CCI 2007 FI 162 PO 001. Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys tavoite. Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman vuosikertomus 2011

Transkriptio

1 CCI 2007 FI 162 PO 001 Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys tavoite Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman vuosikertomus 2011

2 SISÄLLYSLUETTELO YHTEENVETO 4 1. JOHDANTO Ohjelma-alueen kuvaus Ohjelman tavoitteet ja periaatteet Taloudellinen kehitys kansainvälisellä tasolla ja Suomessa Itä-Suomen tila ja kehitysnäkymät Väestökehitys ja muuttoliike Työllisyyden kehitys Koulutusrakenteen kehitys Yritystoiminnan kehitys Kansallinen aluepolitiikka OHJELMAN HALLINTO JA SEURANTA Ohjelmanmuutokset Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta Seurantakomitea ja sen sihteeristö Maakunnan yhteistyöryhmät, sihteeristöt sekä muut yhteistyöryhmän nimeämät toimielimet Yhteistyöasiakirjojen laatiminen vuodelle Seurantajärjestelmät Suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi (SOVA) Kansallinen joustovaraus YHTEENSOVITUS MUIHIN OHJELMIIN Hallinnollinen yhteensovitus Sisällöllinen yhteensovitus Yhteensovitus ESR-toimenpideohjelman kanssa Yhteensovitus maaseudun kehittämisohjelman kanssa Yhteensovitus kansallisiin erityisohjelmiin Esimerkki eri ohjelmista tai rahoituslähteistä rahoitetusta hankekokonaisuudesta OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANO JA TOTEUTUMINEN Ohjelman strateginen toteutuminen toimintalinjoittain TL 1 Yritystoiminnan edistäminen TL 2 Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen TL 3 Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen Ydinindikaattoreiden toteutuminen Lissabonin strategian toteutuminen Rakennerahastostrategian toteutuminen Toimenpideohjelman suhde Eurooppa 2020 strategiaan Itämeren alueen strategian toteuttaminen Horisontaalisten tavoitteiden toteutuminen Ohjelman täytäntöönpanossa ilmenneet ongelmat ja riskit RAHOITUKSEN TOTEUTUMINEN JA KOHDENTUMINEN Sidonnat ja maksatukset Rahoituksen kohdentuminen menoluokittain N+2 säännön toteutuminen Tekninen tuki Pääomasijoitustoiminta 67 2

3 5.6 Toimien pysyvyys Suurhankkeet Erityisrahoituksen seuraaminen OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANO MAAKUNNITTAIN Etelä-Savo Kainuu Pohjois-Karjala Pohjois-Savo VIESTINTÄ Kansallisen tason viestintä Suuralueen ja maakuntien viestintätoimet ARVIOINTI Toimintalinja 1 Teema 1, Yritystoiminnan edistäminen Toimintalinja 2 - Teema 2, Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen ja osaamisrakenteiden vahvistaminen Toimintalinja 3 - Teema 3, Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen Teema 4, Ympäristövaikutukset ja kestävä kehitys Arviointityön jatko VALVONTA Menojen tukikelpoisuuden ja tosiasiallisuuden tarkastaminen (art 13.2) Hallintoviranomaisen valvonta Tarkastusviranomaisen toiminta Yhteisön lainsäädännön noudattamista koskevat tiedot JOHTOPÄÄTÖKSET 96 LIITTEET 98 Liite 1. Menoluokitus, rahoitustyypit ja alueluokitus 98 Liite 2. Rahoitustaulukot 102 Liite 3. Toimintaympäristöä kuvaavat tilastot 117 Liite 4. Eurooppa 2020 strategian toteutuminen Suomen EAKR-toimenpideohjelmissa 128 3

4 YHTEENVETO Itä-Suomen väestön väheneminen jatkuu edelleen, joskin hitaampana kuin aiemmin, kun taas koko maan väkiluku puolestaan kasvaa. Syynä on negatiivinen nettomuutto ja väestön nopeampi vanheneminen kuin Suomessa keskimäärin. Näistä kehitystrendeistä huolimatta on Itä-Suomessa kuitenkin pystytty kääntämään suunta parempaan useilla mittareilla mitattuna. Työllisyysaste ja työttömyysaste ovat hitaasti saavuttaneet koko maan keskiarvoa. Samalla Itä-Suomen sisällä erot maakuntien kesken ovat kaventuneet. Teollisuuden kasvuvauhti on ollut muuta maata nopeampaa ja yrityksiin, yrittäjyyteen sekä koulutus-, tutkimus ja innovaatiotoimintaan panostamisen tuloksena koko alueen toimintaympäristö on kehittynyt. Lamasta toipuminen on tapahtunut Itä-Suomessa muuta maata nopeammin ja toisaalta osassa Itä- Suomen maakuntia laman vaikutukset jäivät muuta maata lievemmiksi. Lisäksi BKT:n kasvu, yritysten liikevaihdon kehittyminen ja koulutusasteen nousu ovat merkkejä hitaasti parantuvasta tilasta ja maan keskiarvojen saavuttamisesta. Yritystukien heikko kysyntä Itä-Suomen EAKR-ohjelmassa jatkui vuonna edelleen Syyt ovat osittain talouslaman vaikutuksia, mutta myös yritysrakenne maakunnissa ja yritystoiminnan trendit sekä syklisyys eri toimialoilla ovat johtaneet heikkoon kysyntään erityisesti Etelä- ja Pohjois- Savossa. Vuonna 2011 tehty muutos toimintalinjojen rahoituskehyksiin, jossa siis TL 1:ltä siirrettiin 21,6 M toimintalinjoille 2 ja 3, on tasoittanut ohjelman toteutuksen astetta toimintalinjojen kesken, mutta ei ole olennaisesti auttanut TL1:n jäämistä jälkeen toteutuksessa. Aluehallinnon uudistushankkeen (ALKU) seurauksena syntyneet Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY) ovat vakiinnuttaneet toimintamuotojansa rakennerahastotoiminnassa ja yhteistyö maakunnissa on ollut hyvin toimivaa myös muiden rahoittajien käytännössä maakunnan liittojen kanssa. Ohjelma on edennyt kokonaisuudessaan suurin piirtein tavoitevauhdissa rahoituksen sidontojen ja maksatusten suhteen. Tehty ohjelmanmuutos vuonna 2011, jossa toimintalinjalta 1 siirrettiin 21,6 M rahoituskehystä toimintalinjoilla 2 ja 3, tasoitti toimintalinjojen välistä etenemistä hetkeksi, mutta jo vuoden lopussa ero sidonnoissa oli selkeä. Toimintalinjan 1 kysyntä jatkui koko ohjelman tasolla heikkona ja toimintalinjoilla 2 ja 3 riitti kysyntää. Kansainvälinen ja kansallinen vaikea taloustilanne jätti pysyviä vaikutuksia ohjelman toteutukseen ja erityisesti suorien yritystukien kysyntään. Tässä vaiheessa ohjelmakautta työpaikka- ja yritystavoitteiden osalta tarkastellaan Tuki2000 järjestelmässä (yritystuet) loppuun maksettujen hankkeiden mukaisia seurantatietoja. Finnveran hankkeiden osalta tiedossa on vain suunnitelmavaiheen työpaikat, joita ei myöskään ole huomioitu indikaattoriluvuissa. Finnveran suunnitelmavaiheen arviot nostaisivat työpaikka- ja yrityslukujen määrää huomattavasti. Tämä tarkoittaa, että työpaikka- ja yritystiedot näyttävät todellisuutta vähäisemmältä, koska hankkeita on käynnissä paljon, mutta niistä ko. tiedot kirjataan vasta hankkeen päättyessä. Uusien työpaikkojen osuus tavoitteesta onkin vuoden 2011 lopussa 32 % koko ohjelmakauden tavoitteesta. Uusien yritysten osalta tavoitteesta oli saavutettu vuoden lopussa vain noin 14 %. Lissabonin strategiaa toteuttavien menoluokkien osuus sidotusta rahoituksesta on noussut ohjelman toteutuksen edetessä jatkuvasti. Vuoden 2011 lopussa Lissabon prosentti oli 82,1 %, joka on siis selvästi tavoitteen (75 %) yläpuolella vaikkakin vielä ohjelma-asiakirjan arviota (85,7 %) alhaisempi. Kun huomioidaan, että suurimmat toimintalinjan 2 ja 3 infrastruktuurityyppiset 4

