Selvityksessä on vertailtu kolmea päävaihtoehtoa:

Transkriptio

1 Tekninen lautakunta Kunnanhallitus Yleissuunnitelma Itä-Savon alueen vedenhankinnan varmistamiseksi 390/ /2011 TEKLA 8 Itä-Savon alueen kuntien vedenhankinnan varmistamista koskeva yleissuunnitelma on valmistunut. Suunnitelmassa tavoitteena on ollut löytää mahdollisimman toimiva ja kustannustehokas ratkaisu Savonlinnan kaupungin sekä Kerimäen, Punkaharjun ja Enonkosken kuntien vedenhankinnan turvaamiseksi myös poikkeustilanteissa. Normaalitilanteessa tarvittava vesimäärä pystytään kaikissa suunnittelualueen kunnissa nykyisin toimittamaan, mutta päävedenottamoiden mahdollisissa häiriötilanteissa vedensaanti on turvattu riittävästi vain Punkaharjulla ja Kerimäellä ja niissäkin vain teoreettisella tasolla tarkasteltuna, sillä yhdysvesijohtojen toimivuutta ei ole testattu käytännössä. Myös Savonrannan taajaman, sekä Oravin vesiosuuskunnan vedentarve pystytään näillä näkymin häiriötilanteessa turvaamaan kuljettamalla vettä säiliöautolla alavesisäiliöön. Suurimmat varavedensaannin ongelmat ovat Savonlinnassa ja Enonkoskella, joissa vedentarpeesta pystytään häiriötilanteessa turvaamaan vain murto-osa. Lisäksi Punkaharjun päävedenottamolla on havaittu talousveden laatuvaatimukset lievästi ylittäviä torjunta-ainepitoisuuksia, mikä voi johtaa jatkossa vedenkäsittelyn tehostamiseen tai vedenottamon sulkemiseen. Myös Punkaharjun tulevien isohkojen matkailuinvestointien myötä kasvava matkailijamäärä lisää vedentarvetta merkittävästi. Suunnittelualueella on useita yhdyskuntien vedenottoon soveltuvia pohjavesialueita, mutta niiden käyttöä rajoittaa alueen pienuus ja pieni vedenantoisuus sekä suuremmalla vedenotolla korkeaksi kasvava rautapitoisuus. Pienten pohjavesialueiden rajoitteiden vuoksi tarkasteluun on otettu päävaihtoehdoiksi mukaan myös tekopohjaveden muodostaminen sekä pintavesilaitos. Jotta varavedentarve saataisiin tyydytettyä pienillä pohjavedenottamoilla, niistä on muodostettu kahdeksan keskenään vertailukelpoista kombinaatiota. Selvityksessä on vertailtu kolmea päävaihtoehtoa: VE 1: Pienet vedenottamot, joita tulee olla useampia täyttämään koko alueen vedentarve VE 2: Yksi suuri tekopohjavesilaitos, josta kolme eri sijoitusvaihtoehtoa VE 3: Pintavesilaitos, johon otetaan raakavesi Puruvedestä

