Loppuraportti. Oulun yliopisto, Thule-instituutti ja vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmä. Lauri Rantala, Timo P Karjalainen, Pekka Rossi

Transkriptio

1 Loppuraportti Oulun yliopisto, Thule-instituutti ja vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmä Lauri Rantala, Timo P Karjalainen, Pekka Rossi

2 2 Tiivistelmä Oulun vedenhankinnan monitavoitearviointi Oulun kaupungin tavoite on turvata vesihuolto tilanteessa, jossa nykyinen Oulujoen päävesijärjestelmä on pois käytöstä. Oulu päätti selvittää vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehdot uudestaan, kun Vaasan hallinto-oikeus ei myöntänyt lupaa Viinivaaran vedenottoon hakemuksen mukaisella vedenottomäärällä. Helmikuussa 2014 käynnistynyt monitavoitearviointi kokosi Oulun kaupungin päättäjiä, viranomaisia, asiantuntijoita ja paikallisia ihmisiä yhteen arvioimaan eri vaihtoehtoja Oulun yliopiston tutkimusryhmän johtamana. Oulun yliopisto on toteuttanut monitavoitearvioinnin Suomen Akatemian vesitutkimusohjelman (AQVI-hanke) ja Euroopan Unionin (IMPERIAhanke) tutkimusrahoituksella. Arvioinnin alussa tarkasteltavia vaihtoehtoja rajattiin ja lopulliseen arviointiin päätyivät Yli-Iin, Viinivaaran ja Oulun lähialueista koostuvat pohjavesialueet sekä Iijoen pintavesivaihtoehto. Määrältään vaihtoehdot mitoitettiin noin kolmasosaan Oulun kantakaupungin vedenkulutuksesta eli kyseessä ei ole päävesijärjestelmä vaan poikkeustilanteessa veden riittävyyden takaava ja päivittäiseen käyttöön tuleva sekajärjestelmä. Yhteenvetona voidaan todeta, että Yli-Iin ja Viinivaaran vaihtoehdot ovat lupaavimpia vaihtoehtoja Oulun vedenhankinnan varmistamisen kannalta.

3 3 Sisällysluettelo YHTEENVETO Johdanto Menetelmän soveltaminen ja kuvaus prosessista Tehtävänanto ja ongelman jäsentäminen Mikä monitavoitearviointi on? Monitavoitearvioinnin toteuttaminen Arviointikriteerit Vaihtoehtojen muodostaminen ja rajaaminen Vaihtoehdot ja nykytilanteen kuvaus Arvioinnin tulokset Vaihtoehtojen vaikutukset arviointitekijöittäin Vaikutukset turvallisuuteen Vaikutukset maankäyttöön Luontovaikutukset Taloudelliset vaikutukset Vaihtoehtojen vertailu - päätöstukiryhmä Näkökulmat Vaihtoehtojen toteutettavuus ja näkemys parhaasta vaihtoehdosta Päätelmät Lähteet Liitteet

4 4 YHTEENVETO Oulun vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehtojen monitavoitearvioinnissa selvitettiin Viinivaaran, Yli-Iin harjujakson, Oulun lähellä sijaitsevien pohjavesialueiden (hajautettu ratkaisu) ja Iijoen pintaveden soveltuvuutta nykyisen Oulujoen vedenoton rinnalle ja varavesijärjestelmiksi. Monitavoitearvioinnin toteutti Oulun yliopiston tutkimusryhmä ja arvioinnin tueksi muodostettiin Oulun kaupungin päättäjistä koostuva päätöstukiryhmä, joka oli tiiviisti mukana työssä antaen oman arvionsa tavoitteista, vaikutusten merkittävyydestä ja parhaasta vaihtoehdosta. Päätöstukiryhmään osallistui Oulun Vesi liikelaitoksen johtokunnan edustajia (6 kpl), kaupunginhallituksen edustajia (4 kpl) ja muita kaupunginvaltuutettuja (4 kpl) ja se kokoontui kolme kertaa. Ryhmän kokouksiin osallistuivat myös Oulun Veden ja Pöyryn edustajat sekä ELY-keskuksen asiantuntijat. Lisäksi kevään aikana järjestettiin neljä yleisötilaisuutta, joista kaksi oli Oulussa, yksi Yli-Iissä ja yksi Viinivaaran seudulla. Päätöstukiryhmän toiveesta vaihtoehdot rajattiin m³/vrk eli varavesijärjestelmän minimivaatimuksen mukaan (50 litraa/asukas/vrk v. 2050). Varavesijärjestelmä kattaisi siten noin kolmasosan keskimääräisestä päivittäisestä kulutuksesta. Oulun vedenhankinnan varmistamisen tavoitteita selvitettiin haastatteluilla (yli 50 kpl) ja niistä keskusteltiin päätöstukiryhmässä. Lisäksi tavoitteiden tärkeyttä kysyttiin internetkyselyllä Oulun kaupungin valtuustoryhmien jäseniltä (vastaajia 48 kpl). Keskeisiksi tavoitteiksi saatiin turvallisuuden parantaminen (pohjaveden määrä ja laatu), kielteisten luonto- ja maankäytön vaikutusten sekä kustannusten minimoiminen. Tavoitteiden mittaamiseksi muodostettiin arviointikriteerit. Esimerkiksi kustannuksia arvioitiin investoinnin suuruuden, 30 vuoden käyttökustannusten ja nelihenkisen perheen vesilaskun korotuksella. Vaihtoehdot arvioitiin arviointikriteerien perusteella ensin asiantuntija-arviona ja sen jälkeen päätöstukiryhmän vastausten perusteella. Tuloksena syntyi kolme erilaista näkökulmaa, jotka kertovat siitä, kuinka hyvin vaihtoehdot toteuttavat vastaajien tavoitteita ja arvoja. Tavoitteista tärkeimmiksi nousivat turvallisuus ja luonto. Hyväksyttävin vaihtoehto riippuu näkökulmasta Yli-Ii toteuttaa tasaisesti kaikkia tavoitteita Kun tärkeä tavoite on välttää luontoon kohdistuvia vaikutuksia, mutta halutaan pohjavesivaihtoehto, Yli-Ii nousee vastauksissa parhaimmaksi. Yli-Iin

5 5 pohjavesivaihtoehto ei alustavan arvion mukaan herätä suuria ristiriitoja luonnon ja maankäytön osalta. Viinivaara toteuttaa turvallisuutta ja taloutta, mutta luontovaikutukset herättävät huolta Kun tärkein tavoite varavesijärjestelmän rakentamisessa on turvallisuus, joka taataan pohjaveden riittävyydellä ja riippumattomuudella puhdistuskemikaaleista, vaihtoehdoksi muodostuu Viinivaara. Viinivaara on laskelmien mukaan myös taloudellisesti kestävin ratkaisu. Luontovaikutusten suhteen Viinivaara arvioitiin jonkin verran muita vaihtoehtoja heikommaksi. Iijoen vaihtoehdolla vältetään vaikutukset luontoon ja maankäyttöön, mutta turvallisuus jää heikoksi Jos ajatellaan, että toisella pintavesilähteellä voidaan taata riittävä turvallisuus ja tärkeintä on välttää kaikkia luontoon ja ihmisiin kohdistuvia sosiaalisia ja maankäyttöön liittyviä vaikutuksia, parhaimmaksi vaihtoehdoksi muodostuu Iijoen pintavesiratkaisu. Iijoki pysyi loppuun asti mukana sen helppouden ja vähäisten luonto- ja maankäytön vaikutusten vuoksi, vaikka se jäi selvästi heikoimmaksi turvallisuuden osalta. Oulun lähialueen pohjavesialueet (hajautettu) sopivat täydentäväksi ratkaisuksi Oulun lähellä olevista pohjavesialueista koostuva hajautettu ratkaisu ei noussut monitavoitearvioinnissa mistään näkökulmasta muita vaihtoehtoja paremmaksi. Se on teknisesti haastavin ja kallein toteuttaa, jonka lisäksi pohjavesiä täytyy käsitellä runsaasti. Ylikiimingin harjujakson täysimittainen hyödyntäminen on myös epävarmaa Naturan vuoksi, mikä edellyttäisi korvaavan pohjaveden löytämistä ja nostaa kustannuksia. Hajautetun ratkaisun hyvänä puolena voidaan kuitenkin pitää sitä, että alueet sijaitsevat Oulun alueella ja puolet alueista on jo nykyisellään pohjavedenoton piirissä. Tämän vuoksi se saikin eniten kannatusta Utajärven, Pudasjärven ja Yli-Iin edustajien näkemyksissä paikallistapaamisissa, vaikka toisaalta Ylikiimingin pohjavesialueella asuvat ihmiset ja mökkiläiset vastustavat suunnitelmaa kovasti. Yhteenvetona, hajautettu ratkaisu soveltuu parhaiten muita vaihtoehtoja täydentäväksi ratkaisuksi tai tulevaisuuden varalle, mikäli pohjavedenottoa halutaan lisätä. Turvallisuuden näkökulmasta pohjavesivaihtoehdot korostuvat Hankkeen keskeinen tavoite on lisätä turvallisuutta ja myös päätöstukiryhmän mielestä merkittävin tavoite on turvallisuus. Viinivaaran ja Yli-Iin pohjavesivaihtoehdot antavat

