Pirkanmaan pelastuslaitos

Transkriptio

1 Tampereen kaupunkiseudun tarkastuslautakuntien yhteisarviointi vuonna 2012 Pirkanmaan pelastuslaitos Kangasala/ Isto Kaarne Lempäälä/ Juha Kuisma Nokia/ Kalevi Heinonen Pirkkala/ Hannu Routamaa Tampere/ Matti Heinivaho Tampere/ Erja Viitala Vesilahti/ Anne Hakkinen Ylöjärvi/ Minna Sorsa Orivesi / Markku Kallio 1

2 Pirkanmaan Pelastuslaitos Sisällys Suuret muutokset... 2 Hallinto... 3 Toiminnan organisointi... 3 Toiminnan tavoitteet... 3 Toiminnan resurssit... 4 Toiminnan suoritteet... 6 Pelastuslaitoksen talous... 7 Yhteistoimintasopimus ja ylijäämän palautus... 7 Palvelutasopäätös... 8 Sopimuspalokunnat... 9 Alueellinen pelastustoimi Viranhaltijat tyytyväisiä toimintaan Sopimuspalokuntien näkemykset vaihtelivat Suuret muutokset Pirkanmaan pelastuslaitos ( asti Tampereen aluepelastuslaitos) on viime vuosina ollut monien muutosten kohteena. Terveydenhuoltolain muutos siirsi vastuun ensihoidosta kunnilta sairaanhoitopiirille vuoden 2013 alusta lukien. Lakisääteisiä valvontasuunnitelmia onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä ja palotarkastuksissa noudatettiin ensimmäisen kerran vuonna Sisäisesti pelastuslaitoksessa on toteutettu organisaatiouudistus, jolloin kuuden alueen mallista siirryttiin kolmeen pelastusalueeseen vuonna Nuohoustoiminta on yksityistetty vuoden 2009 alusta. Merkittävä toiminnallinen muutos on myös Pirkanmaan ja Satakunnan hätäkeskusten yhdistäminen syksyllä 2013, jolloin Pirkanmaan hätäkeskus siirtyy Poriin. Toimintaa on jouduttu useana vuonna sopeuttamaan uusiin vaatimuksiin ja olosuhteisiin. 2

3 Hallinto Pirkanmaan pelastuslaitos toimii koko Pirkanmaan maakunnan alueella. Hallintomallina on isäntäkuntamalli, jolloin valta ja vastuu toiminnasta on Tampereen kaupungilla. Pelastuslaitos toimii Tampereen kaupungin taseyksikkönä. Tampereen kaupunki asettaa sille omistajatavoitteet, joista se raportoi kolme kertaa vuodessa. Kuntien yhteiselimenä toimii neuvottelukunta. Kuntien kanssa laaditun yhteistoimintasopimuksen ohella merkittävä asiakirja on neljän vuoden välein laadittava palvelutasopäätös, jossa määritellään mm. aluekohtaiset lähtövalmiusajat. Vuonna 2012 pelastuslaitoksen hallinnon organisointia arvioitiin kuntien pyynnöstä uudelleen. Neuvoa antavasta neuvottelukunnasta tehtiin poliittinen elin ja sille annettiin päätösvaltaa tehdä esitys pelastustoimen talousarviosta ja palvelutasosta. Neuvottelukuntaan valitaan kolme edustajaa Tampereen kaupungilta, kolme edustajaa kaupunkiseudun kunnista ja neljä edustajaa muista kunnista. Aiemmassa neuvottelukunnassa oli kaksi edustajaa kustakin seutukunnasta ja Tampereelta yksi edustaja. Toiminnan organisointi Toiminnan organisoinnista vastaa pelastusjohtaja. Laitoksella on kolme tehtäväaluetta: onnettomuuksien ennaltaehkäisy ja toiminnan kehittäminen, pelastustoiminta ja valmiussuunnittelu sekä ensihoitopalvelut. Ensimmäiseen kuuluvat mm. valvontasuunnitelman mukaiset palotarkastukset, palveluverkon kehittäminen, sisäinen koulutustoiminta, työhyvinvoinnin edistäminen ja tekniset palvelut. Pelastustoiminta on jaettu kolmeen pelastusalueeseen: itäiseen (keskuksena Hervannan paloasema), läntiseen (keskuksena Nokian paloasema) ja pohjoiseen (keskuksena Ruoveden paloasema). Tampereen kaupunki kuuluu pääosin itäiseen alueeseen, mutta Lielahden suunnalta läntiseen. Pelastuslaitos on hoitanut ensivastetoimintaa lähes koko Pirkanmaan alueella. Sairaankuljetuspalveluita on lisäksi tuotettu Tampereen, Pirkkalan, Nokian, Valkeakosken ja Ruoveden kuntien alueella. Sairaankuljetus siirtyi jo osittain vuoden 2012 aikana Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hoidettavaksi. PSHP