilmennyt kuvausajankohtaa. Ollakseen vertailukelpoisia tulisi kuvien olla otettu kesän loppupuolella, kun ruovikko on saavuttanut vuosittaisen maksiminsa. Otsolahden ruovikoita on ajoittain myös niitetty. Vanhimmat kuvat ovat 1980-luvulta ja uudemmat otettu 1997 ja tänä vuonna tämän tutkimuksen yhteydessä. Kuvien perusteella ruovikko näyttää selvästi laajentuneen 1980-luvulta 1990-luvun lopulle. Vuodesta 1997 tähän päivään ei muutoksia ole nähtävissä (vrt. liite 1). 11

11 2.6 Vedenlaatu Fysikaallis-kemialliset tekijät Otsolahden vedenlaatua tutkittiin vuonna , ja 31.8 ja vuonna ja Tulokset vuosien näytteenottokerroilta on Otsolahden osalta esitetty taulukossa 1 ja Otsolahden suun osalta taulukossa 2. Taulukko 1. Otsolahden vedenlaatu avovesikaudella 1999 ja Analyysi Yksikkö Näkösyvyys m 0,7 1,0 1,0 Lämpötila o C 12,7 23,0-20,8 18,9-16,5 15,0-16,9 0,3-0,8 18,5-17,8 Klorofylli-a μg/l 11,5 3,6 7,8 8,3 Happi mg/l 10,5 7,8 9,7-9,8 9,6-9,8 12,6-9,8 9,1-7,5 Happi % ph 8,4 7,8 8,0 8,3 7,5 8,2 Sähkönjohtokyky ms/m Sameus FTU ,8 5,3 4,5 6,8 Väri mg Pt/l 5 10 < Kiintoaine mg/l 17,8 37,0 7,8 5,8 2,4 7,4 CODMn mg/l 8,0 7,0 7,0 8,0 6,0 7,0 Alkaliniteetti mmol/l 1,32 1,46 1,49 1,47 1,38 1,39 Kok. N μg/l Kok. P μg/l 51,0 61,0 37,0 42,0 49,0 39,0 M Koli 44 kpl/100 ml M Fek.str. kpl/100 ml Taulukko 2. Otsolahden suulta otettujen vesinäytteiden vedenlaatu avovesikaudella 1999 ja Analyysi Yksikkö Näkösyvyys m 0,7 0,9 0,9 1,0 Lämpötila o C 11,6-11,9 23,0-19,4 23,0-15,7 15,0-16,8 0,3 17,5-16,9 Klorofylli-a μg/l 7,9 4,6 7,3 Happi mg/l 11,3-11,2 7,8 9,6-10,4 9,1-9,2 12,0 8,8-8,5 Happi % ph 8,5 7,8 8,0 8,2 7,5 8,1 Sähkönjohtokyky ms/m Sameus FTU ,7 7,4 4,2 6,8 Väri mg Pt/l 5 5 < Kiintoaine mg/l 21,6 26,0 7,6 7,2 2,4 7,4 CODMn mg/l 8,0 7,0 7,0 8,0 6,0 6,0 Alkaliniteetti mmol/l 1,27 1,44 1,49 1,47 1,30 1,38 Kok. N μg/l Kok. P μg/l 61,0 53,0 32,0 43,0 45,0 39,0 M Koli 44 kpl/100 ml M Fek.str. kpl/100 ml Helsingin ja Espoon edustan merialueen laadullisessa käyttökelpoisuuden luokittamisessa on sovellettu Vesi- ja ympäristöhallituksen (1988) käyttöön tarkoitettuja ohjeita (Pesonen 2000). Luokituksen mukaan Otsolahti ja sen suualue kuuluvat laatuluokkaan III 'Tyydyttävä', mihin Helsingin ja Espoon rannikkovedet pääosin kuuluvat. Fosforipitoisuudet kohoavat välillä välttävälle tasolle ollen yli 50 μg/l. Myös sameus- ja kiintoainepitoisuudet ovat ajoittain korkeita, 12

12 yli 20 mg/l. Sameus, kiintoaine- ja kokonaisfosforipitoisuudet kohoavat ilmeisesti lahden mataluuden vuoksi pohjalietteen sekoittuessa veteen joko tuulten tai vesiliikenteen seurauksena. Kesä 1999 oli erittäin vähäsateinen, jolloin valuma-alueelta tullut kuormitus tuskin on ollut syynä Otsolahden vuoden 1999 kesäkuun korkeisiin kiintoaine- ja fosforipitoisuuksiin, vaan pikemminkin pohjalietteen saostumisen veteen. Myös kasviplanktonin määrää kuvaava klorofyllia:n arvo oli kesäkuussa Otsolahdella korkeampi kuin lahden suulla. Muutoin veden laatu oli Otsolahdessa ja sen suulla hyvin samankaltainen molempina havaintovuosina. Molempien vuosien elokuun näytteenottokertojen alhaisemmat pitoisuudet saattavat liittyä vuonna 1999 näytteenottoajankohdan tyyniin säihin ja vuonna 2000 näytteenottoajankohtana vallinneeseen pohjoistuuleen, joka ei nosta aallokkoa, jolloin pohjalietteen sekoittuminen tuulten vaikutuksesta on ollut vähäistä. Hygieeniseltä laadultaan Otsolahden vesi oli hyvää molempina havaintovuosina Kasviplankton Otsolahden kasviplanktonkoostumus tutkittiin vuonna 2000 kuukausittain touko-elokuun välisenä aikana. Kasviplanktonin kevätkukinnan aikaisen lajiston muodostivat tyypillisesti pääosin piilevät, joista runsaimpia olivat Nitzschia longissima ja Chaetoceros-lajit. Lajikoostumus Otsolahdessa ja sen suulla oli hyvin samankaltainen. Kesäkuuhun mennessä kasviplanktonin biomassa oli molemmilla havaintopaikoilla kevätmaksimista laskenut. Heinä- ja elokuussa Otsolahden sisäosassa vallitsivat pienikokoiset sini- ja viherlevälajit. Ulommalla havaintipaikalla sinilevien osuutta kasvatti heinäkuussa jonkin verran rihmamainen, kukintojakin muodostava Aphanizomenon cf. Baltica, joka on tyypillinen laji keski- ja loppukesällä etenkin Itämeren ulappaalueilla. A. cf. Baltican osuus kasviplanktonin kokonaisbiomassasta oli kuitenkin vähäinen. Tutkituissa levänäytteissä oli runsaasti muuta kuin suoraan kasviplanktonlevistä aiheutuvaa samennusta. Toisaalta sameus estää levän kasvua ja toisaalta samennusta aiheuttavassa aineksessa on myös leväkasvua lisääviä ravinteita. Levien solukoko oli pientä ja sinilevissä ei juurikaan esiintynyt rihmamaisia, leväkukintoja aiheuttavia, lajeja. Levämääritykset osoittivat Otsolahden tilan lievästi reheväksi tai reheväksi, mutta ei käytön kannalta huolestuttavaksi (Terttu Finni, suull. tieto). 13

