LUKIOKURSSI TOIMITTAJAN TYÖN MALLINA

Transkriptio

1 LUKIOKURSSI TOIMITTAJAN TYÖN MALLINA Lehtijournalismikurssin vaikutus osallistujien mielikuviin lehtitoimittajan ammatista Kaisa Sipilä Opinnäytetyö, syksy 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö Viestinnän koulutusohjelma Medianomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Kaisa Sipilä. Lukiokurssi toimittajan työn mallina. Lehtijournalismikurssin vaikutus osallistujien mielikuviin lehtitoimittajan ammatista. Turku, syksy 2005, 52 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö, Viestinnän koulutusohjelma, medianomi (AMK), monimediatoimittaja. Opinnäytetyön tarkoitus on selvittää lehtijournalismin lukiokurssin vaikutuksia kurssin osallistujien mielikuviin lehtitoimittajan työstä. Lehtijournalismikurssi toteutettiin Espoon yhteislyseon lukiossa syksyllä Oppilaat olivat vuotiaita. Tutkimuksessa käytettiin pääasiallisesti määrällistä tutkimustapaa. Tutkimusaineisto koostui kurssin alku- ja lopputilanteissa toteutetuista kyselyistä, joihin kurssin osallistujat vastasivat. Kyselyillä selvitettiin oppilaiden mielikuvia lehtitoimittajan ammatista sekä lehtitoimittajalta vaadittavista taidoista ja ominaisuuksista. Kurssin alkukyselyssä selvitettiin lisäksi osallistujien lehtienlukutottumuksia ja lehtienkäyttötarkoituksia. Kurssin vaikutuksia arvioitiin vertailemalla alku- ja loppukyselyiden tuloksia. Lisäksi kurssin osallistujien omia käsityksiä kurssin vaikutuksista tarkasteltiin laadullista tutkimustapaa käyttäen. Kurssin alkukyselyyn vastasi 15 oppilasta, loppukyselyyn 10. Tutkielma osoittaa, että lehtijournalismikurssi vaikutti osallistujien mielikuviin lehtitoimittajan ammatista hieman. Loppukyselyn vastausten perusteella kurssin lopussa oppilaat näkivät lehtitoimittajan työn aktiivisempana kuin kurssin alussa. Kurssin osallistujien mielikuvat lehtitoimittajan työtehtävistä laajenivat. Keskeisessä osassa mielikuvien muutoksissa olivat oppilaiden oma kokemus toimittajuudesta sekä kiinnostus ammattia kohtaan. Puolet loppukyselyyn vastanneista oppilaista arvioi, että kurssi vaikutti heidän mielikuviinsa lehtitoimittajuudesta. Oman lehtijutun tekeminen ja toimittajan vierailu oppitunnilla koettiin hyödyllisiksi. Tutkielma viittaa siihen, että nuorten omaan tekemiseen painottuvan lukiokurssin avulla oppilaat saavat kosketuksen lehtitoimittajuuteen. Kun nuoret pääsevät itse kokemaan lehtijutun tekemisen, saavat he tietoa lehden tekemisen arjesta. Samalla kehittyvät mielikuvat lehtitoimittajan ammatista sekä alan vaatimuksista. Avainsanat: lehdistö, journalismi, mielikuvat, nuoret, mediakasvatus.

3 ABSTRACT Kaisa Sipilä. High School Course as a Model of Journalist s Work. The Effect of a Press Journalism Course on Participants Images of Press Journalist s Profession. Turku, Fall 2005, 52 p., 2 appendices. Diaconia Polytechnic, Turku Unit, Degree Programme in Communication and Media Arts, Media Artist. The aim of the dissertation is to study the effects of a high school press journalism course on the participants images of press journalists work. A course on press journalism was taught at a high school in Espoo in fall The attending students were years of age. The study is mainly quantitative. The research material was gathered with the questionnaires both at the beginning and at the end of the course. The students images of press journalist s work and the skills and qualities required of a press journalist were studied with the questionnaires. The course s effects on the participants images were studied by comparing the two questionnaires. At the beginning of the course, students habits of reading newspapers and magazines and their purposes for using press media were also researched. In addition, the students own thoughts of the effects of the course were studied by qualitative method. At the beginning of the course, 15 completed questionnaires were received and 10 at the end of it. The study shows that the press journalism course had some effect on the students images of press journalists work. The answers at the end of the course indicate a more active image of press journalist s work. The participants images of press journalist s work tasks broadened during the course. Students own experience of press journalist s work and their own interest toward the profession had a significant part in the changes of the students images. Half of the students who answered the final questionnaire thought the course affected their images on press journalists. Students found the writing of their own articles and the visit by a professional press journalist helpful. According to the study, a high school course which emphasises the students own active role gives the students a good experience of press journalist s work. Students get information about editing a newspaper when they have hands-on experience in making their own articles. The images of press journalist s work and of the work requirements develop in the meantime. Key Words: Press, Journalism, Images, Youth, Media Education.

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO NUORET JA LEHDISTÖ Nuorten lehtienlukutottumukset Nuorten lehtienkäyttötarkoitukset VIESTINTÄKASVATUKSEN ROOLI NUORTEN LEHTIENLUVUSSA Lehdet viestintäkasvatuksen välineinä ja kohteina Lehtien käyttö opetuksessa AMMATTIMIELIKUVA TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Lehtijournalismikurssin vaikutusten tutkiminen Kurssin vaiheet KURSSIN OSALLISTUJAT JA LEHDISTÖ Kurssin osallistujien lehtienlukutottumukset Kurssin osallistujien lehtienkäyttötarkoitukset OSALLISTUJIEN MIELIKUVAT LEHTITOIMITTAJAN AMMATISTA KURSSIN VAIKUTUKSET Kurssin osallistujien mielikuvien muutos Kurssin osallistujien omat arviot kurssin vaikutuksista YHTEENVETO LÄHTEET LIITTEET LIITE 1. Kurssin alkukysely LIITE 2. Kurssin loppukysely... 58

