Valtiotieteellinen tiedekunta Käytännöllisen filosofian valintakoe Arvosteluperusteet Kesä 2015

Transkriptio

1 Valtiotieteellinen tiedekunta Käytännöllisen filosofian valintakoe Arvosteluperusteet Kesä 2015 Kirjallisuuskoe 1. Platon kirjoittaa Valtiossa tyrannista: Hän on sidottuna, onnellisessa pakkotilassa: hänen on joko elettävä keskellä kelvottomia ihmisiä, jotka vihaavat häntä, tai kuoltava. (Platon, Valtio 567d) Kuinka tyrannin kuvataan nousevan valtaan ja mitkä ovat hänen luonteenpiirteensä? Kuinka tyrannius liitetään kysymykseen onnellisuudesta? (9 p.) Pisteytys: Kysymys jakautuu kolmeen osaan. Hyvässä vastauksessa on tuotu kattavasti ja johdonmukaisesti esille eri osien olennainen sisältö sekä kiinnitetty huomiota väitteiden perusteluihin. Vastauksessa voi tuoda esille koko kirjan sisältöä sikäli kuin se tukee kysymyksen olennaisen tematiikan käsittelemistä. Kysymys tyrannin luonteenpiirteistä sekä tyrannian valtiomuodosta liittyvät olennaisesti teoksen kokonaisteemaan oikeamielisyydestä ja väärämielisyydestä. Teema siis kulkee koko teoksen läpi aina ensimmäisestä kirjasta kymmenennen kirjan loppumyyttiin. A) Tyrannin nousu valtaan (max. 2,5 p.) Kysymyksen ensimmäisessä osassa tulee käsitellä tyrannian muodostumista demokraattisesta valtiosta sekä tyrannin nousua valtaan. Kysymys viittaa erityisesti Valtion kahdeksannen kirjan kohtiin 562b 569c. 1p: Hyvä vastaus kuvaa lähtötilannetta ja olosuhteita, joista tyrannia kehittyy. Tyrannia nousee demokratian rappiotilasta, jossa vallitsee Platonin mukaan liiallinen vapaus ja tasa-arvo. Tässä yhteydessä vastauksessa voi esittää laajemman kuvauksen eri valtiomuotojen kehityskulusta, muutoksista ja sortumisesta, mutta vastauksen painopisteen tulee olla tyrannian käsittelyssä. Valtiossa esitetään ongelmallisena yhteiskunta, jossa ei ole hierarkiaa nuorten ja vanhojen, miesten ja naisten, orjien ja vapaiden miehien tai ihmisten ja eläinten välillä. (562b 563d.) Sokrates esittää, että demokratian täydellistä vapautta ja anarkiaa seuraa täydellinen orjuus (563d 564a). Huonosti kasvatetut ja vääriä haluja seuraavat henkilöt, laiskottelijat ja tuhlaajat, muodostavat suuren joukon, jossa rohkeimmat johtavat ja aremmat seuraavat. Tässä yhteydessä Platon käyttää vertausta, jossa ihmiset lajina vertautuvat mehiläisiin sekä toisaalta hän rinnastaa tilannetta ihmisruumiin sairauksiin (564b c).

2 1,5p: Yhteiskunnassa vallitsevan tilanteen lisäksi vastauksessa tulee erityisesti nostaa esille kehityskulku, joka johtaa tyrannin valtaannousuun. Sokrates kuvaa kansanjohtajuuden muuttumista tyranniaksi, kun kansa nostaa yhden johtajan erityisasemaan (565d). Johtajan kuvataan saavan ihmisjoukot täysin valtaansa, mutta häikäilemättömänä yksinvaltiaana hän kääntyy omiaan vastaan. Tästä syystä hänet joudutaan ajamaan maanpakoon, ja palatessaan entistäkin vihamielisempänä hänestä on muotoutunut tyranni. Tyranni tarvitsee henkivartijoita pysyäkseen vallassa. (565e 566c.) Tyranni tuhoaa vastustajansa ja muiden kanssa hän pyrkii tekemään sopimuksia. Hän käy aina sotia, jotta tarvittaisiin vahvaa johtajaa. (566e 567c.) Koska ihmiset vihaavat häntä, vallan ylläpitämiseksi hänen on pakko päästä eroon kaikista kelvollisista ihmisistä, jotka vastustavat tyranniaa. Näin on päädytty kysymyksen sitaatissa esitettyyn tilanteeseen, jossa tyranni on pakkotilassa kelvottomien ihmisten valtiossa. Hyvien, kunnollisten ja viisaiden ihmisten keskellä tyranni ei selviäisi. Vallassa pysyminen edellyttää tyrannilta jälleen lisää henkivartijoita, jotka suostuvat tehtäväänsä palkattuina, tulevat usein kaupunkivaltion ulkopuolelta (567c e) ja kiertelevät eri tyrannioissa palkkaa vastaan (568c). B) Tyrannin luonteenpiirteet (max. 2p.) Kysymyksen toinen osa käsittelee tyrannin luonteenpiirteitä. Kysymys viittaa erityisesti Valtion yhdeksännen kirjan kohtiin 571a 576b. 0,5p: Luonteenpiirteitä käsittelevä osuus liittyy tyranniyksilön kehityskulkuun. Vastauksessa tulee tuoda esille olosuhteet, joissa tyranni kehittyy. Tyranniksi kehittyvän henkilön perhesuhteisiin kuuluu demokraattisista vapauksista nauttiva isä, jonka elämä ei sinänsä ole Platonin mukaan lainvastainen (572c d). Demokraattinen ympäristö kuitenkin ruokkii pyrkimyksiä täydelliseen vapauteen ja laittomuuksiin sekä äärimmäisiä intohimoja. Äärimmäisten intohimojen ajama ihminen ajautuu hulluuteen, jossa tyranni on niin hullu, että luulee hallitsevansa ihmisten lisäksi myös jumalia (572e 573c). 1,5p: Hyvä vastaus keskittyy tyrannin luonteenpiirteisiin eli kuvaa sitä, minkälainen henkilö tyranni on ja minkälaiset halut määrittävät hänen toimintaansa. Platon liittää erityisesti intohimon (Eros) tyrannin sieluun. Tyrannin sielun valtaavat aina uudet halut ja vaatimukset. Hänen toimintaansa kuvaavat lainaaminen ja kuluttaminen, oman ja vanhempien omaisuuden tuhlaaminen, pettäminen ja varastaminen. Tyranni varastaa ensin omien vanhempiensa ja sen jälkeen valtion yhteisen omaisuuden (573d 574e). Hän on saanut vaikutteita huonosta seurasta, ja tyrannin toimintaan liittyy julmia veritekoja sekä rikoksia (575a 575c). Platon ajattelee, että mikäli valtiossa on paljon tällaisia henkilöitä, tyranniksi nousee heistä se, jonka sielua hallitsee kaikkein mahtavin tyranni. (575c.) Tyrannilla ei kuitenkaan ole todellista vapautta tai todellisia ystäviä. Tyrannimaiseen ihmistyyppiin kuuluvat ihmiset ovat epäluotettavia ja väärämielisiä. Heillä on luonnostaan tämä