13 2.7 Pohjan tila Otsolahden keskeltä otettiin kaksi sedimenttinäytettä, joista toinen oli 0-10 cm paksuinen ja toinen 0-7 cm paksuinen kerros. Sedimentti oli silmämääräisesti kerrostunut siten, että päällimmäisenä oli 0-2,5 cm:iin vaalea lieju ja siitä alaspäin tummempi lieju-hiesukerros. Näytteiden analyysitulokset on esitetty taulukossa 5. Taulukko 5. Otsolahden sedimenttien ainepitoisuudet Analyysi Yksikkö Näyte 1 Näyte 2 Näytesyvyys cm Haihdutusjäännös % Hehkutushäviö % TS 5 4 Fosfori, liukoinen mg/kg TS 8,2 6,6 Kokonaisfosfori mg/kg TS Typpi, liukoinen mg/kg TS Kokonaistyppi mg/kg TS Pieni hehkutushäviö osoittaa, että sedimentti oli 95 %:sti epäorgaanista ainesta. Orgaanisen aineen määrä oli vain 4-5 %. Kokonaisfosforin pitoisuus vaihteli välillä mg/kg, ja liukoisen fosforin osuus kokonaisfosforista oli 1,5-1,7 % eli varsin vähäinen. Liukoisen typen osuus oli kokonaistypestä %. Vertailun vuoksi todettakoon, että Turun sataman sedimentin kokonaisfosforipitoisuus v.1995 oli 1350 mg/kg ja Airiston läjitysalueen mg/kg (Jumppanen 1995). Uudenkaupungin edustan merialueella v.1997 pintasedimentin fosforipitoisuudet olivat havaintopaikoittain mg/l välillä. Liukoisen fosforin määrät vastaavasti vaihtelivat 2,6-27 mg/kg kuiva-ainetta välillä (Nurmi & Niinimäki 1998). Otsolahden sedimenttien fosforipitoisuudet eivät olleet sen korkeampia kuin ne ovat Suomen rannikolla yleensä, pikemminkin matalammat. 2.8 Veden vaihtuvuus Yleensä meriveden pinnankorkeuden enemmän tai vähemmän säännöllinen vaihtelu on tärkein lahtialueiden vedenvaihtoon vaikuttava tekijä aiheuttaessaan lahtiin johtavissa salmissa edestakaisen vettä vaihtavan virtauksen. Otoslahdessa veden vaihtuvuus tapahtuu silta-aukoista sisään-ulos virtauksen seurauksena. Otsolahden silta-aukon virtausta on mitattu liittyen osana Helsingin edustan merialueelta tehtävään virtausmalliin. Virtausmittari sijaitsi lännenpuoleisessa silta-aukossa. Sekä virtaus- että tuulikomponentit olivat menosuunnan mukaisia itään ja pohjoiseen. Tuulten selittävyys virtaamiin oli alhainen. Vakiotuulelle (5 m/s) lasketut virtaamat olivat pieniä 0,00 0,49 cm/s. Virtaus oli lähinnä vedenkorkeusvaihteluista johtuvaa ja virtaussuunta saattaa vaihtua hyvin nopeasti, jopa 10 minuutin välein. Tästä seuraa, että veden vaihtuminen on heikkoa (Juha Sarkkula, suull. tieto). Valuma-alueelta tulevan veden merkitys veden vaihtumiseen ei ole kovin 14

14 merkittävä kuin ehkä voimakkaiden rankkasateiden aikana, koska valuma-alueen pinta-ala on pieni. Vaihto riippuu vaihtelevista tuuli- ja vedenkorkeusolosuhteista. Toisinaan vaihtuminen voi olla nopeampaa ja toisinaan hitaampaa. 3 UMPEENKASVU JA MATALOITUMINEN Vesikasvustoja on tarkasteltu erillisessä raportissa liitteessä 1. Tutkimusten perusteella Otsolahtea voidaan pitää kasvillisuutensa puolesta tyypillisenä suojaisena matalana merenlahtena. Pengersiltojen rakentamisella 1960-luvulla ja lisärakentamisella 1990-luvulla Otsolahden yhteys merelle on lähes suljettu, mikä epäilemättä on vaikuttanut lahden kehitykseen. Myös lahteen johtavaan veneväylään jätetyt siltojen alla olevat noin 2 metrin kynnykset saattavat vaikeuttaa veden vaihtoa lahden ja meren välillä. Suurin kasvillisuuden määrään vaikuttava tekijä Otsolahdessa tällä hetkellä on veden syvyys. Kun aallokkovaikutus ja ulos-sisään virtaus on vähentynyt, se on johtanut ravinteiden kertymiseen. Ravinteet ovat kerrostuneet pohjalle sekä sitoutuneet ruovikoihin ja muuhun vesikasvillisuuteen, jotka ovat runsastuneet. Matalilla alueilla, missä valoa on riittävästi, kasvillisuus on runsastunut ja on hyvin tiheää. Veneliikenteen potkurivirrat sekoittavat pohjaa ja nostavat sinne vajonneita ravinteita kiertoon. Ilman kunnostustoimenpiteitä voidaan matalien alueiden umpeen kasvamisen ennustaa kiihtyvän, sillä kasvukauden jälkeen pohjalle kerrostuva kuollut kasvillisuus edelleen madaltaa pohjaa. Koska Otsolahti on merelle lähes suljettu ei aallokko siellä koskaan kasva niin suureksi, että se rajoittaisi kasvillisuuden leviämistä. Aallokon puuttuessa ei pohjille kerrostunut aines myöskään huuhtoudu pois. 4 REHEVYYSTASO JA LEVÄHAITAT Otsolahti on melko rehevä. Ajoittain suhteellisen korkeat ravinnepitoisuudet saattavat joskus sopivissa olosuhteissa aiheuttaa Otsolahdella leväkukintoja, mutta ainakaan toistaiseksi niitä ei ole todettu, eikä lahden kasviplanktonissa ollut vuonna 2000 merkittäviä määriä kukintaa aiheuttavia lajeja. Rihmalevien esiintyminen rantavesissä ja ranta-alueilla on aiheuttanut asukkaiden huolestumista ja kyselyjä esiintymisen syistä. Runsas rihmaleväkasvusto on osoitus veden rehevyydestä, ja yleinen piirre Itämeren rannikkovesissä. Kun Otosolahdessa veden korkeuden vaihtelut ovat suuret, ajoittain kuiville jäävät leväkasvustot voivat varsinkin lämpimillä säillä aiheuttaa hajuhaittoja. 15

