Kerava Lahti-oikoradan vaikutukset Mäntsälän Vähäjärvenkallioiden. pesimälinnustoon A 12/2009. Yhteenveto vuosien seurannan tuloksista

Transkriptio

1 A 12/2009 Kerava Lahti-oikoradan vaikutukset Mäntsälän Vähäjärvenkallioiden metsäalueen pesimälinnustoon Yhteenveto vuosien seurannan tuloksista Pekka Routasuo

2

3 Ratahallintokeskuksen julkaisuja A 12/2009 Kerava Lahti-oikoradan vaikutukset Mäntsälän Vähäjärvenkallioiden metsäalueen pesimälinnustoon Yhteenveto vuosien seurannan tuloksista Pekka Routasuo Helsinki 2009

4 Ratahallintokeskus Ratahallintokeskuksen julkaisuja A 12/2009 ISSN ISBN Verkkojulkaisu pdf ( ISSN ISBN Kannen ulkoasu: Proinno Design Oy, Sodankylä Kansikuva: Pekka Routasuo Paino: Kopijyvä Oy, Kuopio Helsinki 2009

5 3 Routasuo, Pekka: Kerava Lahti-oikoradan vaikutukset Mäntsälän Vähäjärvenkallioiden metsäalueen pesimälinnustoon. Yhteenveto vuosien seurannan tuloksista. Ratahallintokeskus, Rataverkko-osasto. Helsinki Ratahallintokeskuksen julkaisuja A 12/ sivua ja 1 liite. ISBN , ISBN (pdf), ISSN , ISSN (pdf) TIIVISTELMÄ Vähäjärvenkallioiden vanha metsä -niminen Natura alue (FI ) sijaitsee Saaren kylässä Mäntsälän kunnan pohjoisosassa. Helsinki Lahti-moottoritie sijoittuu Natura alueen itäosaan siten, että pieni osa Natura-alueesta jää tien itäpuolelle ja pääosa länsipuolelle. Keravalta Lahteen rakennettu oikorata kulkee Mäntsälän pohjoisosassa Lahden moottoritien länsipuolella. Vähäjärvenkallioiden kohdalla oikorata sijaitsee tiealueen vieressä. Radan alle jäi pieni osa Natura alueesta. Ratahallintokeskuksen teettämässä oikoradan linnustonseurantasuunnitelmassa (Koskimies 2002) esitettiin radan luontovaikutusten selvittämiseksi lintulaskentoja Vähäjärvenkallioiden alueelle. Ratahallintokeskus tilasi lintulaskennat Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Seurantatutkimus alkoi vuonna 2002, jolloin oikoradan rakennustyöt eivät vielä olleet edenneet Vähäjärvenkallioiden kohdalle. Laskennat toistettiin vuosina 2003 ja 2004, jolloin oikorataa rakennettiin. Liikennöinti radalla aloitettiin syksyllä Vuonna 2007 alkoi uusi linnustonseurantajakso, joka toteutettiin samalla menetelmällä kuin vuosien laskennat. Vähäjärvenkallioiden linnuston seurannassa koottu aineisto ei osoita merkittäviä linnustonmuutoksia. Eri lajien kannat ovat vaihdelleet eri tavoin ilman yhteistä muutossuuntaa tai yhteneväisyyttä valtakunnallisiin kannanmuutoksiin. Lajimäärä on pysynyt jokseenkin samana vuodesta toiseen. Linnuston yhteisparimäärä on ollut suurin kesällä 2004 ja pienin kesällä Arvokkaimmista lajeista metso ja pohjantikka ovat pystyneet säilyttämään vähäisen kantansa vakaana. Rautatiealueen linnusto on muuttunut vuonna 2002 tehdyn puustoraivauksen jälkeen. Merkittävin muutos on ollut rautatiealueen reunassa sijainneen mehiläishaukan pesäpaikan autioituminen. Muita huomionarvoisia lintulajeja ratalinjalla ei pesinyt, vaan lajisto koostui tavanomaisista kuusimetsien linnuista. Vähäjärvenkallioiden arvokkaimmat lajit pesivät kauempana ratalinjasta. Moottoritien rakentaminen 1990-luvulla oli jo saattanut karkottaa aremmat lajit kauemmas tien reunasta. Ratalinjan raivaaminen moottoritien varteen on vaikuttanut Vähäjärvenkallioiden linnustoon vähemmän kuin tutkimusalueen etelärinteeseen samaan aikaan tehty ratatöihin kuulumaton aukkohakkuu, joka hävitti mm. vaarantuneen tiltaltin ja vähälukuisen pyyn reviirin. Syksyllä 2006 alkanut junaliikenne on vaikuttanut alueen linnustoon vain vähän. Laji- ja parimäärät ovat pysyneet ennallaan, mutta lajistossa on ollut pientä vaihtelua. Rautatiealueella esiintyi muihin osa-alueisiin verrattuna niukempi metsälinnusto, mutta toisaalta eräät vanhan metsän lintulajitkin pesivät edelleen lähellä rataa. Vanhan metsän lajeista puukiipijä on pesinytkin rautatiealueella. Viitteitä siitä, että junaliikenteen aiheuttama melu olisi vaikuttanut pesimälinnustoon, ei saatu. Liito-oravan jätöshavaintojen perusteella radan rakentaminen ei ole vaikuttanut alueen liitooravakantaan. Kevään 2008 havainnot moottoritien läheltä osoittavat, että liito-orava ei todennäköisesti häiriinny liikennemelusta.