3 taipumus, mutta tietyissä sekasortoisissa olosuhteissa ja tyrannialle suotuisassa tilanteessa tyranni nostetaan valtaan. (576a b.) Platonin Sokrates tiivistää tyrannin luonteenpiirteet sekä onnellisuuden seuraavasti: [H]än on kateellinen, epäluotettava, väärämielinen, jumalaton ja vailla ystäviä, kaikkinaisen pahuuden suojelija ja elättäjä, ja hänen valta-asemansa vain vahvistaa hänessä näitä piirteitä. Tämän vuoksi hän on ennen kaikkea itse onneton, ja lisäksi hän tekee onnettomaksi kaikki läheisensäkin. (580a.) C) Tyrannin ja tyrannian onnellisuus (max. 3,5 p.) Kysymyksen kolmas osa koskee tyranniuden suhdetta onnellisuuden kysymykseen. Kysymys viittaa erityisesti teoksen yhdeksännen kirjan kohtiin (576a 592a), mutta vastaukselta odotetaan kytköstä Valtion läpileikkaaviin teemoihin. Hyvässä vastauksessa kiinnitetään huomiota erityisesti Valtiossa esitettyihin perusteluihin. 0,5p: Vastauksessa on tunnistettu, kuinka tyrannius liittyy onnellisuuden kysymykseen. Yhdeksännessä kirjassa Platon palaa kysymykseen siitä, onko väärä- vai oikeamielinen onnellisempi. Laajasti ymmärrettynä kysymys liittyy siihen, mitä ovat hyvä ja huono elämä. 1p: Vastauksessa pohditaan tarkemmin nautinnon ja kärsimyksen suhdetta (583c ). Platon esittää, että filosofian alalla on eniten osuutta todelliseen olevaiseen ja se tuottaa puhtainta nautintoa. Filosofin sielu tottelee viisautta rakastavaa osaansa. Jos sen sijaan muut osat ovat vallassa, henkilö tavoittelee nautintoa, joka on epätodellista. (587a.) Vastauksessa voidaan esittää myös esimerkiksi Sokrateen laskutoimitus siitä, kuinka moninkertaisesti tyranni viettää kurjempaa elämää oikeamieliseen kuninkaaseen nähden (587b 587e). Platon haluaa todistaa, kuinka väärämielinen tyranni on kaikkein onnettomin ja oikeamielinen filosofi taas kaikkein onnellisin ihminen. Perustellakseen tämän hän jakaa tässä yhteydessä sielun kolmeen ja liittää kuhunkin osaan tietynlaisen nautinnon. Sielun oppiva osa liittyy totuudesta saatavaan nautintoon, kiivastuva osa kunnianhimoon ja himoitseva osa hyödyn- ja rahantavoitteluun. Filosofi liitetään oppivaan osaan ja totuuteen, taistelunhaluinen ihminen kiivastuvaan osaan sekä kunnianhimoon ja hyödyntavoittelija himoitsevaan sielunosaan. Perustellakseen filosofin onnellisuuden ja paremmuuden näihin toisiin nähden Platon kirjoittaa, että filosofilla on kokemusta näistä kaikista nautinnon lajeista siinä missä muilla kahdella ei ole kokemusta totuuden tarkastelun liittyvästä nautinnosta. Filosofi on erityislaatuinen, koska hänen kokemukseensa liittyy ymmärrys ja hänen työvälineensä on perustelu. Platon kirjoittaa: Koska ratkaisu pohjautuu kokemukseen, ymmärrykseen ja perustelutaitoon Niin silloin on tietenkin todellisinta se mitä filosofi, perustelujen ystävä, pitää hyvänä.