15 5 KUNNOSTUSMAHDOLLISUUDET Alustavan tarkastelun perusteella Otsolahden tilan parantamiseksi voidaan ainakin teoriassa tehdä seuraavia kunnostustoimenpiteitä: Kynnysten poisto lahden suuaukolta Siltojen alaisen väylän syventäminen kauttaaltaan 3-4 metriin lisäisi jonkin verran veden sisäänulos virtausta, mutta tuskin vaikuttaisi merkittävästi lahden tilaan. Toisen virtausaukon puhkaisu siltapenkereeseen Lisäaukko saattaisi johtaa parempaan vedenkiertoon lahdessa ja ravinteiden tehokkaampaan poishuuhtoutumiseen. Kun veden ravinnetaso on siltapenkereen ulkopuolella suunnilleen samanlainen kuin Otsolahdessakin, lisäaukolla tuskin kuitenkaan olisi suurta merkitystä ravinnepitoisuuksiin. Pahimmassa tapauksessa virtausten lisääntyminen voisi johtaa Otsolahden sedimenttien tehokkaampaan sekoittumiseen ja veden samenemiseen. Vedenvaihto pumppaamalla lahden vettä lahdesta ulos Kelluvan venelaiturin alle voidaan kiinnittää välpällä varustettu pumppu, josta lähtee silta-aukon läpi Länsiväylän eteläpuolelle merialueelle asti pohjassa makaava putki. Pumppausteho voi olla 100 tai 200 l/s ja käyttö joko kesäaikaista tai ympärivuotista. Vaikutus riippuu siitä onko vedenvaihto riittävää ja tuleeko tilalle parempilaatuista vettä. Pumppauksen mahdollisesti aiheuttama pohja-aineksen sekoittuminen veteen saattaa jopa heikentää tilannetta. Ruovikon ja vesikasvillisuuden mekaaninen poistaminen Niitto poistaa ravinteita lahdesta, jos niitettävät kasvit nostetaan ylös vedestä. Niitto tulee tehdä kesäaikaan, kun kasvillisuus on kehittynyt huippuunsa. Niitossa tulee varoa pohjan mylläämistä, jotta sinne kertyneet ravinteet eivät nouse ylös. Kasvillisuutta pitäisi poistaa vuosittain todennäköisesti usean vuoden ajan ennen kuin pidempiaikaista vaikutusta. Vaikutukset muuhun luontoon kuten lintuihin, kaloihin ja selkärangattomiin saattavat olla myös haitallisia. Altaiden tai kosteikkojen rakentaminen lahden pohjoisrannalle Altaat tai eristävät penkereet vähentäisivät ravinteiden valumista lahteen, erityisesti, jos vallihautoihin istutettaisiin ravinteita sitovaa ruovikkoa. Hyvin toteutettuna ne ehkä kaunistaisivat pohjoisrantaa maisemallisesti. Veneväylän ja sataman ruoppaus kauttaaltaan syvemmäksi Ruoppaus esimerkiksi 4-5 metrin syvyyteen vähentäisi oleellisesti potkurivirtojen aiheuttamaa pohjan sekoittumista olettaen että veneillä ei ajettaisi ruopatun alueen ulkopuolella. Syventäminen vähentäisi ravinteiden ylösnousemista ja kirkastaisi vettä, mikä mahdollistaisi ravinteita sitovien 16

16 vesikasvien runsastumisen lahden muilla alueilla. Ennen ruoppausta tulee tutkia pohjan laatu; mikäli savipohjaa, ei ruoppausta tule tehdä sillä saven esiin kaivaminen samentaisi lahden veden. Matalien alueiden ruoppaus syvemmäksi Ruoppaus esimerkiksi 1,5 metrin tasoon vähentäisi vesikasvillisuutta, kun valoa ei olisi enää kasveille riittävästi. Toisaalta se johtaisi huonontuneeseen vedenlaatuun, kun korkeimpiin vesikasveihin sitoutuneet ravinteet sitoutuisivat planktoniin ja rihmamaisiin leviin. Vaikutukset pohjaeläimistöön ja muuhun biodiversiteettiin olisivat tuhoisia ja toimenpide tekisi Otsolahdesta entistä enemmän keinotekoisen altaan kuten venesataman alue nyt Syvempien alueiden keinotekoinen madaltaminen Madaltaminen laajentaisi aluetta, missä korkeammat vesikasvit selviytyvät. Lisääntynyt kasvillisuus sitoisi ravinteita ja kirkastaisi lahden vettä. Pohjan peittäminen karkealla soralla tai pikku kivillä Yhtenä vaihtoehtona estää pohjan pöllyäminen on ehdotettu pohjan pinnan eristämistä pikku kivillä tai soralla. Tällaisen toimenpiteen vaikutuksista ei ole kokemuksia. Pinnalle saattaa aikaa myöten muodostua laskeutuvasta orgaanisesta aineksesta uusi pehmeä kerrostuma. 6 KUNNOSTUSVAIHTOEHTOJEN TARKASTELU Edellä esitetyistä toimenpiteistä todennäköisesti eivät ole toteuttamiskelpoisia tai niiden vaikutuksista ei ole varmuutta toisen virtausaukon puhkaisu siltapenkereeseen, syvempien alueiden keinotekoinen madaltaminen eikä myöskään pohjan peittäminen soralla tai pikkukivillä. Seuraavassa on tarkemmin tarkasteltu muita edellä esitettyjä vaihtoehtoja. 6.1 Kynnysten poisto lahden suuaukolta Aukot ja niiden edustat ovat muhkuraisia. Niissä saattaa sijaita isompia kiviä. Kynnykset mataloittavat aukkoja. Aukkojen syventäminen ja pohjan tasaaminen esim. -3,5 metriin NN60 tasosta lisäisi jonkin verran veden vaihtumista. Virtausmittausten mukaan edestakainen virtaus silta-aukoilla on vähäistä ja ilmeisesti lahden vesi ei vaihdu kovin tehokkaasti ainakaan kesäaikana, jolloin tuulet ja vedenkorkeusvaihtelut eivät ole kovin suuria. Aukon ulkopuolella veden laatuluokka on samaa tasoa kuin itse lahdessa. Siten aukon syventämisestä ei ole odotettavissa merkittävää muutosta Otsolahden tilaan. 17