5 1 JOHDANTO Toimittajan ammatti kiinnostaa nuoria. Toimittajat työskentelevät julkisuuden kentällä, joka vetää nuoria puoleensa monin tavoin. Nuorten mielikuvat toimittajuudesta eivät kuitenkaan välttämättä vastaa todellisuutta. Sanomalehtien lukemisen hiipuminen ja viihdelehtien suosion nousu kasvattanevat nuorten parissa mielikuvaa toimittajista seurapiireissä liikkuvina julkkistoimittajina. Opinnäytetyöni liittyy nuorten lehtien lukemisen kehitykseen. Nuorten sanomalehtien lukeminen on vähentynyt parinkymmenen vuoden ajan. Silti suomalaiset nuoret ovat yhä kansainvälisessä vertailussa ahkeria sanomalehtien lukijoita (Hankala 2005, 45.) Laimentunut lehtienlukuinto on kuitenkin saanut mediakasvattajat, lehtien kustantajat ja niiden tekijät miettimään keinoja nuorten innostamiseksi lehtien pariin. Esitän työssäni lukiokurssin mahdollisuutena kannustaa nuoria lehtien kriittiseenkin tarkasteluun, oppilaiden oman lehtijutun tekemisen toimiessa motivoivana tekijänä. Tutkin opinnäytetyössäni opettamani lukiokurssin vaikutuksia. Miten lehtijournalismikurssi vaikuttaa osallistujien mielikuviin lehtitoimittajan ammatista? Keskityn lehtitoimittajiin, sillä käsittelin opettamallani kurssilla journalismia nimenomaan lehdistössä. Tutkimusaineistoni koostuu kurssin alussa ja lopussa toteuttamistani kyselyistä, joissa kurssin osallistujat vastasivat kysymyksiin lehtienlukutottumuksistaan sekä mielikuvistaan lehtitoimittajan työstä. Kirjalliseen opinnäytetyöhöni liittyy tuoteosana CD-rom, jolle olen koonnut kurssin opetukseen liittyvää aineistoa, kuten kurssin aikataulun sekä esimerkkiharjoituksia. CD-rom voi toimia apuna vastaavien mediakasvatuksellisten kurssien suunnnittelussa ja toteutuksessa. Tutkielmassani tarkastelen ensin yleisesti nuorten ja lehdistön suhdetta, viestintäkasvatuksen roolia nuorten lehtienluvussa sekä ammattimielikuvan käsitettä ja ammattimielikuvien syntymistä. Viidennessä luvussa esittelen tutkimukseni lähtökohtia ja toteutusta, minkä jälkeen käsittelen tutkimukseni tuloksia: kurssin osallistujien lehtienlukutottumuksia, mielikuvia lehtitoimittajan ammatista ja mielikuvien muutoksia kurssin aikana. Lopuksi pohdin mielikuvien muutoksiin mahdollisesti vaikuttaneita syitä.

6 6 2 NUORET JA LEHDISTÖ 2.1 Nuorten lehtienlukutottumukset Nuorten mediankäyttöä on tutkittu runsaasti. Erityisesti lehtien lukemiseen liittyen tutkimukseen on panostanut muun muassa Sanomalehtien liitto. Koko lehtiala jakaa huolen nuorten lehtien lukemisen vähentymisestä, ja keinoja lukemisen perinteen ylläpitämiseen haetaan muun muassa mediakasvatuksesta ja nuoria kiinnostavan lehtiaineiston lisäämisestä. Jyväskylän yliopiston vuosituhanteen vaiheessa toteuttamassa kyselyssä selvitettiin vuotiaiden nuorten mediankäyttöä. Kyselyyn vastanneista nuorista lähes kaikki lukivat sanomalehtiä. Seuraavat tulokset koskevat vastaajia, jotka ilmoittivat lukevansa sanomalehtiä. Tyypillisesti nuori luki sanomalehteä noin vartin. Noin puolet sanomalehtien lukijoista luki lehteä 5-15 minuuttia. Sanomalehden lukemiseen käytetty aika piteni jonkun verran iän myötä. Vanhemmasta ikäryhmästä, vuotiaista, 10 prosenttia luki sanomalehteä puolesta tunnista tuntiin. Samanikäisistä vastaajista vajaa kaksi kolmasosaa kertoi lukevansa sanomalehteä päivittäin. (Luukka, Hujanen, Lokka, Modinos, Pietikäinen & Suoninen 2001, ) Kaikista kyselyyn vastanneista nuorista 39 prosenttia luki päivittäin sanomalehteä (Pietikäinen 2001, 31). Iltapäivälehdet ovat tutkimuksen mukaan nuorten parissa suosittuja. Tutkimukseen osallistuneet pojat lukivat iltapäivälehtiä hieman tyttöjä enemmän vuotiaista pojista Iltalehteä tai Ilta-Sanomia luki vähintään kerran viikossa yli puolet, samanikäisistä tytöistä hieman alle 40 prosenttia. Kyselyyn vastanneista sanomalehtiä lukevista nuorista 41 prosenttia luki paikallislehtiä kerran viikossa tai useammin. Hieman useampi heistä, 45 prosenttia, luki kotiin tulevia ilmaisjakelulehtiä. (Luukka ym. 2001, )

