YLEISOHJEITA LUE OHJEET ERITTÄIN HUOLELLISESTI!

Transkriptio

1 ITÄ SUOMEN YLIOPISTO VALINTAKOE Oikeustieteet MALLIVASTAUKSET Nimi: Henkilötunnus: YLEISOHJEITA LUE OHJEET ERITTÄIN HUOLELLISESTI! Lue tarkasti annetut ohjeet ja noudata niitä. Tämän yleisohjeen (2 sivua) lisäksi yksittäisissä tehtävissä saattaa olla lisäohjeita, jotka on otettava huomioon. Jos kokeen aikana ilmenee kysyttävää (esimerkiksi haluat lisää paperia), nouse seisomaan paikallasi pysyen kokeen valvoja saapuu luoksesi. Jokaisella kokeeseen osallistujalla on seuraava materiaali: 1. tämä ohje, joka sisältää tehtävän erillisellä paperilla tehtävä 2 (kohdat A L), 3. erillisellä paperilla tehtävä 3 (kohdat A E), 4. erillisellä paperilla tehtävä 4 (kohdat A C) 5. erillinen aineistomateriaali tehtävään 4 (Lakimies lehden 6/2007 artikkeli, liite 1) sekä 6. ruutupaperia tehtävään 1 vastaamista varten Tarkista, että sinulla on em. materiaali. Vastaa jokaiseen tehtävään. LUE HUOLELLISESTI KYSYMYS ENNEN KUIN RYHDYT VASTAAMAAN. Tehtävään 1 vastataan erilliselle ruutupaperille. Kirjoita vastauksesi jokaiselle riville. Jätä vasempaan sivuun kahden ruudun marginaali. Kirjoita vastauksesi selvällä käsialalla. Tehtäviin 2 4 vastataan kysymyspaperiin ja tehtäviin 3 ja 4 vastataan kysymyspaperissa oleville viivoille. Tehtävien 3 ja 4 vastauksen enimmäispituus on vastaukselle varattu tila. Jokaiseen vastauspaperiin (myös kysymyspaperille vastattaviin) on kirjoitettava oma nimi ja henkilötunnus. Sinun tulee palauttaa jokaisen tehtävän osalta vastauspaperi, johon olet merkinnyt edellä mainitut tiedot (vaikka et olisi vastannut johonkin tehtävään). Täysin virheelliset ja keskenään ristiriitaiset väittämät voivat tietyn tehtävän tai itsenäisen kysymyksen osan kokonaisarvostelussa vähentää tuohon tehtävään tai kysymyksen osaan annettujen oikeiden väittämien tuottamaa pistemäärää. Tehtäviä 1 3 arvosteltaessa otetaan huomioon vain valintakoekirjassa esitetyt tiedot. Tehtävää 4 arvosteltaessa otetaan huomioon vain jaetussa aineistossa esitetyt tiedot. Kustakin tehtävästä (1 4) voi saada enintään tehtävän yhteydessä mainitun määrän pisteitä, yhteensä 42 pistettä. Saadut pisteet kerrotaan kolmella, jolloin valintakokeen pistemäärän yhteenlaskettu maksimipistemäärä on 126 pistettä. Kokeen päättyessä vastaukset jätetään niille osoitetuille paikoille siten, että kukin vastaus tehtäviin 1 4 jätetään omaan kohtaansa. Myös koetta varten jaetut tehtävät, aineisto ja suttupaperit on palautettava niille osoitetuille paikoille. Jos haluat luopua kokeesta, jätä henkilötiedoillasi varustettu vastauspaperi, johon olet selvästi merkinnyt LUOVUN, sille erikseen osoitetulle paikalle. 1

2 Koesalista saa poistua aikaisintaan 30 minuutin kuluttua kokeen alkamisesta. Jokaisen henkilöllisyys tarkastetaan kokeesta poistuttaessa, myös silloin, kun kokelas luovuttaa. Jos poistuttaessa ei ole esitettävänä selvitystä henkilöllisyydestä, se on esitettävä viimeistään klo 14 mennessä oikeustieteiden toimistossa (Yliopistonkatu 2, Aurora II, B rappu). Kaikenlainen vilppi kokeessa on kielletty. suoritus hylätään. Jos vilppiä havaitaan, vilppiä tehneen koe keskeytetään ja Kokeen aikana matkapuhelinten tulee olla suljettuna ja ne on jätettävä laukkuun. Koe kestää neljä (4) tuntia. WC:ssä käynti järjestetään valvottuna kokeen puolessa välissä. TEHTÄVÄ 1 Maksimipistemäärä 