Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava-alueiden lepakkoselvitys vuonna 2011

Transkriptio

1 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava-alueiden lepakkoselvitys vuonna 2011 Espoo 2011

2 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Sisällysluettelo Tiivistelmä 2 1. Johdanto 3 2. Menetelmät 3 3. Tulokset 7 4. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Lepakoiden huomioiminen Mykkäsen alueella Lepakoiden huomioiminen Tertin alueella Jatkotöiden tarve Kirjallisuus 19 Liite 1. Taustatietoa Suomen lepakoista 20 Karttakuvat Faunatica Oy Pohjakartat Maanmittauslaitos, lupanro 792/MML/11 Kirjoittajat: Mikko Erkinaro ja Marko Nieminen

3 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Tiivistelmä Tässä raportissa esitellään Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaavoitettavilla alueilla vuonna 2011 tehtyjen lepakkoselvitysten tulokset. Työn päämääränä oli selvittää alueella esiintyvät lepakkolajit ja niiden suosimat ruokailu- ym. alueet sekä käytetyimmät ja siten lepakoiden kannalta säilyttämisen arvoiset maisemaelementit. Maastotyöt tehtiin kolmella viiden yön kartoitusjaksolla. Selvityksen tilasi Hämeenlinnan kaupunki ja toteutti Faunatica Oy. Havaintomäärät olivat molemmilla selvitysalueilla korkeimmillaan heinäkuussa ja alimmillaan elokuussa, joka on yleensä huippukausi. Mykkäsen alueella tehtiin yhteensä 13 havaintoa pohjanlepakoista ja 28 havaintoa lajilleen tunnistamattomista siipoista. Ruununmyllyn ympäristössä on aiemmin tavattu Suomessa erittäin uhanalaiseksi luokiteltu ripsisiippa. Mykkäsen alueella on runsaasti vaateliaille siipoillekin sopivia suojaisia elinympäristöjä, mikä tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa. Tärkein ekologinen yhteys on itä-länsisuuntaisena selvitysalueen pohjoisreunaa myötäilevä Myllyjoki reunusmetsineen, joka tulee säilyttää mahdollisimman yhtenäisenä. Lisäksi pohjois-eteläsuuntaisia yhteyksiä tulee säästää alueelle (esim. Siiri III -asuntoalueen länsireunaa myötäilevä metsäkäytävä). Vanajanlinnantielle tulisi järjestää sopiva ylityspaikka arimmillekin lepakkolajeille, paras reitti on Loukastenharjun lounaisreunalta Vanajanlinnantien yli Kappolanvuorelle. Tertin alueella tehtiin yhteensä 20 havaintoa pohjanlepakoista, 23 havaintoa lajilleen tunnistamattomista siipoista ja 1 korvayökköhavainto. Ekologiset yhteydet alueen ulkopuolelle ovat pääosin hyvät. Sen sijaan selvitysalueen läpi kulkevien yhteyksien säilyminen tulee varmistaa. Sopivia paikkoja käytäville ovat ainakin Tertti I:n ja Tertti II:n yhteinen kaakkoisreuna sekä Tertti II:n pohjois-koillinen reuna-alue. Ripsisiippojen mahdollinen esiintyminen tulisi selvittää koko Myllyjoen jokivarren alueella. Suosittelemme myös piilopaikkojen selvittämistä molemmilla selvitysalueilla ja niiden lähiympäristössä.

4 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Johdanto Kaikki Suomessa tavatut lapakkolajit on mainittu EU:n luontodirektiivissä (liite IVa) ja rauhoitettu luonnonsuojelulailla. Ripsisiippa on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi ja pikkulepakko vaarantuneeksi (Liukko ym. 2010), lisäksi lampisiippa on listattu EU:n luontodirektiivin IIliitteessä, joten sen suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Suomi on myös liittynyt Euroopan lepakoiden suojelusopimukseen (EUROBATS). EU:n luontodirektiivin liite IV ja luonnonsuojelulain 49 sekä EUROBATS-sopimus velvoittavat suojelemaan lepakoille tärkeät talvehtimis-, lisääntymis- ja levähdyspaikat, päiväpiilot, ruokailualueet sekä muuttoreitit (Luonnonsuojelulaki 1996, Luonnonsuojeluasetus 1997/2005, Ympäristöministeriö 2007, 2008, 2009). Lepakoiden elintavoista ja esiintymisestä on tarkempaa tietoa liitteessä 1. Tässä raportissa esitellään tulokset vuonna 2011 Hämeenlinnan Mykkäsen n. 3,4 km 2 ja Tertin n. 5,1 km 2 asemakaavoitettavilla alueilla tehdyistä lepakkoselvityksistä. Työn päämääränä oli selvittää alueella esiintyvät lepakkolajit ja niiden suosimat ruokailu- ym. alueet sekä käytetyimmät ja siten lepakoiden kannalta säilyttämisen arvoiset maisemaelementit. Selvityksen tilasi Hämeenlinnan kaupunki ja toteutti Faunatica Oy. 2. Menetelmät Maastotyöt teki Mikko Erkinaro kolmella viiden yön kartoitusjaksolla. Mykkäsen alueella vierailtiin kolmena kahden yön kartoitusjaksona ja Tertin alueella kolmena kolmen yön kartoitusjaksona toukokuun lopun ja syyskuun alun välillä lepakoiden vuodenkierron piirteitä noudatellen viikoilla 21 ja 22 ( ja ), viikoilla 28, 29 ja 30 ( ja ) sekä viikoilla 35 ja 36 ( ja sekä 8.9.) (ks. taulukko 1). Ennen ensimmäistä maastoyötä tutustuttiin selvitysalueeseen valoisaan aikaan, jolloin pimeässä liikkuminen nopeutui ja täsmentyi huomattavasti. Kartoitus suoritettiin pääosin jalkaisin ja sopivia osuuksia täydennettiin autohavainnoinnilla, de Jongin & Ahlénin (1996) linja- ja autokartoitusmenetelmiä soveltaen. Kuljetut linjat kattoivat koko selvitysalueen ja kulkivat paljolti lepakoiden suosimia suojaisia lentolinjoja (valaisemattomat metsäpolut ym.) pitkin (kuvat 1 & 2). Kävellessä kuunneltiin nappikuulokkeilla varustetulla yliääniilmaisimella (Pettersson D240x) lepakoita ja kirjattiin kaikki havainnot GPS-koordinaatteineen (Garmin GPS60 Csx) ja lisätietoineen karttapohjalle ja havaintolomakkeelle välittömästi äänihavainnon jälkeen. Kaikki kartoitusalueiden selväpiirteisimmät ja saavutettavissa olevat henkilöautolle kulkukelpoiset tiet käytiin ensimmäisellä ja toisella kartoituskäynnillä läpi ajamalla autolla hitaasti (10-20 km/h) ja kuunnellen lepakoita yliääni-ilmaisimella kuljettajan ikkunasta. Epäselvät havainnot pyrittiin äänittämään digitallentimelle (Roland R-05) myöhempää analyysia varten. Lentäviä lepakoita havainnoitiin luxin halogeenilampulla. Äänittämisen päätarkoitus on varmistaa mahdollisten muuttavien ja harvinaisempien lepakkolajien havaintoja. Kohderyhmänä ovat erityisesti akustisesti toisiaan muistuttavat valevakaakorkeuksiset lepakot (ns. QCF-lajit) eli pohjanlepakko, etelänlepakko (Eptesicus serotinus), kimolepakko (Vespertilio murinus), isolepakko (Nyctalus noctula) ja metsälepakko (Nyctalus leisleri). Myös vaikeasti tai ei lainkaan kuulonvaraisesti havaittavissa olevan korvayökön ääniä etsitään äänitteistä.