4 Kolmesta nautinnon lajista on siis suloisin sen sielunosan tuntema nautinto, jolla hankimme tietoa, ja ihaninta elämää viettää meistä se, jossa tämä sielunosa on hallitsevana. (582e 583a.) Perusteellisessa vastauksessa on tuotu selkeästi esille se, kuinka ajatus on perusteltu sekä yksilön että valtion näkökulmasta. 1p: Platon perustelee väitteensä tyrannin onnettomuudesta siten, että tyranni ei pysty hallitsemaan itseään (mikä on järkevyyden ehto), mutta yrittää tästä huolimatta hallita muita. Hankalaksi tyrannin kannalta tämän pyrkimyksen tekee se, että nämä muut ovat hänen vihollisiaan ja orjiaan. Platon kirjoittaa, että tyranni joutuu mielistelemään palvelijoitaan jatkuvassa pelossa. Hän siis liehakoi heitä, jotka Platon asettaa kaikista kehnoimmiksi ihmisiksi. Mielistely nöyryyttää ja orjuuttaa henkilöä, jonka pitäisi olla muiden johtaja. Tämänkaltainen asetelma ja tyrannin asema vahvistaa tyrannimaisen ihmistyypin huonoja luonteenpiirteitä. (578c 580a.) 1p: Vastauksessa tulee esittää analogia yksilön sielun ja valtion rakenteiden välillä. Vastaukselta odotetaan kysymyksen liittämistä koko kaupunkivaltion kokonaisuuteen. Väite on, että tyrannia on kokonaisuudessaan kaikkein onnettomin valtiomuoto (578b), ja kaikkein onnettomin henkilö on tyranni itse. Ihmisistä monet voivat olla tyranniluonteisia, mutta kaikkein onnettomin heistä on se, joka on noussut tyrannin asemaan (578c). Valtiomuotona tyrannia on kaikkein orjuutetuin, koska siinä sekä pieni kunnollisten ihmisten joukko että suuri ihmisten enemmistö elävät orjuudessa. Tyrannin hallitsema valtio on epävapaa ja sekasortoinen, samoin kuin on myös sielu, jossa intohimot ja kiihko hallitsevat (577e). Platon näkee yhtäläisyyden myös valtion köyhyyden ja tyrannin sielun tyytymättömyyden välillä: myös tyrannin sielusta tuntuu aina puuttuvan jotakin. Hän hallitsee pelolla, ja sekä valtiossa asuvien ihmisten että hänen itsensä elämä on tuskallista. (578b.) D) Vastaus kokonaisuutena: sisältöjen ja perustelujen käsittely, johdonmukaisuus sekä kielellisen ilmaisun selkeys (+/- 1 p.) Vastaus arvioidaan kokonaisuutena. Arvioinnissa painotetaan sisältöjen käsittelykyvyn lisäksi aiheen tarkastelua eri näkökulmista ja etenkin väitteille annettujen perustelujen pohtimista. Arvioinnissa huomioidaan sisällön lisäksi vastauksen johdonmukaisuus, selkeys sekä kielelliset tekijät. Johdonmukaisella ja syvällisellä kokonaisuudella on mahdollista kompensoida lieviä sisällöllisiä puutteita yksityiskohdissa, muttei kuitenkaan kysymyksen olennaisimmissa osaalueissa ja käsitteissä. Merkittävä määrä virheitä keskeisissä asiatiedoissa tai epäjohdonmukainen, heikosti rajattu tai kieliasultaan huolimaton esitystapa vaikuttavat alentavasti arvosteluun. Vastaavasti selkeälle, johdonmukaiselle ja kieliasultaan moitteettomalle vastaukselle voidaan antaa maksimissaan yksi (1) lisäpiste.

5

6 Valtiotieteellinen tiedekunta Käytännöllisen filosofian valintakoe Arvosteluperusteet Kesä "Valtioissa on joko filosofien tultava kuninkaiksi tai sitten niiden, joita me nyt sanomme kuninkaiksi ja hallitsijoiksi, on ryhdyttävä toden teolla ja vakavasti harrastamaan filosofiaa. (Platon, Valtio 473d) Millaisia keinoja Sokrates ehdottaa ideaalivaltionsa hallitsijoiden kasvattamiseksi? Esittele Valtio-dialogissa kuvattuja kasvatusmuotoja, sekä niiden välisiä yhteyksiä teoksessa hahmotellun ideaalivaltion hallintoon. (9 p.) Pisteytys: A) Hallitsijoiden kasvatuspolku (max. 3 p.) Vastauksessa perustietojen osoittamiseksi edellytetään vähintään yo. lainauksen tilanteen purkamista seuraavaan tapaan: Hyvä kasvatus takaa myös hyvän hallitsijan luonteen, josta seuraa hyvä valtiomuoto. Filosofikuningas, eli parhaan valtiomuodon hallitsija on vartijaluokasta valikoitu henkilö, joka on lapsuudesta asti saanut hänen luonnettaan muovaavaa kasvatusta mm. fyysisten harjoitteiden, sekä taiteiden kuten runouden ja musiikin harrastamisen kautta (III-kirja), ja joka on aikuisiällään saanut filosofisen koulutuksen ml. matemaattisten aineiden ja dialektiikan muodossa (VII-kirja). 1p: Varhaiskasvatus (ml. tarinat ja ruumiilliset harjoitukset). Valtion tulevat hallitsijat ovat lapsuudestaan asti saaneet luonnettaan muokkaavaa kasvatusta, johon on kuulunut satujen ja myyttien kertomista ja ruumiillisia harjoituksia. Keskustelu siitä millaiset luonteenpiirteet vartijoille löytyy kolmannesta kirjasta (alk. 374e). Tavoitteeseen siitä, että vartijoiden oltava luonnoltaan filosofeja, päästään valikoitujen fiktioiden kautta: kerromme lapsille ensiksi satuja, ja ne ovat parhaasta päästä valhetta, vaikka on joukossa jotain tottakin. Me kasvatamme lapsia ensin saduilla ja sitten vasta ruumiinharjoituksilla. Hallitsijoiden kasvatus etenee siis siten että lapsina kasvatettaville kerrotaan sopivia otollisia tarinoita, jonka jälkeen keskitytään fyysiseen harjoitteluun (376c-377a). Myös musiikilla on tärkeä vaikutus luonteeseen (398e-399e). Olennaista on ruumiinharjoitusten tuottaman kovuuden ja taiteiden kautta syntyneen herkkyyden tasapaino (ks. 410de). 1p: Vartijaluokkaan kuuluminen ja sen edellyttämät taidot. Platonin ideaalivaltion hallitsijat poimitaan hänen luokkayhteiskuntansa korkeimmasta luokasta: vartijoista. Mm. käytännössä osoitetut sodankäyntitaidot kuuluvat vartijaluokan jäsenen varhaisaikuisuuden koulutukseen. Tiukalla fyysisellä harjoituksella on tehtävänään valmentaa vartijaluokan jäseniä sodankäyntiin (525b c). Näin siis lapsuudessaan sopivin tarinoin muovatut