6 6 Iijokea paremman suojan erilaisten häiriötilanteiden varalta. Hyvälaatuinen pohjavesi on vähemmän riippuvainen puhdistuskemikaaleista ja vesilaitoksen toiminnan häiriöistä sekä paremmin suojassa äkilliseltä saastumiselta. Pohjavettä myös arvostetaan pintavettä enemmän ja pohjavesiratkaisu voidaan nähdä askeleena eteenpäin siirryttäessä parempilaatuisen raakaveden saantiin. Iijoki jää siten turvallisuuden näkökulmasta varavaihtoehdoksi, jos pohjavesivaihtoehto ei toteudu. Kukaan päätöstukiryhmän jäsen ei nähnyt Iijoen vaihtoehtoa ihanteellisena, vaan ennemminkin pakon edessä tehtävänä ratkaisuna. Iijoen varavesijärjestelmä ei tulisi myöskään jatkuvaan käyttöön ja vesilaitoksen näkökulmasta toisen pintavesivaihtoehdon rakentaminen vain tyhjäkäynnille ei ole mielekästä. Siitä muodostuisi vain ylimääräinen kustannuserä, joka ei muuta nykytilannetta paremmaksi. Koska kyselyiden perusteella aika ei ole kriittisin tekijä varavesijärjestelmän suunnittelussa, ja hyvä ratkaisu halutaan tehdä harkitusti, on perusteltua lähteä viemään eteenpäin ensisijaisesti joko Yli-Iin tai Viinivaaran pohjavesivaihtoa. Vaihtoehtojen toteutettavuus: Yli-Ii vai Viinivaara? Yli-Iin hyvät ja huonot puolet + Yli-Ii toteuttaa tasaisen hyvin kaikkia tavoitteita ja on hyväksyttävin vaihtoehto päätöstukiryhmän mielestä + Sijaitsee osin Oulun alueella (osin Pudasjärven alueella) Epävarmuutta veden laadun, riittävyyden, maastokartoitusten vähäisyyden ja hankkeen vastustuksen suhteen Jos vedenlaatu osoittautuu heikoksi ja vettä joudutaan käsittelemään, kustannukset kasvavat Järjestelmä käytössä mahdollisesti vasta 9-14 vuoden kuluttua Viinivaaran hyvät ja huonot puolet + Vesimäärältään antoisin, alueeltaan tutkituin ja kustannuksiltaan taloudellisin ratkaisu + Järjestelmä mahdollisesti käytössä 5-7 vuodessa Huoli vaikutuksista lähteisiin, virtaamiin, järvien vedenpinnan korkeuksiin ja laadun muutoksiin, jotka ovat suoraan yhteydessä sosiaalisiin vaikutuksiin Sijaitsee Pudasjärven ja Utajärven kuntien alueella Riski luvan saamiseksi Kiiminkijoen Naturaan kohdistuvien mahdollisten luontovaikutusten vuoksi

7 7 Mikäli Yli-Ii tulee valituksi, voidaan pohjavesialueella aloittaa tarkemmat tutkimukset. Yli-Iin vaihtoehdon osalta riskit ja epävarmuudet pienenevät pohjavesitutkimusten, maastokartoitusten ja paikallisten sidosryhmien ja asukkaiden kanssa tehtävän vuorovaikutteisen suunnittelun myötä. Paikalliset ovat erityisen huolestuneita kaivojen kuivumisesta, järvien tilasta ja vaikutuksista poronhoitoon. Veden laadun ja antoisuuden varmistavat pohjavesitutkimukset kestävät 1-2 vuotta ja ne maksavat sadoistatuhansista aina miljoonaan euroon riippuen tutkimusten kiireellisyydestä (hankkeen selvittely kokonaisuudessaan ja saaminen lupavaiheeseen maksaa huomattavasti enemmän). Mikäli osoittautuu, että vettä riittää tarvittava määrä ja sen laatu on hyvä, eikä muita riskejä ilmene lisätutkimuksissa, vaihtoehdon toteutettavuus on hyvä. Mikäli tutkimukset osoittavat riittävyyteen liittyviä tai muita ongelmia, tulee pohtia vaihtoehdon täydentämistä muilla pohjavesiesiintymillä tai siirtymistä varavaihtoehtoon. Mikäli Viinivaara tulee valituksi, voidaan aloittaa tarvittavien selvitysten täydentäminen ja lupaprosessin valmistelu. Päätöstukiryhmässä Viinivaaran vaihtoehto herätti huolta mahdollisten luontovaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten vuoksi, mutta sillä oli myös kannatusta. Arvioinnin aikana luontovaikutuksiin kiinnitettiin paljon huomiota esimerkiksi selvittämällä lupaprosessin riskejä ja mahdollisuuksia. On huomioitava, että aikaisempi lupahakemus oli Viinivaaran osalta m³/vrk, nyt tarkastellussa vaihtoehdossa määrä on pudotettu m³/vrk. Siitä huolimatta vedenotolla voi olla vaikutuksia lähteisiin ja latvapuroihin. Lähtökohtaisesti on varmistettava, että luontovaikutukset ja niihin kytkeytyvät sosiaaliset vaikutukset jäävät minimaaliselle tasolle. Tämä voidaan tehdä seuraamalla ja määrittelemällä lupaehtoihin lähdepurojen virtaamat ja sallitut rajat virtaamien pienentymiselle, kuten myös vedenpinnan korkeuksille järvissä. Vaikutuksia lieventävänä toimenpiteenä vedenottoa voidaan vähentää tarvittaessa kuivina kausina jopa viidesosaan pintavedenottoa vastaavasti lisäämällä. Ennen varsinaista lupahakemusta, ELY-keskus antaa arvion siitä, onko esitetyllä vedenottosuunnitelmalla merkittäviä vaikutuksia Naturaan. Tärkeää on myös panostaa jatkuvaan seurantaan ja sen avoimuuteen yhteistyössä valvovan viranomaisen kanssa. Näin voidaan vähentää huolta ja kiistelyä luontovaikutuksista ja varmistaa se, että mikäli vaikutukset ovat arvioitua suuremmat, vedenottoa vähennetään lupaviranomaisen päätöksellä. Jos vedenottoa joudutaan luontovaikutusten vuoksi vähentämään, Viinivaara toimisi yhä antoisana varavesijärjestelmänä hätätapauksessa. Vedenottoluvan saamiseen liittyy aina epävarmuuksia. Riskien hallinnan ja ajan säästön näkökulmasta vaihtoehtoja on mahdollista edistää myös samanaikaisesti, tosin tällöin kustannukset kasvavat jonkin verran. Jos moni vaihtoehto osoittautuu

8 8 toteuttamiskelpoiseksi, tulee jossain vaiheessa aika keskustella jatkotoimenpiteistä ja mahdollisesta laajemmasta pohjaveden hyödyntämisestä. Mikäli jokin vaihtoehto osoittautuu mahdottomaksi toteuttaa, jää varavaihtoehto jäljelle joka tapauksessa. Moni päätöstukiryhmän jäsenistä toivoi, että vedenhankintaa ajatellaan pitkällä tähtäimellä ja mietitään mahdollisuutta tulevaisuudessa siirtyä pohjaveden käyttöön laajemmassakin mittakaavassa. Riskien hallintaa on pohdittu tarkemmin luvussa Hankkeen hyväksyttävyys Kaikki pohjavesivaihtoehdot herättävät huolta ja vastustusta paikallistasolla. Valittiinpa mikä tahansa vaihtoehto, avoin ja vuorovaikutteinen suunnittelu paikallisten ihmisten ja niiden kuntien, joiden alueella pohjavesivarat sijaitsevat, on ehdottoman tärkeää. Tämän lisäksi on etsittävä aktiivisesti yhteistyön mahdollisuuksia. Mikäli paikalliset eivät koe hyötyvänsä hankkeesta millään tavalla, vain menettävänsä, on hyvin epätodennäköistä, että hanke saa paikallisten hyväksynnän.