17 Syventäminen edellyttää maan ja louheen ruoppaamista ja poisviemistä arviolta noin m3. Työn kustannus lienee noin markkaa. Pohjatutkimus ja tarkempi syventämissuunnitelma tarvitaan ennen hankkeeseen ryhtymistä. Kovat maa-ainekset voidaan käyttää täyttötöihin muualla ja pehmeät massat voidaan läjittää Espoon kaupungin Grövagrundet in läjitysalueelle. Työhön saatetaan tarvita vesilain mukainen ympäristölupaviraston lupa. 6.2 Otsolahden vedenvaihdon lisääminen pumppaamalla Waterpumps WP Oy on tehnyt esityksen, jossa kelluvan venelaiturin alle kiinnitetään johteisella välpällä varustettu pumppu, josta lähtee silta-aukon läpi Länsiväylän eteläpuoleiselle merialueelle asti pohjassa makaava putki, jonka sisähalkaisija on 500 mm. Putken pituudeksi on arvioitu noin 700 m. Putki painotetaan tasaisin välimatkoin. Pumpulle varataan sähkön syöttö läheisestä rannasta sähkökaapista. Jos pumppausteho on 200 l/s eli noin m3 vuorokaudessa, teoreettisesti Otsolahden vesi vaihtuu noin 20 vuorokaudessa. Pienemmällä 100 l/s pumpulla kesto on kaksinkertainen. Laite- ja asennuskustannukset ovat mk ja energiakustannus 4 kk:n käytöllä noin mk/vuosi ja 12 kk:n käytöllä noin mk/vuosi. Lisäksi tulee pumpun vuotuiset huoltokustannukset. Veden vaihdon lisääminen pumppaamalla saattaa jonkin verran parantaa Otsolahden veden laatua. Kun veden laatu ei Otoslahden suulla ole oleellisesti parempi kuin itse lahdessa, vaikutus lahden tilan paranemisena ei välttämättä ole ratkaisevan suuri. Riskinä on myös se, että jos pumppaus sekoittaa pohja-aineksia veteen, vedenlaatu saattaa jopa heiketä. Koska kysymyksessä on veden johtaminen, hankkeelle saatetaan tarvita vesilain mukainen ympäristölupaviraston lupa. 6.3 Ruovikon ja vesikasvillisuuden mekaaninen poistaminen Ruovikon ja muun vesikasvillisuuden poistaminen ainakin hidastavat lahden umpeenkasvua, jota pitemmällä aikavälillä on tapahtumassa, ja samalla kasvien mukana poistuu vedestä ravinteita. Vesikasvien niitto tulee tehdä kesäaikaan silloin, kun kasvillisuus on kehittynyt. Niitetyt kasvit pitää kerätä talteen ja toimittaa esim. kompostoitavaksi. Niitto tulisi toistaa ainakin kolmena kesänä peräkkäin, jotta toimenpiteellä saavutetaan pitempiaikaista vaikutusta. Paikalliset asukkaat ovat talkoilla tehneet ranta-alueiden puhdistustöitä. 18

18 Kasvillisuutta voidaan poistaa myös vain osittain ja tehdä ruovikon joukkoon käytäviä. Silloin linnuille ja kalanpoikasille jää enemmän suojapaikkoja, joita ne voivat käyttää hyväkseen. Ennen niittoon ryhtymistä on hyvä tehdä yksityiskohtaisempi suunnitelma vesikasvillisuuden poistosta huomioiden linnuston ja kalojen lisääntymisentarpeet. Ruovikkoalueita on yhteensä noin 2 ha. Jos niitto kohdistetaan lähinnä ruovikkoalueille ja niitto sekä rannalle kuljetus tehdään esimerkiksi Harvester RS 2000 niittokoneella ja kasvillisuus kuljetetaan sieltä esim. Ämmässuon kaatopaikalle kompostoitumaan, kustannukset lienevät noin mk/ha eli noin mk/vuosi. Seuraavina vuosina niitettävää on vähemmän ja kustannukset voivat olla vähän pienemmät. Kokonaiskustannukset kolmen vuoden vesikasvien poistosta lienee noin markkaa. Vesikasvustojen poistoa tekee esim. Aquacom Oy Espoosta. 6.4 Altaiden ja kosteikkojen rakentaminen lahden pohjoisrantaan Allastyyppisten syvempien alueiden rakentaminen lahden pohjoisrannan puistoihin vähentäisi ravinteiden valumista suoraan lahteen erityisesti silloin, jos vallihautoihin istutettaisiin ravinteita sitovaa ruovikkoa. Toisessa vaihtoehdossa lahden pohjoisosan rantoja syvennetään siten, että vedenpinnan laskiessa syvennettyihin kohtiin jää vettä. Korkealla vedellä syvennykset olisivat vedenpinnan alapuolella. Vallihaudat toimisivat kosteikkojen tapaan. Sadevesiviemärien vesi voidaan johtaa näille kosteikoille, jolloin niiden kuljettamista ravinteista osa sitoutuu näille alueille. Samoin myös muut ravinteet kosteikkojen valuma-alueilta keräytyvät näille alueille. Havainnekuvat kosteikkovaihtoehdoista on esitetty kuvassa 3. Pohjoisosan puistorannat ovat virkistyskäytössä ja ensin tulee selvittää, miten ranta-alueiden syventäminen vaikuttaa ympäristön viihtyisyyteen ja rantojen käyttöön ja maisemaan yleensä. Hankkeesta tulisikin tehdä tarkempi suunnitelma ja sen tekemisessä kuulla alueen asukkaita. Syventämiset voidaan tehdä joko ruoppaamalla ja kuljettamalla ruoppausmassat muualle tai työntämällä maa-ainesta rannasta syvemmälle padoksi tai penkereeksi. Jos kosteikko kaivetaan noin 550 m matkalle ja 10 m leveänä sekä vesisyvyyttä 0-1,0 metriin (keskimäärin 0,5 m keskivedenkorkeudesta), ruopattavaa maa-ainesta syntyy vajaa kiintom3. Ruoppaus- ja mereen läjityskustannus on luokkaa mk. Jos maata vain siirrettään eikä kuljeteta muualle, kustannukset ovat pienemmät. Lisäksi tulee hankeen suunnittelu- ja luvanhakukustannukset. Kokonaiskustannukset lienevät noin markkaa. 19

19 6.5 Veneväylän ja sataman ruoppaus kauttaaltaan syvemmäksi Venesatama-alueen ja siitä ulos johtavan väylän eli veneliikennealueen ruoppaaminen niin syväksi, että potkurivirrat eivät pöllyytä pohja-aineksia ja ravinteita takaisin veteen, todennäköisesti kirkastaa ja parantaa lahden veden laatua. Ruopattavan syvyyden tulisi olla tasoon 4,5 m keskivedenkorkeudesta. Ennen työhön ryhtymistä tulisi selvittää ruopattavien alueiden maaperätutkimuksella, poistuuko savikerros kokonaan, jos lahtea syvennetään. Syvennettävän alueen pinta-ala voisi olla noin 4 ha (kuva 3). Rupattavaa maa-ainesta syntyy alustavan laskelman mukaan noin kiinto-m3 ja proomu-m3. Ruoppausmassat on oletettu kuljettavaksi Gövagrundet in läjitysalueelle. Kustannuksiksi tulee noin 20 mk/m3 eli yhteensä noin 2,4 milj. markkaa. Lisäksi silloin kannattaisi tehdä myös silta-aukkojen kynnysten syventäminen tasoon 3,5 m. Sen työn kustannuksiksi edellä arvioitiin 0,5 milj. mk. Kaikkiaan syventämiskustannukset olisivat noin 3 milj. markkaa. Nämäkin työt tarvitsevat poistettavien maa-ainesten lisätutkimuksia ja tarkemman suunnitelman sekä hankkeelle vesilain mukaisen ympäristöluvan. 20