2 Eri vaihtoehtoja on vertailtu kustannusten, toimintavarmuuden, ympäristövaikutusten ja toteutettavuuden kannalta. Vertailussa vaihtoehdot VE 1 eli pienet pohjavesilaitokset, VE 2C eli Povenkankaan tekopohjavesilaitos ja VE 3 eli pintavesilaitos saavat eniten positiivisia arvioita. Eniten negatiivisia arvioita vertailussa puolestaan saavat vaihtoehdot VE 2A ja 2B eli Kaamaniemeen tai Kulennoisharjulle sijoittuvat tekopohjavesilaitokset, eikä niitä suositella ensisijaisesti jatkosuunnittelun pohjaksi. Kokonaiskustannuksiltaan halvimmaksi vaihtoehdoksi muodostui Kaamanniemeen sijoittuva tekopohjavesilaitos, mutta sitä ei riskien ja epävarmuustekijöiden takia suositella toteutettavaksi. Muita investoinneiltaan edullisia vaihtoehtoja ovat Kulennoisharjuun sijoittuva tekopohjavesilaitos ja pienistä pohjavedenottamoista muodostetut kombinaatiot, jotka sijaitsevat lähellä jo olemassa olevia verkostoja. Kulennoisharjun tekopohjavesilaitosta ei kuitenkaan ensisijaisesti suositella toteutettavaksi pohjavesialueeseen liittyvien riskien takia. Myös kombinaatiossa 8 Lähteelän vedenoton kasvattamiseen tasolle 2800 m3/d liittyy epävarmuutta. Lopullinen vesimäärä selviää vasta tarkemmissa tutkimuksissa ja koepumppauksissa. Kalleimmat vaihtoehdot ovat kaukana sijaitsevat pienet pohjavesilaitokset, sekä vaihtoehdon 3 pintavesilaitos. Vaihtoehdon 2C Povenkankaan tekopohjavesilaitos on investoinniltaan noin 15 % kalliimpi kuin VE 1:n halvemmat vaihtoehdot, mutta se olisi käyttökustannuksiltaan 25 % edullisempi ja kokonaiskustannuksiltaan samaa tasoa kuin vaihtoehdon VE 1:n halvemmat kombinaatiot. Työryhmä suosittelee vaihtoehtoon 1 pohjautuvaa etenemismallia (kombinaatio 2), jossa Savonlinnan tarvitsema vedenhankinnan varakapasiteetti tuotetaan neljällä eri pohjavesilaitoksella. Tähän kuuluisi silloin seuraavat osahankkeet: VE 1A 2 Kaamanniemen ja Seppäharjun vedenottamot ja käsittelylaitos - kapasiteetti m3/d - vesijohdot Kaamanniemi - Lentoasema, DN , 5,5 km - paineenkorotusasema - investointikustannukset 1,3 milj.euroa VE 1B 1 Kulennoisharjun pohjavedenottamo ja käsittelylaitos - kapasiteetti 600 m3/d - vesijohto vedenottamolta nykyiseen linjaan, DN , 3,5km - investointikustannukset 0,61 milj. euroa

3 VE 1D Keplakon vedenottamon kapasiteetin nosto 500 =>1200 m3/d - lisäkapasiteetti 700 m3/d - investointikustannukset 0,76 milj. euroa VE 1G 3 Lähteelän vedenottamon kapasiteetin nosto tekopohjavedellä 700 => 2500 m3/d - lisäkapasiteetti m3/d - raakavedenpumppaamo Suurijärvestä - raakavesiputki Järvenpää - Lähteelä, DN , 6 km - vesijohto Lähteelä-Haka-alueen vesitorni, DN , 4 km - investointikustannukset 2,8 milj. euroa Vedenhankinnan lisäkapasiteetti yhteensä Investointikustannukset yhteensä euroa m3/d 5,5 milj. Valitun vaihtoehdon pohjavedenottamot sijaitsevat lähellä jo olemassa olevia verkostoja, jolloin niiden kapasiteetti saadaan tehokkaammin käyttöön ja rakennettavien siirtovesijohtojen määrä jää vähäiseksi. Lähellä sijaitsevat, jo varsin hyvin tutkitut, pohjavesialueet ovat myös nopeasti valjastettavissa käyttöön. Lisäksi valitun vaihtoehdon käyttökustannukset ovat verrattain pienet. Avainasemassa on Lähteelän pohjavesialueen soveltuvuus tekopohjaveden valmistamiseen, minkä varmistaminen edellyttää tarkempia maaperätutkimuksia ja täyden mittakaavan koeimeytyksen järjestämistä. Tulosten perusteella voidaan suunnitella tarkemmin tekopohjaveden imeytysalueet ja imeytysmenetelmät. Samalla varmistetaan onko alueella olemassa muita mahdollisia vedenottopaikkoja. Jos Lähteelän alueen tutkimuksissa ja koeimeytyksissä todetaan, että tekopohjaveden muodostaminen ei jostain syystä alueella onnistu, voidaan tutkimukset sen jälkeen suunnata Povenkankaan alueelle. Jos näin kävisi, kuluisi Povenkankaan alueen tutkimiseen ja tekopohjavesilaitoksen suunnitteluun ja rakentamiseen yhdyslinjoineen 5-7 vuotta eli oltaisiin jo vuodessa 2020 ennen kuin Povenkankaan laitos voisi aikaisintaan olla käytössä. Tämän vuoksi on joka tapauksessa tarpeellista rakentaa mahdollisimman nopeasti hieman pienemmät vedenottamot nyt jo tiedossa oleville tutkituille alueille Savonlinnan Kaamanniemeen ja Kerimäen Kulennoisharjulle. Näistä saataisiin varsin nopeasti lisäkapasiteettia noin 1600 m3/d. Kulennoisten vedenottamo voisi normaalitilanteessa korvata nykyisen Punkasalmen ottamon, mikäli torjunta-ainepitoisuudet Punkasalmessa nousevat.

