Neandertalinihminen oli nykyihmistä voimakkaampi ja sen aivot olivat isommat. Silti se oli evoluution

Transkriptio

1 Arkeologia Neandertalinihminen oli nykyihmistä voimakkaampi ja sen aivot olivat isommat. Silti se oli evoluution Nykyihmisen lähintä sukulaista, neandertalinihmistä, pidettiin pitkään jonkinlaisena evoluution umpikujana. Mitä enemmän lajista saadaan selville, sitä enemmän kuitenkin ihmetyttää, miksi juuri se kuoli sukupuuttoon ja nykyihminen jäi eloon. Eurooppa/1856 Tutkijat olivat vähitellen alkaneet kyseenalaistaa kristillisen käsityksen, jonka mukaan kasvit, eläimet ja ihmiset oli luotu kerralla sellaisiksi kuin ne olivat ja ne olivat siksi muuttumattomia. Uudet luulöydöt pakottivat tarkistamaan käsitystä. Ihminen olikin kehittynyt kymmenientuhansien vuosien aikana alkeellisesta muinaisihmisestä Homo sapiensiksi. Rasmus Kragh Jacobsen Opettaja Johann Karl Fuhlrott kiiruhti eteenpäin elokuun kuumuudessa. Läheisen kivilouhoksen työntekijät olivat tuoneet hänelle luita ja kallon, joiden he uskoivat olevan peräisin karhulta. Luonnontieteistä kiinnostunut Fulhrott oli kuitenkin sitä mieltä, että kallo oli inhimillistä alkuperää, vaikka se oli paksu ja silmäaukkoja kehystivät voimakkaat kulmakaaret. Fuhlrott uskoi, että kallo oli kuulunut muinaiselle ihmiselle. Luut olivat kui tenkin löytyneet jo viikkoja aiemmin, ja mahdolliset muut jäännökset olivat saattaneet tuhoutua. Düsseldorfin lähellä Neanderin laaksossa sijainnut Feldhoferin louhos oli luonnonkauniissa paikassa, jossa joki mutkitteli 50 metriä syvässä, jyrkkäseinäisessä uomassa. Alueen kaksi vesiputousta ja yhdeksän kallioluolaa olivat vetäneet jo vuosia puoleensa maisemamaalareita ja retkeilijöitä. Nykyisin kivilouhosta ei enää ole ja korkeuserot paikalla ovat pienemmät, mutta vuonna 1856 Fuhlrott joutui vie 60 Historia Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

2 pian täällä? Geenitekniikka voi tarjota keinot palauttaa neandertalilainen elävien kirjoihin. Neandertalilaiset hallitsivat Eurooppaa vuotta. Scanpix/spl & Ullstein Bild Print: tre Status: Er PDFet Layout: cyt Red.sek: er Taitavasti työstetyt työkalut kuten kuvan piikivinen käsikirves, ovat hyvin yleisiä löytöjä neandertalilaisten asuinpaikoissa. Scanpix/SPL & Neanderthal Museum/H. Neumann lä laskeutumaan hankalasti alas kalliojyrkännettä Kleine Feld hoferiksi eli pieneksi Feldhoferiksi kutsuttuun luolaan, joka sijaitsi 20 metrin korkeudella joenpinnasta. Oppaana toimivat kaksi kivimiestä näyttivät, missä luut olivat olleet, mutta sieltä ei löytynyt enää juuri mitään. Fuhl rottin hallussa oli kuitenkin kallon yläosa, reisiluut, viisi käsivarren luuta, lantioluu sekä osia lapa- ja kylkiluista. Luut herättivät kysymyksiä Fuhlrott toimitti luut arvostetulle anatomian tutkijalle Hermann Schaaffhausenille, joka työskenteli Bonnin yliopistossa. Schaaffhausen kiinnostui löydöstä heti ja tutkittuaan luiden mittoja ja suhteita vakuuttui siitä, että ne olivat ihmisen. Hän ei vain osannut sanoa, millaisesta ihmisestä oli kyse. Nykyisin tutkijat tietävät, että luut kuuluivat nykyihmisen eli Homo sapiensin lähimmälle sukulaiselle, neandertalinihmiselle, ja ihmisen kehityksestäkin tiedetään paljon enemmän. Kun Fuhl rott löysi luut vuonna 1856 kolme vuotta ennen kuin Charles Darwin julkaisi evoluutiota käsittelevän teoksensa Lajien synty ajatus