20 Kuva 3. Otsolahden syventämisalueet (1:5 000) 21

21 7 LÄHTEET Jumppanen,K Selvitys Turun satama-alueen suunniteltujen ruoppausten vesistövaikutuksista. Tutkimusraportti. - Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry, 39 s. Nurmi,P. ja Niinimäki,J Uudenkaupungin Hepokarin väylän ja sataman syventämiseen liittyvä vesistö- ja kalatalousselvitys. - Kala- ja Vesitutkimus Oy. Raportti 24 s, Pesonen,L Veden laatuluokitus Helsingin ja Espoon merialueilla. Helsingin ja Espoon merialueiden velvoitetarkkailu vuonna Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen monisteita 5: Pesonen,L., Norha,T., Rinne,I., Viitasalo,I. ja Viljamaa,H Helsingin ja Espoon merialueiden velvoitetarkkailu vuosina Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Moniste s. Vesi- ja ympäristöhallitus Vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden luokittaminen. - Vesija ympäristöhallinnon julkaisuja 20:

22 LIITE 1 OTSOLAHDEN VESIKASVILLISUUSSELVITYS Panu Oulasvirta Syyskuu 2000 Alleco ky Vattuniemenkatu Hki

23 Sisällys OTSOLAHDEN VESIKASVILLISUUSSELVITYS...1 Sisällys Johdanto Menetelmät Ilmakuvaukset Pohjaharaus Sukellustutkimukset Tulokset Syvyyssuhteet Kasvillisuus Ruovikon levinneisyys Johtopäätökset Otsolahden nykyinen tila Otsolahden tilan tuleva kehitys Vaikutusmahdollisuudet Otsolahden tilaan...15 Tutkimusryhmä...16 Viitteet...17 LIITE LIITE Johdanto Tämä työ perustuu Alleco ky:n ja Kala- ja vesitutkimus Oy:n väliseen sopimukseen Otsolahden kasvillisuusselvityksestä. Työn tarkoituksena oli kartoittaa Otsolahden vesikasvillisuus ja arvioida tulosten perusteella lahden rehevyystasoa, lahden tilassa tapahtuneita muutoksia sekä mahdollisia kunnostusvaihtoehtoja. Työ tehtiin kenttätutkimusten osalta elokuussa Aikaisempaa tutkimustietoa Otsolahden vesikasvillisuudesta on kerätty Helsingin kaupungin toimesta yhdestä seurantapisteestä vuodesta 1979 (Viitasalo 1985, Viitasalo ym. 1994). 2. Menetelmät Kasvillisuuskartoituksessa käytetyt menetelmät olivat ilmakuvaus, pohjaharaus sekä sukeltaminen. Ilmakuvaukset tehtiin , haraukset ja sukellustutkimukset Ilmakuvaukset Ilmakuvauksen tarkoituksena oli kartoittaa ruovikoiden (Phragmites australis) levinneisyyttä ja muuta vesikasvillisuutta niiltä osin kun vedenalaista kasvillisuutta oli ilmasta käsin nähtävissä. Ruovikoiden esiintymisessä tapahtuneita muutoksia selvitettiin vertaamalla kuvia Otsolahdesta aiemmin otettuihin ilmakuviin Pohjaharaus Harausnäytteenoton tarkoituksena oli hankkia yleiskuva alueen vesikasvillisuuden esiintymisestä ja lajistosta. Näytteenotossa käytettiin varsiharaa. Näytteitä otettiin yhteensä 63 eri näytepisteestä (kuva 1). Näytteenoton yhteydessä mitattiin veden syvyys. 2

24 2.3. Sukellustutkimukset Harausnäytteiden perusteella valittiin neljä sukelluslinjan paikkaa, joiden katsottiin edustavan lahden kasvillisuutta mahdollisimman edustavasti (kuva 1). Sukellukset tehtiin linjasukellusmenetelmällä, jossa pohjaan laskettiin metrimerkinnöin varustettu 50 metrin mittainen linjaköysi. Tämän jälkeen sukeltaja ui linjan päästä päähän ja kirjoitti valkolevylle eri syvyysvyöhykkeissä muistiin etäisyyden rannasta, syvyyden, pohjan laadun, pohjalla olevan irtoaineen määrän sekä havaitsemansa kasvilajit ja niiden peittävyyden pohja-alasta. Mikäli kasvilajia ei kyetty tunnistamaan veden alla, otettiin siitä näyte laboratorioon tutkittavaksi L L L L Kuva 1. Harauspisteet (punaiset tähdet) ja sukelluslinjat (vihreät janat). 3

25 3. Tulokset 3.1. Syvyyssuhteet Otsolahden ulkopuolella siltojen edustalla oli veden syvyys kaikuluotauksen perusteella noin 4 metriä. Siltojen alla kulkevalla veneväylällä syvyys on 3-4 metriä. Sekä merenpuoleisella että Otsolahden puoleisella suulla on väylässä kuitenkin matalammat, noin 2 metriä syvät kynnykset. Itse Otsolahti on syvimmillään siltojen edustalla, jossa mitattiin enimmillään noin 4 metrin syvyyksiä. Syvimmältä alueelta lahti madaltuu tasaisesti rantoja ja lahden perukkaa kohti. Suurin osa lahdesta kuuluu syvyysvyöhykkeeseen 1-2 metriä. Ruopatut venesataman alue ja veneväylä ovat pääosin 1,5-2 metrin syvyisiä. Laajempi alle metrin syvyinen alue on aivan lahden koillisessa perukassa. Mittausten perusteella laadittu Otsolahden syvyyskartta on esitetty kuvassa 2. Veden korkeus oli näytteenottopäivänä 21 cm keskiveden yläpuolella. 1,6 0,5 1,5 1,3 1,8 1,8 2,75 2,2 1,7 1,9 1 1,9 1,8 2,2 2,2 1,8 0,5 1 1,8 2,3 2,8 1,8 3,8 2,8 Kuva 2. Otsolahden syvyyssuhteet. Metrin syvyyskäyrä on merkitty mustalla, 2 metrin käyrä vihreällä ja 3 metrin käyrä punaisella. 4