5 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Lisäksi nauhoitukset toimivat akustisena varmistuksena sille, ettei Pipistrellus-suvun (kääpiölepakko, pikkulepakko ja vaivaislepakko) tai vaihtuvakorkeuksisten (FM) lajien (kuten vesisiippa/lampisiippa-lajipari) havaintoja menetetä. Mykkäsen alueella erityisen kiinnostuksen kohteena oli lisäksi uhanalainen ripsisiippa (vrt. Honkala & Kyheröinen 2009). Äänianalyysit mittauksineen suoritettiin Audacity (Audacity Team 2009) ja WaveSurfer 1.8.8p (Jonas Beskow & Kare Sjolander ) freeware-ohjelmilla. Havainnointi yliääni-ilmaisimen avulla Valtaosa lepakoiden ääntelystä sijoittuu yliäänten eli äänenkorkeudeltaan yli 20 khz:n alueelle. Koska ihmisen kuulokyky päättyy tavallisesti 20 khz:iin, on lepakoiden havainnointiin käytettävä apuvälinettä, joka tuo tätä korkeammat äänet kuuluvillemme. Yliääni-ilmaisin eli lepakkodetektori rekisteröi sisään tulevan äänen, vertaa sitä ennakolta valittuun äänenkorkeusalueeseen ja tuottaa taajuudeltaan lasketun, ihmisen kuuloalueelle mahtuvan äänen kaiuttimen tai kuulokkeiden kautta ulos (esim. Hägerås 2002). Lepakoiden kartoitus yliääni-ilmaisimen avulla perustuu siihen, että eri lajit päästävät erilaisia ääniä, jotka poikkeavat yleensä lajikohtaisesti toisistaan äänenkorkeudeltaan, rytmiltään ja/tai intensiteetiltään. Tarkasti kuuntelemalla ja myöhemmin nauhoitettuja ääniä tietokoneella analysoimalla useimmat lajit tai lajiryhmät voidaan erottaa toisistaan melko varmasti (esim. Parsons & Szewczak 2009). Säätiedot Kartoitusalueen yleiset säätiedot kirjattiin ylös jokaisen havainnointikerran alussa ja lopussa (taulukko 1). Lisäksi jokaisen erillisen lepakkohavainnon yhteydessä kirjattiin olennaiset lyhyen aikavälin säämuutokset. Taulukko 1. Havainnointiajankohdat ja säätiedot havainnoinnin alussa ja lopussa Hämeenlinnan Mykkäsen (M) ja Tertin (T) lepakkoselvityksessä vuonna Säämuuttujat: lämpötila (LTalku & LTloppu: C), pilvisyys (Palku & Ploppu: asteikolla 1/8 [taivas selkeä] 8/8 [pilvessä]), tuulen voimakkuus (Talku & Tloppu: aistinvaraisesti asteikolla 0/5 [tyyni] 5/5 [kova tuuli]; TMalku& TMloppu: tuulimittarilla m/s [mittausraja 2 m/s]), sademäärä (Salku & Sloppu: asteikolla 0/3 [ei sadetta] 3/3 [kova sade]) ja ilmankosteus (Kalku & Kloppu: aistinvaraisesti kuiva, kostea, märkä, huurre; KMalku & KMloppu: kosteusmittarilla suhteellinen kosteus%). Pvm & alue LT alku LT loppu P alku P loppu T alku TM alku T loppu TM loppu S alku S loppu K alku KM alku K loppu KM loppu M 9,5 9, <2 2 <2 0 0 märkä 86,0 märkä 87, M 10,5 6, <2 1 <2 0 0 kuiva 72,0 kostea 86, T ,5 <2 1,5 <2 0 0 märkä 97,0 märkä 99, T 8,0 7, ,5 <2 1 <2 0 0 kostea 87,0 kostea 86, T 18,5 17,0 1,5 0 1 <2 3 <2 0 0 kuiva 68,5 kuiva 71, M 17,0 8, ,5 <2 1 <2 0 0 kuiva 76,0 kaste 100, M 17,5 20, ,5 <2 2 <2 0 0 kuiva 74,5 kuiva 66, T 14,5 11, <2 0,5 <2 0 0 kuiva 89,5 kaste 92, T 18,5 13, <2 0,5 <2 0 0 kuiva 78,0 kaste 99, T 20,0 17, ,5 <2 0,5 <2 0 0 kuiva 78,0 kuiva 89, M 12,5 12, ,5 <2 1 <2 0,5 0 kostea 92,0 märkä 83, M 11,5 11,5 7,5 7,5 0,5 <2 1 <2 0 0 kostea 91,0 kostea 91, T 12,0 10,5 0 0,5 2,5 <2 2,5 <2 0 0 kuiva 99,0 kaste 100, T 12,0 10, ,5 <2 2 <2 0 0 kuiva 92,5 kostea 97, T 13,5 12, ,5 <2 0,5 <2 1 0 märkä 89,5 märkä 92,0

6 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Kuva 1. Mykkäsen alueen kartoitusreitit (oranssit viivat) ja selvitysalueen rajaus (punainen viiva).

7 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Kuva 2. Tertin alueen kartoitusreitit (oranssit viivat) ja selvitysalueen rajaus (punainen viiva).