9 9 1. Johdanto Vesihuoltopalvelut ovat yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ja Oulun kaupunki on velvollinen järjestämään riittävän vesihuollon myös poikkeustilanteessa. Vesihuollon erityistilannetyöryhmän loppuraportissa (2005) määriteltiin varmuusluokitukset ja ehdotettiin, että myös Oulun tulisi nostaa varmuusluokitustaan III-luokasta vähintään IIluokkaan. Luokituksen nostaminen edellyttää, että jokaiselle asukkaalle on pystyttävä toimittamaan litraa vettä päivässä päävesijärjestelmän ollessa pois käytöstä. Tällä hetkellä kanta-oulu pystyy toimittamaan vain 13 litraa vettä asukasta kohden tankkiautoilla jaettuna jos päävesijärjestelmä (Oulujoki) on pois käytöstä (Pöyry 2013). Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on maa- ja metsätalousministeriön kehotuksesta pyytänyt Oululta ratkaisuesitystä vedenhankinnan varmistamiseksi. Oulun Viinivaaran pohjavesihanke, jolla tavoiteltiin siirtymistä kokonaan pohjaveden käyttöön, palautettiin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä (nro 12/0363/1) takaisin aluehallintovirastolle. Hanketta kritisoitiin mm. vaihtoehdottomuudesta. Näin ollen Oulun kaupungin pohjavesiseminaarissa ( ) päätettiin selvittää vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehdot uudestaan. Oulun Vesi teetti konsulttitoimistolla (Pöyry) selvityksen mahdollisista vaihtoehdoista, joka valmistui vuoden 2013 lopulla. Oulun yliopiston tutkimusryhmä, joka on erikoistunut luonnonvarojen hallintaan ja niistä käytäviin kiistoihin, oli juuri soveltanut monitavoitearviointia Rokuan pohjavesikiistassa. Resursseja vapautui uuteen tutkimuskohteeseen ja Oulun vedenhankinnan tapaus oli erityisen mielenkiintoinen. Oulun yliopisto otti yhteyttä ELY-keskukseen monitavoitearvioinnin soveltamisesta ja keskustelut aloitettiin myös Oulun Veden kanssa. Oulun yliopisto ehdotti monitavoitearvioinnin soveltamista vaihtoehtojen arviointiin yliopiston omalla tutkimusrahoituksella. Oulun kaupungin liikelaitoksen johtokunta ( ) ja kaupunginhallitus ( ) hyväksyivät (Dno: OUKA/5306/ /2013) Oulun vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehtojen monitavoitearvioinnin toteuttamisen Oulun yliopiston johdolla ja monitavoitearviointi virallisesti käynnistyi. Monitavoitearviointi sopii käsillä olevan moniulotteisen ja konfliktisen ongelman käsittelyyn. Aikaisemman Viinivaara-hankkeen vuoksi välit hankkeen toteuttajan kanssa olivat tulehtuneet Viinivaaran ja Ylikiimingin alueen asukkaiden kanssa ja myös Pudasjärven ja Utajärven päättäjät olivat hanketta vastaan. Lisäksi oli havaittavissa luottamuspulaa ELY-keskusta, konsulttia ja Oulun Vesi -liikelaitosta kohtaan. Erityisesti

10 10 kiistaa käytiin Viinivaara-hankkeeseen liittyvän tiedon oikeellisuudesta ja paikallisten ihmisten näkemysten sivuuttamisesta. Monitavoitearvioinnin tavoite oli näin olla puolueeton välittäjä eri osapuolten välillä. Sen avulla haluttiin palauttaa keskusteluyhteys ja tuoda osallistuminen ja läpinäkyvyys arviointiin ja suunnitteluun. Tuloksena olisi puolueeton arvio vaihtoehtojen vaikutuksista ja päätöksenteon hyväksyttävyyden parantaminen. Monitavoitearviointi on menetelmä, jossa sidosryhmät ja päätöksentekijät yhdessä asiantuntijoiden kanssa suunnittelevat ja arvioivat monimutkaisia ongelmia. Menetelmän avulla saadaan kokonaiskuva suunnittelutilanteesta, eri osapuolten näkökulmista, vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Tämä muodostuu yhdistämällä arviointitietoa, osapuolten tavoitteita ja arvoja. Arviointi on läpinäkyvää ja lisää tulosten hyväksyttävyyttä. Menetelmä tuottaa päättäjien avuksi selkeät perustelut sille, miksi jokin vaihtoehto hyväksyttävä tai miksi jokin vaihtoehto ei ole toteuttamiskelpoinen. Oulun yliopisto on toteuttanut monitavoitearvioinnin Suomen Akatemian vesitutkimusohjelman (AQVI-hanke, n:o ) ja Euroopan Unionin (IMPERIA-hanke LIFE11 ENV/FI/905) tutkimusrahoituksella. Oulun yliopistolla on ollut näin ollen suunnittelussa oma erityinen tutkimusintressi, joka on riippumaton Oulun vedenhankinnan tavoitteista. Tavoite on ollut helpottaa keskustelua, eri osapuolten oppimista ja päätöksentekoa vedenhankinnan tavoitteista ja vaihtoehdoista. Näin on mahdollista löytää hyväksyttävä ja paras ratkaisu Oulun vedenhankinnan varmistamiseksi. Tässä raportissa esitetään monitavoitearvioinnin päätulokset. Monitavoitearvioinnin on toteuttanut Oulun yliopiston tutkimusryhmä, johon kuuluivat filosofian tohtori, ympäristösosiologian dosentti, Timo P. Karjalainen, tekniikan tohtori, vesitutkija Pekka Rossi ja yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiologi Lauri Rantala.

11 11 2. Menetelmän soveltaminen ja kuvaus prosessista 2.1 Tehtävänanto ja ongelman jäsentäminen Monitavoitearvioinnin tavoite oli löytää taloudellisesti, teknisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä ja hyväksyttävä varavesijärjestelmä, joka suurena investointina toteuttaa vesihuollon pitkän aikavälin tavoitteita. Koska vesijärjestelmää ei voi rakentaa vain varalle, se tulee jatkuvaan käyttöön nykyisen Oulujoen vedenoton rinnalle ja samalla varavesijärjestelmäksi tarvittaessa. Varavesijärjestelmän käytön vähimmäiskäyttöaste ja säätelyvara vaihtelee vaihtoehdoittain veden laadun ja käytetyn puhdistusprosessin suhteen. Pohjavettä täytyy pumpata jonkin verran jatkuvasti, jotta sen laatu pysyy tasaisena. Hyvälaatuinen pohjavesi, jota ei tarvitse erikseen puhdistaa, mahdollistaa suurimman säätelyn. Näin ollen jokainen vaihtoehto tuo mukanaan rakentamisen lisäksi myös käytön aikaisia haittoja ja hyötyjä. Keskeiset avoimet kysymykset koskivat varavesijärjestelmän suuruutta ja turvallisuutta, veden laatua, kustannuksia, vaikutuksia luontoon sekä alueiden käyttöön ja niiden asukkaisiin. Esimerkiksi, onko 50 litraa/vrk riittävä määrä turvaamaan vedensaanti, jos keskimääräinen kulutus asukasta kohden on nyt 191 litraa/vrk, kulutushuipuista puhumattakaan? Jos varavesi järjestetään pohjavedellä, voidaanko pohjaveden sekoittamisella pintaveteen samalla parantaa veden laatua, makua ja vähentää kemikaalien kulutusta? Kuinka paljon vaihtoehto saa maksaa ja kuinka tärkeää on se, että varajärjestelmä on käytössä nopealla aikataululla? Minkälaisia vaikutuksia eri vaihtoehdoilla on luontoon ja maankäyttöön? Voidaanko kielteisiä vaikutuksia lieventää vedenoton säätelyllä ja muunlaisella yhteistyöllä paikallisten kanssa? Oulun Veden ja konsulttitoimisto Pöyryn (2013) Selvitys Oulun vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehdoista toimi lähtökohtana monitavoitearviointiin otettavien vaihtoehtojen valinnassa. Selvityksessä oli kartoitettu kaikki potentiaaliset vedenhankinnan vaihtoehdot (pohjavesi, tekopohjavesi, pintavesi) km säteellä kanta-oulun alueelta. Selvityksessä pohdittiin erityisesti vaihtoehtojen teknistaloudellista toteuttamiskelpoisuutta, mutta siinä kartoitettiin myös luontovaikutuksia, sosiaalisia vaikutuksia sekä riskejä. Monitavoitearvioinnin kannalta selvitys antoi hyvän lähtökohdan vaihtoehtojen arviointiin ja tuleviin keskusteluihin sidosryhmien kanssa. Vaihtoehtoja sittemmin muokattiin päättäjien toiveesta monitavoitearvioinnin edetessä.