5 hankkeet on jo toteutettu, voidaan ennustaa Lissabonin toteumaprosentin nousevan ohjelman loppuvuosina toteutuksen edetessä. Tarkastelu EU 2020 strategiaan nähden osoittaa myöskin ohjelman toteuttavan hyvin ko. strategian linjauksia. Jopa 85,9 % ohjelman toimenpiteistä on EU 2020 strategian mukaisia. Itä-Suomen ohjelma edustaa hyvin kilpailukyky ja työllisyys tavoitetta ja on siirtymäkauden ohjelmana toteuttanut kuitenkin suhteellisen vähän infrastruktuurityyppisiä hankkeita. Horisontaaliset tavoitteet on saavutettu vuoden 2011 lopun tilanteessa. Tasa-arvohankkeiden rahoitusosuus on yli tavoitteen (tavoite 11 %, tilanne 2011 lopussa 12,3 %). Ympäristöpositiivisten hankkeiden rahoitusosuus (38,4 %) on myös selvästi tavoitetasoa (20 %) korkeampi. Ydinindikaattoreista T&K-toiminnan määrä (26,2 %) on edelleen alle tavoitteen (35 %) vaikkakin tavoitetta on saavutettu selvästi kahden viimeisen vuoden aikana. Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelma on toteuttanut hyvin kansallista rakennerahastostrategiaa linjassa Itä-Suomen maakuntien painopistealojen kanssa. Kaikilla toimintalinjoilla (erityisesti 2 ja 3) selvästi suurin osa hankkeista sijoittuu Itä-Suomen ohjelmassa valittujen teemojen alle. Täten ohjelman toteutumisen strateginen osuvuus on hyvää tasoa. Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa oli vuoden 2011 loppuun mennessä tunnistettu 108 vähintään yhtä Itämeren alueen strategian painopistettä tukevaa hanketta. Tämä on noin 6 % kaikista hankkeista. Julkista rahoitusta oli näihin hankkeisiin sidottu 46,4 M (10 % kaikista sidonnoista). Mahdollisia riskejä ohjelman täysimääräisen toteutumisen kannalta on edelleen toimintalinjojen välisten rahoituskehyssuhteiden vinoutuminen ja siihen liittyen toimintalinjan 1 kysynnän hidas elpyminen. Valtion vastinrahan leikkaukset vuosille 2012 ja 2013 asettavat suuria paineita kuntarahan riittävyyteen ja sitä kautta uhka ohjelman vajaasta toteutumisesta on kasvanut. Viestinnän perustana ovat toimineet valtakunnallinen rakennerahastot.fi palvelu sekä Itä-Suomen rakennerahastoportaali. Merkittäviä viestintätoimia oli Itä-Suomessa vuonna 2011 Savonlinnassa järjestetty Itä-Suomen rakennerahastopäivät, jossa oli kahden päivän aikana yli 200 eri henkilöä paikalla. Itä-Suomessa järjestettiin perinteinen toimittajatapaaminen elokuussa 2011 Itä-Suomen huippukokouksen yhteydessä. Perusviestintää hoitavat välittävät viranomaiset ja omalta osaltaan hankkeet. Arviointi on ohjelmakaudella jaettu kahteen vaiheeseen, minkä ensimmäinen vaihe päättyi keväällä 2011 kun neljän teeman arviointiraportit valmistuivat. Raportit olivat perusteellisia ja sisälsivät kehittämisehdotuksia ohjelmatyön jatkon kannalta. Arviointityö jatkui uusien arvioitsijoiden kilpailutuksella ja arvioitsijaksi valittiin Ramboll Oy. Jatkoarviointi tehdään kolmessa teemassa ja vuoden 2011 lopulla esiteltiin yksityiskohtaiset arviointisuunnitelmat jatkotyölle. 5