ostaa suunnitelmien mukaan ensihoitopalvelut pelastuslaitokselta Tampereelle, Nokialle, Pirkkalaan, Ylöjärvelle (osin) ja Valkeakoskelle. Toiminnan tavoitteet Vuonna 2012 kaikki pelastuslaitoksen kolme valtuustotason tavoitetta saavutettiin. Ne koskivat palotarkastuksia, toimintavalmiusaikaa ja työhyvinvointia. Pelastuslaitos tarkasti yritys- ja laitoskohteita 2565 kappaletta, mikä oli 107 % tavoitteesta. Riskialueittainen toimintavalmiusaika saavutettiin 90,5 % hälytyksistä, kun tavoitteena oli 90 %. Pelastuslaitoksen työhyvinvointimatriisin tulokset parantuivat edelliseen vuoteen verrattuna, mihin vaikutti sairauspoissaolojen määrän ja tapaturmien määrän vähentyminen. Kunta10- tutkimuksessa koettiin työnhallinnan parantuneen. 3

4 Pelastuslaitoksen tavoitteet olivat samat vuonna Silloin tavoitetta erityiskohteiden palotarkastuksista ei saavutettu, tavoiteltu toimintavalmiusaika saavutettiin 89,2 %:ssa hälytyksistä ja työhyvinvointi pysyi edellisvuoden tasolla. Pelastuslaitoksen omana tavoitteena olleen asuin- ja vapaa-ajan asuinrakennusten palotarkastusten osalta jäätiin tavoitteesta n. 15 %. Suurin ongelma on edelleen asukkaiden tavoittaminen. Asuinrakennusten omavalvonnan pilotointi n kohteen otoksella aloitettiin marraskuun 2012 aikana (Viljakkala, Kihniö, Pälkäne). Niihin rakennuksiin, joihin ei päästä tekemään palotarkastusta, jätetään omavalvontalomake. Asukas tarkastaa kohteen lomakkeen tietojen mukaan itse ja lähettää lomakkeen palotarkastajalle. Asuinrakennusten tarkastusväli on viisi vuotta. Pelastuslaitoksella on omia tarkempia tavoitteita vuosisuunnitelmassaan, ks. taulukko alla. Tavoitteissa näkyy hyvin varautuminen muuttuvaan toimintaympäristöön, toiminnan moninaisuus ja erilaiset kehittämiskohteet. Toiminnan resurssit Pirkanmaalla on 65 paloasemaa, joista 13:lla on jatkuva hälytysvalmius. Pohjoisella alueella jatkuva hälytysvalmius on Ruovedellä; lännessä Nokialla, Pirkkalassa, Ikaalisissa, Vammalassa ja Ylöjärvellä; idässä Hervannassa, Linnainmaalla ja keskuspaloasemalla sekä Kangasalla, Lempäälässä, Valkeakoskella ja Akaassa. Vakinaisesti miehitetyillä asemilla henkilöstön tavoitevahvuutena on yksikönjohtaja, kuljettaja ja vähintään kaksi työparia (1+5). Käytännössä kaikilla paloasemilla ei vuonna 2011 saavutettu edes minimivahvuutta 1+3. Vuonna 2012 tilanne oli parempi. 4

5 Pirkanmaalla on kolme pelastus- ja valvonta-aluetta: pohjoinen, länsi ja itä. Vuonna 2012 valmistui uusi paloasema Tyrvään vpk:lle Sastamalaan ja seuraavana vuonna rakennetaan Ylöjärven Teivon ja Akaan paloasemat. Pääsääntöisesti kukin kunta rakentaa paloaseman ja pelastuslaitos vuokraa tilat. Ylöjärven paloaseman rakentaa poikkeuksellisesti Tampereen kaupungin tytäryhtiö Tampereen Palvelukiinteistöt Oy. Vuonna 2010 käyttöön otetun Pirkkalan paloaseman rakensi eläkevakuutussäätiö. Virallista suunnitelmaa seuraavasta paloasemarakennuksesta ei ole, mutta suuntana Tampereella voi olla Tarastejärven alue, muualla Valkeakosken, Hämeenkyrön ja Ikaalisten suunta. Verkostoa suunnitellaan riskikartoitusten pohjalta. Vuoden 2011 lopussa pelastuslaitoksella oli töissä 576 henkilöä. Näiden lisäksi oli sivutoimisia ns. toimenpidepalkkaisia työntekijöitä 144. Sopimuspalokuntia oli 46 ja niiden hälytysosastoissa oli 703 sopimuspalokuntalaista. Pelastuslaitoksen henkilöstössä oli 311 palomiestä, 62 ylipalomiestä, 40 paloesimiestä ja 27 palomestaria. Ensihoitajia ja sairaankuljettajia oli 47 ja palotarkastajia 15. Henkilöstön keski-ikä oli 42,07. Palomiesten keski-ikä oli 39 vuotta ja paloesimiesten, palomestareitten ja palotarkastajien 48 vuotta. 5