8 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Tulokset Hämeenlinnan Mykkäsen alueella tehtiin yhteensä 41 havaintoa vähintään 45 lepakkoyksilöstä (taulukko 2, kuva 3). Pohjanlepakoista (En) saatiin 13 havaintoa ja lajilleen tunnistamattomia siippoja (Msp; todennäköisesti lajiparia isoviiksi-/viiksisiippa) 28 havaintoa. Ensimmäisellä kartoituskäynnillä (27. & 28.5.) 8 havaintoa lajilleen tunnistamattomista siipoista. Toisella kartoituskäynnillä (17. & 18.7.) 13 pohjanlepakkohavaintoa ja 16 havaintoa lajilleen tunnistamattomista siipoista. Kolmannella kartoituskäynnillä (30. & 31.8.) 4 havaintoa lajilleen tunnistamattomista siipoista. Hämeenlinnan Tertin alueella tehtiin yhteensä 44 havaintoa vähintään 45 lepakkoyksilöstä (taulukko 2, kuvat 4-6). Pohjanlepakoista saatiin 20 havaintoa, lajilleen tunnistamattomista siipoista 23 havaintoa ja korvayököstä (Pa) 1 havainto. Ensimmäisellä kartoituskäynnillä ( ) saatiin 6 havaintoa pohjanlepakoista ja 4 havaintoa lajilleen tunnistamattomista siipoista. Toisella kartoituskäynnillä ( ) saatiin 12 pohjanlepakkohavaintoa, 13 havaintoa lajilleen tunnistamattomista siipoista ja 1 korvayökköhavainto. Kolmannella kartoituskäynnillä (5., 6. & 8.9.) saatiin 2 pohjanlepakkohavaintoa ja 6 havaintoa lajilleen tunnistamattomista siipoista. Havaintomäärät olivat siis molemmilla selvitysalueilla korkeimmillaan heinäkuun maastokäynnin aikana. Alkukesän maastokäynti toukokuun lopulla oli havaintomääriltään toiseksi runsain. Tavanomaisin huippukausi elokuu oli puolestaan molemmilla selvitysalueilla kartoituksen niukin. Mykkäsen ja Tertin selvitysalueilta äänitettiin vuoden 2011 kartoituskäyntien aikana kaksi kenttäolosuhteissa epäselväksi jäänyttä lepakonääninäytettä R05_0018 (Mykkänen ) ja R05_0022 (Tertti ). Kumpikin äänitys sisälsi isoviiksisiippojen ja/tai viiksisiippojen ääniä. Taulukko 2. Havaintotaulukko. Mykkänen K Pvm Aika Laji HN JN Lkm khz Etäis. Suunta Kork. Valaistus Ympäristö Toim. Huomioita :30 Msp < < 5 pimeä hiekkatie, metsänreuna, hakkuu y : (4 m) tuuli :59 Msp < < 5 pimeä hiekkatie, metsää, reuna läh :08 Msp < 5 pimeä tieura, hakkuu, reuna y : (4 m) tuuli 1-2 y : (3 m) tuuli :57 Msp < < 5 pimeä metsätie, reuna läh. yy : (5 m) tuuli :27 Msp < < 5 pimeä jokiuoma, sulkeutunut :08 Msp < < 5 pimeä jokiuoma, reuna, avoin :36 Msp < < 5 pimeä tieura, sulkeutunut metsä yyy : (5 m) äänitys R05_0018 y : (4 m) y : (4 m) :52 Msp < < 5 pimeä tieura, harva metsä yy : (4 m)

9 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys :45 En pimeä metsänreuna, golfkenttä :09 En > pimeä metsänreuna, golfkenttä :30 Msp < < 5 pimeä tie, metsänreuna, golfkenttä :43 En pimeä tie, sulkeutunut metsä Msp < 5 pimeä tie, sulkeutunut metsä, sähkölinja läh :11 En pimeä tie, sulkeutunut metsä, sähkölinja läh :50 Msp < 5 pimeä tie, sulkeutunut metsä :54 En pimeä tie, sulkeutunut metsä :08 Msp < < 5 pimeä tie, piha, sulkeutunut metsä yyysss* : (3 m) y : (4 m) y : (4 m) yy : (5 m) yy : (4 m) yyyss : (4 m) yyy : (4 m) yy : (4 m) yy : (4 m) :24 Msp < < 5 pimeä tieura, harva metsä yyss* : (4 m) :31 Msp < < 5 pimeä tieura, harva metsä yy : (5 m) :40 Msp < < 5 pimeä tieura, harva metsä yyys : (3 m) :58 Msp < < 5 pimeä polku, harva metsä yyyss* : (5 m) :15 Msp < < 5 pimeä polku, harva metsä yys : (5 m) :28 Msp < < 5 pimeä tieura, harva metsä yyy : (5 m) :35 Msp < 5 90 < 5 pimeä tie, piha, pellonreuna :10 Msp < 5 pimeä tie, kääntöpaikka, metsä yyy : (5 m) yyy : (4 m) :25 En < pimeä tie, metsä yyys* : (6 m) tuuli :40 Msp < < 5 pimeä tie, reuna, hakkuu yy : (4 m) tuuli :57 En < < 5 pimeä tieura, metsä yyyss* : (5 m) :48 En pimeä tie, hakkuu, reuna yyy* : (4 m) :05 En > pimeä tie, risteys, reuna y : (5 m) :09 Msp < 5 pimeä tie, risteys, reuna y : (5 m) :43 En pimeä aitaus, hevostallit y : (3 m) tuuli :05 Msp < 5 pimeä tie, pellonreuna y : (4 m) :08 En pimeä tie, pellonreuna yyss* : (4 m) :20 En pimeä tie, pihoja y : (4 m) :32 Msp < 5 Mm tie, pihoja yy (5 m) tuuli :09 En Na tie, risteys, aukio y : (4 m) tuuli :27 Msp < 5 pimeä golfkenttä, reuna, metsä y : (5 m) :09 Msp < 5 pimeä lampi, sekametsää yys : (6 m) :44 Msp < 5 pimeä jokiuoma, tiheikkö yyy : (5 m) :09 Msp < 5 pimeä jokiuoma, tiheikkö yyys : (6 m)