6 1. JOHDANTO 1.1. Ohjelma-alueen kuvaus Itä-Suomen muodostavat Etelä-Savon, Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnat. Itä- Suomessa asui vuoden 2009 lopussa n ihmistä. Itä-Suomi on harvaan asuttu alue. Alueen pinta-ala on km2 ja keskimääräinen asukastiheys vain 7,8 / km2. Itä-Suomen keskeisimmät haasteet ovat olleet jo pitkään väestön väheneminen ja korkea työttömyysaste. Väestö myös ikääntyy erittäin nopeasti. Talouden kehittyminen muuta Suomea hitaammin heikentää alueen kehittämisedellytyksiä ja kilpailukyvyn edellytyksiä. Myös alueen sisällä erot ovat kasvaneet. Kaupungit ja niiden läheinen maaseutu näyttävät selviävän paremmin syrjäiseen maaseutuun verrattuna. Aluerakenteeltaan harvaan asuttuna alueena Itä-Suomi eroaa esim. Pohjois-Suomesta. Kun Pohjois- Suomi on pääosin asumatonta aluetta väestön keskittyessä taajamiin, Itä-Suomen maakunnat puolestaan ovat harvaan mutta kauttaaltaan asuttuja. Tämä erityisen hajanainen aluerakenne edellyttää omanlaisiaan kehittämistoimia ja asettaa erityisiä haasteita mm. palvelujen järjestämiselle, toiminnallisille verkostoille ja liikenne- ja viestintäyhteyksille Itä-Suomessa. Itä-Suomessa on puhdas ja turvallinen luonnonympäristö omaleimaisine maisema-alueineen. Alueen eteläinen, järvien pirstoma mosaiikkimainen Järvi-Suomi vaihtuu idän ja pohjoisen vaaramaisemiin ja laajoihin erämaihin. Saimaan vesistöalue muodostaa Euroopan laajimman liikennöitävissä olevan sisävesireitistön, jolla on myös meriyhteys. Kainuun maakunta kuuluu suurimmaksi osaksi Pohjanlahteen laskevaan Oulujoen vesistöalueeseen. Itä-Suomi on maan metsäisintä ja metsän kasvultaan parasta aluetta. Itä-Suomen kallioperässä on myös runsaat mineraali- ja kiviainesvarat. Neljä selkeää vuodenaikaa tuovat luonnonoloihin omat erityispiirteensä, mutta myös kylmän ilmaston erityishaasteet. Valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä on Itä-Suomesta lueteltu 288 ja valtakunnallisesti merkittäviä maisemia 43. Nämä kohteet edustavat monipuolisesti itäsuomalaista asumista, arkkitehtuuria, kulttuurihistoriaa ja maisemia kirkko- ja maaseutuympäristöistä teollisuusympäristöihin. Luonnon- ja kulttuuriympäristö sekä historia ovat merkittävä alueen vetovoimatekijä ja mahdollisuus elinkeinoille. Itä-Suomessa on kesäkauteen sijoittuvaa laajaa kulttuuritapahtumien tarjontaa sekä vuodenaikoja hyväksi käyttävä luontomatkailu Ohjelman tavoitteet ja periaatteet Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen toimenpideohjelmien tavoitteena on vahvistaa Suomen kansallista ja alueellista kilpailukykyä ottaen huomioon alueelliset erityispiirteet ja koheesiopolitiikan keskeiset periaatteet. Ohjelmien strategisina painopisteinä ovat kilpailukykyisten ja innovatiivisten yritysten toimintaedellytysten parantaminen, yritysten kansainvälistyminen, verkostoituminen, tasapainoinen alueellinen kehitys ja alueellisten vetovoimatekijöiden edistäminen. 6

7 Rahoituksen painopiste on erityisesti kasvavien ja kilpailukykyisten yritysten toimintaedellytysten parantamisessa sekä osaamisen ja innovaatiotoiminnan edistämisessä. Ohjelmalla tuetaan alueellisesti tasapainoista kehitystä ja alueellisten vetovoimatekijöiden edistämistä. Yritysten tukemiseen liittyvät toimet kohdennetaan erityisesti alkavien, kasvavien ja kilpailukykyisten yritysten kehittämiseen sekä niiden kansainvälistymisen ja verkostoitumisen edistämiseen. Uutta yritystoimintaa haetaan mm. luovilta aloilta, palvelusektorilta ja naisyrittäjyydestä. Yritystoiminnan tukemisella pyritään erityisesti yritysten kilpailukyvyn ja tuottavuuden kehittämiseen, uusien työpaikkojen luomiseen ja olemassa olevien työpaikkojen turvaamiseen. Uutena työkaluna Itä- Suomen EAKR-ohjelmaan on perustettu vuoden 2011 aikana pääomasijoitusrahasto alkavien innovaatioyritysten tukemiseen. Ohjelman toisena keskeisenä painopisteenä on osaamisen ja innovaatiotoiminnan tukeminen ja siihen liittyvien rakenteiden ja osaamiskeskittymien vahvistaminen. Kehittämistoimien tavoitteena on alueiden kilpailukyvyn pitkäjänteinen ja kestävä kehittäminen vahvistamalla niiden innovaatioja osaamisrakenteita sekä soveltavaa tutkimusta. Esimerkiksi koulutus- ja tutkimuslaitosten edellytyksiä ja roolia tutkimus- ja tuotekehitysrahoituksen ja teknologiaohjelmien hyödyntäjinä vahvistetaan. Toimilla tuetaan välillisesti myös yritysten toimintaedellytyksiä. Alueiden ja palveluiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantamiseen liittyviä hankkeita kohdennetaan mm. tietoliikenneyhteyksien sekä niihin liittyvien palvelujen edistämiseen sekä luonnon- ja kulttuuriympäristöjen suojeluun ja kehittämiseen. Näillä toimilla tulee olla suora kytkös alueen elinkeinoelämän ja yritystoiminnan kehittämiseen, jotta myös ne selkeästi edistävät alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä. Ohjelma-asiakirjassa on erikseen mainittu rautatieyhteyksien kehittämisen kokonaisuus Savon- ja Karjalanradoilla, joilla saavutetaan nopeampia yhteyksiä ja useampia vuoroja Itä-Suomesta etelään. Itämeren alueen strategia on tullut osaksi ohjelmatyötä siten, että myös Suomen EAKR-ohjelmat tukevat strategian mukaisten hankkeiden toteuttamista. Tavoitteena on vahvistaa Itämeren valtioiden kehittämistä neljän peruspilarin kautta (ympäristö, taloudellinen kehitys, hyvät yhteydet ja turvallisuus). Ohjelman toteutuminen on kytketty Lissabonin strategian linjauksiin ja Suomen EAKR-ohjelmissa tavoitellaan vähintään 75 % toteumaa (lasketaan menoluokkien toteuman perusteella). Ohjelaman toteumaa seurataan myös Eurooppa 2020-strategian näkökulmasta. Taulukossa 1 on kuvattu Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman ohjelma-asiakirjan mukaisesti keskeiset vaikuttavuusindikaattorit ja niiden tavoitetasot, joihin ohjelman toteutuksella ja vipuvaikutuksella pyritään. Sarakkeeseen Nykytila on kerätty viimeisimmät tilastotiedot, jotta nähtäisiin kuinka suuralue on edennyt suhteessa lähtö- ja tavoitetasoon. Valitettavasti monet tilastot valmistuvat jopa vuosia jäljessä nykyhetkestä. 7