6 4 Routasuo, Pekka: Konsekvenserna av den direkta banan mellan Kervo och Lahtis för häckfågelfaunan i skogsområdet på Vähäjärvibergen i Mäntsälä. Sammanfattning av resultaten av uppföljningen under perioden Banförvaltningscentralen, Bannätsavdelningen. Helsingfors Banförvaltningscentralens publikationer A 12/ sidor och 1 bilaga. ISBN , ISBN (pdf), ISSN , ISSN (pdf) SAMMANDRAG Den gamla skogen på Vähäjärvibergen är ett Natura 2000-område (Vähäjärvenkallioiden vanha metsä FI ) i Saari by i den norra delen av Mäntsälä kommun. Motorvägen mellan Helsingfors och Lahtis korsar detta Natura 2000-område, så att en liten del av området finns öster om och större delen väster om vägen. Direktbanan från Kervo till Lahtis ligger i norra Mäntsälä på västra sidan om motorvägen till Lahtis. Vid Vähäjärvibergen finns direktbanan bredvid motorvägen. En liten del av Natura 2000-området i fråga togs sålunda i bruk av bansträckningen. I den plan för uppföljning av fågelfaunan som Banförvaltningscentralen lät göra (Koskimies 2002) föreslås att fågeltaxeringar skulle utföras på Vähäjärvibergen för att utreda järnvägsbanans inverkan på naturen. Banförvaltningscentralen beställde arbetet med fågeltaxeringar av Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Uppföljningen inleddes år 2002, då byggandet av direktbanan ännu inte hade avancerat ända till Vähäjärvibergen. Taxeringarna upprepades 2003 och 2004, då direktbanan byggdes. Trafikeringen av banan började hösten År 2007 inleddes en ny räcka fågeltaxeringar, som utfördes med samma metoder som åren Uppföljningen av fågelfaunan på Vähäjärvibergen visar inte på några betydande förändringar. Hos olika arter har det förekommit olika stora variationer utan någon gemensam trend eller klar kongruens med sådana beståndsförändringar som noterats i nationell skala. Artantalet har i stort sett varit detsamma från år till år. Det totala antalet fågelpar var störst sommaren 2004 och minst sommaren Bland de mest värdefulla arterna har bestånden av tjäder och tretåig hackspett varit stabila om ock fåtaliga. Fågelfaunan inom järnvägsområdet har förändrats efter den avverkning, som gjordes år Den mest betydande förändringen är att den boplats för bivråk som fanns i kanten av området har övergetts. Andra notabla fågelarter häckade inte inom banområdet, utan arterna bestod av sedvanliga granskogslevande fåglar. De mest värdefulla arterna på Vähäjärvibergen häckar på längre avstånd från bansträckningen. Byggandet av motorvägen på 1990-talet kan ha lett till att de skyggaste arterna redan tidigare trängdes undan från vägens omedelbara närhet. Röjningen för järnvägsbanan intill motorvägen har inverkat mindre på fågelfaunan på Vähäjärvibergen än den kalavverkning som vid samma tid gjordes i undersökningsområdet sydsluttning, varvid bl.a. revir för gransångare och järpe ödelades. Den förra arten räknas som sårbar, den senare är fåtalig. Den tågtrafik som inleddes hösten 2006 har endast i ringa mån påverkat fågelfaunan i området. Antalet arter och par har inte förändrats, men artsammansättningen har varierat i någon mån. I jämförelse med andra delområden förekom det färre skogslevande fåglar inom själva banområdet, men å andra sidan häckar alltjämt också en del fågelarter bundna till gammal skog nära järnvägsbanan. Av dessa gammelskogsarter har trädkryparen häckat också inom banområdet. Några tecken på att bullret från tågtrafiken skulle inverka på häckfågelfaunan har inte noterats. På basis av lämningar av flygekorrar kan konstateras att byggandet av banan inte påverkat det lokala beståndet av flygekorre. Observationer som gjordes sommaren 2008 i närheten av motorvägen visar att flygekorren sannolikt inte störs av trafikbullret.

