SUUNNITELMA KOULUTUKSELLISEN TASA-ARVON EDISTÄMISESTÄ HELSINGIN KAUPUNGIN SUOMEN- JA RUOTSINKIELISESSÄ PERUSOPETUKSESSA

Transkriptio

1 SUUNNITELMA KOULUTUKSELLISEN TASA-ARVON EDISTÄMISESTÄ HELSINGIN KAUPUNGIN SUOMEN- JA RUOTSINKIELISESSÄ PERUSOPETUKSESSA Hallitusohjelman mukaisesti perusopetuksen järjestämisen lähtökohtina ovat laadukas ja turvallinen lähikoulu. Perusopetuksen lähtökohtana on turvata sivistykselliset perusoikeudet jokaiselle asuinpaikasta, kielestä ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Opetus- ja kulttuuriministeriö edellyttää koulutuksellisen tasa-arvosuunnitelman tekemistä, jotta koulutuksen järjestäjä voi hakea valtion eritysavustusta koulutuksellista tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin. Väestön koulutustaso Helsingissä on väestöosuuttaan suurempi osuus korkea-asteen tutkinnon suorittaneita; koko maan väestöstä 11 prosenttia asuu Helsingissä, mutta korkea-asteen tutkinnon suorittaneista 15 prosenttia. Runsaan korkea-asteen suorittaneiden osuuden ohessa helsinkiläisissä on koko maata enemmän niitä, jotka eivät ole suorittaneet mitään tutkintoa peruskoulun jälkeen. Ammatillisen keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli viidennes helsinkiläisistä, huomattavasti vähemmän kuin muualla maassa. Pelkän lukion suorittaneiden osuus on taas suuri Helsingissä, yli kymmenesosa aikuisväestöstä. Tämä johtuu pitkälti Helsingin opiskelijakaupunkiasemasta. Koulutustaso vaihtelee paljon Helsingin eri alueilla, ja erot ovat olleet melko pysyviä. Helsingissä korkeammin koulutettu väestö on keskittynyt eteläiseen, läntiseen, pohjoiseen ja kaakkoiseen kaupunkiin. Näillä alueilla ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevien osuus on alhainen ja korkea-asteen tutkintojen osuus on suuri, sen sijaan keskiasteen tutkintoja suorittaneiden osuus on usein pieni. Vuosina koulutustaso on noussut kaikilla Helsingin peruspiireillä, ja kaikilla alueilla korkea-asteen tutkintojen suorittaneiden osuus on kasvanut. Liitteessä 1 on vain perustutkinnon suorittaneiden osuus peruspiireittäin (30-54 vuotiaat). Sen mukaan 14 peruspiiriä alittaa valtakunnallisen keskiarvon ja loput 20 ylittää sen. 1

2 Kartta 1. Perusasteen jälkeisen tutkinnon (keskiaste + korkea-aste) suorittaneiden osuus vuotiaasta väestöstä Helsingissä osa-alueittain Tapulikaupunki Puistola Landbo Ylä-Malmi Jakomäki Karhusaari Kannelmäki Länsi-Pakila Patola Maunula Pohjois-Haaga Munkkivuori Ruskeasuo Itä-Pasila Koskela Käpylä Pukinmäki Pihlajamäki Viikinranta Hermanni Alppila Taka-Töölö Sörnäinen Kulosaari Latokartano Kivikko Länsi-Herttoniemi Myllypuro Roihuvuori Kontula Mellunmäki Vartioharju Puotila Meri-Rastila Aurinkolahti Kluuvi Yliskylä Jollas Lauttasaari Jätkäsaari Santahamina Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 106/2010 Suomenlinna Alle 100 henkilön alueet poistettu tarkastelusta. Lähde: Tilastokeskus Tutkinnon suorittaneet % Helsinki 79,4 % (34) 79,5-85,9 (44) 70-79,4 (24) 58-69,9 (13) Nuorten koulutustaso Helsinkiläisistä vuotiaista 52 