muista ennen eläneistä ihmislajeista oli vielä mahdoton. Neandertalaisen luita oli itse asiassa löydetty jo aikaisemminkin: vuonna 1829 Belgiasta lapsen kallo ja vuonna 1848 Gibraltarilta täysikasvuisen yksilön kallo. Niitä ei kuitenkaan juuri ollut käsitelty tieteellisissä julkaisuissa. Walesista vuonna 1823 esiin kaivettua vuotta vanhaa nykyihmisen luurankoakin pidettiin pitkään vain roomalaisen prostituoidun jäännöksinä luvun alussa ei yksinkertaisesti osattu kuvitella, että ihmislajeja olisi Historia Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

3 Arkeologia voinut olla useita. Tutkijat keskittyivät lähinnä kiistelemään ihonväriin perus tuvasta rotujärjestelmästä, jossa euroop palaiset olivat tietenkin huipulla. Poh jimmiltaan kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että ihminen oli säilynyt samanlaisena siitä asti, kun hänet oli luotu. Pystyäkseen selittämään luiden ole massaolon Schaaffhausen tutki vanhoja kirjoituksia, ja hän löysi muun muassa Caesarin sanat barbaareista, joiden sil mät säkenöivät villisti niin, että rooma laiset sotilaat joutuivat kauhun valtaan ja koko armeija hajosi. Vielä pahempia olivat iiriläiset: he olivat Caesarin mu kaan hurjia kannibaaleja, joille oli kun nia ahmia vanhempiensa ruumiita. 4. helmikuuta 1857 Schaaff hausen ja Fuhlrott esittelivät luut Preussin lääke tieteellisen ja luonnonhistoriallisen seu ran kokouksessa Bonnissa. Kukaan ei ol lut nähnyt mitään vastaavaa, ja teoria muinaisihmisistä torjuttiin. Joidenkui den osallistu jien mielestä kaarevat reisi luut viittasivat kasakkaan, joka oli haa voittunut ja piiloutunut luolaan. Brittigeologi Charles Lyell osoitti vuonna 1863, että luiden kemiallisten muutosten perusteella löydön täytyi olla hyvin vanha. Vuonna 1864 irlantilainen anatomi William Kingkin totesi, että ky seessä täytyi olla jo hävinnyt ihmislaji, jolle hän antoi tieteellisen nimen Homo neanderthalensis. Maineikas saksalainen vastusti Vaikutusvaltainen saksalainen patologi Rudolph Virchov vastusti jyrkästi uusia näkemyksiä. Hän esitti, että luut olivat Fyysisesti voimakkaampi ja aivoiltaan isompi neandertalinihminen olisi teoriassa voinut hyvin syöstä lähisukulaisensa sukupuuttoon. M itä enemmän neandertalinihmisestä on saatu selville, sitä kummallisemmalta lajin kohtalo on alkanut näyttää. Miksi juuri se kuoli sukupuuttoon ja nykyihminen jäi eloon? Neandertalinihmisellä oli puolellaan monta etua: Luut ja nivelet olivat vankat. Käsivarret ja jalat olivat lyhyet ja vahvat. Kädet olivat pienet mutta lihaksikkaat. Leveä nenä lämmitti mukavasti kylmän sisäänhengitysilman, ja kuuloaisti pystyi erottamaan äänestä pienetkin eroavaisuudet, mikä oli edellytys sanojen erottamiselle toisistaan. Vahvuuksistaan huolimatta neandertalilainen ei kyennyt voittamaan nyky ihmistä, joka oli luovempi ja nopeampi sopeutumaan. Se myös sai apua neandertalilaiselta, sillä lajit ilmeisesti ristey tyivät. Nykyhminen sai tällöin geenejä, jotka auttoivat sitä selviämään uusista taudinaiheuttajista. Neandertalilainen Lihaksikas ja isoaivoinen Pituus: Keskimäärin noin 165 senttimetriä. Aivot: Pitkänmallisen kallon aivot olivat 5 10 prosenttia isommat kuin nykyihmisellä. Kuulo: Terävä kuulo oli kielen edellytys. Nenä: Sisäänhengitys ilma lämpeni ison ja leveän nenän onkaloissa, mikä oli etu kylmissä oloissa. Keho: Lihaksikas ja vankkaluinen. Noin 25 prosenttia painavampi kuin nykyihmisellä. Kädet: Lyhyet, leveät ja erittäin voimakkaat. Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Erinoma sopeutumisinkeykn y Nykyihminen Pituus: Esihistoriallisella ajalla keskipituus oli 165 senttimetrin tienoilla. Aivot: Kyky ajatella luovasti, ratkaista ongel mia ja tehdä keksintöjä. Sisäkorva: Sisäkorvan tarkka tasapainoelin auttaa juoksemisessa. Keho: Kevytrakenteinen, hoikka ja notkea. Soveltuu hyvin esimerkiksi pitkän matkan juoksuun. Olkanivel: Erittäin liikkuva. Sen ansiosta ihminen pystyy esimerkiksi heittämään keihästä tarkasti. Ullstein Bild & South Tyrol Museum of Archaeology/A. Ochsenreiter Vahvempi hävisi kisan 170 cm 160 cm 150 cm 140 cm 130 cm 120 cm 110 cm 100 cm 90 cm 80 cm 70 cm 60 cm 50 cm 40 cm 30 cm 20 cm 10 cm 0 cm Copyright Världens Historia/Bonnier Publications

4 Ullstein Bild & South Tyrol Museum of Archaeology/A. Ochsenreiter sairaan ihmisen jäännökset. Vuosien mittaan kävi kuitenkin selväksi, että laaksosta löydetty erikoinen luuranko ei ollut suinkaan ollut ainut. Eri puolilla Eurooppaa tehtyjen löytöjen perusteella tutkijoille muodostui vähitellen kuva sukupuuttoon kuolleesta kansasta, jonka elinalue oli ulottunut Atlantin rannikolta Uzbekistaniin ja Israeliin. Lounais-Ranskassa ja Kroatiassa Gibraltar Lajin nimi juontuu laaksosta, jonka kivilouhoksesta vuonna 1856 löytyi kallo vuotta sitten neandertalinihmisen rippeet olivat vetäytyneet luolaan Gibraltarille. Engisin luola Neanderin laakso Neandertalilaisten elinaikana Eurooppa oli harvaan asuttu. Scanpix/SPL & CLAUS LUNAU Ensimmäinen löytö tehtiin vuonna 1829, mutta silloin sen merkitystä ei tajuttu. tehdyissä kaivauk sissa löytyi taidokkaita kiviveitsiä ja keihäänkärkiä. Luista päätellen lajin edustajat olivat olleet voimakkaita, vankkarakenteisia ja karkeapiirteisiä ihmisiä, jotka metsästivät peuroja, villasarvikuonoja ja mammutteja. Vuonna 1909 ranskalainen Marcellin Boule esitti oman käsityksensä neandertalinihmisestä. Boule työskenteli Luonnonhistoriallisen museon paleontologina Pariisissa, ja hän julkaisi analyysin vuotta aiemmin löydetystä lajin siihen asti täydellisimmästä luurangosta. Nykyisin tiedetään, että kyse oli noin 40-vuotiaan nivelreumasta kärsineen miehen luurangosta, mutta Boule oletti, että köyry selkäranka oli lajityypillinen piirre. Hän piti siksi neandertalinihmisiä vaivalloisesti löntystävinä, hidasälyisinä apina ihmisinä ja sijoitti ne ihmisen sukupuussa kauas nykyihmisestä. Boule pani kyllä merkille, että neander ta lilaisen aivot olivat suuremmat kuin nykyihmisen, mutta hän väitti, että muinaisihmisen aivoista puuttuivat kuitenkin olennaiset inhimilliset osat. Boulen käsitys oli vallalla toiseen maailmansotaan asti, jolloin uusi antropologisukupolvi hylkäsi perinteisen rotukäsitteen ja alkoi luokitella ihmisiä enemmänkin käyttäytymisen kuin ihonvärin tai anatomian perusteella. Irakista Shanidarista ja luvuilla tehdyt löydöt mullistivat käsityksen neandertalinihmisestä. Tuolloin yhdysvaltalainen arkeologi Ralph Solecki ryhmineen löysi Zag rosvuorilla sijaitsevasta luolasta luurankoja, joissa oli merkkejä haavoista ja vammoista. Suurimmat vammat olivat yksilöllä, jolta oli amputoitu käsi. Tutkimuksissa selvisi, että tämä oli elänyt vielä 20 vuotta toimenpiteen jälkeen. Muut ryhmän jäsenet olivat ilmeisesti