Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 423/2010 vp Perheasioiden sovittelun saatavuus ja lapsen asema erotilanteessa Eduskunnan puhemiehelle Vuosittain noin lapsen vanhemmat eroavat. Eroprosessin keskellä vanhemmat eivät kuitenkaan usein tiedosta avun tarvetta tai tunne tarjolla olevia palveluja. Avioliittolain (411/1987) 5 luvun mukaan perheillä on oikeus lainmukaiseen perheasioiden vapaaehtoiseen sovitteluun. Kuitenkin esimerkiksi vuosina perheasioiden sovittelun piiriin hakeutui vain % eronneista aviopareista. Apua lähdetäänkin usein hakemaan vasta, kun vanhempien tai lapsen ongelmat kasvavat ylipääsemättömiksi. Vuosittain noin lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa vanhempien välistä riitaa päätyykin oikeuden ratkaistaviksi. Näissä tapauksissa lapsi joutuu aikuisten riidan välikappaleeksi ja raskas prosessi voi vahingoittaa jopa lapsen mielenterveyttä. Perheen auttamiseen eron varhaisessa vaiheessa tulisikin kiinnittää aikaisempaan enemmän huomiota. Eroprosessin alussa perheneuvonnalle on huomattavasti paremmat edellytykset ja sen on todettu olevan myös tuloksellisempaa kuin eroprosessin ollessa jo pitkällä, jolloin vanhemman kyky nähdä lapsen etu on usein puutteellinen, vaikka hän toisin haluaisikin. Lapsen näkökulma ei ensisijaisesti ohjaa vanhemman toimintaa eroprosessin ollessa pitkällä. Lapsi jää tällaisissa tapauksissa sijaiskärsijäksi, sillä mikäli lapsen tarpeisiin ei osata kiinnittää riittävässä määrin huomiota, vaarantuvat lapsen kasvu ja hyvinvointi. Myös yhteiskunnan kannalta perheneuvonnan mahdollisimman suuri saavutettavuus jo eron alkuvaiheessa olisi tarkoituksenmukaista ja taloudellista, sillä eroprosessin kärjistyessä huoltajuusriita-asiat päätyvät oikeuteen yhteiskunnan varoilla. Lasten Suojelun Keskusliiton Neuvo-projektin toimeksiannosta Sami Mahkonen selvitti mahdollisuutta kehittää vanhemmille tarjolla olevaa perhesovittelujärjestelmää. Hän päätyi suosittamaan järjestelmää, joka tarjoaisi vanhemmille paikan käydä keskusteluja omasta parisuhteestaan ja vanhemmuudestaan sekä niihin liittyvistä näkemyseroista. Tämä tarjoaisi mahdollisuuden vanhemmille miettiä asioita lapsen edun mukaisesti ilman, että keskusteluun liitetään heti juridiset näkökulmat. Tällä hetkellä eron keskellä oleville ihmisille ei ole olemassa selkeää peruspalvelupaikkaa, ja se haittaa palveluihin hakeutumista. Palvelut ovat hajallaan, ja eroon liittyvien palvelujen kokonaisuutta hallitsee vain harva ammattiauttaja. Palveluissa on myös suuria työntekijä- ja kuntakohtaisia eroja. Eduskunnan oikeusasiamies Riittaa-Leena Paunio selvitti vuonna 2004 vanhempien välisiin ristiriitoihin tarjolla olevia sovittelu- ja neuvontapalveluja. Selvityksen mukaan näitä palveluja ei kaikissa kunnissa pystytty täyttämään ja palveluja joudutaan odottamaan kohtuuttoman kauan. Perhesovittelujärjestelmän kehittämisellä voitaisiin edesauttaa lapsen edun mukaisten huoltoja tapaamisoikeussopimusten syntymistä ja käytännön toteutumista ja samalla estetään vanhempien välisten ristiriitojen kehittymistä huoltajuusriidoiksi. Kiinnittämällä huomiota lapsen Versio 2.0

2 asemaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa eroprosessia voidaan turvata lapsen oikeus tasapainoiseen suhteeseen molempaan vanhempaansa sekä huolehtia lapsen kannalta muiden tärkeiden sosiaalisten suhteiden jatkuvuus vanhempien erosta huolimatta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kehittääkseen avioliittolain (411/1987) 5 luvun mukaista perheasioiden sovittelua siten, että yhä useampi eroamassa oleva perhe saadaan perheasioiden sovittelun piiriin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa eroprosessia ja miten hallitus aikoo varmistaa, että lapsen näkökulma perheasioiden sovittelussa on aina etusijalla? Helsingissä 18 päivänä toukokuuta 2010 Sari Palm /kd 2

