Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1219/2001 vp Käräjäoikeuden tuomioiden noudattaminen yhteishuoltajuuspäätöksissä Eduskunnan puhemiehelle Lapset, jotka olivat yhdentoista ja kolmentoista ikäisiä, olivat eronneiden vanhempien yhteishuoltajuudessa. Isä jäi asumaan Joensuuhun ja äiti muutti Hyvinkäälle. Eron jälkeen lapset asuivat aluksi äidin luona. Pitkän prosessin tuloksena käräjäoikeus katsoi lasten kannalta paremmaksi ja heidän etujensa mukaiseksi vaihtoehdoksi, että lapset siirtyvät asumaan isänsä luokse. Asia näyttikin menevän kovin hyvin ja onnellisesti, mutta vuoden 2001 syyskesällä lasten mentyä käymään Hyvinkäällä äitinsä luona he eivät palanneetkaan tai heidän ei annettu palata enää takaisin Joensuuhun isän luokse. Lapset ovat nyt koulussa Hyvinkäällä. Valtionhallinnon tai Hyvinkään kaupungin viranomaistahot eivät lotkauttaneet korvaansakaan isän vaateille saada lapset takaisin Joensuuhun. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mikä merkitys hallituksen mielestä on käräjäoikeuden päätöksillä, jos yhteishuoltajuudessa lapset on määrätty asumaan toisen vanhemman luona ja eikö kaikkien viranomaistahojen tule noudattaa päätöstä ja antaa tarvittavaa viranomaisapua niin kauan kuin päätös on joksikin muuksi muutettu? Helsingissä 2 päivänä marraskuuta 2001 Esa Lahtela /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1219/2001 vp: Mikä merkitys hallituksen mielestä on käräjäoikeuden päätöksillä, jos yhteishuoltajuudessa lapset on määrätty asumaan toisen vanhemman luona ja eikö kaikkien viranomaistahojen tule noudattaa päätöstä ja antaa tarvittaessa viranomaisapua niin kauan kuin päätös on joksikin muuksi muutettu? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta säädetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983). Huoltajien tehtävänä on päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Lapsen huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset. Jos huoltajien välinen yhteistoiminta ei suju, huoltajat voivat tehdä kirjallisen sopimuksen lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Sopimus on esitettävä kunnan sosiaalihuollon viranomaiselle vahvistettavaksi. Vaihtoehtoisesti kysymys huollon ja tapaamisoikeuden järjestämisestä voidaan viedä tuomioistuimelle ratkaistavaksi. Tuomioistuin voi päättää, että lapsen huolto uskotaan molemmille vanhemmille yhteisesti ja että lapsen tulee asua toisen vanhempansa luona, jos vanhemmat eivät asu yhdessä. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain lähtökohtana on, että vanhemmat noudattavat tuomioistuimen päätöstä taikka sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta. Aina näin ei käy, ja tällöin nousee esille kysymys tuomioistuimen päätöksen taikka sosiaalilautakunnan sopimuksen täytäntöönpanosta. Täytäntöönpanomenettelystä säädetään lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetussa laissa (619/1996). Täytäntöönpanomenettely alkaa sillä, että tuomioistuimen päätöksen tai kunnan sosiaalihuollon viranomaisen vahvistaman sopimuksen täytäntöönpanoa haetaan siltä käräjäoikeudelta, jonka tuomiopiirissä lapsella taikka hakijan vastapuolella on asuinpaikka tai jossa jompikumpi heistä oleskelee. Kun hakemus on saapunut käräjäoikeudelle, sen on yleensä annettava sovittelijalle tehtäväksi järjestää asiassa sovittelu. Sovittelun tarkoituksena on edistää asianosaisten yhteistoimintaa lapsen hyvinvoinnin toteuttamiseksi täytäntöön pantavana olevan päätöksen edellyttämällä tavalla. Sovittelu toteutetaan siten, että sovittelija ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä asianosaisiin. Sovittelija pyrkii myös järjestämään asianosaisten kesken yhteisen neuvottelun. Sovittelijan on lisäksi keskusteltava henkilökohtaisesti lapsen kanssa, jos se lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen on mahdollista. Sovittelijan ja lapsen välisessä keskustelussa sovittelijan on pyrittävä selvittämään lapsen omat toivomukset ja mielipide. Sovittelijan tulee antaa käräjäoikeudelle käräjäoikeuden määräämässä ajassa kertomus niistä toimenpiteistä, joihin hän on ryhtynyt. Jollei sovittelu ole johtanut tulokseen, kertomuksessa on puolueettomasti ja totuudenmukaisesti tuotava esiin ne seikat, joilla saattaa olla merkitystä asian ratkaisemisessa. 2