7 5 Routasuo, Pekka: The effects of the new railway between Kerava and Lahti on the breeding bird fauna of the Vähäjärvenkalliot forest area in Mäntsälä. Summary of the results of the monitoring period Finnish Rail Administration, Rail Network Department. Helsinki Publications of the Finnish Rail Administration A 12/ pages and 1 appendix. ISBN , ISBN (pdf), ISSN , ISSN (pdf) ABSTRACT The Natura 2000 site known as Vähäjärvenkallioiden vanha metsä (FI ) lies in the village of Saari in the northern part of the municipality of Mäntsälä in Southern Finland. The Helsinki Lahti motorway passes through the area so that a small part of the site lies to the east of it and most of it to the west. The Kerava Lahti railway cuts through the northern part of Mäntsälä to the west of the Lahti motorway. The railway runs alongside the motorway at Vähäjärvenkalliot and crosses a small part of the site. The plan for assessing the bird population (Koskimies 2002) commissioned by the Finnish Rail Administration proposed that bird counts be carried out at the Vähäjärvenkalliot site in order to assess the railway s environmental impact. The Finnish Rail Administration accordingly commissioned Ympäristösuunnittelu Enviro Oy to carry out breeding bird censuses. Monitoring began in 2002, before the construction of the railway line had reached the Vähäjärvenkalliot site. The bird censuses were repeated in 2003 and 2004, when the line was under construction. Traffic began on the line in autumn A new bird monitoring period began in 2007, using the same method as in The data yielded by the Vähäjärvenkalliot counts did not indicate any significant changes in the bird populations. The population changes varied from one species to another, without displaying any common trend or congruence with the national population changes. The number of species has remained more or less the same from year to year. The total number of bird pairs was highest in summer 2004 and lowest in summer The populations of the most valuable species, the capercaillie and the three-toed woodpecker, have remained small but stable. The bird population of the rail area has changed since the land was cleared of trees in The most significant change has been the desertion of the honey buzzard s nesting ground on the rail-area periphery. No other valuable species nested in the rail area, the bird population consisting of ordinary spruce forest inhabitants. The most valuable species in the Natura 2000 site nested further from the railway. The construction of the motorway in the 1990s may already have driven the more timid species from the roadside. Clearing the rail area beside the motorway had affected the birds in the Vähäjärvenkalliot site less than the clear cutting conducted concurrently on the southern slope of the study site, which destroyed the territory of, among others, the endangered chiffchaff and the small hazelhen population. The start of the train service in autumn 2006 has had only little impact on the bird populations in the area. There has been no change in the numbers of species and pairs, but slight variations have been observed between one species and another. The rail area has fewer forest birds than the other component areas, but on the other hand certain old-forest bird species continue to nest near the railway. Of the old-forest specialised species, the tree creeper has nested in the rail area. There is no indication that the noise caused by traffic on the railway has affected the nesting bird territories. Judging from observations of leavings, the construction of the railway has not affected the flying-squirrel population in the area. Observations made near the motorway in spring 2008 indicate that the flying squirrel is probably not disturbed by the noise.