prosentilla oli suoritettuna ylioppilastutkinto ja 19 prosentilla ammatillisen toisen asteen tutkinto vuoden 2010 lopussa. Muun Suomen samanikäisten keskiarvoon verrattuna helsinkiläisillä nuorilla on selkeästi enemmän lukiokoulutusta suoritettuna (39 % koko maa) ja huomattavasti vähemmän ammatillista koulutusta (36 % koko maa). Helsinkiläiset nuoret ovat suorittaneet korkea asteen tutkintoja hieman koko maan keskiarvoa enemmän vuotiailla helsinkiläisillä 7 prosentilla oli korkea-asteen tutkinto (koko maa 5 %) ja vuotiaista 40 prosentilla (koko maa 31 %). Ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa oli vuotiaista helsinkiläisistä 22 prosenttia ja vuotiaista 18 prosenttia eli yhteensä vajaa nuorta. Helsinkiläiset ovat kaikissa nuorten ja työikäisten ikävuosiluokissa enemmän ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta kuin koko maan väestö. Pelkästään suomen ja ruotsinkielisiä vertaillessa Helsinki asettuu kuitenkin samalle tasolle muun maan kanssa. Suomen ja ruotsinkielisistä 20 24/21 vuotiaista oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa 16 prosenttia (muu maa 17 %) ja vuotiaista 11prosenttia (muu maa 13 %). Kaikissa kieliryhmissä miehet jäävät naisia useammin ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. 2

3 Kartta vuotiaiden lukiolaisten ja ammatillisen toisen asteen opiskelijoiden yhteinen osuus asuinalueensa samanikäisistä vuonna 2010 Lukion tai ammatillista toisen asteen tutkintoa opiskelevien vuotiaiden osuus peruspiirin kaikista vuotiaista, väestötieto Ei sisällä oppisopimuskoulutusta suorittavia. Lähde: Tilastokeskus, karttatoteutus Helsingin kaupungin tietokeskus Työttömyys Helsingin metropolialue muodostaa yhden työssäkäyntialueen. Makrotaloudelliset suhdanteiden tuomat vaihtelut ovat täten kaikille seudun kunnille samat. Toisaalta kuntien väestörakenteet, niin työvoimaan kuulumisen, ammattialojen kuin koulutustasonkaan suhteen tarkasteltuna, poikkeavat toisistaan. Niinpä työttömyyden tasossa esiintyy kuntakohtaisia eroja, vaikka työttömyysasteen vaihtelu tapahtuu makrotaloudellisten suhdanteiden rytmittämänä. Kuntien välisessä vertailussa Espoon työttömyysaste on ollut vuodet alhaisempi kuin Helsingin ja Vantaan työttömyysasteet. Helsingin ja Vantaan keskinäinen asema on muuttunut vuoden 2005 jälkeen. Vantaan työttömyysaste on saavuttanut Helsingin tason ja ylitti sen vuonna Vuonna 2009 korkeimman työttömyysasteen omaavilla alueilla työttömyysaste oli yli 16 prosenttia, nämä alueet sijaitsivat Helsingissä ja Vantaalla. Helsingissä työttömyys on keskimäärin alhaisempi kuin valtakunnallisesti. Liitteessä 2 on kuvattu työttömyysaste Helsingissä peruspiireittäin vuotiaiden osalta. Kuudessa peruspiirissä työttömyys ylittää valtakunnallisen keskiarvon ja muissa piireissä se on valtakunnallista tasoa matalampi. Maahanmuuttajien osuus väestöstä Maahanmuuttajaväestön osuus on kasvanut voimakkaasti jo luvulta alkaen. Vuosina maahanmuuttajien osuus on kasvanut yli kaksinkertaiseksi pääkaupunkiseudun kolmessa suuressa kunnassa. Helsingissä