Raportti. Sysmän kunta. Pohjois-Sysmän ranta- ja kyläyleiskaava Luonto- ja maisemaselvitys BJ

Transkriptio

1 Raportti BJ Sysmän kunta Pohjois-Sysmän ranta- ja kyläyleiskaava Luonto- ja maisemaselvitys

2 1 Yhteenveto Tämä luonto- ja maisemaselvitys on tehty Sysmän kuntaan Pohjois-Sysmän ranta- ja kyläsosayleiskaavaa varten. Selvityksen tarkoituksena oli selvittää alueen luonnon ja maiseman yleispiirteet sekä luonto ja maisema-arvoiltaan merkittävät kohteet. Lisäksi annetaan suosituksia maankäytölle. Selvityksen teki biologi FM Soile Turkulainen Pöyry Environment Oy:stä. Raportin liitteenä on Luontoselvitys Metsäsen tekemä linnustotietoselvitys. Selvitysalueeseen kuuluvat Pohjois-Sysmän järvien ja lampien kaavoittamattomat rantaalueet sekä Särkilahden ja Liikolan kyläalueet. Suurimpia järviä alueella ovat Vanjärvi (osin), Hirvijärvi (osin), Säynätjärvi, Suojärvi ja Ylä-Vehkajärvi. Yhteensä järviä ja lampia selvityksen piirissä on noin 50. Asemakaavoitetut ranta-alueet ja alle hehtaarin kokoiset lammet jätettiin tarkastelun ulkopuolelle. Luontoarvoiltaan merkittävimmät alueet Sysmän pohjoisosassa ovat Natura ohjelmaan sisältyvät Sysmän kirkonkylän lintuvedet ja Kammiovuori, jotka molemmat sijaitsevat osittain selvitysalueella. Sysmän kirkonkylän lintuvedet sisältyvät lintuvesiensuojeluohjelmaan ja kansallisesti tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA). Kammiovuorella on arvokkaita lehtoja. Muista valtakunnallisten suojeluohjelmien kohteista ja suojelluista luontotyypeistä Pirttivuoren jalopuumetsikkö sijaitsee selvitysalueella. Maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaita luontokohteita selvitysalueella ovat sen pohjoisosan muutamat melko luonnontilaiset purot ja rakentamattomat lammet, joista osa on mahdollisia vesilakikohteita. Mahdollisia metsälakikohteita ovat pienvesien lähiympäristöt, lehtolaikut sekä rantaluhdat, kalliot ja louhikot. Rehevistä lintuvesistä huomionarvoisin on Kirkjärvi. Muista järvistä Liikolanlahti, Vanjärvi, Hirvijärvi ja Kiimasjärvi ovat sekä luonnoltaan että maisemiltaan huomionarvoisia. Maakunnallisesti merkittäviä maisema-alueita Sysmän pohjoisosassa ovat Rannan kulttuurimaisema ja Liikolan kylämaisema. Muita maisemallisesti huomionarvoisia kohteita ovat Tikkalan, Säynätjärven, Särkilahden, Ojalan ja Äesojan kulttuurimaisemat. Selvitysalueen länsiosassa sijaitsevat Soiniemen niitty ja Ojalan laidun ovat maakunnallisesti merkittäviä perinnebiotooppeja. Turussa Pöyry Environment Oy Tommi Lievonen toimialapäällikkö Soile Turkulainen projektipäällikkö Yhteystiedot: Pöyry Environment Oy Ilmarisenkatu 18, Turku Kotipaikka Helsinki Y-tunnus Puh. (02) Fax (02)

3 Sisältö 1 Yhteenveto 1 JOHDANTO 1 2 SELVITYSALUE 1 3 MENETELMÄT Lähtötiedot Maastokartoitukset Kohteiden arvottaminen 2 4 LUONNON JA MAISEMAN YLEISPIIRTEET ALUEELLA Geologia Vesistöt ja pohjavedet Kasvillisuus Eläimistö Maisema 5 5 UHANALAISET LAJIT JA DIREKTIIVILAJIT Uhanalaiset kasvit ja sienet Uhanalaiset nisäkkäät ja hyönteiset Uhanalaiset linnut ja lintudirektiivilajit 6 6 LUONTO- JA MAISEMA-ARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET Natura 2000-kohteet Suojellut luontotyypit ja luonnonsuojelualueet Muut kohteet: Selvitysalueen länsiosa Muut kohteet: Selvitysalueen eteläosa Muut kohteet: Selvitysalueen itäosa Muut kohteet: Selvitysalueen pohjoisosa 17 7 MAANKÄYTÖN SUOSITUKSET Maisema-ekologinen rantaluokitus Kaavamerkinnät 24 8 LÄHTEET 25

4 Liitteet 2 Liite 1. Metsälaki 10, luonnonsuojelulaki 29 ja vesilaki 15a ja 17a. Liite 2. Uhanalaisuusluokitus ja lajien suojelu EU:n lintu- ja luontodirektiiveissä. Liite 3. Luonto- ja maisema-arvoiltaan merkittävät kohteet. Kartta 1: Liite 4. Maisemaekologinen rantaluokitus. Kartta 1: Liite 5. Linnustotietoselvitys. Luontoselvitys Metsänen, lokakuu Valokuvat Soile Turkulainen kesäkuu Kannen kuva: Näkymä Isolle Niinilammelle. Copyright Pöyry Environment Oy Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Environment Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

5 1 1 JOHDANTO Tämä luonto- ja maisemaselvitys on tehty Sysmän kuntaan Pohjois-Sysmän ranta- ja kyläsosayleiskaavaa varten. Selvityksen tarkoituksena oli selvittää alueen luonnon ja maiseman yleispiirteet sekä luonto ja maisema-arvoiltaan merkittävät kohteet. Lisäksi selvityksessä annetaan suosituksia maankäytölle. Selvityksen teki biologi FM Soile Turkulainen Pöyry Environment Oy:stä. 2 SELVITYSALUE Selvitysalueeseen kuuluvat Pohjois-Sysmän järvien ja lampien kaavoittamattomat rantaalueet sekä Särkilahden ja Liikolan kyläalueet. Pinta-alaltaan suurimpia järviä alueella ovat Sysmän ja Hartolan rajalla sijaitsevat Vanjärvi ja Hirvijärvi sekä Päijänteen Liikolanlahti. Muista järvistä suurimpia ovat eteläosan Ylä-Vehkajärvi, Suojärvi ja Säynätjärvi sekä pohjoisosan Kiimasjärvi. Yhteensä järviä ja lampia selvityksen piirissä on noin 50. Asemakaavoitetut ranta-alueet ja alle hehtaarin kokoiset lammet jätettiin pääsääntöisesti tarkastelun ulkopuolelle. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti. Selvityksen piiriin kuuluvat Sysmän kunnan pohjoisosan kaavoittamattomat järvet ja lammet rantavyöhykkeineen sekä Särkilahden ja Liikolan kyläalueet. 3 MENETELMÄT 3.1 Lähtötiedot Luontoselvitystä varten koottiin tiedot selvitysalueella ja sen läheisyydessä sijaitsevista Natura alueista, valtakunnallisiin luonnonsuojeluohjelmiin sisältyvistä alueista, maakuntakaavan aluevarauksista ja luonnonsuojelulailla suojelluista kohteista. Lisäksi käytiin läpi maakunnallisten pienvesi-, harju-, maisema- ja perinnemaisemakartoitusten tiedot, Päijänteen alueen luontokohdeinventointi (Mäkinen 2005), rekisteritiedot uhanalaisista lajeista sekä luettelo Suomen tärkeistä lintualueista (FINIBA)(Leivo ym. 2002).