6 Tampereen kaupunkiseudulla on 13 sopimuspalokuntaa: Kangasalla Kangasalan VPK, Kuhmalahden VPK ja Sahalahden VPK; Vesilahdella Vesilahden VPK ja Länsi-Vesilahden VPK, Lempäälässä Lempäälän VPK, Nurmen VPK ja Sääksjärven-Kuljun VPK; Tampereella Tampereen VPK ja Teiskon VPK, Nokialla Nokian VPK, Pirkkalassa Pirkkalan VPK ja Ylöjärvella Ylöjärven VPK. Suurimpien kaupunkien vertailussa Tampereen kaupungin pelastuslaitoksen palkat olivat selvästi muita alhaisemmat, mikä aiheutti rekrytointiongelmia. Tämän vuoksi aloitettiin kolmivuotinen palkankorjausohjelma, jossa vuonna 2012 korjattiin palomiesten palkkatasoa osittain. Seuraavana vuonna on tarkoitus korjata ylipalomiesten ja paloesimiesten palkkatasoa ja kolmantena vuonna edelleen palomiesten. Pelastus- ja hälytysajoneuvoja on yhteensä n. 130 kappaletta. Viimeisimmät hankinnat ovat olleet yli euroa maksanut raivausauto Lempäälään ja euron sammutusauto Ylöjärvelle. Vuonna 2012 myös pohjoinen alue sai käyttöönsä uuden sammutusauton ja säiliöauton. Toiminnan suoritteet Pelastuslaitoksen suoritteet ovat vakiintuneet vähäisin vuosivaihteluin tietylle tasolle. Onnettomuuksien ennalta ehkäisyssä palotarkastuksia tehdään vuosittain yli kappaletta, turvallisuusviestinnän 1 kohteena on n pirkanmaalaista, joista turvallisuuskoulutettuja on kolmannes. Lausuntoja rakennusvalvontaviranomaisille tehdään yli 300 kappaletta ja muita lausuntoja tai katselmuksia yli 2000 kappaletta vuodessa. Pelastusyksiköt lähtevät tehtäviinsä n kertaa vuodessa. Vuonna 2011 yksiköillä oli lähtöjä 32 kertaa päivässä. Tulipaloja oli 1284, joista rakennuspaloja 538 kappaletta. Eniten pelastuslaitosta työllistivät erilaiset tarkistustehtävät, ensivastetehtävät 2 ja liikenneonnettomuudet. Suuronnettomuuksia oli vuonna 2011 kaksi. Nämä suuronnettomuuksiksi luetellut, yli 0,5 milj. euron vahingot aiheuttaneet rakennuspalot sattuivat Hämeenkyrössä ja Lempäälässä. Sairaankuljetuksia on tehty noin vuodessa. Ensihoidon järjestämisvastuu siirtyi sairaanhoitopiirin tehtäväksi vuonna 2013, minne pelastuslaitos jatkossa myy sairaankuljetuspalveluitaan. 1 Turvallisuusviestintään tilastoidaan turvallisuusneuvonta (esim. palotarkastuskäynnillä tapahtuva neuvonta), turvallisuuskoulutus (tietylle kohderyhmälle annettava turvallisuusaiheinen luento, oppitunti, opetustuokio tai harjoitus) ja yleisötilaisuudet, esim. messut ja erilaiset teemapäivät. Lähde: Turvallisuusviestintätyöryhmän toimintasuunnitelma Ensivasteyksikkö on lähin mahdollinen pelastustoimen yksikkö, joka lähetetään hätätilapotilaan luokse. Ensivasteyksikkönä voi toimia pelastus- tai poliisiauto, jonka henkilöstö on saanut ensivastetoimintaan vaadittavan koulutuksen. Ensivasteyksikkö ei kuljeta potilasta kuin poikkeustapauksessa. Lähde: Wikipedia. 6

7 Pelastuslaitoksen talous Pelastuslaitoksen toimintakulut vuonna 2012 olivat 39,2 milj. euroa, josta viidelle kunnalle myytävien ensihoitopalvelujen osuus oli 6,4 milj. euroa. Pelkän pelastustoimen kustannukset nousivat vuoteen 2011 verrattuna 7,8 %. Kustannusten nousu johtuu henkilöstömenojen kasvusta, josta vajaan neljäsosan selittää lomapalkkavelkojen laskutavan muutos ja suurimman osan selittää palkankorjausohjelma, joka jouduttiin tekemään miehistön rekrytointivaikeuksien vuoksi. Menoja voidaan tarkastella myös kuluerittäin, joista suurin oli henkilöstökulut, 29,0 milj. euroa. Seuraavaksi suurin kuluerä oli palvelujen ostot, 5 milj. euroa, joka sisältää mm. palvelujen ostot 46 sopimuspalokunnalta, yhteensä 2,5 milj. euroa. Vuokrakulut olivat 2,9 milj. euroa ja aineet ja tarvikkeet 2,2 milj. euroa, mistä polttoaineitten osuus oli noin neljännes. Pelastuslaitos on investoinut