26 3.2. Kasvillisuus Sekä harausten että sukellusten perusteella Otsolahtea voidaan pitää vesikasvillisuuden puolesta tyypillisenä suljettuna sisälahtena. Suurimmat kasvilajistoon ja kasvien runsauteen vaikuttavat tekijät ovat veden syvyys (mataluus), veden sameus, vähäinen vedenvaihto sekä suojaisuus aallokon vaikutukselta. Veden syvyys vaikuttaa etenkin kasvillisuuden määrään erityisen runsasta ja tiheää vesikasvillisuus on lahden matalimmissa osissa rantavedestä runsaan metrin syvyyteen. Kun syvyys ylittää puolitoista metriä, alkaa sameasta vedestä johtuva valon puute rajoittaa kasvillisuuden esiintymistä. Vähäistä kasvillisuutta tavattiin kuitenkin vielä lähes 3 metrin syvyydessä. Myös aivan matalimmassa vyöhykkeessä rantaviivasta vajaan puolen metrin syvyyteen on kasvillisuus vähäisempää. Tämä selittyy vedenkorkeuden vaihtelulla sekä pohjaan jäätymisenä talvisin. Määrällisesti runsaimpia lajeja Otsolahdessa ovat hapsivita (Potamogeton pectinatus) ja tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum), jota voidaan pitää alueen valtalajina. Yhdessä hapsividan kanssa tähkäärviä kasvoi tiheinä kasvustoina käytännöllisesti katsoen kaikkialla vajaan puolen metrin syvyydestä runsaaseen metriin (kuva 3). Hapsividan ja tähkä-ärviän muodostama kasvusto on nähtävissä myös elokuun alussa. otetuista ilmakuvista (kuva 4a-c). Sekä harausten että sukelluslinjojen (kuva 5a-d) perusteella voitiin havaita, että hapsivita oli yleensä runsaampi alle 75 cm syvyydessä ja tähkä-ärviä tätä syvemmällä. Puolentoista metrin syvemmällä puolella tähkäärviääkin oli enää hyvin vähän. Kolmas runsas laji oli karvalehti (Ceratophyllum demersum), jota tavattiin kaikilla syvyysvyöhykkeillä aivan rantavedestä kolmen metrin syvyyteen. Varsinkin Otsolahden pohjoisimmassa perukassa karvalehti muodosti erittäin tiheitä kasvustoja (kuva 3). Karvalehti on tyypillisesti laji, joka indikoi heikkoja valaistusolosuhteita ja vähäistä veden vaihtoa. Aivan rantavedessä kasvillisuus oli vähäisempääja lajiston ollessa merihauraa (Zannichellia palustris) ja luikkia (Eleocharis sp.). Kahdessa pisteessä tavattiin merinäkinruohoa (Najas marina). Rantavyöhykkeen kivi- ja kalliopintoja peittivät tavallisesti ahdinparta (Cladophora glomerata) ja suolilevä (Enteromorpha sp.). Irrallisena kasvava Rhizoclonium sp.-viherlevä oli paikoin runsas muuten kasvittomilla laikuilla. Kaikenkaikkiaan tutkimuksessa havaittiin 21 vesikasvilajia (taulukko 1). Harauspisteiden ja sukelluslinjojen tulokset on esitetty liitteissä 1 ja 2. 5

27 Taulukko 1. Tutkimuksessa havaitut vesikasvilajit. Putkilokasvit Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum Kalvasärviä Myriohyllum sibiricum Hapsivita Potamogeton pectinatus Ahvenvita Potamogeton perfoliatus Hentovita Potamogeton pusillus Pikkuvita Potamogeton berchtoldii Karvalehti Ceratophyllum demersum Pikkuluikka Eleocharis parvula Rantaluikka Eleocharis palustris Pyörösätkin Ranunculus circinatus Merihaura Zannichellia palustris Sinikaisla Schoenoplectus tabernaemontani Järviruoko Phragmites australis Merihapsikka Ruppia maritima Merinäkinruoho Najas marina Levät Ahdinparta Cladophora glomerata Suolilevä Enteromorpha sp. Viherlevä Rhizoclonium sp. Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä* (irtonainen) Fucus vesiculosus Luulevä* (irtonainen) Polysiphonia violacea *Ei välttämättä kasva Otsolahdessa, saattanut ajautua ulkopuolelta 6

28 Runsaimmat lajit Ruovikko Valtalajit tähkä-ärviä ja hapsivita. Myös ahvenvitaa,karvalehteä, pyörösätkintä Valtalajit kalvasärviä ja pyörösätkin. Pikkuluikka ja merihaura Sinikaisla Pikkuluikka Valtalajit merinäkinruoho ja kalvasärviä. Lisäksi merihaura ja pikkuvita Irtonainen Rhicloniumsp.levämatto Valtalajit karvalehti ja tähkä-ärviä. Myös ahvenvita ja pyörösätkin, ei hapsivitaa. Merihaura Kuva 3. Tiheämmän vesikasvillisuuden alueet Otsolahdessa elokuussa Syvemmillä alueilla kasvillisuutta oli vain harvakseltaan. 7

29 Kuva 4a-c otettuja ilmakuvia Otsolahdesta. Tumma vyöhyke rantojen läheisillä alueilla muodostuu pääasiassa tiheistä tähkä-ärviä-, karvalehti- ja hapsivitakasvustoista. Vaaleamman vihreän alueet ovat tavallisimmin irtonaista rihmlevämattoa kuten viherlevää Rhizoclonium sp. Kuva 4a.Otsolahden eteläosa. Kuva 4b. Venesataman alue ja pohjoisrantaa. 8

30 Kuva 4c. Otsolahden koillisnurkkaus. 9

31 Kuva 5a-d. Sukelluslinjojen tulokset. Pystyakselilla syvyys (m) ja vaaka-akselilla etäisyys rannasta (m). Eri pohjatyyppien päällä olevan sedimentin paksuus on merkitty eri paksuisina mustina vyöhykkeinä. Tarkemmat tiedot sukelluslinjoilta ovat liitteessä ,5 LINJA 1 1 1,5 2 2,5 m m 0 LINJA 2 0,5 1 1,5 2 2, m 0 LINJA 3 0,5 1 1,5 2 2,5 m m 10

32 0 0,5 LINJA 4 1 1,5 2 2,5 m Hiekka Lieju Sora Kallio Kivikko Hiekka+kivikko Sedimentin paksuus: 0 cm 1 cm 2 cm 3cm 5 cm 10 cm yli 20 cm (liejupohja) Pikkuluikka Hapsivita Merihaura Karvalehti Tähkä-ärviä Ahvenvita Jouhilevä Ahdinparta 11