6 Selvitystä tehdessä oltiin yhteydessä Hämeen ympäristökeskukseen ja Päijät-Hämeen liittoon. Lisäksi luonto- ja lintuhavaintotietoja saatiin Itä-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksestä ja Päijät-Hämeen lintutieteellisestä yhdistyksestä. Samaan aikaan tämän selvityksen kanssa tehtiin luonto- maisemaselvitys Pohjois-Hartolan ranta- ja kyläyleiskaavaa varten, ja Sysmän eteläosaan on aikaisemmin tehty vastaava selvitys (Suunnittelukeskus Oy 2005). Luontoselvitys Metsänen teki Pohjois-Sysmän ja Pohjois-Hartolan kaavoja varten linnustotietoselvityksen, joka on liitteenä ja jonka tiedot on otettu huomioon tässä raportissa (liite 5) Maastokartoitukset Maastokartoitukset alueella tehtiin , jolloin käytiin kaikilla järvillä ja lammilla muutamia luontoarvoiltaan tavanomaisiksi arvioituja lukuun ottamatta. Käynnit kohdistettiin karttatarkastelujen ja lähtötietojen perusteella valittuihin kohteisiin, joista käsin havainnoitiin vesistön ominaisuuksia, kasvillisuutta, eläimistöä sekä maiseman yleispiirteitä. Tarkoituksena oli löytää ja rajata luontoarvoiltaan merkittävät kohteet, joita ovat: - Luonnonsuojelulain 1096/ luvun 29 mukaiset luontotyypit (liite 1) - Metsälain 1093/ luvun 10 mukaiset tärkeät elinympäristöt (liite 1) - Vesilain 1961/264 1 luvun 15a ja 17a mukaiset luonnontilaisina säilytettävät kohteet (liite 1) - Uhanalaisuusluokituksen mukaiset lajit (Rassi ym. 2000, luonnonsuojeluasetuksen liitteet /913) - Luontodirektiivin 79/409/ETY liitteen IV(a) mukaiset lajit (mm. liito-orava) - Lintudirektiivin 92/43/ETY liitteen I mukaiset lajit - Muut luontoarvoiltaan huomionarvoiset kohteet (esim. Meriluoto & Soininen 1998) - Merkittävät kulttuuri- ja luonnonmaisemakohteet ja -alueet 3.3 Kohteiden arvottaminen Luonto- ja maisema-arvoiltaan merkittäviksi arvioidut kohteet on esitelty luvussa 6 ja niiden rajaukset löytyvät liitekartalta. Kansainvälisesti arvokkaita luontokohteita Sysmän pohjoisosassa ovat Natura 2000-ohjelmaan kuuluvat Sysmän lintuvedet ja Kammiovuori. Näistä ensiksi mainittu sisältyy lintuvesiensuojeluohjelmaan ja on kansallisesti tärkeä lintualue (FINIBA), jälkimmäinen on osin lehtojensuojeluohjelmassa. Valtakunnallisesti arvokkaita kohteita Sysmän pohjoisosassa ovat valtakunnalliseen vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva ja luonnonsuojelualueena rauhoitettu Lentämänselän metsä sekä viisi alueellisen ympäristökeskuksen rajaamaa luonnonsuojelulain mukaista suojeltua luontotyyppikohdetta. Nämä on esitelty tässä selvityksessä, sillä sijaitsevat selvitysalueen läheisyydessä, vaikka eivät Pirttivuorta lukuun ottamatta varsinaisesti selvitysalueella. Maakuntakaavassa ja sen liitteissä ei ole mainittu muita luontokohteita alueelta, mutta pohjoisosa on yksi maakunnallisista luonnon ydinalueista (Päijät-Hämeen liitto 2006). Maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaat luonto- ja maisemakohteet on esitelty tässä selvityksessä sijainnin perusteella ryhmiteltyinä (muut kohteet). Kuvausten yhteydessä on todettu, mihin tekijään tai tekijöihin kunkin kohteen arvo ensisijaisesti perustuu ja miten arvokkaaksi kohde on arvioitu. Lisäksi on annettu kaavoitusta varten suositus maankäytöstä. Kaikkia mahdollisia metsälaki- ja vesilakikohteita ei ollut mahdollista maastossa tarkistaa, joten niiden osalta selvitys ei ole kattava.

7 3 Uuden IUCN-luokituksen mukaisten uhanalaisten, silmälläpidettävien ja alueellisesti uhanalaisten lajien sekä luonto- ja lintudirektiivilajien esiintymispaikat selvitysalueella ja sen lähiympäristössä on esitetty luvussa 5. Tiedot perustuvat Suomen ympäristökeskuksen rekisteriin (2006), Päijät-Hämeen uhanalaiset ja silmälläpidettävät putkilokasvit -julkaisuun (Vauhkonen 2003), Natura-lomakkeiden tietoihin ja maastohavaintoihin. Lajeja ja esiintymiä voi alueella olla muitakin kuin mitä tätä selvitystä tehdessä oli tiedossa. Selvästi selvitysalueen vesistöjen ja kylien ulkopuolelle jääviä esiintymiä ei ole mainittu. Uhanalaisuusluokitus ja lintu- ja luontodirektiivit on selitetty liitteessä 2. 4 LUONNON JA MAISEMAN YLEISPIIRTEET ALUEELLA 4.1 Geologia Selvitysalueen kallioperä koostuu graniitista ja kvartsi- ja granodioriitista sekä kiillegneissistä (Geologian tutkimuskeskus 2006). Pohjoisosassa ovat vallalla kallioiset moreenimaat, mutta eteläosassa on myös savikoita. Katkonaisiin harjujaksoihin liittyviä sora- ja hiekkaesiintymiä on Suojärven itäpuolella ja Säynätjärven eteläpuolella, Vanjärven ja Kuterlammen välillä sekä Särkijärven kylän tienoilla ja Liikolan kylän pohjoispuolella, mutta näistä mitkään eivät ole geologisesti tai maisemallisesti erityisen merkittäviä. Alueen pohjoisosa on topografialtaan eteläosaa jyrkkäpiirteisempää, Päijänteen rannoille tyypillistä vuorimaata. Sen länsireunalla sijaitsee +220,9 mpy kohoava Kammiovuori, joka on koko Itä-Hämeen korkein kohta ja yli 140 m Päijänteen tason yläpuolella. Monin paikoin on louhikkoista maastoa ja näkyviä kallioperän ruhjeita, joihin monet alueen pitkänomaisista järvialtaistakin ovat syntyneet. Turvemaita vesistöjen valuma-alueilla on varsin niukasti, yleisimmin pohjoisosan pienten lampien ympäristössä. 4.2 Vesistöt ja pohjavedet Selvitysalueen länsiosan vesistöt kuuluvat Kymijoen vesistöalueen Suur-Päijänteen alueeseen (14.2) ja laskevat suoraan Päijänteeseen (Päijänteen lähialue ) tai Liikolanlahteen etelästä päin (Pienukkaojan valuma-alue )(Ekholm 1993). Selvitysalueen itäosan vesistöt ovat osa Sysmän reittiä (14.8) ja suuntautuvat etelään kohti Nuoramoista (Vähäjoen valuma-alue ) ja pohjoiseen kohti Rautavettä (Sääksjärven valuma-alue14.833). Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Säynätjärvi, Vanjärvi, Kiimasjärvi, Sääksjärvi ja Liikolanlahti ovat laadultaan hyviä ja Hirvijärvi ja Valkeajärvi erinomaisia (Hämeen ympäristökeskus 2006). Suojärven ja Ylä-Vehkajärven laatu on tyydyttävä. Kuormitus on hajakuormitusta ja sen aiheuttamaa rehevöitymistä näkyy eteläosan järvissä, joista osaa lienee laskettu. Liikolanlahti kuuluu Päijänteen säännöstelyn piiriin. Noin 15 vuotta sitten tehdyssä maakunnallisessa pienvesi-inventoinnissa melko luonnontilaisia pienvesiä löytyi Liikolanlahden pohjoispuoliselta alueelta sekä nykyiseltä Kammiovuoren Natura-alueelta (Horppila 1993, Vesi- ja ympäristöhallitus ). Pohjavesialueista selvitysalueella sijaitsevat Liikolan I luokan ja Kuterlammmen II luokan pohjavesialueet (Suomen ympäristökeskus 2006).