7 luonteen omaavat sekä hyvään fyysiseen kuntoon harjoitetut vartijat tarjoavat joukon, josta parhaimmat valitaan hallitsemaan. 1p: Matemaattiset aineet, dialektiikka ja hyvän idea. Hallitsijan koulutukseen valittujen tulee hallita myös matemaattiset taidot. Abstraktiin ajatteluun harjoittavia aihealueisiin kuuluvat mm. matematiikan teoria, geometria sekä astronomia (ks ). Dialektiikan kautta tavoitetaan hyvän idea. Kun hallitsija on kasvatettu ja koulutettu em. tavoilla pystyy hän tavoittamaan hyvän idean, jota soveltamalla jokaiseen elämän alueeseen hän pystyy toimimaan parhaiten (533a-534d). B) Perustelut ja asiayhteyksien osoittaminen (max. 2 p.) Perustietojen osoittamisen lisäksi hyvä vastaus on edellyttänyt edellisten kohtien perustelujen avaamista liittyen mm. seuraaviin aiheisiin: 1p: Luonteenpiirteiden omaksumiseen tähtäävän kasvatuksen perustelut. Ilman kasvatusta ei hallitsijalla ole edellytystä hoitaa tehtäväänsä. Ilman oikeanlaista luonnetta voi valta-asemaan päässyt henkilö olla pahimmassa tapauksessa olla täysin pidäkkeetön tyranni. Sen sijaan tehtävään koulutettuja hallitsijoita tarvitaan: Asia on päivänselvä sillä kuka vain ihmisistä ensimmäisenä saa riittävän vallan, hän on ensimmäisenä tekemässä vääryyttä niin paljon kuin jaksaa[ Sen sijaan oikean kasvatuksen myötä jokainen] olisi oman itsensä vartija ja varoisi tekemästä väärin (366d 367a); kun filosofinen luonne saa asiaankuuluvaa opetusta, se tulee kehittyessään varmasti yltämään kaikinpuoliseen hyveeseen. (492a). Mikä tahansa kasvatusohjelma ei käy, sillä lahjakkaimmista sieluista tulee huonon kasvatuksen vaikutuksesta kaikkein pahimpia (491e). Parempi hallitsija ei hae hyötyä vain itselleen vaan kaikille hallituilleen ( ). Kunnon miehet eivät halua hallita rahasta eivätkä kunnian vuoksi (347b-c). Motivaation täytyy löytyä muualta, esim. siitä että Platonin mukaan pahin kohtalo hallitsijalle on joutua muiden hallittavaksi. Hallitsijoilta edellytetään myös lähtökohtaista altruismia, sillä Platonin kontekstissa tehdessään yleistä hyvää tulee hallitsija edistäneeksi myös omaa etuaan. (Ks b.) 0,5p: Oikeudenmukaisuuden tärkeä rooli. Platonin kardinaalihyveet ovat viisaus, rohkeus, järkevyys (kohtuullisuus), oikeudenmukaisuus. Viisaus on hallitsijalle tärkeä, mutta tätäkin olennaisempi on kolmen ensimmäisen hyveen tasapaino, eli oikeudenmukaisuus. Neljä hyvettä on olennaiset myös valtion tasolla (427e). Kasvatuksen päätehtävä on oikean tasapainon kehittäminen: Parhaan valtion hallitsijan hyve oikeudenmukaisuus on sama kuin muiden hyveiden tasapaino. Oikeudenmukaisuutta noudattavana vartijan luonne on sopusointuisesti viritetty. Platonin mukaan [o]ikeudenmukainen