8 Taulukko 1. Itä-Suomen vaikuttavuus-/makroindikaattorit Itä-Suomi Lähtötaso Nykytila Tavoitetaso (vuosi ) (uusin tieto) TYÖPAIKAT (2003) (2009) YRITYKSET (toimipaikkojen määrä/100 as.) 4,36 (2004) 6,13 (2010) 4,7 4,9 TYÖTTÖMYYSASTE (TEM, työnvälitystilasto) 14,3 (2005) 11,7 (2011) 12,6 9,5 TYÖLLISYYSASTE (15-64v.) 57,5 (2003) 59,9 (2010) 59,8 62,6 ALUEEN BKT milj. (vuoden 2000 hinnoin) (2003) (2008) BKT:n kasvu suhteessa koko maan BKT:n kasvuun (osuus koko maan arvonlisäyksen muutoksesta) 67,2 (2004) 101,9 (2008) 105,7 114,1 VIENNIN OSUUS YRITYSTEN LIIKEVAIHDOSTA (lähtötaso v keskiarvo) * 47,20 % 52,6 % (2006) 51,00 % 53,00 % T&K-TOIMINNAN KEHITYS (%-osuus BKT:sta) 1,49 % (2003) 2,03 % (2009) 3,30 % 4,00 % KOULUTUSTASON KEHITYS (korkea-asteen tutkinnon suorittaneet kaikista yli 15-v.) 20,3 (2004) 22,9 % (2010) 24,80 % 28,50 % * Tietoa ei ole saatavissa tilastoinnin muutosten vuoksi Vuosi 2009 on ohjelman väliarviovuosi vaikuttavuustaulukon lukujen osalta. Työpaikkojen määrä kävi jo vuonna 2008 yli tavoitetason, mutta laman vaikutuksesta tippui vuonna 2009 alle tavoitteen. Työttömyysaste nousi uudestaan laman seurauksena, mutta on kääntyi vuosien 2010 ja 2011 aikana jo takaisin laskusuuntaan. Työttömyysasteen tavoite on nyt (2011) samalla tasolla kuin mitä koko maan keskimääräinen työttömyysaste on (9,5 %). Toimipaikkojen määrä on ylittänyt asetetun tavoitetason. Bruttokansantuotteen kehitys ei ole kasvanut aivan odotetusti. Talouslamalla on tähän luonnollisesti ollut vaikutuksensa. Itä-Suomen suuria ongelmia on edelleen T&K-toiminnan vähäinen määrä ja siihen käytetyt panokset suhteessa koko maahan. Tämä näkyy myös uusien T&K-työpaikkojen vähäisenä kasvuna. Myöskään korkea-asteen koulutettujen määrä ei ole noussut riittävän nopeasti tavoitetasoon nähden. 8

9 1.3 Taloudellinen kehitys kansainvälisellä tasolla ja Suomessa Vuonna 2011 maailmantalouden kasvu hidastui selvästi. Yhdysvaltain talous kasvoi vaisusti ja elpyminen on ollut selvästi hitaampaa kuin aiempien taantumien jälkeen. Kansainvälisen kysynnän heikkeneminen ja tuotantokustannusten nousu hidasti loppuvuodesta hieman myös Kiinan nopeaa talouskasvua. Luonnonkatastrofin seurauksena Japanin talous supistui vuoden ensimmäisellä puoliskolla, mutta monivuotinen jälleenrakennusohjelma tuki kasvua vuoden lopulla. Venäjän kasvuvauhti säilyi vahvana öljyn korkean hinnan ansiosta. Euroalueen rahoitus- ja velkakriisin jatkuminen heijastui koko maailmantalouteen. Velkakriisistä huolimatta euroalueen talous kasvoi, joskin vauhti jäi alle pitkän aikavälin kehityksen. Vuonna 2011 Suomen talous kasvoi 2,9 prosenttia. Kasvu jäi kuitenkin syksyllä arvioitua heikommaksi. Ulkomaankaupassa ongelmaksi muodostui kauppataseen tuntuva heikkeneminen ja pitkään jatkunut vaihtosuhteen huononeminen. Vaihtotase oli lamavuosien jälkeen ensimmäistä kertaa alijäämäinen. Osittain tuontihintojen nousun johdosta inflaatio on pysynyt Suomessa korkeana ja aiheuttanut siten kustannuspaineita. Kohtuullisen talouskasvun vetämänä työttömyys kääntyi laskuun. Samaan aikaan työllisyys parani, etenkin palvelualoilla. Teollisuudessa työllisyyden lasku jatkui ja siihen kiinteästi kytköksissä olevilla toimialoilla työllisyystilanne heikkeni. Yksityisen kulutuksen kasvu oli verrattain vahvaa. Kasvua tukivat myönteinen työllisyystilanne ja alhainen korkotaso. Loppukeväästä alkaen kotitalouksien odotukset kuitenkin heikkenivät poikkeuksellisen jyrkästi. Epävarmuus lisääntyi lähes yhtä voimakkaasti kuin vuoden 2009 taantumassa. Myös työttömyyden uhkaan liittyvät pelot voimistuivat. Kotitalouksien odotusten synkkeneminen ei kuitenkaan heikentänyt kulutusta. Säästämisaste aleni tuntuvasti ja kotitalouksien velkaantuneisuusaste kohosi edelleen. Investoinnit kehittyivät odotetun myönteisesti, mutta koko talouden investointiaste ei palautunut taantumaa edeltäneelle tasolle. Eniten kasvoivat investoinnit koneisiin, laitteisiin ja kuljetusvälineisiin. Asuntoja aloitettiin yli kappaletta, vaikka aloitukset laskivat selvästi loppuvuotta kohden. Kaiken kaikkiaan investointivuosi oli valinneeseen epävarmuuteen nähden hyvä, kun myös kansantalouden investointiaste kääntyi uudelleen nousuun. Kevään eduskuntavaalien jälkeen aloittanut pääministeri Jyrki Kataisen hallitus asetti tavoitteekseen tasapainottaa valtiontalous ja kääntää valtion velka suhteessa kokonaistuotantoon selkeään laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Tavoitteisiin pääsemiseksi hallitus sitoutui toteuttamaan valtion tuloihin ja menoihin kohdistuvia sopeutustoimia ja uudistamaan talouden rakenteita niin, että edellytykset talouden ennusteita nopeammalle kasvulle vahvistuvat. Tällä tavoin hallitus aikoi kuroa umpeen julkisen talouden kestävyysvajetta ja varmistaa, että Suomen valtion luottoluokitus säilyy parhaana mahdollisena. Julkisyhteisöjen rahoitusasema koheni vuonna 2011, mutta oli edelleen 0,8 prosenttia alijäämäinen kokonaistuotantoon suhteutettuna. Erityisesti valtiontalouden alijäämä pieneni, mutta säilyi yli 3 prosentissa kokonaistuotantoon suhteutettuna. Alijäämien myötä julkisen talouden velka jatkoi kasvuaan kokonaistuotantoon suhteutettuna. 9