uuteen kalustoon viimeisen viiden vuoden aikana keskimäärin 2,1 milj. euroa vuodessa. Pelastustoimen nettokustannukset asukasta kohti olivat Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2011 Pirkanmaalla ja Uudellamaalla Suomen halvimmat, 67 euroa asukasta kohti. Vuotta aiemmin Pirkanmaa järjesti pelastustoimen kaikista edullisimmin. Kustannusten keskiarvo koko maassa vuonna 2011 oli 73 euroa asukasta kohti. Pelkän pelastuslaitoksen kulut Pirkanmaalla olivat keskimäärin 62 euroa. Esim. Tampereella menoja aiheutuu pelastustoimen maksuosuuden lisäksi eläkemenoperusteisista maksuista ja poikkeusolojen johtotilojen kuluista. Yritysten ja laitosten palotarkastuksissa on tarkoitus ottaa käyttöön palotarkastusmaksut vuonna Yhteistoimintasopimus ja ylijäämän palautus Yhteistoimintasopimus on juuri uusittu vastaamaan nykyistä tilannetta, sillä alun perin alueellista pelastustoimintaa aloitettaessa vuonna 2003 se toimi lähinnä muutossopimuksena. Yhteistoimintasopimuksessa on sovittu hallinnosta, neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävistä, pelastusjohtajan valinnasta ja tehtävistä, palvelutason määräytymisestä, kalustosta, kiinteistöistä ja pelastuslaitoksen sopimuksista sekä talouden hoidosta. 7

8 Pelastuslaitoksen taloutta hoitaa ja siitä vastaa Tampereen kaupunki. Pelastuslaitos on itsenäinen taseyksikkö Tampereen kaupungin hallinnossa, jolloin sillä on oma tase kertomassa sen tilinpäätöspäivän taloudellisesta asemasta. Sopijakunnat maksavat pelastuslaitoksen nettokustannukset asukaslukujen suhteessa kerran kuukaudessa tapahtuvin tilityksin. Maksuosuuksiin sisältyy kaluston hankinnasta aiheutuvat poistot. Yhteistoimintasopimuksen mukaan lopulliset maksuosuudet maksetaan tai liikaa peritty osuus palautetaan vuosittain heinäkuun loppuun mennessä. Pelastuslaitoksen tase vuodelta 2011 näyttää 8,9 milj. euron ylijäämää. Ylijäämää on kertynyt joka vuosi kolmea viimeisintä vuotta eli vuosia lukuun ottamatta, jolloin alijäämää kertyi yhteensä 1,5 milj. euroa. Ylijäämän syntyhistoriasta kertoo Tampereen kaupungin kunnille lähetetty kirje uuden aluepelastuslaitoksen talousasioiden hoitamisesta. Toisin kuin yhteissopimuksessa sovittiin, päädyttiinkin siihen, että aluepelastuslaitos vuokraa tilat ja kalusto siirtyy sille 0- hintaisena. Tällöin aluepelastuslaitoksen aloittava tase oli liki tyhjä eikä siitä voitu tehdä poistoja investointien rahoittamiseksi 3. Kunnille on vuosittain lähetetty investoinneista oma maksatusosuus käyttötalousmenojen lisäksi. Kirjeessä arvioitiin, että n. 10 vuodessa taseelle on kertynyt omaisuutta sen verran, että poistoilla voidaan kattaa investoinnit. Määräaika täyttyi jo vuonna 2011 eikä investoinneista enää tule kunnille lisälaskua, mutta tässä on selitys, miksi tase näyttää ylijäämää, jota ei ole ollut tarkoituskaan palauttaa. Palvelutasopäätös Pirkanmaan pelastustoimen palveluista on päätetty vuosille Uuden valtuuston myötä palvelutasoa tarkastellaan uudelleen. Palvelutasopäätöksessä käydään läpi työnjakoa kuntien ja pelastuslaitoksen välillä. Kuntien on huolehdittava sammutusvesihuollon järjestämisestä, yleisten väestönsuojien rakentamisesta, kunnan omien poikkeusolojen johtokeskusten rakentamisesta ja ylläpidosta, tietyistä väestönsuojelutehtävistä ja pelastuslaitoksen tarpeen mukaisesta avustamisesta. Palvelutasosta on sovittu onnettomuuksien ehkäisyn, pelastustoiminnan ja poikkeusolosuhteisiin varautumisen osalta. Pelastuslaitos laatii onnettomuuksien ehkäisyn vuosisuunnitelman, josta raportoidaan kolme kertaa vuodessa. Onnettomuuksien ehkäisyn osaalueita ovat kiinteistöjen pelastussuunnitelmien ohjaus ja