3 Ministerin vastaus KK 423/2010 vp Sari Palm /kd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Palmin /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 423/2010 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kehittääkseen avioliittolain (411/1987) 5 luvun mukaista perheasioiden sovittelua siten, että yhä useampi eroamassa oleva perhe saadaan perheasioiden sovittelun piiriin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa eroprosessia ja miten hallitus aikoo varmistaa, että lapsen näkökulma perheasioiden sovittelussa on aina etusijalla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Perheasioiden sovittelusta säädetään avioliittolaissa (234/1929) ja sosiaalihuoltolaissa (710/1982). Avioliittolain perheasioiden sovittelua koskevat uudistukset (411/1987) tulivat voimaan Avioliittolain mukaan perheessä esiintyvät ristiriidat ja oikeudelliset asiat tulisi ensi sijassa pyrkiä selvittämään asianosaisten välisissä neuvotteluissa ja ratkaisemaan sopimuksella. Perheasioiden sovittelijat antavat pyynnöstä apua ja tukea silloin, kun perheessä esiintyy ristiriitoja. Sovittelijan tulee pyrkiä saamaan aikaan luottamuksellinen ja avoin keskustelu perheenjäsenten välillä. Sovittelun tavoitteena onkin pyrkiä saamaan aikaan yhteisymmärrys siitä, miten perheessä esiintyvät ristiriidat voitaisiin ratkaista kaikkien asianosaisten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Sovittelijan tehtävänä on erityisesti kiinnittää huomiota perheeseen kuuluvien alaikäisten lasten aseman turvaamiseen. Perheasioiden sovittelu on vapaaehtoista, puolueetonta ja korostetun luottamuksellista. Sosiaalihuoltolain mukaan kunnan on huolehdittava mm. kasvatus- ja perheneuvonnan toteuttamisesta, lastenvalvojalle säädettyjen tehtävien täyttämisestä sekä perheasioiden sovitteluun ja lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanossa toimitettavaan sovitteluun kuuluvien toimenpiteiden järjestämisestä. Laissa ei kuitenkaan ole säännöksiä esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvonnan järjestämisvelvollisuuden laadusta, määrästä tai laajuudesta. Avioliittolain säännöksissä tarkoitettu perheasioiden sovittelu on käytännössä mahdollista järjestää joko niin, että kunta järjestää sovittelun kokonaan itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa tai niin, että kunta ostaa asukkailleen sovittelupalvelun muulta kunnalta tai muulta luvan saaneelta taholta. Sovittelun järjestäminen on kunnan sosiaalilautakunnan tehtävä. Tavallisimmin perheasioiden sovittelijoita ovat sosiaalitoimistojen ja kasvatus- ja perheneuvoloiden työntekijät. Kunnan järjestämä perheasioiden sovittelu on maksutonta. Sovittelua voi saada myös kirkon perheasioiden neuvottelukeskuksista. Seurakuntien ylläpitämissä neuvottelukeskuksissa selvitetään parisuhteeseen, perheeseen ja ihmisen henkilökohtaiseen elämään liittyviä kysymyksiä. Perheasiain neuvottelukeskukset tarjoavatkin edelleen merkittävässä määrin myös vanhemmille suunnattuja palveluja. Vuoden 2006 alussa voimaan tulleen lain (663/2005) mukaan myös käräjäoikeuksissa voidaan ottaa riita-asioita soviteltavaksi ja tuomioistuinsovittelua voidaan käyttää myös perheoikeu- 3

4 Ministerin vastaus dellisten asioiden sovitteluun. Myös Suomen Asianajajaliitto on kouluttanut asianajajia sovittelijoiksi perheoikeudellisissa riita-asioissa. Asianajajaliiton sovintomenettelyssä voidaan sovitella esimerkiksi lasten huoltoa, asumista, elatusta ja tapaamisoikeutta koskevia asioita sekä puolisoiden tai lasten vanhempien välisiä omaisuuden ositukseen tai jakamiseen liittyviä riitoja avio- tai avoeron yhteydessä. Lapsen huollon ja tapaamisoikeuden täytäntöönpanosta annetun lain (619/1996) mukaan tuomioistuin voi määrätä sovittelijan, kun huollon tai tapaamisoikeuden täytäntöönpanosta on tehty hakemus tuomioistuimelle. Sovittelijana toimii tällöin tavallisesti lasten psykologiaan perehtynyt psykologi tai lastensuojeluun perehtynyt sosiaalityöntekijä. Täytäntöönpanosovittelun tarkoituksena on edistää lapsen vanhempien tai muiden asianosaisten yhteistoimintaa lapsen hyvinvoinnin toteuttamiseksi. Täytäntöönpanosovittelu on kuitenkin käytettävissä ainoastaan käräjäoikeudelle tehtävästä ns. täytäntöönpanohakemuksesta. Myös lastensuojelulaki (417/2007) turvaa erolapsen asemaa jossain määrin ääritilanteissa. Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin. Kunnan on lapsille, nuorille ja lapsiperheille tarkoitettuja palveluja järjestäessään ja niitä kehittäessään huolehdittava myös siitä, että näiden palvelujen avulla tuetaan vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lasten kasvatuksessa ja saadaan selville lasten, nuorten ja lapsiperheiden erityisen tuen tarve. Vuoden 1984 alussa voimaan tullut laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) korostaa sovinnollisuuden merkitystä. Kuten kysyjäkin esittää, Suomen perheasioiden sovittelujärjestelmän ongelmana on sen hajanaisuus. Koska etenkin sovittelupalvelut ja toisaalta kasvatus- ja perheneuvontapalvelut on järjestetty kunnissa hyvin eri tavoin, eri palveluvaihtoehtojen hahmottaminen, niiden arvioiminen ja vertaaminen on vanhempien näkökulmasta hyvin hankala tehtävä. Oikeusministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella ehdotus asiantuntijaavustajan käytön kokeilemisesta lapsen huoltooikeudenkäynneissä. Tavoitteena on nykyisen lainsäädännön puitteissa käynnistää kokeilu yhdessä tai useammassa käräjäoikeudessa vielä tämän vuoden aikana. Norjassa Oslon käräjäoikeudessa on huoltoriitojen ratkaisussa sovellettu kokeiluna ns. Follo-mallia, joka tarjoaa mahdollisuuden tehostaa sovittelupyrkimyksiä huoltoriidoissa. Norjasta saadut kokemukset ovat olleet lupaavia. Koska lapsia koskevissa riidoissa sovinnon löytäminen on keskeisen tärkeää, halutaan kokeilla mallin toimivuutta Suomessa. Lastensuojelun keskusliiton vuosina toteutetun Neuvo-projektin tavoitteena oli lapsen aseman parantaminen ja lapsen menetysten minimoiminen vanhempien erotessa. Projektissa kehitettiin vanhemmuutta tukevia ja vanhempien keskinäistä sovinnollisuutta ja yhteistoimintaa edistäviä palveluja ja työskentelytapoja. Projekti antoi hyviä kokemuksia ja suosituksia erityisesti varhaisen vaiheen tuen kehittämisestä. Raha-automaattiyhdistys tukee Neuvoprojektin jatkona uutta hanketta vuosina "Järjestöjen tuottamien lapsiperheen eropalvelujen vakiinnuttamisprojektissa" kehitetään pääkaupunkiseudulle yhden luukun palvelupiste eroperheille. Raha-automaattiyhdistyksen tuella on käynnistynyt Suomen Sovittelufoorumin tutkimus- ja kehittämishanke (Fasper-hanke), jonka tavoitteena on tuottaa tietoa sovittelun mahdollisuuksista toimia keskeisenä ratkaisumenetelmänä perheiden ero- ja riitatilanteiden käsittelyssä. Hanke kartoittaa myös miten perheiden ero- ja riitatilanteet tulevat esiin palvelujärjestelmän eri kohdissa ja millaisia sovittelu- ja ratkaisukeinoja tällä hetkellä on käytössä. Hankkeeseen osallistuu laaja toimijaverkko, joka työssään on tekemisissä perheiden riita- ja erotilanteiden kanssa: mm. lastenvalvojat, lastensuojelu- ja perhetyöntekijät, perheneuvojat, perheterapeutit, käräjätuomarit, oikeusavustajat ja asianajajat. 4

5 Ministerin vastaus KK 423/2010 vp Sari Palm /kd Sosiaali- ja terveysministeriössä on selvitetty millaisia mahdollisuuksia Suomessa olisi soveltaa ns. Australian mallia, jossa vanhemmilla on eräissä tapauksissa pakko osallistua sovitteluun ennen kuin asiaa voidaan käsitellä oikeudessa riita-asiana. Selvitystyö jatkuu edelleen ja sen pohjalta tullaan neuvottelemaan avioliittolain valmistelusta vastuussa olevan oikeusministeriön kanssa mahdollisista jatkotoimista. Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2010 Peruspalveluministeri Paula Risikko 5