8 4 4.3 Kasvillisuus Sysmän pohjoisosa sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä ja kuuluu Järvi- Suomen kasvimaantieteelliseen alueeseen ja Etelä-Hämeen eliömaakuntaan. Sysmän eteläosa katsotaan jo kuuluvaksi eteläisempään lounaismaan alueeseen ja Etelä-Hämeen lehtokeskuksen reuna-alueeseen. Selvitysalueella tavatut uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvilajit on esitetty luvussa 5. Vesi- ja rantakasvillisuuden runsaus ja lajimäärä järvien ja lampien rannoilla vaihtelee, ja sen perusteella niistä voidaan erottaa erilaisia järvityyppejä. Pääosin selvitysalueen järvet ovat kohtalaisen karuja korte- tai korte-ruokotyypin vesiä ja metsärantaiset lammet edustavat ulpukkatyyppiä. Karuja järviä ovat esimerkiksi alueen pohjoisosassa sijaitsevat Hirvijärvi ja Valkeajärvi. Kasvillisuudeltaan erityisen reheviä ovat lintujärvinäkin tunnetut Artjärvi ja Ylä-Vehkajärvi, mutta myös Kirkjärvi sekä eteläosan pienet lammet Patajärvi, Särkijärvi, Jouhikainen ja Taipaleenlammi. Rantametsät ovat yleispiirteiltään reheviä kuusikoita tai kuusivaltaisia sekametsiä tai paikoin männiköitä. Vallitsevia metsätyyppejä ovat tuoreen kankaan mustikkatyyppi (MT) ja lehtomaisen kankaan käenkaali-mustikkatyyppi (OMT), mutta myös lehtoja tavataan etenkin Päijänteen ranta-alueilla, missä kasvaa paikoin jaloja lehtipuita metsälehmusta ja vaahteraa. Kuivahkoja puolukkatyypin kankaita (VT) on paikoin ja kuivien (CT) ja karukkokankaiden (ClT) kasvillisuutta lähinnä rantakallioilla. Enimmäkseen metsät ovat talouskäytössä; Vintturissa on ainakin aiemmin ollut huomionarvoinen ja kohtalaisen laaja vanhan metsän alue. Selvitysalueen suot ovat pienialaisia ja usein ojitettuja - luonnontilaisina tavallisimpia ovat metsäiset korvet, pienet rantarämeet ja rehevien rantojen luhdat. Monet järvistä ovat osittain peltorantaisia ja niiden ympäristössä on karjatiloja. Aiemmin viljelymaita on ollut enemmän ja etenkin perinteiseen maanviljelyyn kuuluneet lajistoltaan rikkaat perinneympäristöt, kedot, ahot, hakamaat ja metsälaitumet ovat vähentyneet. Perinnemaisemainventoinnissa mainittuja perinnebiotooppikohteita Sysmän pohjoisosassa on kaksi: maakunnallisesti merkittäviksi arvioidut Soiniemen niitty ja Ojalan laidun (Hovi 2000). Kuvat 2 ja 3. Kammiovuoren Natura 2000-alueeseen kuuluvassa Nilkkimäen lehdossa kasvaa mm. kotkansiipeä ja vuorijalavaa. Kiimasjärvi on yksi alueelle tyypillisistä korte-ruokojärvistä.

9 5 4.4 Eläimistö Selvitysalueen rehevän tyyppisistä järvistä vesi- ja rantalinnustoltaan edustavimpia ovat Sysmän lintuvesien Natura 2000-alueeseen kuuluvat Artjärvi ja Ylä-Vehkajärvi, joille tyypillisiä lintulajeja ovat ruokokerttunen, kaulushaikara ja ruskosuohaukka. Järvet tarjoavat sopivaa elinympäristöä myös muun muassa rehevien vesien hyönteisille. Muita huomionarvoisia lintujärviä ovat Kirkjärvi, Räkäjärvi ja Taipaleenlahti- Taipaleenlammi. Karun tyyppisten järvien kuten Hirvijärven tyypillisiä pesimälintuja ovat kuikka, kalalokki ja rantasipi. Rauhalliset suorantaiset lammet ovat mahdollisia kaakkurin pesimäpaikkoja. Kalastus on alueen vesistöissä virkistys- ja kotitarvekalastusta, ja yleisimpiä kalalajeja ovat hauki, ahven ja särki (Laitinen 2001). Vesistöjen rantavyöhykkeet ja selvityksen piirissä olevat kyläalueet tarjoavat sopivia pesimä- ja ruokailuympäristöjä seudulla tyypillisille metsien, pihojen ja peltojen eläinlajeille. Selvitysalueella tavatut uhanalaiset elinlajit ja direktiivilajit on esitetty luvussa Maisema Sysmä sijaitsee Suomen maisemamaakuntajaossa Hämeen viljely- ja järvimaan Päijänteen seudulla. Päijät-Hämeen maisemat on jaettu maakunnallisen maisemaselvityksen yhteydessä 13 kokonaisuuteen, joista selvitysalueen eteläosa kuuluu Sysmän-Hartolan viljelyseutuun ja pohjoisosa Päijänteen vuorimaahan (Päijät-Hämeen liitto 2006). Sysmän-Hartolan viljelyseudulla maisemassa yhdistyvät metsäiset kallio- ja moreeniharjanteet sekä viljelymaisemat, jotka ovat muodoltaan tasaisempia kuin Salpausselvien pohjoispuolella yleensä. Viljelymaisemia elävöittävät lukuisat järvet. Päijänteen vuorimaalle ovat leimallisia kuusivaltaisen sekametsän peittämät, harvaan asutut moreeni- ja kallioselänteet. Vesistöjen rannoille sijoittuneet taloryhmät muodostavat viljely- ja laidunmaineen erillisiä, pienialaisia kulttuurimaisemia. Maakunnallisesti merkittäviä maisema-alueita selvitysalueella ovat Rannan kulttuurimaisema keskustaajaman pohjoispuolella ja Liikolan kylämaisema Liikolanlahden pohjukassa. Selvitysalueen ulkopuolelle jäävät lounaassa valtakunnallisesti merkittävä Päijätsalon maisema-alue sekä maakunnallisesti merkittävät Hovilan kartano- ja kulttuurimaisema ja Suopellon huvila-asutuksen alue. Sysmän rakennetun kulttuuriympäristön selvityksessä mainituista kohteista selvitysalueelle ulottuvat Rannan ja Liikolan kulttuurimaisemien lisäksi Tikkalan kyläkulma, Säynätjärven kyläkunta ja pohjoisosan asutus, Särkilahden kylä ja kulttuurimaisema sekä Ojala ja Äesoja (Könönen 2005). 5 UHANALAISET LAJIT JA DIREKTIIVILAJIT 5.1 Uhanalaiset kasvit ja sienet Rekisteritietojen (Suomen ympäristökeskus 2006, Vauhkonen 2003) mukaan selvitysalueella on tavattu seuraavat uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvilajit: vuorijalava (Ulmus glabra)