7 7 Sanomalehtien osastoista vuotiaille nuorille tärkeimmiksi tutkimuksessa osoittautuivat urheilu- ja nuortensivut. Lähes yhtä usein nuoret ilmoittivat lukevansa yleisönosastoa vuotiaista pojat lukivat urheilusivuja selvästi samanikäisiä tyttöjä enemmän. Tytöt sen sijaan lukivat enemmän nuortensivuja ja yleisönosastoa. Vähiten sanomalehden erikoisosastoista kiinnosti talous. Muusta kuin journalistisesta aineistosta nuoret lukivat eniten televisio-ohjelmia ja sarjakuvia. (Luukka ym. 2001, ) Sanomalehtien liiton teettämässä Nuoret aikuiset ja sanomalehti tutkimuksessa selvisi muun muassa, että nuoret aikuiset eivät lue sanomalehteä kokonaan. Tutkimuksessa haastateltiin vuotiaita kaupunkilaisia. Tutkimuksen mukaan maakunnallisista sanomalehdistä luetaan alle 10 prosenttia lehden toimituksellisesta aineistosta. Aineistosta valitaan itseä kiinnostavat jutut ja jotkut osiot, kuten taloussivut, voidaan jättää kokonaan lukematta. Sanomalehteä ei lueta välttämättä joka päivä. Painetun sanomalehden vahvuutena tutkimuksen nuoret näkivät sen, että lehden voi lukea milloin ja missä tahansa. (Snell 2000, 6-9.) Tutkimuksessa haastatellut, kotiinsa sanomalehden tilanneet nuoret pitivät tärkeänä etenkin maakuntalehden paikallisuutta. Sanomalehti tarjoaa muita tiedotusvälineitä enemmän paikallisia uutisia. Toimitusten ja nuorten lukijoiden käsitykset paikallisuudesta ovat kuitenkin toisistaan poikkeavia. Nuoret kaupunkilaiset ovat kiinnostuneita kaupunkilaisuudesta, kun taas maakunnalliset sanomalehdet kertovat myös ympäröivien paikkakuntien asioita. Nämä asiat harvoin kiinnostavat nuoria kaupunkilaisia lukijoita. Nuorten kannalta paikallisuus olisi myös sitä, että toimittajat etsisivät omasta asuinkaupungista nuoria kiinnostavia aiheita ja menisivät nuorten pariin. Tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että sanomalehdet ovat vieraantuneet nuorten arjesta eivätkä löydä nuoria koskettavia aiheita. (Snell 2000, 6-9.) Myös oikeusministeriön julkaiseman mediakasvatustutkimuksen mukaan sanomalehtien tulisi pohtia keinoja, joiden avulle ne voisivat tavoittaa nuorten lukijoiden maailman ja kiinnostuksen kohteet. Koska nuoria lukijoita kiinnostaa journalistisesti korkealaatuinen sanomalehti, ei keinona pitäisi käyttää ainakaan liian sensaationhakuisten viihdejuttujen lisäämistä. (Hankala 2005, 45.)

8 8 Jyväskylän yliopiston mediankäyttötutkimuksessa tarkasteltiin myös vuotiaiden aikakauslehtien lukemista. Kaikista kyselyyn vastanneista kolme neljäsosaa luki aikakauslehtiä vähintään kerran viikossa. Eniten aikakauslehtiä lukivat vuotiaat tytöt. Vaikutti siltä, että nuoret lukivat niitä aikakauslehtiä, joita heidän kotiinsa sattui tulemaan. Eniten he ilmoittivat lukevansa jotain yleisaikakauslehteä tai asiakaslehteä. Joka neljäs vuotias piti itselleen tärkeimpänä lehtenä 7 päivää -viihdelehteä. Suurin osa nuorista haki aikakauslehdistä viihdykettä, tytöt erityisesti tunnetta ja pojat harrastuksiin liittyviä tietoja. Suurimmalla osalla vastaajista suhde aikakauslehteen vaikutti olevan melko pinnallinen, sillä lehtien lukutapa oli usein selaileva. (Luukka ym. 2001, ) Helsingin Sanomien alkuvuodesta 2004 Suomen Gallupilla teettämä kyselytutkimus osoittaa, että päivälukioiden abiturientit arvostavat toimittajan ammattia. Toimittajan ammatti on muun muassa lakimiehen ammattia arvostetumpi. Lukiolaiset valitsivat kyselyssä 37 ammatin joukosta ne, joihin he voisivat vakavissaan harkita kouluttautuvansa. Tulos yllätti kyselyn teettäjät, sillä toimittajan, poliisin ja sosiaalityöntekijän ammatit, joita pidetään vaatimattomina, menivät tutkimuksessa lakimiehen ammatin edelle. Lakimiehen ammatilla on kyselytutkimuksen teettäjien mielestä korkea status. Abiturientit saivat lisäksi valita 29 asiaryhmän joukosta sellaiset, joiden parissa he mieluusti työskentelisivät. Myös tällä listalla viestintä ja tiedottaminen kiinnostivat nuoria. Helsingin Sanomien tutkimuksessa käsiteltiin toimittajan ammattia sekä lehdistössä että sähköisessä mediassa. (Liiten 2004.) Nuorten kiinnostus toimittajan työtä kohtaan liittynee laajempaan ilmiöön, jossa nuoret ovat kiinnostuneita julkisuudesta. Monet nuoret ihannoivat julkisuutta ja haluaisivat itsekin päästä julkisuuden henkilöiksi. Nuorten kiinnostus toimittajan työtä kohtaan saattaa selittyä osittain sillä, että he uskovat toimittajien pääsevän lähelle julkisuuden henkilöitä ja siten osaksi näiden hohdokkaaksi ajateltua elämää. Nuorten mielikuviin toimittajan työstä vaikuttanevat julkisuudessa työskentelevät viihdetoimittajat, jotka näyttävät kuuluvan julkisuuden henkilöiden lähipiiriin tai viettävän näiden seurassa aikaa. Myös toimittaja itse voi olla julkisuuden henkilö. Esimerkiksi entinen Nelosen urheilu-uutisankkuri ja nykyinen MTV3:n Viihdeuutisten ruutukasvo Viivi Avellan on tullut valtakunnan julkisuuteen

9 9 nimenomaan toimittajana. Sen jälkeen hänen julkisuutensa on laajentunut yleiselle juorujulkisuuden alueelle. Uskon, että nuorten kiinnostus toimittajuutta kohtaan kohdistuu suurelta osaltaan sähköiseen mediaan ja erityisesti televisioon. Lehtitoimittajan työtä tuskin nähdään yhtä kiinnostavana kuin tv- tai radiotoimittajan. 2.2 Nuorten lehtienkäyttötarkoitukset Nuoret aikuiset ja sanomalehti tutkimuksen mukaan nuorten lehtienlukuaika on siirtynyt perinteisenä lehtien lukuaikana pidetystä aamusta iltaan. Kiireisessä elämäntyylissä lehti ehkä selataan nopeasti aamulla, mutta iltapäivällä tai illalla sen lukemiseen voidaan paneutua paremmin. Sanomalehden rooli uutistenvälittäjänä ei olekaan itsestään selvä, sillä päivän aikana nuori on luultavasti saanut uutiset tietoonsa jo muuta kautta. Ilta-aikaan keskittyvän sanomalehden lukemisen tarkoituksena on enemmänkin rentouttaa ja viihdyttää. Tämän johdosta nuoria kiinnostavat mahdollisesti uutissisällön lisäksi viihdyttävät aineistot, joita voivat sanomalehdissä olla täysin viihteellisen aineiston lisäksi esimerkiksi hyvin tehdyt asia- tai henkilöjutut. (Snell 2000, 6-9.) Tutkimuksessa selvitettiin, kokevatko nuoret sanomalehden itselleen tarpeelliseksi. Sen mukaan sanomalehden täytyy sisältää nuorille aikuisille tarpeellista tietoa, jotta se olisi näille hyödyllinen. Sen lisäksi, että sanomalehden avulla pysyy mukana ajassa, tulee sanomalehden tarjota tietoa nuoren omasta opiskelualasta ja elää mukana arjessa. (Snell 2000, 6-9.) Hujanen erittelee nuorten uutismedian lukemisen käytänteitä kahdeksan vuotiaan sekä yhden 26-vuotiaan teemahaastatteluiden kautta. Tutkimusryhmän nuorten aikuisten uutismedian käytössä painottui tiedonhankinnan merkitys. Se ei ollut ainoa median käyttötarkoitus, mutta asiajournalismista puhuttaessa se oli keskeisin. Nuoret pitivät sanomalehteä hyvän mediankäyttäjän välineenä ja tärkeän informaation lähteenä, jonka seuraaminen on lähes velvollisuus. (Hujanen 2002, )