10 p. Hallintoasiaa käsittelevien virkamiesten tulee olla esteettömiä. Virkamies ei siten saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Virkamiehen esteellisyyttä kutsutaan usein jääviydeksi. Miksi hallintoasiaa käsittelevien virkamiesten tulee olla esteettömiä? Kenen tehtävänä on todeta virkamiehen esteellisyys ja mitkä ovat virkamiehen esteellisyysperusteet? Selvitä myös, mitä esteellisyysperusteet tarkoittavat. Hallintoasiaa käsittelevien virkamiesten tulee olla esteettömiä, jotta päätöksenteossa voitaisiin sulkea pois asiaankuulumattomat vaikutteet (1 p.) ja näin varmistaa puolueeton menettely (1 p.). Virkamiehen on itse todettava esteellisyytensä (1 p.). Osallisuusjäävi (½ p.) syntyy, jos virkamies tai tämän lähisukulainen on asianosaisena (½ p.). Intressijäävi (½ p.) syntyy, vaikka tehtävällä ratkaisulla ei olisi suoranaista asianosaiskytkentää ratkaisijaan tai tämän lähisukulaiseen. Virkamies on esteellinen, jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen (½ p.). Edustajanjäävi (½ p.) syntyy, kun virkamies on käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai muuhun asiaan liittyvään intressenttiin (½ p.). Palvelussuhde ja toimeksiantojäävi (½ p.) perustuu siihen, että virkamies on palvelussuhteessa tai hallintoasiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai muuhun intressenttiin (½.). Yhteisöjäävi (½ p.) syntyy sen kautta, että virkamiehellä on johtava tai muuten vastuunalainen asema yhteisössä, ja kyseinen yhteisö on hallintoasiassa asianosaisena tai muuna intressenttinä (½ p.). Virasto ja laitosjäävi (½ p.) syntyy, jos virkamies kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan tai vastaavaan toimielimeen ja kysymys on asiasta, joka liittyy tämän viraston tai laitoksen ohjaukseen tai valvontaan (½ p.). Yleislausekkeeseen perustuva jäävi (½ p.) syntyy, jos luottamus virkamiehen puolueettomuuteen käsiteltävässä asiassa vaarantuu muusta kuin edellä jo mainitusta syystä (½ p.). 2

3 TEHTÄVÄ 2 Maksimipistemäärä 12 p. Nimi: Henkilötunnus: Seuraavassa on esitetty väittämiä, joista sinun tulee arvioida, pitävätkö ne paikkansa. Valitse vaihtoehdoista joko oikein tai väärin ja merkitse valitsemasi vaihtoehto rastilla sille varattuun ruutuun. Oikeasta vastauksesta 1 p. Rasti molemmissa ruuduissa tai tyhjä: 0 p. A. Toisin kuin oikeusnormit, hallintopäätökset ja tuomioistuinten ratkaisut ovat yleisiä ja abstrakteja. oikein väärin B. Julkisoikeudessa on johtavana periaatteena pidetty sopimukseen perustuvaa julkisen vallan käyttämistä, jossa viranomainen ottaa huomioon myös nk. julkisen intressin. C. Valtiovallan kolmijako opin mukaisesti lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle, toimeenpanovalta pääministerille ja valtioneuvostolle ja tuomiovalta tuomioistuimille. D. Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on mm. antaa lausuntoja käsittelyynsä tulevien lakiehdotusten suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. E. Laki on ristiriidassa yhdenvertaisuuden periaatteen kanssa, jos se asettaa kansalaisia toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. F. Luottamuksensuojan periaatteen mukaisesti viranomaisten tulee huolehtia luottamuksellisten tietojen salassapidosta ja turvata yksityisyyden suoja esimerkiksi viranomaisessa asioitaessa. G. Hallinnon repressiivisiin oikeussuojakeinoihin