10 Laji on vaarantunut (VU). Esiintyy Kammiovuoren Natura 2000-alueella Nilkkimäen lehdossa. ojakaali (Lythrum portula) Laji on silmälläpidettävä (NT). Todettu Ojalan laitumilla (v. 2003). etelänhaarapalpakko (Sparganium erectum ssp. erectum) Laji on silmälläpidettävä (NT). Todettu Koiralammin itäpäässä (v. 2003). ahonoidanlukko (Botrychium multifidum) Laji on silmälläpidettävä (NT) ja Suomen kansainvälinen vastuulaji. Todettu Salaksjärven eteläpuolella Salaksniemessä (v. 2004). Muun muassa hirvenkellon (VU) ja tuoksumataran (NT) Pohjois-Sysmän esiintymät jäävät selvitysalueen ulkopuolelle. Järvi-Suomessa alueellisesti uhanalaisista kasveista (RT) alueella on tavattu: törrösara (2001) ja humalanvieras (2005) Ylä-Vehkajärven Kalliolassa jänönsalaatti (1989, 2000) Kammiovuoren Natura 2000-aluella vaahtera: useita esiintymiä Kammiovuoren Natura 2000-alueella ja luontotyyppikohteissa sekä Rahkavuorella (2003) hetesara (1983) Koiralammin itäpäässä pussikämmekkä (1991) Tenhonlammen länsipuolella Sysmän Vintturin alueelle on tehty vuonna 2003 kääväkäsinventointi, jossa on löytynyt uhanalaisia ja silmälläpidettäviä kääväkkäitä ja jäkäliä Jalaanvuori-Hakamäki-alueelta (Mäkinen 2005) Uhanalaiset nisäkkäät ja hyönteiset Suomen ympäristökeskuksen rekisteritietojen vaarantunut (VU) ja EU:n luontodirektiivin IV-liitteen lajeihin kuuluva liito-orava esiintyy Kammiovuoren Natura alueella. Lisäksi laji on todettu Pirttijärven eteläpuolella (v. 2004) ja Pienellä Huhtijärvellä (2006). Maastokartoitusten aikana ei tehty uusia havaintoja liito-oravasta eikä vuodenaika ollut lajin havaitsemisen kannalta paras mahdollinen. Pihapiirien vanhat rakennukset, kolopuut ja kallionkolot ovat mahdollisia pesäpaikkoja lepakoille. Kaikki maamme lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV lajeihin. Luontodirektiivin IV-liitteen lajeihin kuuluvia lummelampikorentoa ja täplälampikorentoa esiintyy Artjärvellä ja Ylä-Vehkajärvellä. Silmälläpidettävä (NT) ja luontodirektiivin IV-liitteen lajeihin kuuluva saukko viihtyy virtapakoissa kuten Kirkjärven ja Mynnilänalasen välisessä uomassa. Suurpedoista ainakin ilves (NT) liikkunee alueella. 5.3 Uhanalaiset linnut ja lintudirektiivilajit EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit ovat yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja, joista osa on kansallisesti luokiteltu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi, osa elinvoimaisiksi. Sysmän lintuvesien alueella esiintyviä lintudirektiivin liitteen I lintulajeja ovat kalatiira, kaulushaikara (NT), kuikka, kurki, laulujoutsen, luhtahuitti, liro, mustakurkku-uikku, pyy ja ruskosuohaukka (NT). Uhanalaista linnuista alueella esiintyvät pikkutikka (VU) ja selkälokki (VU).

11 7 Kuikka kuuluu alueen isoimpien karuntyyppisten järvien pesimälinnustoon. Maastokartoituksissa lintudirektiivilajeihin kuuluvaa kuikkaa havaittiin seuraavasti: Suojärvi:2 paria, joista toisella 2 poikasta Mynnilänalanen: Pajalahdessa 1 yksittäinen Säynätjärvi: 1 pari Liikolanlahti 1 pari Viljamenlammen itäpää: 1 yksittäinen Vanjärven Otikonselkä: ääni kuului järveltä Hirvijärvi, eteläosa: 6 ruokailevaa Hirvijärvi, Selkäsaarten eteläosa: 1 pari ja yksi ylilentävä, ääniä kauempaa järveltä Hirvijärvi, Pirttiranta: 1 yksittäinen Kiimasjärvi: 1 pari eteläosassa Valkeajärvi, eteläpää: 1 ja poikanen. Selkälokkeja (VU*) havaittiin seuraavilla isoimmilla järvillä ruokailevina tai mahdollisesti pesivinä: Säynätjärvi: 1 yksittäinen Vanjärvi: 1 pari eteläosassa Vanjärven Niemenselkä: mahdollisesti yksi lepäilevä Hirvijärvi, eteläosa: 1 yksittäinen Hirvijärvi, keskiosan selkävesi on potentiaalista aluetta, vaikka lajia ei havaittu Lintudirektiivilajeihin kuuluva laulujoutsen pesii ja ruokailee useilla selvitysalueen rehevillä järvillä ja lammilla. Päijät-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen keräämien tietojen mukaan vuonna 2004 laulujoutsen havaittiin todennäköisesti pesivänä Salaksjärvellä, Vanjärvellä, Taipaleenlammilla, Kiimasjärvellä ja Jävätjärvellä. Lisäksi pesimättömiä lintuja/kihlapareja oli Artjärvellä, Ylä-Vehkajärvellä (edellisenä vuonna pesinyt), Räkäjärvellä, Hirvijärvellä ja Jalaanjärvellä. Maastokartoituksissa pesiviä tai kihlapareja havaittiin seuraavasti: Salaksjärvi: 1 pari Patajärvi: 1 pari Taipaleenlammi: 1 pari rantapellolla Vanjärven Niemenselkä: 1 pari (Hartolan puolella) Hirvijärvi, Salonsalmi: 1 pari Lintudirektiivilajeihin ja silmälläpidettäviin (NT) lajeihin kuuluva kaulushaikaraa on tiheiden ruovikoiden lintu, jolle sopivaa elinympäristöä on etenkin Sysmän lintuvesien alueella. Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys keräsi havaintoja kaulushaikarasta vuonna 2005, jolloin sen ääntelyä ilmoitettiin kuullun Ylä-Vehkajärven lisäksi Vanjärven Pohjanselällä ja Kirkjärvellä. Lintudirektiivilajeista ruskosuohaukka (NT), kurki ja luhtahuitti pesivät Ylä- Vehkajärven ja Artjärven alueella - mustakurkku-uikkua ei vuonna 2002 havaittu ja myös vaarantuneeksi (VU) luokitellun naurulokin kolonia oli hävinnyt. Muita todennäköisiä selvitysalueella esiintyviä lintudirektiivilajeja ovat ainakin helmipöllö, pyy, huuhkaja, ruisrääkkä (NT), palokärki, ampuhaukka (VU), pikkusieppo (NT), varpuspöllö, pikkulepinkäinen, mehiläishaukka (NT), pohjantikka (NT), harmaapäätikka (NT), kalatiira, lapinpöllö, viirupöllö, teeri (NT), metso (NT) ja liro.