10 1.4 Itä-Suomen tila ja kehitysnäkymät Väestökehitys ja muuttoliike Itä-Suomen väestön vähentyminen jatkuu edelleen vaikka se onkin hidastunut viime vuosien aikana. Itä-suomen väestö on vähentynyt lähes hengellä vuodesta 2000 vuoteen 2011 (4,7 %). Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa väkiluku on kuitenkin kääntynyt lievään kasvuun. Koko maassa väkiluku kasvoi samalla ajanjaksolla 4,2 %. Vuonna 2011 Suomen väkiluku kasvoi noin hengellä, Itä-Suomen väheni noin hengellä. Taulukko 2. Väkiluvun muutos muutos muutos 2011 väkiluku 2011 henkilöä % henkilöä % Etelä-Savo , , Pohjois-Savo , , Pohjois-Karjala ,3 24 0, Kainuu , , ITÄ-SUOMI , , KOKO MAA , , Lähde: Tilastokeskus Itä-Suomen väestö on ikärakenteeltaan maan vanhusvoittoisinta. Yli 64-vuotaiden osuus Itä- Suomessa on yli 3 prosenttiyksikköä suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Työikäisten osuus on maan keskiarvoa pienempi ja alle 14-vuotiaiden osuus pienempi. Ikärakenteen kehitys on Itä- Suomen maakuntien välillä hyvin samanlainen. Kaikissa maakunnissa alle 14-vuotiaitten ikäluokka on pienentynyt jatkuvasti koko 2000-luvun. Yli 64-vuotiaiden ikäluokka on kasvanut jatkaa kasvuaan voimakkaasti. Kainuussa ikääntyminen on tässä vaiheessa nopeinta Suomen maakunnista. Itä-Suomessa kehitys on selvästi erilaista kaupungeissa ja niiden läheisellä maaseudulla verrattuna ydin- ja harvaan asuttuun maaseutuun. Väkiluku on vuosina vähentynyt erityisesti ydinja harvaan asutulla maaseudulla, mutta pysynyt kaupungeissa ja niiden läheisellä maaseudulla suunnilleen ennallaan Työllisyyden kehitys Työllisyystilanne on kohentunut selvästi koko maassa koko maassa aina 1990 luvun puolivälistä lähtien. Talouden taantuman vaikutus näkyy selvänä työttömyyden kasvuna vuonna 2009, mutta jo vuoden 2010 aikana työttömyys kääntyi jälleen laskuun. Itä-Suomen työttömyys laski vuonna 2010 ja 2011 koko maata nopeammin. Itä-Suomen työttömyyden ja koko maan työttömyyden välinen ero onkin supistunut koko 2000-luvun ajan. Itä-Suomen sisällä erot työttömyysasteessa ovat kaventuneet koko 2000-luvun ja vuonna 2011 erot ovat pienemmät kuin kymmeniin vuosiin. Osittain nopeaa laskua selittää työvoiman kysynnän vilkastumisen ohella työvoiman määrän vähentyminen ikäluokkien pienentymisen ja poismuuton seurauksena. Työvoiman määrä Itä-Suomessa on vähentynyt tasaisesti koko 2000-luvun ajan. 10

11 Kuvio 1. Työttömyysaste Itä-Suomen maakunnissa ja koko maassa vuosittain ( , %) Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Itä-Suomi Koko maa Lähde: TEM, työnvälitystilasto Työllisyysastetta leimaa maltillinen hidas nousu koko 2000-luvun kunnes vuonna 2009 se kääntyi laskuun. Koko maan osalta työllisyysaste (työssäkäyvien osuus vuotiaista) käväisi vuonna 2008 yli 70 prosentin, mutta laski vuonna 2009 ja nousi hieman vuonna Itä-Suomen maakunnat ovat kasvattaneet työllisyysastettaan vaihtelevasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kasvu on ollut 2-5 prosenttiyksikön luokkaa. Kuten työttömyysaste niin myös työllisyysasteen erot Itä-Suomen maakunnissa ovat kaventuneet ja ovat nyt pienimillään mitä ovat koskaan olleet. Kaikkien Itä-Suomen maakuntien työllisyysasteet mahtuvat nyt kolmen prosenttiyksikön sisään. 11

12 Kuvio 2. Työllisyysaste Itä-Suomen maakunnissa ja koko maassa ( vuotiaat, %) Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Itä-Suomi Koko maa Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus Koulutusrakenteen kehitys Tutkinnon suorittaneiden osuus Itä-Suomessa on saavuttanut vähitellen koko maan keski-arvoa vaikka edelleen alhaisempi onkin. Eroa vuoden 2010 luvuissa oli enää 1,5 prosenttiyksikköä kun vielä vuonna 2000 ero oli 2,7 prosenttiyksikköä. Tutkinnon suorittaneiden osuus yli 15-vuotiaista on noussut jatkuvasti Itä-Suomessa kaikissa maakunnissa niin kuin koko maassakin. Taulukko 3. Tutkinnon suorittaneiden osuus yli 15-vuotiaista (%) Etelä-Savo 52,8 54,8 57,3 59,8 60,6 61,5 62,4 63,3 Kainuu 53,9 55,7 57,9 60,8 61,6 62,5 63,4 64,3 Pohjois-Karjala 54,5 56,8 59,7 62,5 63,4 64,3 65,2 66,2 Pohjois-Savo 55,9 58,2 60,8 63,3 64,2 65,0 65,9 66,8 Itä-Suomi 54,3 56,7 59,3 61,9 62,8 62,9 64,6 65,5 Koko maa 56,9 59,4 61,9 64,1 64,8 65,5 66,2 67,0 Lähde: Tilastokeskus Itä-Suomessa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on ollut jatkuvasti selvästi koko maan keskiarvoa alhaisempi. Vuonna 2009 korkea-asteen tutkinnon suorittaneita 15-vuotta täyttäneistä oli 22,5 % ja vuoden 2011 lopussa 22,9 %. Korkea-asteen suorittaneiden prosenttiosuus on kasvanut kaikkialla Suomessa jo parin vuosikymmenen ajan. Itä-Suomen ja koko maan keskiarvon välinen ero on säilynyt jatkuvasti noin 5 prosenttiyksikön paikkeilla. Vastaavasti keskiasteen tutkinto on Itä-Suomessa suhteellisesti useammalla kuin koko maassa. Tämä heijastelee selvästi alueen 12

13 korkeakoulutuspaikkojen sekä keskiasteen tutkinnan aloituspaikkojen suhdetta Itä-Suomen ja koko maan välillä.(liite 3, toimintaympäristöä kuvaavat tilastot) Yritystoiminnan kehitys Kuvio 3. Liikevaihdon kehitys Itä-Suomen maakunnissa ja koko maassa /2011, trendi Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Koko maa yhteensä Lähde: Tilastokeskus, Toimiala Online (koko maan luvut saatavilla vain 3/11 asti) Yritystoiminnan liikevaihto Itä-Suomen maakunnissa on kasvanut tasaisesti aina vuoden 2008 alkupuolelle asti. Käänne taloudellisen taantuman myötä on ollut nopea koko Suomessa. Vuodenvaihteessa tapahtuneen jyrkän pudotuksen jälkeen liikevaihto on jatkanut kasvuaan ja vuoden 2010 puolella yhä kiihtyvää vauhtia. Itä-Suomen maakunnista erityisesti Kainuu on noussut koko maan keskiarvon tuntumaan ja ajoittain kasvuvauhti on ylittänyt maan keskiarvon selvästi. 13