6 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 423/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Palm /kd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att se till att den medling i familjefrågor vilken avses i 5 kap. i äktenskapslagen (411/1987) utvecklas så att allt fler familjer som håller på att skiljas kan omfattas av medling i familjefrågor på ett så tidigt stadium som möjligt i skilsmässoprocessen och på vilket sätt ämnar regeringen säkerställa att barnets synvinkel alltid prioriteras vid medlingen i familjefrågor? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det finns bestämmelser om medling i familjefrågor i äktenskapslagen (234/1929) och socialvårdslagen (710/1982). Reformerna som gäller medling i familjefrågor enligt äktenskapslagen (411/1987) trädde i kraft den 1 januari Enligt äktenskapslagen ska konflikter och rättsliga frågor inom familjen i första hand såvitt möjligt redas ut genom förhandlingar mellan parterna och avgöras genom avtal. Medlarna i familjefrågor ger på begäran hjälp och stöd när det förekommer konflikter inom familjen. Medlaren ska försöka få till stånd en förtroendefull och öppen diskussion mellan familjemedlemmarna. Medlaren ska försöka åstadkomma samförstånd om hur konflikterna inom familjen ska kunna lösas på ett sätt som är det bästa möjliga för alla parter. Medlaren ska fästa särskilt avseende vid att de minderåriga barnens ställning blir tryggad. Medlingen i familjefrågor är frivillig, opartisk och strängt konfidentiell. Enligt socialvårdslagen ska kommunen ombesörja anordnandet av bl.a. rådgivning i uppfostrings- och familjefrågor, de uppgifter som föreskrivits för barnatillsyningsmannen och åtgärder i samband med medling i familjefrågor och medling vid verkställighet av beslut beträffande vårdnad om barn och umgängesrätt. I lagen finns emellertid inga bestämmelser om exempelvis kvaliteten, kvantiteten och omfattningen avseende skyldigheten att ordna rådgivning i uppfostrings- och familjefrågor. Den i äktenskapslagen avsedda medlingen i familjefrågor går i praktiken att ordna antingen så att kommunen tillhandahåller medlingstjänster helt och hållet själv eller tillsammans med andra kommuner eller så att kommunen upphandlar medlingstjänster för sina invånare av en annan kommun eller en annan instans som har fått tillstånd att tillhandahålla medlingstjänster. Ordnandet av medling hör till socialnämndens uppgifter. I vanligaste fall är medlarna anställda vid socialbyråerna och rådgivningsbyråerna för uppfostrings- och familjefrågor. Den av kommunen ordnade medlingen är avgiftsfri. Medlingstjänster kan även fås vid kyrkans familjerådgivningscentraler. Vid de rådgivningscentraler som församlingarna driver utreds frågor i anslutning till parrelationen, familjen och det personliga livet. Familjerådgivningscentralerna erbjuder fortfarande i en ansenlig omfattning tjänster som även är avsedda för föräldrar. Enligt en lag (663/2005) som trädde i kraft år 2006 kan en tvist bli föremål för medling vid tingsrätterna och domstolsanknuten medling kan även förrättas för medling i familjerättsliga frågor. Även Finlands Advokatförbund har utbildat 6

7 Ministerns svar KK 423/2010 vp Sari Palm /kd advokater till medlare i familjerättsliga tvister. Till de ärenden som kan tas upp utifrån Advokatförbundets förlikningsförfarande hör t.ex. vårdnad om och underhåll av barn, barns boende och umgängesrätt och tvister mellan makar eller barnens föräldrar i relation till avvittring eller delning av egendom i samband med äktenskapsskillnad eller separation. Enligt lagen om verkställighet av beslut beträffande vårdnad om barn och umgängesrätt (619/1996) kan domstolen utse en medlare då en ansökan om verkställighet av vårdnad om barn och umgängesrätt har gjorts till en domstol. Som medlare fungerar då vanligen en psykolog som är inkommen i barnpsykologi eller en socialarbetare som är inkommen i barnskydd. Syftet med verkställighetsmedlingen är att främja samarbetet mellan barnets föräldrar eller övriga parter för att tillgodose barnets välfärd. Verkställighetsmedlingen kan dock bli aktuell endast utifrån en s.k. verkställighetsansökan som inlämnas till tingsrätten. Även barnskyddslagen (417/2007) tryggar i någon mån skilsmässobarns ställning i ytterlighetsfall. Myndigheter som arbetar med barn och familjer ska stödja