VESIANALYYSITULOSTEN TULKINTA Juha Tikka
|
|
- Aleksi Pääkkönen
- 7 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 1 VESIANALYYSITULOSTEN TULKINTA Juha Tikka LÄMPÖTILA Päällys- ja alusveden tilavuussuhteiden ja happikylläisyyden selvittäminen edellyttää tietoa veden eri kerrosten lämpötiloista. Lämpötilakerrostuneisuudella on oleellinen merkitys järven happitalouteen ja vesistön kuormituksensietokykyyn. Täysikiertoaikaan keväällä ja syksyllä veden lämpötila on sama pinnasta pohjaan ja vesimassa on yleensä muutenkin tasalaatuista. Talvella ja kesällä järvissä vallitsee terminen (lämpötila) kerrostuneisuus. Kesäkerrostuneisuusaikana tuulen aikaansaama veden kierto ja alikyllästeisen veden happitäydennys on mahdollista vain päällysvedessä. Lämpötila vaikuttaa oleellisesti biologisiin ja kemiallisiin reaktionopeuksiin kuten esim. hapen kulumiseen. Reaktionopeudet kaksin - kolminkertaistuvat lämpötilan noustessa 10 C, kun lämpötila on välillä C. HAPPITILANNE Vesistön happitilanne kannattaa selvittää ainakin lämpötilakerrostuneisuusajan lopulla (maaliskuussa lopputalvella ja elokuussa loppukesällä), jolloin se on heikoimmillaan. Vesieliöstölle tärkeä veden happipitoisuus (mg/l tai % kyllästysarvosta) ilmentää vesistön yleistä tilaa. Puhtaan järven alusveden happitilanne on kerrostuneisuusaikojen lopullakin hyvä (4-8 mg/l) lukuun ottamatta kuitenkaan pienialaisia syvänteitä, jotka saattavat olla jo luontaisista tekijöistä johtuen vähähappisia. Hapen liukoisuus veteen riippuu lämpötilasta: kylmään veteen liukenee enemmän happea kuin lämpimään (100 % happikylläisyys 0 C:ssa on 14,6 mg/l ja 20 C:ssa 9,1 mg/l). Happiluokittelu vesistöjen laadullisessa yleis- ja kalavesiluokituksessa (vesi- ja ympäristöhallitus 1988): päällysvesi alusvesi luokitus yleisluokka kalavesilk yleisluokka kalavesilk happikylläisyys happipitoisuus happitilanne % % mg/l mg/l erinomainen > 3 mg/l (1 m pohjasta) hyvä hapellinen > 2 mg/l (1 m pohjasta) tyydyttävä voi olla hapettom. voi olla hapettomuutta välttävä on hapettomuutta on hapettomuutta huono 0 ja > mg/l 1 0 mg/l 2 erittäin huono - < 60 ja >150-0 mg/l 3 1 kerrostuneisuuskauden aikana, 2 kerrostuneisuuden lopussa, 3 hapettomuutta esiintyy muulloinkin kuin kerrostuneisuusaikoina Hyvässä happitilanteessa järven päällysveden happikyllästysaste on vähintään 80 %. Voimakas levätuotanto voi yhteytystoiminnassa syntyvän hapen ansiosta nostaa happikylläisyyden selvästi yli 100 %.
2 2 HAPPAMUUS JA VEDEN PUSKURIKYKY Veden happamuus eli ph tarkoittaa vetyioniväkevyyttä. Yhden ph-asteen muutos merkitsee vetyioniväkevyyden 10-kertaista muutosta (Huom! logaritminen asteikko) Puhtaiden luonnontilaisten vesien happamuus on lähellä neutraalia ph 7. Suomen sisävedet ovat usein humuksen värjäämiä ja lievästi happamia (ph 6 6,9; virtaavien vesien havaintopaikoilla keskimääräinen ph 6,6 ja järvisyvänteiden havaintopaikoilla päällysvedessä kesällä ph 6,9). Vesien eliöstö on sopeutunut elämään lähinnä ph- alueella 6-8. Rehevissä vesissä levätuotanto aiheuttaa suuriakin ph-vaihteluja. Normaalisvesissäkin kesällä levätuotanto kohottaa lievästi päällysveden ph:ta. Alusvedessä ph on yleensä päällysvettä pienempi. Tämä johtuu alusveden hajotustoiminnassa vapautuvasta hiilidioksidista, sillä sen reagoidessa veden kanssa muodostuu hiilihappoa, joka laskee ph-arvoa. Hyvin voimakas leväkukinta saattaa kohottaa ph:n arvoihin Happamoituneen vesistön ph on alle 5,3. Veden puskurikykyä happamoitumista vastaan eli kykyä vastustaa ph:n muutoksia mitataan alkaliteetillä (mmol/l). Puskurikyvyn kannalta tärkeitä ovat hiilihapon eri olomuodot ja varsinkin kalsium- ja magnesiumsuolat. Puskurikyky riippuu oleellisesti järven valuma-alueen laadusta. Karut, kallioiset tai ohuen moreenikerroksen omaavat valumaalueet ovat tyypillisiä happamoituville järville. Valuma-alueen peltovaltaisuus vähentää happamoitumista. Seuraavassa on esitetty kaksi puskurikykyluokitusta: 1) 2) mmol/l mmol/l erinomainen > 0,20 hyvä > 0,20 0,11-0,2 tyydyttävä 0,10-0,19 0,051-0,1 välttävä 0,05-0,09 0,011-0,05 huono < 0,05 <0,01 1)Puomio )Heikkinen, K. ja Alasaarela, E Happamoituneiden vesistöjen neutralointi, kirjallisuuskatsaus. 93 s. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 18. Humusjärviin voidaan soveltaa Pätilän (1984) luokitusta: ph < 5 5,1-5,6 > 5,6 > 5,6 Alkalin.mmol/l < 0,05 < 0,05 < 0,1 > 0,1 Väri < 20 mgpt/l ei ole huono välttävä tyydytt mgpt/l huono välttävä tyydytt. " > 45 mgpt/l välttävä tyydytt. " hyvä
3 3 ORGAANINEN AINES Suurin osa Suomessa vesistöistä on humuksen ruskeaksi värjäämiä. Humus on osa veden sisältämistä orgaanisista aineista. Vedessä on humuksen lisäksi orgaanisia hiukkasia (plankton, bakteerit ja kuollut org. aines) sekä viruksia, rasvahappoja, proteiineja ym. pienimolekyylipainoisia orgaanisia yhdisteitä. Vesistöjen luontaisesti suuret humuspitoisuudet johtuvat valuma-alueen turv ta (soilta) huuhtoutuvasta humuksesta. Humusvesien luonnontaloudessa humuksella on tärkeä rooli. Se mm. vähentää valaistun eli perustuotantokerroksen paksuutta ja lisää alusveden hapenkulutusta. Veden väriluku (mgpt/l) ilmentää lähinnä veden humuspitoisuutta eli ruskeutta. Veden väriluku 6,6 mg Pt/l vastaa suunnilleen 1 mg/l humusta. Mittauksessa käytetään platinaasteikko (Pt), jolloin tutkittavaa vettä verrataan platina-asteikkoon värikiekon avulla. Ns. värittömiksi vesiksi sanotaan niitä, joiden väriarvo on alle 40 mg Pt/l, joskin lievää humusleimaa osittaa väriluku mg Pt/l. Ruskeavetisiksi humusvesiksi sanotaan vesistöjä, joiden väriarvo ylittää 40 mg Pt/l. Suomen vesistöjen keskimääräinen väriarvo on 51 mg Pt/l. Veden kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää mitataan kemiallisena hapenkulutuksena (COD Mn mgo 2 /l tai KMnO 4 -luku mg/l). Permanganaattiluku (KMnO 4 -luku) muunnetaan COD Mn -arvoksi kertomalla luvulla 0,253. COD Mn - määrityksessä hapettuvat osittain myös humusyhdisteet, joten se kuvaa samalla vesien humusleimaisuutta. Orgaanisen aineksen kokonaismäärästä hapettuu permanganaatilla arviolta % ja dikromaatilla (CODCr) %. Jälkimmäistä käytetään nykyisin jätevesissä. Veden väri- ja kemiallisen hapenkulutuksen arvoihin vaikuttavat myös jätevedet sekä rauta- ja mangaanipitoisuudet. Humusvesissä väriin vaikuttaa humuksen lisäksi humusyhdisteisiin sitoutuneet korkeat rautapitoisuudet. Vesille on esitetty seuraavaa humuspitoisuuteen perustuvaa luokitusta: väri mg Pt/l COD Mn mg O 2 /l niukkahumuksiset (kirkasvetinen) < 15 < 4 vähähumuksiset (melko kirkasvetinen) keskihumuksiset (lievästi ruskeavetinen) runsashumuksiset (ruskeavetinen) > 80 > 20 Vesipuitedirektiivissä jako on seuraava: vesistö väri mg Pt/l kirkkaat alle 30 humuspitoiset runsashumuksiset yli 100 Humusvedeksi luokitellaan myös vesistö, jonka kokonaisorgaaninen hiilipitoisuus (TOC mg/l) on > 5 mg/l.