kuuluvat mm. kuuleminen, päätösten perusteleminen ja viranomaisten toiminnan julkisuus. H. Eduskunta käyttää finanssivaltaa säätämällä verolakeja, hyväksymällä valtion budjetin ja antamalla suostumuksensa valtion lainanottoon. I. Eduskunnan hyväksyttyä lain, se toimitetaan tasavallan presidentille vahvistamista varten. Presidentin on päätettävä lain vahvistamisesta neljän kuukauden kuluessa. Jos presidentti ei vahvista lakia, se ei voi tulla voimaan. J. Kuntien lisäksi itsehallinnollisia organisaatioita ovat Ahvenanmaan maakunta, evankelis luterilainen kirkko, Suomen Pankki ja Kansaneläkelaitos. K. Perustuslain 124 :n mukaan julkista valtaa voi käyttää vain viranomainen. L. Normiristiriitatilanteessa uudempi yleisäännös syrjäyttää vanhemman erityissäännöksen. 3

4 TEHTÄVÄ 3 Maksimipistemäärä 10 p. Nimi: Henkilötunnus: Vastaa selkeästi seuraavassa tehtävässä kuhunkin tyhjään kohtaan varattuun tilaan ja vain siihen. Muutoin annettuja vastauksia ei oteta arvostelussa huomioon. Vääristä vastauksista ei aiheudu miinuspisteitä. A. Valtio oikeus jakaantuu kahteen päälohkoon, jotka ovat valtiosääntöoikeus (1 p) ja hallinto oikeus (1 p). B. Suomen Pankin pankkivaltuutetut valitsee eduskunta (1 p) ja pankkivaltuutettuja on 9 (1 p) kappaletta. C. Kansanedustajien käytössä on lakialoitteiden lisäksi kaksi eri aloitemuotoa, jotka ovat talousarvioaloite (1 p) ja toimenpidealoite (1 p). D. Yleisiä laillisuuden valvontaviranomaisia Suomessa ovat valtioneuvoston oikeuskansleri (1 p) ja eduskunnan oikeusasiamies (1 p). E. Yleisiä hallintotuomioistuimia Suomessa ovat korkein hallinto oikeus (1 p) ja alueelliset hallintooikeudet (1 p). 4

5 TEHTÄVÄ 4 Maksimipistemäärä 10 p. Nimi: henkilötunnus: Oheisena on Lakimies lehden numerossa 6/2007 julkaistu Päivi Tiilikan Lectio praecursoria, jonka hän piti väitöstilaisuudessaan. Kirjoittaja esittää artikkelissa väitöskirjaansa perustuvia näkökohtia sananvapaudesta ja yksilön suojasta. Vastaa artikkelin perusteella alla oleviin kysymyksiin vastausta varten varatussa tilassa. A. Mitä perus ja ihmisoikeuksia liittyy oheisen artikkelin kirjoittajan mukaan lehtiartikkelin aiheuttaman kärsimyksen korvaamiseen? - sananvapaus (1 p) - yksilön / yksityiselämän suoja (2 p) - kunnian / maineen suoja (1 p) - (rikosoikeudellinen laillisuusperiaate) (1 p, bonusta jolla lisää pisteitään, jos ei ole saanut täysiä) B. Mikä yhteys on artikkelin mukaan teon rangaistavuudella ja tekijän saamalla rangaistuksella ja oikeudella vahingonkorvaukseen? - teon on oltava yleensä rangaistava (2 p) - tekijän ei ole välttämättä saatava rangaistusta (2 p) C. Voiko artikkelin mukaan henkilö saada vahingonkorvauksen, vaikka teko (loukkaavan lehtiartikkelin kirjoittaminen) ei ole rangaistava? - lehtiartikkelin ei tarvitse olla rangaistava, jos kyse on ihmisarvon vakavasta loukkaamisesta tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta (2 p) 5