33 3.3. Ruovikon levinneisyys Johtopäätösten tekoa ruovikoiden levinneisyyden muutoksista haittaa se, että vanhoja ilmakuvia Otsolahdesta on vain rajoitetusti saatavilla. Silloinkin kun kuvia oli saatavilla, ei niistä yleensä ilmennyt kuvausajankohtaa. Ollakseen vertailukelpoisia tulisi kuvien olla otettu kesän loppupuolella, kun ruovikko on saavuttanut vuosittaisen maksiminsa. Otsolahden ruovikoita on ajoittain myös niitetty. Kuvissa 6a-c on kolmena ajankohtana otetut ilmakuvat Otsolahden länsirannan ruovikosta. Vanhin kuva on 1980-luvulta (kuva saatu Otsolahden venekerholta) ja uudemmat otettu 1997 (kuva saatu Uudenmaan virkistysalueyhdistykseltä) ja tänä vuonna tämän tutkimuksen yhteydessä. Kuvien perusteella ruovikko näyttää selvästi laajentuneen 1980-luvulta 1990-luvun lopulle. Vuodesta 1997 tähän päivään ei muutoksia ole nähtävissä. Kuva 6a luku (tarkempi ajankohta ei ole tiedossa). 12

34 Kuva 6b Kuva 6c Kuva 6 a-c. Otsolahden länsirannan ruovikko 1980-luvulla, heinäkuussa 1997 ja elokuussa

35 4. Johtopäätökset 4.1. Otsolahden nykyinen tila Tulosten perusteella Otsolahtea voidaan pitää kasvillisuutensa puolesta melko tyypillisenä suojaisena matalana merenlahtena. Ihminen on vaikuttanut lahden tilan kehitykseen kuitenkin voimakkaasti. Merkittävin Otsolahden luonnontilaan vaikuttanut tekijä on ollut pengersiltojen rakentaminen , jolloin Otsolahden yhteys merelle on lähes suljettu. Lisäsiltojen rakentamisella kapeaa aukkoa merelle on edelleen pidennetty, mikä on lisännyt pullonkaulaefektiä. Kulkuväylässä on kaksi noin 2 metrin syvyistä kynnystä, jotka myös vähentävät veden virtausta. Siltojen rakentamisella aallokon vaikutus ja ulos-sisään virtaus Otsolahdessa on vähentynyt oleellisesti. Tämä on johtanut ravinteiden kertymiseen lahteen. Ravinteet sitoutuvat ruovikoihin ja muuhun vesikasvillisuuteen, jotka ovat runsastuneet.. Ravinteita Otsolahteen virtaa lähinnä sadeveden mukana Espoon kaduilta ja ympäröiviltä viheralueilta mm pohjoisrannan lahdelmaan putkia myöten. Toinen merkittävä tekijä on alueen vilkas moottoriveneliikenne. Veneiden potkurivirrat sekoittavat pohjaa ja nostavat sinne vajonneita ravinteita jatkuvasti uudelleen kiertoon. Kiertoon nousevat ravinteet sitoutuvat ensin kasviplanktoniin, joka lisääntyy ja samentaa veden. Samean veden vuoksi korkeammat vesikasvit, joihin ravinteet sitoutuvat hitaammin, voivat kasvaa runsaana vain matalilla alueilla, missä valoa on riittävästi. Siten kasvillisuuden määrään vaikuttavat myös vedenkorkeuden vaihtelut: vedenkorkeuden ollessa kesäaikaan pitkään matalalla, suhteellisesti suurempi osa lahden vesialueesta on soveliasta tiheälle kasvillisuudelle. Nyt tehdyn kaltainen vesikasvillisuuden kartoitus olisikin syytä toistaa tällaisena kesänä, jolloin kartoituksen tulos olisi todennäköisesti erilainen kuin tässä selvityksessä. Kaavamainen esitys Otsolahden nykytilasta on esitetty kuvassa 7. Pengersiltojen rakentaminen ja leventäminen Potkurivirrat sekoittavat pohjaa ja nostavat sinne vajonneita ravinteita kiertoon Aallokkovaikutus ja ulos-sisään virtaus vähentynyt oleellisesti Planktonlevien määrä kasvanut ja vesi samentunut Johtanut ravinteiden kertymiseen Korkeampi vesikasvillisuus runsastuu matalalla, missä valoa riittävästi Ravinteet kerrostuneet pohjalle sekä sitoutuneet ruovikoihin ja muuhun vesikasvillisuuteen, jotka runsastuneet Umpeenkasvu matalilla alueilla kiihtynyt Kuva 7. Kaavamainen esitys siitä, miten pengersiltojen rakentaminen ja moottorivenliikenne on vaikuttanut Otsolahden tilaan. 14

36 4.2. Otsolahden tilan tuleva kehitys Ilman kunnostustoimenpiteitä voidaan matalien alueiden umpeenkasvamisen ennustaa kiihtyvän, sillä kasvukauden jälkeen pohjalle kerrostuva kuollut kasvillisuus edelleen madaltaa pohjaa. Siinä vaiheessa, kun pohjan taso nousee niin ylös, että se talvisin jäätyy pohjaan asti, kasvillisuus ja niin muodoin myös umpeenkasvu hidastuu. Niillä alueilla, missä kasvillisuus on nyt vähäistä eli yli puolentoista metrin syvyydessä, on madaltuminen ja umpeenkasvu hitaampaa, kunnes pohja saavuttaa kriittisen tason, missä valoa on riittävästi tiheälle vesikasvillisuudelle. 5. Vaikutusmahdollisuudet Otsolahden tilaan Mikäli Otsolahden tilaan ja kehitykseen pyritään vaikuttamaan, tulee ensin määritellä kunnostuksen tavoitteet. Tiheä vesikasvillisuus matalilla alueilla vähentää Otsolahden arvoa virkistysalueena, mutta toisaalta parantaa lahden veden laatua sitomalla ravinteita. Vaihtoehtona tiheälle vesikasvillisuudelle ja ruovikoille on huonompi vedenlaatu ja lisääntyvät leväkukinnot ja rihmalevämassat. Ainoa keino palauttaa Otsolahti luonnontilaan olisi poistaa siltapenkereet, mikä on toteutusvaihtoehtona epärealistinen. Itämeren yleisestä rehevöitymisestä johtuen näin radikaali toimenpide ei kuitenkaan välttämättä oleellisesti parantaisi Otsolahden tilaa ravinteita virtaisi yhtälailla sisään kuin ulos. Toinen, ilmeisesti yhtälailla epärealistinen tapa vaikuttaa Otsolahden tilaan olisi alueen sulkeminen moottoriveneliikenteeltä, jolloin ravinteita ei enää nousisi pohjalta ylös potkurivirtojen seurauksena. Todennäköisimmin tämä johtaisi lahden veden kirkastumiseen, mikä edelleen mahdollistaisi ravinteita sitovien vesikasvien kasvun myös syvemmillä alueilla, missä valoa ei nyt ole riittvästi suurimmalle osaa vesikasveista. Tällaisenaan Otsolahti olisi eräänlainen ihmisen aikaansaama flada muusta merestä maankohoamisen seurauksena hiljalleen irtikuroutuva merenlahti. Luonnontilaisissa fladoissa, joissa ei ole veneliikennettä, veden laatu on usein ympäröivää merta jopa parempi ja vesikasvillisuus monimuotoista. Seuraavassa on lueteltu joitakin keinoja vaikuttaa Otsolahden tilaan. Esityksessä ei ole otettu kantaa siihen kuinka toteutuskelpoisia ja realistisia eri vaihtoehdot ovat. Vaikka Otsolahti on tällä hetkellä lähes suljettu merenlahti ei se ekosysteeminä kuitenkaan ole suljettu. Siksi eri toimenpiteiden vaikutuksia ei voida eksaktisti laskea vaan esittää vain ennusteita ja arvioita. 1. Kynnysten poisto lahden suuaukolta siltojen alaisen väylän syventäminen kauttaaltaan 3-4 metriin lisäisi jonkin verran veden sisään-ulos virtausta, mutta tuskin vaikuttaisi merkittävästi lahden tilaan. 2. Toisen virtausaukon puhkaisu siltapenkereeseen - saattaisi johtaa parempaan vedenkiertoon lahdessa ja ravinteiden tehokkaampaan poishuuhtoutumiseen. Toisaalta ravinteita virtaisi tehokkaammin myös sisään - pahimmassa tapauksessa johtaisi vain Otsolahden sedimenttien tehokkaampaan sekoittumiseen ja veden samenemiseen. 3. Ruovikon ja vesikasvillisuuden mekaaninen poistaminen poistaa ravinteita lahdesta, jos niitettävät kasvit nostetaan ylös vedestä niitto tulee tehdä kesäaikaan, kun kasvillisuus on kehittynyt huippuunsa niitossa tulee varoa pohjan mylläämistä, jotta sinne kertyneet ravinteet eivät nouse ylös kasvillisuutta pitäisi poistaa vuosittain todennäköisesti usean vuoden ajan ennen kuin 15