4 4 Biologinen hapenkulutus (BOD 7 mg O 2 /l) mittaa veden 7 vrk:n aikana biologisesti eliötoiminnan kautta hapettuvan orgaanisen aineen määrää. Tällöin esim. tavallisen asumajäteveden kokonais-bod:sta on kulunut luokkaa 80 %. Biologinen hapen kuluminen aiheutuu siitä, että bakteerit käyttävät vedessä olevaa orgaanista (eloperäistä) ainetta energianlähteenään, jolloin kuluu happea ja syntyy hiilidioksidia. Vesistötutkimuksissa BOD- määritystä käytetään vain virtaavista vesistä, sillä järvivesiin ei ko. määritys sovellu (BOD ei huomioi järveä kuormittavien ravinteiden aiheuttaman levätuotannon aikaansaamaa sekundaarista hapenkulutusta) Puhtaiden vesien BOD 7 on alle 2 ja lievästi likaantuneiden 2-5 mg O 2 /l. Vesistön tilan häiriintyminen on ilmeistä arvoilla 5-15 mg O 2 /l ja yli 20 mg/l olevat arvot ovat jo jätevesille tyypillisiä. SUOLAPITOISUUS Sähkönjohtavuus (ms/m) mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen eli elektrolyyttien määrää. Nykyisin mittayksikkönä on ms/m (millisiemensiä per metri) ja aikaisemmin käytetty yksikkö oli µs/cm (1 ms/m = 10 µs/cm). Veden liuenneiden suolojen likimääräinen pitoisuus (mg/l) saadaan kertomalla veden sähkönjohtavuus luvulla 5,5-7,5. Sisävesissä sähkönjohtavuutta lisäävät lähinnä natrium, kalium, kalsium, magnesium (kationeja) sekä kloridit ja sulfaatit (anioneja). Luonnontilaisten alueiden pohjaveden kloridipitoisuus oli Soverin (1985) tutkimusten mukaan moreenialueilla 2,2 mg/l, karkearakeisilla hiekka-sora-alueilla 1,4 mg/l ja hienorakeisilla muodostumilla 3,8 mg/l. Suomen vesissä sähkönjohtavuus on kallioperän hitaasta rapautumisesta johtuen alhainen, yleensä 5-10 ms/m, mutta ihmisen toiminnan seurauksena esim. jätevesi- ja hajakuormituksen johdosta sähkönjohtavuus on usein kaksin - kolminkertaistunut luonnontilaan verrattuna. Jätevesissä arvot ovat usein ms/m, Itämerien lahtien perukoilla 200 ms/m ja suurimmillaan merivedessä ms/m. Järvissä sähkönjohtavuus kasvaa pinnasta pohjalle siirryttäessä, sillä orgaanisen aineen hajotuksessa vapautuneet suolat lisäävät sähkönjohtavuutta. Tislatun veden sähkönjohtavuus on hyvin pieni: 0,263 ms/m. FOSFORI Sisävesissä fosforipitoisuus on oleellinen tekijä veden rehevyyden arvioinnissa sen ollessa yleensä tärkein tuotantoa rajoittava eli ns. minimitekijä. Karuissa vesissä jo 1-2 μg/l pitoisuuslisäys voi aiheuttaa havaittavia muutoksia. Vesistövesissä mittayksikkönä on µg/l (mikrogrammaa per litra; 1 mg = 1000 µg). Fosfori esiintyy vesissä joko orgaanisessa tai epäorgaanisessa muodossa. Fosfori voi olla sekä liuenneena että kiintoaineeseen kuten leviin tai maahiukkasiin sitoutuneena. Vesistövaikutuksen kannalta oleellista on leville käyttökelpoisen, liukoisen fosforin osuus kokonaisfosforista. Esim. maatalouden peltoalueiden kuormituksen osalta tämä suhde on noin neljännes. Luonnon vesien fosfaattifosforipitoisuudet ovat varsinkin kesäisin yleensä hyvin alhaisia. Runsas veden fosfaattipitoisuus (kymmeniä µg/l) edesauttaa runsaiden leväesiintymien syntymistä. Luonnontilaisten karujen vesien kokonaisfosforipitoisuus on alle 10 µg P/l,
5 5 joskin karuissa humusvesissä luonnollinen taso on hieman suurempi (10 15 µg P/l). Vesistön levätuotannon lisääntyminen näkyy fosforipitoisuuden nousun lisäksi alusveden happivajeen kasvuna ja veden lievänä samentumisena. Alusveden happikadon aikana sedimentistä vapautuu fosforia yhdessä ferroraudan kanssa (sisäinen kuormitus). Voimakkaan levätuotannon aikana voi ph nousta alueelle 9-10, jolloin fosforia vapautuu myös ylemmistä sedimenteistä ilman happitilanteen oleellista merkitystä. Suuntaa-antavia rehevyysluokituksia kokonaisfosforipitoisuuden perusteella: kokonaisfosfori µg/l Henriksen ym. 1997* Nordforsk 1980 ** karu (niukkaravinteinen) alle 10 alle 15 lievästi rehevä (keskiravinteinen) rehevä (runsasravinteinen) erittäin rehevä (hyvin runsasravinteinen) yli 100 *yhteispohjoismainen järvitutkimus; ref. Eloranta 2005: Järvien kunnostus (toim. Ulvi ja Lakso) **Nordforsk 1980: Monitoring of inland waters. OECD Eutrophication programme the Nordic project. - Nordforsk secretariat of environmental sciences publication 1980:2. KLOROFYLLI JA KASVIPLANKTONBIOMASSA Klorofylli-a on yleisin leväsolujen väriaine. Sisävesissä sitä mitataan yleensä päällysveden ylimmistä kerroksista (0-2 m). Klorofyllin määrityksellä saadaan arvio kasviplanktonin määrästä eli rehevyystasosta. Kertomalla klorofylliarvo tekijällä 67 saadaan suuntaa-antavasti levien määrä kuiva-aineena (klorofylli-a keskimäärin 1,5 % levien kuiva-aineesta). Vesistön rehevyystason arvioimiseksi klorofyllimäärityksiä tulisi tehdä useita avovesiaikana (3 6 kpl). Klorofyllipitoisuuden perusteella tehtyjä rehevyysluokituksia on useita: Rehevyysaste klorofylli- a μg/l (kasvukauden keskiarvo) Welch -80* OECD 82** Syke*** Nordforsk -80 hyvin karu - alle 1 karu 0-4 alle 2,5 alle 4 alle 3 alkava rehevöityminen lievästi rehevöitynyt ,5-8, rehevöitynyt , hyvin rehevöitynyt yli 100 yli 25 yli 80 yli 40 *Welch 1980, ref. Eloranta 2005 **OECD 1982: Eutrophication of waters. Monitoring, assessment and control. - Pariisi 1982 *** Ympäristö-lehti 2001 Vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden luokittaminen (VYH 1988) erinomainen alle 4 hyvä 4-10 tyydyttävä välttävä huono yli 50 klorofylli- a μg/l (kasvukauden keskiarvo) Kasviplanktonbiomassan mukainen rehevyysluokitus (mg/l): Syke (1)