4 Keplakon vedenottamon kapasiteetin nostaminen tasolle 1200 m3/d on luontevaa ajoittaa tapahtuvaksi sen jälkeen, kun Lähteelän alueen käytöstä on saatu varmuus. Uuden kalkkikivialkaloinnin ja raudanpoiston sisältävän käsittelylaitoksen rakentaminen Keplakkoon voisi tapahtua vuoden 2015 tienoilla. Mikäli Lähteelästä ei saataisi riittävää kapasiteettia ja jouduttaisiin rakentamaan suurempi tekopohjavesilaitos Povenkankaalle, ei Keplakon vedenottamon kapasiteetin nostaminen enää siinä tilanteessa olisi välttämätöntä Savonlinnan vedenhankinnan kannalta. Enonkosken vedenhankintaa suositellaan varmistettavaksi rakentamalla yhdysvesijohto Savonlinnaan, jolloin samassa yhteydessä kannattaa rakentaa myös siirtoviemäri (PE 160). Myös siinä vaihtoehdossa, että Kotkuunniemeen tehtäisiin uusi vedenottamo (200 m3/d), kannattaa siirtoviemäriputki rakentaa samalla Simanalan kylään saakka, jolloin viemäriin voidaan liittää noin 60 taloutta. Viemärilinjaa on mahdollista jatkaa Makkolaan ja lentoasemalle myöhemmin. Niittylahden vesiosuuskunnan verkosto yhdistetään Savonlinnan verkostoon rakentamalla 3,5 km pitkä yhdyslinja. Samalla Niittylahden vedenottamolta voidaan johtaa vettä Savonlinnan Haapalan linjaan noin 100 m3/d. Jos kaikki kunnat osallistuvat vedenhankinnan varakapasiteetin rakentamiseen vedenkulutuksensa suhteessa, olisi vaikutus veden hintaan 0,25 /m3 ja vesimaksujen korotustarve noin 15 %. Kustannusvaikutusta on pidettävä varsin kohtuullisena lisäkapasiteetin rakentamisesta saatavaan hyötyyn verrattuna. Mikäli hankkeisiin saadaan investointiavustuksia, pienenee kustannusvaikutus vastaavasti. Hankkeiden rahoituksen osalta tehdään erillinen suunnitelma hankkeisiin osallistuvien tahojen keskinäisten neuvottelujen pohjalta. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että investointien rahoitusosuudet määräytyvät investoinneista saatavien hyötyjen suhteessa. Jako voidaan tehdä esimerkiksi kapasiteettivarausten avulla siten, että lisäkapasiteettia tarvitseva laitos varaa osuuden uuden vedenottamon kapasiteetista ja kustannukset jaetaan kapasiteettivarausten suhteessa. Kustannusjako voidaan toteuttaa myös siten, että jokainen kunta toteuttaa omaa varausosuuttaan vastaavan osahankkeen. Hanketta on esitelty kunnan päättäjille Esittelyaineistosta on kopiot esityslistan liitteenä A. Esityslistan liitteenä B on kopioita yleissuunnitelmasta Kerimäen kuntaa koskevilta osin. Ko. yleissuunnitelma on nähtävillä kokonaisuudessaan kokouksessa.