maahanmuuttajien osuus oli vuoden 2012 alussa seudun korkein, lähes 11,5 %. Vantaalla ja Espoossa vastaavat osuudet ovat 0,5-1 prosenttiyksikköä alhaisemmat. Kun vuonna 2000 Helsingissä ylimpään desiiliin maahanmuuttajien väestöosuuden mitattuna kuuluvilla alueella maahanmuuttajien osuus vaihteli välillä 9,6 ja 18 prosenttia, oli vastaava vaihteluväli vuoden 2012 alussa 17,8 prosentista lähes 29 prosenttiin. Vuonna 2012 ylimmän desiilin maahanmuuttajien 3

4 väestöosuuden keskiarvo oli 24,4 prosenttia. Vuoden 2000 ylimmän desiilin alueista seitsemän kuului kärkikymmenikköön vuonna Vastaavasti vähiten maahanmuuttajaväestöä omaava desiilin osalta maahanmuuttajien väestöosuuden keskiarvo oli vuonna ,5 prosenttia ja vuonna ,9 prosenttia. Ylimmän ja alimman desiilin keskiarvon suhde ei ole tarkastelujaksolla muunnut mutta desiilikeskiarvojen erotus on kasvanut vuoden ,8 pronsentista vuoden ,5 prosenttiin. Helsingissä maahanmuuttajien osuus väestöstä on suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Myös vuotiaista maahanmuuttajien osuus on korkeampi kuin koko valtakunnassa. Peruspiireittäin tarkasteltuna osuudet vaihtelevat siten, että kolmessa peruspiirissä vuotiaiden maahanmuuttajien osuus on valtakunnan tasoa matalampi. (Liite 3) Helsingin 7 15-vuotiaista 15 % oli äidinkieleltään muun kuin suomen, ruotsin tai saamenkielinen. Vieraskielisten peruskouluikäisten määrä on kasvanut henkilöllä eli 56 % vuosina Tällä hetkellä kaupungin suomenkielisessä perusopetuksessa on suomi toisena kielenä -oppilasta 17 % kokonaisopiskelijamäärästä. Lastensuojelu Lastensuojelun piirissä oli vuoden 2011 aikana yhteensä helsinkiläistä lasta ja nuorta. 9 prosenttia alle 18 vuotiaista lapsista ja 4 prosenttia vuotiaista nuorista oli lastensuojelun asiakkaina joko avohuollollisten tukitoimien piirissä tai sijoitettuna. Asiakkaista eli 92 prosenttia oli vuoden aikana lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä ja lasta ja nuorta eli 23 prosenttia kaikista lastensuojelun asiakkaista sijoitettuna vuoden 2011 aikana (henkilö on vuoden aikana voinut olla sekä avohuollon että sijoituksen asiakkaana). Vuoden 2011 lopussa avohuollossa oli helsinkiläislasta ja nuorta. Lastensuojelun asiakkaiden määrä on kasvanut Helsingissä 37 prosenttia viimeisen viiden vuoden aikana. Kasvu on tapahtunut avohuollossa, sijoitusten lukumäärä on samanaikaisesti laskenut 6 prosenttia. Lastensuojelun asiakkaista 27 prosenttia oli uusia asiakkaita ja uusien asiakkaiden määrä on kasvanut 75 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen Lastensuojelun alle 18 vuotiaista asiakkaista 2070, eli 2 prosenttia vastaavanikäisistä, oli vuoden 2011 aikana sijoitettuna. Huostaan otettiin vuoden 2011 aikana 4 prosenttia vähemmän lapsia kuin viisi vuotta aikaisemmin. Lastensuojelun avohuollollisten tukitoimien piirissä oli Helsingissä vuonna 2010 hieman enemmän lapsia ja nuoria kuin koko maassa keskimäärin. Pääkaupunkiseudun muista kunnista Vantaalla avohuollon piirissä oli hieman useampi lapsi ja Espoossa hieman harvempi