12 8 Kaakkuri (NT) on mahdollinen pesijä pohjoisosan rauhallisilla lammilla. Kukkarolammilla on todettu pesintä ainakin vuosina 2001 ja 2006, ja lisäksi laji on havaittu Isolla Ruokopuolisella (Metsänen 2006). Kalasääskellä (NT) on ollut pesäpaikka Hirvijärven Ykspetäisessä. Vaarantuneeksi (VU) luokitellusta tiltaltista on muutamia havaintoja. Äärimmäisen uhanalainen (CR) valkoselkätikka pesii Hartolan pohjoisosassa, ja lajille sopivia elinympäristöjä saattaa olla myös Sysmän puolella. 6 LUONTO- JA MAISEMA-ARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 6.1 Natura 2000-kohteet 1. Sysmän lintuvedet (FI ) Sysmän kirkonkylän ympäristössä on neljä linnustollisesti arvokasta järvi- ja kosteikkoaluetta, jotka sisältyvät Natura 2000-ohjelmaan luonto- ja lintudirektiivin perusteella (SCI- ja SPA-alue) 288 ha laajuisen alueena nimeltä Sysmän lintuvedet (FI ). Järvet kuuluvat valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja kansallisesti merkittäviin lintualueisiin (FINIBA ) (Leivo ym. 2002). Selvitysalueella järvistä sijaitsevat keskustaajaman pohjoispuoliset Artjärvi ja Ylä- Vehkajärvi. Näistä suurempi on Ylä-Vehkajärvi, johon liittyvät ruovikkoisten salmien erottamat lahdet Nuijanpohjan ja Haapalahti. Artjärvi on matala ja umpeenkasvava. Järvien läpitunkemattomat ja laajat ruovikot tarjoavat hyvät pesimämahdollisuudet mm. kaulushaikaralle ja ruskosuohaukalle, joita esiintyy tiheässä. Sysmän lintuvesien alueella esiintyviä lintudirektiivin liitteen I lintulajeja ovat kalatiira, kaulushaikara (NT), kuikka, kurki, laulujoutsen, luhtahuitti, liro, mustakurkku-uikku, pyy ja ruskosuohaukka (NT). Uhanalaista linnuista alueella esiintyvät pikkutikka (VU) ja selkälokki (VU). Kasveista alueella on selvitysalueen ulkopuolella tavattu silmälläpidettävä lietetatar (NT, Kirkkolahti ja Antialalahti) ja alueellisesti uhanalainen ristilimaska (RT, Kirkkolahti). Artjärvellä ja Ylä-Vehkajärvellä esiintyy täplälampikorentoa ja lummelampikorentoa, jotka kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV lajeihin. Sysmän lintuvesille on laadittu pesimälinnusto-, kasvillisuus- ja sudenkorentoselvitykset (Lammi ym. 2003) sekä hoito- ja käyttösuunnitelma (Lammi & Nironen 2003). Natura 2000-ohjelmassa alueen pääasiallisina toteutuskeinoina ovat luonnonsuojelu-, rakennusja vesilaki. 2. Kammiovuori (FI ). Kammiovuoren Natura 2000-alueeseen kuuluu metsäinen Kammiovuori sekä kolme erillistä puronvarsilehtoa: Kammiovuoren tervaleppä/saniaislehto, Jalaanvuoren lehto ja Nilkkimäen lehto (FI , aiempi nimi Sysmän lehdot). Lehdot ovat reheviä ja monilajisia ja niiden kasvilajistoon kuuluu monia uhanalaisia ja vaateliaita lehtolajeja kuten vuorijalava (VU), humala, jänönsalaatti (RT), ja lehtopalsami. Myös liito-orava kuuluu alueen lajistoon. Kuva 2.

13 9 Kammiovuoren alue sijaitsee selvitysalueen pohjoisimmassa osassa Päijänteeseen rajoittuen. Kammiovuoren kohdalla alue ulottuu Jalaanjärven rantaan, mutta alue on asemaakaavoitettu ja jää tämän selvityksen ulkopuolelle. Erillinen Nilkkimäen lehdon alue sijaitsee Pirttilammen tuntumassa, mutta jää selvitysalueen rajauksen ulkopuolelle. Lehdot ovat osittain lehtojensuojeluohjelmassa ja Taipaleen ja Nilkkimäen lehdot rauhoitettu luonnonsuojelualueina. Natura 2000-ohjelmassa Kammiovuori on luontodirektiivin perusteella (SPA) ja sen toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. 6.2 Suojellut luontotyypit ja luonnonsuojelualueet Sysmän pohjoisosasta on rajattu 5 jalopuumetsikköä luonnonsuojelulain mukaisina suojeltuina luontotyyppeinä (Hämeen ympäristökeskus 2006). Vanhojen metsien suojeluohjelmaan sisältyvä Lentämänselän metsä on rauhoitettu luonnonsuojelualueena ja lisäksi Kammiovuoren Natura 2000-rajuksen sisällä on Nilkkimäen ja Taipaleen luonnonsuojelualueet. Kohteista vain Pirttivuori sijaitsee varsinaisella selvitysalueella. 3. Pieni Kammiovuori Päijänteen Kaukaanlahden ja Liikolanlahden välisellä kannaksella Pienen Kammiovuoren lounaisrinteessä on noin 3 ha laajuinen lehmusmetsikkö, jossa kasvaa noin 370 metsälehmusta ja kymmenisen vaahteraa. 4. Lentämänselän metsä Alueella on noin 10 ha varttunutta sekametsää, jossa lahopuita. 5. Tyrynniemen puronvarsilehto Päijänteen Lentämänselän rannalla kasvaa louhikkoisessa puronvarressa noin 90 metsälehmusta ja kymmenkunta vaahteraa. 6. Kultavuori Päijänteen Pyhätselän itäpuolella Kultavuoren lounaisrinteellä on noin 60 runkomaista metsälehmusta käsittävä 0,5 ha laajuinen jalopuumetsikkö. Rinteessä on runsaasti lehmuksia myös rajatun alueen ulkopuolella. 7. Vintturinlahden puronvarsi Päijänteen Pyhätselän Vintturinlahteen laskevan puron varrella kasvaa noin 35 runkomaista metsälehmusta. 8. Pirttivuori Pirttivuoren pohjoisrinteellä kasvaa kuusikon seassa runkomaisia lehmuksia ainakin 29.