10 10 Kiinnostus maailman tapahtumiin on keskeisin syy nuorten uutisten seuraamiselle. Nuoret myös luottavat uutisiin ja niiden riippumattomuuteen. (Pietikäinen 2001, ) Hujanen käsittelee myös nuorten uutismedian lukemisen käytänteistä nousevia mediakasvatuksen yhteiskunnallisia haasteita. Nuorille uutismedia on ikkuna maailmaan; sen kautta pysytään perillä paikallisista ja maailman tapahtumista. Tapahtumiin ei kuitenkaan haluta ottaa osaa, sillä nuorten pohtiessa uutismedian merkitystä itselleen osallistuvan kansalaisen merkitys ei noussut esille. Vain yhdelle yhdeksästä haastatellusta nuoresta paikallinen sanomalehti edusti mahdollisuutta päästä mukaan paikallisiin tapahtumiin ja päätöksentekoon. Hän liitti uutismedian seuraamisen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tämä nuori oli muutenkin osallistunut poliittiseen toimintaan. (Hujanen 2002, ) Yleisönosasto kuuluu Hujasen mukaan nuorten eniten lukemiin sanomalehden osastoihin. Hujasen haastattelemat nuoret näkivät palstan paikkana, jossa kansalaiset voivat tuoda äänensä julkisuuteen. Nuoret kuitenkin näkivät palstan tarpeellisena vain muille, eivät itselleen. Kansalaisten osallistumisen mahdollisuudet rajautuvat vastaajien ajatuksissa pelkästään yleisönosastoon. Heidän mielestään tavallisilla kansalaisilla ja lukijoilla ei ole mahdollisuuksia tai tarvetta vaikuttaa varsinaiseen uutisjournalismiin. He eivät nähneet itseään esimerkiksi toimittajien tiedon lähteinä eli asiantuntijoina. Kriittisyyden mediaa kohtaan Hujasen haastattelemat nuoret käsittivät muun muassa taitona epäillä uutismedian sisältöjä. (Hujanen 2002, ) Jyväskylän yliopiston vuotiaiden nuorten mediankäyttötutkimuksessa selvisi, että suurin osa nuorista hakee aikakauslehdistä viihdykettä, tytöt erityisesti tunnetta ja pojat harrastuksiin liittyviä tietoja. Tytöt tyydyttävät romantiikannälkäänsä tai etsivät tietoja julkisuuden henkilöistä. (Luukka ym. 2001, 137.) Median käyttötarkoitukset voidaan eritellä tunneperäisiin, sosiaalisiin ja tiedollisiin tarpeisiin. Tunneperäisistä käyttötarpeista tärkeimpiä ovat yleensä virkistymisen, viihtymisen ja rentoutumisen tarpeet. Ihmisten tunteisiin vaikuttavia mediasisältöjä tarjoavat erityisesti fiktiiviset mediat, jotka sisältävät jännitystä, huumoria, romantiikkaa ja erotiikkaa. (Mustonen 2000, 77.) Nuorten naisten viehtymys romanttiseen aikakauslehtien aineistoon palveleekin luultavasti juuri rentoutumiseen ja viihtymiseen liittyviä median käyttötarpeita.

11 11 Media voi viihdyttää lukijoitaan myös tiedollisesti, sillä ihminen saa tyydytystä uusiin asioihin tutustumisesta. Asia- ja uutisaineistossa lukijoiden tunteita voidaan liikutella muun muassa dramaattisilla tapahtumilla ja yllättävillä käänteillä. (Mustonen 2000, 78.) Ihmiskohtalot ja yksilöiden kautta kerrotut uutiset palvelevat sekä tiedollisia että tunneperäisiä median käyttötarpeita. Ne kiinnostavat ja koskettavat lukijoita. Mustosen mukaan tunteisiin vetoaa myös julkisuuden henkilöiden yksityisasioiden uutisointi. Kuuluisuuksien asioiden seuraaminen palvelee lisäksi sosiaalisia käyttötarpeita. Median välityksellä lukija voi luoda parasosiaalisia suhteita niin fiktiivisiin televisiosarjojen hahmoihin kuin todellisiin mediapersooniinkin. Parasosiaalisessa suhteessa ihminen oppii tuntemaan henkilön median kautta ja alkaa mielikuvituksessaan olla vuorovaikutuksessa tämän kanssa. (Mustonen 2000, ) Niin kutsuttu juorujournalismi nojaa ihmisten tarpeeseen luoda parasosiaalisia suhteita. Viihdelehti 7 päivää on Kansallisen Mediatutkimuksen ( KTM Lukija Syksy 2004 / Kevät 2005) mukaan luetuin yleis- ja perheaikakauslehti. Myös nuorten parissa 7 päivää on suosituimpien lehtien joukossa (Luukka ym. 2001, 137). Viihdelehden sivuilla kerrotaan viikosta toiseen samoista julkisuuden henkilöistä ja luodaan heidän elämänsä tapahtumista tarinaa, jota lukija voi seurata. 7 päivää -lehden sekä muiden juorulehtien suosion taustalla vaikuttavat ihmisten sosiaaliset ja tunteelliset median käyttötarpeet. Sosiaalisiin tarpeisiin liittyviin median käyttösyihin kuuluvat puheenaiheiden ja sosiaalisen hyväksynnän saaminen. Median tuotteet ja sen käsittelemät aiheet ovat yleisiä puheenaiheita kouluissa ja työpaikoilla. Erityisesti nuorisoryhmissä tiettyjä medioita on pakko seurata, jotta voisi hyväksytysti kuulua ryhmään. (Mustonen 2000, 79.) Tiedollisiin tarpeisiin liittyvät median käyttötarkoitukset koskevat erityisesti uutisia ja muuta asiaaineistoa. Tällöin lukijat käyttävät mediaa muun muassa saadakseen tietoa ja ajattelun aineksia, oppiakseen uutta ja seuratakseen yhteiskunnallista keskustelua. Asiapohjaista mediaa voidaan kuitenkin seurata muistakin kuin tiedollisista syistä. Esimerkiksi uutisten seuraamiseen saattaa olla myös tunnepohjainen motiivi, kun ihminen haluaa tietää, kuinka maailman tapahtumat vaikuttavat hänen omaan elämäänsä ja turvallisuudentunteeseensa. (Mustonen 2000, )