kuin Helsingissä. Lapsi sijoitettiin Helsingissä kodin ulkopuolelle hieman useammin kuin koko maassa tai muualla pääkaupunkiseudulla, mutta lapsen sijoituspaikkana oli perhe useammin kuin Espoossa ja Vantaalla. (Lähde: Sotkanet) (huomio: THL määrittelee avohuollon tukitoimet ja sijoituksen eri tavalla kuin kunta.) Kiireellisen sijoituksen tärkein tarvetta aiheuttava tekijä oli päihteiden käyttö. Vanhemman tai huoltajan päihteiden käyttö oli tärkein tarvetta aiheuttava tekijä 13 prosentissa kiireellisesti vuoden 2011 aikana tapahtuneista kiireellisistä sijoituksista ja lapsen tai nuoren oma päihteiden käyttö tärkein tekijä 17 prosentilla sijoituskerroista. Lapsen tai nuoren omat sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet olivat tärkein kiireellisen sijoituksen tarvetta aiheuttava tekijä 11 prosentissa sijoituskertoja. Yleisimmin perheen elinolot tai lapsen tai nuoren kasvuolot olivat tärkein kiireellisen sijoituksen tarvetta aiheuttava tekijä 51 prosentilla kiireellisiä sijoituksia ja lapsen tai nuoren toimintaedellytykset tai niiden puutteisiin liittyvät tekijät tärkein kiireellisen sijoituksen syy 49 prosentilla tapauksista. 4

5 Lastensuojelun asiakkaat alueittain 2011 Lähde: Helsingin kaupungin sosiaalivirasto Peruskoulujen oppimistulokset Helsingissä on peruskoulujen oppimistulosten välillä havaittu eroja, joiden taustalla tutkijoiden mukaan suurimpana yksittäisenä selittäjänä on vanhempien koulutustaso. Peruskoulujen välillä on eroja myös yläasteikäisten terveydessä ja terveystottumuksissa. Tällä hetkellä asiaa selittäviä tekijöitä tunnetaan huonosti. Toisaalta terveydellä ja terveystottumuksilla on todettu vahva yhteys oppimistuloksiin. Helsingin opetusvirasto on seurannut kunnan oppimistuloksia jo yli kymmenen vuoden ajan Opetushallituksen tarjoamien valtakunnallisten kokeiden tulosten perusteella. Kuntakohtaisten raporttien lisäksi jokainen koulu on saanut oman tulosraporttinsa, jonka pohjalta koulu on voinut toteuttaa omia kehittämishankkeita koulun tasolla ja alueellisesti. Kunnan tasolla oppimistulokset ovat olleet valtakunnallista keskitasoa tai sitä parempia kokees-ta riippuen. Koulukohtaisia tuloksia tarkasteltaessa huomataan, että Helsingissä on oppimistu-loksiltaan muutamia vahvoja kouluja ja toisaalta joitakin heikompia kouluja. Suurin osa kouluista on kuitenkin oppimistuloksiltaan suhteellisen tasaisia ja kansallisen vertailuaineiston tulosten kanssa samansuuntaisia. Koulujen väliset erot ovat suurempia yläasteiden kohdalla. Kun tar-kastellaan kehitystä muutaman vuoden aikajänteellä, eivät koulujen välisten oppimistulosten erot ole kasvaneet. Tarkasteltujen kokeiden tulosten perusteella suomenkielisten koulujen väli-set erot näyttävät jopa hieman pienentyneen. Samaan aikaan erityistä tukea tarvitsevien oppi-laiden määrä yleisopetuksen luokilla on kasvanut. Koulutuksellisen tasa-arvoa edistävät toimenpiteet Perusopetuksessa painotetaan koulutuksellista tasa-arvoa ja yhtäläistä oikeutta hyvään opetukseen riippumatta sukupuolesta, lapsen ominaisuuksista, perhetaustasta tai asuinalueesta. Helsingissä on panostettu monipuolisesti koulutuksellisen tasa-arvon toteutumiseen. Positiivisen diskriminaatio (pd) määrärahaa on jaettu kouluille jo pitkään. PD perustuu neljään muuttujaan: ei peruskoulun jälkeistä tutkintoa suorittaneiden aikuisten prosenttiosuus oppilaaksiottoalueella, 5