8 6 ESIPUHE Vähäjärvenkallioiden vanha metsä -niminen Natura alue (FI ) sijaitsee Saaren kylässä Mäntsälän kunnan pohjoisosassa. Vuosina rakennettu Kerava Lahti-oikorata sijoittuu Natura-alueen itäreunaan Lahden moottoritien varteen. Ratahallintokeskuksen teettämässä oikoradan linnustonseurantasuunnitelmassa (Koskimies 2002) esitettiin radan luontovaikutusten selvittämiseksi lintulaskentoja Vähäjärvenkallion alueelle. Ratahallintokeskuksen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen välisissä keskusteluissa sovittiin, että em. seurantaohjelmaa noudatetaan soveltaen. Ratahallintokeskus tilasi lintulaskennat Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Linnustonseuranta alkoi vuonna 2002, jolloin oikoradan rakennustyöt eivät vielä olleet edenneet Vähäjärvenkallioiden kohdalle. Laskennat toistettiin 2003 ja 2004, jolloin oikorataa rakennettiin. Seuraava laskentajakso oli , jolloin liikenne rataosuudella oli jo käynnissä. Tässä raportissa tehdään yhteenveto vuosien tuloksista ja verrataan muutoksia valtakunnan tasolla tapahtuneisiin muutoksiin. Seurannan tavoitteena on selvittää, mitä vaikutuksia Kerava Lahti-oikoradalla on Natura alueen vanhan metsän ja sen lähiympäristön pesimälinnustoon, erityisesti lajiston koostumukseen, parimääriin ja elinpiirien sijoittumiseen. Työn toteuttamista on valvonut ohjausryhmä, jossa olivat edustettuina Ratahallintokeskus (Riitta Rämä/Arto Hovi ja Susanna Koivujärvi), Metsähallitus (Antti Below) ja Uudenmaan ympäristökeskus (Ilpo Huolman). Lintulaskentoihin ovat osallistuneet luonnont. kand. Pekka Routasuo, luonnont. kand. Aleksi Lehikoinen, fil. maist. Marko Vauhkonen ja fil. maist. Esa Lammi. Aineiston käsittelystä on vastannut Pekka Routasuo. Tulokset on raportoitu vuosittain, mutta niitä ei ole tähän mennessä julkaistu. Helsingissä, lokakuussa 2009 Ratahallintokeskus Rataverkko-osasto

9 7 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ... 3 SAMMANDRAG... 4 ABSTRACT... 5 ESIPUHE JOHDANTO TUTKIMUSALUE MENETELMÄT PESIMÄLINNUSTO VUOSINA Lajisto ja kannan tiheys Kannanmuutokset Vanhan metsän lajit Kolopesijät Lintudirektiivin lajit, uhanalaiset lajit ja silmälläpidettävät lajit Nisäkkäät Rautatiealueen linnusto Avohakkuualueen linnusto JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET JA KIRJALLISUUS LIITTEET Liite 1 Vähäjärvenkallioiden kasvillisuuskuviot

10 8 1 JOHDANTO Vähäjärvenkallioiden vanha metsä -niminen Natura alue (FI ) sijaitsee Saaren kylässä Mäntsälän kunnan pohjoisosassa. Helsinki Lahti-moottoritie sijoittuu Natura alueen itäosaan siten, että pieni osa Natura-alueesta jää tien itäpuolelle ja pääosa länsipuolelle. Keravalta Lahteen rakennettu oikorata kulkee Mäntsälän pohjoisosassa Lahden moottoritien länsipuolella. Vähäjärvenkallioiden kohdalla oikorata sijaitsee tiealueen vieressä. Radan alle jäi pieni osa Natura alueesta. Tien ja radan muodostama käytävä on noin sadan metrin levyinen, josta rautatien osuus on noin 40 metriä. Ratahallintokeskuksen (RHK) teettämässä oikoradan linnustonseurantasuunnitelmassa (Koskimies 2002) esitettiin radan luontovaikutusten selvittämiseksi lintulaskentoja Vähäjärvenkallioiden alueelle. RHK:n ja Uudenmaan ympäristökeskuksen välisissä neuvotteluissa sovittiin, että em. seurantaohjelmaa noudatetaan soveltaen. RHK tilasi lintulaskennat Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Lintulaskentojen lisäksi tutkittiin vuosittain liito-oraville soveliaat alueet. Seurantatutkimus alkoi vuonna 2002, jolloin oikoradan rakennustyöt eivät vielä olleet edenneet Vähäjärvenkallioiden kohdalle. Laskennat toistettiin vuosina 2003 ja 2004, jolloin oikorataa rakennettiin. Laskennat on raportoitu vuosittain (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2002, 2003) ja seurantatutkimuksesta on valmistunut edellinen yhteenvetoraportti vuonna 2005 (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2005a). Vuonna 2005 rata oli pääosin valmis Vähäjärvenkallioiden kohdalla. Alueella tehtiin vuonna 2005 kolme linnustolaskentaa aiempien seitsemän laskentakerran sijaan. Tavoitteena oli lintudirektiivin liitteen I paikkalintujen sekä uhanalaisten ja silmälläpidettävien paikkalintujen, lähinnä tikkojen ja metson, tilanteen arviointi (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2005b). Kesällä 2006 seuranta toteutettiin samoin menetelmin kuin vuonna 2005 (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2006). Liikennöinti radalla aloitettiin syksyllä Vuonna 2007 alkoi uusi linnustonseurantajakso, joka jatkui vuonna 2008 ja toteutettiin samalla menetelmällä kuin vuosien laskennat (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2007, 2008). Tässä raportissa esitellään yhteenveto vuosien laskentojen tuloksista.