12 Mikä monitavoitearviointi on? Vaihtoehtojen arvioinnissa sovelletaan järjestelmällisen päätöksenteon (Structured Decision Making, Gregory ym. 2012) ja monitavoitearvioinnin (Marttunen ym. 2008) periaatteita. Monitavoitearviointi eli monitavoitteinen päätösanalyysi (Multi Criteria Decision Analysis, MCDA) on strukturoitu lähestymistapa, jota voidaan soveltaa erilaisia arvostuksia ja erimitallisia vaikutuksia sisältävien monimutkaisten aiheiden vuorovaikutteisessa jäsentelyssä ja arvioinnissa. Strukturoitu tarkoittaa, että siinä pyritään järjestelmällisesti huomioimaan lopputuloksen kannalta kaikki oleelliset tekijät tilanteessa, jossa on useita tavoitteita ja vaihtoehtoja. Monitavoitearviointia on viime vuosikymmeninä sovellettu yhä enemmän ympäristöpäätöksenteon eri osa-alueilla maailmalla ja Suomessa (Karjalainen ym. 2011; Marttunen ja Mustajoki 2008; Marttunen ym. 2013; Mustajoki ym. 2013; Rossi ym. 2012). Lähestymistavan avulla voidaan tukea eri sidosryhmien tavoitteiden yhteensovittamista sekä lisätä suunnitteluprosessien läpinäkyvyyttä ja hyväksyttävyyttä. Näin voidaan tehostaa sidosryhmien osallistumista sekä heidän mielipiteidensä ja arvojensa huomioon ottamista suunnittelussa. Monitavoitteinen päätösanalyysi on siihen osallistuville tahoille oppimisprosessi, jonka aikana saadaan hyvä kokonaiskuva suunnittelutilanteesta, eri osapuolten tavoitteista, vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä olennaisimmista päätöksentekoon liittyvistä arvovalinnoista (trade-offs). Joissakin tapauksissa monitavoitearvioinnin perusteella on voitu määrittää vaihtoehtojen paremmuusjärjestys. Useissa tapauksissa paremmuusjärjestys riippuu tarkastelijan arvostuksista eli siitä, mitä asioita hän pitää tärkeinä. Tällaisissa tapauksissa monitavoitearviointi auttaa tunnistamaan vaihtoehtojen mieluisuusjärjestyksen eroja ja syitä siihen. Menetelmä lisää siten päätöksenteon avoimuutta, sillä se tuottaa perustelut sille, miksi jokin vaihtoehto on valittu tai miksi jokin vaihtoehto ei ole toteuttamiskelpoinen. 2.3 Monitavoitearvioinnin toteuttaminen Keskeisessä roolissa monitavoitearvioinnissa olivat päätöstukiryhmän kokoukset, jossa päättäjät ja asiantuntijat yhdessä keskustelivat mm. tavoitteista ja arvioivat vaihtoehtoja. Kokouksien ohessa tehtiin haastatteluja ja järjestettiin muita tilaisuuksia, joissa taustatietoa kerättiin, tarkistettiin ja arvioitiin, ja joka tuotiin päätöstukiryhmän kokouksiin siltä osin kuin sillä oli merkitystä vaihtoehtojen arvioinnin kannalta. Kyseessä oli jatkuva kaksisuuntainen oppimisprosessi ja vuoropuhelu. Monitavoitearvioinnin

13 13 etenemisestä tiedotettiin nettisivuilla ( ja paikallislehdissä sekä sähköpostilistan avulla. Haastattelut ja asiantuntija-arviot Avainhenkilöiden haastattelut aloitettiin helmikuussa Haastatteluissa kartoitettiin hankkeen eri osapuolten tavoitteita, vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia, edellisen Viinivaara-hankkeen taustoja, palautetta Pöyryn selvityksestä, sekä halukkuutta osallistua päätöstukiryhmän toimintaan. Haastateltavat valittiin siten, että kuultaisiin (1) Oulun kaupungin päättäjiä ja liikelaitosten johtokunnan edustajia, (2) Oulun Vesi - liikelaitosta ja Pöyryn edustajia, (3) ELY-keskuksen asiantuntijoita vesihuollon, lupaprosessin, ympäristösuojelun ja maankäytön osalta, (4) paikallisia ihmisiä ja lähikuntien päättäjiä, (5) toisten vesilaitosten näkökantoja. Haastattelut etenivät osin lumipallo-otannan tavoin eli haastattelujen perusteella valikoitiin seuraavia haastateltavia. Näin kartoitettiin samalla ihmiset, joita asia koskee. Haastattelut jatkuivat koko prosessin ajan ja painottuivat lopuksi yksityiskohtaisiin asiantuntijahaastatteluihin eri vaihtoehtojen luonto- ja maankäytön vaikutuksista sekä veden laadun ja puhdistuksen problematiikasta. (Haastattelut ja tapaamiset, liite 2.) Päätöstukiryhmä Monitavoitearvioinnin keskiöön muodostettiin Oulun kaupungin päättäjistä koostuva päätöstukiryhmä, jonka tehtävä oli olla tiiviisti mukana arviointityössä ja edustaa omia valtuustoryhmiänsä. Päätöstukiryhmän jäsenet (14 kpl) koostuivat Oulun Vesi liikelaitoksen johtokunnan edustajista, kaupunginhallituksen edustajista ja kaupunginvaltuutetuista (liite 1). Valtuustoryhmiä pyydettiin tekemään itse lopullisen valinnan edustajistaan. Valtuustoryhmien jäsenten määrä päätöstukiryhmässä painottui valtuustoryhmän suuruuden perusteella. Päätöstukiryhmä kokoontui kolme kertaa (3.4., ja 5.6.). Yksityiskohtaisten keskustelujen lisäksi, kokouksissa muokattiin vaihtoehtoja sekä täytettiin kysymyslomake, jonka pohjalta päätöstukiryhmän jäsenet antoivat oman arvionsa varavesijärjestelmän tavoitteista, vaikutusten merkittävyydestä ja parhaasta vaihtoehdosta (liite 4). Kysymyslomakkeiden analysoinnissa hyödynnettiin Web-HIPREtyökalua (Mustajoki & Hämäläinen 2000). Päätöstukiyhmän kokouksiin osallistuivat myös Oulun Veden ja Pöyryn edustajat, ELY-keskuksen luonnonsuojelu- ja vesistöyksikön asiantuntijat sekä Oulun yliopiston edustajat.

