17769 NASTOLAN KUNTA TURPEENSALMEN ETELÄPUOLEN OSAYLEISKAAVA LUONTOSELVITYS Sisällysluettelo

Transkriptio

1 NASTOLAN KUNTA TURPEENSALMEN ETELÄPUOLEN OSAYLEISKAAVA Sisällysluettelo 1 JOHDANTO SUUNNITTELUALUE Kallio- ja maaperä Vesistöt Pintavedet Pohjavedet Metsä- ja suoluonto Eläimistö LUONTOKOHTEET Suojelukohteet ja erityispiirteet Uhanalaisten lajien elinympäristö Lakien luontotyypit ja rauhoituskohteet Toimenpidesuositus MAISEMA Maisemarakenne Maisemallisesti herkimmät alueet JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET LIITTEET: Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Luontoselvityskartta Maisemarakennekartta Linnustoselvitys Arvokkaat luontokohteet Topografinen maastomalli

2 NASTOLAN KUNTA 1 JOHDANTO 2 SUUNNITTELUALUE 2.1 Kallio- ja maaperä 2.2 Vesistöt Turpeensalmen eteläpuolisen tarkastelualueen luonnonympäristön nykytilan selvitys on laadittu 29.4., 6.5. ja tehtyjen maastokäyntien ja karttatarkastelun pohjalta. Suunnittelualueen luontotyyppejä ja kasvillisuutta on esitetty luontoselvityskartalla liitteessä 1. Alueen maisemarakennetta on esitetty karttaliitteessä 2. Maasto nousee Turpeensalmen pinnantasosta harjurinteen tasoon. Harjurinne nousee melko jyrkästi 20 metrin matkalla. Selvitysalueen länsiosassa harjusta erkanee matalampi harjuselänne (+118.3) luoteeseen. Harjun liepeessä on useita ympäröivästä maastosta nousevia kallio- ja moreeniselänteitä (korkeimmillaan ). Alavampi harjun lieve ja tasannealue on pääosin savea ja silttiä. Tarkastelualueen maaperäolosuhteet on tarkemmin kuvattu rakennettavuusselvityksessä. Tarkastelualue rajautuu pohjoisessa Villähteen Kukkaseen ja Pikku-Kukkaseen sekä niiden väliseen Turpeensalmeen. Vesistö kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen.

3 3 Kuva 2.1 Turpeensalmea Pintavedet Pohjavedet Alavat metsämaat ja vanhat metsitetyt pellot on ojitettu. Suunnittelualueen kaakkoisosan lähteisellä alueella on noroja, jotka virtaavat ojiin. Ojat laskevat rantaluhtien kautta järveen. Tarkastelualueen harjun osuus kuuluu Nastonharjun Uusikylä I:n pohjavesialueeseen (I-luokka). Pohjavesiolosuhteita on tarkemmin selvitetty pohjavesiolosuhteiden selvityksessä Metsä- ja suoluonto Vallitsevat metsätyypit ovat tuore ja kuivahko kangas. Alueella on jonkin verran pienialaisia lehtoja.

4 4 Kuva 2.2 Lehtoa selvitysalueen länsiosassa (kuvio 4) Eläimistö Alueella on kosteita painanteita ja ranta on pääosin luhtaista. Korkean pohjaveden vaikutus näkyy maaperässä ja kasvillisuudessa soistuneina kuvioina sekä pienilmastossa alueen itäosassa. Kasvillisuutta on valtalajiston osalta kuvattu kuvioittain luontoselvityskartalla liitteessä 1. Alueen monipuolinen linnusto ja suojeluarvot on esitetty Päijät-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen edustajien Timo Metsäsen (aluevastaava) ja Ohto Oksasen (sihteeri) tekemässä linnustoselvityksessä (liite 3). Linnustoselvitys tehtiin kesällä 2004.

5 5 3 LUONTOKOHTEET 3.1 Suojelukohteet ja erityispiirteet Uhanalaisten lajien elinympäristö Alueelta selvitettiin liito-oravan esiintymistä maastokäynneillä ja Liito-oravan mahdollisesta esiintymisestä alueella ei ollut aiempia selvityksiä. Menetelmänä käytettiin liito-oravakartoituksissa yleisesti käytettyä ja helpointa tapaa, joka perustuu ulostepapanoiden etsintään liito-oravalle sopivilta biotoopeilta. Selvitysalueelta löydettiin tuoreita liito-oravan jätöksiä Turpeensalmen haapaa ja kuusta kasvavasta rantametsiköstä (luontoselvityskartalla kuvio 20). Kohteen haavikko on järeää ja puissa on tikkojen hakkaamia koloja. Haapaja kuusikkovaltainen puusto jatkuu länsi- ja itäpuolelle pitkin rantaa. Muualta rannalta ei löydetty liito-oravan jätöksiä, mutta rantapuusto on ainoa mahdollinen kulkuyhteys liito-oravalle muihin sopiviin metsikkökuvioihin. Kuva 3.1 Liito-oravan elinympäristöä. Selvitysalueen keskiosassa on liito-oravalle sopivia varttuneita kuusi- ja haapavaltaisia elinympäristöjä. Kuvioilta ei jätöksiä löytynyt, mutta liito-oravan on mahdollista siirtyä alueille sopivia puustoisia kuvioita pitkin.