14 Kuvio 4. Aloittaneet yritykset Itä-Suomessa maakunnittain , kpl Lähde: Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkarekisteri Aloittaneiden yritysten määrä tippui selvästi laman seurauksena vuonna 2009, mutta vuonna 2010 määrä kääntyi jälleen kasvuun. Näin on käynyt koko Suomessa luvulla yritysten määrä on kasvanut tasaisesti kaikissa Itä-Suomen maakunnissa talouslamaan saakka. 1.5 Kansallinen aluepolitiikka Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on koko maan kehittäminen alueellisia erityispiirteitä kunnioittaen. Hallitusohjelman mukaisesti hallinnonalojen tulosvastuuta aluekehittämisestä lisätään. Tämä edellyttää alueulottuvuuden entistä vahvempaa kytkemistä sektoripolitiikkojen toteuttamiseen sekä alueiden kehityksen tilaan liittyvän tutkimus- ja ennakointitiedon hyödyntämistä. Hallituksen alueiden kehittämisen tavoitteet (tavoitepäätös) Valtioneuvosto päätti valtakunnallisista alueiden kehittämistavoitteista vuosille (tavoitepäätös). Tavoitepäätös sisältää hallituskaudella noudatettavat valtioneuvoston toimivallassa olevat aluepoliittiset linjaukset ja kehittämistoimenpiteiden painopisteet. Alueiden kehittämistavoitteet kiteytetään tavoitepäätöksessä kolmeen yleiseen linjaukseen: 1. Vahvistetaan alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta 2. Edistetään väestön hyvinvointia 3. Turvataan hyvä elinympäristö ja kestävä aluerakenne 14

15 Aluekehittämisessä keskeisinä periaatteina korostetaan jatkuvan uusiutumiskyvyn ylläpitämistä, kaiken potentiaalin hyödyntämistä sekä alueellisten erityispiirteiden kunnioittamista. Tavoitepäätöksessä on nostettu esiin erityiskysymyksinä äkillisiin rakennemuutoksiin vastaaminen, metropolialueen kilpailukyvyn vahvistaminen, suurten kaupunkiseutujen toimintaedellytysten turvaaminen, harvaan asuttujen alueiden kehittäminen, Itä- ja Pohjois-Suomen kehittäminen sekä Pohjoisen ulottuvuuden hyödyntäminen. Tavoitepäätöksen linjausten mukaisesti kansallisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan sekä kansallisen ja EU:n maaseutupolitiikan toteuttaminen integroidaan tehokkaaksi tulokselliseksi kokonaisuudeksi uuden rakennerahastokauden ohjelmatyön viimeistelyyn mennessä. Näin varmistetaan, että kansalliset ja EU:n alue- ja rakennerahastovarat vaikuttavat samansuuntaisesti. Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmässä arvioidaan säännöllisesti alueiden kehittämistavoitteiden toteutumista sekä käsitellään hallinnonalakohtaisia tavoitteita ja toimenpiteitä alueiden kehittämiseksi. Tarvittaessa tavoitepäätöstä tarkistetaan ja muutetaan ministerityöryhmän ehdotusten pohjalta. Ministeriöiden aluestrategiat Hallinnonaloilla tunnistetaan erilaisten alueiden kehittämistarpeet ja määritellään alueiden kehittämislain mukaisesti alueiden kehittämisen tavoitteet ja toimenpiteet (aluestrategia). Aluestrategian sisältö ja laadinta on määritelty alueiden kehittämisestä annetun asetuksen (1837/2009) 5 :ssä. Tavoitepäätökseen kirjatut tavoitteet ja linjaukset ohjaavat ministeriöiden aluestrategioiden laadintaa ja sisältöä. Aluestrategia laaditaan alueiden kehittämisen kannalta keskeisissä ministeriöissä, joita ovat työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, valtiovarainministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Lisäksi aluestrategia laaditaan myös sisäasiainministeriössä, jonka toiminnalla on välillisiä vaikutuksia alueiden kehittämiseen. Ministeriöt hyväksyvät aluestrategiansa valtioneuvoston toimikauden toisen vuoden syyskuun puoleen väliin mennessä. Vaikuttavuuden parantamiseksi ministeriöiden aluestrategiat sisällytetään hallinnonalojen muihin strategisiin suunnitteluasiakirjoihin ja sektoripolitiikkojen toteuttamiseen. Aluestrategiat laaditaan yhteistyössä aluehallintoviranomaisten ja muiden hallinnonalan virastojen ja laitosten kanssa. Helmikuussa 2011 laadittiin eri hallinnonalojen edellisten aluestrategioiden toteutumisen seurantaraportti. Työhön osallistuivat TEM:n lisäksi ympäristöministeriö, valtiovarainministeriö, sisäasiainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö. Seurannasta saatuja tietoja käytettiin hyväksi valtioneuvoston tavoitepäätöstä laadittaessa. Aluepoliittisen ohjelmakokonaisuuden yksinkertaistaminen ja uudistaminen Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessä joulukuussa 2011, että Koheesio- ja kilpailukykyohjelma (KOKO) lopetetaan vuoden 2011 lopussa kansallisena aluekehittämisen erityisohjelmana. Ohjelman lopettamisen tavoitteena on yksinkertaistaa järjestelmää, keventää hallintotaakkaa ja vahvistaa demokraattista kehittämisvarojen ohjausta maakunnissa. Jatkossa kehittämisvaroja ohjataan 15

16 vahvemmin kehittämis- ja suunnittelujärjestelmään, joka tukeutuu konkreettisesti alueiden kehittämistä ohjaaviin strategioihin ja tulossopimuksiin. Syksyn 2011 aikana suoritetun ulkopuolisen arvioinnin mukaan KOKO on tukenut alueiden vahvuuksiin perustuvaa kehittämistä ja vahvistanut paikallisuutta. Hyviä käytäntöjä on tunnistettu ja levitetty innovatiivisesti, mutta niiden juurtuminen vastaanottaville alueille on ollut hidasta. Arvioinnin mukaan KOKO ei onnistunut integroitumaan maakunnalliseen kehittämisjärjestelmään. KOKO-ohjelmaan kuuluneista verkostoista Innovaatio ja osaaminen, Luovat alat ja kulttuuri, Hyvinvointi sekä Venäjä jatkavat toimintaansa myös vuonna Osaamiskeskusohjelma Osaamiskeskusohjelman (OSKE, ) toiminta-ajatuksena on kansainvälisesti korkeatasoisen osaamisen hyödyntäminen alueellisten vahvuuksien pohjalta. Erityisenä tavoitteena on nykyisellä kaudella osaamiskeskusten välisen yhteistyön lisääminen. Osaamiskeskusohjelman ohjelma-asiakirjan mukaisesti vuonna 2010 suoritetun väliarvioinnin perusteella tarkistettiin ohjelmaan kuuluvat osaamisklusterit ja -keskukset ohjelman loppukaudeksi Osaamiskeskusohjelman strategisia painopisteitä uudistettiin siten, että toimintaa kohdennetaan entistä vahvemmin uuden liiketoiminnan edistämiseen sekä kansainvälisesti kilpailukykyisten innovaatioympäristöjen vahvistamiseen. Osaamiskeskusohjelman toimet ja voimavarat suunnataan uudelleen vuonna 2013 päättyvän ohjelmakauden jälkeen. Uuden instrumentin valmistelu aloitettiin loppuvuodesta 2011 ja sen lähtökohtana on vahvistaa innovaatiopolitiikan kansallisten ja aluelähtöisten toimenpiteiden synergiaa. Kaupunki-, maaseutu- ja saaristopoliittiset periaatepäätökset Kaupunkipolitiikkaa ja saaristopolitiikkaa toteutettiin vuonna 2009 hyväksyttyjen periaatepäätösten mukaisesti. Seurannan mukaan periaatepäätöksiä on toteutettu varsin hyvin. Valtiontalouden tarkastusviraston v tekemässä tuloksellisuustarkastuskertomuksessa todetaan myös, että kaupunki- ja metropolipolitiikan toimenpiteet ovat olleet tavoitteiden mukaisia. Kaupunkipolitiikan painopisteitä ovat olleet kilpailukyvyn ja koheesion vahvistaminen sekä ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen. Saaristopolitiikalla on edistetty kuntien valtionosuuksiin sisältyviä saaristolisiä, saaristoliikennettä, saaristopolitiikan edellytyksiä aluetasolla, saaristo- ja vesistömatkailua, vapaa-ajan asumista ja Itämeri-politiikan vahvistumista. Helmikuussa 2011 hyväksyttiin maaseutupoliittinen periaatepäätös, jonka mukaan keskeistä maaseudun elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn edistämiseksi on maaseutualueiden kaupunkeja nopeampaan ikääntymiseen varautuminen, palveluiden saatavuuden varmistaminen maaseudun olosuhteista lähteviä ratkaisuja kehittämällä sekä vihreän talouden kysyntään vastaaminen elinkeinoja ja yrittäjyyttä uudistamalla. Maaseutupolitiikan toimenpiteillä on edistetty näiden painopisteiden toteuttamista ja mm. käynnistetty ikääntymisen vaikutusten arvioinnin kehittäminen alueiden käyttöön. Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessä joulukuussa 2011, että periaatepäätöksistä luovutaan. Sen sijaan kaupunkipolitiikan ja maaseutupolitiikan yhteistyöryhmät ja saaristoasiain neuvottelukunta 16