6 LIITE 1 Lakimies 6/2007 s Päivi Tiilikka Sananvapaus ja yksilön suoja. Lehtiartikkelin aiheuttaman kärsimyksen korvaaminen * 1. Väitöskirjatutkimukseni kohteena on se, millä edellytyksillä aikakautisen lehden julkaisija, päätoimittaja, toimittaja tai muu toimitustyöhön osallistunut on velvollinen korvaamaan lehtiartikkelin aiheuttaman kärsimyksen ja vastaavasti, milloin lehtijutun kohteella on oikeus saada korvausta sen aiheuttamasta kärsimyksestä. Lehtiartikkelilla ja lehtijutulla tarkoitan tutkimuksessani toimituksellista tekstiä tai kuvaa taikka näiden muodostamaa kokonaisuutta. Kysymyksenasetteluni on vahingonkorvausoikeudellinen. Kysymystä siitä, minkälainen menettely laukaisee velvollisuuden korvata lehtijutun aiheuttaman kärsimyksen, ei kuitenkaan voida ratkaista yksinomaan vahingonkorvausoikeudellisen normiston ja periaatteiden nojalla. Vahingonkorvauslain ohella joukkoviestinten oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelee esimerkiksi vuoden 2004 alusta voimaan tullut laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003). Sen mukaan lehden julkaisija vastaa yleisön saataville toimitetun viestin sisällöstä aiheutuneen vahingon korvaamisesta myös silloin, kun vahinko on muun kuin työntekijän tai vahingonkorvauslaissa tässä suhteessa työntekijään rinnastettavan tahon aiheuttama. Sananvapauslaissa säännellään myös esimerkiksi lehden päätoimittajan oikeuksia ja velvollisuuksia sekä oikeutta lähdesuojaan ja anonyymiin ilmaisuun. Koska lehtijuttujen laatimisessa ja julkaisemisessa on kysymys perus- ja ihmisoikeutena turvatun sananvapauden käyttämisestä ja koska yksilön oikeus yksityiselämän ja kunnian suojaan on perus- ja ihmisoikeutena turvattu, perus- ja ihmisoikeuksien tulkintavaikutus on tutkimuksessani varsin vahvasti esillä. Kärsimyksen korvattavuuden edellytykset ovat kuten aikaisemminkin edelleen vahvasti sidotut kärsimystä aiheuttaneen teon rangaistavuuteen. Tämän vuoksi korvausvastuun perustavan menettelyn selvittäminen edellyttää kärsimystä aiheuttaneiden loukkaustekojen rangaistavuuden arviointia. Lehtien julkaisutoiminnassa aiheutetun kärsimyksen korvaamisvastuun perustavia rikoksia ovat tyypillisesti yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8; 531/2000) sekä kunnianloukkaus ja törkeä kunnianloukkaus (RL 24:9 10; 531/2000). Vuoden 2006 alusta voimaan tullut uusi kärsimyksen korvaamista koskeva vahingonkorvauslain 5 luvun 6 pykälä (509/2004) kuitenkin mahdollistaa kärsimyksen korvaamisen teon rangaistavuudesta riippumatta silloin, kun kysymyksessä on pykälässä mainittuihin rangaistaviin tekoihin rinnastuva ihmisarvon vakava loukkaaminen tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. 2. Kärsimyskorvauksen tarkoituksena on henkilöön kohdistuneen loukkauksen hyvittäminen. Kärsimyksestä suoritettavalla korvauksella loukkauksen uhri saa rahallisen hyvityksen hänen itsetunnolleen ja ihmisarvolleen aiheutuneesta loukkauksesta ja loukkauksen aiheuttamasta pelosta, nöyryytyksestä, häpeästä tai muunlaisesta henkisestä kärsimyksestä. Lisäksi kärsimyksen korvaamisella voidaan nähdä symbolista merkitystä, kun lailla turvattu oikeus kärsimyskorvaukseen merkitsee oikeusjärjestyksen suomaa vahvistusta sille, että tietynlaiset henkilöön kohdistuvat loukkaukset ovat yhteiskunnan näkökulmasta moitittavia. Loukkauksen uhrille tuomittu kärsimyskorvaus merkitsee siten myös eräänlaista moraalista hyvitystä, kun tuomioistuimen kautta todetaan, että loukkausteko oli väärä ja oikeudeton. 