6 6 hyvin karu < 0,5 alkava rehevöityminen 0,5-1 lievästi rehevöitynyt 1 2,5 rehevöitynyt 2,5-10 hyvin rehevöitynyt > 10 (1 Ympäristö-lehti 2001 Leväkukinta Ylirehevissä järvissä leväsamennus on jatkuvaa ja sinileväkukinta säännöllistä. Ns. leväkukinta on levien usein silmin havaittava massaesiintymä veden pinnalla. Leväkukinnasta voidaan myös puhua, vaikkei sitä voi silmin nähdä esim. tasaisesti vesimassaan jakautuessaan. Nebaeus (1984) esitti leväkukinnan rajat klorofyllin ja leväbiomassan perusteella: Klorofylli- a Kokonaisbiomassa yli 20 μg/l yli 3 mg/l Leväkukinta johtaa veden laadun nopeaan heikentymiseen, terveysriskeihin, vesistön esteettisyyden ja virkistyskäyttöarvon laskuun. Kukintaa muodostavia lajeja esiintyy erityisesti sini- ja piilevissä. Viherlevistä on tavallisin karuissakin vesissä esiintyvä, pintaan kerääntyvä Botryococcus braunii (kellanruskea väritys). Panssarileväkukinnat esiintyvät joskus pikkuvesissä aiheuttaen punaisen värin. Levien lisäksi veden kukkaa aiheuttavat alkukesällä männyn siitepöly (keltainen, öljymäinen), heinä-elokuussa nokisienten ja kuusen suopursuruostesienten itiöt. TYPPI Typpi esiintyy vedessä liuenneina, liukenemattomina tai kolloidisina orgaanisina yhdisteinä tai liuenneina epäorgaanisina yhdisteinä: ammoniumina, ammoniakkina, nitraattina ja nitriittinä sekä vapaana typpenä. Leville käyttökelpoisia ovat epäorgaaniset typpiyhdisteet, tärkeimpinä nitraatti ja ammonium. Ammoniumin ja varsinkin nitriitin luontaiset pitoisuudet ovat pieniä ja niitä pidetään tuoreen likaantumisen tai saastumisen indikaattoreina. Nitraatin loppuminen järven alusvedestä merkitsee voimakasta happivajetta. Kaloille myrkyllistä vapaata ammoniakkia (NH 3 ) voi esiintyä vain korkeissa ph-arvoissa (ph yli 8,0), joten kaasumaisen myrkyllisen ammoniakin aiheuttamat kalakuolemat ovat siten meillä harvinaisia luontaisesti alhaisen ph:n takia. Vesistössä happea kuluttavaa ammoniumtyppeä on yleensä päällysvedessä <10-30 µg N/l ja alusveden pitoisuustaso on hiukan korkeampi. Kokonaistyppipitoisuutta käytetään rehevyystasoluokituksessa yleensä fosforin ja klorofyllin apuna, jolloin tarkastellaan lähinnä typen kesäkuukausien päällysvesiarvoja. Seuraavassa esimerkkejä luokituksesta: Kokonaistyppi µg/l Ruotsin luonnonhoitovirasto Nordforsk 80 erittäin karu alle 300 karu, niukkaravinteinen alle 400
7 melko rehevä, keskiravinteinen rehevä, runsasravinteinen hyvin rehevä, hyvin runsasravinteinen yli Humusvesissä luonnontilainen taso on hiukan em. korkeampi ja hyvin ruskeissa vesissä typpeä on voinut luonnostaakin olla yli 1000 µg/l. Runsaasti viljellyillä alueilla joki- ja ojavesien kokonaistyppipitoisuudet voivat olla ylivalumakausina em. selvästikin suurempia. PERUSTUOTANTOA RAJOITTAVAN MINIMIRAVINTEEN ARVIOINTI Vesistön minimiravinteesta saadaan luotettavinta tietoa leväkasvatuskokein joko itse vesistössä tai vakioiduissa laboratorio-oloissa. Mutta myös ravinnesuhdetarkasteluilla voidaan saada siitä alustavaa tietoa. Tutkimusten mukaan ravinteiden rajoittavuutta tuotannolle voidaan ehkä parhaiten selittää ravinteiden tasapainosuhteella ja huonoiten kokonaisravinnesuhteella. kok.ravinnesuhde miner.rav. suhde tasapainosuhde Minimiravinne kokonaistyppi mineraalityppi* kok.n / kok.p kokonaisfosfori fosfaattifosfori miner.n / fosfaattifosfori typpi alle 10 alle 5 yli 1 typpi tai fosfori fosfori yli 17 yli 12 alle 1 Veden kovuus SAMEUS * nitraatti-, nitriitti- ja ammoniumtyppi Kokonaiskovuudella tarkoitetaan vedessä olevien lähinnä kalsium- ja magnesiumsuolojen kokonaismäärää. Kovuus voi pysyvää (mineraalihappokovuus) tai ohimenevää (bikarbonaattikovuus; keitettäessä tai ilman vaikutuksesta hiilidioksidi poistuu vedestä, jolloin karbonaatti saostuu kalkkikiveksi). Suomen vesien kalsiumpitoisuus on verraten alhainen, keskimäärin 6 mg/l. Näin ollen vesistömmekin ovat hyvin pehmeitä, saksalaisella kovuusasteikolla mitattuna yleensä 0,2-1,4 dh. (1 dh = 0,178 mmol/l) Kovuus voidaan laskea kalsiumin ja magnesiumin määristä: kovuus mval CaCO 3 /l = 2,497 * Ca mg/l + 4,118*Mg mg/l. Veden kovuusluokittelu: dh hyvin pehmeä alle 2,1 pehmeä 2,1-4,9 kohtalaisen kova 5-9,8 kova 9,9-21 erittäin kova yli 21 Sameus johtuu vedessä olevista pienistä hiukkasista kuten kasviplanktonista, mineraaleista (savi) tai kuolleesta orgaanisesta aineesta. Rehevöityminen eli kasviplanktonin määrän lisääntyminen samentaa vettä, jolloin vesi on vihertä-
8 8 vää. Peltoeroosion ja vesirakennustöiden kuten ruoppausten aiheuttama veden samentuminen on usein väriltään harmaata. Sameneminen vähentää näkösyvyyttä heikentäen näin veden virkistyskäyttöarvoa. Jokivedet ovat eroosion johdosta yleensä järvivesiä selvästi sameampia. Syvänteiden pohjalla saattaa kirkkaissakin vesissä esiintyä sameuden nousua (5-10 FTU). Kirkas vesi Lievästi samea vesi Samea vesi < 1,0 FTU 1-5 FTU > 5 FTU KIINTOAINE Kiintoaineen määrä kuvaa vedessä olevaa hiukkasmaista ainesta. Veden kiintoainepitoisuus määritetään suodattamalla tietty vesimäärä tiheän kalvon läpi, joka sitten kuivataan ja punnitaan. Veden kiintoainepitoisuutta nostavat jätevesikuormitus, levätuotanto tai eroosio (savisamennus). Puhtaan kirkkaan veden kiintoainepitoisuus on alle 1,0 mg/l. Avovesiaikana kiintoainesta on levien lisääntymisen takia runsaammin (1-3 mg/l). Järvisyvänteiden pohjalla kiintoainepitoisuus on sameuden tapaan suurempi kuin päällysvedessä. VEDEN HYGIEENISYYS Veden hygieenisyyden ilmentäjinä käytetään tasalämpöisten eläinten ja ihmisen suolistossa eläviä fekaalisia koliformisia ja koliformisia bakteereja sekä suolistoperäisiä enterokokkeja. Nämä eivät ole varsinaisia taudin aiheuttajia, mutta niiden esiintyminen ilmentää riskiä mahdollisista taudin aiheuttajista. Ulosteperäistä kuormitusta ilmentävät parhaiten fekaaliset kolibakteerit (+44 C). Muita (+35 C) koleja pidetään lähinnä likaantumisen yleisindikaattoreina, sillä tiettyjä kolibakteerisukuja tavataan jätevesien lisäksi mm. maassa ja kasveissa. Lisäksi enterokokkeja tavataan myös hyönteisissä ja kasveissa. Vesien yleisen käyttökelpoisuuden luokkarajat hygieniabakteerien osalta ovat (vesi- ja ympäristöhallitus1988): pmy/100 ml erinomainen alle 10 hyvä alle 50 tyydyttävä alle 100 välttävä alle 1000 huono yli 1000 Uimiseen sopivan veden mikrobiologiset laatuvaatimusrajat sisävesissä (uusi uimavesidirektiivi vuodesta 2008 alkaen): Raja-arvot Laatu Eschericia coli Suolistoperäiset enterokokit pmy/100 ml pmy/100 ml Erinomainen* Hyvä*