10 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Tertti K Pvm Aika Laji HN JN Lkm khz Etäis. Suunta Kork. Valaistus Ympäristö Toim. Huomioita :00 Msp < < 5 pimeä tieura, risteys, harva lehtimetsä yyy : (4 m) :40 En pimeä piha, maatalo y : (5 m) :26 En pimeä peltoaukea, reuna y : (3 m) :12 Msp < < 5 pimeä peltoaukea, reuna yyyss* : (5 m) äänitys R05_ :38 En pimeä metsätie, reuna läh. yyss* : (6 m) :52 Msp < < 5 pimeä tieura, sulkeutunut metsä yys : (7 m) :05 En Na tie, avoin metsä y : (4 m) :23 En pimeä tieura, reuna, hakkuu :45 En pimeä pelto, reuna, kosteikko yyyss* (4 m) y : (5 m) :03 Msp < < 5 pimeä polku, metsä y : (6 m) :42 En pimeä(hg) tie, aukea, pihoja yy : (5 m) :12 Msp < 5 pimeä polku, harva sekametsä yyy : (5 m) :36 En pimeä tie, pelto, reuna yy : (3 m) :37 Msp < < 5 pimeä tie, pelto, reuna y : (3 m) :51 Msp < 5 pimeä pelto, reuna yy : (4 m) :17 En pimeä(na) tie, patolampi ysss* : (3 m) :32 En Na tie, pihoja yy : (4 m) :57 Msp < 5 pimeä tieura, metsä y : (5 m) :59 Msp < < 5 pimeä tieura, pelto, reuna yy : (3 m) :13 En pimeä tieura, pelto, reuna yyss : (3 m) :53 En pimeä polku, pelto, reuna, pihoja :05 Pa ? 180? pimeä polku, harva sekametsä :16 Msp < < 5 pimeä polku, harva sekametsä :28 En > pimeä pyörätie, reuna, pelto, pihoja yyys : (4 m) y : (5 m) y : (5 m) y : (3 m) :04 Msp < 5 pimeä polku, reuna, pelto yy : (6 m) :17 Msp < < 5 pimeä polku, sulkeutunut metaä yy : (6 m) :28 Msp < < 5 pimeä polku, reuna, pelto yyy : (5 m) :47 En pimeä tie, aukea, pelto y : (5 m) :58 En pimeä tie, reuna, pelto yy : (4 m) :21 Msp < 5 pimeä tie, maankaatopaikka, reuna, metsä y : (3 m) :49 Msp < < 5 pimeä tielinja, reuna y : (4 m) :21 En > pimeä polku, sekametsä yy : (3 m) :56 En pimeä polku, reuna, hakkuu y : (4 m) :46 Msp < 5 pimeä reuna, pelto y : (5 m)

11 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys :05 En pimeä reuna, aukio, kaasuasema :22 Msp < 5 pimeä tieura, harva sekametsä :13 Msp < 5 pimeä tie, reuna, maankaatopaikka :56 En pimeä tie, reuna, maankaatopaikka y : (4 m) yys : (4 m) yyy : (2 m) tuuli 1-2 y : (2 m) tuuli :25 Msp < 5 pimeä(na) polku, risteys yy : (4 m) tuuli :34 Msp < 5 pimeä polku, johtolinja y : (4 m) tuuli :35 Msp < < 5 pimeä polku, harva metsä yyy : (5 m) tuuli :11 En pimeä reuna, pelto, metsä y : (5 m) :03 Msp < 5 pimeä reuna, pelto, sulkeutunut metsä y : (5 m) :59 Msp Na tie, reuna yy : (3 m) Käyntikerta (K): 1-3. Päivämäärä (Pvm): havainnon päivämäärä. Aika (Klo): havainnon kellonaika (ulottuu saman päivämäärän alla seuraavan vuorokauden aamuun asti). Havaitut lajit (Laji): En = pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), Msp = määrittämätön siippalaji (Myotis-suku), Pa = korvayökkö (Plecotus auritus). Havainnon numero (HN): yökohtainen havaintonumero. Juokseva numero (JN): kaikkien havaintojen kertyvä yhteismäärä (1-85). Lukumäärä (Lkm): havainnon arvioitu yksilömäärä. Havainnon arvioitu äänitaajuus (khz) Arvioitu havaintoetäisyys (Etäis.): etäisyysluokat: <5 m, 5-15 m, m, >40 m. Havaitun lepakkolajin arvioitu lentosuunta kartoituslinjalta 360 jaon mukaan (Suunta): 90 = oikealla, 270 = vasemmalla jne., * = pyörii päällä tai pienellä alueella, = korkealla, hyvin korkealla tai etäällä. Havaitun lepakkolajin arvioitu lentokorkeus (Kork.): korkeusluokat: <5 m, 5-15 m, m, >40 m. Valaistusympäristö (Valaistus): pimeä = valaisematon, Hg = elohopeapohjaiset katulamput, Na = natriumpohjaiset katulamput, pimeä(hg) = varjossa lähellä katulamppuja (Hg tai Na). Paikka, jossa havainto tehtiin (Ympäristö): tie, metsä, ranta, joki, lampi, reuna, jne. Havaitun lepakkolajin toiminta havaintohetkellä (Toim.): s = saalistus, y = ylilento, * = pyörii päällä tai pienellä alueella. Muut huomioitavat seikat (Huomioita): havaintopisteen KKJ3-koordinaatit (suluissa GPS-laitteen ilmoittama tarkkuus) sekä vaihtuvat säätilat.

12 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Kuva 3. Mykkäsen lepakkohavainnot Keltainen ympyrä = pohjanlepakko, vihreä ympyrä = tunnistamaton siippalaji.

13 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Kuva 4. Tertin luoteisosan lepakkohavainnot Keltainen ympyrä = pohjanlepakko, vihreä ympyrä = tunnistamaton siippalaji.

14 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Kuva 5. Tertin itäosan lepakkohavainnot Keltainen ympyrä = pohjanlepakko, violetti ympyrä = korvayökkö, vihreä ympyrä = tunnistamaton siippalaji.

15 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Kuva 6. Tertin eteläosan lepakkohavainnot Keltainen ympyrä = pohjanlepakko, vihreä ympyrä = tunnistamaton siippalaji.