17 valmistelevat ministeriöiden ja alueiden yhteistyönä vaalikaudeksi kaupunkipolitiikan, maaseutupolitiikan ja saaristopolitiikan toimenpideohjelmat. Suurten kaupunkiseutujen kehittäminen, metropolipolitiikka Hallitusohjelman mukaan metropolialueella ja muilla suurilla kaupunkiseuduilla kehitetään sopimusperusteista kaupunkipolitiikkaa kaupunkiseutujen pitkäjänteisen kehittämistoiminnan tukemiseksi. Aie- ja kasvusopimuspolitiikkaa tehdään suurissa kaupunkikeskuksissa koko maassa mm. innovaatiokeskittymien vahvistamiseksi, maankäytön-, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseksi sekä sosiaalisen eheyden vahvistamiseksi. Vuonna 2011 asetettu kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä ja sen suurkaupunkijaosto kehittävät sopimuspolitiikkaa hallitusohjelman ja alueiden kehittämisen tavoitepäätöksen pohjalta. Metropolipolitiikan linjauksia valmistellaan metropolipolitiikan neuvottelukunnassa ja sihteeristössä. Vuosina 2010 ja 2011 toteutettiin vuonna 2010 solmittua aiesopimusta metropolialueen kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Aiesopimuksen 10 hanketta keskittyivät innovaatioiden edistämiseen ja kansainvälistymiseen. Hankkeilla saatiin hyviä kokemuksia aiesopimusmenettelyn edelleen kehittämiseksi. Aluejakojen yhtenäistäminen toiminnallisesti tarkoituksenmukaisiksi Uusi seutukuntajako tuli voimaan tammikuussa Seutukuntien määrä on Manner-Suomessa yhteensä 67. Päätöksen valmistelu perustui maakunnan liittojen lausuntoihin ja niiden kunnilta pyytämiin lausuntoihin. Erityisenä syynä seutukuntajakopäätökselle olivat vuoden 2011 alussa voimaan tulleet kuntajaotuksen muutokset. Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessään joulukuussa 2011, että seutukuntajaosta luovutaan. Käytössä ollut seutukuntajako todettiin kuntien rakenteellisen muutoksen ja jo vakiintuneen yhteistyön vuoksi vanhentuneeksi. Kuntien yhteistyöalueet voidaan määritellä joustavasti alueiden kehittämislain 25 :n mukaisesti maakuntaohjelman laatimisen yhteydessä. Alueellistaminen ja tuottavuusohjelma Alueellistamista on jatkettu kahdella edellisellä hallituskaudella saavutetun kehitysuran mukaisesti. Alueellistamistoimia on toteutettuina henkilötyövuotta, niiden lisäksi päätettyinä 714 henkilötyövuotta ja suunnitelmina 317 henkilötyövuotta eli yhteensä henkilötyövuotta (ns. bruttoluku). Alueellistamistoimista (brutto) noin henkilötyövuotta on syntynyt pääkaupunkiseudun ulkopuolisten alueiden välisinä siirtoina alueellistamispaikkakunnille. Siten nettotoimenpiteet ovat vajaat henkilötyövuotta. Näistä toteutettuja on noin 3 200, lisäksi päätettyjä noin 600 ja suunnitelmia noin 300 henkilötyövuotta. Alueellisen ennakoinnin ja arvioinnin terävöittäminen Alueellisen kehityksen ennakointia on parannettu ja luotu valmiuksia käynnistää viivytyksettä tarvittavat toimenpiteet yhteistyössä alueellisten toimijoiden kanssa. Lähiaikojen kehitysnäkymien tunnistamiseksi ja tarvittavien ennakoivien toimien kehittämiseksi on koottu toimiala- ja klusteripohjaisia asiantuntijaverkostoja, joissa on alan yritysten ja toimialajärjestöjen edustus. Alueiden kehittämisestä annetun lain mukaan maakunnan liittojen tehtävänä on vastata ennakoinnin yhteensovittamisesta maakunnassa, arvioida ja seurata maakunnan ja sen osien kehitystä. 17

18 Äkilliset rakennemuutosalueet Äkillisten ja mittavien, perinteisten rakennemuutosongelmien hoitamisen toimintamalli Suomessa on vakiintunut. Rakennemuutosten hoitamistoimet käynnistetään välittömästi isojen irtisanomisilmoitusten antamisen jälkeen sekä TEM:ssä että ELYjen johdolla aluetasolla. TEM:n asettama Rakennemuutokseen reagointi -työryhmä koordinoi näitä toimia ja linjaa toimenpiteiden rahoituksen suuntaamis- ja alueittaisia jakoperusteita. Valtioneuvosto päättää niistä. 18