11 9 2 TUTKIMUSALUE Tutkimusalueena on noin 100 hehtaarin laajuinen metsä- ja kallioalue (kuva 1), joka on miltei kokonaan luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista kuusivaltaista metsää (liite 1). Alue rajautuu lännessä peltoihin, etelässä ja idässä autioituneelle tilalle johtavaan hiekkatiehen ja pohjoisessa laajaan taimikkoon. Tutkimusalueesta 74 hehtaaria muodostaa Vähäjärvenkallioiden vanha metsä -nimisen Natura alueen. Loput noin 26 hehtaaria ovat Natura aluetta reunustavia metsiä ja hakkuuaukkoja, joista osa on hakattu syksyllä Pieni osa tutkimusalueesta ja Natura alueesta sijaitsee moottoritien itäpuolella (kuva 1). Kuva 1. Tutkimusalueen, Vähäjärvenkallioiden vanha metsä -nimisen Natura alueen ja syksyllä 2002 hakattujen alueiden sijainti. Liitteessä 1 on kuvattu tutkimusalueen luonnonoloja kasvillisuuskuvioittain.

12 10 Moottoritien länsipuolinen osa Lahden moottoritien länsipuolinen osa-alue rajoittuu pohjoisessa metsäautotiehen ja lännessä Saaren kylän peltoihin. Etelärajan muodostaa Metsälän tilalle johtava tie ja itärajan moottoritie. Alueen korkeuserot ovat suuret, lähes 50 metriä. Pohjoisosassa sijaitsevan Vähäjärvenkallion laella kasvaa jäkälä-, kanerva- ja puolukkatyypin männikköä, jossa on sekapuuna koivuja ja haapoja (kuva 2). Kallioalueen etelä- ja itäpuolen metsät ovat kuusivaltaisia mustikka-, käenkaali-mustikka- ja käenkaali-oravanmarjatyypin metsiä. Puusto on järeää, varttuvaa tai vanhaa kuusikkoa, jossa kasvaa paikoitellen melko runsaasti myös vanhoja haapoja ja koivuja. Moottoritien ja kallioalueen välissä on soistuneita metsämaan painanteita ja pieni avosuo. Kuva 2. Vähäjärvenkallioiden Natura-alueen pohjoisosan karuja kallioita. Pekka Routasuo Kallioalueen länsirinne on jyrkkä, ja siellä kasvaa nuorehkoa, paikoin harvennettua metsää. Lehtipuuston osuus on muuta tutkimusaluetta suurempi. Pellon reunassa kasvaa lehtipuustoa, mm. haavikkoa. Kallion luoteispuolella sijaitsevan pienen lammen ympäristössä on avohakkuualue. Kallioalueella on siellä täällä soistuneita painanteita. Kallion lounaisrinne on loivempi. Puusto on varttunutta ja vanhaa kuusikkoa, jota on rinteen alaosasta harvennettu. Osa-alueen koillispuolella on eri-ikäistä talousmetsää, joka on enimmäkseen hakkuulle noussutta muutaman metrin korkuista puustoa. Pohjoisessa Kitustenmäen suunnassa