12 12 3 VIESTINTÄKASVATUKSEN ROOLI NUORTEN LEHTIENLUVUSSA 3.1 Lehdet viestintäkasvatuksen välineinä ja kohteina Käsittelen opinnäytetyössäni viestintäkasvatusta erityisesti viestintäopetuksen näkökulmasta. Tällöin viestintä on opetuksen kohteena (Kotilainen, Hankala & Kivikuru 1999, 32). Viestintä- tai mediakasvatuksessa esimerkiksi lehtiä voidaan käyttää myös muun opetuksen välineinä. Tällöin esimerkiksi historian tunnilla voidaan käsitellä yhteiskunnallisia asioita ajankohtaisia lehtiartikkeleita lukemalla luvun Suomessa ei voida lujasti uskoa opetuksen mahdollisuuksiin tarkastella viestintävälineitä ulkopuolelta, koska kaikki suomalaiset kuuluvat osaltaan yhteiskunnan viestintäjärjestelmään. Eri aineiden opettajat hyödyntävät viestintävälineitä ja toteuttavat mediakasvatusta koululaitoksen vaatimusten ja oppiaineiden perinteiden, mutta myös opettajien omien valintojen mukaisesti. (Paavilainen 1999, 135.) Käytännössä media- ja viestintäkasvatus toteutetaan lukioissa ainakin osittain äidinkielen ja kirjallisuuden kursseilla. Yksi aineen kuudesta pakollisesta kurssista, nimeltään Kielen valta, käsittelee paljon mediaa. (Kotilainen ym. 1999, ) Oikeusministeriön tutkimuksessa mediakasvatuksen kansallisista kehittämistarpeista kerrotaan, että koulussa viestintätaidot ja mediaosaaminen on kirjattu valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan aihealueena, jota opettajat soveltavat oman oppiaineensa puitteissa. Lukioissa asemansa on vakiinnuttanut median lukiodiplomi. (Kotilainen, Sintonen, Tuominen, Uusitalo & Vainionpää 2005, 12.) Uusissa perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteissa on suoraan kirjattu yhteistyö median kanssa. Tämän pitäisi tukea koulujen ja sanomalehtien yhteistyötä opetuksessa. (Hankala 2005, 46.) Syksyllä 1999 Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa nuoret vastasivat saavansa eniten mediakasvatusta äidinkielessä. Vastaajista lähes 80 prosenttia kertoi, että äidinkielen tunnilla on käsitelty mediaan liittyviä sisältöjä. Peruskouluissa ja lukioissa eri aineiden opetuksessa käytetyistä medioista yleisimpiä olivat kirjat, Internet, televisio ja sanomalehti.

13 13 Aikakauslehtien käyttö oli harvinaisempaa. Verkkolehtiä käytettiin mediakasvatuksessa vähiten. (Lokka 2003, ) Lehtiopetus ei ole ongelmatonta viestinnän ollessa opetuksen kohteena. Usein mediaa käsitellään Seppäsen mukaan mediakasvatuksessa valmiista lopputuloksesta, esimerkiksi sanomalehtijutusta, käsin. Pelkkää lopputulosta analysoimalla voi olla kuitenkin vaikeaa ymmärtää median toimintaan sisällöllisesti ja muodollisesti vaikuttavia seikkoja. Mediakasvatuksen tuleekin käsitellä sitä prosessia, jossa median tuotokset syntyvät. Mediakasvatuksessa tarvitaan lopputulosten analyysin rinnalle keskittymistä itse tuotantoja syntyprosesseihin. (Seppänen 2005, 33.) Hujasen mielestä mediakasvatuksen haasteena on kansalaisuuteen kannustaminen. Uutismedia on Hujasen tutkimustyhmän pääosin vuotiaille nuorille tapa hankkia tietoja sekä seurata lähiympäristön ja maailman tapahtumia. Uutismedia liittyi harvoin kansalaisena toimimiseen. Journalististen tekstityyppien ja konventioiden opettamisen sijaan mediakasvatuksessa tulisi kasvattaa aktiiviseen kansalaisuuteen ja kansalaisuuden pohtimiseen. Jos käsitys todellisuutta peilaavasta uutisesta murtuu, uutiset voivat näyttäytyä keskustelun avauksina, jotka aktivoivat nuoria keskustelemaan ja ottamaan enemmän kantaa journalistisilla areenoilla. (Hujanen 2002, ) Mediakasvatus edistää jo lähtökohtaisesti kansalais- ja tietoyhteiskuntavalmiuksia tukemalla sosiaalista vahvistumista ja aktiivista kansalaisuutta. Kansalaiset voivat rohkaistua vaikuttamaan ja saamaan omaa ääntään kuuluville mediakasvatuksen antamien taitojen, viestimillä ilmaisun ja median kriittisen arvioinnin, avulla. Tällaisia tavoitteita on esimerkiksi nuorten omaa mediatyötä edistävillä projekteilla. (Kotilainen ym. 2005, 13.) Oikeusministeriön mediakasvatuksen kehittämistarpeita käsittelevässä raportissa todetaan, että koulujen rinnalle mediakasvatuksen toteuttajiksi ovat ryhtyneen muun muassa mediaalan organisaatiot erityisesti oppimateriaalituotannon osalta. Media-alan ammattilaiset ovat mediakasvatuksen toimijoina yhä useammin. Oppimateriaalituotannossa erityisen aktiivisia ovat sanoma- ja aikakauslehdet. (Kotilainen ym. 2005, ) Lehdet järjestävät myös erilaisia tempauksia, joissa nuoret otetaan lehden toimittamiseen mukaan. Helsingin