valvonta, palotarkastukset, turvallisuusvalistus, maankäytön ja rakentamisen ohjaus, kemikaalivalvonta ja nuohous. Pelastussuunnitelmien laatimisessa tavoitellaan lain edellyttämää tasoa yhdessä muiden kiinteistö- ja turvallisuusalan toimijoiden kanssa. Palotarkastuksia tehdään 4000 erityiskohteessa vähintään kerran vuodessa ja asuinrakennuksissa vähintään joka viides vuosi, n vuodessa. Turvallisuusvalistusta annetaan noin 20 % pirkanmaalaisista vuosittain. Pelastuslaitos antaa pyydettäessä kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyviä lausuntoja. Kemikaalivalvontaa hoitaa siihen erikoistunut palotarkastusinsinööri. Pelastuslaitos vastaa nuohouksen järjestämisestä. Nuohoojina toimivat yksityiset, kilpailutetut piirinuohoojat. 3 Investointeja varten kunnilta kerätty ylimääräinen rahoitusosuus kertyi tuloslaskelmaan ylijäämäksi. Tilikauden tulos siirretään vuosittain taseelle, jolloin taseen erä edellisten tilikausien ylijäämä näyttää siltä kuin olisi reilusti kertynyt voittoa eli kunnilta kerätyt maksuosuudet olisivat olleet suurempia kuin niiden käyttö. 8

9 Pelastustoiminnan osalta Pirkanmaa on jaettu neljään riskialueeseen ja kullekin on määritelty tavoiteaika, milloin ensimmäinen pelastusyksikkö saavuttaa kohteen ja milloin pelastusjoukkue on kokonaisuudessaan saatu onnettomuuskohteeseen. Edellisen vaihteluväli on 6-20 minuuttia ja jälkimmäisen 20 yli 30 minuuttia. Pelastuslaitosten miehitettyjen asemien lähtöaika on 1 minuutti ja sopimuspalokuntien vaihtelee 5 yli 10 minuuttia. Samanaikaisissa onnettomuuksissa jälkimmäisen hälytyksen toimintavalmiusaika on astetta korkeampi. Palvelutasopäätöksessä on sovittu myös pelastustoiminnasta erityisolosuhteissa, sammutusvesijärjestelyistä, öljyvahinkojen torjunnasta, ensihoitopalveluista, onnettomuuksien tutkinnasta, pelastussuunnitelmista ja palveluverkon kehittämisestä. Sopimuspalokunnat Pelastuslaitoksella on 51 sopimuspalokuntaa, joista 46 toimii vapaaehtoisten yhdistysten pohjalta. Ensivastesopimus oli 23 sopimuspalokunnalla. Sopimuspalokuntiin kuului 757 henkilöä. Vuonna 2011 niillä oli 4678 hälytystä ja yhteensä 5497 tehtävää. Yli 300 tehtävää oli Korkeakosken, Urjalan ja Viialan VPK:lla. Tehtäviä on viimeisen viiden vuoden aikana ollut vuosittain keskimäärin liki 5200 kappaletta. Hälytysosastojen vahvuudet vaihtelivat Muroleen 2 henkilöstä Kangasalan VPK:n 32:een. Kaupunkiseudun kunnista sopimuspalokuntia on lännessä Pirkkalassa, Nokialla ja Ylöjärvellä sekä idässä Kangasalla 3 (Kangasalla, Sahalahdella, Kuhmalahdella), Lempäälässä 3 (Lempäälässä, Sääksjärvellä ja Nurmessa), Vesilahdella 2 (Vesilahdella ja Länsi- Vesilahdella Narvassa) ja Tampereella 2 (Tampereella ja Teiskossa). Orivedellä ei ole sopimuspalokuntaa. Korvauksia toiminnasta maksetaan yhdistykselle kertakorvauksena ja yhdistys voi päättää, miten sen käyttää. Suurimmassa osassa sopimuspalokuntia maksetaan henkilökohtaista korvausta hälytyksiin lähdöistä, muttei kaikissa. Korvaukset olivat 2,4 milj. euroa vuonna 2011, ja korvaukset vaihtelivat sopimuspalokunnittain 5532 eurosta euroon. Sopimuspalokunnat toimivat pääosin pelastuslaitoksen hallinnoimissa kiinteistöissä ja sen omistamalla kalustolla. Joillakin sopimuspalokunnilla on esim. oma miehistönkuljetusauto, josta niille maksetaan korvausta. Korvausten maksuperusteena on 12 eri kriteeriä, mm. hälytykset, lähdöt, harjoituksiin osallistuminen, miehistön määrä, nuoriso-osaston vahvuus ja savusukellusosaaminen. Korvausten maksuperusteet kertovat osaltaan sopimuspalokuntien aktiivisuudesta. Mitä enemmän osallistujia, harjoituksia ja koulutusta, sitä enemmän maksetaan korvausta. Huolestuttavaa on, että kaupunkiseudun