14 14 Yleisötilaisuudet ja valtuustoryhmien tapaamiset Yleisötilaisuudet järjestettiin Oulussa ( , n. 70 osanottajaa), Viinivaaran Hetekylässä ( , n osanottajaa), Yli-Iissä ( , n. 10 osanottajaa) sekä uudestaan Oulussa (n. 30 osanottajaa). Ensimmäisessä yleisötilaisuudessa oli mukana asiantuntijapaneeli (osallistujat, liite 1), joka vastasi yleisöä askarruttaviin kysymyksiin. Oulun valtuustoryhmät tavattiin myös yksitellen, joille esiteltiin arviointia ja kysyttiin hankkeen tavoitteista kysymyslomakkeella (liite 3). Maastokäynnit Erilliset maastokäynnit tehtiin Ylikiimingin harjujaksolle, Viinivaaraan, Yli-Iihin ja Haukiputaalle. Viinivaaran ja Yli-Iin harjualueella suoritettiin myös lähdepurojen virtaamamittauksia 29.4 ja Päätöstukiryhmä - Tavoitteiden asettaminen, vaihtoehtojen karsiminen, vaikutusten arvottaminen ja parhaan vaihtoehdon arvioiminen -Työpajakokoukset - Kysymyslomake Yleisötilaisuudet ja valtuustoryhmien tapaamiset - Julkinen keskustelu ja tavoitekysely valtuustoryhmille Asiantuntijoiden, viranomaisten ja paikallisten haastattelut - Asiantuntija-arviot ja paikallistieto Kuvio 1. Monitavoitearvioinnin vuorovaikutus ja siihen liittyvät tehtävät. Yliopiston tutkimusryhmä kokosi ja analysoi monitavoitearvioinnin tulokset päätöstukiryhmän kokousten, asiantuntijoiden ja paikallisten ihmisten haastattelujen, kirjallisuuden, yleisötilaisuuksien ja valtuustoryhmien tapaamisten perusteella.

15 15 Kuva 1. Päätöstukiryhmän kokous Kuva 2. Yleisötilaisuus ja keskustelupaneeli Oulussa

16 16 Monitavoitearvioinnin eteneminen Työ jakaantui neljään vaiheeseen (ks. myös Kuvio 2): (1) Ensimmäisessä vaiheessa käytiin läpi selvitykset ja taustatieto eli jäsennettiin alkutilanne. Tässä vaiheessa selvitettiin myös keitä asia koskee eli eri osapuolet. (2) Toisessa vaiheessa sovittiin hankkeen tavoitteista ja kriteereistä (arviointitekijöistä) joilla vaihtoehtoja arvioidaan (ks. luku 3). Vaihtoehdot muokattiin ja rajattiin yhdessä päätöstukiryhmän kanssa. (3) Kolmannessa vaiheessa vaihtoehdot arvioitiin sovittujen kriteerien suhteen asiantuntijoiden kanssa ja kirjallisuuden avulla (ks. luku 4.1). Vaikutuksista keskusteltiin päätöstukiryhmässä ja ryhmä painotti eri vaikutusten merkittävyydet kysymyslomakkeessa. (4) Neljännessä vaiheessa analysoitiin vastaukset sekä esiteltiin ne päätöstukiryhmälle ja laajemmalle yleisölle. Paras vaihtoehto muodostui siitä kuinka hyvin se toteutti annettuja tavoitteita (asiantuntija-arvio), miten päätöstukiryhmän jäsenet painottivat eri tavoitteiden ja vaihtoehtojen vaikutusten merkittävyyttä ja miten vaihtoehtojen epävarmuudet saatiin hallintaan (ks. luku 4.2). Kuvio 2. Monitavoitearvioinnin aikataulu ja pääkohdat.

17 17 3. Arviointikriteerit Haastattelujen ja valtuustoryhmien tapaamisten pohjalta tehtiin listaus (1) hankkeen tavoitteista ja (2) tavoitteiden arviointikriteereistä (ks. myös Kuvio 3): (1) Varmistetaan Oulun vedenhankinta/varavedenhankinta (velvoite ja turvallisuuden parantaminen) (2) Minimoidaan luontovaikutukset (suojelualueet, suot, lähteet, jokien virtaamat) (3) Minimoidaan kustannukset (4) Minimoidaan maankäyttöön liittyvät vaikutukset (virkistys, loma-asutus, kalastus, poronhoito, metsätalous, maa-ainesten otto, matkailu) (5) Turvataan luonnonvarojen kestävä ja oikeudenmukainen käyttö (vedenoton paikallinen hyväksyttävyys, hiilijalanjälki/ekologinen jalanjälki) (6) Parannetaan veden laatua (maku, puhtaus ja terveys) Osa arviointikriteereistä jäi pois vaihtoehtojen vähäisten keskinäisten erojen vuoksi. Arvioinnissa keskityttiin niihin kysymyksiin, joilla on merkitystä lopullisen vaihtoehdon valintaan, esimerkiksi poronhoidon vaikutuksia arvioitiin vain olemassa olevien selvitysten (Viinivaaran pohjavesihankkeen YVA ja Kollaja-hankkeen YVA) perusteella. Kalastukseen kohdistuvat vaikutukset jäivät arvion mukaan vähäisiksi pohjavedenottomäärien vähentyessä m³:iin. Kuluttajille suunnattua kustannuksiin painottuvaa kyselyä ei toteutettu, koska lopullisten vaihtoehtojen väliset kustannuserot jäivät suhteellisen pieniksi. Vaihtoehtojen toteutettavuus yleensä, jossa huomioitiin toteuttamiseen kuluva aika, riskit ja vaihtoehdon laajennettavuus arvioitiin erikseen. Vaikka yleisesti pohjavettä arvostetaan enemmän kuin puhdistettua pintavettä, Oulun puhdistettu pintavesi on korkealaatuista, eikä m³ pohjavesimäärän sekoittaminen pintaveteen (1/3 pohjavettä, 2/3 pintavettä) nostanut esiin merkittäviä makuun tai terveyteen kohdistuvia eroja vaihtoehtojen välillä. Toisaalta, veden laatua voidaan parantaa muullakin tavoin, kuten uusimalla putkistoa tai tehostamalla pintaveden puhdistusprosessia edelleen nanosuodatuksella. Hiili-/ekologisen jalanjäljen osalta niin ikään pinta- ja pohjavesivaihtoehtojen erot jäivät samoilla määrillä alustavan arvion mukaan suhteellisen vähäisiksi. Puhdistuskemikaalien vähentäminen, vähäisempi kemikaaliriippuvuus ja pienempi sähkönkulutus ovat sinänsä toivottavia tavoitteita ja suuremmilla pohjavesimäärillä myös ekologisesti merkittävää, mutta erot vaihtoehtojen välillä eivät ole suuria. Esimerkiksi ferrisulfaatin kulutus (1930 tn) on yli

18 18 kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana (ks. Oulun Vesi vuosikertomukset 2003 ja 2013). Siten, vaikka pohjaveden käytön lisääminen ei tee suurta eroa veden laadun, maun tai kemikaalien kulutuksen suhteen, voidaan pienempikin pohjavesiratkaisu nähdä askeleena eteenpäin tulevaisuutta ajatellen. Pohjaveden lisäämisen hyödyt arvioitiin lopulta turvallisuusnäkökulman kautta, jossa veden määrä viittaa antoisuuteen kriisitilanteessa ja laatu sitä, että vettä ei tarvitse erikseen puhdistaa. Niin ikään hyvälaatuisen pohjaveden lisäämisestä koituvat taloudelliset säästöt on otettu huomioon talous-näkökulmassa. Kuvio 3. Monitavoitearvioinnin tavoitteet ja arviointikriteerit, joiden perusteella vaihtoehtojen vaikutukset arvioitiin. Lopulliset kriteerit jaettiin neljään tekijään: (1) turvallisuus, (2) maankäyttö (ja sosiaaliset vaikutukset), (3) luontovaikutukset ja (4) talous.