3 Ministerin vastaus KK 1219/2001 vp Esa Lahtela /sd Jos tuomioistuin päättää, että lapsen huoltoa koskeva päätös on pantava täytäntöön, hakijan vastapuoli velvoitetaan luovuttamaan lapsi hakijalle. Täytäntöönpano voidaan määrätä toimitettavaksi joko siten, että vastapuoli velvoitetaan luovuttamaan lapsi sakon uhalla taikka siten, että lapsi määrätään noudettavaksi. Jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta, täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa. Täytäntöönpanoon ei myöskään saa ryhtyä vastoin 12 vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota. Lapsen varttuessa saatetaan tulla tilanteeseen, jossa voi olla tarvetta tarkistaa aikaisempia järjestelyjä huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 12 :n mukaan sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä lapsen huollosta tai tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa, jos olosuhteet ovat sopimuksen vahvistamisen tai päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet taikka jos tähän muutoin on aihetta. Toivottavaa on, että lapsen vanhemmat ja teini-iän kynnyksellä olevat lapset voisivat keskenään sopia näistä lapselle ja vanhemmille hyvin tärkeistä asioista. Kun lapsi on täyttänyt 12 vuotta, häntä koskevat huolto-, asumis- ja tapaamisjärjestelyt voivat toteutua vain, jos hän suostuu niihin. Helsingissä 20 päivänä marraskuuta 2001 Oikeusministeri Johannes Koskinen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 1219/2001 rd: Vilken betydelse har enligt regeringens uppfattning tingsrättens beslut, om barnen förordnats att bo hos den ena föräldern i fall där föräldrarna har gemensam vårdnad, och skall inte alla myndigheter följa beslutet och vid behov bistå föräldrarna när beslutet ändrats? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Angående vårdnad om barn och umgängesrätt föreskrivs i lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt (361/1983). Det är vårdnadshavarnas sak att fatta beslut om barnets vård, uppfostran, boningsort samt i övriga personliga angelägenheter. Barnets vårdnadshavare ansvarar tillsammans för de uppgifter som hör till vårdnaden och fattar tillsammans de beslut som gäller barnet. Om vårdnadshavarna inte kan samverka, kan de ingå ett skriftligt avtal om barnets vårdnad och umgängesrätt. Avtalet skall lämnas till socialnämnden för att fastställas. Det andra alternativet är att föra frågan om vårdnad och umgängesrätt till domstol för avgörande. Domstolen kan besluta att vårdnaden om barnet anförtros vardera föräldern gemensamt och att barnet skall bo hos någondera av föräldrarna, om föräldrarna inte bor tillsammans. Utgångspunkten när det gäller lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt är att föräldrarna följer domstolens beslut eller det avtal som socialnämnden fastställt. Detta lyckas inte alltid och härvid uppstår frågan om verkställighet av domstolens beslut eller det fastställda avtalet. Angående verkställigheten av sådana beslut föreskrivs i lagen om verkställighet av beslut beträffande vårdnad om barn och umgängesrätt (619/1996). Verkställighetsförfarandet inleds med att verkställighet av domstolens beslut eller det fastställda avtalet söks hos den tingsrätt inom vars domkrets barnet eller sökandens motpart är bosatt eller där någondera av dem vistas. När ansökan inkommer till tingsrätten förordnar den i allmänhet en medlare för att anordna medling i saken. Syftet med medlingen är att främja samverkan mellan parterna för att tillgodose barnets välfärd enligt det beslut som skall verkställas. Medlingen genomförs så att medlaren tar kontakt med parterna personligen. Medlaren försöker också ordna en gemensam förhandling mellan parterna. Dessutom skall medlaren samtala personligen med barnet, om detta är möjligt med beaktande av barnets ålder och utvecklingsnivå, och vid detta samtal försöka utreda barnets egna önskemål och åsikter. Medlaren skall inom en av tingsrätten angiven tid tillställa denna en rapport över de åtgärder som vidtagits. Om medlingen inte lett till resultat, skall i rapporten opartiskt och sanningsenligt framföras de omständigheter som kan ha betydelse för avgörandet i saken. Om domstolen kommer fram till att beslutet skall verkställas, skall sökandens motpart förpliktas att överlämna barnet till sökanden. Verkställigheten kan förordnas att ske antingen så att motparten vid vite förpliktas att överlämna barnet eller att det bestäms att barnet skall hämtas. 4

5 Ministerns svar KK 1219/2001 vp Esa Lahtela /sd Har barnet fyllt 12 år, får verkställighet inte ske mot barnets vilja. Om ett barn är yngre än 12 år får verkställighet inte heller ske mot barnets vilja, om barnet är så utvecklat att avseende kan fästas vid dess vilja. När barnet blir äldre kan man stå inför en situation där det är skäl att se över tidigare arrangemang när det gäller vårdnad, boende och umgängesrätt. Enligt 12 lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt kan avtal som fastställts av socialnämnden eller domstols beslut angående vårdnad om barn eller umgängesrätt ändras, om förhållandena förändrats efter att avtalet fastställdes eller beslut meddelades eller då anledning till detta annars föreligger. Det bästa vore om föräldrarna och barnen, som redan håller på att komma in i puberteten, tillsammans kunde komma överens om dessa frågor som är viktiga för dem alla. När ett barn fyllt 12 år, kan arrangemang som gäller barnets vårdnad, boende och umgängesrätt genomföras bara om barnet samtycker till dem. Helsingfors den 20 november 2001 Justitieminister Johannes Koskinen 5