13 11 laskenta-aluetta reunustava metsä on samantyyppistä kuusivaltaista sekametsää kuin laskenta-alueen puolella. Alueen länsiosassa Muistorinne-nimisen tilan eteläpuolella on noin kahdeksan hehtaarin laajuinen avohakkuualue, joka on hakattu syksyllä Hakkuu ulottuu tutkimusaluetta rajaavan hiekkatien reunasta suunnilleen rinteen puoliväliin. Hakkuualue jatkuu lounaaseen laskenta-alueen etelärajana toimivan metsäautotien eteläpuolelle, jonka vanha kuusivaltainen metsä hakattiin samalla kuin rinnemetsäkin. Myös rautatiealue hakattiin syksyllä Ratalinjan alle jäi noin 40 metrin levyinen kaistale kuusimetsää moottoritien reunasta (kuva 1). Sekä Muistorinne että moottoritien itäpuolella sijaitseva Metsälä ovat kesäkäytössä. Moottoritien itäpuolinen osa Moottoritien itäpuolella sijaitseva noin neljän hehtaarin laajuinen alue on varttunutta mustikka- ja käenkaali mustikkatyypin kuusikkoa, jossa kasvaa sekapuina haapoja ja koivuja. Kaatuneita puita on paljon etenkin moottoritien reunassa. Suurin osa rungoista on kaatunut moottoritien rakentamisen jälkeen. Alue rajautuu etelässä ja lännessä Metsälän tilalle johtavaan tiehen, pohjoisessa piha-alueeseen ja lännessä moottoritiehen. Alueen eteläpuolella on kuusikkoinen mäki, jossa sijaitsee linkkimasto. Itäpuolella on peltoa. Pellon reunassa kasvaa kuusten lisäksi lehtipuustoa, mm. haapoja. Vähäjärvenkallioiden vanha metsä, Natura alue Moottoritien itäpuolinen osa-alue ja suurin osa länsipuolisesta tutkimusalueesta muodostavat Vähäjärvenkallioiden vanha metsä -nimisen Natura alueen (FI ). Alue on suojeltu luontodirektiivin perusteella. Natura alueen pinta-ala on 74 ha. Osa Natura alueesta on luonnonsuojelualuetta (44 ha, Metsähallituksen päätös nro 1/01). Natura tietolomakkeen (Uudenmaan ympäristökeskus 2002) mukaan Vähäjärvenkallioiden vanhan metsän alue on kokonaan luettavissa boreaaliset luonnonmetsät -luontotyyppiin, joka on priorisoitu eli ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi. 90 % alueesta on luonnontilaisia tai niiden kaltaisia kuusivaltaisia vanhoja metsiä ja 10 % luonnontilaisia tai niiden kaltaisia mäntyvaltaisia vanhoja metsiä, joita on kohteen kallioalueella. Luontodirektiivin liitteen II lajeista alueella on havaittu liito-orava ja ilves. Lintudirektiivin liitteen I linnuista Natura tietolomakkeella mainitaan pyy, metso, palokärki ja pohjantikka.

14 12 3 MENETELMÄT Tutkimus on tehty vuosina ja koko pesimälinnuston kattavana kartoituslaskentana Helsingin yliopiston eläinmuseon linnustonseurantaohjeiden mukaisesti (Koskimies & Väisänen 1988). Menetelmä on sama, jota Koskimies (2002) ehdotti alueen pesimälinnuston laskennan perusmenetelmäksi. Kaikkiin laskentoihin on osallistunut kaksi laskijaa, jolloin koko alue on saatu laskettua yhden aamun aikana. Alue on jaettu laskentoja varten kahteen suunnilleen samansuuruiseen osaan, joista molemmat laskijat ovat inventoineet oman puoliskonsa. Laskenta on tapahtunut maastossa suoria, tutkimusalueen läpi johtaneita kompassilinjoja pitkin. Tutkimusalueen rajalla laskija on siirtynyt lintujen määrästä ja metsän tiheydestä riippuen noin metrin päähän edellisen linjan päättymiskohdasta ja kulkenut sen jälkeen päinvastaiseen suuntaan. Näin on jatkettu kunnes koko alue oli käyty läpi siten, että mikään kohta ei jäänyt metriä kauemmas kulkulinjasta. Kaikki lintuhavainnot on merkitty kulkureitin varrelta kartalle mahdollisimman tarkasti. Erityistä huomiota on kiinnitetty yhtä aikaa havaittuihin saman lajin yksilöihin. Linnustokartoitus on toistettu alueella em. vuosina seitsemän kertaa suunnilleen viikon välein. Työ on aloitettu toukokuun alussa ja se on päättynyt kesäkuun puolivälin jälkeen. Laskennat on aloitettu auringonnousun aikoihin ja ne ovat kestäneet nelisen tuntia. Lisäksi alueelle tehtiin vuosittain maalis huhtikuussa yksi tai kaksi käyntiä varhain pesivien lajien sekä liito-oravien havaitsemiseksi. Kaikki laskennat on pyritty tekemään tyynellä ja sateettomalla säällä. Vuosina alueella tehtiin supistettu laskenta, joka käsitti kolme käyntiä pesimäkauden eri vaiheissa. Ensimmäinen tehtiin maalis huhtikuun vaihteessa, toinen huhti toukokuun vaihteessa ja kolmas touko kesäkuun vaihteessa. Näillä käynneillä pyrittiin löytämään uhanalaisia ja lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lajeja. Aineistoja tulkittaessa laskentakauden aikana tehdyt saman lajin havainnot on yhdistetty samalle karttapohjalle. Reviirien määrä ja sijainti on päätelty lähekkäisiä sekä samanaikaisia havaintoja hyväksi käyttäen kartoituslaskentaohjeiden (Koskimies & Väisänen 1988) mukaisesti. Pesiviksi pareiksi on tulkittu samalla paikalla vähintään kahdessa laskennassa pesintään viittaavasti (pari, laulava koiras, varoitteleva yksilö) käyttäytyneet linnut. Alueella tehtiin vuonna 2003 kasvillisuuskartoitus, jolloin alueelta laadittiin kasvillisuuskuvioihin perustuva kartta, kirjoitettiin kuviokohtaiset kasvillisuuskuvaukset ja määritettiin luontodirektiivin luontotyyppien esiintyminen (liite 1).