huolehtineet vammautuneesta toveristaan. Huolenpito oli käsitetty aiemmin vain nykyihmiselle ominaisena piirteenä. Lisäksi yksi yksilö oli ilmeisesti saanut hautaansa kukkia, mikä viittaa hautaus rituaaleihin ja jonkinlaiseen käsitykseen tuonpuoleisesta elämästä. Elinalueena ainakin koko Manner-Eurooppa Neandertalilaiset levittäytyivät kaikkialle mantereen niihin osiin, joissa ei ollut jäätä. Vindijan luola Eniten neandertalinihmisen luita on löydetty Kroatiassa sijaitsevasta luolasta. Neandertalinihminen eli lihasta Nykyisin tutkijat pitävät varmana, että neandertalinihmiset hautasivat vainajansa. Joillakin seuduilla vainajat näyttävät olevan aseteltu huolellisesti sikiöasentoon. Arkeologi Richard Klein on tosin todennut, että tapa ei ehkä niinkään kerro muinaisihmisen henkisestä kulttuurista vaan sille saattoi olla käytännöllinen selitys: haisevasta ruumiista oli pakko päästä eroon ja voimien säästämiseksi maahan kaivettiin mahdollisimman pieni onkalo. Irakin löytöjen jälkeen neandertalinihmistä alettiin pitää kehittyneenä lajina, joka oli vain muutaman askelen jäljessä Euroopan ensimmäisistä nykyihmisistä. Uusilla ajoitusmenetelmillä nuorimpien löytöjen iäksi saatiin noin vuotta, kun taas vanhimmat olivat yli vuotta vanhoja. Lajia arveltiin nykyihmisen suoraksi edeltäjäksi. Moni seikka viittasi siihen, että neandertalinihminen oli taitava metsästäjä. Se pystyi tappamaan monen Luu- ja kiviaseet Neandertalinihmisten ravinto koostui pääasiassa lihasta, ja riistan metsästys vaati aseita. Scanpix/SPL Historia Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications -

5 Arkeologia Neandertalinhimisen kallo Pitkässä kallossa oli tilaa isoille aivoille. laisia saaliseläimiä biisonista isokauriiseen. Se käytti metsästystekniikkaa, joka edellytti koordinoitua yhteistoimintaa. Osa ryhmästä ajoi saalis eläimet metelöimällä kohti toisia metsästäjiä, jotka tappoivat ne terävillä keihäillään. Elämä oli kovaa ja luunmurtumat tavallisia. Kaikesta päätellen neandertalilaiset osasivat arvostaa myös kauneutta, sillä kaivauksissa on löydetty ilmeisesti koruina käytettyjä värjättyjä kotiloita. Vaellushaluisten jälkeläisiä Käsitystä neandertalinihmisestä muuttui jälleen 1980-luvulla, kun uusiseelantilainen geneetikko Allan Wilson osoitti, että kaikki nykyisin elävät ihmiset polveutuvat samasta kantaäidistä, joka eli Afrikassa alle vuotta sitten. Myös nykyihminen oli kehittynyt Afrikassa ja levittäytynyt sieltä myöhemmin muille 64 Historia Nykyihmisen kallo Voimakkaat kulmakaaret olivat tunnusomainen piirre. Luista voi lukea ihmisen tarinan Neandertalinihmisen fossiileista on pystytty päättelemään monia seikkoja muinaisen lajin anatomiasta ja elinoloista. Art Archive & Scanpix/SPL mantereille. Nykyihminen ei voinutkaan siksi polveutua neandertalilaisesta. Monet tutkijat suhtautuivat Wilsonin tutkimuksiin torjuvasti, mutta Chris Stringer Lontoon luonnonhistoriallisesta museos ta puolsi Wilsonin väitettä. Stringerin omat tutkimukset nimittäin viittasivat myös siihen suuntaan, ettei nykyihminen voinut olla kehittynyt neandertalinihmisestä Euroopassa vaan sen täytyi olla afrikkalaista alkuperää. Mutta jos neandertalinihminen ei ollut nykyihmisen edeltäjä, mikä se sitten oli? Vastausta on etsitty viime vuosikymmenet Burgosin lähellä Pohjois-Espanjassa sijaitsevasta luolastosta. Luolastossa eli vuotta