14 Muut kohteet: Selvitysalueen länsiosa 9. Rannan kulttuurimaisema Maakunnallinen maisema-alue ja maakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. Maankäyttösuositus ma. Sysmän keskustaajaman pohjoispuolinen Rannan kulttuurimaisema on Sysmän- Hartolan viljelyseudun maisematyyppiä edustava maisema-alue (Päijät-Hämeen liitto 2006). Maisemaan kuuluu Artjärven ja Ylä-Vehkajärven välisellä kannaksella sijaitseva Rannan kartanomiljöö peltovainioineen, mutta selvitysalueelle se ulottuu vain pieneltä osin. Kokonaisuus on rakennushistorialliselta ja maisemalliselta kannalta maakunnallisesti arvokas (Könönen 2005). 10. Ylä-Vehkajärven ja Artjärven rantapellot Paikallisesti arvokas kulttuurimaisema-alue ja linnusto- ja kasvistokohde. Maankäyttösuositus km. Ylä-Vehkajärven ja Artjärven ympäristössä on loivapiirteisiä rantapeltoja, maatilojen pihapiirejä ja niiden välissä metsikkökaistaleita. Alueen läpi kulkevat Sysmä-Luhankatie ja paikallistie Leppäkorpeen. Kalliolan pihapiirissä kasvavat alueellisesti uhanalaiset (RT) kulttuuriympäristöjen lajit törrösara ja humalanvieras, joista ensin mainitulla ei ole tiedossa muita kasvupaikkoja Päijät-Hämeessä (Vauhkonen 2003). Natura-rajauksen ulkopuolisilla tulvavaikutteiset rantametsillä on linnustollista arvoa. 11. Kalliojärven kallio Paikallisesti arvokas kasvillisuus- ja maisemakohde. Kallio ja puro ovat mahdollisia metsälakikohteita ja puro vesilakikohde. Maankäyttösuositus luo. Kalliojärven eteläpäässä on maisemassa erottuva kalliojyrkänne ja sen alla puro. Kohteen arviointi perustuu karttatarkasteluun. 12. Suojärven ruovikot Paikallisesti arvokas linnustokohde. Maankäyttösuositus luo. Suojärven pohjoispäästä kohti länttä suuntautuvan jyrkkärinteisen lahden pohjukassa kasvaa korkeana ja tiheänä kasvustona järviruokoa. Toinen ruovikkoalue on järven eteläosan länsirannalla pienen saaren ja mantereen välissä. Mahdollisesti ruovikkoisilla rakentamattomilla rantaosuuksilla on linnustollista arvoa, vaikka järvi ei varsinainen rehevä lintujärvi olekaan. Järvellä havaittiin kaksi kuikkaparia, kalalokkeja ja ruovikoissa ruokokerttusia. 13. Ojalan laidun Maakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi ja perinnemaisema-alue. Maankäyttösuositus pm. Kuva 4. Särkilahden Ojalan tilalla on edelleen käytössä olevia lammaslaitumia 7,5 ha (Hovi 2000). Särkilammen rannan eteläpuolella on pääosin koivua kasvava lehtomainen hakamaa-metsälaidun ja entinen pelto.

15 11 Suolahdekkeen koillispuolella on entinen pelto, hakaa ja pieni keto. Lähellä päärakennusta on tuoretta niittyä ja entistä peltoa, jolla on paikoin kumpareita kivineen ja katajineen. Ojalan ja Äesojan tilojen pihapiirit sisältävät runsaasti hyvin säilynyttä talonpoikaista rakennuskantaa (Könönen 2005). Alueella on havaittu silmälläpidettävä ojakaali (NT). Kuvat 4 ja 5. Lampaita Ojalan laitumella. Särkilahden kylältä löytyy vanhaa rakennuskantaa ja kivi- ja kuusiaitoja. 14. Särkijärvi Paikallisesti arvokas linnustokohde. Rantaluhdat ovat mahdollisia metsälakikohteita. Maankäyttösuositus luo. Särkijärvi on matala ja rehevä pikkujärvi, jota reunustaa lähes kauttaaltaan leveänä vyöhykkeenä järviruoko. Pohjukat ovat soistuneet luhtaisiksi ja avovedessä on runsaasti kelluslehtisiä. Linnuista havaittiin ruokokerttusia, nokikana, yksittäisiä ruokailevia kalaja naurulokkeja ja muutamia sorsia. 15. Särkilahden kylä Maakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö ja maisema-alue. Maankäyttösuositus km. Kuva 5. Särkilahden kylä sijaitsee Sysmästä Luhankaan johtavan maantien varrella. Kyläraitin varrella ovat vastakkain nuorisoseuran talo ja entinen koulu, joiden lisäksi on entisiä kyläkaupan rakennuksia ja vanhoja tilakeskusten päärakennuksia ja aittoja (Könönen 2005). Kyläkeskuksen koillispuolella männikköisessä rinteessä on mäkitupalaisasutusta 1900-luvun alkupuolelta. Rakennusten ympärillä on kivi- ja kuusiaitoja, pihapiireissä isoja pihapuita, hernepensaita, syreenejä ja muita perinteisiä pihakasveja. Sivutietä reunustaa koivukuja ja koulun pihaa rivi hyvin kookkaita kuusia. Pientareilla ja pihapiirien liepeillä tavataan pienialaisesti niittykasvillisuutta. Kylän läpi virtaa peltojen ja pensaikkojen reunustama Särkijärvenoja. 16. Räkäjärvi ja Jouhikainen Paikallisesti arvokas linnustokohde. Rantaluhdat ovat mahdollisia metsälakikohteita. Maankäyttösuositus luo.