15 13 4 PESIMÄLINNUSTO VUOSINA Lajisto ja kannan tiheys Vähäjärvenkallioiden pesimälinnustoon on vuosien laskentojen perusteella kuulunut 51 lintulajia, joista osa on pesinyt paikalla vain satunnaisesti. Taulukossa 1 on esitetty Vähäjärvenkallioiden linnuston parimäärät ja kuvassa 3 joidenkin runsaimpien lajien tiheydet Natura alueella ja sen ulkopuolisella alueella. Kuvasta 3 näkyy, että useimpien lajien pesimäkanta on ollut tiheämpi Natura alueella kuin sen ulkopuolisella alueella. Tämä on osittain odotettua, koska ulkopuoliset alueet sisältävät myös avoimen rata-alueen ja avohakkuualueen. Taulukko 1. Kaikkien vuosina ( , ) pesineiden lintulajien parimäärät järjestettynä vuoden 2008 runsausjärjestyksen mukaan. EY:n lintudirektiivin liitteen I lajit sekä Suomessa vaarantuneeksi tai silmälläpidettäväksi luokitellut (Rassi ym. 2001) lajit on lihavoitu Peippo Hippiäinen Punarinta Talitiainen Vihervarpunen Puukiipijä Punakylkirastas Laulurastas Räkättirastas Pajulintu Metsäkirvinen Rautiainen Harmaasieppo Mustarastas Kirjosieppo Kuusitiainen Töyhtötiainen Keltasirkku Hömötiainen Tiltaltti Viherpeippo Pyy Sinitiainen Punatulkku Käpytikka Hernekerttu Sepelkyyhky Närhi Metso Lehtokerttu Pensaskerttu Västäräkki Rantasipi Pohjantikka Pikkulepinkäinen 1 1 Kulorastas Varpuspöllö 1 Peukaloinen 1 1 Pikkukäpylintu 7 Sirittäjä Metsäviklo Hiirihaukka 1 Varis 1 Pensastasku 1 Lehtokurppa Palokärki 1 1 Kivitasku 1 Harmaapäätikka 1 Punavarpunen 2 Mehiläishaukka 1 Idänuunilintu 1 Yhteisparimäärä Lajimäärä

16 14 Kuva 3. Joidenkin runsaimpien lajien tiheydet (paria/km 2 ) Vähäjärvenkallioiden alueella vuosina Kuvassa on eritelty Natura alue (punaiset pylväät) ja muut alueet (siniset pylväät). Etenkin kuusimetsiä suosivat lajit ovat runsaampia Natura alueella kuin sen ulkopuolella. Peippo on monenlaisten metsien yleislintu ja peippokannan tiheys onkin suunnilleen sama Natura alueella ja sen ulkopuolella. Alueen puukiipijäkanta on huomiota herättävän tiheä, Natura alueella peräti paria/km 2. Parhaimmillaan puukiipijöitä on valtakunnallisten laskentojen mukaan ollut Ahvenanmaan lehdoissa, 11 paria/km 2 (Väisänen ym. 1998). Kasavuoren Labbackan metsäalueella Helsingin ja Vantaan rajoilla on Vuosaaren satamaan liittyvissä laskennoissa vuosina tiheys ollut 4 6 paria/km 2 (Yrjölä 2008). Hippiäisiä on Vähäjärvenkallioiden Natura alueella ollut vuosittain paria/km 2, Kasavuoren Labbackan tuloksiin (5 19 paria/km 2 ) nähden kannan tiheys on ollut noin kaksinkertainen (Yrjölä 2008). Manner-Suomen parhaissa kuusikoissa hippiäisiä voi olla jopa yli 50 paria/km 2 (Väisänen ym. 1998). Peippoja Natura alueella on ollut vuosittain paria/km 2, Kasavuoren Labbackan kannantiheys on vaihdellut välillä paria/km 2 (Yrjölä 2008). Parhailla paikoilla Etelä- ja Keski-Suomessa pesiviä pareja voi olla /km 2 (Väisänen ym. 1998). Punarintoja Natura alueella on ollut paria/km 2, Kasavuoren Labbackan tiheys on ollut paria/km 2 (Yrjölä 2008). Etelä-Suomen rehevissä kuusikoissa voi punarintoja parhaimmillaan olla paria/km 2 (Väisänen ym. 1998). Vähäjärvenkallioiden tutkimusalueen linnuston kokonaistiheys on ollut paria/km 2 ja Natura alueella tiheys on ollut paria/km 2. Kasavuoren Labbackan linnuston kokonaistiheys on ollut paria/km 2. Alue on samanlaista osin kallioista metsäaluetta kuin Vähäjärvenkallioilla (Yrjölä 2008). Valtakunnan tasolla linnuston tiheys on suurimmillaan Lounais-Suomessa, jossa se linjalaskentojen