14 14 Sanomat järjestää vuosittain Päivä lehtimiehenä -viikon, jonka aikana valitut lukiolaiset toimittavat Helsingin Sanomiin juttuja. Lehtien tavoitteena on saada nuoret kiinnostumaan lehtitoimittajan työstä sekä lehtien lukemisesta. Yli kolmellakymmenellä lehdellä on kouluihin tehtyjä vierailuja varten nimetty toimittaja (Hankala 2005, 44). Kunelius ja Sirkkunen pohtivat Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Taloussanomien yhteisen toimitussimulaattori Pisteen toimivuutta ja sitä, onnistuvatko lehdet saamaan uusia kanta-asiakkaita uskottavuutta ja kapeaa elämyksellisyyttä korostamalla. Vuonna 2000 julkaistun Sanomalehtien liiton Nuoret aikuiset ja sanomalehti -tutkimuksen mukaan sanomalehti on nuorten mielestä sulkeutunut ja itseriittoinen. Piste saattaa vahvistaa tuota käsitystä sanomalehti-instituutiosta, sillä Pisteessä ei pyritä käyttämään hyödyksi vierailevia koululaisryhmiä. Tulevia kanta-asiakkaita opetetaan, mutta heiltä ei haluta oppia mitään. Heiltä voitaisiin esimerkiksi pyytää palautetta jostakin työn alla olevasta jutusta, jolloin nuoret pääsisivät osallistumaan todelliseen lehdentekoon. (Kunelius & Sirkkunen 2001, ) 3.2 Lehtien käyttö opetuksessa Sanomalehteä on käytetty opetuksessa lähes sanomalehden alkuajoista lähtien. Varsinaisen sanomalehtiopetuksen katsotaan alkaneen Suomessa 1960-luvulla, jolloin sanomalehdellä oli tärkeä tehtävä demokratian edistämisessä. Sittemmin sanomalehden asema opetuksessa on vakiintunut. Sanomalehtiopetuksen toteutumisesta ja lehtien saatavuudesta on paljolti vastannut Sanomalehtien Liitto ja sen jäsenlehdet. Opettajille ja opettajiksi opiskeleville järjestetään koulutusta esimerkiksi sanomalehtien ja opettajankoulutuslaitoksen yhteistyönä. Opettajaharjoittelijoille jaetaan Sanomalehti opetuksessa -kansio. Oppilaitokset voivat tilata Sanomalehtien Liiton jäsenlehdiltä ilmaisia lehtinippuja. Lehtitoimituksiin järjestetään vierailuja ja toimittajat tekevät vierailuja oppilaitoksiin. Sanomalehtiopetukseen on saatavilla sekä materiaalia sekä koulutusta, eikä mediakasvatuksen yleinen materiaalipula koske sanomalehtiä. (Hankala 1999, )

15 15 Sanomalehtiopetuksen asema on mediakasvatuksessa poikkeuksellinen, sillä sanomalehteen ei liitetä muiden medioiden lailla moraalista kauhistelua (Hankala 2005, 44). Sanomalehtiopetuksen ongelmana on kuitenkin se, että sanomalehdet eivät kiinnosta nuoria samalla tavalla kuin muut viestimet (Hankala 1999, ). Nuorten sanomalehtien lukeminen on vähentynyt parinkymmenen vuoden ajan. Kun kotien lehtitilaukset ovat vähentyneet, asuu pääkaupunkiseudulla nuoria, joiden ainoita saatavilla olevia uutislehtiä ovat ilmaisjakelulehdet. Suomalaiset nuoret ovat silti vielä kansainvälisesti vertailtuna maailman ahkerimpia sanomalehtien lukijoita. (Hankala 2005, 45.) Vaikka lehti ei olekaan nuorten mielestä kiinnostavin viestin, nuorten asenne sitä kohtaan on Hankalan kyselyn mukaan myönteinen. Hankalan mukaan sanomalehtien opetusta tarvitaan, koska sanomalehdistön tuntemus ja aktiivinen sekä kriittinen seuraaminen ovat osa kansalaisen perustaitoja. Sanomalehdet tarjoavat välineen yhteiskunnalliseen osallistumiseen erityisesti paikallisella tasolla. Esimerkiksi televisioon nähden sanomalehti on tärkeä paikallisen tiedon välittäjä. Hankalan mielestä sanomalehtiopetuksen tärkein haaste on opettaa nuoret lehtien aktiiviseen ja kriittiseen seuraamiseen. (Hankala 1999, ) Äidinkielen ylioppilaskokeen aineisto-osa edellyttää aikakauslehtien tekstilajien tuntemusta ja monipuolista medialukutaitoa. Siksi aikakauslehtiä käytetään lukioissa äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen materiaaleina, vaikka muiden aineiden opettajat joutuvat harkitsemaan lisämateriaalin käytön kursseja suunnitellessaan tarkkaan. Syynä tähän saattaa olla kurssimuotoisen lukion kiireinen aikataulu. Lukiossa aikakauslehtien käyttö on äidinkielen opetusta lukuun ottamatta melko vähäistä. (Paavilainen 1999, 137.) Helsinkiläisessä lukiossa toteutettiin valinnainen aikakauslehtiin painottuva viestinnän kurssi, jonka aikana oppilaat toimittivat juttuja Helsingin opetusviraston henkilöstölehteen. Juttujen taso sai haastetta, koska ne julkaistiin oikeassa lehdessä. Kurssin alussa käytiin teoriaosuudessa läpi suomalaista mediakenttää, aikakauslehtien asemaa siinä sekä aikakauslehtien luonnetta. Lehtien tekemiseen liittyvillä tutustumiskäynneillä oli kurssilla tärkeä osa. Oppitunneilla tarkasteltiin erilaisia juttutyyppejä, kuvia ja taiton merkitystä sekä harjoiteltiin erilaisten tekstityyppien ja haastattelujen tekemistä. Kurssin loppupuoli käytettiin käytännön työhön. Ryhmä toimi parhaimmillaan kuin lehtitoimitus, ja opettajalla