6 keskimääräinen vuositulo asukasta kohden oppilaaksiottoalueella, vieraskielisten oppilaiden prosenttiosuus koulussa ja koulun oppilastase (verovoimaisuus). Määrärahan jakoperiaatteista päättää opetuslautakunta. Määrärahaa saavat koulut tarkistetaan joka kolmas vuosi. Koulut voivat käyttää koulukohtaista määrärahaa harkintansa mukaan syrjäytymisen ehkäisyyn. PD-rahalla on voitu mm. pienentää ryhmäkokoja, palkata koulunkäyntiavustajia, hankkia oppimateriaaleja ja järjestää henkilökunnan tarvitsemaa täydennyskoulutusta. PD-rahalla on myös kokeiltu lisäresurssia koulukuraattorin toimintaan. Opetuslautakunnan hyväksymässä vuoden 2012 talousarvioesityksessä positiivisen diskriminaation (PD) määrärahaa lisättiin vuoden 2011 tasoon verrattuna 2 miljoonaa euroa. Kokonaismäärärahat ovat näiden lisäysten jälkeen kaupungin suomenkielisten peruskoulujen osalta euroa ja kaupungin ruotsinkielisten peruskoulujen osalta euroa. Määrärahan lisäys päätettiin käyttää kaupungin koulujen osalta seuraavasti: 1. Peruskoulujen budjettikehyksiin annettava 25 euron korotus maahanmuuttajataustaista oppilasta kohti nostetaan 75 euroon. Korotus koskee kaikkia kaupungin peruskouluja ja sen kustannusvaikutus on noin 0,3 miljoonaa euroa. 2. Maahanmuuttajien opetuksen laajentamistarpeita rahoitetaan suomenkielisessä perusopetuksessa noin 0,7 miljoonalla eurolla. 3. Loppuosa korotuksesta jaetaan nykyisen, alueiden erityispiirteet huomioivan laskentamallin avulla. Laskentamallin avulla jaettava määräraha kasvaa noin 0,7 miljoonalla eurolla eli noin 2,4 miljoonaan euroon. Tukea saavien koulujen osuus nostetaan nykyisestä 25 prosentista 45 prosenttiin kaikista kouluista pois lukien sairaala- ja erityiskoulut. 5. Alueellisen määrärahan käytöstä päättää suomenkielisten koulujen osalta perusopetuslinjan linjanjohtaja ja ruotsinkielisten koulujen osalta ruotsinkielisen päivähoito- ja koulutuslinjan linjanjohtaja. Määrärahoja ei saa käyttää hallinnollisiin kuluihin. PD-indikaattorien lisäksi jatkossa käytetään mahdollisesti tukena Helsingin yliopiston koulutuksen arviointikeskuksen MetroP-hankkeessa saatavia tunnuslukuja. Raja yleisen, tehostetun ja erityisen tuen välillä on pyritty liudentamaan mahdollisimman matalaksi uusissa opetussuunnitelmissa. Perusopetuksessa on määrätietoisesti resursoitu s2- sekä oman äidinkielen opetukseen. Koulujen toimintakulttuurin kehittämisessä tavoitteena on intrakulttuurisen koulun periaatteiden toteutuminen, jolloin monet kielet ja kulttuurit ovat osa koulun arkea. Koulussa edistetään aitoa kulttuurien välistä kohtaamista sekä arvostavaa vuorovaikutusta. Tämä edellyttää monenlaisia toimenpiteitä koulujen tasolla sekä myös lähikoulujen kesken. Koulukuraattorien