17 15 perusteella on noin 250 paria/km 2 (Väisänen ym. 1998). Vähäjärvenkallioiden alueen linnuston tiheys on huippuluokkaa. 4.2 Kannanmuutokset Vähäjärvenkallioiden tutkimusalueen kymmenen runsainta lintulajia ovat olleet vuodesta toiseen lähes samoja ja niiden osuus koko pesimälinnustosta on pysynyt 70 % tuntumassa (taulukko 1). Peippo on ollut selvästi runsain lintu kaikkina tutkimusvuosina. Toiseksi ja kolmanneksi runsaimpia ovat olleet hippiäinen ja punarinta. Kymmenestä runsaimmasta lajista noin puolet (punarinta, hippiäinen, vihervarpunen ja laulurastas) on havumetsälintuja. Kulttuuriympäristön ja peltojen lajistoa (lajien ryhmittely Väisäsen ym mukaan) edustaa räkättirastas ja vanhaa metsää suosivia lajeja puukiipijä. Muut runsaimmista linnuista (peippo, talitiainen, punakylkirastas ja pajulintu) pesivät kaikenlaisissa metsissä. Punakylki- ja räkättirastas sekä pajulintu ovat eniten runsastuneita lajeja tutkimusalueella. Kummankin rastaslajin pesimäkanta on moninkertaistunut seurantajakson aikana ja pajulintujakin oli vuonna 2008 kaksi kertaa enemmän kuin vuonna Valtakunnan tasolla ainoastaan punakylkirastas on runsastunut seurantajakson aikana (kuva 4). Tutkimusalueella lajit ovat hyötyneet harvennusalueiden ja reunametsien vesakoitumisesta. Vuonna 2002 kirjosieppo ja harmaasieppo olivat kymmenen runsaimman lajin joukossa, mutta vuosina 2003 ja 2004 ne eivät kuuluneet enää 15 runsaimman lajin joukkoon. Sieppojen taantuminen saattaa johtua epäedullisista sääoloista muuttoaikana toukokuussa, sillä vuosien 2003 ja 2004 keväät olivat melko kylmiä. Vuonna 2008 kirjosiepon määrä oli edelleen vain puolet ensimmäisen vuoden määrästä, mutta harmaasieppoja oli yhtä paljon kuin vuonna Punarintojen määrä putosi vuoden 2002 jälkeen ja on pysynyt samalla alhaisella tasolla. Kevätmuutonaikaisten sääolojen tiedetään vaikuttavan Suomeen saapuvien punarintojen määriin (Väisänen ym. 1998). Valtakunnallisessa linnustonseuranta-aineistossa punarinta on ollut selvässä nousussa vuoden 2004 jälkeen. Runsaimmista lintulajeista vihervarpusen ja metsäkirvisen kannan kasvu on tasaantunut alkuvuosien jälkeen. Metsäkirvinen on hyötynyt tutkimusalueella tehdyistä hakkuista, sillä laji suosii aukkoisia, harvapuustoisia metsiä ja menestyy mm. hakkuualueiden reunoissa. Valtakunnan tasolla metsäkirviskanta on pysynyt melko vakaana, mutta vihervarpunen on selvästi vähentynyt seurantajakson aikana (kuva 4). Vähäjärvenkallioiden mustarastasparien määrä kaksinkertaistui vuodesta 2002 vuoteen Sen jälkeen kanta on palannut alkuvuosien tasolle. Muutos lienee todellinen, sillä mustarastas laulaa kuuluvasti ja sen laulukausi on pitkä, joten lajin pesimäkanta on luotettavasti laskettavissa. Mustarastas on viime vuosikymmeninä runsastunut Suomessa nopeasti, ja parimäärä lienee edelleenkin kasvussa (talvikannan kasvusta esim. Väisänen 2003).