16 12 Molemmat järvet ovat matalia ja reheviä ja niitä ympäröivät pellot ja rannan lehtimetsiköt. Jouhikaisen rannalla on mm. vehkaa ja osmankäämiä kasvavaa rantaluhtaa. Räkäjärveä kiertävät leveänä vyöhykkeenä järviruoko- ja kaislakasvustot ja eteläpäässä Jouhikaisesta laskevan uoman suulla on rantaluhtaa. Järvillä lienee paikallista linnustollista arvoa vesilintujen pesimäpaikkoina ja muuton aikaisina levähdyspaikkoina (Räkäjärven ylittävään sähkölinjaan on kiinnitetty merkkipalloja). Räkäjärvi on mahdollinen laulujoutsenen pesimäpaikka (Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys 2004). 17. Räkäjärven rantapellot Paikallisesti arvokas kulttuurimaisema-alue. Maankäyttösuositus km. Räkäjärven ympärillä on kaunista kumpuilevaa viljelymaisemaa ja maatilojen pihapiirejä. 18. Soiniemen kulttuurimaisema Paikallisesti arvokas kulttuurimaisema-alue. Maankäyttösuositus km. Soiniemen kahden pienen lammen ympärillä on maatiloja peltoineen. Vanhoja rakennuksia on jäljellä Kartanon, Urpalan ja Kivinimen pihapiireissä (Könönen 2005). Selvitysalueen ulkopuolelle jäävä Soiniemen niitty on maakunnallisesti merkittäväksi arvioitu perinnebiotooppi (Hovi 2000). 19. Koiralammi Paikallisesti arvokas kasvillisuuskohde. Maankäyttösuositus luo. Koiralammen itäpäässä on rekisteritietojen mukaan havaittu silmälläpidettävä etelänhaarapalpakko (NT) ja alueellisesti uhanalainen hetesara (RT). 6.4 Muut kohteet: Selvitysalueen eteläosa 20. Tikkalan kyläkulma Paikallisesti arvokas kulttuurimaisema-alue ja kasvistokohde. Maankäyttösuositus km. Salaksjärven eteläpuolisella harjanteella on vanhaa rakennuskantaa 1900-luvun alusta (Könönen 2005). Tie kulkee jyrkkärinteisen harjanteen päällä, joka laskee kohti järveä sekametsäisenä, mutta ei kasvillisuudeltaan erikoisena. Salaksniemen pihapiirissä on todettu silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltu ahonoidanlukko. Esiintymä on yksi lajin noin kymmenestä esiintymästä Päijät-Hämeessä ja tulee ehdottomasti pyrkiä säilyttämään. 21. Salaksjärvi Paikallisesti arvokas linnustokohde. Maankäyttösuositus luo. Pitkä ja kapea Salaksjärvi on keskiosasta umpeenkasvanut ja ruovikkoinen. Järveltä on ilmoitettu laulujoutsenen pesintä (Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys 2004) ja selvityskesänäkin siellä havaittiin joutsenpari.

17 Tenhonlampi Paikallisesti arvokas kasvistokohde. Maankäyttösuositus luo. Tenhonlammen rantametsässä kasvaa rekisteritietojen mukaan alueellisesti uhanalaista (RT) pussikämmekkää. Esiintymän nykytila ei ole tiedossa. 23. Kirkjärvi Maakunnallisesti arvokas linnustokohde. Rantaluhdat ovat mahdollisia metsälakikohteita. Maankäyttösuositus luo. Kuva 6. Kirkjärvi on matalahkojärvi, jonka pohjois-, itä- ja eteläosissa on laajoja järviruoko- ja järvikaislakasvustoja. Järvi tiedetään hyväksi lintupaikaksi, mutta sen lajisto tunnetaan puutteellisesti (Metsänen 2006). Rantaruovikot ovat riittävän laajoja ja tiheitä silmälläpidettäville ruskosuohaukalle (NT) ja kaulushaikaralle (NT), jotka molemmat pesivät alueella. Lisäksi pesimäaikaiseen linnustoon kuuluvat mm. tukka- ja punasotka, nokikana, silkkiuikku, kurki (maastokäynnillä kurkipari havaittiin länsipuolen pellolla ruokailemassa), pikku- ja kalalokki, luhtahuitti ja luhtakana. Pellot ulottuvat ympäri järven rannan tuntumaan ja niiden välissä on lehtipuustoisia rantametsiä. Kirkjärven ja Mynnilänalasen välinen uoma kasvaa mm. järviruokoa, järvikaislaa ja kurjenmiekkaa ja tarjoaa sopivan elinympäristön saukolle (NT) sekä keväisin ja syksyisin sulapaikan ruokaileville ja levähtäville vesilinnuille. Kirkjärven pohjoispäähän ulottuu Liikolan kylämaisema. Kuvat 6 ja 7. Kirkjärvellä on laajoja rantaruovikoita. Liikolan kylältä avautuu näkymiä Liikolanlahdelle. 24. Mynnilän arboretum Huomionarvoinen kasvillisuuskohde, arboretum-alue. Maankäyttösuositus MY. Mynnilän arboretum on yksityinen puulajipuisto, joka ulottuu Mynnilänalasen pohjoispuolella rantaan asti ja Pajalahdessa rannan tuntumaan. Puistossa kasvaa 20 ha alalla yli sata havu- ja lehtipuulajia sekä runsaasti erilaisia perennoja, pensaita ja hyötykasveja (Alanko ym. 2004). Ensimmäiset istutukset on tehty 1950-luvulla ja suurin osa kasveista istutettu 1990-luvulla.

18 Patajärvi Paikallisesti arvokas linnustokohde. Rantaluhdat ovat mahdollisia metsälakikohteita. Maankäyttösuositus luo. Patajärvi on matala ja rehevä pikkujärvi, jonka rannat ovat leveälti luhtaa ja ruovikkoa etenkin länsi- ja pohjoispuolella. Järvellä nähtiin laulujoutsen, joten mahdollisesti laji pesii siellä. Järven etelärannalla on kaksi loma-asuntoa. 26. Liikolan kylämaisema Maakunnallinen maisema-alue ja maakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. Maankäyttösuositus ma. Kuva 7. Liikolanlahden pohjukkaa kiertävä Liikolan kylämaisema on Sysmän-Hartolan viljelyseudun maisematyyppiä edustava maisema-alue (Päijät-Hämeen liitto 2006). Kyläympäristö sijaitsee maisemallisesti hienolla paikalla ja siellä on ollut asutusta jo kivikaudella. Kukuse-selvityksessä alueelta on erotettu Liikolan kylä ja Liikolan-Taipaleen kulttuurimaisema (Könönen 2005). Liikolan kylällä Liikolantien ja Kylätien varrella on laajoja peltoalueita sekä maatilojen pihapiirejä, joista vanhaa rakennuskantaa on jäljellä Jussilassa, Peltolassa ja Katajistossa. Hieman pohjoisempana sijaitsevat tien ja rannan välissä Kallioinen ja Verkkoniemi 1800-luvulta peräisin olevine rakennuksineen. Pienukkaojan lähellä on maaseudulla harvinainen funktionalistista tyyliä edustava seurantalo ja mäen päällä vanha koulu. Liikolanlahden pohjukassa sijaitsevan Taipaleenlammin ympärillä levittäytyy Taipaleen kylän avoin viljelymaisema, jossa sijaitsee yksittäisiä tilakeskuksia. Jussilan ja Lempooslahden kohdalta aukeavat Liikolantielle hyvät näkymät kohti Liikolanlahtea. Lisäksi tie tulee lähelle rantaa seurantalon kohdalla, missä se ylittää vuolaana virtaavan Pienukkaojan, jonka varrella on toiminut mylly ja meijeri. Patajärvestä alkunsa saavaa ojauomaa on louhittu kallioon, ja sen varrella kasvaa kookkaita kuusia, mutta ei ole erikoista kasvillisuutta. Pieni Kylänlammi elävöittää peltomaisemaa kylän pohjoisosassa. Liikolanlahden ja Taipaleenlammen välissä tie ylittää ruovikkoisen uoman. 27. Liikolanlahti Paikallisesti arvokas linnustokohde ja vesistömaisema-alue. Maankäyttösuositus MY. Liikolanlahti ulottuu Päijänteestä sisämaahan kapeana ja pitkänä vesialueena, jonka rannat ovat jo melko rakennettuja. Lahden keskiosalla on syvyyttä yli 10 metriä, mutta pohjukka ja lahden suu Kappelinkylän ympäristössä ovat matalia. Suurimmat saaret ovat ruovikkoisen salmen toisistaan erottamat Hevossaari ja Ravistossaari, jotka molemmat ovat sekametsäisiä ja osin kallioisia. Ainakin Ravistossaaressa kasvaa haapoja. Saarien rakentamattomilla rannoilla sekä lahden pikkusaarilla ja luodoilla on maisemallista arvoa. Linnuista lahdella havaittiin kuikkapari, silkkiuikkupoikue sekä kalalokkeja: huomattavia lokkiyhdyskuntia ei lahden luodoilla selvityskesänä pesinyt. Liikolanlahden etelärannalla on muutamia ruovikoita, joilla on mahdollisesti merkitystä vesilintujen ja lokkien pesimä- ja ruokailualueina. Läntisemmässä näistä nähtiin nokikana.