16 16 oli toimituspäällikön rooli. Tällaisen kurssin toteuttaminen vaatii Paavilaisen mukaan sekä opettajalta että oppilailta joustavuutta: kurssin sisältöjä on osittain toteutettava myös oppituntien ulkopuolella. Monipuolisen tuottamisen lisäksi opiskelijat oppivat lehdistä mediana, harjoittelivat yhteiskunnassa tarvittavia taitoja ja saivat tietoa lehden tekemiseen liittyvistä ammateista. (Paavilainen 1999, ) 4 AMMATTIMIELIKUVA Mielikuvilla on vaikutuksensa yksilön tehdessä tulevaan ammatilliseen suuntautumiseensa vaikuttavia päätöksiä, sillä mielikuvat ohjaavat ihmisten käyttäytymistä (Järvi 1997, 9-55). Tässä tutkielmassa tarkoitan mielikuvan (image) käsitteellä sitä kuvaa, joka yksilöllä on jostakin asiasta. Mielikuvan käsite voidaan ymmärtää myös kohteen ohjailemana asiana. Tällöin siitä käytetään erityisesti yritysten yhteydessä sanaa imago. Ammattimielikuvalla tarkoitan yksilökohtaista mielikuvaa, jonka yksilö omaa tietystä ammatista. Eri yhteisöt, ammattikunnat tai yritykset voivat yrittää vaikuttaa yksilöiden ammattimielikuviin. Näin ne voivat esimerkiksi kasvattaa mahdollisesti alalle suuntautuvien kiinnostusta alaa kohtaan. Yksilö saa kuitenkin ammattimielikuviinsa vaikuttavia viestejä ammattien maailmasta, vaikka niitä ei kukaan tietoisesti lähettäisikään. (Järvi 1997, 14.) Mielikuvan käsite määritellään eri tieteenaloilla, muun muassa kaupallisen alan yrityskuvissa, psykologiassa sekä filosofiassa eri tavoin. Järvi (1997, 36) esittelee ammattimielikuvia tarkasteltaessa osuvaksi Lee Roy Beachin esittämän tulkinnan mielikuvasta muistivarastona. Mielikuva sisältää kaiken kootun tiedon, joka yksilöllä on itsestään ja maailmastaan. Käsityksen mukaan mielikuvalla on tärkeä osa päätöksenteossa ja ongelmanratkaisutilanteissa, siten myös ammatinvalintaan liittyvissä valintatilanteissa. (Järvi 1997, 36.)

17 17 Yksilö muodostaa ammattimielikuvia ammattien ja ammatti-ihmisten piirteiden ja ominaisuuksien eli ammattiatribuuttien perusteella. Lisäksi ammattimielikuvaan vaikuttavat yksilön omat piirteet ja ympäristön muut tekijät. Ammattimielikuva ei siis perustu ainoastaan ammatin ominaisuuksiin. Tärkeinä tekijöinä ovat muun muassa yksilön oma suuntautuminen ja mielenkiinnon kohteet. (Järvi 1997, 17.) Yksilön ulkopuolisia ammattimielikuviin vaikuttavia tekijöitä ovat monet lähipiirin ihmiset, kuten perheenjäsenet ja kaverit, jäsen- ja viiteryhmät, kuten koulut, sekä tiedotusvälineet. Ammattiryhmät, ammatit ja niihin kuuluvat roolit viestivät olemuksestaan, mikä vaikuttaa ammattimielikuviin. Laajasti ottaen koko yksilöä ympäröivä kulttuuri on vaikuttaja. (Järvi 1997, 53.) Ammattimielikuvan syntyminen on hyvin yksilökohtaista, sillä joillakin nuorilla esimerkiksi vanhempien vaikutus ammatinvalinnassa voi olla suuri, toisilla taas hyvin pieni. Myös vanhempien omat ammatit vaikuttavat nuorelle syntyviin mielikuviin eri ammateista. Jos nuoren lähipiirissä on joku lehtitoimittajana työskentelevä, on hänellä luonnollisesti muista nuorista poikkeava tai ainakin täsmällisempi mielikuva toimittajan ammatista. Myös koulun tarjoama oppilaanohjaus ja ammatinvalintaopastus vaikuttanevat lukiolaisten ammattimielikuviin. Ammattimielikuva voi syntyä ensisijaisesti konkretian kautta tai enemmän mielikuvitusta käyttäen. Ammattimielikuva syntyy pääasiallisesti konkretian kautta, jos opiskelija on esimerkiksi ollut tekemässä tiettyyn ammattiin kuuluvaa työtä tai nähnyt ammatti-ihmisten työskentelyä. Ammattimielikuva nojautuu mielikuvitukseen, jos opiskelijalla ei ole omakohtaista kokemusta ammatista. Oman mielikuvituksen lisänä voi olla aiemmin saatuja tietoja tai muilta kuultuja kokemuksia. (Järvi 1997, 55.) Lehtijournalismikurssilla jokainen opiskelija sai omakohtaisia kokemuksia lehtitoimittajan työstä. Kurssin osallistujien ammattimielikuva toimittajuudesta ei täten syntynyt pelkästään heidän mielikuvitukseensa ja muilta kuultuihin kokemuksiin perustuen. Varsinaista ammatti-ihmisen työskentelyä he eivät päässeet seuraamaan, mutta saivat kuulla ensi käden kokemuksia ammatista siinä työskentelevien ihmisten kautta. Minä eli kurssin opettaja ja oppitunnilla vieraillut toimittaja edustimme oppilaille lehtitoimittajan ammattia.