3. Perustuslaissa turvattujen yksityiselämän ja kunnian suojaamisen on katsottu edellyttävän valtiolta aktiivisia toimenpiteitä näiden oikeuksien suojaamiseksi toisten taholta tulevia loukkauksia vastaan. Vahingonkorvaus on rangaistusseuraamusten ohella keino, jolla näitä oikeuksia voidaan suojata. Toisaalta liian helposti syntyvä tai liian suuri vahingonkorvausvastuu olisi sananvapaus-perusoikeuden kannalta ongelmallinen. Sananvapaudesta puhuttaessa ei myöskään tule unohtaa, että siinä on kysymys paitsi sananvapauden käyttäjän oikeudesta ilmaista erilaisia tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä, myös yleisön oikeudesta saada vastaanottaa niitä. Yleisön tiedonsaantioikeus tuokin korvattavuusharkintaan viestin ilmaisijan ja lehtijutun kohteen oikeuksien lisäksi yhden lisänäkökulman. * Lectio praecursoria Helsingin yliopistossa pidetyssä väitöstilaisuudessa, jossa kirjoittaja puolusti väitöskirjaansa Sananvapaus ja yksilön suoja. Lehtiartikkelin aiheuttaman kärsimyksen korvaaminen, WSOYpro, Vantaa

7 4. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on 2000-luvulla tapahtunut yksilön suojaa suhteessa sananvapauteen vahvistanut kehityspiirre. Yksityiselämän ja maineen suojaa suhteessa sananvapauteen ei ole enää pidetty pelkästään sananvapauden hyväksyttävinä rajoitusperusteina vaan itsenäisinä, Euroopan ihmisoikeussopimuksen kahdeksannen artiklan perusteella suojattavina oikeuksina. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on uusimmassa ratkaisukäytännössään edellyttänyt, että näiden oikeuksien toteutumista turvataan tehokkaalla ja tarpeeksi täsmällisellä lainsäädännöllä. Yksityiselämän suojan osalta keskeiseksi ratkaisukriteeriksi on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettu julkaistavan seikan merkitys yleisesti kiinnostavalle keskustelulle, joksi ei suinkaan ole katsottu kaikkia asioita, jotka ihmisiä ylipäätään kiinnostavat, vaan yleiseltä kannalta merkittävä keskustelu. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä yleisesti merkittäviä keskustelunaiheita ovat olleet muun muassa politiikkaan, viranomaisten toimintaan, luonnonsuojeluun, ihmisten terveyteen, elinkeinotoimintaan ja kuluttajien oikeuksiin liittyvät aihepiirit. Pelkästään sensaationhakuisen mediatoiminnan piirissä esitetyt yksityiselämän paljastukset eivät ole nauttineet suurta sananvapauden suojaa, vaan näissä tapauksissa yksityiselämän suoja on saanut vahvemman aseman. Yhtenä kehityspiirteenä näkyy myös henkilön valokuvan jossain määrin suurempi suoja verrattuna tekstin muodossa julkaistuun tietoon. Kunnian suojan osalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut suuren painoarvon sille, onko journalisti toiminut vilpittömässä mielessä jakaakseen tietoa yleisesti kiinnostavasta asiasta ja onko journalisti perustellusti voinut pitää tietolähteitään luotettavina ja esittämiään tietoja todenperäisinä. Ihmisoikeustuomioistuin on edellyttänyt sitä tarkempaa lähdekritiikkiä, mitä vakavammasta väitteestä on kysymys. Kohtuuttoman pitkälle menevä tietojen varmistamisvelvollisuus voisi kuitenkin ehkäistä sananvapauden oikeutettua käyttämistä. Tämän vuoksi journalisti voidaan tuomita esimerkiksi haastateltavien lausumien toistamisen tai tietolähteiltä saadun tiedon eteenpäin levittämisen johdosta vain poikkeuksellisesti. 