kuntien korvaukset ovat laskeneet vuodessa 5,4 %. Korvaukset ovat laskeneet eniten Tampereen, Pirkkalan ja Lempäälän VPK:lla. Tampereella on selvää miehistökatoa, mutta Pirkkalassa ja Lempäälässä vahvuus on lisääntynyt. Pirkkalan uudella paloasemalla voi olla vaikutusta, samoin sillä, että Lempäälän vakinaista palokuntaa vahvistettiin. Ylöjärvellä ja Kangasalla korvaukset olivat laskeneet n. 10 %, mikä johtui mm. kalustokorvauksen poistumisesta. Sopimuspalokuntien ja pelastuslaitoksen yhteistyöelimenä toimii yhteistyöryhmä, jossa on puheenjohtajana pelastuslaitoksen pelastustoiminnasta ja valmiussuunnittelusta vastaava pelastuspäällikkö ja yhteensä 12 edustajaa kolmelta pelastusalueelta. Yhteistyöryhmä kokoontuu vähintään neljä kertaa vuodessa tekemään esityksiä vapaaehtoisen palokunta- 9

10 toiminnan kehittämiseksi. Yhteistyöryhmässä käsitellään esim. työsuojeluun varusteisiin ja tiloihin liittyviä asioita ja sen toimesta on laadittu sopimuspalokuntien sopimusmalli. Alueellinen pelastustoimi Pelastustoimi alueellistettiin koko maassa vuonna 2004, mutta Pirkanmaalla ja Satakunnassa aloitettiin jo vuotta aiemmin. Suomen 22 pelastusalueesta suurin osa on organisoitunut isäntäkuntamallilla. Lapissa ja Päijät-Hämeessä pelastuslaitokset ovat osa maakuntaliiton toimintaa. Alueellisesta pelastustoimesta tehdyssä Kallion ja Tolpin tutkimuksessa 4 todetaan, että uudistus ei ole tuonut kuntiin alueellista näkökulmaa. Kuntaedustajien näkökulma on edelleen kuntakeskeinen, kunnan omaa aluetta korostava. Siinä on tiettyä jännitettä alueellisen, riskikartoituksiin perustuvan pelastustoimen näkökulman kanssa. Tutkimuksen mukaan kunnat kokevat vaikutusmahdollisuutensa heikoiksi pelastustoimen kehittämisessä. Palvelutason nähdään parantuneen vuoteen 2006 saakka, mutta sen jälkeen selvästi heikentyneen. Alueellisen toiminnan ensimmäisinä vuosina ei rakenteellisia muutoksia juuri tehty, mutta alueiden kokonaisvaltaisten riskikartoitusten jälkeen on tehty resurssien, esim. päällystöön kuuluvien henkilöiden, uudelleen sijoituksia. Nämä ovat merkinneet harvan asutuksen vähäriskisillä alueilla pelastusyksiköiden ja resurssien siirtoa korkeamman riskin alueille. Tilastollisesti tarkastellen onnettomuuksien ennalta ehkäisyn palvelutaso on kehittynyt suotuisasti ja toimintavalmiudessa ei ole ollut oleellista muutosta. Väestönsuojelussa palvelutaso on laskenut. Kustannusten kasvu on ollut yleistä kuntatason kustannuskehitystä nopeampaa. Pirkanmaalla kustannukset ovat kasvaneet samaa tahtia yleisen kuntatalouden kehityksen kanssa. Kuntaedustajien huolena on vpk-yhdistysten ja sopimuspalokuntien toiminnan jatkuvuuteen liittyvä epävarmuus. Niiden merkitys on suuri maaseutumaisissa kunnissa. Viranhaltijat tyytyväisiä toimintaan Tarkastuslautakuntien puheenjohtajat haastattelivat tai lähettivät sähköpostikyselyn kunkin kunnan pelastustoimesta vastaavalle viranhaltijalle ja sopimuspalokuntien edustajille. Viranhaltijoilta kysyttiin mielipiteitä toiminnan organisointitavasta, resursseista, toiminnasta ja sen kehittämisestä. Sopimuspalokuntien edustajilta tiedusteltiin resurssien riittävyyttä, yhteistyön toimivuutta pelastuslaitoksen kanssa ja sopimuspalokuntien tulevaisuudennäkymiä. Vastaukset saatiin kaikkien kahdeksan kunnan viranhaltijoilta ja 12 eri sopimuspalokunnalta. 4 Kallio Olavi ja Tolppi Reijo: Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen Muutoksia ja kokemuksia aluepelastuksesta Seurantatutkimuksen 3.vaiheen loppuraportti. Suomen Kuntaliitto. Helsinki