16 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset 4.1. Lepakoiden huomioiminen Mykkäsen alueella Hämeenlinnan Mykkäsen kartoitusreiteiltä kertyi lepakkohavaintoja lähes kaikkialta (kuva 3). Ainoastaan kaakkoiskulman asutusryhmän lepakkohavaintojen puuttuminen ihmetyttää. Koska selvitysalueella esiintyi lepakoita monenlaisissa paikoissa, on suosituimpien osa-alueiden ja maisemaelementtien hahmottaminen tämän aineiston perusteella epävarmaa. Mykkäsen alueella havaittiin lajilleen tunnistamattomia siippoja kaksi kertaa enemmän kuin pohjanlepakoita. Alueella on siis runsaasti vaateliaille siipoillekin sopivia suojaisia elinympäristöjä, mikä tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa. Pääosa selvitysalueesta on havu- ja sekapuuvaltaisia talousmetsiä sekä umpeenkasvaneita peltosarkoja. Lisäksi alueella on kolme tiiviimpää omakotitalojen ja pienten tilojen keskittymää koillisessa, kaakossa ja luoteessa. Avointa maisemaa on vielä suhteellisen vähän ja siksi potentiaalisten viheryhteyksien mahdollisuuksia on useita ainakin pohjois-eteläsuunnassa. Tärkein yhteys on kuitenkin selvitysalueen pohjoisreunaa myötäilevä Myllyjoki reunusmetsineen, joka laskee Katumajärveen. Kuvaan 7 on hahmoteltu lepakoiden kannalta tärkeimmiksi katsotut ekologiset yhteydet. Paikallisia lepakoita houkuttaa Myllyjoen vehmas purolaakso, joka lienee alueellisesti tärkeä siirtymäreitti ja ruokailualue (ks. kuva 3). Myllyjoki toimii erinomaisena itä-länsisuuntaisena yhteytenä yläjuoksulta Katumajärvelle asti. Sen rantojen suojaiset puu- ja pensasvyöhykkeet tulisi säilyttää ehyinä. Sekä Lahdentien ja Myllyjoen välinen että Myllyjoen eteläpuolinen ympäristö tulisi säilyttää nykyisellään koko matkaltaan. Velssin tienhaarasta etelään ja kaakkoon puhkaistu uusi tielinja voi jo olla ongelmallinen herkemmille lepakkolajeille. Myllyjoen erityisenä piirteenä on, että Ruununmyllyn ympäristössä on tavattu Suomessa erittäin uhanalaiseksi luokiteltu ripsisiippa (Myotis nattereri; Honkala & Kyheröinen 2009). Ruununmyllyltä yläjuoksulle päin esiintyy lajille sopivia elinympäristöjä pienialaisina laikkuina (Haukkovaara 2002, Dietz ym. 2009, Liukko ym. 2010). Selvitysalueen ekologiset yhteydet pohjoiseen ovat lepakoiden kannalta jo pitkälti katkenneet Lahdentiehen, lukuun ottamatta Myllyjoen kahta alikulkusiltaa. Iso-Harvoilantien ja Lahdentien risteysalue on hyvin avoin, mutta Myllyjoen kulku sen ali pelastanee paljon itä-länsisuuntaisen yhteyden kannalta. Myllyjokeen liittyväksi etelään suuntautuvaksi yhteydeksi sopisi osapuilleen Siiri III -asuntoalueen länsireunaa (Hämeenlinnan kaupunki 2011) myötäilevä metsäkäytävä, joka johtaisi selvitysalueen keskustaa kohti (ks. kuva 7). Selvitysalueen keskiosissa on hyvin tilaa ja vaihtoehtoja yhteyksiksi. Selvitysalueen länsireunaa kulkeva Vanajanlinnantie on pääosin hyvin avoin väylä, joka estää useimpien lepakoiden liikkeitä. Vanajanlinnantielle tulisi järjestää sopiva ylityspaikka arimmillekin lepakkolajeille. Sopivimmalta kohdalta vaikuttaa reitti Loukastenharjun lounaisreunalta Vanajanlinnantien toiselle puolelle Kappolanvuorelle (ks. kuva 7). Katuvalaistusta tulee vähentää ylilentoalueeksi aiotulta osuudelta ja kasvillisuutta lisätä siten, että puuston oksistot kurottuvat mahdollisimman lähelle toisiaan.

17 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Pohjois-eteläsuuntaiset yhteydet ovat tällä hetkellä kunnossa ja kaavoituksen yhteydessä tulee huolehtia niiden säilymisestä Lepakoiden huomioiminen Tertin alueella Hämeenlinnan Tertin selvitysalueeseen pätevät pitkälti samat perusasiat kuin Mykkäsen alueeseenkin. Lepakot olivat samalla tavalla levinneinä eri puolille maisemaa. Valtaosaltaan selvitysalue sisältää havu- tai sekapuuvaltaisia metsiä. Alueen halki kulkee maanalainen kaasuputki ja alueen keskiosan vaiheilla on kaasuverkon tarkastusasema. Kaasuaseman lounaispuolella on avoin maankaatopaikka. Tertin alueen koillis-kaakkoisrajojen välittömässä läheisyydessä alkaa tiivis asuntoalue. Avointa maisemaa, lähinnä peltoa, on suhteessa hieman enemmän kuin Mykkäsen alueella. Lajilleen tunnistamattomien siippojen osuus oli Tertin havaintoaineistossa hieman pohjanlepakoita suurempi. Lisäksi alueella tavattiin yksittäinen korvayökkö. Koska selvitysalueella esiintyi lepakoita monenlaisissa paikoissa (kuvat 4-6), on suosituimpien osa-alueiden ja maisemaelementtien hahmottaminen tämän aineiston perusteella epävarmaa. Ekologiset yhteydet alueen ulkopuolelle ovat selvitysalueen reunoilla hyvät koillista ja kaakkoeteläreunaa lukuun ottamatta (ks. kuva 8). Suunnitellut asuntoalueet (Tertti I ja Tertti II; Hämeenlinnan kaupunki 2011) täyttävät tehokkaasti vielä tällä hetkellä vapaita maa-aloja selvitysalueen keski-, itä- ja kaakkoisosissa. Jotta selvitysalueen läpi kulkevat yhteydet säilyisivät edes kohtalaisessa kunnossa, olisi näiden kahden asuntoalueen yhteiselle kaakkoisreunalle sekä Tertti II:n pohjois-koilliselle reuna-alueelle jätettävä riittävästi tilaa (vähintään parikymmentä metriä) valoilmastoltaan hämärälle kasvillisuuskaistaleelle Jatkotöiden tarve Ripsisiippojen mahdollinen esiintyminen tulisi selvittää koko Myllyjoen jokivarren alueella. Aktiivisen havainnoinnin lisäksi havainnoinnissa voitaisiin käyttää akkukäyttöisiä tallentavia detektoriyksiköitä. Erilaiset piilot ovat lepakoille ratkaisevan tärkeitä. Etenkin talvi- ja soidinpiilojen löytäminen ja suojelu on ensiarvoisen tärkeää ja luonnonsuojelulain asettama edellytys. Tästä syystä suosittelemme piilopaikkojen selvittämistä molemmilla selvitysalueilla ja niiden lähiympäristössä.