5. Nykyinen kärsimyksen korvaamista koskeva säännös (VahL 5:6) tuli voimaan viime vuoden alusta. Sitä valmisteltaessa katsottiin, että kärsimyksen korvattavuus on perusteltua kytkeä loukkausteon rangaistavuuteen, koska suurimmassa osassa tapauksia rikostunnusmerkistöt kattavat sellaisen henkilöön kohdistuvan oikeudenvastaisen menettelyn, johon on aiheellista liittää oikeus korvaukseen kärsimyksestä. Rikostunnusmerkistöjä voitiin lainvalmistelussa edustetun käsityksen mukaan pitää myös tarkoituksenmukaisena keinona rajata kärsimyksen korvattavuutta ja edistää soveltamiskäytännön yhdenmukaisuutta ja ennakoitavuutta. Esitöiden mukaan rangaistavaksi säädettyyn tekoon kytkeytyvän kärsimyksen korvaamisvelvollisuuden osalta ei kuitenkaan edellytetä, että loukkaaja tosiasiallisesti tuomitaan rikoksestaan rangaistukseen. Merkitystä ei ole myöskään sillä, jos syyteoikeus on vanhentunut tai tekijä ei ikänsä tai mielentilansa vuoksi ole rikosoikeudellisessa vastuussa teostaan. Vahingonkorvauslain esitöissä ei otettu kantaa siihen, edellyttääkö kärsimyksen korvaamisvelvollisuus sitä, että objektiivisen rikostunnusmerkistön mukainen teko on tehty tahallisesti, jos teon rangaistavuus edellyttää tahallisuutta. Tällä seikalla on lehdistön vahingonkorvausvastuun osalta olennainen merkitys, koska yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen ja kunnianloukkaus ovat vain tahallisina rangaistavia. Väitöskirjassani olen päätynyt siihen, että teon rangaistavuuteen perustuva kärsimyksen korvaamisvelvollisuus edellyttää tahallisuutta silloin, kun teko on vain tahallisena rangaistava. Tämä tarkoittaa sitä, että loukkauksen uhrilla ei ole oikeutta kärsimyskorvaukseen rangaistavaksi säädetyn teon perusteella, jos kunniaa tai yksityiselämää objektiivisesti loukkaava teko on tehty vain tuottamuksellisesti. Tällöin voi olla kysymyksessä esimerkiksi tilanne, jossa valheellisen tiedon julkaisijan tahallisuus ei kata tiedon valheellisuutta tai rikostuomiosta uutisoitaessa julkaistaan tuottamuksesta väärän henkilön nimi tai valokuva. Toimittaja saattaa myös huolimattomuuttaan erehtyä yksityiselämää koskevien tietojen julkaisemissuostumuksen olemassaolosta. 6. Rikokseen kuuluvan syyksiluettavuusasteen edellyttäminen korvausvastuun perustetta koskevassa harkinnassa voi johtaa vahingonkorvausoikeuden yleisten näkökohtien kannalta vaikeasti perusteltavaan lopputulokseen. Esimerkiksi kärsimyksen aiheuttaminen objektiivisen rikostunnusmerkistön mukaisella teolla huolimattomuudesta tai törkeästä huolimattomuudesta voittoa tavoittelevassa liiketoiminnassa, julkaisijayhtiön mahdollisuudet kontrolloida ja organisoida toimintansa virheiden välttämiseksi, liiketoiminnan harjoittajalle yleensä asetettu velvollisuus korvata tuottamuksellisesti aiheuttamansa ja toimintansa riskipotentiaalin piiriin kuuluvat vahingot sekä loukkauksen uhrin usein olemattomat mahdollisuudet estää vahingon syntyminen puoltaisivat korvausvastuun langettamista. Julkaisutoiminnan harjoittajalla on myös mahdollisuus pulveroida vahinkokustannukset lukijayhteisön maksettavaksi lehtien 7

8 hinnoittelun kautta. Lisäksi lehden julkaisija saattaa saada taloudellista hyötyä kärsimystä aiheuttaneen lehtijutun julkaisemisen johdosta. Vahingonkärsijän kannalta puolestaan ei välttämättä ole suurta merkitystä, onko loukkausteko tehty tahallisesti vai esimerkiksi törkeästä huolimattomuudesta, vaikkakin tarkoituksellinen loukkaaminen voi aiheuttaa vielä suurempaa kärsimystä kuin tuottamuksellinen loukkaus. Kärsimyksen korvaamisen tavallista tuottamusvastuuta korkeampaa kynnystä korostaa vielä se, että teon rangaistavuuden harkintaan on sovellettava rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta. Tekoa ei voida todeta rangaistavaksi vain sen vuoksi, että vahingonkorvausoikeuden yleiset periaatteet puoltaisivat korvausvastuun langettamista ratkaistavana olevassa tilanteessa. 