11 Maakunnallisesti isäntäkuntamallilla hoidettava pelastustoimi ei Tamperetta lukuun ottamatta juuri jätä tehtäviä muihin kuntiin. Kuntien tehtävänä on huolehtia maksuosuuksistaan, kerran valtuustokaudessa ottaa kantaa palvelutasopäätökseen ja pääsääntöisesti järjestää tilat, jotka pelastuslaitos vuokraa käyttöönsä. Tähän nähden kuntien viranhaltijat olivat yllättävän hyvin informoituja pelastuslaitoksen toiminnasta, vaikka tiedontaso jonkin verran vaihteli. Kaupunkiseudun kunnista edustajina neuvottelukunnassa ovat vuosina olleet Ylöjärven ja Nokian kaupunginjohtajat. Haastattelut kohdentuivat teknisen toimen johtajiin, sillä pelastustoimen maksuosuus oli kunnissa pääsääntöisesti teknisen lautakunnan vastuulla. Kunnan viranhaltijat olivat poikkeuksetta tyytyväisiä pelastuslaitoksen toimintaan. Kalustoa pidettiin ajanmukaisena ja pelastuslaitosta ylipäätään hyvin toimivana. Operatiivisen valmiuden uskottiin alueellisessa mallissa parantuneen mm. erikoiskaluston keskitettyjen hankintojen myötä. Myös laaja-alainen asiantuntemus on helposti saatavissa ja palvelut ovat tasalaatuisempia. Yhtenäiset kuntarahoista riippumattomat toimintatavat luovat hyvät mahdollisuudet toiminnan kehittämiselle. Eräässä vastauksessa epäiltiin alueellisessa mallissa rakenteellisen palontorjunnan etääntyneen kunnan toiminnasta, kun yhteistyöstä rakennusvalvonnan ja tilapalvelun kanssa on tullut muodollisempaa. Asiantuntemuksessa ei tältäkään osin ole moittimista. Kiitosta sai myös pelastustoimen aktiivisuus ja ohjaus kuntien vastuulla olevien poikkeusolojen valmiussuunnitelmien päivittämisessä. Pelastustoimen kustannusten nousu oli muutamissa vastauksissa huolen aiheena. Tässä peräänkuulutettiin isäntäkunnan ohjausvastuuta. Tulevaisuuden visioissa joku oli valmis antamaan pelastustoimen järjestämisvastuun valtiolle. Muistissa oli vielä asukaskohtaisiin maksuosuuksiin siirtyminen, mikä kirpaisi esim. Lempäälää. Nyt sielläkin oltiin toiminnan tasoon tyytyväisiä, kun pääpaloasema on saatu vakinaisesti miehitettyä ja lisääntyneille menoille katetta. Resurssien osalta kaupunkiseudulla on viime vuosina tehty paljon, sillä uudet paloasemat ovat valmistuneet Orivedelle, Nokialle, Hervantaan, Pirkkalaan ja pian valmistumassa Ylöjärvelle. Miehitystä on parannettu Lempäälän lisäksi Pirkkalassa. Toimintavaatimusten kasvuun on pystytty vastaamaan. (Orivesi tosin kaipaili neljättä palomiehen virkaa täytettäväksi.) Tulevaisuuden osalta nähtiin pelastustoimen asiantuntijaroolin korostuvan. Teknologian kehittyessä myös kuntien odotukset pelastuslaitosta kohtaan lisääntyvät, kun tulee kyetä varautumaan uudenlaisiin riskeihin ja ennalta ehkäistä niiden toteutumista. Sopimuspalokuntien näkemykset vaihtelivat Sopimuspalokuntien edustajien vastaukset eivät olleet yhteneväisiä. Yhteistyötä pelastuslaitoksen kanssa piti hyvänä tai siihen suuntaan kehittyneenä noin puolet vastanneista ja toinen puoli katsoi toimintaedellytyksissä olevan monenlaista kehitettävää tai kuntoon laitettavaa. Useassakin vastauksessa todettiin, että pelastuslaitoksen vakinainen henkilöstö suhtautuu kaksijakoisesti sopimuspalokuntiin. Osan kanssa yhteistyö toimii ja osa suhtautuu varauksellisesti sopimuspalokuntiin. Osa henkilöstöstä tarvitsisi asennemuutosta. Joku oli hyvillään siitä, että nykyisin pelastuslaitoksessa on ymmärretty, että ilman sopimuspalokuntia ei tulla toimeen. 11