sitten vankkarakenteinen ihmislaji, jonka yksilöt olivat noin 175 senttiä pitkiä ja painovat osapuilleen 95 kiloa. Heidän aivonsa olivat suurin piirtein samankokoiset kuin nyky ihmisellä. He elivät perheryhminä ja luultavasti kykenivät viestimään. Tällä Homo heidelbergensikseksi eli heidelberginihmiseksi kutsutulla lajilla oli myös samoja piirteitä kuin neandertalin ihmisellä. Heidelberginihmisen fossiileja on löydetty myös Afrikasta, ja ne ovat vanhempia kuin espanjalaiset fossiilit. Lajia pidetäänkin nykyisin sekä nykyihmisen että neandertalilaisen yhteisenä edeltäjänä. Tutkijat uskovat, että jokin poikkeuksellisen uskalias ryhmä heidelberginihmisiä lähti aikoinaan Afrikasta ja vaelsi Eurooppaan, jossa lajista kehittyi neandertalinihminen. Nykyihminen on taas saman lajin Afrikkaan jääneiden edustajien jälkeläinen. Käsitystä tukee hiljattain tehty neandertalinihmisen perimän kartoitus, jonka mukaan lajien kehityslinjat erosivat toisistaan yli puoli miljoonaa vuotta sitten. Afrikan lämpöön tottuneet tulokkaat joutuivat Euroopassa sopeutumaan pureviin tuuliin ja kipakoihin pakkasiin, kun jääkausi läheni. Metsästyksen hyvin hallitseva kansa säilyi hengissä jääkausienkin aikana, sillä Etelä-Euroopassa oli tuohon aikaan runsaasti metsästettävää, kuten myskihärkiä, peuroja, villa sarvikuonoja ja mammutteja. Tuhansien vuosien aikana laji sopeutui entistä paremmin kylmyyteen ja sen ulkonäkö muuttui. Lopullisen ulkomuotonsa neandertalinihminen saavutti noin vuotta sitten, ja jääkausien välisenä aikana noin vuotta sitten Euroopasta tuli neandertalinihmisen valtakuntaa. Kylmät elinolot muokkasivat neandertalilaisen ulkonäköä. Vankkarakenteisilla yksilöillä oli iso rintakehä. Sormet olivat lyhyet ja paksut. Sääret olivat lyhyet suhteessa reisiin, kuten nykyisin muun muassa Siperian alkuperäiskansoilla. Kompaktin ruumiin ja lyhyiden raajojen, sormien ja varpaiden ansiosta ihopinta-ala oli pienempi kuin pitkäraajaisilla ja hoikilla afrikkalaisserkuilla, mikä ehkäisi lämmön haihtumista kehosta. Neandertalinihminen eli luultavasti pääasiassa luolissa ja kallionkoloissa ja kypsensi syömänsä lihan tulisijassa. Elinpaikoilta löydettyjen luiden proteiinianalyysit paljastavat, ettei neandertalinihminen juuri syönyt kasveja tai kalaa. Suurriistanmetsästäjän elämä oli kuitenkin vaarallista, ja neandertalinihmis Geenitekniikan edistysaskelet voivat palauttaa nykyihmisen serkun katukuvaan. Polfoto/Corbis Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications

6 fossiileista onkin vain harvoin löydetty yli 45-vuotiaita yksilöitä. Ei tiedetä, miten neandertalinihmi nen ajatteli tai mitä se tunsi, mutta lajin oletetaan olleen empaattinen ja sillä lie nee ollut kehittynyt kieli, jolla se pystyi välittämään tietoa eläinten liikkeistä, kasvien ominaisuuksista ja taidokkaista kivien työstömenetelmistä. Ainakin joi denkin väriaineiden käyttö oli lajille tut tua. Voi olla, että ryhmät käyttivät erilai sia väriaineita ihomaaleina tai sitten vä reillä oli tärkeä osa rituaaleissa. Eurooppa oli hyvin harvaan asuttua, ja useimmat neandertalilaiset elivät hy vin pitkälle omissa oloissaan käymättä kauppaa tai olematta muuten kosketuk sissa muiden ryhmien kanssa. Esimer kiksi kaivauksissa löydetyt kivityökalut on yleensä valmistettu paikallisista kivi lajeista. Nykyihminen taas näyttää hake neen kivityökaluihinsa