19 19 1 Turvallisuus eli varmistetaan Oulun vedenhankinta kaikissa tilanteissa. Arvioidaan saatavan pohjaveden määrä kuutioissa (m³/vrk) ja laatu (puhdistuksen tarve). Saatavan pohjaveden määrä kertoo pohjavesialueen koosta ja siitä, kuinka paljon vedenottomäärää voidaan säädellä ja miten se vaikuttaa turvallisuuteen. Suuri pohjavesialue on pieniä pohjavesialueita antoisampi kuivien kausien aikana. Pohjavesialueet eroavat myös saatavan käyttöveden laadussa. Osalla alueista vettä tarvitsee vain alkaloida (tasoittaa ph), osalla alueista joudutaan poistamaan myös esim. rautaa ja mangaania. Vähäinen puhdistuskemikaalien tarve lisää turvallisuutta vesilaitosten häiriöiden varalta. Vesilaitosten toiminta on riippuvainen kemikaaleista, puhdistuslaitteista, sähköstä ja markkinoiden toimituksista. Pohjavesialueiden saastumisen riski vaihtelee myös jonkin verran vaihtoehdoittain. Parhaimman suojan säteilyonnettomuuden sattuessa antaa pinta- ja pohjavesien yhdistelmä. 2 Maankäyttö eli minimoidaan kielteiset sosiaaliset ja maankäyttöön kohdistuvat vaikutukset. Arvioidaan vedenoton vaikutus pohjavesialueen lähiympäristön virkistyskäyttöön (loma-asutuksen viihtyisyys, retkeily- ja kalastusolosuhteet), metsätalouteen, poronhoitoon, matkailuun sekä maa-ainesten ottoon. 3 Luontovaikutukset eli minimoidaan kielteiset vaikutukset luonnonsuojelullisesti tai muuten arvokkaisiin lähteisiin, suoalueisiin pohjaveden virtausten kautta, puroihin, jokiin ja muihin vesistöihin ja siitä riippuvaan ekologiaan. Eritoten huomioidaan vaikutus Natura-arvoihin ja vesienhoidon tilaluokituksiin. Viinivaaran ja Ylikiimingin alueella huomioidaan Kiiminkijoen Natura-alue. Vesistöjen tilaa kuvataan vesienhoidon suunnittelussa ekologisen tilaluokituksen avulla. Yleisenä tavoitteena on hyvä ekologinen tila. Ekologiseen tilaan vaikuttavat uoman rakenteellinen muuttuneisuus, esteellisyys, virtaamaolosuhteet, vedenlaatu sekä vesieliöstön tila. Viinivaaran osalta arvioinnissa on käytetty aiemmasta hankkeesta alaspäin tarkistettuja pohjaveden muodostumismääriä ja ylöspäin korjattua Nuorittajoen alivirtaaman laskelmaa. Yliopisto mittasi pyynnöstä myös Viinivaaran lähdepurojen virtaamia kiisteltyjen lukujen vuoksi. 4 Talous eli vaihtoehdon kustannukset. Vaihtoehdon kustannuksissa eritellään (1) Investointikustannukset ja (2) käyttökustannukset diskontattuna 30 vuoden aikajaksolla. Kokonaiskustannuksiin sisällytetään nykyisten pintavesilaitosten kustannukset, koska vaikka varavesijärjestelmä itsessään maksaisi esimerkiksi 45 miljoonaa euroa, se voi samalla vähentää nykyisten vesilaitosten käyttötarvetta ja kustannuksia.

20 Vaihtoehtojen muodostaminen ja rajaaminen Alkuvaiheessa vaihtoehtoja oli seitsemän. Vaihtoehdot valittiin mukaan Oulun vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehdoista -selvityksen (Pöyry 2013) pohjalta ja ne tuotiin arvioitavaksi päätöstukiryhmän kokoukseen Vaihtoehdoista äänestettiin, jonka perusteella Muhos-Tyrnävän suunnan vaihtoehdot ja Viinivaaran ja Ylikiimingin yhdistelmän jätettiin pois arvioinnista (ks. Taulukko 1). Taulukko 1. Päätöstukiryhmän ensimmäinen äänestys vaihtoehtojen karsimisesta. 1 Vaihtoehto Kyllä Ehkä Ei Ahmaskangas tekopohjavesi m³ / vrk Muhos-Tyrnävä alueen pohjavedet m³ / vrk Viinivaara + Ylikiimingin harjujakso m³ / vrk Iijoen pintavesivaihtoehto m³ / vrk Hajautettu (Oulun lähialueet) m³ / vrk Viinivaara m³ / vrk Yli-Ii + Arkala m³ / vrk Kuva 3. Vaihtoehtojen äänestys suoritettiin lippuäänestyksellä. Muhos-Tyrnävän vaihtoehtojen poisjättämistä perusteltiin sillä, että pohjavesien heikko laatu ja käsittelyn tarve nostaa hankkeen kustannuksia, se laukaisisi Muhos-Tyrnävän 1 Ahmaskankaan tekopohjaveden ja Muhos-Tyrnävän alueen ja Yli-Iin vaihtoehdoille on annettu vain 12 ääntä, muille 13. Mikäli yksi ääni tulisi vielä lisää em. vaihtoehtoihin, se ei muuttaisi vaihtoehtojen järjestystä. Kontrolloimme vain sitä, ettei kukaan äänestänyt kahdesti, emme sitä, jos joku jätti äänestämättä jonkin vaihtoehdon kohdalla.

21 21 oman vedenoton puhdistustarpeen, ja koska jo nykyiseen vedenottoon suhtaudutaan alueella kielteisesti. Samoin Ahmaskankaan tekopohjaveden kustannukset ja toteuttamiseen liittyvä epävarmuus olivat korkeita eikä saatavan veden määrä ollut riittävä kustannuksiin nähden. Viinivaaran ja Ylikiimingin yhdistelmävaihtoehto jäi niin ikään pois arvioinnista. Katsottiin, että on vertailun vuoksi parempi arvioida eri vaihtoehtoja samalla m³ vesimäärällä ja keskittyä ensin varavesijärjestelmän minimivaatimuksen täyttämiseen. Näin ollen lopulliseen arviointiin päätyivät Viinivaara, Yli-Ii + Arkala, Hajautettu (Oulun lähialueet) sekä Iijoen pintavesivaihtoehto, kaikki m³/vrk vesimäärällä. 3.2 Vaihtoehdot ja nykytilanteen kuvaus Vaihtoehdoista Viinivaara, Yli-Ii ja Hajautettu eli Oulun lähialueista koostuva ratkaisu perustuvat pohjaveteen ja Iijoki pintaveteen. Iijoen pintavesivaihtoehto on ainoa, joka ei tulisi jatkuvaan käyttöön, vaan esipuhdistettua vettä johdettaisiin Iijoesta Oulujokeen valmiuden ylläpitämiseksi. Iijoen vaihtoehto ei siten muuta nykytilannetta muuten ja tämän vuoksi käytämme siitä nimitystä VE0+ eli 0-vaihtoehto. Kuva 4. Pohjavesivaihtoehdot kartalla. Karttapohja Oulun Vesi

22 22 VE0+ Iijoki m³/vrk Yleistä: Iijoen vedenottopaikka sijaitsee Iin kunnan alueella. Vaihtoehdossa täytyy rakentaa raakavesipumppaamo, esikäsittelylaitos ja 40 km raakavesijohtoa (vesi puhdistetaan Oulussa vain kriisitilanteessa). Toteuttamisen kesto on arviolta 5-7 vuotta (lupaprosessi, rakentaminen). Vaihtoehdossa on mahdollista rakentaa suurempi putki varavesimäärän lisäämiseksi, jolloin myös investointikustannus nousee huomattavasti. Kuva 5. Iijoen pintavesivaihtoehto ja putkilinjasto. Oulun Vesi