föräldrar och vårdnadshavare i deras uppgift som fostrare samt sträva efter att erbjuda familjen nödvändig hjälp tillräckligt tidigt samt vid behov hänvisa barnet och familjen till barnskyddet. Kommunen ska, då den ordnar och utvecklar för barn, unga personer och barnfamiljer avsedd service, se till att föräldrarna, vårdnadshavarna och andra personer som svarar för barns vård och fostran därigenom får stöd i fostran av barn och att barns, unga personers och barnfamiljers behov av särskilt stöd därigenom klarläggs. Kommunen ska vid behov ordna verksamhet som stöder barn och unga personer i behov av särskilt stöd. I lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt (361/1983), som trädde i kraft 1984, betonas lösning av tvister på förlikningsväg. Såsom även spörsmålsställaren anför är det finländska systemet för medling splittrat vilket medför problem. Eftersom i synnerhet medlingstjänster och å andra sidan även rådgivingstjänster i uppfostrings- och familjefrågor har ordnats på ett ytterst varierande sätt är det sett ur föräldrarnas synvinkel en mycket svår uppgift att gestalta, utvärdera och jämföra de olika servicealternativen. Justitieministeriet har tillsatt en arbetsgrupp vars uppgift är att bereda ett förslag till försöksverksamhet med anlitandet av expertbiträden i rättegångar som gäller vårdnad om barn. Målet är att inom ramen för den nuvarande lagstiftningen inleda försöksverksamhet vid en eller flera tingsrätter redan under innevarande år. I Norge har man vid Oslo tingsrätt i form av försöksverksamhet vid avgörandet av vårdnadstvister tillämpat en så kallad Follo-modell. Den erbjuder en möjlighet att effektivisera förlikningssträvanden i samband med vårdnadstvister. Erfarenheterna från Norge har varit lovande. Eftersom det i tvister som gäller barn är mycket viktigt att nå en förlikning vill man pröva hur modellen fungerar i Finland. Centralförbundet för Barnskydd genomförde projektet Neuvo under åren Målet med projektet var att förbättra barnens ställning och minimera barnens förluster i samband med att deras föräldrar skiljer sig. Genom projektet utvecklade man tjänster och arbetssätt som stödjer föräldraskap, ömsesidig vilja till lösning av tvister på förlikningsväg och samverkan. Projektet gav goda erfarenheter och rekommendationer framför allt i fråga om utvecklingen av stöd på ett tidigt stadium. Penningautomatföreningen stödjer ett nytt projekt, som är en fortsättning på projektet Neuvo, under åren Inom ramen för ett projekt för att i huvudstadsregionen etablera de tjänster som olika organisationer tillhandahåller barnfamiljer i skilsmässosituationer utvecklas ett system med tjänster som tillhandahålls på ett och samma ställe. Med stöd av Penningautomatföreningen har Finlands forum för medling inlett ett utvecklingsprojekt (projektet Fasper) vars mål är att producera kunskap om medlingens möjligheter att fungera som en central metod för avgöranden vid skilsmässosituationer och tvister inom familjen. Genom projektet kartläggs även hur skilsmässosituationer och tvister inom familjer kommer fram på olika ställen i servicesystemet och hurdana metoder för medling och avgörande som för 7

8 Ministerns svar närvarande används. I projektet deltar ett omfattande nätverk av aktörer som i sitt arbete har att göra med skilsmässosituationer och tvister inom familjer: bl.a. barntillsyningsmän, barnskyddsoch familjearbetare, familjerådgivare, familjeterapeuter, tingsdomare, rättsbiträden och advokater. Vid social- och hälsovårdsministeriet har man utrett hurdana möjligheter det finns att i Finland tillämpa den s.k. australiensiska modellen i vilken föräldrarna i vissa fall är tvungna att delta i medling innan målet kan tas upp som ett tvistemål i rätten. Utredningsarbetet fortsätter och på basis arbetet kommer det förhandlas med justitieministeriet som ansvarar för beredningen av äktenskapslagen om eventuella fortsatta åtgärder. Helsingfors den 8 Juni 2010 Omsorgsminister Paula Risikko 8