37 pidempiaikaista vaikutusta vaikutukset muuhun luontoon kuten kaloihin ja selkärangattomiin haitallisia 4. Vallihautojen rakentaminen lahden pohjoisrannan puistoihin vähentäisi ravinteiden valumista lahteen, erityisesti, jos vallihautoihin istutettaisiin ravinteita sitovaa ruovikkoa hyvin toteutettuna kaunistaisi pohjoisrantaa maisemallisesti 5. Veneväylän ja sataman ruoppaus kauttaaltaan syvemmäksi ruoppaus esimerkiksi 4-5 metrin syvyyteen vähentäisi oleellisesti potkurivirtojen aiheuttamaa pohjan sekoittumista olettaen että veneillä ei ajettaisi ruopatun alueen ulkopuolella vähentäisi ravinteiden ylösnousemista ja kirkastaisi vettä, mikä mahdollistaisi ravinteita sitovien vesikasvien runsastumisen lahden muilla alueilla ennen ruoppausta tulee tutkia pohjan laatu; mikäli savipohjaa, ei ruoppausta tule tehdä sillä saven esiin kaivaminen samentaisi lahden veden lopullisesti 6. Matalien alueiden ruoppaus syvemmäksi ruoppaus esimerkiksi 1,5 metrin tasoon vähentäisi vesikasvillisuutta, kun valoa ei olisi enää kasveille riittävästi johtaisi huonontuneeseen vedenlaatuun, kun korkeimpiin vesikasveihin sitoutuneet ravinteet sitoutuisivat planktoniin ja rihmamaisiin leviin. vaikutukset pohjaeläimistöön ja muuhun biodiversiteettiin olisivat tuhoisia tekisi Otsolahdesta entistä enemmän keinotekoisen altaan kuten venesataman alue nyt 7. Syvempien alueiden keinotekoinen madaltaminen laajentaisi aluetta, missä korkeammat vesikasvit selviytyvät lisääntynyt kasvillisuus sitoisi ravinteita ja kirkastaisi lahden vettä Vaikutuksiltaan suotuisin ja toteutuskelpoisin edellisistä vaihtoehdoista on todennäköisesti numero 5 (mikäli pohjalla ei ole savikerrostumia) yhdistettynä vesikasvien kesäaikaiseen mekaaniseen poistoon. Lahden vesikasvillisuuteen voidaan vaikuttaa myös pienemmässä mittakaavassa. Yksi Otsolahden virkistysarvoa vähentävä seikka on matalan pohjoislahden umpeenkasvu. Korkeammista vesikasveista paljasta pohjaa lahdelmasta löytyy vain aivan perukasta lähellä rantaa, missä vesi talvisin ilmeisesti jäätyy pohjaan asti. Talvista jääpeitettä voidaan pyrkiä paksuntamaan ja niin muodoin paljaan pohjan kaistaletta leventämään - pitämällä jää talvisin lumesta vapaana. Paljas jää toimisi samalla luistelukenttänä, mikä lisäisi alueen talviaikaista virkistysarvoa. Tutkimusryhmä Tutkimuksen kenttätöissä toimivat apuna FM Marja Koistinen (haraustutkimukset) ja FM tutkimussukeltaja Kirsi Kostamo (sukellustutkimukset). Koistinen myös määritti vaikeammin tunnistettavan lajiston. Otsolahden tulevan kehityksen ja kunnostusvaihtoehtojen arvioinnissa on konsultoitu FL Riggert Munsterhjelmiä, joka on tutkinut fladojen sukkessiota 1970-luvulta lähtien. 16

38 Viitteet Viitasalo, I Rantavyöhykkeen uposversoisen vesikasvillisuuden tila Helsingin ja Espoon merialueilla vuonna Vesiensuojelulaboratorion tiedonantoja 16: 1-40+liitteet. Viitasalo, I., Laine, A., Martin, G. & Ryhänen, P Rantavyöhykkeen uposkasvillisuuden tila Helsingin ja Espoon merialueilla vuonna Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus. 17

39 Harauspisteiden kasvilajisto. Pvm Vedenkorkeus: +21 Veden lämpö: 19,6 o C LIITE 1. Piste Syvyys Lajit 1 0,3 rantaluikka Eleocharis palustris sinikaisla Schoenoplectus tabernaemontani tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum 2 0,75-0,9 tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum karvalehti Ceratophyllum demersum kalvasärviä Myriophyllum sibiricum pikkuvita/hentovita 3 0,3 suolilevä Enteromorpha sp , ,3-1,7 tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum ahvenvita Potamogeton perfoliatus karvalehti Ceratophyllum demersum 9 0,95-1,1 tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum ahvenvita Potamogeton perfoliatus karvalehti Ceratophyllum demersum hapsivita Potamogeton pectinatus pyörösätkin Ranunculus circinatus 10 0,2 ahdinparta Cladophora glomerata merihaura Zannichellia palustris 11 0,2 ahdinparta Cladophora glomerata 12 1 hapsivita Potamogeton pectinatus 18