23 23 VE1 Viinivaara m³/vrk Yleistä: Viinivaara sijaitsee Pudasjärven ja Utajärven kuntien alueilla. Vaihtoehtoon kuuluu n. 15 vedenottamoa, n. 120 km johtolinjoja, iso putkilinja 73 km ja käsittelylaitos (alkalointi). Toteuttaminen kestää arviolta 5-7 vuotta (Natura-selvitys, YVA-harkinta, lupaprosessi, rakentaminen). Viinivaara on antoisa ja voi tarjota mahdollisuuden myös laajempaan vedenottoon. Maankäyttö: Viinivaaran alueella maankäyttö käsittää virkistyksen (loma-asutus, retkeily), poronhoidon, metsätalouden, matkailun, maa-aineisten oton sekä paikallisen vedenoton ja pienkaivot. Alue on luokiteltu I-luokan pohjavesialueeksi, jolloin pohjavedenotto on alueen ensisijainen käyttö, mutta se ei estä muuta maankäyttöä. Alue on paikallisesti tärkeä virkistysalue ja Utajärven kunta näkee sen tulevaisuudessa kansainvälisenä luontomatkailun kohteena, jossa myös lähteillä on oma roolinsa. Alueella on vähäistä loma-asutusta järvien ja lampien rannoilla (Ahvenlampi erityisesti) ja lähellä on myös pysyvää asutusta. Alueella on maa-ainesten ottoa ja sen toivotaan jatkuvan vielä vuotta, jos maa-ainestenotolle saadaan uusi lupa. Aikaisemman Viinivaaran hankkeen seurauksena huoli vaikutuksista muuhun maankäyttöön on suuri. Lähteet: Viinivaaran alueella on runsaasti luonnon monimuotoisuuden ja vesilain kannalta merkittäviä lähteitä ja lähdeympäristöjä. Merkittävimpiä lähteikköjä ovat Sarvivaaran, Hanganvaaran, Lakkaniemen, Viinilän, Ahvenlammen kaakkoispuolen, Pitääminmaan Hetesuon sekä Kiiskiojan lähteiköt. Näissä lähteiköissä on tyypillisesti suuri virtaama, lajisto on monipuolinen ja osalla lähteikköjä esiintyy myös uhanalaisia lajeja. Kaksi lähdettä (Hanganhete ja Hämyhete) sijaitsevat yksityisellä suojelualueella ja Isohete on merkitty kyläläisten vedenottopaikaksi. Suot: Viinivaaran tarkastelualueella sijaitsee Olvassuon luonnonpuisto, joka sisältyy Natura verkostoon (neljä luontodirektiivin luontotyyppiä: karut kirkasvetiset järvet, aapasuot, lähteet ja lähdesuot sekä letot. Aapasuot kuuluvat luontodirektiivin ensisijaisiin luontotyyppeihin ja useat niistä ovat tällä alueella pohjavesivaikutteisia. Maakuntakaavaehdotuksessa Sarvisuo, Leppisuo ja Iso Särkisuo ovat luo-1-alueita.

24 24 Purot ja joet: Viinivaaran alueen joet ja purot kuuluvat Kiiminkijoen Natura alueeseen eikä kahdelle luontodirektiivin luontotyypille (Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit sekä Pikkujoet ja purot) saa aiheuttaa merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuoteen 2015 mukaan Nuorittajoen ekologinen tila on tyydyttävä ja suunnitelmassa on Nuorittajoen tilatavoitteeksi esitetty hyvä. Kuva 6. Viinivaara-Kälväsvaara. Oulun Vesi Kuvat 7 ja 8. Isohete (vas.) ja Mesiojan alue (oik.) ilmasta kuvattuna.

25 25 VE2 Yli-Ii + Arkala m³/vrk Yleistä: Yli-Iin ja Arkalan pohjavesialueet sijaitsevat Oulun ja Pudasjärven kuntien alueilla. Vaihtoehtoon kuuluu 15 vedenottamoa, 133 km johtolinjoja, iso putkilinja 77 km ja kaksi käsittelylaitosta (alkalointi ja Arkalan raudanpoisto). Toteuttaminen kestää arviolta 9-14 vuotta (Pohjavesitutkimukset, YVA, Natura, suunnittelu, lupaprosessi, rakentaminen). Yli-Ii itsessään ei mahdollista laajempaa vedenottoa, mutta Oulun lähialueita voidaan hyödyntää vesimäärän lisäämiseksi (edellyttää investointeja). Maankäyttö: Yli-Iin harjujaksolla harjoitetaan poronhoitoa ja metsätaloutta, pienimuotoista maa-ainestenottoa länsipäässä sekä turvetuotantoa harjualueen itäpäässä. Alue on luokiteltu II-luokan pohjavesialueeksi Huiskankangasta lukuun ottamatta, joka on I-luokan pohjavesialue paikallisen vedenoton vuoksi. Alue on harvaan asuttua, joidenkin yksittäisten asumusten (Säynäjäjärvi, Vengasjärvi) lisäksi Saunajärven ympärillä on suurempi noin 20 loma-asutuksen keskittymä ja partiolaisten leirintäalue. Vedenottosuunnitelma herättää huolta ja vastustusta erityisesti mökkiläisten keskuudessa, mutta myös Yli-Iin asukkaat ovat kyseenalaistaneet suunnitelman yleisötilaisuudessa. Lähteet: Yli-Iin alueella suojeltavia lähteitä on vähän. Vesilain mukaisia kohteita ovat Sadinselän ja Vengasvaaran lähteet. Sadinselkä jää kauas vedenotosta. Venkaan lähteen Natura-alue (lähteet ja lähdesuot -luontotyyppi) sijaitsee Vengasvaaralla. Venkaan lähteen alueella on huomioitavia sammallajeja, mutta ne eivät ole uhanalaisia. Venkaan lähde on tunnettu alueellisesti ja maisemallisesti merkittävänä lähteenä. Suot: Yli-Iin alueella Kärppäsuo Räinänsuo Natura-alue (soidensuojelualue, aapasuo) sijaitsee välittömästi Saunakankaan eteläpuolella. Virvikkosuon Natura-alue (aapasuo) on Huiskankankaan pohjoispuolella. Tyräsuon Natura-alue (aapasuo) sijaitsee välittömästi Siliänkankaan pohjoispuolella. Maakuntakaavaehdotuksessa pohjavesialueita lähellä olevia soita on merkitty SL-1 -aluemerkinnällä. Nämä suoalueet eivät kuitenkaan ole merkittävässä määrin pohjavesivaikutteisia ja suurinta osaa ympäröivistä suoalueista on muokattu ihmistoimin merkittävästi (turvetuotantoa, metsätalouden ojituksia). Purot ja joet: Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuoteen 2015 mukaan Siuruanjoki, jonka valuma-alueella suurin osa vaihtoehdon harjuista sijaitsee, on ekologiselta tilaltaan tyydyttävä. Pieni osa pohjavesivalunnasta kohdistuu Livojokeen, joka on tilaltaan erinomainen. Suunnitelmassa on Siuruanjoen tilatavoitteeksi esitetty hyvä tila.

26 26 Kuva 9. Yli-Ii. Oulun Vesi Kuva 10. Arkala. Oulun Vesi Kuvat 11 ja 12. Yli-Iin Kärppäsuo ja Venkaan lähde.

27 27 VE3 Hajautettu (Oulun lähialueet) m³/vrk Yleistä: Hajautetun ratkaisun pohjavesialueet sijaitsevat lähes täysin Oulun alueella, vain pieni osa Ylikiimingin harjujaksosta Utajärven alueella. Vaihtoehdossa rakennetaan vedenottamoita 17 kappaletta, johtolinjoja 100 km ja neljä vedenkäsittelylaitosta raudan- ja mangaaninpoistoon. Toteuttamisen kesto on arviolta 5-7 vuotta (Naturaselvityksiä, YVA-harkinta, lupaprosessi, rakentaminen). Maankäyttö: Hajautettu ratkaisu koostuu Haukiputaan, Oulunsalon, Hangaskankaan ja Ylikiimingin harjujakson pohjavesivaroista. Kaikki alueet ovat jo nykyisellään pohjavedenoton piirissä. Kaikilla alueilla on pysyvää ja loma-asutusta lähellä. Oulun lähialueita on hyödynnetty maa-ainestenottoon runsaasti eikä esim. Haukiputaalla ja Ylikiimingin harjujaksolla hyvälaatuista maa-ainesta ole enää pitkään saatavilla. Oulunsalossa riittäisi paljon rakennushiekkaa, mutta lupia ei ole myönnetty. Lisävedenotto voi vaikeuttaa lupien saamista, vaikka lupien saaminen pohjavesialueilta on ollut viime vuosina ylipäänsä hankalaa. Oulun lähiseudun harjut/pohjavesialueet ovat laajalti asukkaiden virkistyskäytössä. Paikoin vedenottoa ei nähdä uhkana virkistyskäytölle, koska sen ajatellaan samalla suojelevan aluetta maa-ainestenotolta. Ylikiimingin harjujakson vedenottoon suhtaudutaan sen sijaan kielteisesti. Alueella on mm. kaunis ja paikallisille ihmisille tärkeä Keihäsojan lähde ja pienimuotoista lähdematkailua. Pohjaveden merkitystä on korostettu myös Kiiminkijoen kalojen kutupaikoille ja suppajään ehkäisemiseksi. Lähteet: Oulun lähialueilla Hangaskankaan pohjavesialueella on vesilain mukaisista suojeltavista vesiluontotyypeistä kaksi lähdettä alueen kaakkoisnurkalla. Ylikiimingin harjujaksolla vesilain mukaisia kohteita (Isokankaan alueella 2 lähdettä, muut lähteet Rekikylän ja Keihäskankaan alueilla). Keihäsojan lähde on tärkeä lähde paikallisille asukkaille. Suot: Hajautetun vaihtoehdon Ylikiimingin alueella maakuntakaavaehdotuksessa on esitetty Isokankaan pohjoispuolella sijaitseva Pikku Heinäsuo luo-1-alueena (luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä alue) ja Puolivälinharjun länsipuolella sijaitseva Keihässuo SL-1 alueena (luonnonsuojelualue tai sellaiseksi tarkoitettu alue). Purot ja joet: Hajautetun vaihtoehdon Ylikiimingin alueen joet ja purot kuuluvat Kiiminkijoen Natura alueeseen eikä kahdelle luontodirektiivin luontotyypille (Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit sekä pikkujoet ja purot) saa aiheuttaa merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Muut hajautetun alueen vaihtoehdot eivät ole merkittävästi vesistöjen vaikutuspiirissä.