19 Taipaleenlammi ja Taipaleenlahti Paikallisesti arvokas linnustokohde. Maankäyttösuositus luo. Taipaleenlammi on rehevä lampi, jonka pohjoisreunalla on luhtaista rantaa ja ruovikkoa. Lammesta laskee Liikolanlahden Taipaleenlahteen uoma, jossa järviruokoa kasvaa korkeana kasvustona. Alueella on havaittu kaulushaikara ja luhtakana (Metsänen 2006) ja lampi on ilmoitettu laulujoutsenen pesimäpaikaksi (Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys 2004) maastokäynnin aikaan pohjoispuolen pellolla ruokaili joutsenpari. Lammen eteläpuolella on hevosten laiduntamaa niittyä. 6.5 Muut kohteet: Selvitysalueen itäosa 29. Säynätjärven kyläkunta Paikallisesti arvokas kulttuurimaisema-alue. Maankäyttösuositus km. Säynätjärven eteläosassa on kumpuilevaa viljelymaisema-aluetta, jonka halki kulkee tie Liikolaan. Kolisevan ja Toivolan pihapiireissä on vanhaa rakennuskantaa (Könönen 2005). Pellot ulottuvat paikoin avoimina rantaan, paikoin on rannassa puustoinen ja pensaikkoinen kaistale. Viljelymaisema jatkuu järven toisella puolen Laulaaniemessä. 30. Säynätjärven pohjoisosan asutus Paikallisesti arvokas kulttuurimaisema-alue. Maankäyttösuositus km. Säynätjärven pohjoispäässä sijaitsevat Liikolan tien varressa Vanhatalon ja Hakalan tilat, joiden pihapiirit sisältävät runsaasti rakennuskantaa ja muodostavat puistomaisen saarekkeen peltojen keskelle (Könönen 2005). Järven ja peltojen välissä on maisemaa jakava puustokaistale. Alueelle ulottuu pohjoisesta maakunnallisiin maisema-alueisiin kuuluva Liikolan kylämaisemaa (Päijät-Hämeen liitto 2006). 31. Säynätjärven saaret Paikallisesti arvokas vesistömaisema- ja linnustokohde. Maankäyttösuositus MY. Säynätjärvessä on kolme pientä saarta, joista Mynnilänsaari on kallioinen ja Karjusaari ja Kotisaari matalapiirteisiä. Järven länsirannalla liittyy vesistömaisemaan rakentamattomia kallioisia niemiä. Järvellä havaittiin kuikkapari, kalalokkipari ja yksittäinen selkälokki, joille saaret ja ranta-alueet ovat mahdollisia pesäpaikkoja. 32. Vähäjoen Hotilankosken kulttuurimaisema Paikallisesti arvokas kulttuurimaisema-alue. Maankäyttösuositus km. Nurmijärven eteläpäässä ja Vähäjoen suulla on rantaan rajoittuvia rinnepeltoja, jotka jatkuvat Hartolan puolella. Alempana Hotilankosken kulttuurimaisema on Sysmän- Hartolan viljelyseudun maisematyyppiä edustava maakunnallisesti arvokas maisemaalue ja kulttuuriympäristö (Päijät-Hämeen liitto 2006, Könönen 2005).

20 Kuterlampi Paikallisesti arvokas vesistömaisema- ja luontokohde. Maankäyttösuositus MY. Kuterlammin pohjoisrantaan rajoittuu matala harjuselänne, jonka edustalla on hieman suota. Kohteella on maisemallista arvoa ja mahdollisesti merkitystä harjuluontoympäristönä. Alue on II luokan pohjavesialuetta. 34. Koiviston kulttuurimaisema Paikallisesti arvokas kulttuurimaisema-alue. Maankäyttösuositus km. Vanjärven kaakkoispuolella sijaitsee kumpareilla vanhoja tilakeskuksia kylätien varrella (Könönen 2005). Kohde on maisemallisesti arvokas kulttuuriympäristö ja sisältää rakennushistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa. 35. Vanjärven Kusiaisvuori Paikallisesti merkittävä luonto- ja vesistömaisemakohde. Kalliot ja jyrkänteet ovat mahdollisia metsälakikohteita. Maankäyttösuositus MY. Vanjärven eteläpäässä sijaitseva Kusiaisvuori on jyrkkärinteinen ja erottuu hyvin järven eteläosan maisemassa. 36. Vanjärven keski- ja eteläosan luodot ja ruovikko Paikallisesti arvokas linnustokohde. Maankäyttösuositus luo. Vanjärven eteläosassa on muutamia luotoja, joilla havaittiin kalalokkeja ja selkälokkipari. Luotoja ja lepäilykiviä on myös järven keskiosassa. Miestensaaren ympäristössä on suojaisaa ruovikkoa ja kosteita lehtipuustoisia rantametsiä. Pattaansalmen pienellä saarella on laulujoutsenen pesimäpaikka (Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys 2004). 37. Vanjärven Puolasaari Paikallisesti arvokas vesistömaisema- ja linnustokohde. Maankäyttösuositus MY. Vanjärven pohjoisosassa on Niemenselän ja Otikonselän välissä kapeikko, jonka keskellä on Puolansaari ja muutamia pikkusaaria. Saaret ja itäpuolen mannerranta ovat rakentamattomia ja kokonaisuus maisemiltaan ehyt. Pienessä Metelisaaressa on lapinraunio. Rauhallinen alue sopii pesimäpaikaksi vaikkapa kuikalle. 38. Pohjanselkään laskeva puro Paikallisesti arvokas kasvillisuuskohde. Puron lähiympäristö on mahdollinen metsälakikohde ja puro vesilakikohde. Maankäyttösuositus luo. Vanjärven Pohjanselän lounaiskulmaan laskee mutapohjainen uoma, jonka varrella kasvaa runsaasti hiirenporrasta sekä mm. lehtopalsamia, näsiää ja lehtokuusamaa. Puusto on vanhaa koivikkoa, jossa on myös haapaa ja isoja tuomia sekä lehtipuupökkelöitä.