19 2. OHJELMAN HALLINTO JA SEURANTA 2.1 Ohjelmanmuutokset 2011 Itä-Suomen EAKR-ohjelman seurantakomitea teki kokouksessaan ohjelmamuutoksen toimintalinjojen välisiin rahoituskehyksiin. Toimintalinjan 1 ennakoitua heikompi kysyntä ja vastaavasti nopeammin edenneet toimintalinjat 2 ja 3 aiheuttivat selkeän tarpeen ohjelmanmuutokselle. Toimintalinjojen välisiä rahoituskehyksiä muutettiin siten, että EAKR+valtio rahoituksesta toimintalinjalta 1 siirrettiin 21,6 M toimintalinjoille 2 (10,0 M ) ja 3 (11,6 M ). Muutokset tehtiin Etelä- ja Pohjois-Savon maakuntien kehyksiin, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ohjelma on edennyt melko hyvin suunnitellussa vauhdissa toimintalinjoittain. Ohjelma-asiakirjaan tehtiin vastaavat korjaukset ja yritys- sekä työpaikkojen tavoitteita korjattiin hieman alaspäin. Tavoitteiden korjaus tehtiin samassa suhteessa kuin rahoituksen muutos, laskettiin työpaikan hinta TL 1:llä ja korjattiin tavoitteita sen mukaan. Valtaosa ohjelman työpaikka- ja yritystavoitteista toteutuu toimintalinjalla Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunnan (ARNE) tehtäviin kuuluu käsitellä alueiden kehittämisestä annetun lain 22 :ssä tarkoitetun valtakunnallisia alueiden kehittämistavoitteita koskevan esityksen sekä muut merkittävät alueiden kehittämistä koskevia suunnitelmia ja ohjelmia koskevat esitykset; tukea työ- ja elinkeinoministeriötä alueiden kehittämisestä annetun lain 7 :n mukaisissa yhteensovittamis- ja seurantatehtävissä; sovittaa yhteen hallinnonaloittaisia aluestrategioita ja niiden tavoitteita; seurata valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden ja hallinnonalojen alue-strategioiden toteutumista ja siihen liittyvää valtion aluehallinnon ohjausta sekä tekee niihin liittyviä kehittämisehdotuksia; tehdä ehdotuksia kansallisen alueiden kehittämisen ja rakennerahastotoiminnan kehittämiseksi ja yhteensovittamiseksi; ja suorittaa muut neuvottelukunnan toimialaan kuuluvat tehtävät. Vuonna 2011 ARNE kokoontui kolmesti. Kaikissa kokouksissa käsiteltiin valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden painopaisteita ja valmistelua. Muita käsittelyssä olleita asioita olivat ministeriöiden aluestrategioiden toteutuminen, ELYjen strategia-asiakirjat, maakuntien suhdannetilanne, aluekehityksen kansainvälinen tulevaisuus, rakennerahastojen arviointitulokset sekä EU-koheesiopolitiikan ajankohtainen valmistelutilanne. 2.3 Seurantakomitea ja sen sihteeristö Seurantakomitean jäseniksi on nimetty kuntaosapuolten, valtionhallinnon ja järjestöjen edustajia mm. ministeriöistä ja Itä-Suomen maakunnista. 19

20 Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman seurantakomitea kokoontui vuonna 2011 kaksi kertaa: Varkaudessa ja Helsingissä (yhteiskokous Pohjois-Suomen EAKRseurantakomitean kanssa). Kevään kokouksessa raportoitiin vuoden 2010 vuosikertomus ja ohjelma-arvioinnin näkemykset sekä ohjelman viimeisin tilannekatsaus. Kokouksessa hyväksyttiin myös ohjelmanmuutos, joka kosketti toimintalinjojen kehysten välistä siirtoa toimintalinjan 1 heikon kysynnän ja toimintalinjojen 2 ja 3 etupainotteisen toteutumisen johdosta. Toimintalinjalta 1 siirrettiin EAKR+valtio rahoitusta 21,6 M toimintalinjoille 2 ja 3. Lisäksi kuultiin katsaus ESRohjelman toimeenpanosta ja näkymistä uuden ohjelmakauden valmisteluun. Syksyn seurantakomitean kokouksessa käsiteltiin tilannekatsaukset (EAKR-ohjelma ja Maaseudun kehittämisohjelma) ja teknisen tuen 2012 jako. Tilannekatsauksessa EAKR-ohjelmiin kuultiin yhteinen esitys ja vertailutietoa Itä- ja Pohjois-Suomen ohjelmien taustoista ja edistymisestä. Lisäksi arvioitsijat esittivät oman katsauksensa teemoittain. Kuultiin myös katsaus tulevan ohjelmakauden valmistelusta ja aikatauluista. Seurantakomitean sihteeristö koostuu Itä-Suomen välittävien toimielimien edustajista sekä hallintoviranomaisen edustajasta. Puheenjohtajan tehtävä kiertää vuosittain eri maakunnan edustajalla. Sihteeristö kokoontui vuoden 2011 aikana kolme kertaa, kahdesti keväällä ja kerran ennen syksyn seurantakomitean kokousta. Sihteeristön tehtävänä on valmistella seurantakomitean kokouksissa esille otettavat asiat. 2.4 Maakunnan yhteistyöryhmät, sihteeristöt sekä muut yhteistyöryhmän nimeämät toimielimet Itä-Suomen maakuntien maakuntahallitusten nimeämät yhteistyöryhmät aloittivat toimintansa keväällä Yhteistyöryhmät kutsuivat sihteeristön hoitamaan yhteistyöryhmän asioiden valmistelu-, esittely- ja täytäntöönpanotehtäviä virkavastuulla. Maakuntien yhteistyöryhmissä ja niiden valmistelemissa yhteistyöasiakirjoissa yhteen sovitetaan eri EU-rahastojen (EAKR, ESR, Maaseutuohjelma ja Kalatalousohjelma) toimenpiteitä. Yhteensovitusta rakennerahasto-ohjelmien sekä maaseutu- ja kalatalousohjelmien kesken on lisäksi toteutettu maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristöissä, joissa edustettuna ovat ESR- ja EAKRohjelmien hallintoviranomaisten lisäksi myös maaseutuohjelman hallintoviranomainen. Etelä-Savossa yhteistyöryhmän sihteeristön apuna toimii neljä teemaryhmää: osaaminen, matkailuja kulttuuri, yrittäjyys, ja työmarkkinoiden toimivuus. Teemaryhmien tehtävänä on arvioida oman alansa hankehakemuksia laaja-alaisesti ja sitä kautta tehostaa hankkeiden kriittistä arviointiprosessia. Suurin osa Etelä-Savossa rahoitetuista hankkeista kohdennetaan näiden neljän teeman mukaiseen ryhmään. Kainuun maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristön lisäksi Kainuussa toimii eri rahoittajista koostuva rahoitusryhmä. Rahoitusryhmä käsittelee eri rahoituslähteistä rahoitettavat kaikkien rahoittajien rahoittamat hankkeet ml. yrityshankkeet sekä osallistuu mm. maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman ja yhteistyöasiakirjan valmisteluun. Pohjois-Savon maakunnan yhteistyöasiakirjaa (MYAK) vuodelle 2011 valmisteltiin EAKRrahoituksen osalta Pohjois-Savon liiton koolle kutsumissa neuvotteluissa. Maakunnan liitto kävi neuvotteluja ensin kunkin rahoittavan viranomaisen kanssa kahden kesken, jonka jälkeen pidettiin viimeinen neuvottelu, jossa olivat edustettuina kaikki rahoitusta myöntävät viranomaiset. 20