8 sielu ja oikeamielinen ihminen siis elää hyvää elämää, väärämielinen huonoa (353e). Lopulta edes elämänkaari ei ole riittävä mitta oikeudenmukaisuuden tärkeydelle: Lopun koko kirjan yhteenvetona toimiva pohdinta kiteyttää Platonin katsomuksen siitä, miten oikeudenmukaisuuden noudattaminen elämässä ei takaa pelkästään onnellista elämää, vaan myös onnistuneen tuhatvuotisen vaelluksen maallisen elämän jälkeen (621a-d). 0,5p: Kasvatuksen vaikutus valtion toimintaan. Hallitsijalla ja hänen luonteellaan on merkitystä myös sen kannalta, minkälaiseksi valtio lopulta muodostuu. Hallitsijan tai potentiaalisten hallitsijoiden kasvatuksen voidaan siis nähdä Valtion kontekstissa kohentavan suoraan kyseisen valtion laatua (435e). Kasvatuksen suunnittelu on keskeinen osa Platonin ideaalivaltion suunnitelmaa. Vaikkakaan ideaalivaltiota ei saavuteta varsinaisesti, kaikki askeleet sitä kohti ovat Platonin mukaan toivottuja (472e 473a). Suurin yksittäinen parannus pienellä teolla olisi kysymyksen lainauksen mukainen (473d), eli valtion johtajiksi pitäisi valita oikean kasvatuksen, ml. filosofisen opin saaneita vartijoita (484a-d). C) Edellisiä kohtia täydentävät yksityiskohtaiset tiedot (max. 2 p.) Korkeisiin pisteisiin on vaadittu edellisten kohtien hallinnan lisäksi osoitettua syventävää tietoa. Tiedon osoittaminen esim. seuraaviin alueisiin liittyvistä aiheista on tuonut max. 0,5 p./kohta: Ideaalivaltion yhteiskunnan rakenteet: Esim. eri valtiomuotojen laadullinen hierarkia: Valtiomuodot ovat kuningaskunta/aristokratia (hallitsijoiden lukumäärästä riippuen, 445c), timokratia/timarkia (545b) sekä oligarkia, demokratia ja tyrannia (545a). Sukupuolten välinen yhtäläinen mahdollisuus hallintotehtäviin. Sekä miehillä että naisilla on mahdollisuus päästä hallitsijan asemaan ( ). Luolavertaus: Platonin valtion kuuluisa esimerkki siitä miten ideamaailman ja todellisuuden välinen suhde muistuttaa luolassa olevien vankien ja sen seinälle heijastuvien varjojen välistä suhdetta. Luolavertaus osoittaa kasvatuksen puutteen tuottavan pinnallisen käsityskyvyn todellisuudesta (514a 516e). Metallimyytti: Metallimyytin yhteydessä julkilausutaan Platonin ideaalivaltiossa vallitseva kansalaisten kolmijako: vartijat (kulta), sotilaat (hopea), tuottajat (pronssi) (415a). Tämä sepitetty fiktio on tarkoitettu ideaalivaltion yhteydessä vahvistamaan valtiossa vallitsevaa luokkajakoa. Sielun kolmijako: järkisielu, intosielu (kiihkeys) ja halusielu. Hallitsijan keskeisiin ominaisuuksiin kuuluu järkisielun hallitseva rooli. Eri sielunosien välillä on vastakkaisia pyrkimyksiä. Platonin mukaan vasta oikeamielisessä sielussa yhdistyy tavoitteellinen suunta. (443c 444a) Yhteisomistus: Sekä omaisuudessa että lapsen kasvatuksessa noudatetaan Platonin ideaalivaltiossa yhteisomistuksen periaatetta (457c 462e). Muut yksityiskohtaiset tiedot eri vaiheiden kasvatuksesta (esim. varhaiskasvatukseen liittyvän runouden muodot, tarkat kuvaukset opettavista matemaattisista aineista yms.).

9 D) Muotoseikat (max. 2 p.) Loput pisteet tulevat osoitetun materiaalin tuntemiseen, argumentaation hallintaan (ml. kritiikki) sekä tekstintuottamiseen perustuvien ansioiden perusteella. 0,50p: Vastauksessa on esitetty tekstin tuottamisessa kirjoitetun kielen moitteetonta hallintaa. Liialliset kirjoitusvirheet tai tekstin vaikeaselkoisuus ovat saattaneet tuoda vähennyksiä. 0,50p: Tämän lisäksi vastauksen on odotettu olevan johdonmukaisesti jäsennetty, niin että siinä esiintyvät keskeiset argumentit ovat esitetty selkeästi. Esim. vaikka edellä mainitut kohtien kriteerit olisi tekstissä täytetty, mutta esitetty satunnaisessa ja epäselvässä järjestyksessä, on pisteitä saatettu vähentää. Toisaalta jos esseevastaukseen sisältyy jokin selkeä päättelyvirhe, on tästä myös seurauksena pisteiden vähennys. 0,50p: Vastauksen arvioinnissa on otettu huomioon kuinka hyvin vastaaja on osoittanut tuntevansa lähdemateriaalin. Jos joistain kohdista on löydetty epätarkkuuksia, on pisteitä saatettu vähentää. Platonin laajemman tuotannon sekä hänen aikalaiskontekstin tuntemisen osoittaminen on sen sijaan otettu vastaan myönteisesti. Esim. yksityiskohtainen, kasvatuksen keinojen kuvaus tai kasvatusmuotoihin johtavan taustakeskustelun kertaaminen ovat osoituksia paremmasta materiaalin hallinnasta. Suurempia asiavirheitä ei esiinny. 0,50p: Täydet pisteet ovat edellyttäneet myös sitä, että lähdemateriaalia on arvioitu kriittisestä näkökulmasta. Tästä toimivat osoituksena esim. Platonin dialogissa käytettyjen argumentointikeinojen arviointi tai hänen poliittisen utopiansa käsittely kirjan tekstin ulkopuolisesta näkökulmasta. Valtiotieteellinen tiedekunta Käytännöllisen filosofian valintakoe Arvosteluperusteet Kesä 2015 Aineistokoe 3. Millainen on tuo tekstin kuvailema inhimillisen luonteen 'pohjimmainen' ominaisuus ja miten se ohjaa yleisemmin yhteiskunnallista toimintaa? (9 p) Pisteytys: Aineistokokeen vastaukset on arvosteltu kokonaisuuksina eli ajateltuina ja perusteltuina filosofisina analyyseinä ja esseinä, joissa olennaista on ollut asiasisällön ohella esitystavan selkeys ja johdonmukaisuus. Toisin kuin kirjallisuustehtävissä, joissa arvioitiin vastaajan tietoja ja ymmärrystä