28 28 Kuvat 13 ja 14. Vasemmalla Haukiputaan kellonkangas ja Saviaronkangas (+2000m³/d). Oikealla Oulunsalon Salonselkä (+2100m³/d). Oulun Vesi Kuva 15. Pikkaralan Hangaskangas (+1400m³/d). Oulun Vesi Kuva 8. Ylikiimingin harjujakso (5500m³/d). Kuvat 16 ja 17. Keihäsojan lähde ja maa-ainestenoton muokkaama Haukiputaan pohjavesialue.

29 29 Kuva 18. Ylikiimingin harjujakso. Oulun Vesi

30 30 4. Arvioinnin tulokset 4.1. Vaihtoehtojen vaikutukset arviointitekijöittäin Asiantuntija-arviointi perustuu asiantuntijoiden ja eri osapuolten haastatteluihin ja tapaamisiin sekä olemassa oleviin kirjallisiin aineistoihin. Uutta tutkimusta tätä arviointia varten ei ole tehty, vaikkakin uusinta tutkimustietoa on hyödynnetty ja aikaisempaa tietoa (mm. pohjaveden muodostuminen ja virtaamat) on tarkistettu ja arvioitu uudestaan. Arvioinnissa on hyödynnetty IMPERIA-hankkeessa kehitettyä vaikutusten merkittävyyden arviointimenetelmää ja sitä varten luotua ARVI-työkalua (liite 5) Vaikutukset turvallisuuteen VE0+ Iijoki (pintavesi): Iijoen vaihtoehdolla ei lisätä pohjaveden määrää. Vaihtoehdolla päästään turvallisuudessa 2-luokkaan (50 litraa/asukas), mutta ei pintavesi-pohjavesi - yhdistelmällä, joka on maa- ja metsätalousministeriön suositus. Iijoen vesi ei anna suojaa säteilyonnettomuuden varalta ja nykyisten käsittelylaitosten häiriöiden varalta. VE1 Viinivaara: Vaihtoehdolla turvataan 2-luokkaan pääsy pintavesi-pohjavesi - yhdistelmällä. Viinivaaran vesi on hyvälaatuista, mikä vähentää vedenoton riippuvuutta käsittelystä ja puhdistuskemikaaleista ja siten nostaa varmuustasoa. Alueen antoisuus mahdollistaa myös hetkellisesti laajemman vedenoton, ja mikäli luontoarvot eivät vaarannu, vedenottoa voidaan harkita muutenkin laajempana, esim m 3 /vrk. Viinivaaran pohjavesialueen suuri koko turvaa vedensaannin tarvittaessa myös kuivina kausina. Pohjavesialueen saastumisen riski on pieni. VE2 Yli-Ii: Yli-Iin vesi on tämän hetkisen tietämyksen mukaan hyvälaatuista, mikä vähentäisi vedenoton kemikaaliriippuvuutta ja siten nostaisi varmuustasoa. Yli-Iin harjujakso ei kuitenkaan välttämättä kykene varastoimaan vettä kovin paljon. Jos varaveden tarve ajoittuu pitkään jatkuneen kuivan kauden aikaan, voi olla riski, että koko m³/vrk vesimäärää ei saada käyttöön, ainakaan ilman veden käsittelyä. Pohjavesialueen saastumisen riski on pieni. VE3 Hajautettu: Vaihtoehdon vedenottomäärällä täytetään 2-luokan kriteerit pohjavesipintavesi -yhdistelmällä. Hyödynnettävän pohjaveden laatu kuitenkin vaatii käsittelyä ennen syöttämistä verkostoon, joten riippuvuus veden puhdistamisesta ei vähene. Kaikkea pohjavettä ei voi myöskään johtaa keskitetysti verkostoon, mikä lisää teknisiä haasteita ja saattaa aiheuttaa vedenjakeluun häiriöitä esim. kuivana kautena.

31 31 Pohjavesialueilla on mm. asutusta, liikennettä ja maa-ainestenottoa ja saastumisen riski on hieman suurempi kuin muissa vaihtoehdoissa, mutta riski hajautuu monelle eri alueelle. Taulukko 2: Vaikutukset turvallisuuteen, asiantuntija-arvio. Turvallisuus Saatavan pohjaveden määrä (m 3 /vrk) VE0+ Iijoki VE1 Viinivaara (15 000) VE2 Yli-Ii VE3 Hajautettu Saatavan pohjaveden laatu (+) + Turvallisuus (+) ++ 0= ei vaikutusta, + vähäinen, ++ kohtalainen, +++ suuri, ++++ erittäin suuri myönteinen vaikutus Vaikutukset maankäyttöön VE1 Viinivaara: Vaihtoehdon vedenottomäärä ei tule vaikuttamaan muuhun maankäyttöön kovinkaan paljon. Maa-ainesten otto voi jatkua luvitettuna, joskin jokaista lupaa tarkastellaan suhteessa pohjaveden ottoon. Poronhoitoon ja metsätalouden harjoittamiseen pumppaamoalueiden aitauksella (70x70m) tulee olemaan vähäisiä vaikutuksia. Alueen matkailuun vedenotolla voi olla imagollisia vaikutuksia. Vedenotto voi aiheuttaa aluekohtaisesti vedenpinnoissa, lähteissä, puroissa ja järvissä pieniä muutoksia. Muilta osin vaikutukset virkistyskäyttöön rajautuvat lähinnä rakennettavan infrastruktuurin (pumppaamot, sähkölinjat, putkistot, tiestö) aiheuttamaan häiriöön ja mahdolliseen imagovaikutukseen. Pudasjärven ja Utajärven kunnat, joiden alueella Viinivaara on, eivät koe hyötyvänsä vedenotosta, ja suhtautuvat suunnitelmaan kielteisesti. Kunnat toivovat asiassa aktiivista yhteydenpitoa. VE2 Yli-Ii: Suunniteltu vedenotto vaikuttaa vain vähän muuhun maankäyttöön. Maaainesten otto on nykyisellään vähäistä, vaikka yrityksillä on haluja laajentaa toimintaa. Lupia ei ole kuitenkaan pääasiassa myönnetty. Maa-ainestenotto voi jatkua luvitettuna, joskin jokaista lupaa tarkastellaan suhteessa pohjaveden ottoon. Poronhoitoon ja metsätalouden harjoittamiseen pumppaamoalueiden aitauksella (70x70m) tulee olemaan vähäisiä vaikutuksia, tosin poronhoidon osalta alueen asukkaat ovat suunnitelmasta huolissaan. Samoin alueen kaivojen pelätään kuivuvan, mutta jos näin käy, on hankkeen toteuttaja velvollinen järjestämään vedensaanti asukkaille. Harjualueen itäosan turvetuotannon osalta tulee tarkkailla humuspitoisten vesien purkautumista, ettei sitä suotaudu harjuun. Järvien pinnankorkeuksiin, Venkaan