9 Riittävä** * perustuu 95 prosenttipisteen arvioon ** perustuu 90 prosenttipisteen arvioon 9 Ennen EU:hun liittymistä käytetty lääkintöhallituksen yleiskirjeen 1683 mukainen luokitus oli yksityiskohtaisempi: Fekaaliset.kolit pmy/100 ml Fekaaliset streptokokit pmy/100 ml Hyvä uimavesi alle 100 alle 100 Välttävä uimavesi Huono uimavesi yli 1000 yli 1000 KALOJEN VEDEN LAATUVAATIMUKSISTA (teksti perustuu useisiin kirjallisuusläheisiin) Kaloille tärkeä happipitoisuus liittyy usein oleellisesti rehevöitymiseen. Kalojen elinvaiheiden kannalta riittävänä vähimmäisarvona pidetään yleensä pysyvää 5 mg/l pitoisuutta, mikäli muut kalojen ympäristötekijät kuten happamuus, raskasmetallipitoisuudet ym. ovat edullisia. Hetkellisesti aikuiset kalat kestänevät yleensä vielä 3 mg/l happipitoisuutta. Hapen suhteen vaateliaimmilla lohikaloilla kuten siialla, muikulla ja taimenella pidetään happipitoisuuden raja-arvoina seuraavia: normaali kriittinen alin toimeentuloraja mg/l 7 mg/l 3,5-4 mg/l Mm. särki- ja ahvenkaloille, hauelle ja mateelle riittävä happipitoisuus on 6-8 mg/l hapenpuutosoireiden alkaessa esiintyä 1,5-2 mg/l pitoisuudessa. Kuolemaan johtavana happipitoisuuden alarajana pidetään muikulla ja siialla noin 1,5-2,6 mg/l sekä kuhalla, ahvenella ja hauella 1,0 mg/l. Lahna ruutana, suutari pasuri ja karppi tulevat toimeen melko heikoissakin happioloissa. Eräissä kirjallisuuslähteissä näiden lajien kriittiseksi happipitoisuuden rajaarvoiksi on mainittu 0,6-1,2 mg/l. Veden sisältämä humus aiheuttaa haittaa varsinkin lohikaloille aikaansaamalla hapen kulumista ja lisäksi pohjaan laskeuduttuaan vaikuttamalla haitallisesti lisääntymiseen ja ravinnonsaantiin. Sisävesissä kiintoainepitoisuuden suositusarvo on EU:n kalavesidirektiivin mukaan alle 25 mg/l, jolloin kalastolle tai kalastukselle ei aiheudu haittaa. Kiintoainepitoisuus mg/l voi jo vaikuttaa kalastoon ja pitoisuuden ollessa yli 80 mg/l kalastossa näkyy selviä muutoksia (Alabaster & Llyod 1980) Veden happamuuden suhteen ovat lohi- ja särkikalat herkimpiä. Ne vaativat hyvin viihtyäkseen yleensä veden ph-alueen 6-8. EU:n kalavesidirektiivin mukainen happamuussuositus on ph 6-9 sekä lohivesille että särkivesille. Sen sijaan ahven ja hauki viihtyvät hyvin vielä vähän päälle ph 5 arvoissa. Kalaveden ph-arvon ollessa alle 5 tai yli 9-10 voivat kalakuolemat olla jo mahdollisia. Alhaisessa happipitoisuudessa ja ph:ssa rauta on liuenneessa ferromuodossa. Tällöin raudan haitallista saostumista voi tapahtua kiduksien pinnalle ja kalojen mätimunien päälle. Turvallinen liukoisen ferroraudan pitoisuus lohikaloille on alle 0,1 mg/l ja särkikaloille alle 0,2 mg/l. Hyvässä happitilanteessa ei humukseen sitoutuneesta raudasta olla todettu olevan kaloille ainakaan suurta haittaa.
10 VEDEN LAATU RAPUVETENÄ 10 Lämpötila Ravunpoikasten kasvulle veden lämpötilan optimina pidetään C. Ravunviljelyssä on kuitenkin todettu kuolleisuuden lisääntyvän lämpötilan noustessa, joten optimikasvatuslämpötilana pidetään C. Vesistön keskilämpötilan tulisi olla 2-3 kuukauden ajan yli 15 C, jotta rapukanta voisi muodostua pyynnin kestäväksi. Happi Kerrostuneisuuskausina alusvesi ei saa happitäydennystä ilmakehästä veteen liuenneesta hapesta. Happipitoisuuden suhteen rapu on yhtä vaatelias kuin lohikalat. Lämpöisenä vuodenaikana liuenneen hapen pitoisuuden tulisi olla vähintään 5 mg/l (happikyllästys yli 50 %) ja talvella rapu voi lyhytaikaisesti sopeutua 2-3 mg/l pitoisuuteen, mikäli muut ympäristötekijät ovat edullisia. Ravun elinpiiri rajoittuu yleensä rantavyöhykkeen 0,5-3 m syvyyteen, jossa vesistöjen happitilanne pysynee yleensä ainakin kesällä yli kriittisen raja-arvon. Happitilanne on vesistöissä huonoimmillaan kerrostuneisuuskausina, varsinkin loppukesällä ja keväällä. Veden happitilannetta heikentää yleisimmin lähinnä veden sisältämä humus ja hajoava planktoneliöstö sekä mahdollinen hajakuormitus valuma-alueelta. Happamuus Rapu on veden happamuuden suhteen herkkä ja vaatii viihtyäkseen yleensä yli ph 6,0 tai alle ph 9,0. Optimina pidetään ph 7-8. Happamuuden sietokykyyn vaikuttaa mm. ph:n muutosnopeus, lämpötila, happi ja rautapitoisuudet. Erityisen herkkiä happamuuden lisääntymiselle ovat kuortaan vaihtavat ravut, kuoriutuvat poikaset ja nuoruusvaiheen ravut. Ravun kalkinotto vedestä vaikeutuu, jos vesi on liian hapanta. Happamuuden minimiarvot esiintyvät keväällä lumensulamisen aikana ja syksyllä sadeaikana. Kesällä levätuotanto nostaa ph-arvoja. Mikäli veden alkaliteettiarvo jää alle 0,1 meqv/l, saattavat ravulle haitalliset ph:n suuret vaihtelut olla mahdollisia. Kalsium Suomen vesistöt ovat yleensä vähäkalkkisia (kalsiumpitoisuus keskimäärin 4 mg/l) ja karuja, joissa ravun kasvu on hidasta. Happamassa vedessä on kalkkia vähän. Ravun fysiologian kannalta veden kalsiumin optimipitoisuus on yli 50 mg/l ja pitoisuudessa 16 mg/l ravun kalsiumin tarve täysin tyydyttynyt. Ravunviljelyssä veden välttävän kalsiumpitoisuuden alarajana pidetään 5 mg/l. Pitoisuuden alarajaa ei varsinaisesti ole tutkimuksin määritetty, mutta lisääntyviä rapukantoja esiintyy jopa alle 3 mg/l kalsiumpitoisuuksissa. Rauta ja väri Humuksen suhteen ravulle optimivesi on humukseton ja vielä välttävä, kun veden väriluku jää alle 100 mg Pt/l. Yleensä keskihumuksisten vesistöjen sisältämä humus ei aiheuta ravuille haittaa. Rautapitoisuutta 0,8-1,5 mg/l voidaan pitää ravun poikasten kannalta turvallisena, mikäli veden ph on lähellä neutraalia. Myrkyt Rapu on hyvin herkkä erilaisille ympäristömyrkyille, kuten rikkakasvien ja tuhohyönteisten torjunta-aineille.