10 Platonin Valtiosta, aineistokysymyksessä haettiin nimeämättömän filosofisen tekstin lukemisen, ymmärtämisen ja analysoinnin taitoja, sekä asiayhteyksien ymmärtämistä. Aineistokokeen 3-kysymyksen pisteytys kohdistuu tekstin kolmeen keskeiseen teemaan, joiden jokaisen sisältö ja rooli tulee selvittää ja esittää huolellisesti täysien pisteiden saamiseksi. Kustakin kolmesta teemasta voi saada pisteitä seuraavalla tavalla: 1. Inhimillinen luonne (max. 4 p.) 1p: Tekstin mukaan työnjako on inhimillisen yhteiskunnan luonteenomainen järjestymistapa ja sen vaurauden perusta, ja se rakentuu ihmisen luonteen pohjimmaiselle ominaisuudelle, eli tavalle käydä kauppaa vaihtamalla. Olennaista on huomata se seikka, että tähän ominaisuuteen, vaihtoon tai kaupankäyntiin, ei sisälly tietoista, intentionaalista, tai tarkoituksellista pyrkimystä yhteiseen hyvään tai yleiseen vaurauteen: [T]yönjako ei ole alkujaan peräisin minkäänlaisesta inhimillisestä viisaudesta, joka olisi pystynyt ennustamaan sen aikaansaaman yleisen vaurauden ja lähtenyt pyrkimään sitä kohti. Se on seuraus eräästä ihmisluonnon ominaisuudesta, johon ei sisälly ajatusta tällaisesta laajemmasta hyvästä, nimittäin tavasta käydä kauppaa vaihtamalla yksi asia toiseen. 1p: Tekstin kirjoittaja ei ota kantaa siihen, mistä tämä ihmisen ominaisuus on peräisin tai syntynyt, onko se olemassa ihmisen luonnossa sellaisenaan, vai onko se seurausta inhimillisestä järjen tai puhekyvyn käytöstä. Olennaista on, että kyseessä on ihmisen lajityypillinen piirre, eikä sitä löydy muilta eliölajeilta: Onko tämä ominaisuus yksi ihmisluonnon pohjimmaisista piirteistä, joista ei voi sanoa sen enempää, vai onko se, kuten tuntuu luontevammalta olettaa, ihmisen järjen ja puhekyvyn seurannainen, ei kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Se on yhteinen kaikille ihmisille eikä sitä löydy minkään muun eläinlajin parista, sillä ne eivät näytä tuntevan tätä tai mitään muutakaan sopimusten luokkaa. Eläimet tekstin esimerkkitapauksissa koirat eivät tee kauppaa, sopimuksia tai yhteistyötä, toisin kuin ihmiset. 1p: Ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan ja tarvitsevat apua ja yhteistyötä toisiltaan, toisin kuin eläimet. Tämä muilta saatava apu ei kuitenkaan voi rakentua ystävyydelle tai hyväntahtoisuudelle, johtuen yksinkertaisesti ihmiselämän elinkaaren lyhyydestä: Sivistyneen yhteiskunnan jäsen tarvitsee lakkaamatta suurten ihmisjoukkojen apua ja yhteistyötä, mutta ei ehdi eläessään solmia kanssaihmisiinsä kuin muutamia ystävyyssuhteita. Lähes kaikilla muilla eläinlajeilla yksilöt ovat aikuisiksi kasvettuaan tyystin riippumattomia eivätkä luontaisessa olotilassaan tarvitse yhdenkään muun elävän olennon apua. Ihminen taas tarvitsee lähes jatkuvasti apua kanssaihmisiltään, ja hänen on turha odottaa sitä pelkästään heidän hyväntahtoisuutensa vuoksi. Tärkeä on huomata myös se, että ihminen ei kykenisi muutenkaan selviytymään pelkästään muiden hyväntahtoisuuteen turvautuen, kuten tekstin esimerkki kerjäläisestä kertoo: [m]utta vaikka hän saa tarvitsemansa elannon pohjimmiltaan [hyväntahtoisuuden] nojalla, se ei tuota eikä voikaan tuottaa sitä hänelle juuri silloin, kun hän kutakin asiaa tarvitsee. 1p: Tämän riippuvaisuutensa takia ihminen tekee sopimuksia ja kauppoja, ostaa ja vaihtaa, ja tämä kaupankäynti toimii, koska se perustuu kaikkien osapuolien hyötymiseen vastavuoroisista hyvistä töistä, joiden kautta kunkin omaa etua ajetaan parhaalla mahdollisella tavalla: Paremmin hän menestyy, jos hän ottaa huomioon [kanssaihmisten] taipumuksen ajatella ensi sijassa itseään ja jos hän pystyy kääntämään sen omaksi hyväkseen ja osoittamaan, että on heille edullista toimia niin kuin hän haluaa heidän toimivan. Se, joka tarjoaa toiselle kauppoja, esittää juuri tällaisen ehdotuksen Emme odota, että saamme päivällistä teurastajan, leipurin tai oluenpanijan hyväntahtoisuuden ansiosta, vaan siksi, että he ajattelevat omaa etuaan. Emme vetoa heidän inhimillisyyteensä