18 18 Järvi (1997, 31) luokittelee ammattimielikuvan syntyyn vaikuttavia ammattiatribuutteja eli ammattien ja ammatti-ihmisten piirteitä ja ominaisuuksia seuraaviin ryhmiin: Itsensä toteuttaminen ja henkilökohtainen kasvu, joihin kuuluvat muun muassa työn mielekkyys ja alan kehitys. Yhdessäolo, sosiaalisuus ja arvostus, muun muassa ammattiroolit ja työilmapiiri. Toimeentulo, joka sisältää muun muassa palkan sekä työn jatkuvuuden. Työn tekeminen ja kvalifikaatiot eli vaatimukset, muun muassa fyysinen ympäristö, kiire ja työtehtävät. Ammatti-ihmisten persoonallisuus, joka sisältää persoonallisuuspiirteet ja roolikäsitykset. Nuori joutuu tekemään elämänsä eri vaiheissa koulutus- tai ammattiuraansa liittyviä valintoja. Lukioon hakeutuminen on luultavasti ensimmäinen tärkeä ammatinvalintaan liittyvä ratkaisu. Tosiasiassa lukion valinta ammatillisen koulutuksen sijaan tarkoittaa usein ammatillisen päätöksenteon siirtämistä tulevaisuuteen. (Järvi 1997, 21.) Lehtijournalismikurssin osallistujat ovat juuri siinä iässä, jolloin nuoren tulee tehdä ammatinvalintaan vaikuttavia päätöksiä. Osallistujat ovat iältään vuotiaita. Suuri osa heistä käy viimeistä vuottaan lukiota. Nuorten huolta ammatinvalintaan liittyvistä ongelmista kuvaa se, että kurssilla valmistuneiden lehtijuttujen kuudesta eri aiheesta kaksi käsitteli ammatinvalintaa ja nuorilta vaadittavia vaikeita päätöksiä. Oppilaat valitsivat juttujensa aiheet itse ja oman mielenkiintonsa perusteella, joten ammatinvalinta-aiheen valinneet oppilaat kokivat sen tärkeäksi ja itseään koskettavaksi asiaksi.

19 19 5 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 5.1 Lehtijournalismikurssin vaikutusten tutkiminen Tutkielmani tarkoitus on selvittää opettamani lukion lehtijournalismikurssin vaikutuksia kurssille osallistuneiden nuorten mielikuviin lehtitoimittajan ammatista sekä lehtitoimittajista. Opetin kuuden viikon mittaisen kurssin lehtijournalismista Espoon yhteislyseon lukiossa syksyllä Käytän tutkimuksessani pääasiallisesti määrällistä tutkimustapaa. Lisäksi tarkastelen kurssin osallistujien omia käsityksiä kurssin vaikutuksista laadullista tutkimustapaa käyttäen. Toteutin kyselytutkimuksen (ks. liitteet 1 ja 2), jolla selvitin kurssin alku- ja lopputilanteissa osallistujien mielikuvia lehtitoimittajan työstä ja lehtitoimittajista sekä mielikuvien muutoksia. Lisäksi kurssin alussa selvitin osallistujien lehtienlukutottumuksia. En yleistä kyselyn tuloksia koskemaan nuoria yleensä, koska kyseessä oli pieni ja melko homogeeninen ryhmä. Kyselyyn vastasi kurssin alkaessa 15 ja sen loppuessa 10 oppilasta. Kaikki vastaajat opiskelivat samassa lukiossa ja asuivat pääkaupunkiseudulla. Iältään tutkimusryhmäni oppilaat olivat vuotiaita. Sekä alku- että lopputilanteessa vastaajien keski-ikä oli sama, 18. Kurssin alkukyselyyn vastanneista miehiä oli 4 ja naisia 11. Kurssin lopussa kaikki vastaajat olivat naisia. Kurssin osallistujien tilanteet lukioopinnoissa vaihtelivat. Jotkut opiskelivat lukiossa neljättä vuottaan ja osallistuivat syksyn ylioppilaskirjoituksiin kurssin ollessa käynnissä. Loput olivat kolmannen vuoden opiskelijoita eli abiturientteja tai toisen vuoden opiskelijoita. Tutkimusryhmäni koon muutos saattaa heikentää aineistoni luotettavuutta. Jotkut oppilaat saattoivat jättää kurssin kesken, koska he pettyivät kurssin sisältöön tai eivät olleet siitä alkuunkaan kiinnostuneita. Uskon, että suurin syy oppilaskatoon olivat kuitenkin syksyn ylioppilaskirjoitukset. Monet kurssin aloittaneista sanoivat valinneensa kurssin saadakseen yhden puuttuvan kurssin. Sinnikkäimmät varmasti pysyttelivätkin kurssilla tämän takia. Monet pyrkivät ylioppilaiksi syksyllä kolmen ja puolen vuoden opiskelun jälkeen.

20 20 Ylioppilaskirjoitukset olivat samanaikaisesti kurssin kanssa, joten raskas työtaakka saattoi vaikuttaa joidenkin kurssin keskeyttämiseen. Mukana oli myös oppilaita, jotka vaikuttivat aiheesta aidosti kiinnostuneilta. Heidän suhtautumisensa kurssiin oli alusta lähtien innokkaampi. Oppilaat täyttivät sekä alku- että loppukyselyn valvonnassani luokkahuoneessa. En rajoittanut vastaamisen käytettyä aikaa. Arvioni mukaan oppilaat käyttivät vastaamiseen keskimäärin 20 minuuttia. Alkukyselyn he täyttivät ensimmäisen oppitunnin alussa. Loppukyselyyn he vastasivat viimeisellä opetuskerralla. Oppilaat näyttivät täyttävän kyselyitä keskittyen ja itsenäisesti. 5.2 Kurssin vaiheet Espoon yhteislyseon lukio on suhteellisen pieni yleislukio, johon päädyin opettamaan sattuman kautta. Olin keväällä 2004 lukiossa tekemässä lehtijuttua ylioppilaskirjoituksista. Mainitsin lukion rehtorille idean jonkinlaisen lehtityön kurssin järjestämisestä, ja hän innostui ideasta. Keskustelun jälkeen palasimme asiaan myöhemmin keväällä, ja kävin lukiossa uudelleen vierailulla. Kurssin järjestämisen ajankohdaksi sovimme lopulta syksyn 2005 ensimmäisen jakson ja opetusryhmän kooksi enintään 15 oppilasta, jotta kykenisin antamaan oppilaille henkilökohtaista ohjausta. Jo keväällä 2005 kurssilleni ilmoittautui yli 10 oppilasta. Kurssi oli valinnainen äidinkielen kurssi, josta oppilaat saivat merkinnän hyväksytty tai hylätty. Kurssin aikana nuoret pääsivät itse kokeilemaan lehtitoimittajan työtä, sillä jokainen kurssilainen kirjoitti lehtijutun valitsemastaan aiheesta. Uskon, että kurssin osallistujien oma kokemus lehtijutun tekemisestä vaikutti osaltaan siihen, miten heidän mielikuvansa lehtitoimittajuudesta kehittyivät. Vaikutusta oli luultavasti myös omalla esimerkilläni sekä käyttämilläni opetusmateriaaleilla.