11 Rapujen istutuksesta 11 Rapujen istutus tulisi keskittää ensisijaisesti hyviksi todetuille ravustusalueille. Paikan valinnassa tulisi huomioida pohjan ja rannan laatu, syvyyssuhteet, suojapaikkojen määrä ja kasvillisuus. Ravun suosimia elinympäristöjä ovat suojia tarjoavat kivikot ja kolojen kaivamiseen soveltuvat kiinteät pohjat, joihin pehmeät lieju- tai mutapohjat eivät juuri sovellu. VESIANALYYSITULOSTEN TULKINTA SISÄLLYSLUETTELO LÄMPÖTILA... 1 HAPPITILANNE... 1 HAPPAMUUS JA VEDEN PUSKURIKYKY... 2 ORGAANINEN AINES... 3 SUOLAPITOISUUS... 4 FOSFORI... 4 KLOROFYLLI JA KASVIPLANKTONBIOMASSA... 5 Leväkukinta... 6 TYPPI... 6 PERUSTUOTANTOA RAJOITTAVAN MINIMIRAVINTEEN ARVIOINTI... 7 Veden kovuus... 7 SAMEUS... 7 KIINTOAINE... 8 VEDEN HYGIEENISYYS... 8 KALOJEN VEDEN LAATUVAATIMUKSISTA... 9 VEDEN LAATU RAPUVETENÄ... 10
Sammatin Lihavajärven veden laatu Vuodet 2009-2013
25.7.213 Lihavajärven Suojeluyhdistys Senja Eskman, Antero Krekola Sammatin Lihavajärven veden laatu Vuodet 29-213 Lihavajärven tuoreimmat näytteet otettiin heinäkuussa 213 järven suojeluyhdistyksen ja
LisätiedotSammatin Lohilammen veden laatu Elokuu 2014
7..1 Lohilammen kyläyhdistys Tiina Raukko Sammatin Lohilammen veden laatu Elokuu 1 Lohilammen näytteet otettiin 7..1 kyläyhdistyksen ja Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta. Näytteet
LisätiedotISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992
LUVY/149 4.8.215 Minna Sulander Ympäristönsuojelu, Vihti ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 198 ja 1992 Vihdin pohjoisosassa sijaitsevasta Iso-Kairista otettiin vesinäytteet
LisätiedotSammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016
29.2.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016 Vesinäytteet Enäjärven Elämännokan syvänteeltä otettiin 17.2.2016 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta.
LisätiedotPERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2007
PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 27 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27 Anne Åkerberg SISÄLLYS sivu 1 Johdanto 1 2 Näytteenotto ja sääolot 1 3 Tulokset 2 3.1 Lämpötila
LisätiedotISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin
LUVY/121 18.8.215 Lohjan kaupunki Ympäristönsuojelu ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin Sammatin Iso Heilammen länsiosan 6 metrin syvänteeltä otettiin vesinäytteet
LisätiedotKärjenlammin vedenlaatututkimus 2016
31.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kärjenlammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan kaakkoisosassa sijaitsevalta Kärjenlamilta otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston
LisätiedotKuva Kuerjoen (FS40, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (FS42, FS41) tarkkailupisteet.
Kuva 1-8-8. Kuerjoen (FS4, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (, ) tarkkailupisteet. Kuva 1-8-9. Kuerjoki. 189 1.8.4.3 Kuerjoki ja Kivivuopionoja Kuerjoen vedenlaatua on tarkasteltu kahdesta tarkkailupisteestä
LisätiedotPUUJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2013 loppukesän tulokset ja vertailu vuoteen 2012
LUVY/119 6.9.213 Puujärven VSY Olli Kilpinen Hulluksentie 1 e 25 243 Masala PUUJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 213 loppukesän tulokset ja vertailu vuoteen 212 Näytteet Puujärven kahdelta syvännehavaintopaikalta
LisätiedotAlajärven ja Takajärven vedenlaatu
Alajärven ja Takajärven vedenlaatu 1966-16 Alajärvi Alajärven vedenlaatua voidaan kokonaisuudessaan pitää hyvänä. Veden ph on keskimäärin 7,3 (Jutila 1). Yleisellä tasolla alusvesi on lievästi rehevää
LisätiedotKakarin vedenlaatututkimus 2016
31.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kakarin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan kaupunkitaajaman länsipuolella olevalla ylänköalueella sijaitsevalta Kakarilta otettiin Karkkilan
LisätiedotOutamonjärven veden laatu Helmikuu 2016
.3.16 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Outamonjärven veden laatu Helmikuu 16 Outamonjärven näytteet otettiin 4..16 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta. Tarkoituksena oli selvittää
LisätiedotVihdin Komin vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016
28.10.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Komin vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Komista otettiin 20.7. ja 10.10.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta.
LisätiedotSammatin Lihavajärven veden laatu Heinäkuu 2017
10.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Sammatin Lihavajärven veden laatu Heinäkuu 2017 Lohjan Sammatissa sijaitsevan Lihavan vesinäytteet otettiin 19.7.2017 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston
LisätiedotLiite 1. Saimaa. Immalanjärvi. Vuoksi. Mellonlahti. Joutseno. Venäjä
Liite 1 Saimaa Immalanjärvi Vuoksi Mellonlahti Joutseno Venäjä Liite 2 1 5 4 3 2 Liite 3 puron patorakennelma Onnelan lehto Onnelan lehto Mellonlahden ranta Liite 4 1/7 MELLONLAHDEN TILAN KEHITYS VUOSINA
LisätiedotRuokjärven veden laatu Maalis- ja elokuu 2017
30.8.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Ruokjärven veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 Karkkilan Vuotnaisissa sijaitsevan Ruokjärven vesinäytteet otettiin 1.3.2017 ja 2.8.2017 Karkkilan kaupungin
LisätiedotValkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016
24.8.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Valkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016 Lohjan Saukkolassa sijaitsevan pienen Valkialammen vesinäytteet otettiin 2.8.2016 kaupungin ympäristönsuojeluosaston
LisätiedotVihdin Haukilammen (Huhmari) vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu
27.10.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Haukilammen (Huhmari) vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Huhmarissa sijaitsevasta Haukilammesta otettiin 20.7. ja 10.10.2016
LisätiedotLahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016
8.9.2016 Lahna- ja Suomusjärven hoitoyhdistys Mauri Mäntylä Lahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet otettiin Lahna- ja Suomusjärven suojeluyhdistyksen toimesta 28.8.2016
LisätiedotKaitalammin vedenlaatututkimus 2016
31.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kaitalammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan pohjoisosassa Ali-Paastonjärven itäpuolella sijaitsevalta Kaitalammilta otettiin Karkkilan kaupungin
LisätiedotPaskolammin vedenlaatututkimus 2016
5.9.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Paskolammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan Vuotinaisissa sijaitsevalta Paskolammilta otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston
LisätiedotSäynäislammin vedenlaatututkimus 2016
5.9.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Säynäislammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan itäosassa sijaitsevalta Säynäislammilta otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston
LisätiedotVALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu kesiin 2010-2014