11 vaan heidän taipumukseensa ajatella ensi sijassa itseään, emmekä kerro siitä, mitä itse tarvitsemme, vaan siitä, mistä heille on etua. 2. Työnjaon synty ja erilaiset kyvyt (max 3 p.) 1,5p: Tämä ihmisen luonnollinen ominaisuus, taipumus vaihtamiseen tai kaupankäyntiin, mahdollistaa siis hyvät työt vastavuoroisesti vaihdon eri osapuolille. Mutta samalla se ollut alkuperäinen työnjaon syy. Teksti kuvailee, kuinka metsästäjien tai paimenten heimossa jäsenet erikoistuivat erilaisiin taitoihin ja tehtäviin, koska he huomaavat saavansa sillä lailla etuja itselleen, joten kyseiseen toimeen kannattaa keskittyä: [J]okainen mies pystyy vaihtamaan oman työnsä tulosten ylijäämän, jota hän ei itse tarvitse eikä pysty kuluttamaan, sellaisiin osiin toisten miesten työn tulosten ylijäämästä, joita hän kulloinkin tarvitsee, rohkaisee joka miestä paneutumaan johonkin tiettyyn ammattiin ja kehittämään ja hiomaan huippuunsa sellaisia lahjoja tai kykyjä, joita hänellä jollakin työnteon alalla saattaa olla. 1,5p: Tärkeää on huomata, että tekstin mukaan ihmisten erilaiset kyvyt eivät kuitenkaan varsinaisesti synnytä työnjakoa, vaan ne ovat ensisijaisesti seurauksia työnjaosta. Kirjoittaja toteaa, että erot ihmisten luontaisten kykyjen välillä ovat todellisuudessa paljon pienemmät kuin kuvittelemme niiden olevan, joten erilaiset kyvyt ja taidot eivät ole luontaisia vaan seurauksia olosuhteiden kontingenssiuuksista eli erilaisista tavoista, tottumuksista ja koulutuksesta: ne hyvin erilaiset lahjat, jotka täydellisiksi kehityttyään näyttävät erottavan eri ammattien harjoittajia, eivät monissa tapauksissa ole niinkään työnjaon syy kuin sen seuraus. Eroavaisuudet kaikkein jyrkimmin toisistaan poikkeavien henkilöiden välillä, vaikkapa filosofin ja tavallisen katukantajan kesken, eivät näytä olevan peräisin niinkään luonnosta kuin tavoista, tottumuksista ja koulutuksesta. Ilman taipumusta sopimuksiin/vaihtoon/kaupankäyntiin ei erilaisia kykyjäkään olisi syntynyt, sillä ihmisten on täytynyt aikoinaan olla peruskyvyiltään samanlaisia, koska jokaisen oli yksin hankittava elämän välttämättömyydet ja mukavuudet, jolloin kaikilla oli samat työt ja velvollisuudet hoidettavinaan. 3. Hyöty yhteiskunnalle (max 2 p.) 2p: Näin syntyneistä kykyjen ja taitojen eroista on yhteiskunnan kannalta suurta hyötyä, sillä tämä toiminta koituu lopulta kaikkien hyväksi työnjaon kautta. Näin syntyy kykyjen ja taitojen yhteinen varanto, josta kukin voi ostaa tai hankkia tarvitsemansa osuuden: [I]hmisten keskuudessa mitä erilaisimmista lahjakkuuksista on usein hyötyä toisilleen; heidän taitojensa tuotokset on yleisen vaihto- ja kaupankäyntitaipumuksen myötä saatettu osaksi yhteistä varantoa, jos niin voi sanoa, ja sieltä jokainen mies voi ostaa sellaisen osuuden muiden miesten lahjojen tuotoksista kuin hän kulloinkin tarvitsee. Olennaista on huomata jälleen tässä yhteydessä (jollei sitä ole aiemmin mainittu), että yhteiskunnallinen hyvä/hyöty syntyy ilman tarkoituksellista ohjausta tai tietoista pyrkimystä yhteiseen hyvään tai yleiseen vaurauteen, puhtaasti osapuolten omaan etuun tähtäävän vaihdon ja kaupankäynnin seurauksena. - lisäpisteitä voi saada max. 1p, jos on osannut mainita Adam Smithin tai näkymättömän käden tässä yhteydessä. Yleiset arvosteluun vaikuttavat seikat Täysien pisteiden saaminen edellyttää viime kädessä johdonmukaista, selkeää ja taiten rakennettua filosofista esseetä. Siinä vastaajan tulee osoittaa kypsiä filosofisia ajattelu-, argumentointi- ja kirjoitustaitoja, joiden avulla tekstissä esiintyvät faktat, käsitteelliset analyysit ja normatiiviset väitteet saavat kriittisen ja itsenäisen käsittelyn. Tällaisesta esseesuorituksesta voi

12 saada 2 lisäpistettä, ja moitteettomasta kieliasusta ja terminologisesta täsmällisyydestä 1 lisäpisteen. Ei-filosofiset tulkinnat, käsitteelliset virheellisyydet, epärelevantit tarkastelut tai huolimaton kieliasu saattavat vaikuttaa alentavasti arvosteluun, kuitenkin max. 2 pisteen verran.