7. Lehdistön oikeus anonyymiin ilmaisuun voi vaikeuttaa teon rangaistavuuden edellyttämän tahallisuuden näyttämistä. Anonyymin julkaisemisen oikeutta on käytetty esimerkiksi tilanteissa, joissa julkaistaan nimettömiltä lähteiltä saatuja tietoja mainitsematta lehtijutun laatijan nimeä. Teon rangaistavuus voi puuttua tai sitä ei useinkaan voida näyttää toteen tapauksissa, joissa lehtijuttu on usean journalistin yhteistoiminnan tulos. Ei ole helppoa selvittää, onko kenenkään yksittäisen journalistin osuus ollut rikostunnusmerkistön ja sen edellyttämän syyksiluettavuusasteen mukainen, vai onko loukkaava viesti julkaistu esimerkiksi rikostunnusmerkistön ulkopuolelle jäävien tai useiden tuottamuksellisten tekojen summana. Päätoimittajarikkomuksen puolestaan ei ainakaan sananvapauslain esitöissä katsottu olevan kärsimyksen korvaamiseen johtava rikos, eikä päätoimittajarikkomusta sananvapauslain esitöiden mukaan ole edes käsillä, jos varsinaista päärikosta ei osoiteta tapahtuneen. Lisäksi on mahdollista, että vuoden 2004 alusta voimaan tulleen rikosoikeudellista tahallisuutta koskevan sääntelyn (RL 3:6 ja RL 4:1; 515/2003) myötä yksityiselämää loukkaavan tiedonlevittämisen ja kunnianloukkausrikosten edellyttämä tahallisuus on aikaisempaa harvemmissa tapauksissa käsillä. 8. Uuden VahL 5:6:1:n 4-kohdan mukaan kärsimyksen korvaamista voidaan kuitenkin harkita teon rangaistavuudesta riippumatta, jos kysymyksessä on vahingonkorvauslaissa mainittuihin rangaistaviin tekoihin rinnastuva ihmisarvon vakava loukkaaminen tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Väitöskirjassani esitän, että tämän soveltamisalaltaan suppeaksi tarkoitetun säännöksen soveltamista voidaan harkita esimerkiksi tapauksissa, joissa teko täyttää objektiivisen rikostunnusmerkistön, mutta teon rangaistavuuden edellytyksenä oleva tahallisuus puuttuu. Kysymykseen voi tulla paitsi yksittäisen henkilön törkeällä huolimattomuudella aiheuttama vakava ihmisarvon loukkaus, myös julkaisutoiminnan harjoittajan toiminnassa ilmennyt kumulatiivinen törkeä huolimattomuus. Esimerkiksi anonyymin julkaisemisen tilanteessa vahinkoriski on usein tavanomaista suurempi, mikä yhdistettynä esimerkiksi loukkaavan väitteen vakavuuteen ja sen todenperäisyyden liian vähäiseen varmistamiseen saattaa puoltaa vahingonaiheuttajan tai julkaisutoiminnan harjoittajan toiminnan arvioimista törkeän huolimattomaksi. Samoin erityisen riskialttiiden menettelytapojen suosiminen saattaa puoltaa vahingon aiheuttamisen arvioimista törkeän huolimattomaksi. Uutuussäännöksen soveltamisala on kuitenkin tarkoitettu suppeaksi ja sen soveltaminen edellyttää ihmisarvon vakavaa loukkaamista, mikä saattaa karsia osan objektiivisen rikostunnusmerkistön täyttävistä loukkausteoista sen soveltamisalan ulkopuolelle. Säännöksen käyttäminen lehdistön korvausvastuun arvioinnissa mahdollistaa teon rangaistavuutta edellyttävää korvausperustetta paremmin vahingonkorvausoikeuden yleiset periaatteet ja viimeaikaiset kehityspiirteet huomioon ottavan arvioinnin ja korvausvastuun tuomitsemisen esimerkiksi tahallisuutta lähellä olevissa törkeän huolimattomuuden tilanteissa. 8