LUVY/121 6.7.215 Anne Linnonmaa Valkjärven suojeluyhdistys ry anne.linnonmaa@anne.fi VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu kesiin 21-214 Sammatin Valkjärvestä otettiin vesinäytteet 25.6.215
LisätiedotKerklammen ja siihen laskevan puron veden laatu Lokakuu 2017
6.11.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Kerklammen ja siihen laskevan puron veden laatu Lokakuu 2017 Lohjan Sammatissa sijaitsevan Kerklammen ja järveen luoteesta Leikkilän suunnasta laskevan puron
LisätiedotISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2013 tutkimukset ja vertailu vuosiin 2009, 2011 ja 2012
LUVY/121 5.9.213 Tuomo Klemola Iso Ruokjärven suojeluyhdistys ry Tehtaankatu 4 A9 14 Helsinki ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 213 tutkimukset ja vertailu vuosiin 29, 211 ja 212 Sammatin Iso Ruokjärvestä
LisätiedotHaukkalammen veden laatu Elokuu 2017
5.9.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Haukkalammen veden laatu Elokuu 2017 Karkkilan kaupunkitaajaman länsipuolella sijaitsevan pienen Haukkalammen vesinäytteet otettiin 3.8.2017 Karkkilan kaupungin
LisätiedotISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin
29.8.2016 Iso Ruokjärven suojeluyhdistys ry Tarja Peromaa ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin 2009-2015 Sammatin Iso Ruokjärvestä otettiin uusimmat vesinäytteet 15.8.2016
LisätiedotKETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA
KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA Näytteenotto ja näytteiden analysointi Vesinäytteet on otettu lopputalvella 2006 ja 2007 sekä loppukesällä 2006, 2007 ja 2010
LisätiedotVihtijärven veden laatu Heinäkuu 2017
23.8.2017 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihtijärven veden laatu Heinäkuu 2017 Vihtijärven vesinäytteet otettiin 27.7.2017 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta. Näytteenotto perustuu
LisätiedotKaitalammin (Hajakka) veden laatu Elokuu 2017
4.9.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kaitalammin (Hajakka) veden laatu Elokuu 2017 Karkkilan Hajakassa Kaupinojan valuma-alueella (23.087) sijaitsevan Kaitalammin vesinäytteet otettiin 3.8.2017
LisätiedotKolmpersjärven veden laatu Heinäkuu 2017
9.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Kolmpersjärven veden laatu Heinäkuu 2017 Lohjan Sammatissa sijaitsevan Kolmpersjärven vesinäytteet otettiin 19.7.2017 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston
LisätiedotIso Myllylammen veden laatu Heinäkuu 2017
23.8.2017 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Iso Myllylammen veden laatu Heinäkuu 2017 Vihdin ja Lohjan rajalla Nummenkylässä sijaitsevan Iso Myllylammen vesinäytteet otettiin 27.7.2017 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston
LisätiedotLOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi
LUVY/109 27.7.2012 Risto Murto Lohjan kaupunki ympäristönsuojelu LOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi Näytteenotto liittyy Lohjan kaupungin lakisääteiseen velvoitteeseen seurata ympäristön
LisätiedotSammatin Valkjärven ja siihen Haarjärvestä laskevan puron veden laatu Heinäkuu 2017
10.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Sammatin Valkjärven ja siihen Haarjärvestä laskevan puron veden laatu Heinäkuu 2017 Lohjan Sammatissa sijaitsevan Valkjärven ja siihen Haarjärvestä laskevan
LisätiedotViidanjärven veden laatu Heinäkuu 2017
11.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Viidanjärven veden laatu Heinäkuu 2017 Hiidenveden Retlahden pohjoispuolella sijaitsevan pienen Viidanjärven vesinäytteet otettiin 19.7.2017 Lohjan kaupungin
LisätiedotVihdin Lapoon vedenlaatututkimus, elokuu 2016
26.8.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Lapoon vedenlaatututkimus, elokuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Lapoosta otettiin 16.8.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta. Työ perustuu
LisätiedotVUONNA 2009 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU
KOKEMÄENJOEN VESISTÖN Marika Paakkinen 16.11.2009 Kirje nro 746 1 Tampereen kaupunki/ Ympäristövalvonta PL 487 33101 Tampere VUONNA 2009 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU 1. JOHDANTO Tampereen järvien
LisätiedotSiuntion Grundträskin ja Långträskin veden laatu Elokuu 2018
30.10.2018 Siuntion kunta, ympäristönsuojelu Siuntion Grundträskin ja Långträskin veden laatu Elokuu 2018 Siuntion kunnan ympäristönsuojeluyksikkö on laatinut Siuntion pintavesiseurantaohjelman vuosille
LisätiedotSammatin Enäjärven ja siihen laskevan Suomusjärvenjoen vedenlaatututkimus
24.8.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Sammatin Enäjärven ja siihen laskevan Suomusjärvenjoen vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Enäjärven Elämännokan syvänteeltä otettiin 17.2.2016 ja 2.8.2016.
LisätiedotVihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016
26.8.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Otalammella sijaitsevasta Tuohilammesta otettiin 20.7.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston
LisätiedotRuuhilammen veden laatu heinäkuu 2018
7.11.2018 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Ruuhilammen veden laatu heinäkuu 2018 Ruuhilampi sijaitsee Karkkilan Pyhäjärven eteläpuolella. Ruuhijärven pinta-ala on 6,7 hehtaaria ja se kuuluu Löylymaanojan
LisätiedotMusta-Kaidan veden laatu Elokuu 2017
5.9.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Musta-Kaidan veden laatu Elokuu 2017 Kovelonjärven eteläpuolella sijaitsevan Musta-Kaidan vesinäytteet otettiin 2.8.2017 Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston
LisätiedotSyvälammen (Saukkola) veden laatu Heinäkuu 2017
11.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Syvälammen (Saukkola) veden laatu Heinäkuu 2017 Lohjan Saukkolassa sijaitsevan Syvälammen vesinäytteet otettiin 19.7.2017 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston
LisätiedotKynnarträskin veden laatu Heinäkuu 2017
8.8.2017 Siuntion kunta, ympäristönsuojelu Kynnarträskin veden laatu Heinäkuu 2017 Siuntion Kynnarissa Tjusträskin itäpuolella sijaitsevan Kynnarträskin vesinäytteet otettiin 18.7.2017 Siuntion kunnan
LisätiedotKarkkilan Kovelonjärven veden laatu heinäkuu 2018
3.11.2018 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Karkkilan Kovelonjärven veden laatu heinäkuu 2018 Karkkilan Kovelonjärvi on pieni järvi, pinta-alaltaan noin eli 15 ha (0,15 km 2 ) ja kuuluu Kissanojan-Häijynojan
LisätiedotVeden laatu eri mittausvälineet ja tulosten tulkinta
Veden laatu eri mittausvälineet ja tulosten tulkinta Anu Suonpää, Vihdin vesistöpäivä, 12.11.2016 Sisältö Erilaiset mittauskeinot ja välineet - Aistihavainnot - Laboratoriomittaukset - Kenttämittarit -
LisätiedotVihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016
29.8.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Ojakkalassa sijaitsevasta Kaitlammesta otettiin 16.8.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston
LisätiedotHUNTTIJÄRVEN VEDENLAADUNSEURANTA Eteläinen laskuoja
1 LAUREA-AMMATTIKORKEAKOULU Hyvinkää HUNTTIJÄRVEN VEDENLAADUNSEURANTA Eteläinen laskuoja Heidi Rantala Syyskuu 2008 2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 SÄHKÖNJOHTOKYKY... 3 3 VEDEN HAPPAMUUS... 4 4 VÄRILUKU...