18 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Kuva 7. Mykkäsen alueen lepakoille tärkeimpien ekologisten yhteyksien hahmotelma (vihreät ympyrät; tärkein ja ainakin suurimmaksi osaksi toimiva yhteys isoilla ympyröillä ja ehdotetut käytävät pienillä ympyröillä).

19 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Kuva 8. Tertin alueen lepakoille tärkeimpien ekologisten yhteyksien hahmotelma (vihreät ympyrät).

20 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Kirjallisuus de Jong, J. & I. Ahlén 1996: Artantal och populationstäthet hos fladdermöss. Teoksessa: Handbok för miljöövervakning. Naturvårdsverket, Stockholm. laddermus.pdf Dietz, C., O. von Helversen & D. Nill 2009: Bats of Britain, Europe and Northwest Africa. A & C Black Publishers Ltd, London. 400 s. Haukkovaara, O. 2002: Alustavat lepakkoinventoinnit Kanta-Hämeessä 2002, painottuen ripsisiipan (Myotis nattereri) etsintään. Moniste, 10 s. + liitteet. Honkala, J. & Kyheröinen, E.-M. 2009: Siiri II, luontoselvitys. Raportti Hämeenlinnan kaupungin kaavoitustoimistolle. Hägerås, M. 2002: Fladdermöss i Västra Götalands län år Utvärdering av metod för övervakning av fladdermöss. Publikation 2002: 48. Länsstyrelsen Västra Götaland, Mariestad. iv + 44 s. Hämeenlinnan kaupunki 2011: Kaavoituskatsaus Liite 7 / Yhla s. Liukko, U.-M., H. Henttonen, I. K. Hanski, K. Kauhala, I. Kojola & E.-M. Kyheröinen 2010: Nisäkkäät. Teoksessa: Rassi, P., E. Hyvärinen, A. Juslén & I. Mannerkoski (toim.), Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010, s Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Luonnonsuojeluasetus 1997/2005: annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) ja sen annettu muutos (913/2005) [ Luonnonsuojelulaki 1996: annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996) [ ja luonnonsuojelulain perustelut (HE 79/1996) [ Parsons, S. & J. M. Szewczak 2009: Detecting, recording, and analyzing the vocalizations of bats. Teoksessa: Kunz, T. H. & S. Parsons (toim.), Ecological and behavioural methods for the study of bats, s painos. The Johns Hopkins University Press, Baltimore. Rassi, P., E. Hyvärinen, A. Juslén & I. Mannerkoski (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Ympäristöministeriö 2007: Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V -liitteen lajit. Internetsivut, viitattu Ympäristöministeriö 2008: Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien lajien luettelo luonnonsuojeluasetuksessa. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2009: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit. Internet-sivut, viitattu

21 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Liite 1. Taustatietoa Suomen lepakoista. Kirjoittajat: Mikko Erkinaro, Paavo Hellstedt ja Marko Nieminen. Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia: pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), etelänlepakko (E. serotinus), vesisiippa (Myotis daubentonii), isoviiksisiippa (M. brandtii), viiksisiippa (M. mystacinus), ripsisiippa (M. nattereri), lampisiippa (M. dasycneme), korvayökkö (Plecotus auritus), isolepakko (Nyctalus noctula), kimolepakko (Vespertilio murinus), pikkulepakko (Pipistrellus nathusii), vaivaislepakko (P. pipistrellus) ja kääpiölepakko (P. pygmaeus). Kaikki kuuluvat heimoon Vespertilionidae. Seitsemän lajin (pohjanlepakko, pikkulepakko, vesisiippa, isoviiksisiippa, viiksisiippa, ripsisiippa ja korvayökkö) on todettu varmasti lisääntyneen maassamme ja isolepakon lisääntymistä Suomessa pidetään mahdollisena. Yleisimmät lajit ovat: Pohjanlepakko on pohjoisimmaksi levinnyt, sopeutuvainen laji. Se on vähemmän altis häiriöille kuin siipat. Kanta on viime vuosina runsastunut Suomessa. Vesisiippa on suhteellisen yleinen. Se on vesistöistä riippuvainen ja saalistaa veden pintakalvolla tai rannan ruovikossa, mutta voi myös siirtyä saalistamaan rantametsiin. Vesisiippa voi muodostaa suuria yhdyskuntia. Isoviiksisiippa ja viiksisiippa ovat pienikokoisia metsälajeja, jotka eivät mielellään liiku aukeilla paikoilla. Ne kärsivät eniten ympäristön muutoksista ja kantojen arvellaan taantuneen. Viiksisiippalajit myös välttävät voimakkaasti keinovaloa. Lajeja on vaikea erottaa toisistaan, joten ne joudutaan käsittelemään yhdessä. Korvayökkö on kulttuuriympäristön laji, joka lentelee pihoilla, puistoissa ja teiden yllä. Lepakot parittelevat loppukesällä ja naaras varastoi siittiöt kehoonsa talven yli. Lepakkonaaraat hedelmöittyvät keväällä ilman lämmetessä ja kantoaika on vrk lajikohtaisesti vaihdellen. Yleensä lepakot synnyttävät yhden poikasen kerrallaan, mutta joillain lajeilla kaksoset ovat verraten yleisiä. Suomessa lepakkonaaraat synnyttävät yleensä kesäkuussa ja pesimiskoloniat hajoavat heinäkuun loppuun mennessä. Pesäpaikat sijaitsevat usein erilaisissa rakennuksissa, mutta myös kivikasoissa, puunkoloissa ja linnun- tai lepakonpöntöissä. Suomen kaikki lepakkolajit syövät selkärangattomia eläimiä, pääasiassa lentäviä hyönteisiä. Korvayökkö saalistaa myös puunrungoilta ja seiniltä hyönteisiä ja hämähäkkejä, ja vesisiippa veden pinnalla olevia hyönteisiä. Lepakot ovat sopeutuneet saalistamaan hämärän ja pimeän aikaan. Ne lentävät ja ruokailevat käyttäen kaikuluotainjärjestelmää, joka mahdollistaa myös niiden havainnoinnin ns. lepakkodetektorilla. Lepakkodetektori muuntaa korkeataajuuksiset, ihmiskorvalle kuulumattomat yliäänet kuultaviksi. Kaikki Suomessa tavatut lepakot horrostavat talvisin. Niiden talvehtimispaikkavaatimukset vaihtelevat, mutta pääsääntöisesti ne tarvitsevat suojaisia, tarpeeksi kosteita ja lämpimiä paikkoja. Kivikasat, siltarummut, talojen vintit ja kellarit sekä luolat ovat otollisia talvehtimispaikkoja. Talvehtimisen aikana lepakot ovat herkkiä häiriöille: jo pienet lämpötilan muutokset tai vaikkapa valo voivat haitata niitä (Speakman ym. 1991, Thomas 1995). Tämän vuoksi on tärkeää, että lepakoiden talvehtimispaikat ovat vakaita ja rauhallisia. Suomen runsaslukuisimpien lajien talvehtimispaikat saattavat olla pitkänkin matkan päässä kesäisistä asuinpaikoistaan. Kuuden lajin (isolepakko, pikkulepakko, vaivaislepakko, kääpiölepakko, kimolepakko ja etelänlepakko) uskotaan muuttavan talveksi etelämmäksi ja loppujen jäävän maahamme talvehtimaan (Schober ja Grimmberger 1997, Kyheröinen ym. 2006, Salovaara 2007, Lappalainen 2008). Eri lepakkolajien suhde elinympäristöönsä poikkeaa suurestikin toisistaan. Siipien muoto, kaikuluotausäänen rakenne, tyypilliset saalistusympäristöt, lentonopeus ja ketteryys liittyvät kiinteästi toisiinsa (Fenton 1986, Norberg & Rayner 1987, Bogdanowicz ym. 1999). Esimerkiksi pohjanlepakko on nopea, kestävä ja melko korkealla lentävä laji, jolla on pitkät, suipohkot siivet ja voimakkaat kaikuluotausäänet. Korvayököllä taas on