ja psykologien resursoinnissa on huomioitu s2-oppilaitten sekä erityisen tuen oppilaitten määrä. Koulutuksellista tasa-arvoa edistetään myös lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa olevien Lasuhankkeiden kautta. Harraste Harava hankkeessa tehdään monihallintokuntaista yhteistyötä oppilaiden harrastuneisuuden lisäämisessä. Tavoitteena on löytää jokaiselle oppilaalle vähintään yksi harrastus. Keskeistä hankkeessa on oppilashuollon rooli. Myös hallintokuntien ja kolmannen sektorin yhteistyön merkitys on suuri, etsittäessä peruskoululaiselle sopivaa harrastusta. Lukuvuonna kaikille halukkaille 1. ja 2. luokkalaisille tarjottiin ip-toimintaan paikka. Osallistujamäärä kasvoi 1300 oppilaalla. Koululaisten ip-toimintaan osallistuminen vaihtelee alueittain. Osa syynä on alueen muu palvelutarjonta, varsinkin leikkipuistotoiminta, mutta joillakin alueilla näyttäytyy palvelumaksu olevan rajoittava tekijä osallistumiselle vaikka itapäivätoiminnasta on voinut saada maksuvapautuksen. Poikkihallinnollisten rakenteiden ja johtamisjärjestelmän selkeys tukee alueellista poikkihallinnollista yhteistyötä ja auttaa havaitsemaan alueellisen syrjäytymiskehityksen jo alkuvaiheessa. Hymyt-hankkeessa on pilotoitu alueellista monihallintokuntaista hyvinvoinnin koordinaatioryhmää ja tähän liittyviä alueellisia verkostokokouksia Vuosaaren alueella. Kokeilu on auttanut hahmottamaan alueen ongelmia ja parantamaan toimijoiden välistä yhteistyötä. Toimintaa on tarkoitus laajentaa alueittain koko kaupunkiin. 6

7 Lasu-hankkeena toteutettavan Manuva-hankkeessa on kehitetty toimintamallia, jossa valmistavan opetuksen opettajan työparina on toiminut sosiaaliohjaaja. Tavoitteena on vahvistaa perusopetuksen päättövaiheessa Suomeen muuttavien nuorten kotoutumista. Toimenpiteitä on kohdistettu myös perus- ja toisen asteen nivelvaiheeseen. Toimintamalli on tuloksena oppilaat ovat löytäneet itselleen sopivat jatkoopintopaikan valmistavan opetuksen jälkeen. Manuva ryhmiä on ollut kaksi, mutta tarvetta olisi viidelle uudelle ryhmälle. Vakava hankkeen ja OTE-opetuksen avulla on tuettu jo syrjäytymisuhan alla olevien oppilaiden koulupolun eheytymistä. Ote- opetuksen tavoitteena on kartoittaa vaikeasti oireilevan tai koulunkäynnistä syrjäytymässä olevan vuosiluokan 7-9 oppilaan koulupolkua, opettaa oppilasta sekä niveltää oppilasta takaisin ryhmämuotoiseen opiskeluun. Opettajan työparina toimii sosiaaliohjaaja, jonka tehtävänä on erityisesti vahvistaa oppilaan kiinnittymistä yhteiskuntaan. Kaikki käy koulua hankkeessa on tuettu syrjäytymisuhan alla olevia lapsia ryhmämuotoisen yhteisen toiminnan avulla. Seuraavaan Lasu- kauteen on haettu rahoitusta ns. joulusta jouluun malliin. Tämän avulla tuetaan syrjäytymisuhan alla olevia nuoria yläasteen loppuvaiheesta toisen asteen koulutuksen alkuvaiheen yli. Kehittämiskohteet Koulutuksellisen tasa-arvon edistämisessä kehittämiskohteena ovat: - koulupudokkuuden vähentäminen, jossa keinoina ote-opetuksen laajentaminen ja oppilashuoltohenkilöstön resurssien vahvistaminen