LisätiedotSaarlampi, Patakorpi veden laatu heinäkuu 2018
18.12.2018 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Saarlampi, Patakorpi veden laatu heinäkuu 2018 Saarlampi (Patakorpi, Järvenpää kylän lähellä) on noin 5,3 ha kokoinen lampi sisältyen Kissanojan-Häijynojan
LisätiedotEi ole olemassa jätteitä, on vain helposti ja hieman hankalammin uudelleen käytettäviä materiaaleja
Jätehuolto Ei ole olemassa jätteitä, on vain helposti ja hieman hankalammin uudelleen käytettäviä materiaaleja Jätteiden käyttötapoja: Kierrätettävät materiaalit (pullot, paperi ja metalli kiertävät jo
LisätiedotKaitalammin (Valkärven eteläpuoli) veden laatu Maalis- ja elokuu 2017
1.9.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kaitalammin (Valkärven eteläpuoli) veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 Karkkilan Luoteisosassa sijaitsevan Kaitalammin vesinäytteet otettiin 1.3.2017 ja 2.8.2017
LisätiedotPitkäjärven (Nummi-Pusula) veden laatu elokuu 2018
1.11.2018 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Pitkäjärven (Nummi-Pusula) veden laatu elokuu 2018 Nummen Pitkäjärven pohjoisosasta on laadittu vuonna 2015 kesäajan raportti ja samassa yhteydessä Pitkäjärven
LisätiedotKATSAUS RÄYSKÄLÄN JÄRVIEN TALVITULOKSIIN 2014
Vesistöosasto/RO 13.5.214 Kirjenumero 417/14 Luoteis-Lopen Loma-Asukkaat ry c/o Leila Rajakangas Vanha Valtatie 1 B 4 425 KERAVA KATSAUS RÄYSKÄLÄN JÄRVIEN TALVITULOKSIIN 214 1. JOHDANTO Kokemäenjoen vesistön
LisätiedotHeinijärven vedenlaatuselvitys 2014
Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 3.12.2014 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin vuonna 2014 Helsingin yliopiston
LisätiedotAhmoolammin veden laatu Maalis- ja elokuu 2017
29.8.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Ahmoolammin veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 Karkkilan Ahmoossa sijaitsevan Ahmoolammin vesinäytteet otettiin 1.3.2017 ja 2.8.2017 Karkkilan kaupungin
LisätiedotValkjärven veden laatu heinäkuu 2018
8.11.2018 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Valkjärven veden laatu heinäkuu 2018 Valkjärvi on noin 3 ha kokoinen lampi Karkkilan länsipuolella valuma-alueella nimi (23.067). Valuma-alueesta suurin
LisätiedotVEDEN LAADUN HAVAINNOT: Sääksjärvi syv va123 (vuodet ), Piilijoki suu (vuodet ), Kauv Kyttälä-Kauv mts (vuodet )
VEDEN LAADUN HAVAINNOT: Sääksjärvi syv va123 (vuodet 2000-2016), Piilijoki suu (vuodet 2007-2016), Kauv Kyttälä-Kauv mts (vuodet 2000-2013) Aika Syvyys Yläsyvyys Alasyvyys Näytesyvyys Alkaliniteetti mmol/l
LisätiedotJouhtenanjärven veden laatu Maalis- ja elokuu 2017
29.8.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Jouhtenanjärven veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 Karkkilan keskivaiheilla sijaitsevan Jouhtenanjärven vesinäytteet otettiin 1.3.2017 ja 2.8.2017 Karkkilan
LisätiedotKARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN RAVINNE- JA HAPPIPITOISUUDET ELOKUUSSA 2014
LUVY/17 28.8.214 Urpo Nurmisto Rahikkalan-Pipolan-Nummijärven vsy Pappilankuja 4 912 Karjalohja KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN RAVINNE- JA HAPPIPITOISUUDET ELOKUUSSA 214 Karjalohjan läntisten järvien, Haapjärven,
LisätiedotPienojanlammen veden laatu Maalis- ja elokuu 2017
30.8.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Pienojanlammen veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 Karkkilan länsiosassa sijaitsevan Pienojanlammen vesinäytteet otettiin 1.3.2017 ja 2.8.2017 Karkkilan kaupungin
LisätiedotLuoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011
Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto Johdanto Tämä raportti on selvitys Luoteis-Tammelan Heinijärven ja siihen laskevien ojien
LisätiedotOlli-Matti Kärnä: UPI-projektin alustavia tuloksia kesä 2013 Sisällys
Olli-Matti Kärnä: UPI-projektin alustavia tuloksia kesä 213 Sisällys 1. Vedenlaatu... 2 1.1. Happipitoisuus ja hapen kyllästysaste... 3 1.2. Ravinteet ja klorofylli-a... 4 1.3. Alkaliniteetti ja ph...
LisätiedotIso Heilammen veden laatu Helmi- ja heinäkuu 2017
9.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Iso Heilammen veden laatu Helmi- ja heinäkuu 2017 Lohjan Sammatissa sijaitsevan Iso Heilammen vesinäytteet otettiin 21.2.2017 ja 19.7.2017 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston
LisätiedotMuslammen (Nummi-Pusula) veden laatu 2018 elokuu 2018
25.10.2018 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Muslammen (Nummi-Pusula) veden laatu 2018 elokuu 2018 Lohjan Pusulassa sijaitsevalta pieneltä Muslammelta otettiin vesinäytteet elokuussa 8.8.2018 Lohjan kaupungin
LisätiedotIso-Antiaksen veden laatu elokuu 2018
4.1.2019 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Iso-Antiaksen veden laatu elokuu 2018 Iso-Antias on noin 17 ha kokoinen järvi Nuuksion kansallispuistossa. Järvi sisältyy Mankinjoen valuma-alueeseen 81.057. Sen
LisätiedotVesistöt voidaan jakaa viiteen laatuluokkaan niiden kunnon perusteella.
Kuva: Hannele Partanen VESISTÖNTILAN ARVIOINTI Vesistöt voidaan jakaa viiteen laatuluokkaan niiden kunnon perusteella. Rannikkovesien tila on sisävesiä huonompi Erinomaiseksi luokiteltava vesialue on luonnontilainen,
LisätiedotOsa B ARIMAAN HAPPITALOUDEN TUTKIMUKSET JA VEDENLAADUN YHTEENVETO
Osa B ARIMAAN HAPPITALOUDEN TUTKIMUKSET JA VEDENLAADUN YHTEENVETO Varsinais-Suomen kalavesienhoito Oy (2005) Sanna Tikander (2005) Turun ammattikorkeakoulu, Kestävän kehityksen ko. Arimaan happitalouden
LisätiedotPURUVEDEN VEDENLAATUTIEDOT PITKÄNAJAN SEURANNAN TULOKSISSA SEURANTAPAIKKASSA 39
PURUVEDEN VEDENLAATUTIEDOT PITKÄNAJAN SEURANNAN TULOKSISSA SEURANTAPAIKKASSA 39 Vedenlaatutiedot ja grafiikka: Hertta- ympäristötietojärjestelmä, pintavedet/ Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Riitta Niinioja
LisätiedotJäälinjärven alueen veden laatuseuranta, tulokset vuodelta 2013
Kari Kainua/4.12.2013 Jäälinjärven alueen veden laatuseuranta, tulokset vuodelta 2013 1 1. Taustatiedot Vuonna 2011 perustettu Kiimingin Jäälin vesienhoitoyhdistys pyrkii parantamaan entisen Kiimingin
LisätiedotHARTOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2006
HARTOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 81/27 Anne Åkerberg SISÄLLYS sivu 1 Johdanto 1 2 Näytteenotto ja sääolot 1 3 Tulokset 2 3.1 Lämpötila ja happi 2
LisätiedotHeinijärven vedenlaatuselvitys 2016
Heinijärven vedenlaatuselvitys 2016 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 13.12.2016 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin Helsingin yliopiston Lammin
LisätiedotAli-Paastonjärven vedenlaatututkimus 2016
30.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Ali-Paastonjärven vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan pohjoisosassa olevalta Ali-Paastonjärveltä otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston
LisätiedotSarkkisen veden laatu elokuu 2018
18.1.2019 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Sarkkisen veden laatu elokuu 2018 Sarkkinen on pieni (noin 4 ha) ja syvä (12,0 m) metsälampi. Sarkkinen sijaitsee Nuuksion kansallispuiston luoteiskulmassa Saarijärven
LisätiedotHumuksen vaikutukset järvien hiilenkiertoon ja ravintoverkostoihin. Paula Kankaala FT, dos. Itä Suomen yliopisto Biologian laitos
Humuksen vaikutukset järvien hiilenkiertoon ja ravintoverkostoihin Paula Kankaala FT, dos. Itä Suomen yliopisto Biologian laitos Hiilenkierto järvessä Valuma alueelta peräisin oleva orgaaninen aine (humus)
LisätiedotKurkijärven laskupuron (Karjalohja) veden laatu elokuu 2018
31.10.2018 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Kurkijärven laskupuron (Karjalohja) veden laatu elokuu 2018 Lohjan läntisellä alueella Karjalohjalla sijaitsevan Kurkijärven laskevasta purosta otettiin vesinäytteet
LisätiedotMustikaisen veden laatu heinäkuu 2018
8.11.2018 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Mustikaisen veden laatu heinäkuu 2018 Mustikainen on 2,7 ha kokoinen lampi Karkkilan länsipuolella. Mustikainen sisältyy Pyhäjärven-Saavajoen valuma-alueeseen
LisätiedotLaiska (Sammatti) veden laatu elokuu 2018
25.10.2018 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Laiska (Sammatti) veden laatu elokuu 2018 Lohjan Sammatissa sijaitsevalta Laiska nimiseltä pieneltä lammelta otettiin vesinäytteet elokuussa 8.8.2018 Lohjan
LisätiedotKatsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin
Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin Annukka Puro-Tahvanainen Saariselkä 18.9.2014 25.9.2014 1 2 Inarijärveen tuleva ravinnekuorma Kokonaisfosfori 55 t/v Kokonaistyppi Piste- ja hajakuormitus
LisätiedotVihdin Lapoon vedenlaatututkimus, elokuu 2018
8.1.2019 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Lapoon vedenlaatututkimus, elokuu 2018 Vihdin Lapoo sijaitsee Vihtijoen alaosan (23,092) vesistöalueen latvoilla. Pintavesityypiltään Lapoo on matala vähähumuksinen
LisätiedotMustalammin veden laatu elokuu 2018
10.1.2019 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Mustalammin veden laatu elokuu 2018 Mustalammi on noin 19 ha kokoinen lampi. Se sijaitsee Vihtijärven yläpuolella aivan Vihdin kunnan pohjoisosassa. Mustalammi
LisätiedotNASTOLAN KUNNAN JÄRVITUTKIMUKSET VUOSINA
NASTOLAN KUNNAN JÄRVITUTKIMUKSET VUOSINA 198 5 Tiina Nihtilä NASTOLAN KUNTA Ympäristönsuojelu 6 NASTOLAN KUNNAN JÄRVITUTKIMUKSET VUOSINA 198 5 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 1. Käytetyt parametrit.1 Näytteenottopisteet..