22 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys lyhyemmät ja pyöreämmät siivet, hiljainen kaikuluotausääni, valtavat korvat saaliseläinten kuunteluun ja hidas, mutta ketterä lentotyyli hyönteisten jahtaamiseen pinnoilta ja lehvästöstä (Baagøe 1987, Norberg & Rayner 1987). Lentokykynsä ansiosta lepakot voivat liikkua nopeasti paikasta toiseen jopa samankokoisia lintuja pienemmällä energiankäytöllä (Neuweiler 1993, Winter & von Helversen 1998). Liikkuvuus antaa lepakoille mahdollisuuden lukuisten erilaisten elinympäristöjen käyttöön esim. saalistukseen ja vähentää näin riippuvuutta tietyntyyppisestä ympäristöstä. Eri lepakkolajit tosin poikkeavat paljonkin toisistaan kyvyissään ylittää maisemarakenteellisia esteitä esim. lentonopeudessa tai alttiudessa petojen (tyypillisesti pienten haukkojen) saalistukselle (Baagøe 1987, Norberg & Rayner 1987, Jones & Rydell 1994, Fenton 2003). Metsäiset alueet ja erilaisiin vesistöihin liittyvät ympäristöt ovat lepakoille merkittävimpiä elinympäristöjä (Hutson ym. 2001). Muita lepakoiden kannalta erityisen tärkeitä maisemaelementtejä ovat ns. ekologiset käytävät eli eri elinympäristökuvioita yhdistävät rakenteet, kuten puukujat tai pensasaitarivit (Jüdes 1989, Limpens & Kapteyn 1991, Verboom 1998). Nämä käytävät toimivat lepakoille suunnistusapuna esim. pesäpiilon ja saalistusalueiden välillä, saalistusalueena itsessään, tuulensuojana ja pakopaikkana pedoilta (Holmes 1996, Verboom 1998). Maankäytön muutokset vaikuttavat lepakkolajeihin eri tavoin. Pohjanlepakko ja vesisiippa ovat sopeutuvaisimpia muuttuviin olosuhteisiin. Pohjanlepakko lentää korkealla ja nopeasti ja vesisiippa pitkin vesiväyliä, joten ne eivät ole erityisen riippuvaisia esim. sulkeutuneen kasvillisuuden tarjoamasta suojasta. Toisin on elinympäristönsä suhteen vaateliaampien lajien kanssa, jotka viihtyvät pienipiirteisessä elinpiirissä (viiksisiipat, korvayökkö ja ripsisiippa). Nämä lajit kärsivät lentokykynsä, suosimiensa saalislajien ja kaikuluotausääntensä rakenteen takia selvästi enemmän elinympäristön muutoksista (mm. käytävien poistuminen, metsärakenteen muuttuminen yksitoikkoisemmaksi, avonaisen eli turvattoman elinympäristön määrän lisääntyminen) (Baagøe 1987, Mayle 1990, Duchamp & Swihart 2008). Kaikkia lepakoita koskettavia muutoksia ovat myös sopivien piilopaikkojen väheneminen esim. vanhojen rakennusten purkaminen ja onttojen puiden kaataminen sekä elinympäristöjen pirstoutumisesta johtuva elinpaikkojen tuhoutuminen, populaatioiden eristyminen ja lentoreittien katkeaminen (Klausnitzer 1987, Hutson ym. 2001). Pohjoisilla leveyspiireillä parveilu- ja talvipiilot sijaitsevat yleensä erilaisissa ihmisten tekemissä rakenteissa ja ne ovatkin hyvin tärkeitä lepakkopopulaatioiden välisen geenivaihdon kannalta, kunhan vain populaatioiden kulkuyhteydet säilyvät (Kerth ym. 2003, Parsons ym. 2003, Veith ym. 2004, Furmankiewicz & Altringham 2007). Teiden negatiivinen vaikutus voi olla suuri erityisesti hitaasti ja matalalla lentäviin lepakoihin sekä liikenteen tappovaikutuksen että väylien valaisemisen vuoksi (Limpens ym. 2005, Coffin 2007). Erityisen vaarallisissa kohdissa kohtaavat lineaariset maisemaelementit, kuten tielinja ja puurivi tai metsänreuna (Kiefer ym. 1995, Lesiński 2007, 2008). Rakentamista suunniteltaessa ja toteutettaessa tulisi paikallinen valoilmasto säilyttää mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Erityisen merkittävä lepakoita karkottava tekijä on valaistuksen ajattelematon käyttö, sillä monet lepakot (etenkin siipat ja korvayökkö) karttavat valaistuja ympäristöjä. Valaistut ja suurikokoiset tielinjat ja piha-alueet tuottavat siis hyvin voimakkaan estevaikutuksen lepakoiden liikkumiselle. Tärkeätä on esim. valokeiloja suuntaamalla ja varjostimia käyttämällä valaista pelkästään haluttuja kohteita ja siten tuottaa mahdollisimman vähän hajavaloa. Muita apukeinoja ovat esim. valaisemattomat alikulkusillat, teiden yli kurottuva kasvillisuus ja siltojen valaisemattomat hämäräsuojavyöhykkeet (Bach ym. 2004, Limpens ym. 2005). Jos teiden, asutuksen tai teollisuusalueiden valaistus tunkeutuu lepakoiden lentoreitteinä toimivien viherkäytävien tai saalistusalueiden sisäosiin saakka, ainakin siippatyypin lepakot todennäköisesti katoavat alueelta (esim. Rydell 1992).