pd-alueilla - varhaisen tuen muotojen kehittäminen, jossa kehitetään varhaista tunnistamista ja puuttumista; mm. kaikki käy koulua hanke (sukupuolisensitiiviset ryhmät), kaltoin kohdellut ja laiminlyödyt lapset - laaja-alaisten luku- ja kirjoitustaitojen edistäminen draaman ja taiteen keinoin - valmistavan opetuksen jälkeinen suomen kielen opetuksen tehostaminen: monipuoliset työtavat, materiaalit, samanaikaisopetus, pienryhmäopetus. - vahvistaa oppilaan kiinnittymistä yhteiskuntaan, jossa oppilashuoltohenkilstön roolia kehitetään - vanhemmuuden tuki; kodin ja koulun yhteistyön kehittäminen: osallistavat toimintatavat, vertaisryhmät - moniammatillisen yhteistyön uudet mallit oppilaan oppimisen ja kasvun tukemisessa; psykologi laaja-alainen erityisopettaja ja kuraattori/ psykologi opinto-ohjaaja - harrastemahdollisuuksien parantaminen - vakavasti syrjäytymisvaarassa olevien lasten koulunkäynnin tukeminen erityisin opetusjärjestelyin - valmiudet toimia tietoyhteiskunnassa osallistuen ja vaikuttaen Opetus- ja kulttuuriministeriöltä haetaan erillistä valtionavustusta, joka kohdentuu osittain edellä mainittujen kehittämiskohteiden toteuttamiseen. Osa kehittämistyöstä tehdään opetusviraston omalla tai muulta taholta saadulla rahoituksella. Opetus- ja kulttuuriministeriö on määritellyt vertailtaviksi indikaattoreiksi Tilastokeskuksen tiedoista seuraavat: vuotiaiden vain perusasteen suorittaneiden lukumäärä (15,4%) - Työttömyysaste (10,3%) - Henkilöt, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame (4,5%) Helsingin kaupungin peruskouluista 25 täyttää kaikki kolme kriteeriä ja kaksi kriteeriä täyttäviä kaupungin peruskouluja on 52, yhteensä 77 koulua. Oppilaita näissä kouluissa on yhteensä Kokonaisoppilasmäärä kaupungin suomenkielisissä ja ruotsinkielisissä peruskouluissa on yhteensä Erillistä valtionavustusta haetaan seuraaviin koulutuksellista tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin 7

8 - koulupudokkuuden vähentäminen: Ote opetuksen laajentamiseen 3-4 alueelle, / lukuvuosi - Laaja-alaisten luku- ja kirjoitustaitojen edistämiseen koulussa draaman ja taiteen keinoin: palkataan taiteilijoita opettajan työpariksi lukuvuosittain; 2 3 taiteilijaa / alue ( henkilöä), /lukuvuosi - valmistavan opetuksen jälkeiseen suomen kielen opetuksen tehostamiseen: monipuoliset työtavat, materiaalit, samanaikaisopetus, pienryhmäopetus; milj. - vanhemmuuden tuki: osallistavat toimintatavat ja vertaisryhmät moniammatillisen yhteistyön uudet mallit oppilaan oppimisen, ohjauksen ja kasvun sekä yhteiskuntaan kiinnittymisen tukemisessa (psykologi laaja-alainen erityisopettaja, kuraattori - opo) : henkilöstöresurssien lisäys, materiaali ja koulutus, valmiudet toimia tietoyhteiskunnassa osallistuen ja vaikuttaen: verkostoissa toimiminen, mobiilit laitteet opetuksessa PD - alueella 7 9 luokilla, Yhteensä 3,5 milj. euroa. Erillinen valtionosuus kohdennetaan kaikkiin niihin kouluihin, jotka täyttävät opetus- ja kulttuuriministeriön asettamat kriteerit vähintään 2 esitetyn kriteerin osalta. 8