5 Vesihuollon yleissuunnitelmasta on pyydetty kuntien lausuntoja. Esitys: Tekninen lautakunta päättää antaa ko. yleissuunnitelmasta seuraavan sisältöisen lausunnon kunnanhallitukselle: Lautakunta toteaa, että Itä-Savon alueen vedenhankinnan varmistamisen yleissuunnitelmaan liittyy vielä paljon epävarmuustekijöitä ennen kuin koko hanketta pystytään toteuttamaan ja suunnittelemaan. Jo rakennettujen yhdysvesijohtojen toimivuus on pikaisesti testattava ja tarvittaessa rakennettava paineenkorotus- tai vesisäiliöasemia, joilla varmistetaan, että rakennettu yhdysvesijohtolinjoja voidaan hyödyntää nopeasti jo tässä vaiheessa puhtaan veden toimittamiseen molempiin suuntiin maksimaalisesti vakavassa häiriötilanteessa. Pohjavesitutkimuksia on vielä jatkettava koko Itä-Savon pohjavesialueella. Tutkimushanke tulee saada käyntiin pikaisesti EU-rahoituksella ja lautakunnan mielestä Kerimäen tulee olla tässä useampi vuotisessa hankkeessa ehdottomasti mukana. Lautakunta toivoo, että rahoituksen hakijana toimisi suurimpana veden käyttäjänä Savonlinnan kaupunki. Tutkimushankkeesta tulisi laatia yhteinen kuntien välinen aiesopimus. Kerimäen kunnan alueella pohjavesitutkimuksia tulee tehdä vielä luonnonsuojelualueella Keplakon läheisyydessä sijaitsevalla Koholampi-Liippilampi-Haukilampi alueella. Tämän lisäksi pohjavesitutkimuksia on jatkettava Hälvän pohjavesialueella rakentamalla sinne uusi pohjavedenottokaivo. Alueen pohjaveden antoisuus ja laatu olisi koepumppauksilla selvitettävä ja myös laajempi rantaimeytysmahdollisuus Puruvedestä. Kulennoisharjulla on pyrittävä selvittämään mahdollisimman pikaisesti vedenottamon rakentamisen mahdollisuus ja myös pohjaveden antoisuuden määrä sekä ottokaivojen sijainti alueella, koska tiedoilla on merkitystä maa-ainesten ottoon. Alueelle tulee laatia maa-ainestenoton yleissuunnitelma, joka huomioi pohjavesiolosuhteet. Maa-ainestenottoa tapahtuu nykyisin pohjavesialueilla. Kerimäen kunnan kannattaa olla mukana suunnitteilla olevassa Etelä-Savon Poski -projektin toisessa vaiheessa ("Poski II"). Tarkempien tutkimusten kohteeksi projektissa valikoituu potentiaalisia, maa-ainesten ottotoimintaan saatavissa olevia kohteita.

6 Hankkeelle haetaan EU-tukea. Tutkimuskohteet valitaan siten, että ne ovat logistisesti hyödynnettävissä, eikä niiden hyödyntäminen myöskään vaaranna luonto- eikä kulttuuriympäristöä. Projektiin tulee liittymään myös pohjavesitutkimuksia sekä luontovarojen selvittämistä. Kunnanhallitus pyytänee yleissuunnitelmasta Itä-Savon Vesi Oy:n lausunnon. Päätös: Hyväksyttiin KHALL 105 Teknisen lautakunnan pöytäkirjassa mainitut liitteet on jo aiemmin jaettu kunnanhallitukselle kokouksessa yleissuunnitelmaa alustavasti esiteltäessä. Itä-Savon vedenhankinnan turvaamisen yleissuunnitelmasta on saatu myös Itä-Savon Vesi Oy:n lausunto, liite C. Esitys: Kunnanhallitus yhtyy kunnan teknisen lautakunnan ja konserniyhteisö Itä-Savon Vesi Oy:n lausuntoihin ja toteaa, että Itä-Savon alueen vesihuollon turvaaminen myös poikkeustilanteissa on toteutettavissa nyt laaditun yleissuunnitelman linjausten pohjalta alueen kuntien ja vesihuolto-organisaatioiden yhteistyöllä, jota suunnitelmassa jo eri muodoissaan edellytetään. Koko alueen, mutta erityisesti Kerimäen oman väestön puhtaan veden saanti on varmistettava häiriö- ja muissa poikkeusoloissakin yleissuunnitelmaan pohjaavia yksityiskohtaisempia suunnitelmia ja toimenpideohjelmia laadittaessa. Päätös: Hyväksyttiin. ---.