23 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Lähteet Baagøe, H. J. 1987: The Scandinavian bat fauna: adaptive wing morphology and free flight in the field. Teoksessa: Fenton, M. B., P. Racey & J. M. V. Rayner (toim.), Recent advances in the study of bats, s Cambridge University Press. Cambridge. Bach, L., P. Burkhardt & H. G. J. A. Limpens 2004: Tunnels as possibility to connect bat habitats. Mammalia 68: Bogdanowicz, W., M. B. Fenton & K. Daleszczyk 1999: The relationships between echolocation calls, morphology and diet in insectivorous bats. J. Zool. Lond. 247: Coffin, A. W. 2007: From roadkill to road ecology: A review of the ecological effects of roads. J. Tran. Geogr. 15: Duchamp, J. E. & R. K. Swihart 2008: Shifts in bat community structure related to evolved traits and features of human-altered landscapes. Landscape Ecol. 23: Fenton, M. B. 1986: Design of bat echolocation calls: implications for foraging ecology and communication. Mammalia 50: Fenton, M. B. 2003: Science and the conservation of bats: where to next? Wildl. Soc. Bull. 31:6-15. Furmankiewicz, J. & J. Altringham 2007: Genetic structure in a swarming brown long-eared bat (Plecotus auritus) population: evidence for mating at swarming sites. Cons. Genet. 8: Holmes, M. 1996: Bats and trees in Britain. Teoksessa: Barclay, R. M. R. & R. M. Brigham (toim.), Bats and Forests Symposium, October 19-21, 1995, s Victoria, British Columbia, Canada. Res. Br., B.C. Min. For. Victoria, B.C. Work. Pap. 23/1996. Hutson, A. M., S. P. Mickleburgh & P. A. Racey (koonneet) 2001: Microchiropteran bats: global status survey and conservation action plan. IUCN/SSC Chiroptera Specialist Group. IUCN, Gland & Cambridge. Jones, G. & J. Rydell 1994: Foraging strategy and predation risk as factors influencing emergence time in echolocating bats. Phil. Trans. R. Soc. Lond. B 346: Jüdes, U. 1989: Analysis of the distribution of flying bats along line-transects. Teoksessa: Hanák, V., I. Horácek & J. Gaisler (toim.), European Bat Research 1987, s Charles University Press, Praha. Kerth, G., A. Kiefer, C. Trappmann & M. Weishaar 2003: High gene diversity at swarming sites suggest hot spots for gene flow in the endangered Bechstein s bat. Cons. Genet. 4: Kiefer, A., H. Merz, W. Rackow, H. Roer & D. Schlegel 1995: Bats as traffic casualties in Germany. Myotis 32-33: Klausnitzer, B. 1987: Ökologie der Großstadtfauna. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart & New York. Kyheröinen, E.-M., M. Osara & T. Stjernberg 2006: Agreement on the conservation of the populations of European bats. National implementation report of Finland. Inf. EUROBATS. MoP5.19. Ympäristöministeriö ja Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Lappalainen, M. 2008: Suomeen uusi nisäkäslaji: Etelänlepakko ilmestyi Hankoon. Suomen Luonto 2008(8):33. Lesiński, G. 2007: Bat road casualties and factors determining their number. Mammalia 71: Lesiński, G. 2008: Linear landscape elements and bat casualties on roads an example. Ann. Zool. Fenn. 45: Limpens, H. J. G. A. & K. Kapteyn 1991: Bats, their behaviour and linear landscape elements. Myotis 29: Limpens, H. G. J. A., P. Twisk & G. Veenbaas 2005: Bats and road construction. Rijkswaterstaat, Dienst Weg- en Waterbouwkunde, Delft, the Netherlands & Vereniging voor Zoogdierkunde en Zoogdierbescherming, Arnhem, the Netherlands. DWW Mayle, B. A. 1990: A biological basis for bat conservation in British woodlands - a review. Mammal Rev. 20: Neuweiler, G. 1993: Biologie der Fledermäuse. Georg Thieme Verlag, Stuttgart. Norberg, U. M. & J. M. V. Rayner 1987: Ecological morphology and flight in bats (Mammalia; Chiroptera): wing adaptations, flight performance, foraging strategy and echolocation. Phil. Trans. R. Soc. Lond. B 316: Parsons, K. N., G. Jones, I. Davidson-Watts & F. Greenaway 2003: Swarming of bats at underground sites in

24 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden lepakkoselvitys Britain implications for conservation. Biol. Cons. 111: Rydell, J. 1992: Exploitation of insects around streetlamps by bats in Sweden. Funct. Ecol. 6: Salovaara, K. 2007: Kääpiölepakko uusi lepakkolaji Suomessa. Luonnon Tutkija 111(3):100. Schober, W. & E. Grimmberger 1997: The bats of Europe and North America. T.F.H. Publications. Speakman, J. R. 1991: The impact of predation by birds on bat populations in the British Isles. Mammal. Rev. 21: Thomas, D. W. 1995: Hibernating bats are sensitive to nontactile human disturbance. J. Mammal. 76: Veith, M., N. Beer, A. Kiefer, J. Johannesen & A. Seitz 2004: The role of swarming sites for maintaining gene flow in the brown long-eared bat (Plecotus auritus). Heredity 93: Verboom, B. 1998: The use of edge habitats by commuting and foraging bats. IBN Scientific Contributions 10. DLO Institute for Forestry and Nature Research (IBN-DLO), Wageningen. Vihervaara, P. 2004: Lepakoiden esiintymisen vaihtelu Saaristomerellä ja Varsinais-Suomen rannikolla. Turun kaupunki, Ympäristönsuojelutoimisto. Winter, Y. & O. von Helversen 1998: The energy cost of flight: do small bats fly more cheaply than birds? J. Comp. Physiol. B 168:

25 Lansantie 3 D Espoo Pekka Robert Sundell Toimitusjohtaja p pekka.sundell@faunatica.fi Marko Nieminen Dosentti, tutkimussuunnittelija p marko.nieminen@faunatica.fi Kari Nupponen FM, projektipäällikkö p kari.nupponen@faunatica.fi Aapo Ahola LuK, tutkimussuunnittelija p aapo.ahola@faunatica.fi