6 6 Kuva 3.2 Liito-oravalle sopivaa puustoa alueen keskiosassa. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka heikkenee, jos sen lähiympäristön puustoa tuhoutuu, metsikkö pienenee selvästi tai kulkureittien latvusyhteydet muihin vastaaviin alueisiin katkeavat. Melu ja ihmisen liikkuminen alueella eivät sinällään heikennä tai tuhoa liitooravien elinpiiriä. Olennaista liito-oravan kannalta on siis metsikön riittävän suuri koko sekä pesäpuiden ja latvusyhteyksien säilyminen. Alueella havaitut uhanalaiset linnut on esitetty linnustoselvityksessä (liite 3) Lakien luontotyypit ja rauhoituskohteet Selvitysalueella kasvaa luonnonsuojelulailla (42 ) rauhoitettua näsiää (Daphne mezereum), jonka kerääminen kaupan pitämistä varten sekä kaupaksi tarjoaminen ja myyminen on kielletty.

7 7 Kuva 3.3 Näsiä. Alueella ei ole luonnonsuojelulailla (29 ) suojeltuja luontotyyppejä. Metsälain (10 ) mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä alueella ovat lähteiden ja norojen välittömät lähiympäristöt, rehevät lehtolaikut ja korvet sekä rantaluhdat. Rehevät lehtolaikut ovat luontoselvityskartalla (liite 1) kuvioissa 4, 15, 23 ja 24, korvet kuvioissa 27 ja 28 sekä rantaluhdat kuvioissa 5, 14, ja 21.2.

8 8 Kuva 3.4 Koivuluhtaa rannalla (kuvio 14). Vesilailla (15a ) suojeltuja luontotyyppejä ovat luonnontilaiset lähteiköt ja norot. Edustavimmat lähteikköalueet noroineen sijoittuvat luontoselvityskartalla (liite 1) kuvioihin 30 ja 28. Kuva 3.5 Noro välittömine lähiympäristöineen.

9 9 Arvokkaiden kohteiden rajaukset on esitetty liitekartalla 4 ja tarkempi kasvillisuuskuvioiden kuvaus liitekartalla Toimenpidesuositus 4 MAISEMA 4.1 Maisemarakenne Uhanalaisten lajien esiintymisalueet, arvokkaat linnustoalueet ja metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt merkitään luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiksi alueiksi. Liito-oravalle jätetään latvusyhteys lähiympäristön sopiviin metsikkökuvioihin. Lähteikköalueen ympäristössä säilytetään alue, jossa kasvillisuudessa näkyy vesitalouden ja pienilmaston vaikutus. Vältetään elinympäristön jättämistä keskelle päätehakkuualuetta. Turpeensalmi sijaitsee Salpausselän pohjoisrinteellä eteläisen viljelyseudun ja Lounais-Savon järviseudun maisemamaakuntien välisellä rajalla. Turpeensalmi jää maisemaa eteläpuolella hallitsevan harjurinteen ja pohjoispuolella näkyvän kalliomaaston väliin. Harjurinne nousee melko jyrkkäreunaisena. Selvitysalueen keskiosan savipitoisella tasanteella on ollut aiemmin viljelyä. Peltolohkot on sittemmin metsitetty. Alavin maasto on pääosin soistumaa ja rantakosteikkoa. Muusta maastosta korkeammalle nousevat kallio- ja moreeniselänteet jakavat rantavyöhykettä ja alueen keskiosaa. Maisemarakennetta on kuvattu liitekartalla 4 ja maaston topografisia muotoja maastomallissa liitteessä 5. Kuva 4.1 Maasto kohoaa reilut 30 metriä järveltä harjun yläreunaan. 4.2 Maisemallisesti herkimmät alueet Kaukomaisemassa tärkein ja yhtenäisenä säilytettävä näkymä on harjun puustoinen yläreuna. Maisemallisesti merkittävää on myös yhtenäisen rantapuustovyöhykkeen säilyminen.

10 10 Kuva 4.2 Salpausselän pohjoisrinne kuvattuna Pikku-Kukkasen pohjoisrannalta. 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Turpeensalmen eteläpuolisen selvitysalueen luontoympäristö on monipuolista ja maasto-olosuhteiltaan hyvinkin vaihtelevaa. Alueen lähteisyys ja luhtaisuus lisäävät elinympäristön monipuolisuutta. Alueen arvokkainta luontoympäristöä ovat linnustollisesti ja liito-oravan kannalta merkittävä ranta-alue, keskiosan varttuneet kuusi- ja haapavaltaiset kuviot sekä itäosan lähteikköalue lähiympäristöineen. Hollolassa 12.päivänä elokuuta 2004 INSINÖÖRITOIMISTO PAAVO RISTOLA OY Matti Kautto osastopäällikkö Milja Nuppula miljöösuunnittelija

11 11 6 LÄHTEET Julkaisut Arvokkaiden elinympäristöjen turvaaminen. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Helsinki, Hovi, A. Päijät-Hämeen perinnemaisemat. Hämeen ympäristökeskus, alueelliset ympäristöjulkaisut 190, Hämeenlinna, Kolunen, H. Päijät-Hämeen luonto. Päijät-Hämeen liitto, Luonnonsuojelulaki /1096. Meriluoto, M. & Soininen, T. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus, Tapio, Helsinki, Vauhkonen, M. Päijät-Hämeen uhanalaiset ja silmälläpidettävät putkilokasvit. Esiintymät ja niiden suojelu. Hämeen ympäristökeskus, Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, T ja Kettunen, T. Suomen ympäristökeskus, 1997.