LisätiedotItäisen Kolmoislammen veden laatu elokuu 2018
4.1.2019 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Itäisen Kolmoislammen veden laatu elokuu 2018 Itäisen Kolmoislampi on noin 12 ha kokoinen sijaiten Nuuksion Pitkäjärven pohjoispäästä noin 1,5 km länteen. Järvi
LisätiedotRENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014
Vesistöosasto/MM 25.9.2013 Kirjenumero 766/13 Renkajärven suojeluyhdistys ry RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014 1. YLEISTÄ Renkajärvi on Tammelan ylänköalueella, Hattulan ja Hämeenlinnan kunnissa sijaitseva,
LisätiedotKarkkilan Laihalammen veden laatu heinäkuu 2018
6.11.2018 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Karkkilan Laihalammen veden laatu heinäkuu 2018 Karkkilan Laihalammi on hyvin pieni lampi Porin tien kaakkoispuolella lähellä Vuotinainen nimistä järveä
LisätiedotRAPORTTI KARHOISMAJAN JÄRVIREITIN OJA- JA JÄRVITUTKIMUKSISTA
Vesistöosasto/RO 13.1.215 Kirjenumero 852/15 Jorma Järvensivu Kankaistonkatu 14 F 21 3871 Kankaanpää RAPORTTI KARHOISMAJAN JÄRVIREITIN OJA- JA JÄRVITUTKIMUKSISTA 4.8.215 1. TUTKIMUKSEN SUORITUS Tutkimus
LisätiedotRAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA 2014. Väliraportti nro 116-14-7630
RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA 2014 Väliraportti nro 116-14-7630 Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy lähettää oheisena tulokset 13. 14.10.2014 tehdystä Rauman merialueen tarkkailututkimuksesta
LisätiedotVANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN MAIJANOJAN JA ORHINOJAN VEDEN LAATU
19.7.216 Ympäristönsuojelu, Vihti VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN MAIJANOJAN JA ORHINOJAN VEDEN LAATU 7.7.216 Vihdin puolelta Vanjokeen laskevasta kahdesta sivu-uomasta Maijanojasta ja Orhinojasta otettiin
LisätiedotHapetuksen tarkoitus purkamaan pohjalle kertyneitä orgaanisen aineksen ylijäämiä
Hapetuksen tarkoitus Hapettamiselle voidaan asettaa joko lyhytaikainen tai pitkäaikainen tavoite: joko annetaan kaloille talvisin mahdollisuus selviytyä pahimman yli tai sitten pyritään hillitsemään järven
LisätiedotVarsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela
Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio 1.12.211 Janne Suomela Varsinais-Suomen päävesistöalueet Kiskonjoki Perniönjoki 147 km 2 Uskelanjoki 566 km 2 Halikonjoki
LisätiedotLyhyt yhteenveto Nummi-Pusulan Pitkäjärven tilasta
Jenni Tikka 8.8.212 Lyhyt yhteenveto Nummi-Pusulan Pitkäjärven tilasta Yleiskuvaus Nummen taajaman läheisyydessä sijaitseva Pitkäjärvi on Nummi-Pusulan toiseksi suurin järvi (237 ha). Järven syvin kohta
LisätiedotVihdin Vaakkoin veden laatu Heinäkuu ja Lokakuu 2017
26.10.2017 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Vaakkoin veden laatu Heinäkuu ja Lokakuu 2017 Vaakkoin vesinäytteet otettiin 27.7. ja 12.10.2017 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta.
LisätiedotSanginjoen ekologinen tila
Sanginjoen ekologinen tila Tuomas Saarinen, Kati Martinmäki, Heikki Mykrä, Jermi Tertsunen Sanginjoen virkistyskäyttöarvon parantaminen ja ekologinen kunnostus Esityksen sisältö 1. Johdanto 2. Yleistä
LisätiedotVedenlaatutilanne Imatran seutukunnassa loppukesällä 2014 Saimaan ammattiopisto, auditorio Esitelmöitsijä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n
Vedenlaatutilanne Imatran seutukunnassa loppukesällä 2014 Saimaan ammattiopisto, auditorio Esitelmöitsijä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n toimitusjohtaja ja limnologi Pena Saukkonen Ympäristön,
LisätiedotSuomen vesistöjen tummuminen. Antti Räike Suomen ympäristökeskus Merikeskus
Suomen vesistöjen tummuminen Antti Räike Suomen ympäristökeskus Merikeskus Mitä vesien tummumisella tarkoitetaan? Kuva: Stefan Löfgren Tummumisella käsitetään humuksen lisääntymistä, joka ilmenee veden
LisätiedotVihdin Suolikkaan veden laatu Heinäkuu ja Lokakuu 2017
26.10.2017 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Suolikkaan veden laatu Heinäkuu ja Lokakuu 2017 Suolikkaan vesinäytteet otettiin 27.7. ja 12.10.2017 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta.
LisätiedotSaarijärven veden laatu elokuu 2018
17.1.2019 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Saarijärven veden laatu elokuu 2018 Saarijärvi on noin 97 ha kokoinen järvi. Suurin osa sen keskellä sijaitsevasta saaresta ja noin puolet järvestä on Espoon kaupungin
LisätiedotEspoon kaupunki Pöytäkirja 56. Ympäristölautakunta 14.06.2012 Sivu 1 / 1
Ympäristölautakunta 14.06.2012 Sivu 1 / 1 2412/11.01.03/2012 56 Espoon järvien tila talvella 2012 Valmistelijat / lisätiedot: Kajaste Ilppo, puh. (09) 816 24834 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus
LisätiedotSelvitys Ahmoolammin tilasta. Taru Soukka
Selvitys Ahmoolammin tilasta Taru Soukka Raportti a91/2012 Laatija: Taru Soukka, ympäristönhoitaja-opiskelija, Hyria koulutus Oy Tarkastaja: Eeva Ranta Hyväksyjä: Jaana Pönni LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ
LisätiedotVihdin Enäjärven vedenlaatututkimus 2018
18.1.2019 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Enäjärven vedenlaatututkimus 2018 Vihdin Enäjärvestä Niemoon Etulahden havaintopaikalta otettiin vesinäytteet maaliskuun ja elokuun alussa 2018. Vihdin
LisätiedotHARTOLAN, HEINOLAN JA SYSMÄN VESISTÖTUTKIMUKSET VUONNA 2013 Heinolan kaupunki, ympäristötoimi. 23.10.2013 Helka Sillfors
HARTOLAN, HEINOLAN JA SYSMÄN VESISTÖTUTKIMUKSET VUONNA 2013 Heinolan kaupunki, ympäristötoimi 23.10.2013 Helka Sillfors 1. Johdanto Heinolan kaupungin ympäristötoimi tutki vesistöjen tilaa kesällä 2013
Lisätiedot