13 Valtiotieteellinen tiedekunta Käytännöllisen filosofian valintakoe Arvosteluperusteet Kesä Arvioi, mitä tämä ominaisuus ja sen synnyttämä toiminta merkitsisivät moraalisuuden kannalta. (9 p) Pisteytys: Aineistokokeen vastaukset on arvosteltu kokonaisuuksina eli ajateltuina ja perusteltuina filosofisina analyyseinä ja esseinä, joissa olennaista on ollut asiasisällön ohella esitystavan selkeys ja johdonmukaisuus. Toisin kuin kirjallisuustehtävissä, joissa arvioitiin vastaajan tietoja ja ymmärrystä Platonin Valtiosta, aineistokysymyksessä haettiin nimeämättömän filosofisen tekstin lukemisen, ymmärtämisen ja analysoinnin taitoja, sekä asiayhteyksien ymmärtämistä. Aineistokokeen 4-kysymyksessä hyvän vastauksen kriteerit ovat laajemmat ja monipuolisemmat kuin muissa valintakoetehtävissä, ja kysymyksen ymmärtämisessä ja käsittelyssä on sallittu enemmän tulkinnanvaraa. Yleisellä sisällöllisellä tasolla kirjoittaja osoittaa hyvässä vastauksessa kykenevänsä ymmärtämään filosofisen ajattelun luonnetta, kirjoittamaan filosofista tekstiä, argumentoimaan uskottavasti sekä ylipäänsä osoittaa hyvää filosofista yleissivistystä ja historiatajua. Erinomaisessa vastauksessa kirjoittaja kykenee asettamaan tekstin ajalliseen /historialliseen kontekstiinsa ja osaa analysoida tekstiä tästä näkökulmasta. Tarkemmin, relevantteja ja pisteitä tuovia aineistotekstiin liittyviä tarkasteluja ovat mm. seuraavat pohdinnat, jotka voidaan jakaa karkeasti seuraaviin neljään teema-alueeseen. Kustakin tarkastellusta alueesta voi saada 0-3 p, kuitenkin niin, ettei vastaajan oleteta käsittelevän kaikkia tässä mainittuja aiheita, mutta että hän käsittelee kuitenkin ainakin kolmea niistä. Moraalin rooli ja tehtävät Kirjoittaja osaa analysoida ja arvioida moraalin ja moraalisuuden sijaa, roolia ja tehtäviä yhteiskunnassa yleisesti. Osaa arvioida kriittisesti vakiintuneita moraalikäsityksiä ja -filosofisia teorioita. Osaa erotella moraalisen ja muun (ei-moraalisen) yhteiskunnallisen ja/tai yksilöllisen toiminnan toisistaan. Osaa erotella deskriptiiviset ja preskriptiiviset (normatiiviset) näkemykset toisistaan erityisesti aineistotekstin kontekstissa. Moraalisen toiminnan luonne ja motivoivuus Käsittelee analyyttisesti ja kriittisesti perinteisiä moraalifilosofisia kysymyksenasetteluita, erit. niitä, jotka koskevat oman edun ajamista vs. altruismia. Pohtii, missä määrin tekstikatkelma ylipäänsä sisältää moraalisia näkemyksiä. Osaa nostaa esiin vapaamatkustukseen liittyvät ongelmat ja näkee luottamuksen merkityksen vaihtotilanteissa. Pohtii kysymystä siitä, onko ihmisen ylipäänsä mahdollista toimia vastoin luontoaan. Muut traditiot: Kykenee löytämään tekstikatkelmasta yhteiskuntafilosofiseen traditioon liittyviä kysymyksenasetteluita, erit. utilitaristisia tai liberalistisia, esim. sopimusteoreettisia painotuksia.

14 Tuo esiin muita teemoihin liittyviä, (mahdollisesti kriittisiä) filosofisia teorioita, esim. Marxin teorian, erilaisia oikeudenmukaisuus- (feminismi) ja moraaliteorioita (kantilaisuus, ympäristöfilosofia), tai demokratiateorioita (erit. meritokratia). Oikeudenmukaisuuden käsitteet Pohtii, voiko yhteiskunnallinen hyöty/vauraus syntyä puhtaasti osapuolten omaan etuun tähtäävän vaihdon ja kaupankäynnin seurauksena. Tai mitä muita seurauksia näkemyksellä saattaa olla. Eriarvoisuuden käsite: asettaako teorian esittämä vaihto yhteiskunnan perustoimintana ihmiset eriarvoiseen asemaan? Miten ihmisiä kohdellaan tai tulisi kohdella, missä relevanteissa piirteissä heitä tulee kohdella samanlaisina? Huolenpidon kysymykset: pohtii sitä, kuinka huonompilahjaisten (lasten, vanhusten tai vammaisten) kävisi tekstin esittämässä mallissa. Arvioi kriittisesti tekstin näkemystä hyväntekeväisyyden roolista ja pohtii, tarvitaanko sitä, ja jos, missä määrin ja missä yhteyksissä. Nostaa esiin lahjakkuuksien ja taitojen roolin; keskustelee ansion ja ansaitsemisen kysymyksistä. Huom! Pelkästä kaupankäynnin/vaihdannan etiikan arvioinnista voi saada max. 3 p. Yleiset arvosteluun vaikuttavat seikat Täysien pisteiden saaminen edellyttää viime kädessä johdonmukaista, selkeää ja taiten rakennettua filosofista esseetä. Siinä vastaajan tulee osoittaa kypsiä filosofisia ajattelu-, argumentointi- ja kirjoitustaitoja, joiden avulla tekstissä esiintyvät faktat, käsitteelliset analyysit ja normatiiviset väitteet saavat kriittisen ja itsenäisen käsittelyn. Tällaisesta esseesuorituksesta voi saada 2 lisäpistettä, ja moitteettomasta kieliasusta ja terminologisesta täsmällisyydestä 1 lisäpisteen. Ei-filosofiset tulkinnat, käsitteelliset virheellisyydet, epärelevantit tarkastelut tai huolimaton kieliasu saattavat vaikuttaa alentavasti arvosteluun, kuitenkin max. 2 pisteen verran.