12 Käytännössä kuntanäkökulmaa toimintaan tulee juuri sopimuspalokuntien kautta, kun siellä toimivat paikalliset asukkaat. Sopimuspalokunnilla ei sinänsä enää ole yhteyttä kuntiin, sillä ne solmivat palokuntasopimuksensa pelastuslaitoksen kanssa. Eräissä sopimuspalokunnissa ihmeteltiin sitä, että kunnan päättäjät eivät tunnut tietävän paljoakaan palokuntien toiminnasta. Tämä kertoo osaltaan suuresta luottamuksesta toimintaa järjestävää isäntäkuntaa kohtaan. Neuvottelukunnan miehittämistä luottamushenkilöillä pidettiin hyvänä ratkaisuna. Yhteistyötä pelastuslaitoksen kanssa hyvänä pitäneissä sopimuspalokunnissa oltiin pääosin tyytyväisiä myös nykyisiin resursseihin ja saatuihin korvauksiin. Näissä vastauksissa muutamissa valiteltiin hallinnon byrokraattisuutta ja päätöksentehon hitautta. Sopimuspalokunnat haluttiin mukaan sekä toiminnan pitkän tähtäimen suunnitteluun että koulutussuunnitteluun. Pelastuslaitoksen koulutustarjontaa sinänsä pidettiin riittävänä. Seuraavaan on kerätty joitakin sopimuspalokuntien kehittämis- ja muutosehdotuksia kaikista vastauksista: Kaluston korjaustoiminnoissa on kehitettävää Taloudellinen panostus esim. kaluston uusimiseen, hankintaan ja ylläpitoon on riittämätöntä Vastemääritykset tulisi päivittää vastaamaan paikallisia tarpeita ja osaamista. Eri sopimuspalokuntien erityisosaamista tulisi hyödyntää paremmin. / VPK:n käyttöastetta tulisi nostaa. Yhteisharjoituksiin pelastuslaitoksen kanssa tuli panostaa huomioiden sekä laatu että lukumäärä / Yhteiset harjoitukset, palavereja on tarpeeksi. Pelastuslaitoksen toimintaa pitäisi suunnitella pitemmällä tähtäimellä, myös sopimuspalokuntien asemaa, kehittämistä ja toiminnan turvaamista. Nyt ei tämmöisiä suunnitelmia ole. Sopimuspalokunnat pitäisi ottaa mukaan kaikkeen siihen päätöksentekoon, mikä niitä koskee. Nyt työryhmissä ja kokouksissa ei ole sopimuspalokuntien edustusta. / Sopimuspalokuntien yhteistoimintaryhmässä tullaan kuulluksi, muttei siitä ole mitään hyötyä, koska emme voi vaikuttaa mihinkään. (Esimerkkinä kalustokorvauksista luopuminen, minkä katsottiin tapahtuneen vastoin sopimusta yksipuolisella ilmoituksella.) / Päättävä elin on korkealla eikä ota suorittavan tason mielipiteitä ja asiantuntemusta huomioon. VPK:lle on kovat vaatimukset ja ne kasvavat koko ajan. Kuitenkaan toiminnasta ei saa korvauksia. / Vastuutehtävät kasautuvat. Toiminta ei kiinnosta taloudellisen hyödyn puuttuessa. Yhteistyön kehittämiseksi pitäisi olla enemmän avointa keskustelua ja neuvotteluja suorittajaportaan kanssa, ei pelkästään Tampere-keskeistä toimintaa. Kuntapäättäjät mukaan aluepelastuslaitoksen päätöksentekoon, etteivät Tampereen kaupungin päättäjät päätä meidän asioista. Yhdistystä rasittaviin työnantajavelvoitteisiin, kuten terveystarkastuksiin ja työsuojeluasioihin täytyisi löytyä muunlaisia toimintamalleja Kärjekkäimpien näkemysten mukaan sopimuspalokuntia ollaan ajamassa alas, mikä näkyy mm. hälytysten määrän vähenemisenä. Useissa vastauksissa tuotiin esille, että sopimuspalokuntien resursseja jää hyödyntämättä. Muutamissa vastauksissa sopimuspalokuntien 12

13 arvostuksen nähtiin huonontuneen. Joissakin sopimuspalokunnissa oltiin itsekin huolissaan mahdollisesta toiminnan hiipumisesta. Joku arveli päivystyksen tulevan pakolliseksi, kun väkeä toimintaan ei riitä. Alueelliseen toimintatapaan yksi tyytyväisimmistä oli eräs tehdaspalokunta, jonka toiminta oli lähtenyt uusien tehtävien myötä uuteen kiitoon. Hälytykset lisääntyivät oleellisesti, koska nyt palokuntaa hälytettiin lähes kaikkiin alueen pelastustehtäviin. Lisääntyneillä avustuksilla oli pystytty hankkimaan tärkeäksi katsottua kalustoa. Palokunta oli siirtymässä vielä askeleen eteenpäin eli hoitamaan myös ensivastetehtäviä. Kova innostus välittyi: Pelastusala kehittyy jatkuvasti ja me siinä mukana. Eräässä vastauksessa palo- ja pelastustoimen palvelutason nähtiin tulevaisuudessa heikkenevän. Ottavatko ihmiset silloin itse enemmän vastuuta ja tekevät asuinpaikkavalinnallaan myös valinnan oman turvallisuutensa suhteen? 13