materiaalia jopa yli sadan kilometrin päässä asuinpaikoil taan sijaitsevista louhoksista. Meissäkin on neandertalilaista Kun nykyihminen aloitti Euroopan-val loituksensa, neandertalinihmisten mää rä alkoi vähentyä. Syytä lajin katoami seen ei ole saatu pitävästi osoitettua, mutta eri puolilla Eurooppaa sijaitsevista luolista on saatu joitain viitteitä asiasta. Neandertalilaisasutuksesta kertovissa arkeologisissa kerrostumissa esiintyy ai na samoja esineitä: isojen käsikirveiden ja veitsien tapaisia yksinkertaisia työ kaluja. Nykyihmisen ajalta olevat ker rokset taas edustavat uutta tekniikkaa ja uusia innovaatioita: ohuita pieniä leik kuuteriä, neuloja, nuolenkärkiä ja esi merkiksi luuesineistöä. Nykyihmisten ilmaantuessa myös luola taiteen määrä kasvoi selvästi: erilai set symbolit sekä eläin- ja ihmishahmot kertoivat suuresta luovuudesta ja rik kaasta henkisestä kulttuurista. Euroopan ensimmäiset nykyihmiset pystyivät sopeutumaan uusiin oloihin nopeasti uusien työkalujen ja keksintö jen avulla. Neandertalinihmisillä sopeu tuminen oli ollut hidasta ja edellyttänyt anatomisia muutoksia. Chris Stringerin mukaan nykyihminen oppi käyttämään olemassaolevia resursseja tehokkaam min ja sai enemmän jälkeläisiä. Neandertalinihminen kuoli sukupuut toon, mutta geenitutkimus on paljasta nut, että se ei hävinnyt kokonaan. Tiet tyjä aina Afrikassa eläneitä ihmisryhmiä lukuun ottamatta jokaisen nykyihmisen perimässä näyttää olevan 1 4 prosenttia neandertalilaisen geenejä. Tämä viittaa siihen, että nykyihminen ja nean der ta lin ihminen risteytyivät. Kaikki tutkijat eivät ole samaa mieltä, mutta jos käsitys pitää paikkansa, neandertalilaista ei voi da pitää erilaisesta ulkonäöstään huoli matta omana lajinaan. Se on ehkä ollut kin vain erinäköinen ihminen. Lue lisää Juha Valste: Ihmislajin synty, SKS, 2012 Charles Lock wood: The Human story, Natural History Museum, 2007 Clive Finlayson: The Humans Who Went Extinct Why Neanderthals Died Out and We Survived, Oxford University Press, 2010 Chris Stringer: Lone Survivors, Times Books, 2012 neanderthal.de Tutkija haluaa elvyttää sammuneen sukulinjan Tulevaisuudessa geenitekniikka tarjoaa mahdollisuuden peruuttaa sukupuutto niin eläin- kuin ihmislajienkin osalta. G eenitutkija George Church Harvar din yliopistosta Yhdysvalloista kohautti vuonna 2013, kun hän ilmoitti olevansa valmis yrittämään neander talinihmisen palauttamista maapallolle. Hän tarvitsi vain seikkailunhaluisen naisen sijaissynnyttäjäksi. Myöhemmin selvisi, että Churchia oli siteerattu tiedotusvälineissä väärin. Churchin mukaan on silti vain ajan kysy mys, milloin neandertalilaisen palautta minen maapallolle on geeniteknisesti mahdollista. Siksi hänen mielestään asiasta pitäisi alkaa keskustella jo nyt. Jos yritykseen ryhdytään, Churchin mukaan pitäisi luoda iso joukko lajin edustajia. Yritys olisi tieteellisesti kiinnostava ja onnistuessaan se voisi hyödyttää ihmiskuntaa. Neandertali laisen aivot olivat suuremmat kuin nyky ihmisen, eikä Churchin mukaan olekaan mahdotonta, että laji olisi osin nykyihmistä älykkäämpi. Sillä voisikin olla hyödyllisiä ideoita ja näkemyksiä. Vanha käsitys neandertalilaisista alkeellisina luolamiehinä on osoittautunut vääräksi. Polfoto/Corbis Historia Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) 65 Copyright Historie/Bonnier Publications -